Page 1 of 2

Vaihtokaupan alkeet

Posted: Mon May 07, 2018 8:21 pm
by Anlie
Kuparirapua Nimettömänsä kera odotellen.

Ei mennyt montaakaan päivää siitä kun Alena oli toimittanut satamanvartijalle tämän takin, kun hänet kutsuttiin takaisin ottamaan sen saumoista vielä muutama sentti tyköistuvammaksi. Alenan mielestä väljempi takki olisi ollut armollisempi piilottamaan miehen alkavaa tynnyrivatsaa, mutta käsityöläinen niiasi kauniisti ja lupasi tulla pian korjaamaan luomustaan. Maksutta, mutta Alena aikoi käyttää tilaisuuden muuten hyödykseen ja palata aiheeseen josta oli aikonut udella jo viimeksi, ellei Saryan kohtaaminen olisi niin ikävästi sekoittanut hänen ajatuksiaan. Korjauskeikka olikin tuottoisa omalla tavallaan; Alenan sivuhuomautus Rayashille tekeillä olevasta viitasta sai vartijan vaivaantuneeksi, ja tottuneesti viattomalla hymyllään ja tietämättömällä hämmästelyllään Alena sai miehen puhumaan ehkä enemmän kuin tämän oli tarkoitus. Alena tietenkin vakuutti huuliensa olevan sinetöidyt ("Milloin olette kuulleet minun juoruavan, herrani"), eikä painostanut vartijaa kertomaan enempää, mutta tämän poistuessa hakemaan vaimoltaan mielipidettä istuvuudesta, nainen kävi vaivihkaa läpi tuon työpöydällä lojuvat paperit ja sai vahvistuksen miehen epämääräiseen varoitteluun. Ei mitään niin skandaalimaista ja raskauttavaa kuin Alena oli toivonut, mutta merkintä sai hänet tuhahtamaan huvittuneena ajatuksesta, että siitä saattaisi vielä jotakin sellaista kehkeytyä.

***

Muutama viikko tuosta oli jo kulunut, Alena oli pitänyt suunsa supussa ja keskittynyt työhönsä. Rayashin tilaus edistyi hyvin, mutta Alena oli nyt varovaisempi, siirtäen keskeneräisen - jo turhankin hyvin tunnusomaista esikuvaansa muistuttavan - viitan pois toisten asiakkaittensa katseilta puodissaan. Jos herra Doultburista tulisi selviämään jotakin epämiellyttävää, hän ei haluaisi tulla siihen liitetyksi millään tavalla, paitsi ehkä kanssakauhistelijana.

Tänään ulkona kuitenkin paukkui kova kevätpakkanen ja Alena oli päättänyt jäädä kotiin. Hän uskaltautui työstämään viitan kirjailuja puotinsa etuosassa, luottaen siihen että päivästä tulisi asiakkaiden suhteen hiljainen. Sisällä oli mukavan lämmintä ja Alena oli kerrankin jättänyt asustaan muutaman kerroksen pois, päällään vain yksinkertainen pitkähihainen villakangasmekko, tosin väriltään huomiotaherättävä leiskuva oranssi, joka sävyltään korosti hänen vaalean ihonsa ja tummien hiustensa kontrastia.

Alenan puoti oli sisustukseltaan varsin yksinkertainen: tilaa hallitsi valtava pöytä hyllyiköineen, takaseinän lokerot olivat pullollaan sävyittäin järjestettyjä kangaspakkoja, yhteen nurkkaan oli järjestetty erikokoisia peilejä ja suojattu luonnonvalkoisilla verhoilla sovitustilaksi, parin yksinkertaisen tuolin vartioidessa toisella seinustalla ikkunoiden alla. Punapuinen etuovi oli lukitsematta ja erottui ulkopuolelta hyvin naapureistaan - ainoana tunnusmerkkinä puodin sijainnista, sillä Alena ei kaivannut tyhjänpäiväisiä hypistelijöitä kotiinsa. Tosin hänen naapurinsa olivat jo niin tottuneita kyselijöihin että edes oven väriä ei tarvinnut tietää, pelkkä sanan "vaatturi" mainitseminen riitti myös.

Haltia istui pöytänsä ääressä kaikessa rauhassa, hahmotellen valkealla silkillä lohikäärmettä viitankulmaan, pohtien samalla miten todennäköistä olisi että hän ei tulisi saamaan maksunsa toista puolikasta, jos viitan tulevalla käyttäjällä olisikin jotakin salattavaa ja tämä päättäisi kadota merille. Siinä tapauksessa Alena olisi tuhlannut aikaansa ja materiaalejaan, mitä ei korvattaisi pelkillä mehukkailla juoruilla.

Re: Vaihtokaupan alkeet

Posted: Wed May 09, 2018 10:21 pm
by Kuparirapu
"Väistäkää, hyvä herra. Noh, menkäähän siitä."
Kadunkulmalla seisoskellut kauppias astahti pois hänen nenänsä viereltä huiskivasta nenäliinasta ja jäi katsomaan sen omistajan harppoessa hänen ohitseen, ilmeisesti kykenemättä hämmennykseltään edes suuttumaan. Nenäliina roikkui ylvään kevyesti kahden sormuksen somistaman sormen välissä ja sujahti sitten harjoitellun näköisesti kalliin vihertävän puvuntakin rintataskuun. Pöyheä valkea kaulus laskeutui alas rintakehälle ja terävästi kopsahtelevien kenkien messinkinapit kimmelsivät kuin pienet kipinät kadulla sorjasti kulkevan, varakkaan näköisen miehen nilkoissa. Hänen pitkät vaaleat hiuksensa oli kiinnitetty yksinkertaiseksi löysäksi poninhännäksi selkään ja hailakoiden silmien puoliksi ummistetu katse oli raivostuttavan ylemmyydentuntoinen. Juuri sopiva sekoitus itsekkyyttä ja lievää halveksuntaa ympäristöä kohtaan, jollaista tapasi yleensä yläluokkalaisella henkilöllä.
"Varsin miellyttävä sää, eikö vain?," hän kysyi kuitenkaan edes vilkaisematta vierellään kuuliaisesti seuraavaan naiseen. Tämän yksinkertainen mutta siisti asu ja hillitysti katuun painettu katse kertoivat hänen olevan palvelija. Siis sellainen jonka mielipiteitä ylhäisen herra Thardin, kauppiaan ja varakkaan herrasmiehen, ei tarvinnut edes noteerata. Hän suuntasi kulkunsa tyynesti katua eteenpäin, välittämättä paljoakaan kuka häntä joutui väistämään.

Vaalean peruukin ja hailakoiden silmien takana kuitenkin liikkuivat aivan toisenlaisen ajatukset kuin omistajan ulkomuoto olisi vihjannut. Satamapäällikkö oli jo kuullut "Valkoisesta lohikäärmeestä". Sen hän oli arvannutkin. Mutta kaikeksi onneksi tutkimukset oli tarkoitus aloittaa toden teolla vasta myöhemmin keväällä. Olisi melkein voinut luulla, että tämän kaiken takana olevat tahot suunnittelivat "Lohikäärmeen" joutuvan telakalle ennen kuin se ehtisi edes irrota satamasta ensimmäiselle matkalleen.
Pian olisi aika alkaa siirtää nappuloita laudalla. Mutta sitä ennen täytyi valmistelut suorittaa loppuun. Kaksi hänen alaisistaan oli jo kaivelemassa lisätietoja satamapäällikön papereista, ja samalla esille oli noussut eräs vaatteentekijä joka oli käynyt vierailulla vastikään. Muutama haalittu kuiskaus varmisti, että tällä neulanpyörittäjällä saattoi olla korvaa asioille, jotka eivät hänelle kuuluneet. Ja siksi herra Thardin olikin tänä aamuna huomannut tarvitsevansa uusia vaatteita, ja sattumalta juuri tämän naisen käsien valmistamana.

Lähestyessään ovea Thardin viittasi kevyesti sormellaan, ja hänen palvelijansa kiiruhti aukaisemaan sen isännälleen. Harppoen keskelle huonetta hän pysähtyi ja kurkotellen katsettaan ympäri huonetta hän heilautti kättään:
"Olen valmis noin Faethin kuluessa."
Palvelija nyökkäsi nostaen katseensa hädin tuskin huomattavasti. Thardin katse vastasi, ja palvelijaksi pukeutuneena yksi hänen vakoojistaan poistui hoitamaan omaa tehtäväänsä. Oven kolahdettua kiinni Thardin asteli harkitusti huoneen nurkkia pitkin, pysähtyen hetkeksi katselemaan peilikuvaansa sovituskopin peilistä ennen kuin jatkoi askellustaan.
"Olen kuullut että teillä on laadukkaita vaatteita," hän sanoi, kuin olisi vasta nyt edes noteerannut Alenan olevan huoneessa. "Minä tarvitsen vaatteita, laadukkaita sellaisia, ja toivon totisesti että voitte tarjota niitä minulle. Olenha jo sentään kävellyt tänne asti."
Thardin päätti kierroksensa Alenan eteen, kallistaen päätään odottavasti tuijotellen vaatturia nenänkaartaan pitkin. Vaaleiden silmien katse kuitenkin huomasi naisen käsissä olevan vaatteen tyylin ja eritoten siihen juuri lisätyn lohikäärmeen.
Näytti siltä, että hän oli löytänyt juuri uuden langanpään, ja tiesi kuka sen toisessa päässä liikkuisi nykäisemällä.

Re: Vaihtokaupan alkeet

Posted: Thu May 10, 2018 6:54 pm
by Anlie
Oven kolahtaessa auki ja kylmän viiman puskiessa sisään Alena kohotti hämmentyneenä katseensa ovelle ilmestyneeseen hahmoon. Mies, jota hän ei tunnistanut, marssi sisään, käskytti ovella seisovaa naista ja pian ovi kolahtikin takaisin kiinni. Alena värähti viileästä ilmavirrasta ja harmitteli mielessään niitä ylimääräisiä vaatekertoja jotka oli jättänyt pois, lähinnä tekemättä jääneen vaikutuksen vuoksi. Vaatteista ja ilmeisestä palvelusväestä päätellen tämä mies ei ollut aivan varaton, mikä teki tästä jo kättelyssä enemmän kuin halutun asiakkaan. Alena laittoi neulansa syrjään ja nousi hitaasti seisomaan, uteliaana tästä yllättävästä käänteestä jonka hänen päivänsä oli juuri saanut. Miehen asu röyhelökauluksineen oli Alenan mielestä turhan yliampuva ottaen huomioon tuon pituuden, mutta ylimystöllä tuntui harvemmin olevan silmää kokonaisuudelle. Ainakin tuon asu vaikutti melko laadukkaalta, joten tällä olisi varmasti asialle silmää, sekä mikä tärkeintä, kultaa. Miehen mittaillessa huonetta Alena seurasi tarkkaan tuon liikkeitä, ihmetellen samalla hiljaa mielessään miksi ihmeessä joku tämän statuksesta nauttiva oli vaivautunut itse paikalle. Yhden käden sormilla laskettavien kokemusten perusteella vastaavassa tilanteessa yleensä miehen palvelijatar olisi auliisti kipittänyt noutamaan Alenan, eikä ikäänkuin toisinpäin.

Hän odotti kärsivällisesti että mies oli saanut tarkastuksensa tehtyä, miellyttävän hymyn karehtiessa huulillaan, kuin hän olisi odottanut miehen saapumista koko aamupäivän, ja vihdoin hänelle oli suotu moinen kunnia. Kun mies puhutteli häntä, Alena niiasi syvään ja nyökkäsi vastauksena tuon kysymykseen. "Olen palveluksessanne, mitähän herrallani olisi mielessään?" Alena huomasi tuon katseen liikkuvan viitassa, mutta piti omat silmänsä tiukasti kiinni keskustelukumppanissaan. Viitan tunkeminen piiloon herättäisi potentiaalisessa asiakkaassa vain turhia kysymyksiä. Alenaa ärsytti suuresti tapa miten mies häntä katsoi, mutta piti tottuneesti kohteliaan hymynsä huulillaan. "Olen Alena, mutta sen te kai tiesittekin? Kun kerran olette kuulleet minusta." Toisaalta Alena oli odottanut että hänen nimensä voisi ehkä jo liikkua Dionen ylemmilläkin tasoilla, jokin silti miehen läsnäolossa häntä vaivasi. Tämän ei olisi tarvinnut vaivautua kävelemään, jos se kerran hänen mielestään oli niin raskasta. "Olen pahoillani herrani, mutta en taida tunnistaa teitä. Ketähän minulla on kunnia palvella?"

Re: Vaihtokaupan alkeet

Posted: Wed May 16, 2018 4:03 pm
by Kuparirapu
Thardin tuhahti ja röhistäen ryhtiään sanoi:
"Hmh, olisi tosiaan pitänyt odottaa ettei kukaan...teidänlaisenne tunne minua. Koska ehdin lähettää palvelijani jo pois, aavistamatta että olisin tarvinnut häntä vielä, tietäkää että puhuttelette kunnianarvoisaa Palar Thardinia, kauppiassukuni nimen perijää ja kantajaa. Jos työnne jälki on tyydyttävää, voin jopa sallia teidän mainitsevan nimeni asiakkaidenne joukossa. Mutta siihen asti odotan teidän kunnioittavan niin minun kuin sukunikin hyvää mainetta, kuten teidän kuuluukin."

Vetäen nenäliinan sormiensa väliin Thardin pyyhkäisi turhantärkeästi sillä nenänsä alta, aivan kuin äskeinen olisi jotenkin tahrinut hänen suutaan. Siirtäen katseensa Alenan takana oleville kangashyllyille hän jatkoi:
"Kuten sanoin, tarvitsen laadukkaan asun itselleni. Kevään koittaessa minun on ikävä kyllä otettava osaa kauppakillan kokoontumiseen, jo toista kertaa tämän vuoden aikana. Pyrkisin välttämään moisen rasittavan pikkuseikan, mutta killan jäsenyys harmikseni edellyttää sitä. Ja kaikista pahinta on, että kokouksessa on noudatettava asiaankuuluvaa pukukoodia."
Thardin tuhahti uudelleen, ilmeestä päätellen halveksuen ajatustakin.
"Kuulin kunnianarvoisalta satamavartijalta teidän tehneen hänelle vastikää takin, ja myös korjanneet siitä jonkin virheenkin jälkeenpäin. Hän kehui jälkeänne, mutta minusta valmiin työn korjaaminen jälkeenpäin on merkki huolimattomuudesta. Ja sitä en aio hyväksyä. Mutta hänen neuvoaan noudattaen haluan tilata teiltä takin ja housut. En odota teidän tietävän kauppiaiden tyyliä, joten kuunnelkaa tarkkaan. Takin tulee olla sininen, edestä avoin saketti olkatoppauksin ja hopeakirjailuin. Haluan teidän jättävän hartioihin, ja vyötäisille muutaman tuuman tilaa, en siedä liian kireitä vaatteita. Housujen sen sijaan on oltava suorasaumaiset, valkeat tai kermanväriset," Thardin luetteli vastaansanomattomasti ja miltei jopa kyllästyneen kuuloisella äänellä.
Naputellen sormeaan kävelykeppinsä kärkeä vasten Thardin lisäsikin:
"Olisin lähettänyt palvelijani tekemään tilauksen, mutta se typerys unohtaa aina jonkin ohjeistani, ja minä saan maksaa siitä sekä kullassa että henkilökohtaisessa kärsimyksessä. Tarvitsen puvun viimeistään kolmen viikon kuluessa, eikä myöhästyminen tule tietenkään kysymykseen."

Re: Vaihtokaupan alkeet

Posted: Sun May 20, 2018 5:40 pm
by Anlie
Alena kuunteli miehen omahyväistä esittelyä edelleen kohteliaasti hymyillen. Mies sai rauhassa kuvitella että hänellä olisi jotakin sananvaltaa siihen miten Alena tulisi tämän nimeä käyttämään. Sitäpaitsi pitäisihän hänen onkia jostakin tieto tuon todellisesta vaikutusvallasta, joten maininta tulisi tapahtumaan hienovaraisesti ainakin muutamaan otteeseen. Alena ei luottanut näiden ihmisten hienoihin titteleihin ja sukunimiin kertomaan heistä mitään todellista. Nainen niiasi syvään, mitään ääneen vastaamatta Thardinin alentavaan puhutteluun, ja seurasi sitten ilmeettömänä tuon pelleilyä nenäliinansa kanssa.

Miehen lopettaessa monologinsa satamavartijasta ja omasta tilauksestaan nainen niiasi jälleen, hieman hillitymmin, nostaessaan katseensa takaisin mieheen Alena loihti kasvoilleen miellyttävimmän hymynsä. "Onneni on asiakas, joka tietää mitä haluaa." Alena ei kuitenkaan voinut olla huokaisematta kevyesti ja lisäämättä hiljaa, mutta riittävän kuuluvasti: "Tällöin minun ei tarvitsekaan korjailla töitäni jälkeenpäin", eihän hän voinut jättää herra Thardinia ajattelemaan että hän ei olisi joka pennin väärtti, etenkin kun vika ei alunperinkään ollut hänessä. Hymystään ja rauhallisesta olemuksestaan huolimatta Alenan mieli juoksi pitkin niitä lankoja jotka mies oli maininnut: satamavartijan ja kauppakillan. Eikö Sarya ollutkin maininnut paikalle pölähtäessään jotakin sopimuksesta killan kanssa? Melkoinen yhteensattuma. Voisiko herra Thardin tietää jotakin kapteeniin kohdistuvista epäilyistä, ehkä sen "totuuden", jonka Sarya oli heille kertonut?
Alena peitti hymynsä todennäköisen jähmettymisen marssimalla hyllyköstä sinisten sävyjen eteen ja käännähti sitten takaisin katsomaan asiakastaan. "Ymmärrän", Alena nyökkäsi miehelle ja viittasi kädellään hyllykköön, "Miellyttääkö herraani mikään näistä sävyistä? Toki voin värjätä teille jotakin täysin uniikkia, mutta tiukassa aikataulussa se tuo ylimääräisiä kustannuksia. Voin toki keskustella maksusta tarkemmin palvelijanne kanssa, mikäli koette että se ei ole arvollenne sopivaa. Herrani kuitenkin varmasti liikemiehenä ymmärtää että vaadin hieman etukäteismaksua, jotta voin toteuttaa toiveenne juuri niin kuin haluatte."

"Tapaamisenne kuulostaa varsin tärkeältä", Alena jatkoi mairittelevalla äänensävyllä, "Luonnollisesti haluan auttaa teitä tekemään oikean vaikutelman tärkeiden henkilöiden edessä."

Re: Vaihtokaupan alkeet

Posted: Wed May 23, 2018 8:49 pm
by Kuparirapu
"Sävyllä ei ole pisaraakaan merkitystä, mutta materiaalilla on. Pukeutuisin mieluusti laadukkaaseen samettikankaaseen, mutta ikävä kyllä pukukoodin tarkoitus on 'tuoda kauppiaat yhteen, niin ulkomuodon kuin kaupallisen ammatin puitteissa.' Eli lyhyesti, minunlaiseni arvonsa ansainneet kauppiaat joutuvat pukeutumaan samanlaiseen nihkeään puuvillaan kuin jotkut kuparinerillä palkatut, pergamenttiensa taakanan nöyristelevät kirjurit. Phyh," Thardin puuskahteli jälleen, ja marssi Alenan viereen hyllylle. Hän sipaisi muutamia kangasrullia ylämalkaisesti, ennen kuin napautti yhtä niistä.
"Tämä kelpaa."
Sitten mies kääntyi katsomaan haltianaista toinen kulma koholla, ja kysyi hämmästyneen kuuloisesti:
"Etumaksua? Neiti hyvä, en tiedä ovatko muut asiakkaanne velkaantuneita tai vain laiskoja maksamaan, mutta moinen on kunnialleni sopimatonta. Maksan työstä heti, kun olette arvioineet hinnan, ja odotan sen riittävän."
Thardin veti takkinsa taskusta pullottelevan rahapussin ja kilisytti sen sisältöä kuin vakuutellakseen että se oli täynnä.
"Kas niin, jos teille on vielä jotain epäselvää, niin kysykää. Muuten voitte varmasti jo alkaa ottamaan mittoja, tai leikkaamaan kangasta, tai mistä ikinä vaatteiden tekeminen alkaakaan. Kuten sanoin, haluan että tilaus valmistuu ajallaan."
Ja kuin hän olisi omistanut koko liikkeen, Thardin pyyhkäisi kädellään putiikin suurella pöydällä olevia kankaanpaloja sivuun ja istahti pöydän reunalle rennosti. Alenan kysymys kuitenkin herätti hänen huomionsa kuin täky koukussa, ja pyöräyttäen rannettaan Thardin nyökkäsi:
"Hyvä että olette ymmärtäneet kokouksen merkityksen. Se on tärkeä juurikin julkikuvan vuoksi, ei niinkään että huolestuisimme jostain haisevien satamatyöläisten ja yksinkertaisten merimiesten pikkunahinoista. Joka kevät heitä muistutetaan veroilla tulevaa kesää varten, ja joka kevät laivojen kapteenit luulevat voivansa ilmaista mielipiteensä asiasta. Vuorossa on siis jälleen lakkouhkauksista keskustelu, tullausmaksuista kinasteleminen viimeiseen sayriin asti, kilpailuhinnoista sekä kielletyistä kauppatavaroista sopiminen, ja tietenkin salakuljetusepäilyjen vahvistaminen. Siinäpä tosiaan melkoinen paperityön ja byrokratian äpärälapsi, johon jokaisen satamahallinnon tason on otettava osaa. Käsittämätöntä, kuinka näitä syytöksiä ilmenee kerta toisensa jälkeen."
Kurtistaen kulmiaan Thardin näytti muistelevan jotain ankarasti. Hailakoiden silmien katse kuitenkin vilkaisi salamyhkäisesti haltianaista odottaen, ja vaanien:
"Kas niin, minkälaisia renkaita tämä kivi mahtaa aiheutaa...?"
"Tosiaan, arvon satamavartija taisikin mainita eräästä aluksesta, josta on noussut kysymyksiä talven aikana. Puhuiko hän teille sanaakaan asiasta?" Thardin kysyi vilkaisten Alenaa. "Tämä kauppalaiva...hmm, "Lohikäärmeeksi" sitä muistaakseni kutsuttiin, tai jotain sinnepäin. Tosiaan, sen on tarkoitus joutua tutkintaan jos näyttöä löytyy tarpeeksi. Mutta henkilökohtaisesti epäilen asiaa," hän jatkoi vähättelevällä äänellä. "Olen kuullut, että syytökset voivat hyvinkin olla liioiteltuja. Kuinka moinen hyvämaineinen kapteeni voisi moiseen syyllistyä, en kertakaikkiaan ymmärrä."

Re: Vaihtokaupan alkeet

Posted: Sun May 27, 2018 7:01 pm
by Anlie
Naisen teki mieli huokaista, kun Thardin napautti yötaivaan sinistä kangasta. Alena poimi kankaan hyllystä käsiinsä ja asetteli sen hellästi käsivarrelleen. Hän oli kiintynyt muutamiin sävyihin hyllyssään, eikä mielellään olisi luovuttanut kovan työn tulosta jollekin, jonka ei kokenut olevan sen arvoinen. Ulospäin Alena piti yllä kohteliasta maskiaan, silmät hetkellisesti hätäännyksestä levinneenä Thardinin sanoista. "Pahoittelen, herra Thardin, tietenkin", Alena sanoi niiaten pikaisesti. Miehen esittelemä kolikkopussi ei juurikaan saanut häntä paremmalle tuulelle, mutta nainen jatkoi puhettaan asiantuntevaan, kuitenkin nöyrään sävyyn: "Saketti valitsemastanne kankaasta, ja jos voin ehdottaa, kermanväriset housut, viimeistään kolmen viikon kuluttua. Se tekisi 25 deneä." Lausuessaan hinnan muisto viitan tulevasta omistajasta tökkäsi häntä ikävästi. Alena oli jo useampaan otteeseen soimannut itseään päästäneensä kapteenin tinkimään liian paljon, mutta päätellen Thardninin tavasta rehennellä avoimesti rahoillaan, nyt hinta tuskin tulisi olemaan ongelma. Lisäksi Alenan harmiksi valmiiksi värjätystä kankaasta hän ei kehtaisi pyytää enempää.

Kun Thardin asetti takapuolensa Alenan tarkoin varjelemalle pöydälle naisen tummat silmät kapenivat aavistuksen, kuin mies olisi loukannut jotakin pyhää. Hiljaa, edelleen kohteliaan utelias ilme maskillaan, Alena kuunteli Thardinin jaarittelua. Tavallista, merkityksetöntä aseman tuomista velvollisuuksista valittamista, mitä Alena kerta toisensa jälkeen hämmästeli, miten joku kultalusikka suussa syntynyt kehtasi valittaa niistä ainoista asioista mitä työksi voisi kutsua. Toisaalta tiedot tuon kokouksen sisällöstä olivat varsin hyödyllisiä. Etenkin silloin, jos eräät huhut saisivat kannen alleen ja lopputulos vaikuttaisi hänenkin aikatauluhinsa merkitsevästi; viitasta olisi päästävä eroon ennen Lohikäärmeen osumista karikkoon.

Thardinin katse sai Alenan kuitenkin valpastumaan, mutta laivan mainitsemista hän ei ollut osannut odottaa. Alenan ilme värähti väkinäiseen hymyyn ja hän asteli hitaasti askeleitaan sovitellen miehen vierelle, tajuten että pöytä oli hieman tasoittanut heidän pituuseroaan. "Herrani varmasti ymmärtää että minulla ei ole tapana juoruilla kuulemistani asioista", Alena silitteli kangasta käsissään, vilkaisten vain hetkellisesti keskustelukumppaniaan, "Asiakkaani voivat aina luottaa siihen että keskustelumme pysyvät meidän välisinämme." Haltia laski kankaan pöydälle ja avasi sitten yhden pöydän lukuisista laatikoista, oikoen harkiten sen sisältämiä lankakeriä. "Mutta olen helpottunut, että olette tuota mieltä. Minulla on toimeksianto kyseiselle kapteenille, ja olisi erittäin harmillista että hän olisi sotkeutunut johonkin epämiellyttävään", Alena totesi äärimmäisen neutraaliin sävyyn ja poimi sitten käsiinsä vaaleansinisen langan. "Herrani saa asian kuulostamaan siltä kuin syytteenä olisi kovin vakavakin teko?" Nainen jatkoi samaan sävyyn, lisäten aavistuksen välinpitämättömyyttä, kuin olisi kysynyt asiaa vain ohimennen. Alena kieputti lankaa hieman auki kerältään ja viittasi Thardinia nousemaan pöydältä, "Ottaisin nyt mittanne, jos herralleni vain sopii. Olkaa hyvät ja riisukaa takkinne."

Re: Vaihtokaupan alkeet

Posted: Thu May 31, 2018 10:30 pm
by Kuparirapu
"Mmm," Thardin myöntyi kuultuaan hinnan ja nykäisi kukkaronsa auki. Laiskanlaisesti hän kahmaisi sieltä kiiltäviä kultadenejä, ja arvioituaan kämmenellään olevaa kasaa pinosi ne siististi pöydänreunalle. Ja pinossa näytti olevan hinnan lisäksi hieman ylimääräistäkin.
"Siinä. Voitte menetellä housujen suhteen kuten parhaaksi näette Ja jos en ole tyytyväinen, voitte luottaa että täydennän tilaukseni jonkun toisen vaatturin luota."

Thardin kuunteli haltianaista väljällä mielenkiinnolla, toinen kulma koholla.
"Ei ole tapana juoruilla? Hm, ellei joku tarjoa tarpeeksi syytä juoruilluun, niinkö?" miehen ajatuksissa liikkui. Hän ei ollut vielä varma tästä naisesta, tämä ei innostunut heti puhumaan suutaan puhki kuten jotkut olisivat. Thardinin silmät kapenivat aavistuksen Alenan vakuutellessa luotettavuuttaan.
"Tuo ehkä uppoaa paksukorvaisiin aatelisiin, kunhan mukana on tarpeeksi mairittelua ja kunnioitusta. Ainakin nainen osaa kiillottaa asiakkaidensa itsetuntoa."
"Niinkö? Kiinnostavaa," Thardin lausui nyt jo kiinnostuneemman kuuloisesti. "En ollutkaan kuullut, että tämä kapteeni...Raias? Rayal? Äh, kuka lienikään, en siis tiennyt että hänellä olisi tarpeeksi hyvää makua saapua teidänkaltaisellenne vaatturille. Kenties hän yrittää kohentaa julkisivuaan, tällaiset epäillytkin kun voivat jättää pahan leiman laivaan ja kapteeniin, ja se puolestaan voi karkottaa asiakkaita..."
"Noh, hänen tulevaisuutensa tulee selviämään piakkoin. Kuten sanoin, uskon syytösten olevan liioiteltuja. "Lohikäärme" on hyvämaineinen laiva, ja kapteeninsa...no, hän ei ole tehnyt mitään aivan tavatonta. Tietenkin jos syytteille löytyy vedenpitäviä todisteita, tilanne muuttuu."

"Vakava teko?" Thardin kysyi katsahtaen Alenaa ja ponkaisten kiihtyneen näköisesti jaloilleen. "Neiti hyvä, tietäkää että jokainen salakuljettaja, joka myy kauppatavaraa ilman tullimaksuja tai veroja, vie ansaittuja tuloja jokaiselta saman alan rehelliseltä kauppiaalta! Kuin suoranaiset varkaat! Jos minulta kysytään niin salakuljetus on aivan yhtä vakava rikos kuin jos sitä harjoittavat kahmisivat rahaa suoraan kauppiaiden taskusta. Ei, neiti hyvä, sellaista ei tässä kaupungissa tulla sietämään vähääkään, sen pilatessa yhtä lailla markkinat kuin myös rehellisten kaupanharjoittajien maineen."
Sitten Thardin piilotti aiemman kiihtymyksensä hallitusti, ja nyökkäsi vaatturille.
"Hyvä on, saatte luvan mitata minut."
Hallitusti, mutta samalla yllättävän tottuneilla liikkeillä Thardin löysytti ensin kaulassaan olevan röyhelösliinan auki ja viikkasi sen sivuun. Sitten hän avasi takkinsa napit ja ojensi sen suuremmin kyselemättä Alenalle. Ilman takkiaan tarkkasilmäinen saattoi panna merkille Thardinin näyttävän lyhyemmältä ja kapeaharteisemmalta kuin aiemmin, johon syynä olivat takin vuoreen jälkikäteen tarkasti asetellut pienet toppausket. Samoin miehen aluspaidan kauluksen alta kasvojen huoliteltu puna vaihtui vaaleampaan ihonväriin. Toinen käsi pysähtyen aluspaidan napeille Thardin vilkaisi vaatturia ja kysyi:
"No, otatteko mittani? Vai täytyykö minun riisuutua paljaaksi asti?"
Tyytymättömästä sävystään huolimatta mies oli selvästi valmiina riisumaan paidan, jos tarve sitä vaati.

Re: Vaihtokaupan alkeet

Posted: Sun Jun 03, 2018 7:18 pm
by Anlie
Haltia nyökkäsi kevyesti kiitokseksi, mitenkään kommentoimatta, pistäen silti merkille ylimääräiset kolikot jotka mies asetteli pinon päällimmäisiksi. Juuri kun Alena oli maksun perusteella arvioimassa Thardinia jopa ihan siedettäväksi tuttavuudeksi, tämä päätti jälleen laukoa uuden tökerön kommentin. Ylhäisön jäseneksi mies vaikutti turhankin epävarmalta, jos hänen tällä tavoin tarvitsi pönkittää egoaan epäilemällä ja sättimällä pahaista räätäliä. Arvonsa tietävän henkilön harvemmin tarvitsi hieroa statustaan toisten naamaan tehdäkseen vaikutuksen Alena nielaisi ajatuksensa ja painoi katseensa vain alistuvasti lattiaan.

Thardinin kompastellessa Rayashin nimeen ja ihmetellessä yllättävää yhteyttä Alenan kasvoille lipsahti hetkeksi vinohko hymy, yllättäen tuosta miehestä irtosi kohteliaisuus, joka osui vieläpä maaliinsa. Kuitenkin tapa jolla tämä jatkoi, sai naisen jälleen vakavoitumaan ja pyörittelemään jälleen mielessään kuinka pahasti pahimmillaan hänen asiakkaaseensa kohdistunut lika voisi tarttua häneen itseensä - tai miten hän parhaiten voisi tilanteen kääntää hyödykseen. Thardinin pompatessa vouhkaamaan salakuljetuksen törkeydestä Alenan ajatuksenjuoksu kuitenkin keskeytyi. "Tietenkin, herra Thardin", hän kiirehti vakuuttelemaan miehelle, ettei suinkaan tarkoittanut asiaa vähätellä, "Kuinka itsekäs ja epärehellinen toimi. Karmeaa." Alena kyllä pystyi kuvittelemaan monta huomattavasti karmeampaa tekoa johon Rayash kumppaneineen olisi voinut syyllistyä, mutta jos huhut todella rajautuivat vain vähän väkevämmän viskin trokaamiseen ohi Dionen tullin, ei Alenalla pitäisi olla kovin suurta huolta omasta maineestaan. Asia ei toki vähentänyt tilanteen kiinnostavuutta.

Alena tarttui miehen ojentamaan takkiin ja hämmentyi hetkeksi kankaan näennäisestä paksuudesta. "Kuinka onnekas Dione onkaan omatessaan teidänlaisenne oikeuden puolustajan, herra Thardin", hän sirkutti samalla kun vaivihkaa tunnusteli vaatetta tarkemmin, kurkistaen takkia ojentaessaan samalla saumoihin, ennen sen asettamista pöydälle. Selvästi jälkikäteen lisättyä ja varsin epäammattimaisella tavalla - Alena kurtisti kulmiaan ollessaan selin mieheen, mutta kääntyi sitten hymyillen takaisin asiakkaansa puoleen tämän hoputtaessa, kiertäen tämän eteen. Mies vaikutti kutistuneen entisestään, ja Alena alkoi pohtia kuinka monesta kerroksesta tämä herra Thardin oikein koostuikaan. Paidankauluksen alta vilkkuva iho kieli siitä että edes tuon kasvojen väri ei ollut tuon oma. Häviävän sekunnin ajan Alena ei ollut varma miten olisi jatkanut.

"Siihen ei ole tarvetta, herrani", nainen tarttui hillityin liikkein Thardinin napilla lepäävään käteen ja ohjasi sen rauhallisesti sivulle. Alena mittasi tarkasti miehen käsivarren, olkapäät, vyötärön ja pituusmitan langallaan hiljaisuuden vallitessa, käsityöläisen kuullessa oikeastaan vain korvissaan suhisevan veren. Turhamaisuus oli asia erikseen, mutta jokin miehen olemuksessa ja tavassa toteuttaa sitä tuntui väärältä. Epätavalliselta. Ja joskus liian sopivat sattumat eivät olleet sattumia lainkaan.
Lopulta nainen suoristautui ja taitteli nyt huolellisesti solmujen jaksottaman langan sormiensa ympärille. "Entäpä asunne toppaukset? Haluatteko minun ottavan mallia nykyisestä takistanne, herra Thardin?" Kysymykset esitettiin hyvin viattomalla äänensävyllä, paino tuon nimellä, ystävällinen hymy huulilla karehtien. Hymy ei aivan ylettänyt silmiin asti, joiden katse tutkiskeli miestä ja tämän reaktiota varsin tarkkaan.

Re: Vaihtokaupan alkeet

Posted: Thu Jun 07, 2018 2:05 pm
by Kuparirapu
Hiljaisuus laskeutui liikkeeseen Thardinin seisoessa paikallaan kuin patsas ja vaatturin kiertäessä hänen ympärillään mittalangan kanssa. Thardinin vaaleat silmät seurailivat vaatturia hitaasti hänen nenäänsä pitkin, arvioiden kaikkea mitä näki. Liikkeitä, ilmeitä, hengitystä, jopa sitä sanatonta ilmapiiriä joka naisen ympärillä leijui. Vuosikymmenten kokemus ihmisten ja haltioiden kanssakäymisestä oli harjaannuttanut miehen arvioimaan pieniäkin vihjeitä toisen ajatuksista. Monilla, useimmilla, nämä pienet vihjeet olivat niin avoimia ja tiedostamattomia että he olisivat yhtä hyvin voineet puhua salaisuuksiaan ääneen.
Mutta vaatturi osasi selvästi tasapainoitella salailun kapealla terällä. Thardin, tai pikemminkin sitä nimeä kantavan miehen mielenkiinto alkoi herätä tätä naista kohtaan.

Kun Alena viimein oli valmis, Thardin kurotti ottamaan takkinsa takaisin. Hänen kätensä pysähtyi ohikiitävästi pehmeän kankaan päälle kuullessaan haltian sanat, ja eritoten niihin kätketyn vihjauksen. Seisoen selkä naiseen päin Thardinin kasvoilla vilahti pieni, vino hymy, ennen kuin niiden ylle liukui tuttu kopea naamio. Kääntyen ympäri mies kurtisti kulmiaan ja puuskahti:
"Mitä oikein tarkoitatte? Totta kai haluan vaatteeni samanlaisina kuin nykyiseni. Jumalten tähden, täytyykö minun määritellä jokaikinen jonninjoutava yksityiskohta teille? Luulin teidän osaavan palvella asiakkaitanne!"
Thardinin ilme oli juuri sellainen kuin aatelismiehellä olisi voinut olla, ylpeä ja turhautuneen näköinen. Mutta hänen katseensa paljasti jotain aivan muuta kohdatessaan vaatturin yhtä lailla mittailevan katseen. Nainen oli nähnyt jo tarpeeksi, eikä tämä näyttänyt perääntyvän.
"Kas vain, kas vain..."
Sitten Thardin otti takkinsa ja veti sen sulavasti ylleen. Hän oli kääntänyt katseensa sivuun, mutta yllättäen sanoi:
"Teidän kannattaa olla varovainen."
Mies suoristi kalvosimensa ja pyyhkäisi hieman takinhelmaa. Hänen ääneensä tuntui hiipivän hitaasti erilainen sävy, kuin sulavan vahan alta olisi paljastunut jotain piilotettua.
"Käsityöläisenä tiedätte että asiakaskuntanne maine voi tarttua myös teihin. Niin hyvässä kuin pahassa."
Kiiltävät napit painuivat yksi kerrallaan napinrei'istä läpi, alhaalta ylös kohti miehen rintakehää.
"Tietenkin voitte vaikuttaa asiaan omalla toiminnallanne. Lähinnä minkälaisia huhuja kuulette ja...välitätte eteenpäin. Hyviä, vai huonoja."
Viimeisenä Thardin kietaisi pöyheän liinan kaulalleen, ja tarttuen keppiinsä hän kääntyi nyt katsomaan suoraan Alenaa kohti. Nyt hänen kasvonsakin tuntuivat sopivan yhteen äänen kanssa. Enää hänen katseensa ei ryöminyt nenänvartta pitkin, vaan kohtasi naisen suoraan. Ja nyt se näytti miltei polttavan terävältä.
"Sillä joskus esille voi tulla asioita, joita ei ole tarkoitettu päivänvaloon. Monet haluavat suojella salaisuuksiaan kiihkeästi, kuten varmasti tiedätte. Erittäin kiihkeästi."
Hitaasti Thardinin näköinen mies asteli muutaman askeleen sivummalle, pitäen kuitenkin koko ajan katseensa Alenassa.
"Joten, neiti Alena. Haluaisin tietää minkälaisia huhua olette mahtaneet kuulla viimeaikoina. Ja ennen kaikkea, mitä aiotte tehdä niillä?"