Häävalmisteluita ja uusia ystäviä

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Post Reply
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 639
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Häävalmisteluita ja uusia ystäviä

Post by Kuparirapu »

//Anlie ja Alena, olkaa hyvät//

Kevätaurinko paistoi kirkkaasti korkeista ikkunoista läpi, ja silloin tällöin pohjoisesta palanneiden lintujen varjot sujahtelivat sen ohi kevätkosinnoissa. Leveä huone oli tarkoitettu yhtä aikaa työ- ja makuuhuoneeksi, kevyesti liikuteltavien puisten sermien auttaessa jakamaa tilaa tarpeiden mukaan. Valeyalanien käytössä oleva asunto oli välillä pitkiä aikoja vähällä käytöllä, odotellen kärsivällisesti josko joku suvun jäsenistä sattuisi tarvitsemaan sitä Dionessa vieraillessaan Mutta viimeisten päivien aikana se oli puhjennut eloon ja vilskeeseen, ja aiempi huone erityisesti näytti ajautuneen jonkinlaisen tarkati hallittuun sekamelskaan. Kirjoituspöydällä lepäsi useampi paksu kirjepino, ja kuluneen sulkakynän vierellä lepäävä mustepullo oli todellisuudessa jo toinen käytöön otettu. Useita erilaisia asuja oli ripustettu vierekkäin, ja muutama jopa lepäsi tilan puutteen takia leveällä sängyllä. Vierekkäin olivat aina mekko ja puvuntakki, joiden hihat oli yhtä lailla pujotettu huomaamattomasti toistensa lomaan. Kuin vihjauksena tulevasta.
Huoneen keskellä seisoivat paraikaa kolme palvelijaa, jotka olivat kiiruhtaneet Dioneen eilisen aikana Valeyalanien sukukartanolta. Jokainen kuunteli tyynesti ja tarkkaavaisesti, kun Dalena jakoi heille ohjeita:
"Kutsut ovat viimeisiä vaille valmiina, ja ne ovat noudettavissa heti kun olet palkannut sopivan tahon jakamaan niitä Dionessa. Varmista erityisesti, että Farmirin kutsulle järjestetään viestinviejä Armeijan esikuntaan. Vaikkei setäni ehtisi paikalle henkilökohtaisesti, hän voi päättää lähettää jonkun edustamaan itseään, ja haluan olla asiasta tietoinen. Fillian, tapaat tunnin kuluessa muut koristelusta vastaavat Kauppakillan kokoussalin tiloissa. Valmistelkaa suunnitelmanne tämän päivän aikana. Kunhan olen nähnyt ajatuksenne juhlapaikan suhteen, olette vapaa aloittamaan tarvikkeiden hankkimisen. Lieven, sinä puolestasi otat yhteyttä ravintoloihin joista aiemmin sait tiedot, ja annat heille tarjouksen palkata keittiön kokkejan juhlaa varten lyhyellä varoitusajalla. Saat puolestani luvata Valeyalanien kiitoksen ja maininnan, mikäli asia sitä vaatii."
Kaikki palvelijat nyökkäsivät ymmärtämisen merkiksi, ja Dalenan luvalla poistuivat toteuttamaan annettuja tehtäviään. Nainen pyyhkäisi muutaman hiussuortuvan pois otsaltaan, ja hengitti syvään. Häät ovat kuin armeijan marssittaminen, oli joku hänen suvustaan joskus sanonut. Mutta vasta nyt Dalena uskoi sen itse. Kutsujen kautta paikalle tulisi saapumaan miltei pieni armeija konsanaan, ja yhtä lailla heillekin täytyi järjestää paitsi silmäniloa niin myös vatsantäytettä. Järjestettävää oli vielä paljon, ja joka päivä piti käyttää parhaiten hyödyksi. Mutta Dalena ei tuntenut tulevan juhlan painoa musertavana niskassaan. Päinvastoin, hän nautti voidessaan purkaa tällaisen massiivisen esteen pala palalta, johtaa oman hyökkäyksensä sitä vastaan. Ja sisimmässään häntä hykerrytti ajatus, että kapteeni Rayash joutuisi pysymään parhaansa mukaan hänen vauhdissaan.
Ovelta kuului koputus, ja talon ylläpidosta vastaava pääpalvelija kumarsi kohteliaasti:
"Pyytämänne vaatturi on juuri saapunut paikalle, rouva. Otatteko hänet vastaan, vai ohjaanko hänet odottamaan?"
Dalena käänsi katseensa napakasti pukujen suuntaan, ja pohti lyhyen hetken hiljaisuudessa.
"Ohjatkaa hänet sisään, ja ilmoittakaa että olen varattu seuraavan parin tunnin ajan. Haluan keskustella hänen kanssaan ilman kiirettä."
"Kuten haluatte," palvelija sanoi, ja katosi oven taakse noutamaan kyseistä vaatturia. Dalena harppoi lähimmän mekon lähelle, ja pyyhkäisi ohimennen sen kirjailtua hihaa. Outoa, kuinka paljon hän huomasi odottavansa pukua, jota hän tulisi käyttämään kenties vain yhden päivän elämästään. Mutta jos näin oli, hänen oli parempi ottaa kaikki irti tuosta yhdestä päivästä.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Häävalmisteluita ja uusia ystäviä

Post by Anlie »

Nimetön oli kerrankin saapunut varoituksensa mukaisesti, mukanaan juuri se mitä Alena oli kaivannutkin. Vaatturi oli tarkastanut paperit häpeämättömän tarkasti miehen odotellessa omaa osuuttaan heidän sopimuksestaan. Ainakaan Nimetön ei ollut rahdannut hänelle surkeita kopioita, vaan jos ne väärennöksiä olivatkin, oli niihin sentään panostettu. Mutta mistä tämä olisi keksinyt nimenomaisen tarinan neiti Valeyalanin ympärille, olisi jo ollut kaukaa haettua. Vaatturi oli mielellään luovuttanut tietonsa yhden kollegansa aikataluista ja toiselle sovitellusta tapaamisesta satamassa korttipöydän ääressä. Mieshän oli kaivannut myös rahaa, ja Alena oli pitkään punninnut säästöjensä ja piilottamansa jalokiven välillä. Kivi herättäisi joka tapauksessa epätoivottuja kysymyksiä, joten Alena oli painanut sen Nimettömän kämmenelle ja muistuttanut samalla että ottaisi takaisinmaksun käteisellä. Sen jälkeen oli ollut hiljaista. Alena oli keskittynyt haalimaan neiti Valeyalan lähipiiriä asiakkaikseen ja kuunteli tarkasti jokaista tämän aiheuttamaa rasausta. Vihjailut hääaikeista olivat alkaneet miltein samalla sekunnilla kun tämä oli astunut kaupunkiin, mutta sulasehdokkaat vaihtelivat aina rakuzasta jonkin killan turhantärkeään jäseneen ja Alena oli ajoin pohtinut mahtoiko puheilla olla edes mitään perää.

Kutsu Valenyalanin Dionen asunnolle oli saapunut myöhemmin. Viimeksi Dalena oli turvautunut häneen ystävänsä suosituksesta, korjaamaan kuljetuksessa vaurioituneen pukunsa, ja oli ainakin vaikuttanut olevan tyytyväinen vaatturin kädenjälkeen ja joustavaan aikatauluun. Miehustan parsiminen oli mennyt myöhään yöhön, mutta neiti oli saanut pukunsa ajoissa ja Alena idean alitajuntaansa. Vaihteeksi kaikki vaikutti sujuvan suunnitelmien mukaisesti, mutta tämä olisi vasta alku, ja liian paljon oli jo mennyt pieleen.

Alena saapui asunnolle täsmällisesti ja ilmoitti palvelijalle kuka oli, lisäten vielä saapuneensa nimenomaan neiti Valenyalanin kutsusta, ikään kuin vaarana olisi, että häntä ei päästettäisikään sisälle. Hän oli pähkäillyt asuansa pitkään ja päätynyt lopulta ensisilmäyksellä vaatimattomaan villamekkoon, jonka syvänsininen kuitenkin tummeni kohti helmaa lähes mustaksi. Mekko ja tumma pellavaessu oli kuristettu vyötärölle nahkavyöllä ja Alena nyki alemmas harteiltaan löyhään neulottua sinistä toistavaa huivia. Odotellessaan eteisaulassa vaatturi pani merkille miten talo tuntui hetkessä täyttyneen väestä, lähinnä palvelijoista sinkoilemassa ovesta toiseen, eikä kukaan tuntunut kiinnittävän häneen sen kummempaa huomiota. Kauaa hän ei kuitenkaan ehtinyt seisoskella paikallaan, kun hänet ohjattiin pitkin käytäviä peremmälle asuntoon ja vihdoin viimeisen oven takana palvelija ilmoitti hänet, Alena niiasi ja he jäivät kahden Dalena Valeyalanin kanssa. Alenan mielestä huone oli kaaos, kuin neiti ei olisi osannut päättää mihin pukeutua samalla kun yritti hallita kasvavaa paperiröykkiötä siinä kuitenkaan onnistumatta. Vaatturi veti hiljaa syvään henkeä ja hymyili: ”Miten mukava tavata teidät jälleen neiti Valeyalan, kevät lienee maaseudulla jo pidemmällä? Merituuli puhaltaa Dionessa kylmänä niin pitkään, että kesä tuntuu vieläkin kovin kaukaiselta.”
Vaatturin katse osui tarkemmin vierekkäin oleviin asuihin ja yhtä nopeasti se palasi takaisin neitiin. Kuka tuleva sulhanen sitten mahtoikaan olla, oli ilmeisesti tämän asuvalinnat suunniteltu jo pitkälle syksyyn. Mahtoiko tämä olla asiasta tietoinen – ajatus huvitti Alenaa, mutta tämä piti ilmeensä kurissa. ”Olen erittäin otettu kutsustanne, miten voin olla neidille avuksi tällä kertaa?”
Oli se syy sitten toinen mekko kokoon kursittavaksi tai sulhasehdokkaan housujen parsiminen, Alena oli tyytyväinen jo pelkästään siitä että tilaisuus oli esittänyt itsensä näinkin nopeasti. Vaatturi huomasi puristavansa korinsa kahvaa turhankin lujasti ja veti uudelleen syvään henkeä.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 639
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Häävalmisteluita ja uusia ystäviä

Post by Kuparirapu »

Vaikka Dalena olikin halunnut ottaa tämän hetken irti häävalmisteluista, hänen kätensä ajautuivat puolihuolimattomasti pöydällä oleville kutsupinoille. Poimien niistä päällimmäisen hän siveli vielä vahasinettiä peukalollaan, tarkistaen että vastaanottajan nimi oli oikein kirjattu, ja laski sen sitten takaisin paikalleen.
Kaikeksi onneksi ovi avattiin, ja Dalena saattoi hyvällä syyllä vetää itsensä muiden asioiden pariin. Sisään astunut haltianainen oli samannäköinen kuin Dalena muisti, vaikka viime kerralla hänellä ei ollut ollut aikaa tutustua tuohon perusteellisemmin. Mutta Dalena oli kuullut pelkkää hyvää Alenan työskentelystä, erityisesti tämän innokkuudesta ottaa vastaan tilauksia tiukalla aikataululla.
"Kiitos, on mukavaa että ehdit saapua luokseni näin ripeästi. Lumi on kyllä väistynyt nopeammin kaupungin ulkopuolella, mutta edes minun sukuni ei saata kiiruhtaa kevättä luokseen vaikka haluaisivat," Dalena vastasi hymyillen ja asteli lähemmäs. Hän näki kuinka haltianaisen katse livahti arvioimaan esille aseteltuja pukuja, ja Dalena arveli että oli molemmille parempi mennä samoin tein asiaan.
"Minulla on varsin merkittävä tilaus, jonka toivoisin voivani antaa hoidettavaksesi," hän aloitti. "Kaupungilla on varmasti liikkunut monenmoista juorua liittyen läsnäolooni kaupungissa. Suurin osa pelkkiä juoruja, kuten voi arvata. Mutta vajaan kahden viikon kuluessa olen ottamassa osaa erääseen suurelliseen tapahtumaan, ja tarvitsen sitä varten uuden puvun itselleni. Mikäli koet sen olevan mahdollista siihen mennessä."
Dalena antoi Alenalle hetken aikaa arvioida kuulemaansa. Tieto oli vasta puolittaista, mutta osaava vaatturi saattoi siitäkin jo arvioida edessä odottavan työn määrää. Ryhdistäen huomaamattaan itsensä arvokkaan suoraselkäiseksi, ja huomaten pienen jännityksen vatsanpohjassaan, Dalena jatkoi tasaisesti:
"Jokin aika sitten Rayash Doultbur, Valkoisen Lohikäärmeen kauppalaivan kapteeni kosi minua, ja olen vastannut myöntävästi hänelle. Tarkoituksemme on solmia aviosopimus kesän koitteessa, vajaan kahden viikon kuluttua kuten sanoin."
Dalena antoi jälleen hetken aikaa Alenalle, astellen yhden esille asetetun puvun äärelle. Se oli heleänvihreä kesämekko, jonka hihat oli jätetty ilmaviksi lomittain liehuvien silkkikankaiden avulla.
"Olen tietoinen, kuinka tiukalla aikataululla tämä tilaus tapahtuu, ja siksi toivon sinun hyödyntävän esillä olevia pukuja tarvittaessa. Mikäli haluat ottaa sen vastaan. Toivon kuitenkin, että voit antaa vastauksesi tämän keskustelun aikana, jotta minun on mahdollista hakea apua muilta tahoilta."
Dalena ei halunnut painostaa Alenaa, hän tiesi kyllä miten veristä kilpailu käsityöläisten välillä usein oli, mutta hänen oli oltava käytännöllinen. Jos Alena ei ehtinyt, tai suostunut, olisi hänen etsittävä joku toinen. Hän kääntyi ympäri, ja katsoi odottavasti vaatturia.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Häävalmisteluita ja uusia ystäviä

Post by Anlie »

Alena naurahti kevyen kohteliaasti Dalenan vitsailulle sukunsa kyvykkyydestä vaikuttaa säähän. Vaatturi ei tosin epäillyt pätkääkään ettei Valyalanien suvulla olisi ollut varaa järjestää kevättä luokseen vaikka väkisin, mutta näillä sentään oli jonkinlaista järkeä päässään, tuskin suku olisi pysynyt asemassaan niinkin pitkään, jos ei näin olisi.

Ylhäisönainen oli siis tietoinen itseään koskevista juoruista, eikä pelännyt vetää niitä esille. Puolittain Alenan mielessä kävi ajatus, mitä tämä mahtaisi kommentoida miesvainaastaan liikkuviin kuiskutteluihin, joilta ei oikein voinut vältyä milloinkaan, kun Valeayalin mainittiin. Katsellessaan Dalenaa, Alena saattoi hyvin uskoa että huhut voisivat hyvinkin pitää paikkansa, mikä ikinä sitten niistä tuhansista esitetyistä vaihtoehdoista olisi voinut olla taustamotiivina. Määrätietoinen ja jokseenkin periksiantamaton maine ei ainakaan poistanut epäilyjä, mutta Alena ei ollut täysin vakuuttunut siitä, että Dalena olisi ollut tarpeeksi raaka tekoon. Huhujen häivytysyritykset olisivat varmaan tuoneet mukanaan enemmän vahinkoa kuin aitoa hyötyä.

Suurrellisen tapahtuman mainitseminen sai vaatturin räpäyttämään silmiään, ja typerryttävä aavistus pyyhkäisi hänen lävitseen. Häät? Dalenan asennonkorjaus sai Alenan vakuuttuneeksi jo ennen tämän sanoja että juoru oli totta, mutta sulhasen suhteen vaatturi ei ollut uskoa korviaan. ”Onneksi olkoon, teille ja sulhasellenne”, Alena sai vastattua tämän ilmoitukseen, mutta huomasi ettei täysin pystynyt pidättelemään yllättyneisyyttään. Hän kun oli ajatellut kapteeni Doultburin olevan naimisissa työnsä – tai laivansa – kanssa, eikä siihen mahtuisi jokaviikkoisia illalliskutsuja ja maaseudun metsästysretkiä, mutta näemmä vaatturi oli ollut väärässä. Ja aloite vielä kapteenin puolelta, millainen herkullinen juoru häneltä oli lipsahtanut ohi korvien, sillä välin kun hän oli keskittynyt setvimään omia ongelmiaan?

Kaksi viikkoa, Alena nielaisi ja joutui puraisemaan kieleensä ettei olisi suostunut siltä seisomalta. Oli tilaisuuteen johtanut sitten mikä hyvänsä, hän ei voinut päästää tilaisuutta käsistään. Sopimuksesta ja juhlasta tultaisiin puhumaan koko loppuvuosi. ”Armollisesti ajateltu, neiti Valeyalan”, Alena astahti hieman lähemmäs Dalenan viittaamaa pukua ja laski korinsa lattialle, arvioiden samalla puvun muokattavuutta. ”Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että neiti on harkinnut minua toteuttamaan pukunsa näinkin tärkeään tilaisuuteen”, Alena asetteli sanojaan ettei vaikuttaisi liian innokkaalta ottamaan työtä vastaan. ”Millaisesta tapahtumasta mahtaa olla kyse?” Alenan katse ajautui pöydällä lojuviin sinetöityihin kuoriin ja takaisin Dalenaan. ”Paikalle taitaa tulla muitakin kuin vain lähimmäisenne? Pohdin vain neidin odotuksia puvun näyttävyyden suhteen.”
Liika kiertely tuskin kuitenkaan tekisi Dalenaan vaikutusta, joten Alena jatkoi kun oli vielä arvioiden vilkaissut muita esille ripustettuja asuja: ”Aikataulu on tiukka, mutta olisi minulle suuri kunnia ottaa työ vastaan, neiti Valeyalan.”
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 639
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Häävalmisteluita ja uusia ystäviä

Post by Kuparirapu »

Vaatturin äänessä kuului selkeästi häkeltynyt sävy, ja Dalena peitteli hieman hymyään. Tuleva tapahtuma mahtoi toden totta ulkopuolisen silmiin näyttää tulevan kuin tyhjästä. Melkein yhtä yllättävältä kuin mitä se oli ollut kapteeni Rayashillekin. Mutta samalla Dalenaa huvitti nähdä, kuinka asiasta kuulevat hitaasti alkoivat ymmärtää tulevien häiden takana olevan painon. Doultburit ja Valeyalanit, kaksi vaurasta ja vaikutusvaltaista sukua solmittaisiin sen kautta yhteen, ja sekä morsian että sulhanen olivat hekin tunnettuja aiheita yleisessä keskustelussa.
Ja vaikka Alenan onnittelut saattoivat olla pelkkä ulkoa opeteltu kohteliaisuus, Dalena otti ne vastaan aidon mielissään ja totesi:
"Kiitos, tämä on ollut tärkeä päätös meille molemmille."

Dalena antoi askeleen verran tilaa, kun vaatturi tuli lähemmäs arvioimaan lähintä pukua. Tämän silmistä näki, kuinka Alenan mielessä liikkuivat jo erilaiset suunnitelmat sekä laskelmat, joita Dalena ei olisi ymmärtänyt parhaallakaan tahdolla. Hän toivoi, ettei tämä tilaus tarvitsisi sentään armoa toteutuakseen, mutta hän luotti ammattilaisen kykyyn arvioidan työn määrää.
"Häät tapahtuvat toki aikataulun asettamissa rajoissa. Mutta arvioisin runsaasti yli sadan vieraan saapuvan paikalle, ainakin itse julhlatilaisuuteen Kauppakiltojen kokoussalilla," Dalena totesi yksinkertaisesti. "Ymmärtääkseni kapteeni Doultburin suvulla voi olla vaikeuksia ehtiä paikalle näin lyhyellä varoitusajalla, mutta asiaankuuluvasti hänen alaisuudessaan toimivia henkilöitä tulee olemaan paikalla."
Alena näytti tekevän viimeisen arvionsa esillä olevien pukujen suhteen, ja vahvisti sitten voivansa ottaa tilauksen vastaan. Dalena nyökkäsi tyytyväisenä, ja hengitti hitusen helpottuneena ulos:
"Erinomaista, tiesin voivani luottaa teihin."
Todellisuudessa hän oli jo oikeastaan laskenut suunnitelmansa sen varaan, että asia saataisiin tällä tapaamisella työn alle. Toisen vaatturin paikalle kutsuminen olisi vienyt useamman tunnin, tai kenties venynyt vasta huomiseen, ja siihen Dalenalla ei olisi aikaa jos hän haluaisi nukkua rauhassa ensi yönä. Nyökäten uudelleen Alenalle hän viittasi kädellään yhtä asua kohden, ja sanoi:
"Kuten sanoinkin, olen ottanut mallikappaleita esille, mikäli niistä on apua. Toiveeni on esiintyä edukseni hääpäivänä, mutta samalla haluan teidän ottavan huomioon että tulen viettämään koko päivän kyseisessä asussa. Mikäli siis joudutte valitsemaan mukavuuden ja ulkonäön välillä, toivon että pidätte mukavuuden ensisijaisena."
"Olen itse mieltynyt tällaiseen avoimeen hihamalliin. Ja vaikka tämän kevään tyyli saattaa väittää muuta, pitäkää hartiat ja kaula-aukko hillittyinä," hän jatkoi, viitaten Alenaa tarkastelemaan asua tarkemmin mikäli se oli tarpeen. "Nämä ovat kuitenkin häät, eivät keskikesän tanssit nuorille pareille."
"Perinne yleensä velvoittaa Valeyalanien vaakunan tai sen värien esiintymistä hääasussa; armeijanpunaisen ja laventelinsinisen. Voin järjestää teille mallikappaleen, mikäli koette että se voidaan lisätä kokonaisuuteen ilman ongelmia. Mutta en halua, että pilaatte hyvää työtänne pelkästään sen takia. Mieluummin jätätte sen sitten pois, ja ilmaisen suoran mielipiteeni asiasta suvulleni."
Dalena ei vitsaillut, hänellä ei ollut aikomusta kuunnella poikkipuolisia sanoja vanhempiensa puolelta. Ja jos jonkun piti ottaa syyt niskoilleen, niin hän ei antaisi Alenan joutua sellaiseen tilanteeseen.
"Nämä ovat kuitenkin jo toiset hääni. Luulen että minulla on jo oikeus päättää niistä," hän totesi, ja puolittain Dalena lausui sanat myös itselleen.
User avatar
Anlie
Posts: 194
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Häävalmisteluita ja uusia ystäviä

Post by Anlie »

Dalena vaikutti tyytyväiseltä kiittäessään vaatturia onnitteluista. ”Tärkeä päätös” ei kuulostanut kovin romanttiselta, mutta toki Dalena saattoi vain haluta pitää suuremmat tunteet poissa juorujen riepottelulta ja vahvistaa kuvaa täysin neutraalista sukujen välisestä sopimuksesta. Alena epäili, että tuskin se sellaisena tulisi pysymään, jo pelkästään aikataulun tiukkuuden vuoksi.
”Voi kuinka sääli”, Alena totesi pahoittelevasti Doultburien suvun puuttumiseen juhlallisuuksista. ”Aiotteko matkustaa saaristoon tapaamaan uusia sukulaisianne häiden jälkeen? Olen kuullut että Driene on kovin kaunis omalla...hm...rouhealla tavallaan.”

”Tietenkin, toiveenne ovat luonnollisesti etusijalla”, vaatturi nyökkäili Dalenan ohjeistukselle. Tämä ei vaikuttanut ihmiseltä, jonka tarvitsi hypätä kulloisenkin tyylin matkaan luodakseen vaikutelman, vaikkakin Alenasta pieni tuuletus olisikin ehkä tehnyt tälle hyvää. Vaakunaan suhtautuminen oli Alenalle pienoinen yllätys ja vaatturi tarkkaili naisen ilmeitä tämän puhuessa. Aikoiko tämä todella jättää noudattamatta perinteitä vain sen takia mitä yksittäinen vaatturi sattui näkemyksellään luomaan? Jos kapteeni ei jättäisi symboliikkaa pois puvustaan, syntyisi taatusti ainakin jonkinlainen kohahdus siitä, miten Valeyalanit jäävät Doultburien varjoon, tai miten ikinä juhlien vaikutusvaltaisin juorukello päättäisi asian tulkita. Alenan näkökulmasta hirveää olisi myös lätkäistä punasininen vaakuna muuten herkän värityksen keskelle riitelemään kokonaisuuden kanssa, mutta hän ei ollut varma haluaisiko mahdollisesti aloittaa sotaa jostakin niinkin mitättömältä vaikuttavasta asiasta. Dalena ehkä ajatteli voivansa pättää ja varmasti ohittaisi puheet pystypäin, mutta tuskin ajattelin millaiseen epäsuosioon saattoi Alenan ajaa. Hänen pitäisi todella miettiä miten toteuttaisi kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun.
”Aivan kuten neiti sanoo”, Alena vastasi kohteliaasti, jättäen ajatusketjunsa omaan tietoonsa. ”Mielelläni ottaisin mallin mukaani ja katson mitä voin vaakunan suhteen tehdä. Voisin tarkistan varastoni ja tehdä muutaman suunnitelman, jos neidillä vain on huomenna aikaa, voisin hyväksyttää lopullisen mallin teillä ja ryhtyä työhön?”
”Ottaisin kuitenkin vielä neidin mitat, jos se vain sopii? Valmistakin pukua muokatessa mitat saattavat herkästi elää”, Alena toi ääneensä pahoittelevan nuotin, haluamatta vaivata asiakastaan yhtään enempää kuin tarpeellista, mutta varmasti se mitä hän mittojen lisäksi aikoi tuoda esille, vaivaisi neitiä jonkin verran.

Alena hyöri Dalenan ympärillä mittalankansa kanssa, hellävaraisesti ohjaten tätä milloin ojentamaan tai laskemaan kätensä, tai rentouttamaan olkapäät. ”Ajattelitteko sijoittaa nyt enemmän merenkulkuun, kun osa maistannekin on vuokrattu?” Alena kysyi jutustelevalla äänensävyllä, kuin olisi yrittänyt keksiä jotakin sanottavaa. Dalenan reaktio vain saattoi olla jotakin täysin muuta kuin arkipäiväinen, eikä vaatturi ollut ollut täysin varma miten tuoda asiansa esille. Kävellessään Valeyalanien asunnolle hän oli päättänyt jättää suoran syyttelyn sikseen ja antaa Dalenan tehdä omat johtopäätöksensä, jos siihen oli syytä.
”Asiahan ei minulle mitenkään kuulu, arvoisa rouva Davan vain sattuu olemaan asiakkaani ja hän oli hyvin mielissään sopimuksesta. Kuulin että pehtoorinne - mikähän hänen nimensä taas olikaan? Reiner? – oli ollut mitä miellyttävin välittäjä. Heidän poikansa on laajentamassa viljelytoimintaa omissa nimissään ja tarvinnut luonnollisesti hieman vaatturin apua uudessa asemassaan.” Alena selitti, kuin olettaen että Dalena varmasti oli edes jollakin tavalla tietoinen asiasta. Davanit eivät olleet malttaneet olla kehuskelematta hyvää sopimusta Alenalle, lisääntyisihän vaatturinkin työ samalla, ja loppuja yksityiskohtia ei ollut kovin vaikea onkia esille kun osasi kysyä oikeilta henkilöiltä. Toki Dalena saattoi hyvinkin olla koko vuokrauksen takana, mutta pehtoorin äkillinen rahankylvö pitkin Dionea ja Davaneille teroitettu lause ettei neiti Valeyalania saisi häiritä näin mitättömissä asioissa herätti tietynlaisia epäilyjä. Davanit eivät olleet tyhmiä, mutta näemmä uskoivat että voisivat toimia Dalenan selän takana, varsinkin kun toisena osapuolena oli joku jonka hoiviin neiti oli maitansa uskonut. ”Iso vastuu sellaisen summan sopimisesta, pehtoori on kai pitkäänkin työskennellyt neidille?” Alena katsoi Dalenaan, mutta tällä kertaa ei hymyillyt lainkaan. Joko Alena oli oikeilla jäljillä kuten uskoi ja Dalena ymmärtäisi kysymyksen sisältävän syvemmän merkityksen, tai hän olisi täysin väärässä ja Dalenan reaktio voisi olla mitä tahansa välinpitämättömyydestä pöyristymiseen. Alena kuuli korvissaan verensä suhinan, mutta jatkoi mittauksiaan vakain käsin.
Post Reply