Julkisia salaisuuksia

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
Locked
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Julkisia salaisuuksia

Post by Tinanja »

Vaarallisesta, Rakuzan kanssa solmitusta sopimuksesta huolimatta laivan arki oli samanlaista kuin monena aiempanakin vuonna - erityisesti laivan rutiineja pyörittävälle miehistölle. Vaikka kapteeni tiesikin, että tälläkin kertaa Drieneen matkaavalla lastilla oli oma, hallinnon määrittelemä agendansa, oli se vain yksi pahoista, ja ainakin tällä hetkellä se oli kohtalaisen kaukainen, ja pieni paha, kun kapteeni seisoi ruorin takana, tuulen tarttuessa hänen hiuksiinsa, viittaansa ja olalla istuvan lintunsa sulkiin. Ilta oli laskeutumassa auringon painuessa hitaasti taivaanrannan taa, ja sillä hetkellä, kaiken tapahtuneen jälkeen, elämä tuntui hetken aikaa hyvin seesteiseltä, normaalilta.
“Näytät nauttivan elämästäsi”, kannella oli jo lähes tyhjää, ainakin hetken aikaa, kun Sarya asteli hitaasti kapteenin vierelle. Rayash hymähti Saryan kommentille ja vilkaisi tätä ohimennen, sivusilmällä. “Rikot kuvitelmani rauhallisesta ja seesteisestä elämästä”, Rayash naurahti. Katse eksyi vyöltä löytyvään kompassiin, ja pieni kulmien kurtistus kertoi miehen vertaavan heidän suuntaa karttaan, sekä hitaasti taivaalle nouseviin tähtiin ennen pienoista suunnan korjausta. Valkoisen Lohikäärmeen runko narahti tutun rauhoittavasti ruorin liikkeen seurauksena. Sarya pyöräytti köyden sen ympärille pitämään suuntaa samana.
“Tulen käymään myöhemmin”, Sarya virnisti vähän, tuskin huomattavasti Rayashille kaksikon käsien juuri ja juuri hipaistessa toisiaan kapteenin irrottaessa viimein otteensa ruorista.

Kapteenin punasävyinen viitta löysi tiensä telineelle, kengät oven vierelle ja vyö naulakkoon omalle paikalleen kuten monena aiempanakin iltana. Avoimen ikkunan reunalla istuva Isray nakersi pähkinöitä, kun Rayashin paino sai tämän työpöydän takana olevan tuolin narahtamaan. Pian musteeseen kastettu kynä kirjasi tärkeimmät päivän asiat pöydällä avoimena olevaan lokikirjaan. Syvä huokaus seurasi merkintöjen valmistumista, kun kynä laskettiin sivuun, mustepulloon painettiin korkki takaisin päälle. Lydyn sisään sytytetty kynttilä loi lepattavaa valoaan hämärtyvään iltaan. Yöstä tulisi viileä kesäyöksi, kapteeni huomasi ajattelevansa huomatessaan viimeistenkin pilvenhattaroiden kadotessa tähtitaivaan ja nousevan kuun tieltä. Vasta, kun lattia narahti, Rayash huomasi, että ovi oli käynyt.
“Luulin, että huijasit minua sillä lupauksellasi”, kapteeni naurahti, ja kohotti hitaasti katseensa. Vain Sarya osasi tulla narisevien saranoiden pitelemän oven kautta sisälle ääntäkään päästämättä - ja kapteeni oli varma, että lattian narahduskin oli tahallaan aiheutettu. Kankaan kahahdus, kun Sarya laski harteillaan olevan pitkän viitan tipahtamaan lattialle sai Rayashin silmät kohoamaan.

Hänen edessään, hytin ovella seisoi näky, jota mies ei ollut kuvitellut koskaan näkevänsä. Sarya, joka ei katsonut mekkoja päinkään, oli pukeutunut mekkoon. Eikä mihin tahansa torilta ostettavaan asuun, vaan yksityiskohdissa näkyi taitava kädenjälki kaikessa yksinkertaisuudessaan. Nainen oli laskenut pitkät hiuksensa vapaiksi, ja katsoi nyt pöydän takana istuvaa valkeahiuksista miestä pieni, mutta kieltämättä hieman epävarma hymy kasvoillaan. Eikä Rayash saanut sanaakaan suustaan noustessaan ja astellessaan lähemmäs.
“Tämä ei ollut hyvä idea”, Sarya puuskahti, kun Rayash astui lähes äänettä lähemmäs. “Ei… ei ollut. Näytät liian upealta”, Rayash vastasi astuessaan hitaasti Saryan taakse. Nainen tunsi pian tuon huulet kaulallaan pehmeän suukon myötä, ja kääntyi hitaasti kohtaamaan Rayashin kasvot, hymyn saattelemana. “En ole siltikään vakuuttunut siitä”, Sarya tuhahti vähän, ja vaimensi pitkällä suudelmalla Rayashin vastalauseet.

Kun kaksikko viimein päätyi sängylle, olivat molempien vaatteet löytäneet tiensä lattialle ympäri kapteenin muutoin niin siistiä ja organisoitua hyttiä.

Hitaasti aamun valjetessa kaksi toisiinsa kietoutunutta hahmoa alkoivat heräillä hitaasti. Rayashin paksut, valkoiset hiukset muodostivat lähes pilven miehen pään ympärille tämän maatessa täysin rentona, selällään sängyllä. Saryan pää lepäsi tuon paljasta rintakehää vasten - oli erittäin rauhoittavaa kuunnella tasaisia sydämenlyöntejä ja hengitystä. Pieni hymy levisi Saryan huulille, kun hän tunsi Rayashin sormet sivelemässä paljasta selkäänsä selkärankaa myöden - ja hän oli melko varma, ettei mies ollut edes täysin hereillä vielä. Sarya oli varma, ettei kummallakaan heistä ollut mitään näitä kohtalaisen hitaita aamuja vastaan - ja aurinkokin oli vasta juuri ja juuri pilkistämässä taivaanrannan takaa noustakseen kiertämään jälleen kehän heidän ympärillään. Laiva kulkisi omalla painollaan ilman heidän valvontaansa vielä jonkin aikaa, eikä Sarya halunnut nousta vielä.

Sen sijaan tuo pyöräytti itsensä kokonaan Rayashin päälle makaamaan, kohottautuen hitaasti vähän käsiensä varaan nähdäkseen Rayashin niin rauhalliset kasvot, kun mies heräsi muutaman suukon saattelemana. Sarya kohottautui istumaan Rayashin päälle sormien tutkiessa satunnaista arpea miehen rintakehällä. Heidän yllään ollut pehmeä huopa löysi tiensä liikkeen myötä lattialta. “Huomenta”, Rayash sanoi hitaasti, hymyillen vähän Saryalle. Hitaasti tuon käsi eksyi sivelemään Saryan paljasta reittiä katseen nauttiessa edessään olevasta alastomasta naisesta - ei, tämä ei ollut lainkaan huono aloitus aamulle.

//Miraya järkyttymään tänne, kiitos :D
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Julkisia salaisuuksia

Post by Kide »

Matka toisensa jälkeen Miraya tunsi itsensä enemmän osaksi Valkoista Lohikäärmettä, osaksi tätä isänsä pyörittämää pientä yhteisöä. Vaikka ympäröivät asiat vatkasivat heitä pyörittäviä virtoja tympeästi ristiin rastiin ja ristiriitaisiksi, kulki Valkoinen Lohikäärme satamasta toiseen ainakin päällepäin vakaan näköisesti. Keskellä merta, kaukana kaikesta olikin helppo unohtaa rannikoilla odottavat ongelmat. Niin helppo oli Mirayankin tuudittautua uskomaan tämän tyyneyden jatkuvan ainakin Drieneen asti ettei mikään ollut valmistanut häntä seuraavaan. Siihen aamuun jossain Dionen ja Drienen välillä, jossa myrsky ei noussutkaan taivaanrannan takaa vaan näytti puhkeavan laivan sisältä Mirayan erehtyessä kapteenin hyttiin normaalia aikaisemmin aamulla.

Miraya oli herännyt varhain kannelta kuuluviin kolahduksiin ja sitten häntä oli pitänyt hereillä auki jääneestä ikkunasta loistava nousevan auringon kajo. Kaikesta huolimatta Miraya oli hyvällä tuulella ja oli päättänyt jo nousta. Hän oli käynyt kannella ihastelemassa alkavaa auringonnousua ja käynyt viimeistelemässä edellisenä iltana kesken jääneet kirjanpidolliset työt sillä aamiaista oli turha vielä odottaa saavansa. Yksi sopimuksista vaati vielä Rayashin allekirjoituksen ja hetken emmittyään Miraya päätti kulkea kapteenin hytille, vaikka tiesi Rayashin saattavan vielä nukkua. Kenties hänen isänsä innostuisi tulemaan kannelle seuraamaan auringonnousua hänen kanssaan.
Kuinka erilainen aamu siitä olisikaan voinut tulla, jos Miraya olisi vain antanut isänsä oletetusti nukkua. Sen sijaan hän kapteenin hytin ovelle koputettuaan astui suoraan sisään tietäen ettei voisi tähän aikaan keskeyttää mitään tärkeää. Kuinka väärässä hän olikaan.

Ovelta avautuva näky sai Mirayan suun avautumaan, sulkeutumaan ja avautumaan uudestaan kuin maalla henkeään haukkova kala. Silmät olivat hämmästyksestä vähintään yhtä pyöreät eikä Miraya saanut niitä irti sängyllä makaavasta kaksikosta - kyllä hän näki oikein, kaksikosta - vaikka katseen kääntäminen olisi ollut ehdottomasti hienovaraisin teko.
Mirayan katse hypähteli isänsä ja hänen kanssaan yhtä alastoman perämiehen välillä. Täydellinen hämmennys haihtui vasta Mirayan silmien havaitessa lattialla lojuvien vaatteiden keskeltä mekon, jossa oli tuttu vihertävä sävy. Siniset silmät salamoivat saman tien kiukkuisina. Olisihan hänen pitänyt huomata tämä! Yhtäkkiä niin monet sanat, teot ja eleet laivaa pyörittävän kaksikon välillä saivat täysin uudenlaisen merkityksen. Olisi Miraya kaiketi sen merkityksen huomannutkin, jollei kyseessä olisi ollut hänelle tällä laivalla, ehkä tällä hetkellä ylipäätään, läheisimmät henkilöt. Tällaisesta Miraya oli luottanut kuulevansa. Jälleen kerran hän oli luottanut. Ja jälleen kerran tuo luottamus tallattiin maahan ja potkimisen lisäksi sille irvailtiin päin naamaa. Juuri siltä Miraya näyttikin; kuin häneltä olisi lyöty ilmat pihalle ja nyt hän oli valmiina raivokkaaseen vastaiskuun.
Poistuminen olisi ollut seuraava tilanteen vaatima ehdottoman hienovarainen teko, jonka Miraya päätti jättää sen ansainneille ja hienovaraisemmille. Kumpiakaan ei tästä hytistä löytynyt juuri nyt. Mirayan katse porautui häpeilemättömästi suoraan Rayashin silmiin.
"Miltä kaikelta voitaisiinkaan välttyä, jos asioista kerrottaisiin", Miraya totesi hiljaa mutta sitäkin myrkyllisemmin, siniset silmät jäätä leiskuen. Hän viittasi tarkoituksella ja tarpeeksi suoraan kipeimpään kohtaan mihin osasi: kaksikymmentä vuotta kestäneeseen valehteluun äitinsä osalta. Toki tätä tilannetta ei voinut millään muotoa rinnastaa siihen - paitsi Miraya kiukuspäissään.
"Saan kai seuraavaksi kuulla selityksen peiton alta etsitystä korusta tai jotain muuta yhtä loisteliasta ja minulle sopivaa satuilua?"
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Julkisia salaisuuksia

Post by Tinanja »

Aamu vaikutti niin täydelliseltä. Laivan rungon narina, päivittäisten toimien äänet ja tasainen keinunta olivat tuttuja, turvallisia ja miellyttäviä. Rayash ei vaihtaisi sitä mihinkään - ja viime vuosina oli tullut myös siihen tulokseen, että tälläiset laiskat aamut olivat tarpeellisia. EIkä häntä haitannut viettää niitä Saryan kanssa. Ainakin niin kauan, kunnes oveen koputettiin, ja se työnnettiin auki. Rayash tiesi, että hänen hyttinsä ovea kunnioitettiin laivalla, ja sisään astuttiin vain luvan jälkeen, ei ennen sitä. Mutta sitten, laivalla oli eräs villi kortti, joka seisoi tällä hetkellä hänen hyttinsä ovella, tuijottaen edessään avautuvaa näkymää. Näkymää, josta ei ollut epäilystäkään, mitä hytissä oli tapahtunut, tapahtumassa. Tämä oli todennäköisesti yksi ainoista salaisuuksista, joita Miraya ei laivalla vielä tiennyt. Salaisuus, joka laivalla olijoille oli julkinen, mutta josta koskaan ei puhuttu. Eikä Rayash ollut kuvitellutkaan, että näin voisi käydä. Kaiken muun keskellä tämä oli viimeinen asia, jota hän olisi ajatellut Mirayan kanssa ollessaan, jutellessaan… varsinkin Celianin tapaamisen jälkeen. Asia, joka oli ollut jo pitkään, vuosia ennen kuin hän oli edes tietoinen Mirayasta villeimmissä kuvitelmissaankaan, ja joka todennäköisesti jatkuisi vielä pitkään.

Sitä paitsi, miten sanoa tyttärelle, että se oli vain seksiä?

Jos joskus Miraya oli kuullut merimiehen kiroilevan, olivat Rayashin suusta pääsevät kirosanat vielä siitäkin astetta pahempia, kun tämä käänsi katseensa ovelta ja hautasi hitaasti päänsä käsiinsä siinä sängyllä maatessaan. Hän näki niin paljon Celiania vihaisena ovensuussa seisovasta Mirayasta - itsepäisyyden, syyllistämisen ja tavan käsitellä asioita. Tuo tuskin näkisi tilannetta koskaan sellaisena, joka oli jo ollut aikoja ennen hänen ilmestymistään kapteenin elämään.

“Ei, Miraya, tämä on tasan sitä, miltä se näyttää”, Sarya huomautti naiselle - näytti siltä, ettei tuo hätkähtänyt Mirayan sisäänastumista - tai ei ainakaan näyttänyt sitä mitenkään, käänsi vain katseensa tuohon. Siitä huolimatta, miten vähän yksityisyyttä laivalla oli, oli tiettyjä rajoja, joita ei ylitetty. Tämä oli kieltämättä yksi sellainen, mutta samalla se oli julkinen salaisuus, josta kukaan ei ollut saattanut Mirayaa ajantasalle. Kuka olisi halunnut puhua pomonsa seksielämästä toisen pomonsa kanssa?
“Sulje ovi lähtiessäsi”, Sarya huomautti kääntäen viimein katseensa Mirayaan ja oveen Rayashista. Tämä ei olisi oikea hetki, paikka, tilanne käsitellä tätä, kummankaan osalta - sitä paitsi, hän ei halunnut olla keskellä tätä kaikkea varautumatta siihen. Tämä vetäisi pitkän railon kaksikon välille… Mutta toisaalta, se todennäköisesti olisi tapahtunut enemmin tai myöhemmin. Nyt suurempi kysymys olisi siinä, miten tilanne tämän jälkeen etenisi. Kokemuksesta Sarya tiesi, että mikäli Miraya olisi tullut yhtään isäänsä, kumpikaan ei olisi vapaaehtoinen puhumaan asiasta.

Tämä tulisi olemaan pitkä tie… erityisesti kaiken muun, politiikan, draaman, arjen keskellä.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Julkisia salaisuuksia

Post by Kide »

Samat sanat, Miraya mietti hänen isänsä kirotessa railakkaasti. Rayashin vajotessa piiloon käsiensä taakse Miraya siirsi kovan katseensa häntä puhuttelevaan Saryaan.
"Sentään joku täällä sanoo asiat niin kuin ne ovat", Miraya vastasi kylmästi perämiehelle ja käänsi lopulta katseensa pois. Ei ollakseen hienovarainen, vaan kun ei enää itse halunnut katsoa. Tosin tämä olisi yksi niistä asioista, mitä hän ei valitettavasti saisi pyyhittyä mielestään vaikka kuinka yrittäisi. Kaksikon sijasta Miraya katsoi ikkunalla torkkunutta Israyta, joka nyt käänteli päätään ja mustia silmiään ihmetellen tätä häiriötä.
Saryan jatkaessa Miraya käännähti uudestaan haltianaisen puoleen. Sarya ei näyttänyt hätkähtävän tilannetta. Siinä tuo makasi Rayashin päällä ja puhui kuin tilanteessa ei olisi mitään erikoista. Mirayan mielestä kuin kuningatar, jolla ei ollut mitään pelättävää tai hävettävää. Jonka ei tarvinnut pelätä tai hävetä, edes tätä. Enää ei näkynyt jälkeäkään siitä epävarmasta naisesta, joka oli kaivannut apua mekko-ostoksilla. Mirayan suu mutristui inhosta.
"Mekkosi mahtoi näyttää ihastuttavalta, ole hyvä vain", hän sihahti, kohotti uhmakkaasti leukaansa ja tömisteli vielä uhmakkaammin ulos hytistä heittäen oven kiinni perässään.
Ulos astuessaan Miraya ehti pistää merkille muutaman uteliaan kapteenin hytin suuntaan luodun katseen, jotka nyt hätkähtäen kääntyivät muualle. Nyt hän ymmärsi myös ne hämmentyneet silmäparit, jotka häntä olivat seuranneet aiemmin hänen tänne kävellessä. Hitto vieköön, tiesivätkö tästä kaikki muut paitsi hän? Miraya heilautti mielenosoituksellisesti tuulen kasvoilleen hulmauttamat kiharat sivuun ja marssi alakannelle synkkänä kuin myrskypilvi.
"Minä, ömmm..." mutisi ensimmäinen epäonnekas Mirayan reitille sattunut merimies, nuorenpuoleinen, jota nainen tarttui hihasta ja tivasi Eldrinin olinpaikkaa.
"En minä sinusta mitään kysynyt!"
"Niin tuota anteeksi, siis Eldrin", poikanen nielaisi raskaasti, "Hän taitaa olla toisessa ruumassa miehistön tilojen..." Miraya ei kuunnellut loppuun vaan oli jo matkalla miehistön tiloja ja sitä seuraavia ruumia kohti mutisten vihaisesti jotain hyödyttömistä tiskiräteistä.
"Siellä hän ainakin viimeksi oli", kansipoika kajautti vielä perään ääni epävarmasti loppua kohti hiipuen.

Siellä Eldrin oli nytkin. Mies istui lattialla ja nojaili leppoisasti yhteen suurimmista, ruuman perällä olevista tynnyreistä puoliksi juotu viinapullo kädessään. Sentään Eldrin oli sytyttänyt ruuman ovella roikkuvan lyhdyn palaamaan, jonka turvin miehen juuri ja juuri erotti.
Miraya kopisteli suoraan miehen luo ja sieppasi viinapullon tuon kädestä varoittamatta, ilman kyselyjä tai selityksiä. Pitkän huikan jälkeen nainen näytti olevan sanomaisillaan jotain, mutta uppoutuikin uudestaan juomaan antaumuksella. Niin antaumuksella, että nielaisi lopulta karvastelevaa juomaa huolimattomasti ja joutui yskimään. Miraya pyyhki suunsa kädenselkään ja sen sijaan, että hän olisi tämän jälkeen ojentanut pullon takaisin Eldrinille, hän laski sen vain sivuun komean kopsahduksen saattelemana.
"Paita pois", Miraya käski napakasti. "Ja housut myös. Minä tarvitsen nyt muuta ajateltavaa." Samassa Miraya alkoi nykiä auki korsettinsa nauhoja.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Julkisia salaisuuksia

Post by Tinanja »

Pitkään aikaan kumpikaan kapteenin hyttiin jääneistä henkilöistä ei sanonut mitään, eikä Sarya viitsinyt edes aiemmin yrittää enää vastata Mirayalle - tämä tuskin olisi edes kuunnellut. Harvinaista kyllä, myös kapteeni oli sanaton.
“Tiedät, että hän olisi saanut tietää ennemmin tai myöhemmin”, Sarya sanoi oven jo oltua hyvän aikaa suljettuna kapteenin kiukkuisen tyttären paiskattua sen perässään kiinni. Rayash ei sanonut mitään, mutta mies laski kätensä päänsä taakse kasvoiltaan syvän huokauksen saattelemana, katseen osuessa ohimennen Saryaan. Oli selvää, että itse kukin tarvitsisi hetken aikaa sulatella juuri tapahtunutta.

*

Eldrin kohotti kulmiaan kuullessaan askeleita ruumassa, jossa harvoin kävi ketään. Toisinaan joku miehistönjäsen tarkisti laivan rungon kierroksiensa aikana, mutta pääsääntöisesti hän sai olla itsekseen rommipullojensa keskellä varsinkin matkoilla Drieneen. Miestä ei kiinnostanut käydä kotisaarellaan sitä vähääkään, mitä laivamatkat vaativat, mutta se oli välttämätön paha hänen mukavalle elämäntyylilleen. Korkokenkien kopina kuitenkin herätti Eldrinin ajatuksistaan, juuri sopivasti ennen kuin Miraya vetäisi pullon hänen käsisään ja kumosi kaiken kurkustaan alas. Kulmienkohotus seurasi toinen toistaan Mirayan laskiessa pullon tyhjänä sivuun - kolahdus kaikui rungon narinankin ylitse.

Jos se enää oli mahdollista, Eldrinin hämmästynyt ilme vain levisi hänen kuullessaan Mirayan seuraavat sanat. Oli joitain rajoja, joita maagikkokin toisinaan noudatti, ja laivalla… kapteenin tyttären kanssa makaaminen oli aika lähellä niitä noudatettavia rajoja. Toisaalta, Miraya oli osoittanut jo saaneensa isältään kaikkein itsepäisimmät ja määrätietoisimmat piirteensä. Samaan aikaan Miraya oli edelleenkin Rayashin tytär, ja Eldrin oli koko nykyisen elämänsä velkaa kapteenille, ystävälleen. Nopeasti kuitenkin maagikon mieleen eksyvät ristiriitaiset ajatukset painuivat taka-alalle Mirayan alkaessa itse riisuutumaan.
“Tuota….”, Eldrin katsoi kysyvänä Mirayaan, mutta saamatta vastausta vain kohotti kätensä hieraisemaan mietteliäänä niskaansa. Pieni epäröinti oli edelleen nähtävissä selkeästi Mirayan maailmankuvaa järkyttäneen tapahtuman jälkeen - eikä Eldrinillä ollut aavistustakaan, mitä oli tapahtunut.

Hetken epäröinnin jälkeen niskaa mietteliäänä hieraissut käsi siirtyi riisumaan kulunutta tunikaa. Vaatekappale löysi pian tiensä ruuman kuluneelle lautalattialle lihaksikkaan miehen noustessa viimein seisomaan. Laivan keinunnasta ja ilmiselvästä viinan kulutuksesta huolimatta tämä seisoi suorassa katsoessaan, miten Mirayan yllä olevan mekon korsetti aukesi ongelmitta, ja pian koko mekko oli lattialla jättäen naisen ylle vain tuon kehoa hyväilevän alushameen. Eldrin ei voinut olla katsomatta pää kallellaan edessään seisovaa näkyä, pienen hymyn kareillessa miehen huulille. Viimeisetkin ajatukset siitä, miten hän vielä tulisi kuulemaan tästä, katosivat tämän painautuessa lähemmäs Mirayaa housujen tippuessa askeleen myötä lattialle. Ohimenevä liike potkaisi vaatteen kauemmas huulien painuessa naisen huulia vasten ja käsien kietoutuessa tämän ympärille. Kun suudelma viimein irrotti otteensa, Eldrinin kysyvä katse osui Mirayaan.
“Mistä nyt tuulee?” tuo kysyi hiljaa, kulmiaan kohottaen.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Julkisia salaisuuksia

Post by Kide »

Onneksi Eldrin oli ollut hereillä, sillä näin kaikki kävi paljon nopeammin ja helpommin. Saattoi olla, ettei mies edes tiennyt mikä vuorokaudenaika oli täällä pimeässä ruumassa ties kuinka pitkään oleskeltuaan. Mutta mikä tärkeintä, ainakaan mies ei ollut liian humalassa siihen, mitä Mirayalla oli suunnitelmissaan. Vain sopivasti päihtynyt uskaltautuakseen epäröinnistään huolimatta jatkamaan riisuuntumista. Tai ehkä se oli Mirayan häneen luoma katse, joka vakuutti siitä, että tämä oli parempi vaihtoehto yhdessä alati vähenevän vaatekerran kanssa. Miraya nyki päällysvaatteensa alusta alkaen määrätietoisesti yltään, jopa kiukkuisin elkein. Ja kun hänellä oli enää yllään kuin ohut alushameensa, pisti hän tyytyväisenä merkille kuinka viimeisetkin jäänteet epäröinnistä karisivat Eldrinin nyt hymyileviltä kasvoilta. Samoin karisivat viimeiset vaatteetkin miehen yltä tuon astuessa lähemmäs paljastaen loputkin työn vahvistamasta kehosta. Ja Miraya sai antaa ajatuksensa unohtua suudelmaan.
Tai niin hän oli toivonut.
Eldrin vetäytyikin naisen yllätykseksi hetken päästä irti. Miraya oli luottanut siihen, ettei tämä mies kyselisi turhia, mutta ilmeisesti siihenkään ei ollut enää luottaminen. Tämä tilanne oli riittävän erikoinen ja yllättävä, että se sai jopa Eldrinin ihmettelemään.
"Luoteesta kuten eilenkin", Miraya irvaili Eldrinin kysymykselle. "Muusta ei puhuta. En tullut tänne puhumaan." Vahvistaakseen sanomaansa Miraya painautui tiukemmin Eldriniä vasten ja vaiensi vastalauseet uudella suudelmalla. Hän veti miehen mukanaan lähimmän tynnyrin luo ja nousi sille istumaan tilannetta hyvin lukevan Eldrinin avustuksella. Suudelma ei edes keskeytynyt, ei ennen kuin Miraya tynnyrin reunalla istuessaan vetäytyi hetkeksi miehestä irti. Hän oli aistivinaan edelleen epäröintiä ja sille piti saada piste.
"Äläkä huoli, ei tänne ketään tule. Varsinkaan Ray nyt." Miraya nykäisi alushameensa pois tieltä, kietoi kätensä Eldrinin niskan ympäri ja jalkansa miehen pakaroiden taakse jättämättä tilaa vastusteluille.
Vankkarakenteinen ja täysi tynnyri päästi tuskin ääntäkään ja se vähäinenkin narina sekoittui laivan rungon natinaan. Jopa paremmin kuin hiljaiset huokaukset. Vankka ovi, jonka Miraya oli sisään tullessaan sulkenut peitti hyvän osan äänistä, mutta myös piilotti kaksikolta sen taakse jo hetki sitten astelleen merimiehen saappaiden tumahdukset. Merimiehen, joka oli kaikesta huolimatta kuullut tarpeeksi ymmärtääkseen.

*

Miraya kiskoi rutussa olevat Eldrinin housut takapuolensa alta pois ja taitteli pehmikkeeksi käsivarrelleen. Eldrinin käsi ja olkapää toimivat hänelle tyynynä. He olivat jo hetken maanneet lattialla vain hiljaa hengitellen, kehoissaan viipyvästä lämmöstä nauttien.
"Ray ja Sarya ovat siis tunteneet jo ennen kuin Raysta tuli kapteeni", Miraya rikkoi yllättäen hiljaisuuden kuin olisi ajatellut ääneen, mutta ei liikahtanutkaan. Hänen sanojensa hengitys hohkasi lämpimänä Eldrinin rintaa vasten. "Mutta mistä asti he ovat... tiedäthän?" Nyt Miraya käänsi hieman päätään, vaikkei tästä kulmasta nähnytkään juuri muuta kuin Eldrinin parran ja viikset. Hän uskoi miehen ymmärtävän mitä hän yritti kysyä, eri asia oli tiesikö Eldrinkään kuinka kauan sitä oli jatkunut. Mutta varmasti mies tästä tiesi, asuihan hän talvet yhdessä heidän kanssaan. Miraya oli puhunut hiljaa ja tyynesti, mutta huulten pureskelusta ja varpaiden kipristelystä saattoi aistia, että sisällä kuohui enemmän kuin päällepäin näkyi.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Julkisia salaisuuksia

Post by Tinanja »

Torfarin askeleet kuljettivat tämän hiljaisesti kohti ruumaa. Mies ei erityisemmin tarvinnut sieltä mitään, mutta muutama köysi purjeiden osalta vaatisi pian uusimista, ja pitäisi tarkistaa löytyikö niitä jo valmiina ruumasta. Muutoin hän saisi tuoda asian vielä Saryan ja hnakintalistan tietoon ennen seuraavaa satamassa käyntiä. Sen sijaan, että Torfar olisi kävellyt suoraan ruumaan, hän kurtisti hitaasti kulmiaan kuullessaan ääniä Eldrinin vakiopaikan suunnalta. Mies pysähtyi, ja koskemattakaan oveen jäi kuuntelemaan. Äänettä, jokaisen lattialaudan ja portaan narahtavan kohdan tietäen puolhaltiamies asteli pian takaisin kantta kohden pienen hymähdyksen saattelemana. Hän oli nähnyt, ja kuullut tarpeeksi tietääkseen, mitä ruumassa tapahtui - ja kenen välillä. Torfar myös tiesi, kuka tästä voisi olla kiinnostunut.

*

Laivan kuluneen lautalattian viileys loi syvän kontrastin heidän kehoistaan hohkaavaan lämpöön. Hitaasti hengitys tasaantui, ja laivan rungon narina, sekä keinunta palasivat ainoiksi ääniksi ruuman hämäryydessä. Ainoana todisteena heidän kiireisen kiihkeästä hetkestään oli hieman paikaltaan sivuun työntynyt tynnyri, ja sekalaisissa mytyissä ympäri ruuman lattiaa löytyvät vaatteet. Vaikka Eldrin tiesi tasan tarkkaan, ettei ollut erityisemmin vastustellut tätä tilannetta, oli se silti hänelle hyvin ristiriitainen - erityisesti Mirayan aiempien sanojen osalta. Siinä hetkessä mies ei ollut niille laittanut painoarvoa erityisemmin, ja yrittänyt ohittaa kommentin Raysta mahdollisimman nopeasti. Mutta nyt, kun rauhallisuus alkoi palata ruumaan, Mirayan kehon levätessä hänen kehoaan vastaan, katon näyttäessä yhä mielenkiintoisemmalta, oli aikaa sisäistää, mitä juuri oli tapahtunut.

Mirayan keskustelunaloitus, ja sitä seuraava kysymys selittivät Eldrinille ihan riittävästi siitä, mihin tuuli oli tällä kertaa kääntynyt. Rayash tuskin oli kertonut - ainakaan näin aikaisen aamun aikana - mistään suhteestaan Saryaan. Ja tuskin se olisi noin isoa reaktiota saanut aikaan naisen suunnalta, joten ehkä Miraya oli kävellyt suoraan, koputtamatta hyttiin kesken kaiken. Eldrin oli joskus kokeillut samaa, tosin talvella, ja maissa, ja sen jälkeen jättänyt kaksikon hitaat aamut rauhaan ihan mielellään. Oli joitain asioita, joihin hän ei edes ystävänä halunnut työntää sormenpäätäänkään. Parempi, jos hän ei tietäisi koko asiasta. Mutta… se oli laivalla vähän kuin julkinen salaisuus: kukaan ei puhunut siitä, mutta suurin osa tiesi, tai ainakin arvasi, mitä suljettujen ovien takana toisinaan tapahtui. Kaiken lisäksi vaitiolovelvollisuus miehistön työsopimuksissa koski kaikkea laivalla nähtyä ja kuultua, ei vain liiketoimia, vaan… myös tätä.

Eldrin vain huokaisi syvään Mirayan kysymyksen kuullessaan, mutta ei sen erityisemmin näyttänyt ensin reagoivan asiaan mitenkään. Katon tuijottelu oli hyvä tapa kerätä hetken aikaa ajatuksia.
“Käsittääkseni Rayash tuli laivalle vasta, kun Sarya oli jo palvellut perämiehenä vuosia, ties vaikka vuosikymmeniä”, Eldrin totesi hiljaa. “Eikä eläköityvän kapteenin paikkaa täytetä kevein perustein. Ray kiipesi aika nopeasti korkealle laivalla, ja kun Sarya kieltäytyi kapteenin virasta, Ray otti sen vastaan”, maagikko vaihtoi vähän asentoaan lojuessaan siinä lattialla Mirayan vierellä. Tuo vilkaisi nopeasti Mirayaan. Ymmärsiköhän Miraya, miten… isoon julkiseen salaisuuteen oli työntänyt nenänsä?
“He ovat tunteneet toisensa pitkään”, tuo totesi sitten hiljaa, naista nyt ohimennen katsellen. “Ja molemmat ovat hyvin huomattavassa asemassa… sekä laivalla, että sen ulkopuolella. Ehkä siksi heidän… suhteessaan on ystävyyden lisäksi niitä syvempiä puolia, mutta en minä heitä uskaltaisi pitkältäkään kutsua pariksi… Se on vain seksiä”, Eldrin jatkoi, nyt kattoa katsellen. Kuten tämäkin, eikö?
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Julkisia salaisuuksia

Post by Kide »

Eldrin tiesi. Ja mies myös taisi arvata mistä tässä kaikessa oli kyse. Miehen huokaus, jota vaativa syvempi hengenveto nostatti hetkeksi Mirayan päätä, kertoi sen. Samoin Miraya tiesi jo ennen huokausta, ettei Eldrin olisi tästä keskustelunaiheesta mielissään. Tai ylipäätään keskustelusta, mikä tosin sopi Mirayalle useinmiten oikein hyvin. Mutta nyt Eldrin oli ainoa, jolta Miraya voisi mitään yrittääkään kysyä.
Miraya odotti päällepäin kärsivällisesti, sisältään kärsimättömästi, sanoisiko Eldrin mitään vai nousisiko tuo vaattensa keräten ja sillä todeten, ettei tämä ollut hänen asiansa. Sen Miraya olisi ymmärtänyt, vaikka se olisikin häntä ärsyttänyt. Mutta Eldrin ei lähtenytkään karkuun, ja Miraya kohotti miestä kuunnellessaan kulmiaan tynnyrille, jota Eldrinin yli nyt katseli. Eldrin ei vain puhunut, vaan hän puhui paljon. Yllättävän paljon lähtien raottamaan tätä salaisuutta pitkältä menneisyydestä. Eldrin vahvisti Mirayan muistikuvat siitä, mitä oli tapahtunut hänen ollessaan vasta hameenhelmoissa pyörivä lapsi. Miraya erehtyi miettimään kuinka lähellä hänen isänsä olisikaan silloin ollut, mutta silti tavoittamattomissa. Hän mutristi hetkeksi suutaan, mutta heitti sitten asian mielestään kuin ällöttävän vanhan rätin käsistään. Harmi vain, ettei haju lähtenyt yhtä nopeasti pois.
Miraya keskittyi taas Eldriniin. Toki hän Rayashin puoliskon tarinasta tiesikin, mutta ei ollut koskaan ajatellut mikä oli ollut perämiehen osa tässä tarinassa. Ei hänellä ollut aiemmin ollut syytä miettiä sellaista. Lopulta Eldrin vahvisti myös sen Mirayankin ajatuksen, ettei tämä ollut sen enempää, mitä Miraya oli kapteenin hytissä joutunut näkemään. Miraya oli tosin miettinyt, olisiko taustalla voinut olla oikea suhde oikeiden tunteiden kanssa, jonka perämies ja kapteeni katsoivat paremmaksi pitää salattuna. Mutta Ray ja Sarya olivat laivan kaksi ylintä auktoriteettia. Menestyneen laivan. Joten jos he olisivat halunneet, olisivat he voineet olla julkisesti myös pari. Kuten Eldrin asian lopulta yksinkertaisesti totesi, se oli vain seksiä, ja sen tarpeen Miraya saattoi ymmärtää oikein hyvin. Eihän hänen tarvinnut etsiä siitä esimerkkiä puoliksi allaan alastomana makaavaa Eldriniä kauempaa. Mutta sen sijaan, että Miraya olisi voinut nyt ajatella kuinka hankala paljastettava tällainen oli tyttärelle, mietti hän jälleen huultaan purren miksi ei tiennyt tästäkään. Eikö Rayash olisi voinut varoittaa häntä, niin tämän aamun kaltaisilta tapahtumilta oltaisiin voitu välttyä, kerta harrasti paineidensa purkua laivalla vain muutamien hyttien ja portaiden päässä Mirayasta? Ilmeisesti hän ei ollut tämänkään tiedon arvoinen. Olisiko ollut koskaan, jollei vahinkoa aamulla olisi päässyt tapahtumaan?
Mirayan ajatukset palasivat takaisin nurkkaan hylättyyn tiskirättiin. Näkiköhän Rayash hänessä paljonkin äitiään? Näkikö Rayash häntä katsoessaan aina väkisin kaksikymmentä vuotta suurta salaisuuttaan varjelleen Celianin? Tunsiko hänen isänsä edelleen puoliksi katkeruutta Mirayan seurassa eikä voinut luottaa johonkin, jossa virtasi Celian Cabran veri?

Entä jos hän olikin tällä laivalla vain Rayashin velvollisuudentunnosta?

Ajatukset olivat jäykistäneet Mirayan rennon kehon. Hetkeen hän ei sanonut mitään, mutta lopulta kohottautui puoliksi istumaan mitäänsanomattomin ilmein ja huokaisi.
"Minun pitäisi kai lähteä." Miraya katseli ympärilleen kuin palauttaen mieleensä missä olikaan - ja missä hänen vaatteensa olivat. Kääntyessään takaisin Eldrinin puoleen hän kuitenkin virnisti, tosin tämä virnistys oli kalpea haamu verrattuna hänen tavalliseen ilkikuriseen ilmeeseensä. "Ehkä voimme ottaa tämän joskus uusiksi." Miraya kumartui suikkaamaan miehelle suukon, mutta ennen kuin hän oli noussut kokonaan ylös, virne oli jo korvautunut neutraalilla ilmeellä, jonka taakse nainen kätki ajatustensa valitseman kivikkoisen polun.
Miraya puki vaatteensa nopeasti, mutta huolellisesti. Hiuksia sormin oikoessaan hän haukkasi katseellaan viimeiset palat Eldrinin vartalosta ennen kuin kääntyi ja lähti vain sulkien oven hiljaa perässään.

// Huippu meno taas, kiitos! //
Locked