Painavia sanoja yhteisen matkan ensiaskelmilla

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Post Reply
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Painavia sanoja yhteisen matkan ensiaskelmilla

Post by Tinanja »

Rayash oli saanut varmasti kasan huhuja liikkeelle vuokratessaan yhden Dionen suurimman majatalon ylimmän kerran sviitin, huoneiston vain hänen ja Dalenan käyttöön täksi yöksi, seuraavaksi päiväksi. Se oli vain käytännöllistä: Dionessa ollessaan Rayash yleensä yöpyi itse Lohikäärmeellä, mutta sen tilat eivät olisi riittävät tämänkaltaista erityistä tilaisuutta varten. Olisi mukavampi viettää iltaa täällä kuin matalassa, pienessä kapteenin hytissä laivalla. Kaiken päivään kuuluneen hälinän, kaupungilla kulkemisen, vieraiden tapaamisen ja kohteliaan keskustelun jälkeen Rayash ei voinut olla kieltämättä sitä, miten mukavalta majatalon huoneen hiljaisuus pelkästään jo ajatuksissakin tuntui. Mies ei epäillyt, etteikö voisi rentoutua illan mittaan, he varmasti tulisivat toimeen jo näinkin lyhyen tuntemisen jälkeen. Sitä paitsi, olisihan heillä nyt yhteinen maineensa pidettävänä, ja siihen tuli ainakin julkisesti kuulua jopa toimeen tuleminen toistensa kanssa. Rayash ei voinut hymyillä vähän ajatukselleen, sillä epäili sen olevan täysin turha. Mutta se kevensi mieltä raskaan, pitkän päivän jälkeen.

Tämän pienen huoneiston vuokraaminen oli vain ja ainoastaan kohteliasta - kapteeni tiesi, että tähän iltaan tulisi kuulua ikäviäkin keskustelunaiheita - ja siihen kapteeni oli yrittänyt varautua melkein jopa enemmän kuin itse häihin. Hänen vierellään kulkevaa Dalenaa oli vaikea luonnehtia, mutta Rayash ei epäillyt etteikö tämä ymmärtäisi nähdä asiaa kuin asiaa myös muiden kuin itsensä näkökulmasta. Ennen kaikkea Rayash toivoi - ja hieman uskoikin Dalenan ymmärtävän joitain valintoja, mitä hän oli vuosien varrella tehnyt päätyäkseen tähän tilanteeseen. Mutta ajatus Dalenan loogisesta reaktiosta ei lohduttanut ainakaan sillä hetkellä, ja siitä huolimatta Rayash oli päättänyt puhua heti tänä iltana suunsa puhtaaksi siitä kaikesta, mitä kaikkia salaisuuksia hänen elämässään tällä hetkellä oli. Kävellessään portaita ylös Dalenan kanssa käsi kädessä Rayashin mieleen kuitenkin nousi pieni ajatus myös siitä, että Dalenallakin saattoi olla luurankoja kaapissaan. Olihan tuo kuitenkin vaikutusvaltaisesta suvusta ja vaikutusvaltainen sukunsakin keskuudessa.
Tämä myös vaikutti naiselta, joka ei sietänyt typeryyksiä itseään kohtaan, vaan kommentoisi sitä tiukasti tavalla tai toisella. Ajatus sai hetkeksi pienen hymyn leviämään lievästi hermostuneen ilmeen tilalle, kun Rayash viimein avasi majatalon ylimmän kerroksen huoneen oven Dalenalle. Mies viittasi naista astumaan peremmälle, ennen kuin itse astui sisälle.
Ennen kuin hän alkoi itse vähentää juhlavaatteitaan, tarjosi Rayash sanattomasti kättään auttaakseen Dalenaa riisumaan vähintään harteiltaan maata tavoittelevan, kauniisti laskeutuvan viitan. Pian kapteeni sulki oven perässään ja riisui pitkän, polvia tavoittelevan takkinsa ripustaen sen naulakkoon oven vierellä. Hän jatkoi tekemisiään kunnes oli riisunut myös koristeellisen liivinsä, koristemiekkaansa kantavan asevyönsä ja saappaansa. Mies veti vielä kaulallaan roikkuvan huivin solmuja löysemmiksi ja pellavaisen paitansa hihoja ylemmäs paljastaen osan päivettyneistä käsivarsistaan.

Rayash vilkaisi nopeasti ympärilleen majatalon tarjoamassa huoneistossa. Suurehkoa lattiaa peitti osaksi paksu, tumma villamatto, joka vaimensi askelia jalkojen alla. Heti oven vierellä oli naulakko sekä pieni sivupöytä, mutta sen jälkeen huone aukeni suureksi oleskelutilaksi. Pari nojatuolia sekä pitkähkö sohva oli laitettu ikkunan puoleiselle sivustalle, ja vastapäiseltä puolelta pääsi peremmälle avoimen oven läpi makuuhuoneeseen. Suuri, pehmeän näköinen sänky hallitsi makuuhuonetta, ja oleskelutilan puolelle oli vielä seinää vasten laitettu pieni työpöytä tuoleineen. Oleskelutilan ikkunaa vasten siirretylle sivupöydälle oli koottu lajitelma viinejä, laseja sekä naposteltavaa. Huone näytti siltä, että siellä mahtuisi asumaan ongelmitta pidemmänkin ajan, vaikka kalustus olisikin Rayashin mielestä kaivannut vähintään vielä kirjahyllyä.

“Viiniä?” Rayash ehdotti sitten astellen sivupöytää kohden, vilkaisten nopeasti Dalenaan olkansa ylitse. Vastausta odottamatta hän otti viinipullon ja vilkaisi etikettiä, ja teki saman parille muullekin ennen kuin päätyi valitsemaan mielestään sopivan viiniä heidän iltansa seuraksi.
“Tuota noin”, Rayash totesi seistessään siinä selin Dalenaa kohden sivupöydän edessä. Mies avasi lähes korostetun hitaasti heille viinipullon, ja kaatoi tummanpunaista, täyteläiseltä tuoksuvaa juomaa kahteen lasiin.
“On ehkä muutamia… asioita, jotka sinun tulee tietää… Minusta ja Valkoisesta Lohikäärmeestä. Ihan, ettet kuule niitä tai… mitään typeriä huhuja jonkun toisen huulilta”, kapteeni totesi sitten ja laski viinilasit sohva- ja nojatuoliryhmän keskellä olevalle pöydälle. Mies vilkaisi nopeasti Dalenaan. Hän kävi vielä hakemassa sohvapöydälle sivupöydältä viinipullojen yhteyteen nostetun tarjottimen, jolle oli kerätty lajitelma valmiiksi pilkottuja pieniä makeita ja suolaisia naposteltavia illan ratoksi.
“Sillä nyt ne koskettavat myös sinua”, Rayash totesi sitten viimein ja istui sohvalle hetken aikaa näyttäen kieltämättä vakavalta, mietteliäältä. Hän halusi hoitaa tämän heti alta pois, latistaisi se tunnelmaa tai ei. Mutta kaiken sen keskellä Rayash oli tyytyväinen, että oli päässyt kaiken huomion keskeltä sisälle ja tilaan, jossa hänen ei tarvinnut olla ihan niin edustavana ja huoliteltuna - ja ennen kaikkea näyttää siltä. “Mutta saatan tarvita vähän rohkaisua ennen kuin alan tarinoimaan”, tämä naurahti kuivasti ja joi pitkän kulauksen täyteläistä viiniä, antaen hitaasti katseensa nousta lattiasta Dalenaan asti, kuin odottaen miten nainen reagoisi hänen sanoihinsa.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Painavia sanoja yhteisen matkan ensiaskelmilla

Post by Kuparirapu »

Luonnollisesti he eivät voineet matkata Valeyalanien sukukartanolle, eikä Dalena katsonut Valkoisen Lohikäärmeen olevan sopiva paikka nukkua yötä. Rayash oli luvannut järjestää asian, kenties hyvityksenä kuinka paljon häävalmistelut olivat olleet Dalenan käsialaa.
Häissä palvelleet vaunut olivat kuljettaneet heidät perille, ja kohteliain illantoivotuksin olivat ajuri sekä apunaan oleva lakeija päässeet viimeinkin vapaalle päivän päätteeksi. Hääpari oli kävellyt yhtä matkaa palvelijan perässä, tämän ohjatessa heidät mukavasti sisustettuun huoneeseen. Dalena löysäsi hieman pukunsa kaulusta, ja venytti varovasti niskaansa. Päivä oli ollut pitkä, mutta kaiken juhlahumun, onnentoivotusten ja tanssin keskellä hän ei ollut huomannutkaan kuinka paljon seisominen olikaan väsyttänyt. Dalenan hartiat olivat jäykkinä, mutta hänen jalkansa suorastaan huusivat päivän jäljiltä. Istuuduttuaan yhdelle mukavasti asetetulle nojatuolille Dalena liu'utti kenkänsä lattialle, ja sulkien silmänsä laski kevyiden sukkien peittämät jalkansa lattialle.

Kilahdus herätti Dalenan huomion, ja hän nyökkäsi sanattomasti Rayashin kysymykseen. Tarjoiluissa ei ollut ollut pienintäkään puutetta, ja muutamat vieraat olivat olleet iloisessa humalassa lähtiessään, mutta tässäkin itse juhlapari erottui merkittävästi muista. Onnentoivotuksiin vastatessa oli ollut vaikea ehtiä tyhjentää yhtäkään kevyttä juhlaviinilasia. Siksi lasillinen, josta he voisivat nauttia aivan omaan tahtiinsa, kuulosti erittäin hyvältä. Mutta heti perään kävi selväksi, että Rayashilla oli viinin kanssa tarjoiltavana jotakin vakavaa.
Dalenan katse seurasi Rayashia tämän avatessa pulloa ja ottaessa lasit käsiinsä. Kaikeksi onneksi tämä näytti olevan keskittyneenä niihin, Dalenan kasvoilla häivähtäessä ohikiitävä väsynyt varjo. Niin, kenties oli ollut turhaa toivoa yhtä päivää, jolloin hänen ei olisi tarvinnut huolehtia julkisesta maineesta tai sopimuksista, ja vain iloita aidosti tapahtuneesta. Mutta Dalena ryhdistäytyi yhtä nopeasti takaisin ilmeettömäksi, muistuttaen itseään että oli jo arvellut jotain tällaista. Ja kuten Rayash oli sanonut, oli parempi että hän kuuli asiasta mieheltä itseltään kuin jonkin huhun kautta. Dalena kurottautui tuoliltaan ja kaatoi viiniä laseihin, samalla kun Rayash asetti pikkusyötävät heidän välilleen. Ilmapiiri oli väsynyt, mutta samalla hieman raukea. Ehkä se veisi pahinta terää siltä, mitä ikinä Dalena oli aikeissa kuulla.
"Niin olin olettanutkin," Dalena sanoi suoraan Rayashin jäljessä, ja katsoi miestä vakaasti silmiin. "Moni asia on nyt punottu meidän välillämme yhteen, ja sen tunnustaminen on minusta itsestäänselvyys tässä vaiheessa. En aio leikkiä sokeaa vaimoa, Rayash, varsinkaan asioissa jotka voivat olla meille haitaksi meille. Kummallekaan meistä."
Dalena siemaisi itsekin viiniä, mutta pisti merkille ettei Rayash pohjustanut puhettaan kovin rohkaisevasti. Jos mies tarvitsi alkoholia edes puhuakseen asiasta, oli se joko tavattoman vaarallista. Tai jotakin tavattoman vaivaannuttavaa.
Dalena ei ollut varma, kumpaa vaihtoehtoa hän kuulisi mieluummin.
"On asioita, joita Valeyalanien suvulla on omatunnollaan ja joista kukaan meistä ei ole ylpeä. Yhtä lailla sukuni jäsenillä on omat salaisuutensa. Mitä ikinä minun on syytä kuulla, luotan että tulen ymmärtämään asian kunhan kuuntelen tarpeeksi kärsivällisesti."
Uusi siemaus viiniä, ja Dalena huomasi pienen odottavan jännityksen vatsanpohjassaan. Minkälainen ruma paljastus hänen korvilleen pian laskettaisiin?
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Painavia sanoja yhteisen matkan ensiaskelmilla

Post by Tinanja »

Oli mukava kuulla, että Dalena oli samaa mieltä asioiden laidasta - heidän välillään oli turha pitää painavia salaisuuksia, ja he molemmat osaisivat pitää niitä samaisia salaisuuksia piilossa vääriltä tahoilta. Dalena sai pienen kulmien kurtistuksen kommentiksi siihen, että kärsivällisesti selittäen tämä ymmärtäisi kyllä seikan jos toisenkin. Rayash oli tyytyväinen Dalenan järkevään suhtautumiseen, mikä oli jo aiempien keskustelujen ja hänen ymmärryksensä mukaista. Mutta tämäkään ei poistanut miehen sisältä sitä painostavaa tunnetta mielestään. Mikäli Dalenan korviin olisi kantautunut myös tieto Rakuzan kanssa solmitusta sopimuksesta, niin ei olisi vaikea laskea yhtälöä yhteen: viime kädessä, kärjistäen ja pahimmassa tapauksessa hän oli kertomassa tuoreelle vaimolleen maanpetoksesta.

“Kuten sanoin, tässä on useampiakin asioita, joista pitää… keskustella. Joten jos aloitan siitä pohjustuksesta”, Rayash totesi syvään huokaisten ja maistoi hitaasti viiniään uudemman kerran ennen kuin täytti jo nyt tyhjentyneen lasinsa. Jos hän oli jotain oppinut tässä viimeisen vuoden aikana, hiljaa oleminen tärkeistä asioista ei ainakaan edistänyt asiaa. Sitä paitsi, hän ei epäillyt hetkeäkään, etteikö Dalena olisi enemmänkin kuin vain vähän vihainen Rayashille, jos saisi kuulla osankin näistä asioista joltakulta muulta. Nyt tässä oli kapteenin oman maineen lisäksi kyseessä myös Dalenan maine, ja olisi vain ja ainoastaan reilua, että he olisivat asioiden suhteen jotenkin samalla sivulla - pitivät he (tai lähinnä Rayash) siitä tai ei. Mutta se ei tarkoittanut, että hän halusi puhua tästä kaikesta ihan selvin päin. Viini toivottavasti vähentäisi sanojen vaatimaa voimaa. “Ja… tällä on tarkoitus, vaikka se ensi alkuun voikin kuulostaa turhalta”, kapteeni tarkensi vielä Dalenaa nopeasti vilkaisten kuin varmistaakseen naisen ymmärtävän, että hän oli tosissaan. Rayashin olemus oli vaipunut tuolia vasten pieneksi, eikä siitä kapteenin suoraselkäisestä auktoriteetistä ollut juuri jälkeäkään. Hän oli vain pitkän päivän jälkeen väsynyt mies, joka oli jättänyt arvovaltansa ja velvollisuutensa ovelle sisään astuessaan, ja joka ei pitänyt aiheista joista aikoi puhua.
“Laivalla on muutamia hyvin tärkeitä miehistönjäseniä, ja epäilen että tästä on hyötyä… tilanteen ymmärtämisessä”, Rayash totesi lopulta syvän huokaisun saattelemana, hetken aikaa mietittyään, mitä sanoisi ja miten. Mies pyöritteli viinilasiaan sormissaan ja nojautui paremmin selkänojaa vasten. Ehkä tämä olisi edelleen loogisempaa kuulla, mikäli hän vähän pohjustaisi tilannetta? Mitä enemmän hän itse ajatteli omaa arkeaan Lohikäärmeellä, kaikkia niitä salaisuuksia ja käytäntöjä salaisuuksien piilottamiseksi… sitä mielikuvituksellisemmalta tämä tarina kuulosti. Ei hän voisi suoraan vain möläyttää edellisen kapteenin aloittamia sivuliiketoimia Dalenan nenän eteen - ei tuo uskoisi muuten sanaakaan hänen kertomastaan enää sen jälkeen. Joten hänen olisi saatava uskottavuuttakin tarinaansa tämän perusteella. “Nämä henkilöt pyörittävät kanssani kaikkea, mikä liittyy Lohikäärmeeseen, sen liiketoimintaan, matkoihin… kunnostukseen. Kaikkeen.”

“Lohikäärmeen perämiehenä ja miehistön rekrytoinnista ja käytännön asioista vastaavana toimi jo ennen minua Sarya”, pieni hymy levisi Rayashin huulille hänen ajatellessa Saryaa, tämän loppumatonta päättäväisyyttä ja tapaa paimentaa miehistöä laivalla parhaimman lopputuloksen saamiseksi. Eikä hän voinut unohtaa niitä öitä, jotka hän oli viettänyt tuo jäntevä haltianainen kainalossaan. Kapteeni työnsi nopeasti pienen pistoksen sydämessään kauemmas tästä keskustelusta, tästä tilanteesta. Se ei kuulunut tähän, ei nyt.
“Jos hän olisi vain vastaanottanut kunnian, hänestä olisi tullut kapteeni edeltäjäni jälkeen, minun sijastani”, Rayash sanoi viiniään tuijotellen, hymyn vähän levitessä hänen kasvoillaan. “Hän Thalassahaltia, kotoisin maan keskiosista. Hän taitaa edelleen uskoa, että voisi paeta sukuaan ja yhteisöään merillä.”

“Sitten on kirjanpitäjäni, Airdan”, Rayash totesi vaihtaen nopeasti aihetta ennen kuin puhuisi sivu suunsa asioista, joista Sarya vuorostaan yrittäisi hirttää hänet. Miehen lämmin hymy hälveni tuskin huomattavasti, kun hänen ajatuksensa karkasivat lyhyeeseen, ja leveään, kumaraselkäiseen mieheen. “Hän on… erikoinen. Hän osaa laskea päässään vaikka koko lastin tilavuuden ja painon, Lohikäärmeen kantavuuden ja sen, miten tavarat saa parhaiten ruumaan ja sieltä pois. Hänen kirjoituksensa on tasaisempaa kuin minkään kirjurin tällä puolen maailmaa, ja hän osaisi varmaan kirjoittaa viime vuoden tilinpäätöksen ulkomuististaan uudelleen”, Rayash totesi, eikä voinut peittää pientä ylpeyttä äänestään. Hän oli tyytyväinen siihen, että saattoi ainakin jollain tasolla kutsua Airdania ystäväkseen - tarkoitti se tälle erikoiselle, numeroista ihmisiä enemmän pitävälle miehelle sitten samaa tai eri asiaa kuin kapteenille itselleen.
“Löysin hänet alunperin Dionen satamaviraston tiskin takaa. Satamaviraston johtaja ei pitänyt siitä, miten Airdan löysi hänen välistävetoyrityksensä”, Rayash lopetti sitten, hieman vakavoituen.

“Eldrinin sinäkin olet jo tavannut lyhyesti”, totesi kapteeni sitten, vakavoituen jälleen, kun vaihtoi vielä uudemman kerran aihetta. Mitä hän voisi kertoa parhaasta ystävästään niin, että se riittäisi vähentämään Dalenan uteliaisuutta tämän taustasta, kertomatta kuitenkaan liikaa? Hetken mietittyään kapteeni kurottautui ottamaan keksin pöydältä ja nojautui hieman käsiään vasten, kumarassa ennen kuin katsoi Dalenaan.
“Minun on vaikea… asettaa sanojani niin, että en loukkaa hänen yksityisyyttään, mutta niin, että kertoisin riittävästi”, Rayash totesi sitten hiljaa, ja huulensa sijaan jäi pureskelemaan suolakeksiä. Tuttu suolainen, säilötyn ja paistetun taikinan maku täytti hänen suunsa, ja mies huuhteli sen viinillä alas.
“Hänen koko nimensä on Eldrin Virqen. Virqenien suku on yksi suurimmista ja vaikutusvaltaisemmista suvuista saaristossa. Kun Doulbturit ovat enemmän keskittyneet kaupankäynnillä varojensa kasvattamiseen, Virqenit ovat valjastaneet saaren luonnonvaroista merkittävän osan omien tavoitteidensa eteen”, kapteeni selvensi sitten. Dalenalle tulisi ennen pitkään tutuksi myös saariston suvut ja politiikka, jota useampi vaikutusvaltainen suku pyöritti omalla tavallaan omaksi edukseen. “Eldrin on sukunsa nuorimmainen. Hän on kasvanut aatelisena, koulutuksen, varallisuuden ja yltäkylläisyyden keskellä. Kunnes hänen erimielisyytensä suvun kanssa johtivat… onnettomuuteen, josta koko saari puhuu edelleen”, puhumattakaan viime talvisesta Kapyysin räjäytyksestä. Mutta se oli ihan eri keskustelu - Eldriniä ymmärtääkseen täytyi ymmärtää, mistä tämä oli kotoisin, missä tämä oli kasvanut. Piti nähdä, että sen karkean kuoren alla oli älykkyyttä ja voimaa, joka oikein käytettynä räjäytti tai pelasti laivoja, paransi tai murhasi, miten ikinä käyttäjänsä sitä aikoikaan käyttää. Tietynlainen haikeus, pieni säälinpalanenkin oli havaittavissa Rayashin olemuksessa miehen puhuessa Eldrinin menneisyydestä. Mies uppoutui ajatuksiinsa jopa turhan pitkäksi aikaa ennen kuin kohotti katseensa hetkeksi Dalenaan ja jatkoi:
“Eldrin on voimakas maagikko. Älykäs, ylpeä ja vaarallinen, kun häntä ja hänen alkuperäänsä loukkaa riittävän syvältä. Mutta hän on pelastanut minut, Lohikäärmeen… ja koko miehistön useasti. Hän on yksi parhaista - ja harvoista läheisistä ystävistäni myös laivan ulkopuolella”, kapteeni hymyili vähän. Eldrin oli varmasti läheisin ystävä, joka Rayashilla oli. “Virallisesti hän toimii henkivartijanani.”
Mies näytti ravistavan itsensä ajatuksistaan ja siitä, miten konfliktinomaisesti tuntui suhtautuvan Eldriniin vaikka olikin läheinen tämän kanssa. Tai… Kapteeni kurtisti hieman kulmiaan. Hänen suhteensa Eldrinin menneisyyteen, sukuun ja kaikkeen siihen, mikä heidän tutustumiseensa oli vaikuttanut oli konfliktoitunut. Ei suhde Eldriniin itseensä.

“Ja sitten… viimeisimpänä, ja uusimpana on Miraya, joka auttaa Airdania kirjanpidon kanssa”, Rayash totesi. Hän näytti hetken aikaa siltä, että sanoisi vielä jotain. Sen sijaan tämä joi toisen lasillisensa viiniä loppuun ja toivoi, että olisi ottanut Eldrinin varastosta pari rommipulloa mukaansa. Mies oli varma, ettei saisi Mirayaa koskevaa salaisuuttaan sanottua selvin päin - ja hän oli edelleen liian selvin päin edes ajatellakseen sen sanomista. Sen sijaan hän kohotti katseensa Dalenaan ja puristi turhankin lujaa viinilasiaan käsissään. Ei hänellä olisi enää mahdollista perääntyä tästä, eikä hän halunnut perääntyä. Silti oli vaikea muodostaa sanoja, jotka kertoisivat mitä Lohikäärmeellä oikeasti tapahtui kulissien takana. Miten ja mitä hän ja hänen läheisimmät piilottelivat lain toisella puolella.

“Olen salakuljettaja, Dalena”, Rayash töksäytti lopulta. “Kun sain kapteenin arvonimen edeltäjäni, perin myös hänen rakentamansa liiketoiminnan kaikkine… piilotettuine osuuksineen. Salakuljetus on syy, miksi laivan talous on näinkin hyvällä tolalla… Ja se on jotain, mikä pitää pitää piilossa lähes kaiken uhalla. Tästä tietävät vain Eldrin, Airdan, Sarya ja Miraya… ja nyt sinä.”
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Painavia sanoja yhteisen matkan ensiaskelmilla

Post by Kuparirapu »

Dalena nyökkäsi sanattomasti, ja rohkaisi kädellään Rayashia jatkamaan. Oli selvästi parempi, että mies saisi sanottavan ulos omaan tahtiinsa, ilman että Dalena painostaisi tätä.
Kun Rayash aloitti viittaamalla läheisiin miehistönsä jäseniin, Dalena kuunteli tarkasti. Hänelle oli muodostunut jo jonkinlainen mielikuva muutamista henkilöistä joita Lohikäärmellä työskenteli, mutta nyt hän kuulisi myös Rayashin mielipiteitä heistä. Saryan hän oli nähnyt, vaikei ollutkaan juuri puhunut tuon tuimailmeisen haltianaisen kanssa. Mutta selvästi perämies oli hyvissä väleissä kapteeninsa kanssa, mikä kävi järkeen mikäli Sarya oli ollut laivalla jo ennen Rayashia. Dalena laittoi korvansa taakse, että kysyisi myöhemmin Saryan suvusta lisää. Kirjanpitäjä Airdanin kohdalla Dalena oli hitusen epäilevä kaikkia esitettyjä kehuja kohtaan. Mutta kukapa kapteenia syyttäisi, jos tämä katsoi läheisimpiä alaisiaan muita kiiltävimmin katsein.
Kun puheeksi tuli Eldrin, Rayash epäröi hivenen.
"Voin vakuuttaa, että pidän asian omana tietonani," Dalena totesi sivellen viinilasin kylkeä peukalollaan. Rayashin jatkaessan naisen katse muuttui mietteliääksi. Esille tulivat Eldrinin kykyjen lisäksi erinäiset...epämiellyttävät tavat joihin niitä oli varmasti käytetty. Mahtoiko Rayash itse nähdä asiaa siten, että tämä piti laivallaan kenties vaarallistakin maagikkoa? Dalena pisti merkille tietynlaisen säälin, jolla kapteeni puhui miehestä, mikä saattoi selittää asiaa hieman. Dalena ei tiennyt tarkasti, mikä oli ajanut Rayashin saaristosta pois, ainoastaan että se oli jokin erimielisyys. Eikä ollut vaikeaa nähdä, että Eldrinin tilanne oli jokseenkin samankaltainen kuin Rayashin; molemmat olivat hyvästä suvusta, jotka kuitenkin olivat kääntäneet selkänsä verenperinnölleen ja kaikelle mitä se vaati ja tarjosi. Kenties Eldrin tarjosi Rayashille harvinaista seuraa, koska he saattoivat löytää toisistaan toverin harvinaisessa elämäntilanteessaan. Vaan miten tilanne mahtaisi muuttua nyt, kun Rayash olikin huomattavasti kunnioitettavampi jopa oman sukunsa silmissä?

Viimeisenä mainittu kirjuri tuntui oudolta lisäykseltä, varsinkin jos tämä oli ollut laivalla vasta lyhyen aikaa. Vaan sitten Rayash päästi suustaan totuuden, jota oli yrittänyt sieltä sylkeä koko tämän ajan. Dalenan kasvoilla näkyi selvä yllätys, ennen kuin hän vajosi vaikeasti tulkittavaan hiljaisuuteen. Hän ei näyttänyt vihaiselta, mutta selvästi Dalena pohti jotain. Hiljaisuus venyi hetken aikaa heidän välillään, ja oli varmasti kiusallisempi Rayashille kuin Dalenalle. Viimein nainen siemaisi viiniään, ja sanoi:
"Sanoit että perit kaiken laivan mukana? Varmasti sinulla olisi voinut olla vaihtoehto valita myös toisin?"
Dalenan ääni ei ollut tuomitseva, ei ainakaan kokonaan. Mutta hän ei kyennyt peittelemään kokonaan sitä uskollisuutta mantereen armeijalle, jonka kanssa hän oli kasvanut. Salakuljetus oli rikos, eikä siitä pitäisi olla tietä yli eikä ympäri. Tulleista ja veroista maksetut rahat kuuluivat armeijalle, jotta nämä puolestaan saattoivat ylläpitää järjestystä, jolloin kauppiaat puolestaan saattoivat tehdä kauppaansa rauhassa. Salakuljetus tai veronkierto oli siis vahingollista sekä armeijalle että loppupeleissä myös lainrikkojalle itselleen. Mutta samaan aikaan Dalena ei halunnut ajatella, että Rayash olisi tehnyt niin pelkästään ahneudestaan.
Hieraisten hieman ohimoaan Dalena yritti keskittyä tähän hetkeen, ja jatkoi:
"Ymmärränkö oikein, että Valkoisen Lohikäärmeen toiminta on riippuvainen näistä...ylimääräisistä tuloista? Tai ainakin että niiden ansiosta se on kyennyt toimimaan tähän asti?"
Dalena tiesi, että tulot olivat usein kauppiaiden valituksen kohteena. Mutta ajatus, että rannikon suurin kauppalaiva olisi sekin joutunut olemaan ahtaalla pysyttelemällä pelkästään virallisessa kaupassa...
"Kirjurisi Airdan on siis oppinut katsomaan huolellisemmin kirjanpidon ohitse sinun palveluksessasi. Samoin kuin tämä uusi jäsen, Miraya," Dalena enemmän totesi kuin kysyi, ja hänen äänensä kavalsi jälleen pienen syyttävän nuotin Rayashille. Dalena tiesi, että tämä ei ollut laillista. Hän kuitenkin tiesi myös sen, ettei tätä asiaa voitu paljastaa kenellekään. Edes hän ei voisi hillitä armeijan rangaistuksia, jos Rayash paljastuisi tekemisistään, ja se tarkoittaisi miehen uran ja pahimmillaan elämän loppua. Ja mikäli laivan talous todella tarvitsi tuekseen verotonta kaupankäyntiä, sekin oli syy teon puolesta. Vaikka sitten vähäinen. Ilman Valkeaa Lohikäärmettä kauppa saaristoon kärsisi pahasti, ja sitä kautta koko Dione.

Huokaisten lyhyesti Dalena kurkotti ja lisäsi hieman viiniä omaan lasiinsa. Hän katsoi Rayashia, ja nyt naisen katseesta näki että tämä oli päässyt johonkin lopputulokseen:
"Kaiken kaikkiaan minun on parempi olla kiitollinen, että jaoit tämän tiedon kanssani. Ymmärrän kuinka vakavaa se on, kaikille siihen osallisina oleville, ja lupaan että se pysyy myös minun salaisuutenani."
Ja kenties asialle voitaisiin tehdä jotakin. Laillisin keinoin, siis.
Yllättävällä tavalla ilmapiiri tuntui nyt vapautuneemmalta, mutta Dalenan silmissä se oli kallellaan häntä kohti. Rayash oli nyt jakanut hänelle jotain, mitä tämä ei kenties olisi halunnut antaa vaimonsa hartioille. Tuntien tämän paljastuksen asettaneen tietynlaisen odotuksen häntä kohtaan Dalena käänsi hieman katseensa sivuun, ja sanoi yllättäen:
"Kenties on myös paikallaan, että tiedät jotain minusta. Erityisesti syyn...yhden niistä syistä, miksi päätin astua avioon kanssasi."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Painavia sanoja yhteisen matkan ensiaskelmilla

Post by Tinanja »

Rayash vilkaisi nopeasti Dalenaan lopetettuaan viimeiset sanansa kertomuksestaan. Ei hän vielä ollut valmis, mutta viinillä kuivaa suutaan kostuttava mies kaipasi hetken hengähdystauon. Onneksi Dalena tuntui olevan mukana tässä, ja jatkoi keskustelua kuin mitään ei olisi tapahtunut: naisen äänessä ei ollut Rayashin niin pelkäämää tuomitsevuutta, mutta tiettyä vakavuutta. Ei jäänyt epäilystäkään, etteikö nainen olisi ymmärtänyt tilanteen laittomuutta, ja sitä montaako lakia kapteeni miehistöineen rikkoi joka kerta lastatessaan tai purkaessaan laivaansa, kirjanpitoa väärentäessään tai selittäessään sattumuksia parhain ja erityisesti laillisin päin. Dalenan kysymys sai Rayashin kulmat hieman kurtistumaan vakavuudesta, ja hän laski katsettaan takaisin tyhjentyneeseen viinilasiinsa.

“En voi valehdella, etteikö minulla olisi ollut mahdollisuus valita laillisten toimien ja salakuljetuksen välillä”, kapteeni sanoi sitten Dalenalle. “Mutta karu totuus on se, että laillisesti Valkoinen Lohikäärme tienaa juuri ja juuri sen verran, että kattaa kulut ja hieman päälle. Kirjanpidollisesta näkökulmasta voiton määrä on hyvin pieni laivan kokoon nähden, sillä kulut ovat myös kasvaneet suhteessa laivan koon mukaan. Salakuljetus tuo päälle sen verran kolikoita, millä minä maksan ylimääräistä miehistönjäsenilleni ja elän mukavasti sekä saaristossa että mantereella”, Rayash totesi sitten. Lisäksi kirjanpidon ja maissa käydyn kaupan kautta oli kohtalaisen vaivatonta pestä rahaa, mutta Rayash odotti tuoreen vaimonsa osaavan laskea yhteen yksi plus yksi: rahanpesu ja salakuljetus kuuluivat yhteen, vaikka niitä yrittäisi erottaakin toisistaan.
“Miehistö saa hyvin menneen kesän jälkeen lisäpalkkion palveluaikansa ja voittojen mukaisesti, ja se sitouttaa taitavia tekijöitä miehistöön vuodesta toiseen”, mies lisäsi vielä - ja tajusi nopeasti itsekin kuulostavansa siltä, että puolusteli salakuljetuksen laittomuuksia sillä ettei pitänyt itse jokaista sen kautta tulevaa kolikkoa. Miehistölle lisäbonuksien maksaminen oli kuitenkin kannattavaa: vaihtuvuus oli pientä, useat tekivät helposti oman roolinsa ylitsekin töitä, eikä rekrytointi ollut vaikeaa Lohikäärmeen hyvän maineen vuoksi.
Lisäksi Rayash nyökkäsi lyhyesti varmistukseksi Dalenan kysymykselle siitä, että Lohikäärmeen toiminta oli riippuvaista salakuljetuksesta. Ikävä kyllä, ilman salakuljetusta Lohikäärmeen talous pysyisi juuri ja juuri pinnalla, eikä sillä tehtäisi mitään isompia korjauksia joita laiva vaati vuosittain - saati pieniä korjauksia jokaisen matkan jälkeen.

Dalenan sanoille kirjanpitäjästä Rayash vain hymyili vähän ja jopa naurahti. “Airdan on erittäin taitava tekemään kirjanpidon niin, että se näyttää asialliselta tarkastajien silmiin”, mies hymyili vähän. “Miraya on myös nopeasti oppimassa kirjanpidon salat, mutta tällä hetkellä suurimman osan työstä tekee edelleen Airdan. Viime kesänä tekemistä oli kuitenkin jo niin paljon, että näin toisen kirjanpitäjän tarpeelliseksi”, Rayash selvensi sitten, peini hymy huulilleen kohoten kun puhui Airdanista ja Mirayasta. Kapteeni alkoi hitaasti rentoutumaan, ja hän vain nyökkäsi lyhyesti Dalenalle naisen todetessa, että salaisuus olisi turvassa hänen kanssaan. Sen perusteella, mitä Rayash oli kuullut ja oppinut Dalenasta, hän oli hieman pettynyt jopa itseensä epäiltyään ensimmäistä aavistustaan. Tuo oli varmasti elämänsä aikana tavannut useammankin reaaliteetin, eikä tämä ja tämän yhdistäminen muihin liitännäisasioihin ollut vaikeaa.
“Se on… hienoa. Minä tosin… olin väärässä edes epäillessäni, ettetkö ymmärtäisi asian vakavuutta”, Rayash hymyili hieman Dalenalle, ja sen pienen hermostuneisuuden ja epävarmuuden alla oli jotain aitoa, jotain lämmintä ja tyytyväistä. Hän alkoi olla hitaasti entistä vakuuttuneempi siitä, että tämä ei olisi täysi katastrofi, ehkä jopa päinvastoin.

“Minä voin vuorostani kuunnella”, Rayash hymyili Dalenalle tämän todetessa, että tuollakin oli omat syynsä avioliitolle. Varmasti mantereen armeijan kupeessa kasvaneelle ja vaurastuneelle suvulle oli kertynyt itselleenkin useampi luuranko kaappiin, ja se oli vain ja ainoastaan oletettavaa. Rayash saattoi vain hetken toivoa, ettei tämä luuranko olisi yhtä suuri kuin hänellä.
“Ennen kuin ehdit aloittaa, niin minun on kuitenkin varoitettava vielä, että minun kaapistani löytyy vielä toinenkin luuranko”, Rayash totesi sitten hieman vakavoituen ja kaataen lisää viiniä lasiinsa. Luuranko olisi useampikin saaristossa, jos niin syvälle kaivettiin - mutta hänen olisi kerrottava vielä tänä iltana Dalenalle, että Miraya oli hänen tyttärensä. Se oli keskustelu, jota mies karsasti vielä enemmän kuin mitä keskustelua ammatistaan kapteenin arvonimikkeen ohella. Joten hän kuuntelisi mielellään nyt ensin, mitä Dalenalla olisi sanottavanaan.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Painavia sanoja yhteisen matkan ensiaskelmilla

Post by Kuparirapu »

Dalenan katse oli laskeutunut hieman alaspäin, vaiteliaaseen pohdintaan miten purkaa sanoiksi hänen sielussaan viipyilevät tuntemukset. Koska tämä avioliitto ei loppujen lopuksi ollut niin yksinkertainen kuin hän oli antanut ymmärtää. Ei ainakaan hänelle. Vaan kun Rayash varoitti, että hänellä oli jotain muutakin kerrottavana tänään, Dalenan katse kohosi aavistuksen hälyttyneenä. Koska miehen sanat kuulostivat siltä, että tämä toinen salaisuus olisi edellistä pahempi, ja Rayash uskalsi tuoda tämän toisen salaisuuden esille siksi, koska Dalena oli ollut ymmärtäväinen salakuljetuksen suhteen. Ja salaisuus, joka oli Mantereen Armeijan lain rikkomista pahempi, kuulosti suorastaan tuhoisalta.
Rykäisten ääntään selvemmäksi Dalena asetti viinilasin kädestään pöydälle. Oli parempi ottaa turhat häriötekijät pois, vaikka viinin pehmeä lämpö voisikin auttaa sekä kertomisessa että myös kuuntelemisessa. Tietämättä mitä muutakaan tehdä käsillään Dalena asettine pukunsa helman päälle syliinsä, ja sanoi:
"Siinä tapauksessa on ehkä parempi, että odotat ennen kuin kerrot sen. En halua että ainoastaan sinä joudut paljastamaan sydäntäsi tänä iltana, se ei olisi reilua."
Dalenan huulilla käväisi lyhyt hymy, ja hän lisäsi: "Nyt kun olen rikostoverisi, parempi että tarjoan saman luottamuksen myös sinulle."

Hengittäen syvään Dalena järjesteli ajatuksiaan, ja harvinaista kyllä, ei katsonut Rayashia silmiin. Kenties ensimmäistä kertaa naisen itsevarmuus oli horjunut, ja aloittaessaan hän puhui osittain myös itselleen. Se tuntui tekevän tämän hieman helpommaksi:
"Tunnettua on, että edellinen aviomieheni kuoli pian häidemme jälkeen sairaana. Kukaan ei voinut sitä ennustaa, eikä estää, joten ketään ei myöskään ole mahdollista syyttää tapahtuneesta. Mutta siitä huolimatta minun kohdalleni on asetettu tiettyjä epäilyksiä. Tiedän kyllä mitä juoruilijat ovat maalailleet villeissä kuvitelmissaan; että minä surmasin mieheni tarkoituksella, jonkin valtapoliittisen seikan takia. Että liitto estyi jonkin kohtalon oikun takia, epäonniseksi tuomittuna. Ja rohkeampi henkilö voisi väittää, ettei välittäisi muiden mielipiteistä pätkän vertaa. Mutta minä en voi sanoa niin. Minä välitän, mitä sukuni ja perheeni ajattelee."
Dalena vilkaisi Rayashia ohikiitävästi, ja laski sitten uudelleen katseensa:
"Minä olen vanhempieni ainoa jälkeäläinen, ja siten Valeyalanien perijä. Minun kauttani suvun nimi, ja kaikki siihen liittyvä valta ja vastuu tulee siirtymään eteenpäin. Jos niin ei käy, jos minä en kykene jatkamaan sukulinjaa, on vaihtoehtona vain epäselvempiä vaihtoehtoja. Setäni Farmirin esikoinen, Dunan, olisi tuolloin perivässä asemassa, mutta hänen kauttaan jokaisen perijän asema olisi kyseenalainen. Pahimmillaan muutamassa sukupolvessa joku kunnianhimoinen jälkeläinen saattaisi katsoa olevansa oikeutetumpi, ja pian suvun sisällä voisi revetä kahtiajakava riita. Ja kaiken takana olisin minä, perijä joka ei kyennyt täyttämään omaa velvollisuuttaan suvulle."
Dalena pudisti hieman päätään, ja puristeli kämmeniään toisiaan vasten.
"Tämä avioliitto on minun mahdollisuuteni varmistaa, ettei mikään sellainen tule tapahtumaan. Että Valeyalanien suku tulee pysymään yhtenäisenä tulevaisuudessa, ja että minä en jätä jälkeeni anoastaan perintöä epäonnistujana. Monille tämä avioliitto on vain hyödyn sanelema, mutta minulle se on paljon tärkeämpi. Myös siksi katsoin sinun olevan paras mahdollinen valinta, Rayash. Haluaisin vilpittömästi vakuuttaa, että sukuni odotukset eivät olisi mukana tässä kaikessa, mutta en voi."

Dalena hengitti muutaman kerran syvään, sanojen vuodettua yhtenäisenä virtana kuuluville. Rayash oli pelännyt hänen reaktiotaan, koska oli rikkonut lakia. Nyt Dalena pelkäsi kuulla mitä Rayash ajatteli tästä. Erityisesti, koska hän oli yhtä lailla pimittänyt syitään liitolle siihen asti, kunnes sopimus oli allekirjoitettu ja sitoumus tehty psyyväksi.
Post Reply