Jokisaalista

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Post Reply
User avatar
LentäväShirkkeli
Posts: 19
Joined: Sun Sep 12, 2021 8:54 pm

Jokisaalista

Post by LentäväShirkkeli »

(Viherkivi ja Xhay odotetaan tänne. Ymmärsin, että peliin saa liittyä, jos huvittaa ja on hahmo vapaana.)
(Sää: Pari päivää sitten oli lunta, mutta se on sulannut pois ja on leutoa. Tyyni ja pilvetön päivä. Täysikuu on pienenemässä puolikuuksi.)

((Jos ei jaksa lukea Hongan seikkailuja, voi hypätä suoraan kolmeen viimeiseen kappaleeseen.))

Honka

Viime kuukausina olin kuljeskellut pitkin suurten vuorten välistä metsikköä pistäytyen erinäisiin löytämiini peikkokyliin juttelemaan peikkojen kanssa. Elettyäni peikkojen kanssa minun on paljon helpompi löytää peikkoyhteisöjä, koska osaan etsiä merkkejä, joita en aijemmin olisi osannut edes nähdä.

Saamieni tietojen mukaan olennaisimmat paikat, joissa tehtiin metsänpeikkoihin vaikuttavia ihmislähtöisiä päätöksiä olivat Dione ja Phoebe. Siellä myös kävi metsänpeikkoja, jotka halusivat luoda poliittisen suhteen ihmisiin. Jos halusin jutella näiden peikkojen kanssa, nämä kaupungit olisivat se juttu.

Niinpä olin kerännyt kaiken uskallukseni ja lähtenyt vaeltamaan kohti Dionea. Matkan tekoni oli todella hidasta, koska kuljen jaloin ja välttelen ihmisten teitä kaikin keinoin. Saavuttuani lopulta ihmisasutuksen laitamille, jossa alkavat pellot ja tilat, jäädyn aloilleni, enkä vain siksi, että sää on koleahko ja lunta oli satanut pieni kerros. Katson metsän piilosta menneisyyttäni ja kaiken metsässä kokemani jälkeen, näky on kammottavampi, kuin muistinkaan. Puuton tasainen alue jatkui silmän kantamattomiin. Näkymän keskeltä nousee puisia mökkejä karuina muistomerkkeinä siitä, että alueella oli joskus ollut metsää. Verrattuna metsän sikisevään elämään, pellot tuntuivat autiomaalta. Pelkäsin, että jos menen tuonne, en pääsisi enään ikinä takaisin metsään. En tiedä, mikä estäisi minua. Kenties perheeni tunnistaa minut ja yrittäisi väkipakoin velvoittaa minut jäämään. En tiedä, onko pelolleni mitään perää.

Joudun keräämään itseäni metsän laidalla vielä pitkään ja lopulta uskallan jättää metsän vasta, kun laskeutuu pimeys. Yön suojissa kehtaan kulkea peltojen läpi. Yllä pienenevä täysikuu valaisee matkaani, ja suunnistusapuna näen myös asumuksista lähtevät valot. Päivisin etsiydyn lähimpään metsäsaarekkeeseen piiloon ja torkun siellä. Toivon, ettei minua löydetä. Kaikkein vähiten haluan törmätä maanviljelijöihin. Vuosien takaiset muistoni maanviljelijöistä oli vääristynyt painajaismaisiin mittoihin ja olin varma, että ne kävisivät kimppuuni soihduin ja heinähangoin.
Yritän muistuttaa itseäni, että ihmiset ei välttämättä ole niin pahoja, kuin kuvittelen. En ole kuitenkaan riittävän itsevarma kokeilemaan teoriaani. En ole täydellisen varma, miten minä voin törmätä yhteenkään peikkoon, jos en uskalla törmätä ihmisiin. Uskon, että uskallan paremmin ujuttautua kaupunkilaisten joukkoon, joista minulla ei ole minkäänlaisia muistikuvia ja muistivääristymiä.

Toisen yön aikana havaitsen, että sää oli lämmennyt ja lumi oli sulanut pois. Huomaan myös joen, joka on saanut alkunsa aina Deimosin vuorilta saakka. Virtaavan joen varrella on tiheään pientä metsäaluetta, joten alan seuraamaan jokea. Jokea seuraaminen tuntuu turvallisimmalta etenemissuunnitelmalta, vaikka tämä hidastaakin menoa merkittävästi.

Lopulta koitti aamu, jonka valossa näen massiivisen muurin ja suuren kaupungin siluetin. Tämän on oltava Dione. Päätän viettää päivän viimeisen pienen metsän suojissa ja kerätä itseäni kasaan. Otan torkkua metsän sillä reunalla, joka aukeaa joelle ja on lähellä Dionea. Mietiskelen, onkohan tässä minun touhussani mitään järkeä. En kuitenkaan halua elää epävarmuudessakaan. Ehkä matkallani olisi jotain merkitystä tai sitten ei.

Nukun matkahuopaan kääriytyneenä jonkin aikaa ja herään sitten janoon. Käyn joen uomassa juomassa vettä. Nostan kylmää vettä käsin suuhuni. Kädet ovat täysin riittävä juomakippo minulle. Näen joessa kaloja ja muistan joskus jutelleeni metsän eläimille, kun olin ollut pitkiä aikoja yksin. Ehkä kaloille puhuminen rauhoittaisi?
"Hei, mitä kuuluu?"
Kalat eivät näytä välittävän, kunhan uiskentelevat virtauksessa. Hymyilen, "Onko hyvä joki? Asutteko te täällä?"
Siinä ne vaan ui. Vesi näytti kirkkaalta ja puhtaalta. Jatkan tyhjän juttelemista, enkä oleta kalojen vastaavan.

Siinä kyykistelen juttelemassa kaloille. Peitän hiuksilla korvani tarkoituksella, koska en halua näyttää häpeällisiä ihmispiirteitäni muille sen enempää kuin on pakko.
Honka, Ihminen vaikko metsänpeikko
Terias, Ajanlan ei ole aina ajallaan
User avatar
Viherkivi
Posts: 149
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Jokisaalista

Post by Viherkivi »

Valmistautuminen korttelijuhliin oli alkanut, eikä Xhay aikonut olla kantamatta korttaan kekoon. Hän oli kuullut juoruja, että yksi vauraampi perhe oli tuomassa kokonaista syöttöporsasta, joten puolipeikko aikoi panna parasta pöytään omalla kohdallaan. Vaikka tietysti ilkeät mielet ja ilkeät kielet sanoivat rapujen olevan köyhien ja orjien ruokaa, hänellä oli vakaa aikomus häikäistä koko kortteli -- ehkä jopa kaupunginosa -- tarjoomuksillaan. Puolipeikko oli sonnustautunut vähän rähjäisempiin haalareihin, mutta parta ja hiukset oli silti suittu ja vahattu siisteiksi. Mukanaan Xhay kantoi useampaa rapumertaa, haaveja, ämpäreitä, vähän kaikenlaisia tykötarpeita.

Aamu oli ehkä hieman huono ajankohta laittaa pyydyksiä, mutta ei sitä koskaan tiennyt -- saattoihan Xhaylla mennä tovi jos toinenkin löytää paras mahdollinen paikka upottaa ansat, siimat ja muut.
Hän vihelteli iloista sävelmää nuotin vierestä, koittaessaan kuulostella joen kohinaa. Joki oli ollut jonkin aikaa hänellä näkyvissä, mutta isojen kantamusten kanssa puolipeikko oli joutunut ottamaan poikkeavan reitin, ja paluu joen äärelle oli edessä.

Joen kohinan kuulostelun lisäksi puolipeikko piti silmänsä auki villiruusujen varalta. Jos hän aikoi häikäistä, hän tarvitsisi ruusuja, ja ainoastaan sitkeät metsäyksilöt jaksoivat kukkia vielä tähän aikaan vuodesta. Koska ruusuja ei näkynyt näin ensi yrittämällä, Xhay päätti asettaa ensin rapumerrat ja sitten tehdä pienen kierroksen muun keräilyn vuoksi.

Kohinan kuullessaan, puolipeikko kohensi kantamustensa asentoa, ja pisti jalkaa toisen eteen vähän rivakammin... Mutta kun kuuli jonkun puhuvan, hän empi hieman. Xhay oli ehkä olettanut olevansa näillä seuduilla yksin, mikä peikon tuuri olikaan törmätä johonkin vieraaseen -- vaikka olihan se totta, että kaupungin muurit olivat suhteellisen lähellä, eikä yksi matkalainen nyt sentään vielä mikään ruuhka ollut. Mutta miksi joku hölisi veteen, säikytti vielä pienet herkkupalat tiehensä, jos ei varonut?
User avatar
LentäväShirkkeli
Posts: 19
Joined: Sun Sep 12, 2021 8:54 pm

Re: Jokisaalista

Post by LentäväShirkkeli »

Honka

Huomaan, että uni ei ole tullakseen enään. Olin jo niin lähellä Dionea, että minua jännitti liikaa. Uskallankohan minä mennä sinne päivänvalon aikaan? Toisaalta miltä se näyttäisi, jos saavun kaupinkiin yön pimennossa? Varkaaksi minut varmasti leimattaisiin.

Juttelen turhia kaloille ja mietiskelen omiani. Kalat eivät näytä säikkyvän, kunhan en liiku ja en korota ääntäni. Joen reunalla ui pikkukaloja hakien suojaa matalikosta, syvemmällä saattoi nähdä välkettä välillä jostain isommasta. Se välke saattoi olla myös vesi. Minä en osaa sanoa, kun en ole tutustunut kaloihin sen syvällisemmin.

Pitäisikö minun todella nyt uskaltaa lähestyä kaupunkia?
"Tiedättekö te, millaista on Dionessa?" kysyn kaloilta ja en oleta saavani vastausta.
"Siellä on kuulemma kaikenlaista väkeä. Kenties siis myös mukavia mutta kenties myös ei niin mukavia asukkaita."
Huokaisen ja päätän kurkata kaupungin suuntaan törmään yli, jos vaikka saisin jotain vihiä kaupungin luonteesta. Sen sijaan näen jonkun tyypin seisovan valtavine kantamuksineen jonkin matkan päässä ja katsovan tähän suuntaan. Järkytyn ja vetäydyn piiloon täristen.

Vedän syvään henkeä. Paniikki hakkaa rintaa. Vaisto käskee juosta metsään. Se oli vain yksi henkilö, näin vain yhden hahmon, ajattelen itseäni rauhoitellen. Uskottelen itselleni, että pystyn kohtaamaan yhden henkilön.

Pakotan itseni katsomaan uudestaan törmään yli.
Tällä oli käytännölliset vaatteet ja kalastusvälineitä. Hän oli kai tullut pyytämään kalaa, ei seivästämään minua heinähangolla. Se on helpottava tieto.
Henkilöllä oli todella hienot viikset ja parta. Ne olivat niin muodossaan, että vaikutelma oli yliluonnollisen siisti.

Sitten huomaan, että tällä oli peikon korvat. Ilahdun silmittömästi, ja yhtäkkiä minulla tulee kiire esittäytymään tälle uudelle tuttavuudelle.

"Moi", tervehdin huikkaan ilahtuneesti, mutta hiljaisella äänellä. Olen tottunut, että peikoilla oli tarkka kuulo ja heille ei tarvinnut, eikä kannattanut erityisemmin huudella.
"Minä olen Honka. Tulen Pökkelömetsän heimosta, asutko sinä näillä main?"
Täällä ei ole kunnollisia metsiä, joten en voi nähdä peikkoja tänne asumaan. Oliko hän niitä Dionilaisia peikkoja, joista minulle on kerrottu?

Luen uuden tuttavan kehon kieltä, että uskallanko nousta esiin törmään takaa vai olisiko se liian uhkaavaa. Havaitsen, että uusi tuttavani on pisin tapaamani metsänpeikko.
Honka, Ihminen vaikko metsänpeikko
Terias, Ajanlan ei ole aina ajallaan
User avatar
Viherkivi
Posts: 149
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Jokisaalista

Post by Viherkivi »

Omituinen otus, huomasi Xhay pohdiskelevansa kun toinen rämpi ylös tervehtimään. Hän pukeutui kuten heimoveli, puhui kuin heimoveli, mutta ei korvia ei häntää kuin heimoveljellä...? No jaa, veli kuin veli, vaikka ei samaa verta. Käräjien tupaan eivät sitä päästäisi, mutta päästäisikö mikään ihmistenkään taverna, jaa-a...

"Vai Pökkelömetsäläisiä, onkos se etelän vai lännen suunnalla? Itse olen Kivenheiton kyliltä syntyisin, mutta nykyisin tuolla Dionen suunnilla...", Xhay sitten esitteli itsensä ja mietti oliko Yaska-serkku Pökkelömetsäläisiä vai sekoittiko puolipeikko sen nyt Hökkelimetsäläisiin?
"Xhay Sienenlakki on nimi.", hän sitten sanoi, ja kulki hieman lähemmäs käsi ojossa. "Mitenkäs sinä Pökkelöisiltä asti tänne, sukuloimaanko?"

Puolipeikko kohensi hieman asentoaan -- rapumerrat, muut tarvikkeet ja syötit olivat yllättävän painavia, kun oli tottunut heiluttelemaan vain keittiöveistä ja satunnaista vasikanpuolikasta. Pitäisi ruveta harrastamaan enemmän metsäretkiä, kaupunkielämähän pehmensi miestä huomattavasti, hän pohti.
User avatar
LentäväShirkkeli
Posts: 19
Joined: Sun Sep 12, 2021 8:54 pm

Re: Jokisaalista

Post by LentäväShirkkeli »

Honka

Tämä upea partainen peikko tunnistaa Pökkelömetsän ja tiesi jopa etelä ja länsipökkelömetsän. Olen niin onnellinen, että ensimmäinen kohtaamani henkilö oli myös metsäläisiä ainakin joissain määrin.
"Oh, Lännen Pökkelömetsää. Itse olen vain kuullut etelän pökkelömetsäläisistä. Aina välillä jotain kuulumisia joskus kuulee."
Suurin osa etelän Pökkelömetsän kuulumisista menee itselläni yli ymmärrykseni. En ole aivan niin pitkään elänyt peikkojen keskuudessa, että ymmärtäisin kaikkia heidän sukuyhteyksiä ja uutisten merkityksiä. Jokainen kuuluminen tuntui kuitenkin olleen pökkelömetsäläisille suuri ja tärkeä asia ja kuulumisia jaettiin ahkerasti. Itse kun en tunne ketään etelän pökkelömetsästä, en täysin nähnyt ja ymmärtänyt kuulumisten merkitystä.

Uusi tuttava kertoo olevansa Kivenheiton kyliltä. Hetken luulen hänen puhuvan kivenheitosta etäisyytenä, mutta sitten hoksaan että nyt tämä olikin nimi. Muistelisin kuulleeni tästä kylästä, mutta en ole mielestäni käynyt siellä. En ole käynyt kovin monessa peikkokylässä, koska pelkäsin aiheuttavani pahennusta. Eipä kukaan yleensä ollut näin minuun reagoinut, mutta yritin aina olla olematta liian tunkeilevainen.

"Kivenheiton kylä, onko se jossain tuolla Amalthenin suunnilla?"
Minulle oli syntynyt sellainen käsitys, että oli. Mutta käsitykseni saattoi olla tyystin väärä.

Upea partainen esittäytyy Xhay Sienenlakiksi, oikea nimi ja kutsumanimi. Itse käytin pelkkää kutsumanimeä. En halua käyttää enään ihmisnimeäni. Se tuntui luotaan työntävältä. Xhay oli varsin siistitty Sienenlakki. Mietin kumpaa nimeä minun tulisi käyttää.
"Ilo törmätä, Xhay Sienenlakki, sanotaanko sinua Sienenlakiksi vai?", en halua tyrkyttää nimeä Xhay jos vaikka hän ei pidä tästä nimestä, kuten minäkään en pitänyt omastani.

Sitten toinen menee kysymään hankalan kysymyksen. Nolostun kovin.
"Uh... ei varsinaisesti. Tuota, tämä voi olla vähän pöljää. Minä kuulin niistä huhuista, että uusin Xrer, Porgus Zcezer olisi innostunut tuomaan ihmisvaikutteita peikkoyhteisöihin. Suoraan sanoen tämä pelottaa ja ahdistaa minua."
Huokaisen helpotuksesta. En tiennyt olisinko saanut sanotuksi asiaa näin äkisti ja näin uudelle henkilölle. Ehkä olin harjaantunut jo aiemmin ongelmani ilmaisussa kun olin matkannut peikkokylissä juttelemassa asiasta. Aiemmin minulla oli mennyt pidempi aika ilmaista huolenaiheeni.
"En varsinaisesti tiedä minne mennä ja kenelle puhua. Haluaisin vain, että hyvää ei heitettäisi hukkaan. Kaikki uusi ei ole aina hienoa ja hyvää."

Katson kun toinen ojentaa kantamuksiaan.
"Mutta tämä ei ole sinun ongelmasi. Voinko minä auttaa noiden kantamusten kanssa. Minne olet menossa?"

Minä mieluusti vietän pidemmän aikaa tämän uuden henkilön kanssa. Minusta tuntuu, että stressi tasoni lasku hurjaa vauhtia tämän tapaamisen myötä.
Honka, Ihminen vaikko metsänpeikko
Terias, Ajanlan ei ole aina ajallaan
User avatar
Viherkivi
Posts: 149
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Jokisaalista

Post by Viherkivi »

Muukalainen puhui kuin heimoveli, mutta oli kohtuullisen uusi heimoveli, Xhay huomasi ajattelevansa. Vieras ei tuntenut kaikkia peikonsukuisten nyansseja mitä tuli sukulaisiin ja muihin uutisiin. Kun toinen kyseli Kivenheiton kylästä ja oliko se Amalthenin suunnilla, Xhay nyökkäsi hieman. Kartat ja niiden lukeminen eivät olleet kuitenkaan puolipeikon vahvuus -- sitä paitsi, mitä hän niillä kun aurinko ja jäkälät olivat olemassa?

"Saa sanoa ihan Xhay, Sienenlakki on sukuni nimi.", hän sitten sanoi toiselle. Sitten toinen selittikin matkansa syyt. Puolipeikon ilme vakavoitui hieman kun hän pohdiskeli toisen huolenaiheita. Xhaylla oli vahva oikeudentaju, mutta ei juurikaan politiikantuntemusta... Kun loppujen lopuksi kaikkien oli syötävä, oli sitten ylhäistä tai alhaista sukua tai kaupunginjohtaja taikka paskakuski.

"Joo, no itse olen puoliverinen peikko, mutta nuo peikkopuolen perinteet ovat aika vahvasti läsnä.", kokki sitten kommentoi asiaa, mutta tunsi olonsa hieman uteliaaksi tästä uuden Xrerin suunnitelmasta. Pitäisi ehkä kysellä kun pääsisi takaisin kaupunkiin.

Ainakin toinen oli kohtelias, mutta Xhay kieltäytyi avusta -- olihan hänen hieman kovennettava ja kohennettava kuntoaankin. Häm nosti kätensä avun torjumiseen.
"Ei ei, kyllä tämä tästä kevenee, kunhan saan merrat ja syötit laitettua. Olen menossa laittamaan ansoja ravuille, kun tuolla olisi kaupungilla lähipäivinä juhlat. Olen kokki, ja haluan ensiluokkaisen tuoreet tarvikkeet."
Xhay kohensi jälleen konttinsa asentoa selässä; "Tuolla joen mutkassa olisi ilmeisesti paras paikka, olet toki tervetullut pitämään seuraa."

Xhay odotti josko toinen olisi esitellyt itsensä, mutta kun nimeä ei kuulunut, hän kallisti hieman päätään: "Ja milläs nimellä tätä heimoveljeä sopii kutsua?"
User avatar
LentäväShirkkeli
Posts: 19
Joined: Sun Sep 12, 2021 8:54 pm

Re: Jokisaalista

Post by LentäväShirkkeli »

Honka

Enpä minäkään paljoa kartoista tiedä. Toisinaan sitä vaan kuuli kaukaisista paikoista jopa nimillä ja epämääräisiä käden heilautuksia epämääräiseen ilmansuuntaan. Tapanani oli olettaa, että henkilöt tiesivät, mistä puhuvat ja minne huitoivat.

Sienenlakki nyökkää ja minä muistelen, että aikoinaan oli viitottu Amalthenista pohjoiseen päin, vai olikohan se koiliseen.
"Eli jossain tuolla?"
Aamun sarastuksen aikaan oli suhteellisen suoraoikoista osoittaa melko lähelle pohjoista, joten siihen suuntaan suunnilleen osoitan.
En ole itse käynyt niillä main lainkaan. Mietin, jos joskus vaikka uskaltaisin käydä patikoimassa sielläkin.

Uusi tuttava kehoittaa minua kutsumaan häntä Xhayksi vetoamalla Sienenlakin olevan sukunimi.
"Xhay siis", minä korjaan hieman nolostuen.
Peikoilla tuntui vaihtelevan paljon, mitä nimeä he suosivat. En koskaan osannut arvata asiaa etukäteen. Onneksi olin sentään kysynyt.

Xhayn kysymys matkasta yllättää minut. Onnistun silti ahdistuksen sekaavassa tilassa vastaamaan ehkä kattavammin kuin olin ajatellut. Vaikka olin vaeltanut ties miten pitkään, en silti ollut aivan varma, olinko miettinyt koko matkaa kunnolla loppuun asti. Ajatuskin ihmiskaupunkiin menemisestä tuntui yhä järjettömältä, vaikka miten yritin ajatella toisin.

Yllätyin, kun Xhay ilmoittaa olevansa puolipeikko. Yllätyneisyys saa minut näyttämään heiman pöllähtäneeltä. En minä osannut tälläisiä eroja hahmottaa. Kuitenkaan puoli-ihmisyys ei tehnyt hänestä minulle puoleksi pelottavaa. Xhay vaikuttaa oikein mukavalta ihmispuolestaan huolimatta. Xhay myös kertoo tietävänsä peikkojen perinteistä, joten hän tietää mistä puhun. Hieman helpottunut hymy nousee ujosti huulilleni.

Tarjoan mieluusti apuani uudelle tuttavalleni. Oli aina mukavaa auttaa, mutta tällä kertaa avuliaisuuttani vahvistaa haluttomuus jatkaa matkaa.
Pettymyksekseni Xhay kieltäytyy avusta. Hän kertoo tulleensa ravustamaan ja paikkakin oli tiedossa. Kaupungissa oli kuulemma tulossa juhlat. Vilkaisen kaupunkia päin. En kykene kuvittelemaan juhlia sinne. Millainenhan se juhla olisi?
Onnekseni Xhay kutsuu minut seurakseen. Olen helpottunut. En ole vielä valmis jatkamaan matkaani, joten seura kelpaa.
"Se olisi mukavaa, kiitos", sanon hieman ujostellen.
Tiedän lyöttäytyväni seuraan melkoisen äkisti. Mutta minusta tuntui, että Xhayn seura toi järjettömään ahdistukseeni helpotusta. Ehkä löytäisin hieman itsevarmuutta, jos jään ravustusseuraksi.

Xhay näyttää jääneen odottamaan jotain. Alan miettiä, pitikö minun tehdä jotain kun Xhay kyselee nimeäni. Järkyttävä häpeä iskee minuun, vaikka samalla oli suuri kunnia, että Xhay oli kutsunut minua heimoveljeksi. Kunnian ja häpeän sekaisessa mielessäni ihmettelen, että enkö ollutkaa esittäytynyt heti kättelyssä. Olin suhteellisen varma, että olin esittäytynyt, mutta olin kyllä esittäytynyt aika hiljaisella äänellä. Olinko ollut liian hiljainen?
"Ö- uh... Honka?", soperran, koska esittäytymiseni oli mennyt pieleen, enkä ollut lainkaan valmisautunut korjaamaan tilannetta.
Sitten minuun iskee epäillys. Mitä jos Xhay ei pitänyt Honkaa oikeana nimenäni ja halusi tietää ihmisnimeni. Tämä järkytys pistää minut tutisemaan.
"Ihan vain Honka. Jos se sopii", minä pyydän ja toivon, ettei Xhay ala kaivelemaan vanhaa nimeäni.

Xhay ei anna minun auttaa ravustuksessa. Vähintä, mitä voin tehdä on yrittää olla tuhoutumatta itseeni ja seurata häntä ravustuspaikalle. Pyrin rauhoittumaan parhaani mukaan. Xhay oli kutsunut minua heimoveljeksi. Ehkä hän myös hyväksyy nimeni?

Tämä on ensimmäinen tehtäväni niin sanottuna seurana. Yleensä minua pyydettiin apuun fyysisemmissä tehtävissä. Voinkohan olla seura vain olemalla fyysisesti läsnä, vai pitikö seuran jutella jotain? Xhay oli maininnut jotain juhlasta.
"Millainen juhla se on?" kyselen varovaisesti.
En ole varma, halusiko Xhay puhua siitä.
Honka, Ihminen vaikko metsänpeikko
Terias, Ajanlan ei ole aina ajallaan
User avatar
Viherkivi
Posts: 149
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Jokisaalista

Post by Viherkivi »

Nuorukainen esitteli itsensä nimellä Honka, joskaan ei vaikuttanut olevan aivan varma nimestä itsekään. Xhay mietti, liittyikö tähänkin jokin tarina, mutta ei ottanut asiakseen udella -- ainakaan vielä. Heimoveljestä ikään kuin säteili eräänlainen hermostunut energia, mutta Xhay pisti sen nuoruuden piikkiin; eikö hän itsekin ollut värissyt kuin haavanlehti astuessaan isoon kaupunkiin vuosia sitten?

Hän käveleskeli rauhallisesti, pienin askelin, pitkin joenvartta, vältellen kuoppia ja risuja ja mitä muita esteitä polulla nyt oli. Häntää hän piti mieluusti taskussa, koska takiaiset ja kaiken maailman hapsenkakkiaiset olivat inhottavia poistaa sitten illalla.
"Jaa, se juhla, niin.", hän sitten myhäili kun pysähtyi tarkastelemaan pientä joennotkoa -- Xhay päätti sen olevan sopiva ensimmäinen ravustuspaikka ja jysäytti kantamuksensa maahan.

"Se on sellainen koko kaupungin -- tai ainakin muutaman korttelin -- mittainen juhla, paljon ruokaa, juomaa, laulua ja tanssia.", hän selitti kun kaiveli kantamuksistaan muutamia vähän karkeanoloisia ansoja ja lemuavan pussukan. "Pitelepä tuota." hän sitten sanoi ja antoi pussukan Hongalle. Ei tarvinnut olla alan asiantuntija huomatakseen että pussukassa oli pilkottuja, parhaat päivänsä nähneitä pikkukaloja, mutta Xhay katsoi parhaaksi selittää: "Rapua pitää houkutella hyvällä syötillä. En kyllä ole ravustuksen asiantuntija, mutta kylillä selittivät että haisevat pienet kalat ovat parhaita syöttejä, tai sitten ilmeisesti kulkukissojen liha."

Xhayn häntä pörhistyi silkasta ajatuksestakin, vaikka olihan hänellä työpaikalla muuan kissa, jonka hän olisi mielellään laittanut hanskoiksi ja syöteiksi. Puistatus meni kuitenkin pitkin puolipeikon selkärankaa ylös-alas, joten hän vaihtoi puheenaihetta:
"Ne juhlat ovat sellainen avoin tilaisuus nyt kun enin sato on saatu korjattua. Et sattumoisin tietäisi hyvää villiruusu-paikkaa? Mieluusti kurttulehtisiä."
Post Reply