Juhlatunnelmaa ja ravunsaksia

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Juhlatunnelmaa ja ravunsaksia

Post by Kuparirapu »

Näemmä Nimettömän suunnittelema harhautus oli tarttunut syöttiin, ja tehden tilaa hän antoi peikkokokin tuoda runsaat kantamuksensa pöytään. Itse asiassa tuolla näytti olevan tarpeeksi purtavaa käsissään koko pöytäseurueelle yhdellä kertaa. Ja vaikka Nimetön oletti muutaman ravun tai leivänpalasen pakostakin kierähtävän katukiville, asetteli peikko täysin tottunein ottein kaiken siististi paikalleen. Yllättyneesti kulmiaan kohottaessaan Nimetön oli aidosti vaikuttunut moisesta taidosta. Tuo Xhay olisi voinut kenties tehdä uraa katujonglöörinä, jos olisi halunnut.

Silloin Nimetön erotti äkillisen liikahduksen silmäkulmastaan, ja katsahtaen terävästi sen suutaan huomasi pöydän lähettyvillä norkoilleen miekkosen retkottavan maassa. Naenija oli kumartuneena tämän äärelle, selvästi huolestuneena, ja kurkotellen kaulaansa Nimetön arvioi nopeasti tilannetta. Hän ei nähnyt verta, joten tuota tuskin oli isketty aseella. Miekkonen ei ollut syönyt vielä mitään, joten ruoka tuskin oli myrkytettyä. Lopulta Sandokin kasvoille nousi terävä, aavistuksen alenkatsova hymynpuolikas Nimettömän alkaessa epäillä että tuon hermot olivat pettäneet jouduttuaan puhe-etäisyydelle hitusenkaan sievän naisen kanssa. Pudistaen päätään hän kohotti rauhoittelevasti kättään Ingvildille, jota tämän seuralainen oli jo huutanut luokseen.
"Toivottavasti tuo ei ole lupausta tulevasta, sääli sitä jolta pehmenevät jalat alta pelkästään vahvan juoman läheisyydessä," hän naurahti keyvesti ja ottaen yhden snapsilasin käteensä asteli Naenijan ja tämän jalkoihin pökertyneen miehen luokse. Kumartuen polvelleen hän väläytti leveän hymyn haltianaiselle, ja tuki ihmisnuorukaista ylemmäs selästä.
"Selvästi aliarvioin teitä, neiti Naenija, jos teillä on tällainen vaikutus vastakkaiseen sukupuoleen," hän lausahti ja pyöräyttäen snapsia lasissa vei sen Hongan nenän alle. Terävä alkoholi toimi joskus hyvänä herätteenä, ja taputtaen rohkaisevasti nuorukaista selälle Sandok sanoi myös:
"No niin, no niin, ystäväiseni, ei vielä tässä vaiheessa iltaa tule kenenkään olla polvet ojossa. Sinulta menevät herkulliset ruoat sivuun, ja ennen kaikkea huolestutat kohta neitiparan harmaaksi."

Kun nuorukainen alkoi virota, Sandok nyökkäsi yhä hymyillen.
"Kas noin, hyvä siitä tuli. Tulehan, on mukavampaa istua pöydän ääressä kuin täällä katupölyssä. Lämmintä ruokaa ja pikku paukku niin saat hieman lämpöä vatsaan ja punaa poskillesi."
Sanojensa painoksi hän keikautti snapsin sellaisenaan kurkkuunsa, ja kiertäen Hongan käden hartialleen auttoi tätä seisomaan. Rehellisesti Nimetön olisi halunnut katsoa, kuinka kauan olisi mennyt ennen kuin joku olisi erehtynyt astumaan nuorukaisen päälle, mutta vierellä oleva Naenija näytti huolestuneelta kuin tuo olisi hengenvaarassa, joten Nimetön päätti leikkiä herrasmiestä.
Pöydän äärelle päästessä oli keskustelu selvästi kääntynyt peikkokokkiin, ja Nimetön tunnisti heti syyn olla tarkkana. Hän kun tiesi tuosta peikosta yhtä sun toista, mutta Sandok ei. Nyt piti olla tarkkana, ettei hän lipsauttaisi mitään huolimatonta.
"Tässähän meillä on melkoinen onnenpotku, toden totta. Lieneekö toista pöytää tänään, jossa olisivat niin monet uljaan mantereemme lajit edustettuina," Sandok totesi ja viittasi suureellisesti kädellään pöytäseurueen halki. "Onpas virkistävää, että olen pyöreine korvineni kerrankin vähemmistössä," hän lisäsi, ja naurahti sanojen päälle jotta asia ymmärrettäisiin vain leikinlaskuksi.
User avatar
LentäväShirkkeli
Posts: 20
Joined: Sun Sep 12, 2021 8:54 pm

Re: Juhlatunnelmaa ja ravunsaksia

Post by LentäväShirkkeli »

Terias

Rapu Mestari keräilee itselleen lautaselleen lisää rapuja, vihanneksia, leipää, jotain ihme möykkyjä ja mielenkiintoisia juomia. Toisen kantamus näytti liian kiikkerältä kannettavaksi. Toisen kantamukset eivät kuitenkaan ole minun päänvaivani. Ymmärrän, että rapu näytös taisi olla tauolla ja mietin, pitäisikö minun seurata hänen esimerkkiään ja keräillä lautaselle asioita. Löydän ja nappaan lautasen ja otan siihen yhden ravun. Rapu ilmeisesti piti levittää leivälle, joten valikoin leivistä jotain itselleni. Leipä valikoima on sen verran laaja, että joudun tarkastelemaan leipiä hetken, kunnes päädyn leipään, jonka pinnalla näkyy siemeniä. Kyseinen leipä näyttää mielestäni parhaalta. Juomissa matkin Rapu Mestaria ja otan pienen lasin samaa ja samanlaisen pullon jotain. Nämä ovat luultavasti maanmyötäisten juomia, joten niitä mieluusti haluankin maistaa. Ihme möykkyihin en uskalla koskea. Ne eivät näytä minulle syötäviltä.

Annosta kerätessä kauempana näkyy joku kohu ja vilkuilen kyseiseen suuntaan uteliaana. Näen ihmisten yli, että joku maanmyötäinen oli mennyt maate ja tämän vierellä oli joku, jolla oli melko miellyttävän sävyiset hiukset. Mietin, että oliko tämä joku maanmyötäisten juhla aktiviteetti. Tekisi minulle paljon järkeä, mutta ehkäpä opin asiasta myöhemmin lisää.

Rapu Mestari puhuttelee minua arvon ajanlanina. Minua tämä imartelee, sillä nuorena ajanlanina en yleensä kerää kovin suurta kunnioitusta osakseni. En halua myöntää asiaa ääneen, mutta pörhistän ryhtiäni tyytyväisenä.
"Toki, arvon Mestari", opettajana Rapu Mestarille kuuluu tässä asiassa myös kunnia.

Rapu Mestari kantaa annoksensa hämmentävän ongelmitta. Oma kantamukseni ei ole yhtä hankala. Lautasellani on tilaa pienelle lasille, joten riittää, että saan kannettua lautasen toisella ja pullon toisella kädellä.

Lyhkäisen matkan aikana pöydän äärelle huutelija käy noukkimassa maanmyötäisen ylös maasta ja tuo tämänkin pöytään. Tutiseva parrakas käy pöytään. Vaikka herkästi kuvittelen parrakkaita kääpiöiksi, tämä oli niissä määrin lyhistyneen oloinen, etteen epäile häntä kääpiöksi. Kääpiöt on jämerämpää tekoa. En oikein ymmärrä miksi tämä maanmyötäinen on niin huteran oloinen.

Pöytään saapuessamme Rapu Mestari jää odottamaan jotain. Minä en tiedä mitä, mutta matkin perässä. Rapu mestari esittäytyy oudolla nimellä leideille. Maanmyötäiset naiset ovatkin yllättävän nättejä myös.
Punahiuksinen nainen esittäytyy myös erikoisella nimellä. Pidän hänen hiustensa väristä. Olisi hyvä varmaan pistää nimi mieleen, jos sitä tarvitsisi vielä. Sen sijaan unohdun tuijottamaan naisen anteliasta kaula-aukkoa ja miettimään millainainen tuulen pyörre siellä syntyisikään, jos nainen lentäisi.
Pitäisiko minunkin tässä kohtaa esittäytyä? Päätän jäljitellä mestarin tapoja, mutta en aijo noin vain tarjoilla palveluksiani ilmaiseksi.
"Terias, minä en ole palvelija", esittäydyn kohtelialla äänensävyllä.
Rapu Mestari suostuu istumaan vasta, kun naiset ovat istuneet. Epäilen, että tämä on jokin kummallinen maanmyötäisten rituaali. Siksi istun itsekin vasta, kun Mestari on menossa istumaan.

Katselen penkkiä, ja se näyttää kovin matalalta omaan makuuni. Lasken ensin kantamukseni alas ja sitten ujutan jalkani pöydän ja penkin väliin ja istuudun penkille. Istuma-asentoni takia penkki tuntuu hieman epämukavalta luisevaa takalistoani vasten. Yritän etsiä mukavaa asentoa. Työntämällä jalkani pitkälle pöydän alle löydän mukavamman asennon itselleni. Siipien kärkisulat koskevat maata ja olen vahvasti sitä mieltä, että penkkien tulisi olla korkeammat. Olen kuitenkin liian utelias ja päätän sietää hankalat penkit pöytäseuran vuoksi.

Myös tutisija esittäytyy. Hän on kummallisen hiljainen muihin maanmyötäisiin verrattuna. Alan epäillä, että henkilö on huonovointinen. Ehkä hänen pitäisi mennä lepäämään. Hänen asiansa, eivät kuitenkaan ole minun asioitani. Tehköön, mitä lystää. En tiedä, miksi hän pyytelee anteeksi. Minulla ei ainakaan ole anneksi pyydettävää.

Huutelija kehuskelee, että tämä oli mielenkiintoisin pöytä. Epäilen, että hän on oikeassa, mutta vilkaisen silti muutamaan pöytään ja näiden pöytäkunnat olivat paljon tasapaksumman näköisiö. Huutelija naurahtaa kevyesti. Oliko hänen sanansa jonkinlainen vitsi?
"Ha, ha, ha", nauran kysyvästi osallistuakseni vitsiin.
En ymmärrä, mikä hänen sanoissaan oli hauskaa. Mielestäni hän oli todennut tosiasian.

Huutelijan käyttämä sana vähemmistö mietityttää itseäni. Mietin mitä se mahtaisi tarkoittaa. Katsellessani pöytä seuruetta huomaan kaksi pyöreäkorvaista, kolme suippokorvaa ja tutisian korvia ei voinut nähdä. Älyän, että meidät oli nyt ryhmitelty korvien perusteella ja minä ilmeisesti kuuluin samaan ryhmään mestarin, tutisijan ja tämän haltia naisen kanssa. Pyöreäkorvaisia oli vähemmän ja ryhmänä he olivat vähemmistö. Tämä oli ilmeisesti ollut se vitsi, sillä tämä ryhmittely oli minulle hämmentävä.

Kaiken tämän kummallisuuden johdosta käännyn katsomaan mestaria, sillä toivon hahmottavani hänen kauttaan, mitä täällä oikein tapahtuu ja miten minun tulisi toimia. Olihan hän myös luvannut toimittaa rapu demonstraation loppuun. Enkä halunnut jäädä siitä paitsi. Minua myös hieman harmittaa, että demonstraatio oli jäänyt kesken. Ilmeisesti juhlissa oli liikaa odottamattomia tapahtumia, että se soveltuisi demonstraatioihin.

-------------------------

Honka

Pahimmakseni onnekseni epäonnistun täysin pitämään itseni kasassa ja tajuntani lipeää minusta. Tietoisuuden mukana lähtee myös ahdistus ja keho automaattisesti aloittaa hengittämisen.

Mieleni taisi halajata pakoa, sillä tajuntani viipyy poissa, kunnes haistan jotain terävää. Haju kopauttaa minut hereille. Nytkähdän ja haron itseäni ylös istaalleen yrittäen nopeasti kartoittaa tilanteen. Vierelläni oli joku tuntematon mies ja tämä nätti haltia. Alkoholia syvemmin minuun nyt iskee äkillinen häpeä, sillä ymmärrän pyörtyneeni ja aiheuttaneeni muille tarpeetonta haittaa ja vaivaa.
"A..A.. Anteeksi", änkytän ahdistuneena ja toivon kuolevani tähän paikkaan.
En voi uskoa, että annoin itseni pyörtyä tällä tapaa. En tiennyt olevani näin hatara mielinen.

Mies antaa minulle puhuttelun ja häpeäni vain syvenee. Ainakaan mies ei ollut vihainen eikä pahantahtoinen. Se hieman lohduttaa minua.
"Anteeksi", minä pyytelen, enkä tiedä mitä tehdä.
Pohjaton häpeäni tuntuu maailman lopun mittaiselta. Teloittaahan minut pitäisi, arvioin ja toivon nopeaa armomurhaa.

Armomurhan sijaan minut kutsutaan pöydän ääreen istumaan. Tämä ei tee minulle mitään järkeä. Minut tulisi karkoittaa kaupingista tälläisen ihme pelleilyn takia.
Mietteeni ehdottavat minulle, että käsitykseni ihmismaailmasta saattaa olla hieman värittynyt. Tilanne ei välttämättä ole niin paha, miltä se minusta tuntuu. En ole aivan niin varma, voinko uskoa tälläisiä ajatuksia.

Hieman tutisten nousen ylös ja haperoin istumaa. Minun tosiaan olisi parempi nyt istua, kuin seistä. Hämmennyksekseni tämä tuntematon mies auttaa minua. En osannut odottaa enkä reagoida tälläiseen avuliaisuuteen.
"Kiitos?", mumisen hämmentyneenä kun pääsen pöydän ääreen.

Istuttuani yritän olla pieni ja vilkuilen vähän ympärilleni. Ajanlanikin oli tässä pöydässä! Ahdistun. En minä tiedä, miten toimitaan ajanlanien kanssa ja hän oli niin pitkäkin. Jos en olisi kuolemassa sisäisesti, saattaisin olla uteliaampi tämän siivekkään suhteen. Seuraavaksi huomaan tuttuni Xhayn. Ymmärrän, ettei Xhay ole vielä istunut, vaan hän ihanteellisella hetkellä esittäytyy ja antaa naisten istua ensin. Älyän, että ilmeisesti noin minun olisi pitänyt tehdä. Koen itseni kauheaksi törky kasaksi ja hautaan kasvoni käsiini.

Myös Ajanlan esittäytyy ja ilmoittaa, ettei ole palvelija. Kummallinen esittäytymistapa hämmentää minua. Pystyisinköhän minä esittäytymään niin, etteen olisi uskomattoman häpeällinen olento? Luultavimmin minun kannattaa yrittää, koska esittäytymättä jättäminen saattaisi olla vielä nolompaa.
Yritän rykiä hiljaa ja hengittää tasaisesti, etteen tukehtuisi toista kertaa tänään.
"Mi.. minä olen, köh... Honka... Hei. Anteeksi", esittäydyn, mutta melko hiljaa.
Oikeastaan toivon osittain, ettei kukaan kuule eikä huomaa minua.
Olen helpottunut, koska onnistuin esittäytymään. Ehkä minä vielä selviän tästä jotenkin?

Sittenpä uusi mies meneekin sanomaan, että miten erityislaatuiseen pöytään olin päätynyt. Paineet iskevät minuun sellaisella voimalla, että tunnen rusentuvani. Keskityn siihen, että hengitän mahdollisimman rauhallisesti samalla kun tutisen. Tuntuu, että saatan purskahtaa itkuun. Olisinpa jäänyt kotimetsään. Tänne tuleminen oli elämäni suurin virhe. Mitä olin oikein kuvitellut?
Mies naurahtaa kevyt mielisesti, mutta minulle tämä ei ole vitsi. Kuvittelen mielessäni, miten töykeällä käytökselläni aiheutan jonkin tason rotujen välisen maailman sodan. En tiedä voiko se olla mahdollista, mutta tuntui, että kankeuteni oli riittävän uskomatonta melkein mihin tahansa.

Kalpeana toivon, ettei kukaan kiinnitä minuun mitään huomiota. Ehkä silloin en voi aiheuttaa jotain kamalaa tapahtuvaksi.
Honka, Ihminen vaikko metsänpeikko
Terias, Ajanlan ei ole aina ajallaan
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Juhlatunnelmaa ja ravunsaksia

Post by Viherkivi »

"Ei seurue miestä pahenna, jos ei mies seuruetta.", Xhay sanoi, ja alkoi kuoria rapuja vikkelin sormin, keskeyttäen välillä huuhtelemaan sormensa vesikupissa, koska siihen se oli tarkoitettu. Savikivi-serkku olisi ryypännyt ensin vedet ja sitten oluet, mutta onneksi hän ei ollut täällä. Serkkupoika ei olisi hävennyt puoliksikaan niin paljon kuin Honka, joka näytti Xhayn silmiin siltä kuin olisi halunnut luikerrella jonnekin kiven alle. Ehkäpä Xhayn tulisi opettaa tälle jotain etiketistä, mutta ainoastaan jos sitä pyydettiin.

"No niin, se ravun kuoriminen viimeistellään näin.", hän sitten esitteli Terian Ajanlanille, joka ei ollut kenenkään palveluksessa. Xhay huomasi, että hänen tervehdyksensä 'palveluksessanne', oli tehnyt ainakin jonkinlaisen vaikutuksen siivekkääseen, ainakin sen perusteella miten toinen esitteli itsensä. "Tuosta poikki, tuosta katki niks-naks, ja siten herkullinen pyrstöliha on syötävissä." Xhay oli hidastanut prosessiaan hieman että yleisö saisi aikaa nähdä miten kuoriminen hoidettiin, ja sitten hän lisäsi: "Kuoret asetellaan lautaselle syrjään, vesikupit ovat sormien huuhtelua varten, tavallisesti ennen snapsia lauletaan jokin laulu, mutta se ei ehkä ole seurueessamme kovin toivottua..."

Hän oli toki myös huomannut kuinka siivekäs suorastaan toljotti toisen leidin etumusta, ja Xhayn huulet kiristyivät hieman moista epäkohteliaisuutta kohtaan. Hän yritti olla mahdollisimman herraspeikko asian tiimoilta, ja siksi nykäisikin ajanlania hieman lähemmäs, jotta voisi sanoa tälle asiasta hienovaraisesti: "Meilläpäin ei toljoteta hameväkeä kuin pihviä, vaikka ..." Xhaylla oli vaikeuksia keksiä jotain hienovaraista mutta helposti ymmärrettävää sanamuotoa, "Vaikka heillä olisikin silmiä hivelevät muodot."

Hän kaatoi seurueelle toisen kierroksen snapseja, pieniä lasillisia yrtti-luumuviinaa, ja alkoi sitten kaadella mietoa kuohuvaa olutta kannuista isompiin tuoppeihin. Luonnollisestikin seurueen leideille ensin, sitten vasta herrasväelle, ja aina itselle viimeisenä.
"Minun lautaseltani riittää hyvin myös heimoveljelle ja muille seurueesta.", Xhay sitten tarjosi Hongalle auki viillettyä sämpylää, jonka hän oli tunkenut täyteen maukasta ravunlihaa ja hieman porkkanasiivuja. "Pistät suuhusi vain, ei haittaa ollenkaan."

Seuraavaksi hän tyrkytti täytettyä sämpylää haltianeidille, ja sanoi: "Suonette anteeksi että tarjosin nuoremmalle veljelle ensin, hän vaikutti tarvitsevan ruokaa porukasta kaikkein eniten."
Post Reply