Ne joilla on valtaa

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ne joilla on valtaa

Post by Kuparirapu »

Kuullessaan Tessan kysymyksen vierellään Vareo silmäili Yeelin kipeitä kasvoja hetkisen, ennen kuin antoi tämän liukua käsistään takaisin lattialle. Roisto nojasi päätään raskaasti seinää vasten, tunnustellen varovaisesti silmänalusiaan.
"Yksin tällainen yritys ei tule onnistumaan, mutta hän vaikuttaa tarpeeksi epätoivoiselta tehdäkseen jotan niin hölmöä," Vareo totesi, kääntämättä kuitenkaan katsetta Tessaa kohti. "Kenties muutama muukin on vielä, jotka seurasivat sitä naista vapaasta tahdostaan. Mutta he eivät uskalla yrittää mitään tällaista, he pitävät mieluummin päänsä alhaalla ja nahkansa ehjänä."
"Iso osa siitä porukasta myös liittyi meihin heti tilaisuuden saadessaan, eikä heillä ole mitään rakkautta menneitä kohtaan," yksi Vareon mukana tulleista totesi hitusen jopa hilpeän kuuloisesti. Tessan lausuessa päätöksensä Yeelin suhteen hämärässä keittiössä oli hetkisen hiljaisuus. Yeelin katse pysähtyi lattiaa kohti, kenties ymmärtäen nyt että viimeinenkin mahdollisuus kiemurrella tästä tilanteesta oli menetetty. Vareo rikkoi hiljaisuuden vilkaisemassa lyhyesti Tessaa kohti, ja nyökkäsi sitten:
"Selvä on."
Hän vetäisi Yeelin rinnuksista puoliksi seisovaan asentoon. Tämä näytti tapailevan jotakin viimeisiä sanoja joita vielä sylkäistä Vareota kohti, mutta sitten yksi Zahirin alaisista astui lähemmäs ja vahvalla vedolla kiersi paksun laivaköyden Yeelin naamalle. Sen peittäessä Yeelin suun ja painaessa huulet kipeästi hampaita vasten ei tämä saanut kuin tukahtuneen muminan esiin kun solmu kiristyi hänen takaraivolleen.
Vareo sysäsi Yeelin käsistään kahden muun otteeseen, ja taputellen tuon vaatteista jäänyttä moskaa irti hän sanoi hermostuttavan yksinkertaisesti Tessalle:
"Se on tarkoituskin, olemme tehneet tämän ennenkin."
Ovi avattiin yöhön, ja Yeel raahattiin majatalon takana olevalle pienelle takapihalle. Lähestyvä kuolemanpelko oli näemmä valanut uutta puhtia roiston jäseniin, mutta se ei riittänyt irrottamaan tiukkoja käsiä jotka puristivat hänen ranteitaan ja hartioitaan. Yeel painettiin polvilleen pihan keskelle, ja tämän pää tempoili edestakaisin kuin etsien kuka vetäisi teränsä esille. Vareo harppasi ulos muiden Zahirin alaisten kanssa. Yksi heistä, joka oli aiemminkin avannut suunsa, totesi vierellään kävelevälle:
"Melkein kuin meillä kotona, kun piti laittaa possu juhlakuntoon. Tästä onneksi tulee vähemmän ääntä."
Puhunut miekkonen ei näyttänyt välittävän, vaikka muut eivät nauraneetkaan, vaan hymyili vain omalle sanailulleen. Samaan aikaan joku oli ehtinyt sysätä paksun villakankaan Yeelin polvien eteen. Tomu imi verta paremmin kuin puulauta, mutta Vareo ei halunnut jättää mitään merkkejä jäljelle. Kun valmistelut oli suoritettu, Vareo kurotti kätensä selkäpuolella odottavalle tikarinkahvalle ja sanoi:
"No niin. Pitäkää hänestä kiinni."
Kuunvalo tuntui kietovan terän ohikiitäväksi hetkeksi terävään, kylmään valoon, ennen kuin se siirtyi Vareon varjoon reiden vierelle. Kalju mies asteli lähemmäs Yeeliä, ilman epäröintiä liikkeissään.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Ne joilla on valtaa

Post by Kide »

Selvästikään hänen ohjeitaan ei tarvittu. Tämä joukko tiesi mitä teki ja ennen kaikkea miten.
Konkkaronkan työnnyttyä ulos Tessa seurasi hiljaa perässä ja asettui jälleen kerran hieman sivummalle. Keittiöön jääneestä kynttilästä hohti hyvin niukasti valoa ulos asti, mutta se yhdessä puolikirkkaan taivaan kanssa riitti, eikä Tessa kokenut tarvetta nähdä tilannetta yhtään tarkemmin.
Kun joku mainitsi kinkun valmistelun, Tessa käänsi katseensa sivuun ja irvisti. Kiitos tuon korston, hän tuskin pystyisi enää teurastamaan yhtään sikaa muistamatta tätä. Joskin saattoi olla, ettei hänen enää tarvitsisikaan, emäntä kun hän nyt oli.

Kaikki valmisteltiin tyynesti kuin kyse olisi arkipäiväisestä asiasta. Ehkä se näille miehille sitä olikin. Ainoat äänet olivat satunaiset saappaiden rahinat pikkukiviin maassa ja Yeelin epätoivoinen yninä köydestä tehdyn suukapulan takaa. Tosin sekin oli hiljentymässä; Yeel alkoi ymmärtää, ettei mikään häntä enää auttaisi. Kädet hänen taakseen kipeästi kiskoneiden toisten käsien ote oli kuin kiviseinä, johon hän oli sulautunut eikä pääsisi irti. Vihasta viimeiset liekkinsä saanut riutunut keho oli nyt antanut kaikkensa. Viimeiset Yeelin kurkusta nousevat äänet olivat vain alitajunnan eläimellistä taistelua loppua vastaan.
Inhostaan huolimatta, Vareon lähestyessä tätä illallissikaa, Tessa kuuli oman äänensä terävänä hiljaisessa yöilmassa. "Odota." Kaikki päät kääntyivät, osa epäuskoisesti puistellen. Katseet, sen mitä pimeydessä olisi voinut nähdä, olivat pettyneitä tähän naisen heikkouteen. Kaikki vaiva turhaan, kun nyt viimeinen hupi kiellettäisiinkin. Jopa Yeel nosti punertavat silmänsä Tessaan, jotka pimeässä olivat vain mustat pisteet kalpeiden kasvojen keskellä, näyttäen pelkästään väsyneeltä. Annettuaan itselleen viimein luvan luovuttaa hän oli toivonut vain nopeaa loppua ja nyt sekin vietiin häneltä.
Muita näkemättä Tessa lähti kävelemään Yeelin luo. Käden heilautuksella hän pyysi Vareota siirtymään. Toiseen käteensä hän oli jo ottanut tikarinsa, vaikka ei muistanutkaan milloin sen teki. Kaula olisi helppo kohde, siitä ei voisi viiltää ohi. Pieni pään nykäisy riittäisi kertomaan Yeeliä piteleville miehille vetämään roiston vähäisistä hiuksista ja paljastamaan haavoittuvaisen pään ja vartalon yhtymäkohdan. Mutta se oli Ranyardin mukaan myös kamalan sotkuista, ja nyt Tessan ei tarvitsenut huolehtia nopeudesta, vaan hän voisi tähdätä rauhassa. Hän punnitsi tikaria kädessään ja paransi otettaan siitä. Hän loi viimeisen vilkaisun Yeeliin, joka yritti kiivaasti puhua jotain köyden läpi, silmät sirrillä. Tessa arveli tietävänsä mitä mies vielä halusi sanoa, vaan ei se ollut tarpeen. Tessa tiesi sen itsekin.
Hän astui aivan Yeelin eteen, tarrasi tätä toisella kädellä olkapäästä ja heilautti toisella kädellä tikarin alhaalta ylöspäin, rintalastan alta ylös sydäntä kohti, niin kuin Ranyard oli näyttänyt. Tessa yllättyi siitä kuinka paljon voimaa teko vaati, mutta hämmästeli samalla sitä kuinka vähällä toisen hengen saattoi viedä. Tessa joutui pukkaamaan tikaria uudemman kerran, jotta se upposi koko terän pituudelta ja ilmeisesti tavoitti kohteensa Yeelin retkahtaessa parin säpsähdyksen jälkeen veltoksi. Tessa nykäisi terän ulos ja marssi tavernan takaovelle keneenkään katsomatta.
"Sisällä odottaa juotavaa, kun ootte hoitaneet loput", hän tokaisi matkalla. Sisälle päästyään Tessa painoi takaoven kiinni. Ei lukkoon, vain kiinni, jotta miehen pääsisivät halutessaan takaisin, ja nojasi oveen hetken raskaasti hengittäen. Hän katsoi punahurmeista tikaria tärisevässä kädessään ja kiirehti ottamaan lähimmän rätin sitä hätäisesti pyyhkäistäkseen, ennen kuin näky saisi hänet voimaan pahoin. Tikari puhdistui vain suurpiirteisesti, niin vähän Tessa halusi sitä enää katsella ennen kuin työnsi sen takaisin taskuunsa. Sormilleen levinneet pisarat Tessa hinkasi tarmokkaammin pois ennen kuin hengitys väristen käveli tavernan puolelle nostelemaan tilanteeseen sopivia pulloja tiskille ja laseja niiden seuraksi. Vaikka todennäköisesti lasit jäisivätkin käyttämättä. Eiköhän vaan pullot kiertäisi suusta suuhun.
Tessa kiiruhti lukitsemaan ulko-oven ja jäi sitten seisomaan yhden ikkunan eteen selkä tiskille päin kädessään lasi voimakasta viskiä. Hän piti lasia nenänsä alla ja yritti rauhoittaa itseään sen turruttavilla huuruilla. Kesti hetken ennen kuin hän uskalsi juoda, niin pahoin hän edelleen voi. Kun hän lopulta sai sisälleen lämmittävän kulauksen juomaa, ei sekään riittänyt estämään poskille valuvia kyyneliä.
Tessa tiesi, että oli juuri kironnut seuraavan elämänsä. Eikä tässäkään elämässä olisi enää paluuta entiseen. Mutta pystyäkseen jatkamaan, hänen oli täytynyt tehdä se itse. Hänen täytyi tuntea elämän lipuvan pois Yeelistä, jotta hän saattoi olla varma, ettei se enää koskaan tulisi havittelemaan hänen elämäänsä. Toinen heistä olisi jättänyt tämän maailman tänä yönä, tai jonain tulevana yönä, muuta vaihtoehtoa ei ollut. Hän teki mitä täytyi, Tessa vakuutti itselleen, pyyhki mahdollisimman vaivihkaa poskensa ja kääntyi täyttyvään tavernaan päin. Hän tarvitsi nyt muuta ajateltavaa ja tässä vaiheessa siihen kelpasi jopa näiden koirien räävittömät jutut.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ne joilla on valtaa

Post by Kuparirapu »

Vareo käsi otti paremman otteen, ja hänen keskivartalonsa jännittyi jo valmiiksi upottamaan veitsen ihon läpi kahvaan asti. Vaan sitten hän kuuli Tessan äänen, ja Vareon käsi pysähtyi alkuunsa. Muut Zahirin alaiset katsahtivat naista kohti terävästi, mutta Vareo käänsi päänsä vain kulma kysyvästi ylhäällä. Asian piti olla jo loppuun käsitelty. Tessa oli itsekin jo osoittanut, että paitsi pelkäsi niin myös halusi nähdä häntä vastaan hyökänneen roiston saavan ansaitun rangaistuksen. Olivatko naisen hermot pettäneet sittenkin?
Vareo valmistautui jo tavaamaan Tessalle, miksi he eivät voineet vain pistää Yeeliä vankilaan kuin mitkäkin kaartin sikaniskat, kun nainen kävelikin jo hänen ohitseen. Eikä Vareolta jäänyt huomaamatta se keskittynyt katse, joka tuon silmissä näkyi. Astahtaen taaksepäin mies antoi vaitonaisesti tilaa, ja nyökkäsi Zahirin alaisille antaa Tessan jatkaa haluamallaan tavalla. Nainen pysähtyi Yeelin eteen, vilkaisi lyhyesti kädessään olevaa tikaria, ja uudelleen sairasta roistoa. Jälleen Vareo toivoi, ettei tuo hukkaisi aikaansa johonkin turhanpäiväiseen anteeksipyyntöön tai uhkaukseen. Kuolleet olisivat kuolleita, he eivät välittäneet mitään elävien puheista. Hyvästä, tai sen paremmin pahasta.
Sitten, yllättävän sulavalla ja rivakalla liikkeellä Tessan tikari leikkasi hämärän halki, ja kevyesti tömähtäen se upposi Yeelin rintaan. Sairas roisto päästi tukahtuneen henkäyksen, joka ei kielinyt kivusta, vaan järkytyksestä. Sellaisen miehen henkäys, joka ymmärsi osuman olevan kuolettava. Tessa tönäisi vielä tikaria, ja Yeelin läpi kulki vavahdus. Hänen silmänsä levisivät kuin odottaen tuskaa, mutta sitten miehen keho näytti hitaasti rentoutuvan kasaan. Kaikeksi onneksi vierellä seisovien rosvojen ote piti, muuten Yeelin eloton ruumis olisi kenties kaatunut Tessan jaloille.

Terä sujahti siististi ulos, ja Tessa käveli heidän ohitseen taakseen katsomatta. Varmaankin säästyäkseen katsomasta tarkemmin tekonsa jälkiä, mutta samalla Tessalta jäivät näkemättä Zahirin alaisten katseet. Useat olivat selkeän vaikuttuneita äskeisestä, osa katsoi epäilevästi koska joutuivat nyt pohtimaan miten vaarallinen tämä uusi majatalonomistaja mahtoikaan todellisuudessa olla. Mutta katseissa oli myös annos uudenlaista kunnioitusta, myös Vareon osalta. Tessa oli pitänyt päänsä kylmempänä kuin kukaan heistä oli odottanut, ja siten he alkoivat ymmärtää miksi Zahir oli nähnyt niin paljon vaivaa naisen tähden.
"Ilmeisesti hänellä on taitoa tunnistaa, minkälainen luonne kenenkin pinnan alla piilee, Vareo tuumi itsekseen, ennen kuin kääntyi Zahirin alaisia kohti ja sanoi:
"No niin, emme jää tänne kaartia odottamaan. Jorla ja Potor, viekää raato satamaan tuttua reittiä, ja heivatakaa aaltoihin ennen aamua. Muut, saatte puoli faethia aikaa ottaa lämmikettä kun kerran tarjottiin, ennen kuin jatkamme."
Pääosa joukosta sai heti kasvoilleen hymyä, ja kevyesti jutellen he astelivat Wanhan Lohikäärmeen sisätiloihin hakemaan juotaviaan. Kaksi puhuteltua tarttuivat paremmin Yeelin ruhoon ja valmistautuivat kantamaan sen hämäriä kujia pitkin alas satamaan. Vareo pisti merkille pienet happamat katseet, joilla kaksikko vilkuili lämpimän majatalon takaovea, ja päätti korjata asian ojentamalla kättään:
"Tuossa teille. Ja ensi kerralla kun käymme täällä, laitan teille lasit jotain hyvää korvaukseksi."
Saatuaan muutaman hopearahan lisäksi moisen lupauksen kaksikko nyökkäsi pirteämmän näköisenä, ja hiljaisin askelein he lähtivät tyhjälle kadulle, kantaen ruumista varsin vakuuttavasti kuin pikän illan jälkeen sammunutta toveriaan. Vareo vilkaisi taivaalle, ja arvioi vielä tuntien määrää ennen aamunkoittoa, ja harppoi sitten itsekin sisään. Siellä ensimmäinen pullo oli jo auki, ja kevyet naurahtelut alkaneet. Vareo itse istui reunimmaisena joukosta, ottamatta itse lasia tai juotavaa, mutta kuunnellen ja tarkkaillen huonetta. Erityisesti hän silmäili Tessaa, hakien merkkejä miten tuo oli suhtautunut äskeiseen nyt kun tilanne oli rauhoittumassa. Hän ei nähnyt kyyneliä, eikä sen pahemmin käsien tärinääkään. Ei mitään, mitä jonkun olisi luullut kokevan kun he olivat juuri riistäneet omin käsin jonkun hengen. Mutta Tessa joko piti kaiken tiukasti poissa näkyvistä, tai ei välittänyt.
Tämä oli kenties merkki sydämettömyydestä, mutta vielä enemmän siitä että Vareo oli tyytyväinen näkemäänsä. Tessa oli nyt Zahirin helmoissa, saaden suojaa mutta samalla joutuen hyväksymään tällaisen osaksi tilannettaan.
Juomaa riitti sen verran, että yöhön astuminen ei tuntuisi enää niin ikävältä, mutta Vareo piti tiukan linjan missä vaiheessa heidän oli syytä jatkaa matkaa. Muutamat jopa toivottelivat Tessalle hyvät loppuillat, kuin olisivat tavallisesta illanvietosta lähtemässä. Vareo tosin vain nyökkäsi Tessalle viimeisenä, ja sanaakaan sanomatta painoi oven perässään kiinni. Jättäen naisen yksin, seuranaan vain majatalon hiljaisuus ympärillään.

//Kiitokset hyvästä pelistä, Tessa se varsinkin pääsi uusille vesille tämän kautta//
Locked