Ei pyörökorvia

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Ei pyörökorvia

Post by Viherkivi »

Xhayn pää tuntui raskaalta kaikista mietteistä ja ajatuksista, mitä keskustelu oli herättänyt hänessä. Tai ehkä illan pari paukkua ja lämmin ruoka tekivät tehtävänsä -- Xhay oli varma, että uni tulisi tänä iltana helposti.
"No hyvä että minun ei tarvitse selittää kenellekään, missä olen teitä pitänyt.", hän sitten sanoi jättäessään tiskille vielä muutaman kolikon palvelurahaa -- olihan heistä kuitenkin huolehdittu hyvin. Kolikkokukkaro siirtyi puolipeikon vyölle, ennen kuin kukaan -- erityisesti Gaxo -- pääsi vääntelemään naamaansa asiasta. Jokin maisteri Crayn välinpitämättömässä asenteessa mietitytti Xhayta, mutta hän totesi että ei kai avioelämä ollut kaikkien mieluisin kuppi teetä -- tai edes yrttihauduke. Kuljeskelihan puolipeikko itsekin vielä vapaalla jalalla, koska urassa oli jo niin paljon töitä.

Olihan se yksin eläminen välillä, no, yksinäistä, mutta onneksi Xhaylla oli alkanut olla kaupungissa jo joitain ystävyyssuhteita -- niin sitä saikin sitten sopivassa määrin yhteisoloa ja yksinoloa.
"Enpä kai voi moittia teitä, vaikka onhan se mielestäni hassua että noin älykäs, terävä mies on vielä naimaton.", Xhay sitten sanoi, aitoa lämpöä kohteliaisuudessaan. Hän piteli maisteri Craylle ovea auki, kun he astuivat lyhtyjen valaisemille kaduilla. Käräjillä oli mennyt ilmeisesti odotettua pidempään, Xhaysta ainakin tuntui, että alkoi olla aika myöhä.

"Koska pidämme seuraavan oppitunnin?", hän sitten kysäisi, vaikka mielessä alkoikin olla enemmän viltti ja tyyny, eikä niinkään mitkään aakkoset.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Ei pyörökorvia

Post by Kuparirapu »

"Jos sallitte, mutta mielestäni samaa voisi sanoa myös teistä," Parcial totesi Xhaylle astuessaan tämän ohi ulos. "Vaikka vanhan kansan tieto puhuukin tiestä miehen sydämeen, niin ymmärtääkseni hyvä ruoka ilahduttaa yhtä lailla myös kauniimpaakin sukupuolta."
Eikä ystävällinen peikko tainnut ymmärtää, tai uskaltanut sanoa ääneen, ettei älyllä ollut paljoakaan arvoa aviomarkkinoilla. Oli parempi varmistaa että yhteiseen tulevaisuuteen sitova lupaus toi mukanaan vaikutusvaltaa tai rahaa, jolloin se tulevaisuus oli turvattu mukavaksi. Tai sitten että kumppanin oli oltava joko tarpeeksi viehättävä tai komea, jotta yhteiseloa sieti ilman muhkeita myötäjäisiäkin.
"Mitä muuta kukaan tässä maailmassa hakisikaan kuin omaa etuaan? Jotkut hautaavat sen tosiasian syvälle ja peittelevät kaikenlaisilla yltiöystävällisillä tekosyillä itselleen ja muille, mutta koskaan se ei ole niin syvällä etteikö kulta nostaisi sitä esille," Nimetön ajatteli katse hetkeksi pilvien taakse piiloutuneisiin tähtiin kadonneena. Niin, ei Xhaykaan ollut hänen silmissään poikkeus. Kaikilla oli hintansa, kullassa tai muuten, sen hän oli todistanut ja kokenut toistuvasti. Ja peikkokokkin eteen ei vain oltu koskaan laskettu tarpeeksi suurta hintaa.
Nimetön löysi tästä ajatuksesta jonkinlaista mielenrauhaa, ja päätti pitää siitä kiinni ainakin toistaiseksi.
"Kuten mainitsin tarkoitukseni oli että tapaamme uudelleen ylihuominenna, tiettyjen väistämättömien velvollisuuksieni varatessa aikani huomenna. Sillä aikaa ehdotan että kertaatte varsinkin tänään oppimaanne, kertauksen ollessa se opettajista tehokkain."
Kääntyen jo hieman poispäin Parcial pysähtyikin ja vilkaisten Xhayta sanoi äänellä, josta kaiken virallisuuden seassa saattoi erottaa hitusen huvittuneisuutta:
"Olen harkinnut, että pieni kirjallinen koe voisi olla paikallaan piakkoin. Jotta näemme miten olemme edistyneet kokonaisuudessaan."
Toivotettuaan hyvää yötä Parcial kohensi laukkuaan ja lähti kulkemaan poispäin, pieni hymy huulillaan siitä että peikko kulkisi tämän epämääräisen vihjauksen kera kotiinsa. Olisiko tuo hermostunut kuin maagikko-oppilas ennen tärkeää tenttiä, vai luottaisiko Xhay oppimiseensa? Ja kenties Parcial Crayn opetukseen?
Oli tämä sitten kuinka turhaa, ei Nimetön voinut kieltää että ainakin se oli huvittavaa.

//Kiitokset pelistä, tässä tulikin kaikkea mielenkiintoista esille. Molemmista hahmoista, sanoisin//
User avatar
Viherkivi
Posts: 154
Joined: Sat Sep 02, 2017 5:01 pm
Location: Vantaa, Finland
Contact:

Re: Ei pyörökorvia

Post by Viherkivi »

Xhay tunsi itsensä yllättävän tyyneksi kokeella uhkailun edessä -- vaikka kyseessä ei ollut niinkään uhkaus, hän oletti. Kai nyt kaikkien oppilaiden osaamista koeteltiin aina jossain vaiheessa, eikä Xhay uskonut että hänen menestyksensä tai menestyksen puute kovasti sakottanut tai rokottanut hänen elämäänsä. Tokihan hän maksoi tunneista, ja jos koe osoitti että hän tarvitsi lisäoppia... Kulkiessaan kotiin päin peikko kohotti olkiaan -- mitäpä tuo oli, muutama kolikko lisää ja ehkä uunissa paahdettu kana?

Oikeastaan oli ihan mukavaa kun oli joku toinenkin jolle kokata, koska eipä Xhayllakaan vaimoa ollut. Puolipeikko tuhahti ajatukselle -- ei ollut kukaan koskaan kysellyt hänen peräänsä, eikä hän oikein uskonut että kukaan puolipeikkoa puolisokseen edes huolisi -- ihmisistä ainakaan. Xhay mietiskeli sitä vielä; peikoille hän saattoi olla liian ihminen, ihmisille liian peikkomainen...
No jaa.

Keittiömestarin ajatukset harhailivat jo seuraavien päivien aterioihin, kun hän saapui kotiovelleen iltahämärissä. Hän tervehti muutamaa naapurinrouvaa ohittaessaan heidät, ja kiipesi portaita ylös seuraavaan kerrokseen.
Ovi säpissä ja verhot ikkunassa, puolipeikko sytytti kynttilän vielä vähäksi aikaa. Ennen kaikkea, hän oli herraspeikko, joten toisin kuin moni muu, hänen riisumansa vaatteet aseteltiin siististi viikattuna tuolille, hän harjasi hiuksensa ja öljysi kätensä -- olisihan se ollut aikamoinen häpeä, jos kovasta työstä olisivat hänen kätensä haavautuneet ja vuotaneet verta vaikkapa ruokaan. Hän harjasi ja öljysi jopa naamakarvansa, viikset ja parran. Olivathan ne varmasti kaupungin hienoimmat. Hän hymyili kuvajaiselleen kiillotetusta kuparipeilistä ja vaihtoi ylleen sitten yöpaidan.

Xhay kapusi sänkyynsä ja sammutti kynttilän. Olisihan hän voinut kerrata oppimaansa vielä vahataulusta, mutta peikko oli varma että ehtisi tehdä sen huomennakin.

~*~

Peli ohi, kiitos Kupariravulle seurasta!
Locked