Kohtaamisia Drienellä

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
Locked
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Kohtaamisia Drienellä

Post by Tinanja »

//Rayash Doulbtur tuttavineen - yksinpeli

Miehen sappaat tömähtivät maahan tämän hypätessä kevyesti alas ratsunsa selästä. Kevyempi tömähdys tämän viereltä kertoi myös tuon seuralaisen laskeutuneen ratsunsa selästä alas hevosen korskahtaessa hieman ennen kuin rauhoittui laiduntamaan lajitoverinsa vierelle pitkän, paksun ruohon keskelle ratsastajien astellessa tuulen ja veden kovertaman, korkean kallionkielekkeen reunalle ja istuen siihen, kuten näillä oli vuosia ollut tapana aina maailman heittäessä jotain ikävää suoraan kasvoja vasten. Tuuli heilutti molempien kirkkaanvalkoisia hiuksia, kun nämä katselivat saaren reunalta, kielekkeeltä alla rauhallisesti lainehtivaa, loputonta merta, horisonttia ja muutamia satunnaisia pilviä, jotka leijuivat horisontin toisesta päästä toiseen hitaasti, tuskin huomattavasti liikkuen.

“Näytät siltä, ettet ole juuri nukkunut”, Mylaela sanoi hiljaa, tosin nyt vilkaisemattakaan veljeensä, joka tuhahti vastaukseksi. “Lievästi ilmaistuna”, Rayash naurahti hiljaa ennen kuin kaivoi liivinsä taskusta paperin, jonka alareunassa oli sekä Doulbturien että mantereen hallinnon sinetti.
“Olin ainakin kaulaani myöten kusessa jo ilman tätä”, mies sanoi ojentaessaan paperin hitaasti siskolleen. Mylaelan sormet availivat sopimuksen hitain, tottunein liikkein. Nainen syventyi sen sanankäänteisiin pitkäksi aikaa, ennen kuin taitteli paperin, jotta Rayash saattoi laittaa sen takaisin taskuunsa. “Kuinka moni tästä tietää?” Mylaela jäi tuijottelemaan meren pintaa - hän kyllä ymmärsi, miksi Rayash oli allekirjoittanut sopimuksen: ei Rakuzan ehdotuksesta kieltäydytty ilman seurauksia, ja sopimuksen myötä tulleet vapautukset, ja palkkiot tulivat tarpeeseen Rayashinkin laivan liikevaihdolla. Mutta silti, sopimus oli riski, asetti sen mihin kontekstiin tahansa - ja nyt Aldarin suunnitelmien hitaasti edetessä nuora Rayashin alla vain kapeni kapenemistaan.
“Vain lähimmät, mukaanlukien Miraya… ja nyt sinä”, Valkoisen Lohikäärmeen kapteeni vastasi, itsekin katsellen merta mietteliäänä. Sen rauhallisuus ei ollut rauhoittanut hänen levotonta mieltään edes laivamatkalla - ja se, jos mikä kertoi että miehellä oli paljon asioita mielensä päällä. Laivamatkan vieraan vuoksi hän oli pitänyt suunsa kiinni myös Saryan läsnäollessa - nainen varmasti tulisi kuulemaan enemmän kuin ehkä haluaisi heidän päästessään takaisin Dioneen saakka. “Ja sinä olet minun lisäkseni ainoa, joka on lukenut sen.”

“Lasken mieluummin mahdollisuuteni veljeäni kuin hallitusta vastaan”, Rayash naurahti rikkoen hiljaisuuden, joka heidän välilleen oli kovaa vauhtia laskeutumassa. Se sai Mylaelankin hymähtämään. “Hän on päättänyt kivenkovaan viedä suunnitelmansa läpi”, nainen vastasi vakavoituen vähän, huokaisten syvään. Pieni kivi eksyi naisen sormiin vain lentääkseen pian alas tyhjyyttä kohden vain osuakseen viimein veteen pienenpienen molskahduksen saattelemana.
“Oletettavaa… Niin hän on aina tehnyt. Nyt hänellä taitaa olla siihen rahaa ja vaikutusvaltaakin”, Rayash sanoi hiljaa, taivaan ja meren rajan muodostamaa horisonttia tuijotellen, käsiinsä hieman nojaillen.

“Toki tuo pätee koko sisarusparveen”, totesi Mylaela saaden Rayashin vähän naurahtamaan. “No siitä olen samaa mieltä, Mirayakin on perinyt itsepäisyytensä ja temperamenttinsä Doulbturien puolelta”, Rayash hymähti vähän, vaikka elämä Mirayan ilmestymisen jälkeen olikin ollut pelkkää vuoristorataa, eikä aina sinne mukavimpaan suuntaan.
“Kukaan ei tainnut sanoa sinulle, ettei lastenkasvatus ole helppoa?” Mylaela hymyili veljelleen kieltämättä lämpimästi - häntä loppujenlopuksi ei ollut yllättänyt se, että Rayashilla oli tytär, vaan enemmänkin se, ettei mies ollut tiennyt tuosta mitään. Toisaalta, ei hän voinut syyttä Rayashia - mikäli tälle ei kerrottu asiaa, miten tämä olisi sen voinut kaivaa esille? Ilmeisesti, se kuka tahansa Mirayan äiti oli, oli taitava pitämään salaisuuksia saarella, jossa kaikki tuntuivat tietävän kaikkien suurimmat salaisuudet.
“Jos joku vain olisi kertonut, että minulla sellainen on, olisin ehtinyt oppiakin asiasta jotakin”, mies tuhahti vähän. “Mutta olen yllättynyt siitä, miten paljon hän on aikuistunut tässäkin ajassa. Saanut perspektiiviä tekemiseensä”, miehen kasvoille levinnyt hymy oli lämmin, ja se sai Mylaelan tönäisemään Rayashia kevyesti olkavarteen. “Tullut isäänsä”, nainen iski silmää veljelleen, joka tuhahti vastaukseksi, joskin hymy kareillessa tämän huulilla.
“Toki olen edelleen sitä mieltä, että sinulla on vielä varaa aikuistua, olet välillä kuin mikäkin pahainen teini”, totesi Mylaela sitten, hymyillen vähän veljelleen, mutta vakavoitui sitten.
“Vaikka ehkä siitä huolimatta tiedät, miten ohuella nuoralla tanssit.”

“Et arvaakaan”, Rayash sanoi hiljaa, huokaisten syvään siinä sanojen päättyessä. “Vaikka saankin vapautuksen nyt tulleista ja tarkastuksista, sopimus on silti riski salakuljetukselle… Mutta olen melko varma, että noiden kahden välillä pystyy vielä tasapainottelemaan”, Rayash jatkoi sitten.
“Mutta Aldar sekoittaa pakkaa entisestään”, totesi Mylaela kuin täydentäen veljensä aloittaman kertomuksen. “Ja tietenkin se, että olet Doulbtur… Kun Aldar jotain päättää yrittää suunnittelun sijasta”, nainen lopetti vielä saaden Rayashin nyökkäämään. “Ajattelin, että sinun pitäisi tietää, niin voit ehkä pitää häntä silmällä… ja varoittaa että ehdin varautua myrskyyn”, Rayash totesi hiljaa, katseen haravoidessa jälleen horisonttia - etsien turhaan kiintopistettä.

“Minä olen tehnyt pientä omaa tutkimustani täällä”, Mylaela sanoi sitten, hiljaa ja vakavalla sävyllä myöskin. “En usko, että Aldar saa mitään… vedenpitävää tämän kesän aikana tehtyä. Hän ehkä yrittää käydä Dionessa sopimassa jotain henkilökohtaisesti, mutta hänen… hierarkkiansa huipulta on vaikea nähdä pohjalle saakka, ja hän tietää sen itsekin”, nainen jatkoi vielä saaden veljensä kohottamaan vähän kulmiaan Mylaelan sanoille ja vilkaisemaan naista arvioiden.
“Tuo oli ihan mukava kuulla”, Rayash sanoi hiljaa. “Mutta mikäli hän haluaa Dioneen, olen varma ettei hän astu jalallakaan muualle kuin Lohikäärmeelle… Vain koska voisi vittuilla minulle”, mies tuhahti hiljaa saaden Mylaelan naurahtamaan. “Sitä en epäile. Toisaalta, onhan Lohikäärme nopein matka matkustaa meren yli, väitti joku muu mitä tahansa”, Mylaela huomautti Rayashin hymähtäessä tuon sanoille tuskin kuuluvasti.

“Mikä johtaa myös siihen, että laiva on suurin… mikä tarkoittaa sitä, että jollen ole sukunimeni osalta valokeilassa, olen kapteenin asemani osalta valokeilassa”, Rayash totesi. “Ja sinä nautit siitä”, Mylaela huomautti. “Tiettyyn pisteeseen asti”, tämän veli huokaisi hiljaa. “Mutta et ole yksin tämän kanssa”, valkohiuksinen nainen jatkoi hiljaa. “Tiedäthän sen, Rayash?”

Rayash ei vastannut pitkään aikaan mitään. “Tiedän, vaikka välillä se siltä tuntuukin”, mies totesi lopulta, kun rikkoi hiljaisuuden Mylaelan käden puristuessa hänen kätensä ympärille. Naisen sileä ja vaalea iho loi kontrastin Rayashin jo ruskettuneen ja työstä kovettuneen käden rinnalla.

“Tiedän sen”, nainen sanoi vielä hiljaa.

*

Hämärä kapakka sijaitsi Drienen reunamilla, saaren keskiosiin johtavan tien sivustalla kaiken asutuksen keskellä. Se ei ollut huonoa aluetta - päinvastoin varallisuus näkyi täälläkin rakennuksien julkisivuissa, hoidetuissa katukivetyksissä ja kirkkaissa ikkunoissa, jotka heijastivat ilta-auringon pitkiä säteitä kulkijoiden niskaan. Mutta sivukadulla, alimmassa kerroksessa kellarin oven näköisen oven takana sijaitsi kapakka, johon myös Rayash Doulbtur astui vilkaistuaan vielä viimeisen kerran olkansa yli, jottei häntä seurattaisi. Muutamien suitsukkeiden ja öljylamppujen tuoksu meren suolaisuuteen sekoittuen tervehti häntä, kun hän veti viimein oven perässään kiinni.
“Hei, se on Ray”, ääni tiskin takaa huikkasi muillekin, joista osa kääntyi vilkaisemaan arvioiden ovelle Rayashin astellessa peremmälle uskollinen lintunsa harteillaan ja istuessaan tyhjälle jakkaralle tiskin eteen.

Rayn eteen laskettiin pian tuopillinen kellertävää olutta, jonka tuoksu tunkeutui hitaasti kapteenin sieraimin tämän vilkaistessa baaria pitävää, siististi pukeutunutta miestä arvioiden. Paksut, alaselkään yltävät hiukset oli letitetty paksulle letille rinnuksille yltävän parran tapaan. Käsistä näki, että tuo oli todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä tienannut elantonsa kovalla työllä tämän siistin sisätyön rinnalla. Maailma ei ollut ollut tuolle kiltti - puujalka korvasi toista, polven alta menetettyä jalkaa, ja toinen silmä oli menetetty vuosia sitten. Silti tuon suoraselkäinen olemus kertoi että vaikka parhaimmat vuodet olivatkin jo takanapäin, ei hän aikonut antaa periksi. Tämä ei ollut muuttunut viime näkemän sitten yhtään.
“Näytät aina yhtä hyvältä, Draka”, Rayash vastasi ojentaen oluensa vastineeksi kolikon, jonka Drakaksi kutsuttu mies työnsi nopeasti taskuunsa muiden kolikoiden sekaan. Tuo tuhahti Rayashin sanoille. “Ja sä oot saanu selkääs.”
“Tiedät, että tulen tänne vain silloin”, kapteeni vastasi olkiaan vähän kolauttaen, saaden Israyn hypähtämään tiskille sen sijaan, että tämä olisi viihtynyt miehen olkapäällä.

Draka tiputti muutamia pähkinöitä linnun eteen ohimenevällä liikkeellä.

“No, mistäs ny tuulee?” mies kysyi sitten kulmiaan kohottaen, kun Rayash näytti tuijottelevan oluttaan liiankin tiukasti.
“Sieltä itsestään, paskaa, eikä se ole sopiva keskustelunaihe tähän iltaan… Joten kerropa, mitä Drienelle kuuluu? Ja milloin meinasit tulla Lohikäärmeelle?” Rayashin kasvoille levisi hymy viimeisten sanojen kohdalla tiskin takana lasia puhdistavan miehen tuhahtaessa.
“Tiiät, ettei mua tulla koskaan näkemään Lohiksen tai minkään pikkupaatinkaan kannella”, Draka tuhahti Rayashille, mutta hymyili vähän. Oli niin aikaista, että heidän lisäkseen kapakassa oli vain muutamia muita asiakkaita, ja nämäkin vetäytyneet toistensa seuraan pelaamaan korttia ja juomaan olutta.

“Tiiät et elämä jatkuu, vaikka sä et täällä enää riehukaan koko aikaa”, Draka totesi sitten Rayashille saaden tämän hymähtämään vähän. “Et oo menettäny mitää. Veljes vaa on laittanut lisää rahaa imperiumiinsa… Tiedä taas, mikä sillä on”, Rayash hymyili vähän Drakan sanoille. “Tietäisitpä vain”, mies sanoi hiljaa, oluttaan hitaasti maistellessaan.
“En haluu tietää enempää perhedraamastas”, kaksi shottilasia laskettiin hitaasti Rayashin ja Drakan väliin tiskille ja mies kaatoi niihin shotit viskiä. “Talo tarjoaa.”

Rayash nielaisi shotin hitaasti, nautiskellen savuisesta mausta, jonka kallis viski hänen suuhunsa toi.
“Vaihdetaanko osia?” kapteeni hymähti shottilasin laskeutuessa takaisin pöydälle ja toisen käden eksyessä haromaan valkoisia hiuksia. Mies tönäisi ohimennen pähkinän lähemmäs Israyta. “Unissas”, toinen vastasi maistaen viskiä suoraan pullosta.
“Oletko kuullut Celianista mitään?” Rayash kysyi sitten saaden Drakan laskemaan koko viskipullon tuon eteen. Kapakanpitäjä ei vastannut mitään.
“Se kirjanpitäjä”, Rayash jatkoi sitten. Nyt Draka oli se, joka otti huikan viskipullosta.
“En oo kuullu kesäheilastas mitää vuosiin”, tämä vastasi lopulta. “Haluutko et etin sen?” Draka tuhahti vähän, kun Rayash pudisti päätään.
“Ehkä myöhemmin…”
Locked