Räjähdyspisteessä

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Kide »

Miraya ei ollut varma näkikö vai kuvitteliko Rayashin ohimolla suonen liikahtavan. Vaan ilman sitäkin hän tiesi kuinka paljon tahdonvoimaa hänen isänsä keräsi vastatakseen hänelle tyynesti, vaikka mies tunteensa aina yhtä onnistuneesti peittikin. Miraya oli odottanut huutoa. Oikeastaan hän oli juuri kerjännyt sitä, mutta Rayashin pitäessä itsensä kurissa Mirayankin hyökkäävyys alkoi hiipua. Hän siirtyi läheisen tuolin viereen ja istahti hameenhelmat hiljaisuudessa kahisten.
"Se, että ne hullut siellä päättivät esitellä hulluuttaan juuri silloin, tuskin oli yksinomaan minun vikani, mutta Eldrinin vika se ei ainakaan ollut", Miraya totesi ykskantaan. Nyt kun hän asiaa mietti, hänestä ei ollut oikein häntä yksistään syytettävän, mutta ennen kaikkea hän ei halunnut Eldrinin joutuvan syntipukiksi. Eldrin oli juuri... pelastanut hänet. Täysin epäitsekkäästi ja tietoisesti itsensä vaarantaen, mutta silti hetkeäkään empimättä. Eikä Miraya sallisi miehen kärsivän sen takia.
"Halusin vain Eldrinin pois sieltä kusenhajuisesta loukosta." Miraya päätti, että olisi yksinkertaisesti vain parempi kertoa kaikki. Ainakin lähes kaikki. Vaikka hän ulkoisesti rauhoittui aloilleen ja puhui nyt normaaliin sävyyn, hänen sisäinen kiihtymyksensä peilautui edelleen sanoihin. "Ja kun sitten näytti siltä, että siinä tulisikin kestämään jonkin aikaa, ajattelin antaa sen rötiskön sisään tiensä löytäneille mahdollisuuden ja kävin hieman tutustumassa aikaani kuluttaakseni." Miraya kohautti harteitaan. "Ja ennen kuin minä edes tajusin meno siellä yltyi ja kävi vaaralliseksi, ja silloin Eldrin veti minut pois sieltä."
Miraya oli pitänyt katseensa isässään, mutta laski sen nyt hameenhelmaansa, jota nypläsi sormillaan.
"Eldrin pelasti minut", hän kertoi hiljaa hameelleen. "Ymmärsithän sinä sen?" hän nosti tunteita väreilevän katseen takaisin isäänsä. "Ymmärräthän? Eldrin teki sen vain, kun muutakaan ei ollut tehtävissä. Hän teki sen minun takiani." Miraya niiskaisi ja huomasi vasta silloin myös näkökenttänsä reunan väreilevän kosteudesta. Hän ei enää jaksanut taistella pitääkseen tunteensa edes murto-osan siitä piilossa mihin hänen isänsä pystyi, vaan räpsäytti silmiään niin että kyyneleitä roiskahti poskille ja hypähti silmäripsien sekaan pikkuruisiksi helmiksi. "Eldrin riskeerasi kaiken minun takiani ja siitä minä olen pahoillani", hän sanoi tuijottaen Rayashia ja todellakin tarkoitti sitä.
"Suostuiko Eldrin... jäämään?" hän vielä kysyi hiljaa käännettyään katseensa ikkunaan. "Entä miten hänen käy? Onko hän nyt todella turvassa syytteiltä?"
Miraya pyyhkäisi toista poskeaan ja piti katseensa ikkunassa. Hän ei vielä varsinaisesti alkanut itkemään, mutta hänestä näki kuinka päivän koettelemukset alkoivat viimein vaatia veronsa. Nyt kun hänellä ei enää ollut kiukkua turvanaan, muut tunteet uhkasivat ottaa ylivallan.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Tinanja »

Mirayan hyökkäävyys tuntui sulavan sitä mukaa, mitä pidemmälle Rayash pääsi tuon passiivisaggressiiviseen kysymykseen vastatessaan. Se sai kapteenin hitaasti sisäistämään tiedon siitä, että tämä oli varmasti paljon, paljon enemmän mitä Miraya oli kokenut yhden päivän aikana - sellaista, joka ei ollut enää tuon itsensä hallittavissa - eikä tällä ollut itsellään mitään mahdollisuutta poistua tilanteesta. Jotain, mikä oli tämän vaikutusvallan ulkopuolella, ja jotain, mihin Mirayan valta täällä kaupungissa ei riittänyt. Se, miten paljon se mahtoi vaikuttaa muutenkin tuohon, kun tämä halusi hallita itseään ja kaikkea ympärillään, tietää kaikesta kaiken, eikä vähempi riittänyt kunnianhimoiselle, itsepäiselle nuorelle naiselle jollainen Mirayasta oli kasvanut. Samalla Rayash ei voinut olla kuin ylpeä siitä, miten pitkälle Miraya oli tullut jo näin kesän aikana - miten tämä ei jatkanut huutamista, vaan hengitti syvään ja rauhoittui ainakin pahimman hyökkäävyytensä osalta. Miten tämä halusi ottaa vastuun kaikesta tapahtuneesta Eldrinin puolesta. Rayash ei tosin voisi olla varma, halusiko Miraya suojella Eldriniä syytteiltä vai kapteenilta itseltään. Kapteenin kasvoilta oli kuitenkin lähes mahdoton lukea mitään, sillä se vuosia harjoiteltu ilmeettömyys peitti tehokkaasti alleen Rayashin arvailut Mirayan motiiveista ja siitä, miten tämä tulisi käsittelemään pidätystään, ja sitä edeltäneitä tapahtumia.

Kapteeni kuunteli Mirayan selitystä hiljaisena, kääntyen viimein kokonaan tätä kohden, kun mittaili hitaasti naista katseellaan. Nyt tuon asun värittömyys tuntui vain loistavan yhä kirkkaammin hänen työhuoneensa nojatuolin kirkkaanruskeaa, kiiltävää nahkaa kohden.
“Mitä tapahtui siinä muihin asiakkaisiin tutustumisen… ja Eldrinin asiaan puuttumisen välillä?” arvioiva katse osui Mirayaan, keskeyttäen tämän kommentoinnin siinä vaiheessa, kun nainen oli jatkamassa sanojaan Eldriniä koskien. Rayashin ääni oli pakotetun rauhallinen edelleen, mutta ei ollut vaikea tunnistaa sitä tunteiden määrää, jonka tuon sanat piilottivat taakseen. Mutta mies veti vielä kerran syvään henkeä ennen kuin jatkoi.
“Kapakkatappelut eivät synny tyhjästä, eivät keskellä päivää varsinkaan, edes Kapyysin kaltaisessa sikolätissä”, Rayash jatkoi sitten hyvin rauhallisesti, vaikka Mirayan sanat, ja koko aiempi päivä kiristivät hänen itsehillintäänsä yhä lähemmäs rajoja. Sitä paitsi, he olivat hänen työhuoneessaan - kukaan alakerrassa ei enää saisi selvää siitä, mitä täällä sanottaisiin, tai huudettaisiin. Mies kuitenkin nielaisi ärtymyksensä, kun kuuli Mirayan seuraavat sanat Eldriniä koskien. Sitä sanoista huokuvaa huolta oli mahdoton esittää, eikä Rayash uskonut Mirayan osaavankaan sellaista. Tuon hartiat painuivat alaspäin, sormet puristuivat tumman mekon kangasta liiankin tiukasti, ja Rayash ei voinut olla vihainen kuullessaan Mirayan sanovan Eldrinin pelastaneen hänet.

Kapteeni oli pitkään hiljaa, vastaamatta mitään Mirayan vuodatukseen siitä, miten Eldrin oli pelastanut naisen. Tuo ei näyttänyt ensin reagoivan edes siihen, miten ne muutamat kyyneleet valuivat Mirayan vasta siistityille kasvoille, ja tämän sormet puristuivat yhtä tiukemmin hameen helmakankaan ympärille. Rayash huokaisi syvään, ja astui pöytänsä takaa sen edessä olevan tuolin, ja sillä istuvan tyttärensä eteen. Mies polvistui toisen jalkansa varaan tuolin ja Mirayan eteen, ja veti sitten hitaasti Mirayan halaukseen olkapäätän vasten. Hetkeen tuo ei vieläkään sanonut mitään, kunnes huokaisi syvään.
“Eldrin on alakerrassa”, Rayash vastasi sitten. Maagikon olisi parempi pysyäkin alakerrassa - Rayash ei ollut varma riittäisikö hänen itsehillintänsä mikäli hänen pitäisi vielä lähteä Eldrinin perään. Nyt hän kuitenkin jäi hitain, kevein liikkein silittämään tyttärensä selkää - ja silläkin hetkellä hänen oli vaikea uskoa tätä todeksi huolimatta siitä, mitä tänään oli tapahtunut. Miraya oli hänen elämässään, ja pysyisi hänen elämässään, ja se oli… jotain hyvin vaikeaa käsittää tai uskoa näin useamman kuukauden jälkeenkin.
“Häntä vastaan ei ole nostettu, eikä nosteta syytteitä tätä koskien”, Rayash kuitenkin jatkoi vielä, muistaen myös Mirayan viimeisimmän kysymyksen. Oli… hienoa huomata miten tuo ei ajatellut vain itseään - maailma pyöri sittenkin muidenkin kuin Mirayan ympärillä. Tilanteen vakavuudesta huolimatta ajatus sai pienen hymyn kapteenin huulille ja ajatukset siitä, miten hän olisi voinut saarnata Mirayalle tämän käytöksestä koko illan alkoivat valua pois tämän mielen päältä.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Kide »

Miraya ei uskaltanut katsoa isäänsä, kun tuo lähestyi. Hän oli sivuuttanut Rayashin tarkentavat kysymykset tarkoituksella ja odotti isänsä nyt tulevan tivaamaan vastauksia väkisin ulos. Sen sijaan Rayash yllättikin tyttärensä laskeutuessaan hänen tasolleen ja vetäistessään Mirayan karhumaiseen, mutta niin kovin hellään halaukseen. Miraya painautui isäänsä vasten ja nyyhkäisi nyt muutaman kerran estotta. Hän pysytteli pienenä nyyttinä tuossa suojelevassa halauksessa ja alkoi rauhoittua voidessaan imeä voimaa isästään. Ikiomasta, kaksikymmentä vuotta kadoksissa olleesta isästään, joka jo nyt oli Mirayan elämän kulmakivi, eikä näyttänyt karkaavan mihinkään tästäkään hölmöilystä huolimatta.
Rayashin kertoessa Eldrinin olevan alakerrassa, turvassa, Miraya niiskaisi vielä kerran ja rentoutui selvästi. Hän nojasi isänsä olkaa vasten syvään hengitellen, eikä hänellä ollut siitä kiire minnekään.
"Kiitos, isä", Miraya viimein kuiskasi tukahtuneesti Rayashin paitaa vasten, kun tuo kertoi Eldrinin päässeen syytteistään. Eli toisin sanoen, Valkoisen Lohikäärmeen kapteeni oli käyttänyt vaikutusvaltaansa, varojaan ja ties mitä muuta pelastaakseen ystävänsä.
Miraya tuntui vain hakevan mukavampaa asentoa turvapaikassaan, mutta alkoikin yllättäen kertomaan: "En minä halunnut siinä niin käyvän. Enhän minä edes tiennyt, että siinä voisi käydä niin." Mirayan ääni oli tukahtunutta – enemmän tunteista vai Rayashin paidasta, sitä oli vaikea sanoa. "Tein sitä mitä osaan", Miraya jatkoi tietäen, ettei hänen tarvitsisi tarkentaa asiaa isälleen. Hän ei olisi halunnut edes kertoa tästä pikaiseksi jääneestä tanssikeikastaan, sillä hän tiesi miten vähän Rayash piti hänen toisesta ammatistaan, mutta tämän kaiken jälkeen Rayash ansaitsi pyytämänsä selityksen. "Ajattelin sen saavan Eldriniin vauhtia, kun enpä minä häntä sieltä väkivalloinkaan olisi pois saanut. Se taisi olla Kapyysin väelle jotain uutta ja samalla liikaa. He eivät tienneet sääntöjä, joihin minä olen tottunut. Väki vauhkoontui ja ennen kuin kunnolla tiesin mitä tapahtui, Eldrin jo kiskoi minua turvaan heidän käsistään." Se oli kaikki totta, mutta edelleen Miraya päätti jättää yhden merkittävän seikan pois, vaikka hän tiesi Rayashin ansaitsevan koko totuuden. Se totuus saattaisi kuitenkin olla liikaa, ja Eldrinin lisäksi Miraya tekisi kaikkensa suojellakseen isäänsä. Rayash oli jo tehnyt ja kärsinyt tarpeeksi.
Kenenkään ei tarvitsisi tietää, kuka sen kaiken takana oli ollut ja mitä hän oli Mirayan varalle suunnitellut. Kaiken toivon mukaan myöskään Eldrin ei silloiselta järkytykseltään muistaisi enää Mirayan epätoivoista paljastusta vartijoille. Tai sitä nimeä, Fadeq Priul. Sen miehen ajatteleminenkin nosti pahan maun Mirayan suuhun ja sai hänet värähtämään.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Tinanja »

Lattia kapteenin toisen polven alla tuntui kovalta sitä peittävästä kokolattiamatosta huolimatta. Kontrastina lattian kovuudelle, ja siitä hohkaavalle viileydelle oli lämmin Miraya, joka painautui vain lähemmäs häntä vasten, niiskaisten ja käpertyen pienemmäksi. Siinä hetkessä päivän tapahtumat tuntuivat hyvin kaukaisilta, kuin unelta sen läheisyyden ja hetken hiljaisuuden, rauhan keskellä. Tämä oli jotain, mitä Rayash ei ollut osannut kaivata koskaan ennen Mirayan tapaamista, sen sisäistämistä että tämä nyyhkäisyn tukahduttanut nuori nainen oli hänen tyttärensä. Tytär, siinä hänen työhuoneensa vanhalla, narisevalla nojatuolilla, hänen syleilyssään. Rayash nielaisi hiljaa, ja sisäänhengityksellä haistoi vielä Mirayasta tämän puhtaiden vaatteiden ja juuri pestyjen kasvojen takaakin häivähdyksen kapakkaa, vankilaa todisteena siitä, mitä tämä oli juuri käynyt läpi. Rayashin sisällä kytenyt ärtymys painui kasaan ennen kuin katosi kokonaan, kun mies kuuli Mirayan hiljaa lausutut sanat “kiitos isä” - sanat, joita Rayash ei ollut uskonut kuulevansa ainakaan pitkään, pitkään aikaan tämän päivän jäljiltä.

Sisällä kytenyt ärtymys tuntui hiillostuvan uudelleen, kun hän kuuli Mirayan viimein kertovan, mitä oli tapahtunut. Ainakin osaksi. Olihan hän arvannut - Kapyysi, humalaisia miehiä, jotka eivät olleet naista nähneet viittä metriä lähempää vuosikausiin, ja Miraya kaiken huomion keskipisteenä. Siitä ei voinut seurata hyvää. Rayash tajusi vasta Mirayan tarinan päätteeksi sulkeneensa silmänsä kuunnellessaan tuon pehmeän epävarmalla sävyllä sanottuja sanoja. Mies avasi hitaasti silmänsä ja näki siitä vain Mirayan selän, ja oman, karkean kätensä joka lepäsi virheettömän sileän kankaan päällä. Sinettisormus kiilteli muiden korujen lomassa hänen sormessaan, palauttaen hitaasti kapteenin takaisin maanpinnalle ajatuksistaan, ja muutaman syvän hengenvedon jälkeen pakotti sen rauhallisen ilmeensä pysymään kasvoillaan vetäytyessään halauksesta hieman kauemmas. Hän ei päästänyt Mirayasta irti, mutta vetäytyi sen verran, että näki naisen kasvot siitä, ja ylsi pyyhkimään sormellaan kyyneleen tuon kasvoilta hitaasti, varoen. Kapteeni halusi sanoa muutaman valitun sanan siitä, miten Miraya oli päättänyt herättää Eldrinin - ja koko kapakan - ja varmaan koko kaupungin huomion tekemisillään.

“No, te olette molemmat kunnossa”, Rayash totesi hiljaa, syvän huokaisun saattelemana, ja katsoi Mirayaa pitkään sanojensa jälkeen. Pieni hymy nousi hitaasti Rayashin kasvoille tämän katsoessa Mirayaa, tämän pehmeitä piirteitä, joissa epäilemättä oli jotain Celiania, mutta myös kovuutta, jota tuon naisen ulkonäöstä ei löytynyt. Kapteeni kohottautui hitaasti takaisin seisomaan, ja nojautui siitä työpöytäänsä vasten, melkein istuen sen reunalle. Tämän olemus oli kieltämättä rauhallinen - ainakin sillä hetkellä. Siitä kapteenin auktoriteetista, jolla tämä oli tyrmiin rynnännyt ei ollut juuri mitään jäljellä, viimeisetkin palaset siitä kuoresta olivat tippuneet Mirayan halaukseen ja sanoihin.

“Eldrinin suhde… saaristoon on vaikea”, kapteeni totesi sitten, rikkoen viimein turhankin nopeasti heidän välilleen laskeutuvan hiljaisuuden. Mies kohotti hitaasti sanojensa jälkeen katseensa mattoa Mirayan jalkojen alta arvioimasta Mirayaan.
“On ehkä parempi, että annat hänen olla rauhassa siihen liittyvistä kysymyksistä hetken aikaa.”
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Kide »

Miraya tunsi isänsä hartioiden jännittyvän, kun hän antoi kertomuksensa Kapyysin viimeisestä hetkistä soljua eteenpäin. Hän pelkäsi Rayashin nousevan ja joutuvansa kohtaamaan vielä uudelleen kapteenin majesteettisen vihan, jota Miraya ei uskonut enää kestävänsä, niin väsyneeksi hän itsensä nyt tunsi. Mutta Rayash ei liikahtanutkaan. Miraya sai mumista koko tarinan isänsä pehmeää ja lämmintä paitaa vasten ja ehkä vain sen ansiosta pääsikin loppuun asti.
Rayashin viimein vetäytyessä irti pitkästä halauksesta Miraya kohtasi isänsä erivärisen silmäparin varautuneesti. Hän odotti edelleen kiukun viimeistä purkausta, mutta vieläkään sitä ei tullut. Meri heidän molempien sisällä oli lopullisesti tyyntynyt.
Isänsä sanoille Miraya vain nyökkäsi nielaisten. Niin, he olivat kaikki kunnossa ja turvassa, Miraya yritti vakuuttaa mielessään itselleen saadakseen käsissään hentona tärinänä näkyvät tunteet viimein avautumaan solmustaan. Hän pyyhkäisi loput poskiensa kosteudesta kämmenselkiinsä ja jäi katselemaan isäänsä yhtä tiiviisti kuin Rayash katseli häntä. Aivan kuin he molemmat olisivat halunneet käyttää tämän hetken myös siihen, että tutkivat ja painoivat toistensa kasvoista kaiken mieleensä. Kaiken varalta, tällaisen päivän jälkeen, joka muistutti elämän hauraudesta ja siitä, mitä he toisilleen merkitsivät.

Rayashin lopulta noustessa seisomaan Mirayakin suoristi ryhtiään ja pyyhkäisi kurtistunutta hamettaan sitä edes itse tiedostamatta. Alitajuisesti, jopa tämänkin jälkeen, Miraya ei halunnut näyttää heikolta isänsä edessä, jonka tiesi olevan vahvempi ja kestävämpi kuin kallion. Ja pystyvän aina myös näyttämään yhtä järkkymättömältä.
"Luulenpa", Miraya joutui karistamaan kurkkuaan saadakseen äänensä kulkemaan taas paremmin. "Luulenpa, ettei Eldrin muutenkaan välitä nähdä minua silmissään enää, joten ole huoleti. Annan hänen kyllä olla rauhassa." Miraya päästi vielä viimeisen, kohtaloonsa alistuneen niiskauksen, ennen kuin nousi itsekin seisomaan. "Mutta pidäthän huolen siitä, että hän pysyy täällä. Turvassa. Ja sano hänelle... Sano Eldrinille, että olen pahoillani." Miraya liikahti hieman levottomasti ja otti kätensä pois tuolin selkänojalta, josta oli ottanut tukea noustessaan. "Minä voisin vielä mennä siistiytymään ennen illallista." Hän jäi katsomaan isäänsä odottavasti, vaikka uskoikin, että tämän asian käsittely oli nyt tässä. Ja niin se myös Rayashin puolesta näytti olevankin, vaikka ehkä jokaisen oman pään sisäinen käsittely olikin vasta alkamassa. Miraya kääntyi jo puolittain lähteäkseen, mutta pyörähtikin vielä yllättäen takaisin Rayashia kohti. Sen sijaan, että hän olisi halunnut sanoa jotain, hän harppasikin parilla askeleella Rayashin eteen ja halasi tätä vielä kerran. Sitten, sanaakaan sanomatta, Miraya kääntyi ja lähti omaan huoneeseensa.

// Kiitokset tästä mehevästä seikkailusta, sitten ei kun seuraavia kohti! //
Locked