Nimi: Servethor
Rotu: lohikäärme
Ikä: yli 4500
Ulkonäkö:
Noin ihmisen pään kokoinen kristallimainen silmä on ainoa jäljellä oleva osa Servethorin alkuperäisestä kehosta. Silmä on puristettu kasaan alkuperäisestä silmästä ja muokattu voimakkailla lumouksilla sileäksi ja läpikuultavaksi palloksi. Silmä ei enää muistuta melkein ollenkaan lohikäärmeen, eikä minkään muunkaan olennon, silmää. Sen pinta ja ulkoväritys muistuttaa kaikin puolin kristallilta.
Servethorin ”herätessä” silmän keskustaan muodostuu vaalean harmaa savumainen verho. Savuverhon keskelle muodostuu viimeiseksi tiheämpi ja tummempi savu viirumaiseksi pupilliksi.
Servethoria kannetaan tämän kannettavaksi suunnittelulla ketjukannikkeella. Kannike muodostuu kahdesta teräs renkaasta, jotka ovat silmän ylä- ja alapuolella. Renkaat kiinnittyvät silmää vasten neljällä ketjulla. Yhdistelmä pitää silmän tiukasti paikoillaan kehikon sisällä. Ylemmästä renkaasta lähtee ulospäin vielä neljä ketjua, jotka yhdistyvät kahdeksi ketjuksi, jonka varassa silmää pystyy kantamaan ja sitomaan tukevasti vyölle.
Luonne & tavat:
Servethor ihannoi Valtiaslohikäärmettä yli kaiken ja tämän vajotessa hulluuteen, Servethor seurasi perässä. Servethor näkee täydellisen kaaoksen kauneutena ja pyrkii saattamaan maailman pysyvästi tähän tilaan. Hän oli valmis uhraamaan lähes koko olemuksensa saavuttaaksensa tavoitteensa. Servethor väittää kuitenkin olevansa pelkkä sivupuolinen katsoja maailman tapahtumissa, mutta kaikesta huolimatta ohjaa asioita mieleiseensä suuntaan. Hän uskoo vahvasti omiin väitteisiinsä, vaikka ne olisivatkin ristiriidassa tekoihinsa.
Servethor ei ole yhtä ylpeä kuin muut lohikäärmeet ja katsookin kaikkia olentoja tasavertaisina valtiaslohikäärmettä lukuun ottamatta. Servethor asettaa itsensä muiden eduksi, vaikka tämä saattaakin manipuloida, sanallisesti ja maagisesti, muiden näkemystä näiden omista tavoitteistaan. Lohikäärme onkin sulavasanainen ja esittäytyy toisille ystävällisenä ja avuliaana. Turhautuneena tämän vanhat tavat kommentoida toisia halveksuvasti tulee toisinaan esiin.
Magia:
Pelkkänä silmänä Servethorin magia ei yllä muiden lohikäärmeiden magian tasolle, mutta muihin rotuihin nähden hänen magiansa on silti ylivertainen. Servethor vaatii kuitenkin jonkun henkilön, jota kautta hän voi kanavoida magiaansa. Yksinään silmä pystyy lähinnä vain kommunikoimaan laaja-alaisesti telepatian avulla. Ollessaan horroksessa tämän magiaa on hankala aistia, mutta heränneenä tämä pystyy halutessaan ilmoittamaan sijainnistaan useiden kilometrien päähän.
Aikoinaan Servethor tunnettiin lohikäärmeiden keskuudessa taitavana lumoajana. Tämän jäljellä olevia maagisia esineitä pidetään tänäkin päivänä arvokkaina, vaikka vain harva tuntee niiden alkuperän. Servethor lumosi itse oman silmänsä ja siirsi sielunsa siihen.
Muuta:
Servethor liikkuu Vildar Erkensin kannettavana mantereen pohjoisosissa etsien Ajatonta Salia.
Kontaktit:
Servethor tapasi Vildar Erkensin vuosikymmeniä sitten ensimmäistä kertaa ja erinäisten tapahtumien johdosta päätyi tämän matkaan kannettavaksi.
Taenyathar on ollut historian aikana sekä Servethorin pahin vihollinen, että lähin ystävä.
Valtiaslohikäärme on Servethorin inspiraation kohde.
Menneisyys:
Nuoruudessaan lohikäärmeiden ensimmäisellä ajalla vaalean harmaa Servethor oli hyvinkin aktiivinen toteuttamaan kunnioittamiensa vanhempien lohikäärmeiden käskyjä ja uskoi heidän lupauksiinsa paremmasta maailmasta kaikille lohikäärmeille. Servethor oli säälimätön heitä kohtaan, jotka eivät seuranneet samoja aatteita, ja haastoi heitä vaihtamaan asemaansa tai kuolemaan kynsissään.
Erimielisyydet johtivat lopulta Servethorin taistelemaan Taenyatharia vastaan. Kahden lohikäärmeen välinen viha oli pitkään kypsynyt ja siitä kiehahtanut tappelu oli raju ja verinen. Uuvuttava taistelu kesti yhtäjaksoisesti useita päiviä ilman hetkeäkään lepoa, eikä kummallakaan ollut aikomusta lopettaa ennen kuin toinen heistä kuolisi. Väsymyksessä ja vihassa he olivat keskittyneet vain toisiinsa, eivätkä huomanneet ajautuneensa taistelun tiimellyksessä Valtiaslohikäärmeen hallitsemalle vuorenhuipulle. Ei mennyt minuuttiakaan, kun Valtiaslohikäärme oli pysäyttänyt kahden taistelun täysin heidän saavuttuansa tämän tarkkailupaikan lähistölle. Väsyneenäkin he tajusivat Valtiaslohikäärmeen mahdin ylittävän ainakin kymmenien tavanomaisten lohikäärmeiden voimat. Puolitajuissaan Servethor odotti Valtiaslohikäärmeen pian päästävän heidät hengiltään, mutta kuolettavaa iskua ei tullut. Valtiaslohikäärme oli sanomatta mennyt takaisin tarkkailemaan maailmaa omaan paikkaansa, eikä tällä ollut aikomustakaan tehdä nuorille lohikäärmeille muuta.
Päästessänsä takaisin jaloilleen, Servethor tunsi Taenyatharin tapaan edellisen taistelun merkityksettömältä. Hänen uskomuksensa ja tavoitteensa tuntuivat tyhjiltä. Servethor näki Valtiaslohikäärmeen tavan elää inspiroivana. Servethor ja Taenyathar jäivät molemmat seuraamaan Valtiaslohikäärmettä ja yhdessä maailman tapahtumia neutraaleina osapuolina. Ennen pitkään lohikäärmeiden ensimmäinen aika päättyi, mutta heidän tarkkailunsa jatkui.
Servethorille tuli vuosisatojen saatossa selväksi suurten ja pienten valtataisteluiden ja vastakkainasettelujen turhuus pitkän elämänsä mittakaavassa. Hän ei kantanut enää mitään kaunaa Taenyatharia kohtaan, ennemminkin piti tätä lähimpänä ystävänään, vaikka lohikäärmeiden mittakaavassa se ei kovin läheistä ollutkaan. Valtiaslohikäärmeen kanssa tämä oli vaihtanut vain muutaman kerran sanoja vuosisatojen aikana, vaikka näki tätä lähes jokainen päivä.
Eräänä päivänä Servethor ja Taenyathar kohtasivat Valtiaslohikäärmeen tyystin erilaisena. Tämä käyttäytyi kummallisena, eikä suostunut vastaamaan kysyviin huutoihin. Valtiaslohikäärme käyttäytyi kuin tavanomainen petoeläin ja hyökkäsi kahden kimppuun. Nämä selvisivät onnekkaina Valtiaslohikäärmeen huomion kiinnittyen kaukana lentäneeseen toiseen lohikäärmeeseen.
Valtiaslohikäärme ei palannut normaaliksi vaan jatkoi levittämään täysinäistä, ennennäkemätöntä tuhoa ympäri Ceresiä. Taenyathar yritti löytää keinoa pysäyttää tämä, mutta Servethor näki tapahtumassa jotain puhdasta kauneutta. Hän halusi maailman vajoavan loputtomaan kaaokseen ja oli valmis tekemään kaikkensa sen eteen. Tämä päätti kuitenkin pitää uuden aatteensa salassa muilta, erityisesti Taenyatharilta, jotta pystyi toteuttamaan suunnitelmiaan tulevaisuuden varalta.
Kun Valtiaslohikäärme lopulta saatiin lukittua Tanamoriin ja Ajan miekka Anteziin, Servethor oli ehtinyt valmistelemaan suunnitelmaansa aloituskuntoon. Hän oli saanut vakuuteltua jo valmiiksi kaupunkinsa päätöksiin tyytymättömän nuoren kääpiön hylkäävän kotinsa ja muuttamaan asioita. Servethorin melkein eloton keho luovutti nuorelle kääpiölle juuri lumoamansa silmänsä, ennen kuin kehonraato lakkasi liikkumasta kokonaan. Kristallisilmä ohjeisti kääpiötä levittämään tarinoita Ajan miekasta ja Ajattomasta salista, jotta muutkin kuin lohikäärmeet, kääpiöt ja jätit olisivat niistä tietoisia. Servethor toivoi jonkun miekan ja Salin käyttöön kykenevän aikanaan kiinnostuvan varastamaan miekan, avaavan Salin ja johdattavan maailman loputtomaan kaaokseen.
Ihmeiden kautta nuori kääpiö osoittautui mieleltään vahvemmaksi kuin Servethor ikinä osasi kuvitella minkään olennon olevan. Kääpiö katui tekojaan ja Servethorin puheista ja hallintayrityksistä huolimatta tämä vei silmän Konaj’n aavikolle ja hautasi silmän piiloon hylätyn temppelin uumeniin. Kääpiö ei voinut palata takaisin Anteziin ja tämä ei halunnut riskeerata kenenkään muun tietävän miekasta tai Salista enempää. Kääpiö matkasi kauas länteen Calibaniin ja asettui vielä asumattomalle Aegirin saarelle. Kaikista teoistaan huolimatta, jokin jäänne hänen takaraivossansa pakotti kirjaamaan tietämänsä ylös kivilaatoille. Kääpiö piilotti kivilaatat ja eli loppuelämänsä rauhassa ja yksinään saarellaan. Servethor jäi horrostamaan, odottamaan hyvää ajankohtaa toteuttaakseen suunnitelmansa.
Oli kulunut vuosituhansia. Servethor tiesi Valtiaslohikäärmeen pian heräävän, joten aika oli kypsä. Erinäiset tapahtumat johtivat Servethorin lopulta Vildarin käsiin. Yhdessä he veivät Ajan miekan ja matkasivat Ajattoman salin juurille.