Suurkaupungin sykkeeseen

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

Hyvä opettaja jäi kuin kaikuna Nanan mieleen. Hän viettäisi koko tulevan talven ja kevään hyvien opettajien ympäröimänä. Eikä vain hyvien vaan oletettavasti koko mantereen parhaimmiston. Mutta eihän hän voisi... Hänen täytyisi olla äärettömän kiitollinen, jos hän edes löytäisi parantavan voimansa uudestaan. Kuka ties kaikki muu tulisi olemaan vain sen tiellä. Jos tämä oli jumalien lähettämä rangaistus tai heidän sukunsa tosiaan oli kirottu ja tämä oli osa sitä, voisiko kaiken muun tavoittelu viedä hänen mahdollisuutensa olla taas parantaja? Varsinkin sellaisesta magiasta haaveilu, jota hän oli juuri todistanut.
Jos hänen lahjansa oli otettu pois, kun hän ei ollut osoittautunut enää niiden arvoiseksi, miten hän voisi kuvitella olevansa vielä enemmän?
Tunteet aaltoilivat Nanan kasvoilla vikkelästi kuin kadun varressa olevien lyhtyjen luomat valot ja varjot. Ainakin kunnes Ingvild mainitsi Nafin.
"Niinhän sinä taisit tehdä", Nana naurahti hiljaa liskolleen ja silitti sitä leuan alta jatkaen: "Uhkarohkea ystäväiseni." Hän kääntyi katsomaan Ingvildiin rennommaksi muuttunut hymy kasvoillaan. "Nafi on aina ollut suojelevainen, hyvässä ja pahassa. Muistan kuinka parantajan alkutaipaleellani, kun vastaanoton pitäminen oli meille molemmille uutta, tämä sankari onnistui polttamaan rakkulan potilaani toiseen käteen juuri, kun olin saanut parannettua toisesta kädestä kiehuvan veden aiheuttaneen samanmoisen rakkulan. Vain koska potilaani oli tapahtumasta kertoessaan elehtinyt kovin voimakkaasti." Ehkä se oli pelon ja adrenaliinin jälkivaikutuksia, että yllättäen haltiaa nauratti ja hän halusi muistella jotain tällaista. Ehkä hän myös halusi jatkaa hiljaisuuden täyttämistä, jotta olisi voinut tuntea olonsa hieman paremmaksi, turvallisemmaksi, vaikkakin teki sen edelleen normaalia hiljaisemmalla äänellä. Oli mitä oli, yllättäen Nana puheli kuin tavallisen illallispöydän ääressä.
"Onneksi yksi kerta riitti opettamaan meitä molempia eikä samanlaista, kunnon parannustyötä vaativaa vahinkoa ole päässyt sen koommin sattumaan."
Nana katsahti vieressään kohoavaa rakennusta ja illan hämärässäkin tunnisti sen samaksi, jonka oli aiemmin päivällä nähnyt.
"Suoraan majataloon tällä kertaa?" hän kysyi Ingvildiä katsoen, vaikka tiesi jo vastauksen. Varmasti he molemmat kaipasivat nyt lepoa ja rauhaa. "Ehkä voimme käydä keräämässä niitä juoruja sinulle huomenna? Tosin mielellään ennen auringonlaskua", haltia hymähti.
"Ovatko tuollaiset... harmilliset kohtaamiset tavallisia Dionessa?" Nana vielä kysyi ja kurtisti nyt hieman kulmiaan. Tilanne oli tuonut Nanan mieleen hänen tahtomattaankin muistikuvia Phoeben levottomuuksista, mutta ei hän ollut uskonut sellaista olevan täällä. Vaan olihan länsirannikonkin pääkaupunkikin ollut vielä joitain vuosia sitten paljon rauhallisempi.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

Ingvild hymyili vähän Naenijalle, kun tämä näytti rentoutuvan ja hymyilevän itsekin kieltämättä hellästi olkapäällään keikkuvalle lemmikilleen. Lisko tuntui olevan ihan oma, hyvin persoonallinen persoonansa jo tämän lyhyen tuttavuuden perusteella, ja toisen haltian kertomus vain tuki sitä. Ingvild ei voinut olla hymähtämättä vähän mielikuvalle, ja vilkaisikin vielä lisäksi pieni hymy huulillaan välkkyen Naenijaan ja Nafiin kulkiessaan Dionen pääkatua pitkin keskustaa ja sen laidalla sijaitsevaa majataloa kohden. Kaupunki oli hieman hiljentynyt, mutta kulkijoita riitti edelleen astelemaan kivetetyllä, leveällä kadulla, jota Dionen korkeimmat rakennukset reunustivat. Katu aukeni pian keskusaukioksi, jolta kaikki kauppiaat olivat jo keränneet kojunsa tältä päivää ja lähteneet kukin omille teilleen. Avoin toriaukea näytti nyt huomattavasti suuremmalta, ja sen läpi pääsi oikaisemaan suoraan, ketään varomatta tai mitään kiertämättä.

“Se on ehkä parasta”, maagikko totesi lopulta Naenijan kysymykseen siitä, että olivatko he menossa suoraan majatalolle. Kieltämättä hänestä olisikin ollut vielä mielenkiintoista lähteä käymään sataman kapakoissa kierroksella, illan tapahtumista huolimatta. Mutta huomenna olisi uusi päivä, ja mikäli hän ei löytäisi päivän aikana vastauksia, olisi illalla aikaa käydä kapakkakierroksella. Toivottavasti tällä kertaa vähemmin… sattumuksin, eikä hän halunnut antaa Naenijalle vieläkin huonompaa kuvaa Dionesta kuin minkä tämä oli varmasti jo nyt saanut. Siitä ingvildin vierellä kävelevä nainen kysyikin seuraavaksi ja sai Ingvildin vain tuhahtamaan ja pudistamaan päätään.
“Onhan kaupungeissa aina niitä, joiden pitäisi… lojua vankilassa, mutta en ole itse kohdannut kuin hyvin harvoin mitään tälläistä”, nainen totesi kääntyen lopulta kadulle, joka johtaisi heidät majatalolle. “Toisaalta, kävin kerran täällä matkaltani paluun jälkeen, ja sitä edellisestä vierailusta on varmaan lähemmäs puolitoista vuotta. Tiedä sitten, mitä tänä aikana täällä on tapahtunut”, Ingvild kohautti olkapäitään ja avasi pian heille oven majataloon.

Majatalonpitäjä tervehti heitä lämpimästi, ja Ingvild vastasi aivan yhtä leveällä, lämpimällä hymyillä ja kohteliailla sanoilla heidän kävellessään ohitse yläkertaan ja heille vuokrattuun huoneeseen asti. Oven sulkeuduttua heidän perässään Ingvild alkoi riisua ulkovaatteitaan, ja istui sitten sängylleen, kaivaen laukustaan siistiin nahkakansioon asetellut paperit. Muutama loitsuriimu sytytti huoneeseen jätetyn kynttilän, ja muutamat seuraavat loivat Ingvildin ylle pienen, elotonta valoa hohkaavan valopallon naisen lukiessa siististi kirjoitettuja papereita, arvioiden heidän - tai lähinnä Ingvildin huomisia tehtäviä Dionessa.
“Tässä näyttäisi olevan… kolme… ehkä neljä paikkaa, missä pitää vierailla huomenna”, Ingvild totesi sitten hetken aikaa papereitaan selattuaan, hiljaisuuden jo laskeuduttua kaksikon välille. Ilta ei ollut vielä niin pitkällä, etteikö hän olisi ehtinyt vielä vilkaista töitä ohimennen. “Ja sitten tiedän pari paikkaa, joista voit kysyä sitä yrttiesi myymistä”, tämä totesi sitten vilkaisten ohimennen Naenijaan.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

Pian majatalo otti heidät lämpöiseen ja turvalliseen syleilyynsä. Heidän päästyään huoneeseensa Nana tunsi itsensä yllättäen kovin väsyneeksi. Pelko ja jännitys eivät olleet antaneet tilaa heikotukselle, mutta nyt kun niitä ei enää tarvittu suojaamaan, karu totuus valkeni haltialle. Uupumus tuntui pakotuksena kaikkialla kehossa ja pudotettuaan viitan tuolinselkämykselle ja laukkunsa sängyn vierelle haltia lysähti olkipatjalle istumaan sänkyään naristellen. Hän otti Nafin syliinsä ja silitteli liskon viileää suomupintaa ajatuksiinsa vaipuen. Nafi itse käänteli viiruiksi kaventuneiden silmiensä katsetta kynttilästä Ingvildiin ja takaisin – se tiesi kokemuksesta, että Nana olisi olettanut sen sytyttävän kynttilän pimeään huoneeseen tultaessa, mutta tuo toinen kaksijalkainen olikin ehtinyt ennen Nafia, eikä lisko ollut varma mitä siitä ajatella.

Nana nosti katseensa vasta Ingvildin puhuessa. Hän silmäili yllättyneenä haltian edessään pitelemää kansiota, jota ei ollut edes huomannut Ingvildin ottaneen esiin. "Niin, aivan", Nana mutisi osaamatta ensin vastata muutakaan. Ingvild näytti jatkavan arkeaan häiritsevän rauhallisena, aivan kuin he olisivat ryöstö- ja ties minkä muun yrityksen sijaan palanneet juuri normaalilta iltakävelyltä. Haltia ryhdistäytyi hieman ja karisti kurkkuaan. "Kiitos, että jaksat nähdä vaivaa minun pyyntöni tähden. Kunhan vain kerrot, mistä löydän nämä kyseiset kauppiaat, voin käydä heidän luonaan itsekseni, niin sinulle jää aikaa keskittyä omiin, oikeisiin töihisi", Nana esitti nyt jo vahvemmalla äänellä.
Hetken päästä haltia katseli Ingvildiä uudestaan, tällä kertaa uteliaana, ja kysyi melkein ujon kuuloisesti: "Eikö se... tapahtunut jäänyt häiritsemään sinua? Siis kun jatkat vain töitäsi tyynenä." Nana näytti punnitsevan sanojaan nielaistessaan. "Eivätkö sinun mieltäsi jää kaihertamaan muistikuvat sellaisesta?"
Nafia silittänyt käsi oli pysähtynyt, kun Nana katseli Ingvildiä epäröivänä, mutta myös uteliaana. Nafi oli nyt jättänyt oranssina hehkuvan tuijotuksensa toiseen haltiaan, aivain kuin se olisi seurannut keskustelua yhtä kiinnostuneena.
Oliko Ingvild niin tottunut tuollaiseen, ettei sillä ollut häneen enää vaikutusta, kun kaikki oli lopulta päättynyt hyvin? Vai oliko kyse sittenkin siitä, ettei tuollaisen voiman omaavan maagikon yksinkertaisesti tarvitsenut pelätä muutamaa, puolijuopunutta miehenketaletta?
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

Ennen kuin Ingvild edes ehti kohottaa katsettaan, hän kuuli Naenijan kysymyksen siitä, oliko tuo kohtaaminen, hyökkäys, ryöstöyritys - miksi sitä halusikaan kutsua, häirinnyt häntä. Naisen yläpuolella kansiota valaiseva valopallo värähti, ensin kirkastuen ja sitten haalistuen pariin kertaan, ennen kuin se kylmänkalpea, eloton valo palasi tasaiseksi. Ingvildin ilme koveni vähän, mutta hän ei heti kohottanut katsettaan papereistaan Naenijaan. Kyllä, tälläiset jäivät häiritsemään häntäkin, eikä siitä päässyt yli eikä ympäri. Ingvild olisi mielellään saattanut nuo oikeuden eteen, hirsipuuhun asti, mutta hän tiesi ettei hänen sanansa riittäisi sellaiseen edes noiden jäädessä verekseltään kiinni.
“Minua häiritsee eniten se, ettei tuollaisia idiootteja saada köyden jatkoksi”, Ingvild tuhahti kieltämättä ärtyneenä lopulta. Hän tiesi, että miettisi tilannetta, ja sitä mitä olisi itse voinut tehdä sen estääkseen, välttääkseen tai tehdäkseen jotain vieläkin paremmin saattaakseen nuo lain eteen tuomittaviksi.
“Mutta lohduttaudun sillä, että se yksi niistä saa kaivaa vielä ensi viikollakin tikkuja naamastaan”, Ingvild jatkoi lopulta pienen tuhahduksen saattelemana. Hänen valopallonsa räpsähti samaan tahtiin kirkkaammaksi, ennen kuin nainen keskittyi siihen riittävästi vakauttaakseen taas voimansa.

Ingvild oli varma, ettei Naenija ollut tarkoittanut tuollaista vastausta, mutta Ingvild tiesi huolestuvansa itsestään vasta, kun tilanne olisi tätäkin pahempi. Oli vain hyvä, että Naenija oli kunnossa, että hänen tekemisensä olivat riittäneet suojelemaan tuota - ainakin kaikelta muulta kuin järkytykseltä. Mutta tyynenä töiden jatkaminen? Ei, se ei ollut oikea termi siihen, mitä Ingvildin sisällä liikkui, tai miten hänestä tuntui että oman käden oikeuden jakaminen niille muutamalle miehelle olisi ollut ihan oikeutettua laajemmassakin mittakaavassa kuin mitä he olivat paetessaan tehneet. Mutta Naenijaa tilanne näytti häiritsevän huomattavasti häntä enemmän, ja ärsytyksen ja turhautumisen seassakaan sitä ei ollut vaikea huomata.

“Oletko kunnossa?” Ingvild kysyi lopulta, laittaen kansionsa kiinni ja tiputtaen sen siihen sängylle vierelleen. Naisen ääneen oli tullut hieman hillitympää sävyä, mutta hän ei silti kuulostanut yhtä pirteältä ja ystävälliseltä itseltään, vaan turhautuneelta ja siltä, ettei ollut täysin tyytyväinen tilanteeseen.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

Ingvild vaikutti olevan vain ärsyyntynyt siitä, ettei pelastautumisen lisäksi päässyt jakamaan oikeutta. Että he vain pääsivät pakoon, mutta ne roistot eivät saaneet mitä ansaitsisivat. Niin kuin Nana oli arvellutkin, Ingvildin ei tarvinnut huolehtia muusta. Hänen ei tarvinnut pelätä tuollaista, vaan se ainoastaan ärsytti.
Nafi sai taas silityksiä ja liskon pää laskeutui rennosti sen etujalkojen päälle. Mutta Nana jäi pyörittelemään asioita edes takaisin yhtä tiheään tahtiin kuin sormenpäät liukuvat liskon otsaa eteen ja takaisin sarvien väliin.
"Olen... Olenhan minä. Mietin vain..." haltian sanat haihtuivat kesken kaiken ja hän todella näytti miettivän. Ruskeat silmät katsoivat yhtä aikaa Ingvildiä ja suoraan hänen ohitseen. Sitten Nana nappasi Nafin käsiinsä ja nousi yllättäen ylös. "Oikeastaan... Haluaisitko sinä jotain juomista? Minä ajattelin käydä katsomassa, josko alakerrasta saisi vielä lämmitettyä siideriä." Nana siirsi Nafin olkapäälleen ja suuntasi alakertaan Ingvildin vastauksen saatuaan. Hänen kätensä tärisivät hieman, kun hän laski ne takaisin sivuilleen Nafin omalle paikalleen autettuaan.

Palattuaan juomien kanssa Nana tarjosi toisen Ingvildille ja istui sitten takaisin sängylleen. Hetkeen hän ei sanonut mitään, keskittyi vain hörppimään hitaasti kuumana höyryävää juomaansa. Hiljalleen haltian saattoi huomata rentoutuvan hieman, kun juoma levitti lämpöään vatsasta muuallekin ja auttoi rauhoittamaan Nanaa.
"Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kohtaan jotain tällaista", Nana kertoi lopulta, mutta piti katseensa juomassaan. "Silloinkin oli yhtä avuton kuin nyt, täysin muiden varassa." Hänen kapeat sormensa puristuivat hetkeksi tiukemmin mukin ympärille, vaikka se oli edelleen turhankin kuuma. "Se vain pistää miettimään", Nana jatkoi, "miksen minäkin voisi osata puolustaa itseäni ja muita, jotka apua tarvitsevat." Nyt haltia nosti katseensa Ingvildiin. "Tietysti se on typerää", hän jatkoi nopeasti ja heilautti kättään saaden sylissään taas lepäävän Nafinkin hätkähtämään. "Minun osakseni on annettu parantaminen. Enhän minä voisi toisella kädellä aiheuttaa sitä mitä toinen yrittää korjata." Nanan katse näytti avuttomalta, ehkä jopa hieman häpeävältä. "Mutta en voi sille mitään, että olen alkanut toivoa, että pystyisin... enempäänkin."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

Ingvild kurtisti vähän kulmiaan kuullessaan Naenijan vastauksen hänen viimeisimpään kysymykseensä siitä, olihan tuo nainen kunnossa tämänpäiväisen tapahtuman jäljiltä. Pian, ennen kuin maagikko ehti edes kunnolla nyökkäystä lukuunottamatta vastamaan Naenijan kysymyksen lämpimästä siideristä, oli tuo nainen ehtinyt jo napata liskonsa olkapäälleen ja katoamaan alakertaan. Ovi kävi tuon perässä ja Ingvild huokaisi syvään nojautuessaan paremmin seinää vasten ja työntäessään kansionsa vieläkin kauemmas itsestään ja käsistään. Valopallollaan leikitellen tuo jäi odottamaan toisen haltian paluuta. Hänen oli vaikea asettua Naenijan saappaisiin tämän reaktion osalta - hänen oli vaikea nähdä sitä suurta muuria, joka tuon itseluottamuksen ja magiankäytön edessä oli, ja jonka yli tuon todennäköisesti olisi jossain vaiheessa päästävä.

Lopulta siideri kädessään Naenija rikkoi hiljaisuuden ja sai Ingvildin vilkaisemaan itseään. Nainen jäi kuuntelemaan haltian sanoja siitä, ettei tämä ollut ensimäinen kerta, kun tälläistä oli tapahtunut. Phoebessa? Oliko tässä viimein se syy, miksi Naenija oli lähtenyt liskoineen toiseksi suurimmasta kaupungista, jota oli nimittänyt kodikseen?

“Miksi et pystyisi?” Ingvild kohotti vähän kulmiaan Naenijalle tämän viimeisimpään kysymykseen vastaten, keskeyttäen tuon kommentit. Tämä oli sanojensa mukaan jo nyt parantaja, ja parantajat käyttivät magiaa parantamiseen. Nämä toki eivät kanavoineet sitä loitsujen tapaan loitsuriimujen kautta, mutta Ingvild ei nähnyt syytä miksi se ei olisi mahdollista.
“Mikä sinua estää kanavoimasta magiaasi loitsuriimuin? En usko, että se olisi taidosta kiinni, olet varmasti jo osoittanut osaavasi hallita voimaasi parantamisen kautta… Ja minusta se hiljainen magian kanavointi kuulostaa paljon vaikeammalta kuin mikään loitsuriimujen lausuminen”, Ingvild huomautti sitten. Vaikka hänen sanansa olivatkin enemmän toteavia kuin mitään muuta, oli tämän ääneen ilmaantunut jotain pientä pehmeyttä, mitä siinä ei aiemmin ärtymyksen keskellä ollut ollut. Tämä keskustelu taisi linkittyä suoraan siihen, mitä Naenija oli jättänyt kertomatta hänelle aiemmin heidän keskustellessaan tuon lähtökohdista Metikseen saapumisen ja tavoitteiden osalta - ja oli selvää, miten vaikea aihe tuo oli. Ja samalla Ingvild ei voinut kuin nielaista jälleen pinnalle pyrkivän uteliaisuutensa ja olla kysymättä liian tungettelevaa tai henkilökohtaista kysymystä, kuten hänellä oli monesti ollut jo tapana.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

Ingvild ei selvästikään nähnyt asiassa mitään vaikeaa. Tai oikeastaan hän ei tainnut pystyä näkemään asiaa ollenkaan siltä kannalta, jolta Nana sitä katseli. Ingvildille riitti, että magiaa osasi ja silloin sitä saattoi vain käyttää. Kuka vain, jos siihen pystyi. Ingvild toimi omien mieltymystensä mukaan muutenkin ja selvästi magiankin käyttö oli samoin vain itsestäänselvyys, jota sen opittuaan saattoi käyttää niin kuin parhaaksi näki.
Nanan ajatukset kulkivat paljon ristiriitaisempia teitä. Kyse ei koskaan ollutkaan ollut osaamisesta – olihan hänen isoäitinsä jo opettanut hänelle yksinkertaisia parantavia loitsuriimuja, vaikka niiden käyttöön Nana turvautuikin harvemmin. Nanalle kyse oli oikeudesta ja velvollisuudesta, parantavan ja vahingoittavan ristiriidasta. Käytännössä siis yksinkertaisimmillaan hyvästä ja pahasta ja missä niiden raja tosiasiassa kulki. Sitähän haltia oli jo saanut kyseenalaistaa useamman kerran sen kaaoksen keskellä, johon Phoebessa oli joutunut.
Nana ymmärsi olevansa yksin ajatuksiensa kanssa. Olipa se hänen sukunsa siunaus tai kirous, jota hän harteillaan kantoi, ei kai sellaista kukaan muu voinutkaan ymmärtää. Lahja oli samalla taakka, jonka Nana koki myös velvoittavan, jotta oikeus siihen säilyisi. Niin hänelle oli opetettu.
"Ei minua varsinaisesti mikään estäkään", Nana vastasi hiljaa, miettivänä. "Mutta", hän empi sanojaan hakien, "jos minä voisin vahingoittaa, kuinka voisin enää parantaa? Eikö se olisi väärin? Nurinkurista ja... tekopyhää?" Nana pudisti päätään ennen kuin katsoi uudestaan Ingvildiin. "Miten parantajan lahjan saaneena voisi toivoa vieläkin enemmän? Sehän on ahneutta."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

Aattelin tuossa, että pitäisköhän seuraavien viestien jälkeen lopetella tuota Ingvildin ja Nanan peliä. Nana voi jäädä hautomaan Ingvildin sanoja, ja mitä se tuosta vielä päättää lisää tuumata, ja palaa sitte myöhemmin kyseleen vähän suojausloitsuista ja sen sellasesta, kunhan huomaa ensin "saaneensa" voimansa takaisin. Suojausloitsuista voikin sitten hiljalleen siirtyä vähän muunkin pariin, niin saadaan pumpattua hieman Nanaankin uskoa itseensä.

Ingvild ei voinut olla kohottamatta hieman kulmiaan Naenijan tuskailulle. Hän tiesi, ettei osaisi tämän enempää asettua tuon saappaisiin tilanteessa. SIlti tuntui siltä, että hänen pitäisi osallistua keskusteluun edes jollain lailla. Hieman mietteliään näköisenä maagikko kohotti viimein katseensa takaisin Naenijaan ja tämän olalla keikkuvaan Nafiin hetkeksi.
“Eikö kyse ole enemmän siitä, käytätkö voimiasi esimerkiksi itsepuolustukseen vai varoittamatta hyökkäykseen? Mahdollisuus käyttää magiaa ei tarkoita, että sitä tarvitsee käyttää”, Ingvild totesi viimein, katsellen arvioiden Naenijaa. Eihän tuon tarvitsisi käyttää magiaansa hyökkäämiseen, vaan tämä voisi valita olla käyttämättä voimiaan - ja käyttää niitä silloin, kun se tuon omaan moraaliin ja etiikkaan sopisi?
“Voithan sinä toisaalta opetella ensin vain suojelevia loitsuja?” Ingvild ehdotti vielä hetken päästä, tietämättä oikein, mitä vastata Naenijan viimeiseen - toivottavasti retoriseen kysymykseen siitä, miten tämä voisi toivoa vielä enemmän jo parantamisen lahjan saaneena. Tämä kuulosti siltä, että naisen pitäisi itse miettiä asialleen jonkinnäköinen ratkaisu, jonka kanssa voisi olla tyytyväinen - se, mitä hän sanoisi, tuskin muuttaisi Naenijan mielipidettä suuntaan tai toiseen.

//Kiitokset taas mielenkiintoisesta pelistä!
Locked