Matkan päätepiste vai käännekohta?

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Matkan päätepiste vai käännekohta?

Post by Tinanja »

Calibanin suurimman asutun saaren Aitnen satama oli ainut, joka saattoi vastaanottaa meren ylitykseen kelpaavia suuria aluksia. Se oli aivan yhtä keskellä ei-mitään kuin mitä Daikhan muistikin pienenpienen kaupungin olevan. Rantaviiva heti sataman ulkopuolella katkesi karuksi viivaksi, ja kitukasvuista maata, kalliota ja rantaviivaa jatkui silmänkantamattomiin. Matalat, säänpieksemät rakennukset ja niiden paikatut katot… silmänkantamattomiin yltävät pellot, joilla tähän aikaan vuodesta ei kasvanut enää mitään. Pitkä mudan ja hiekan, kulkijoiden kovaksitallaama hiekkatie johti saaren keskiosia kohden aivan kuten se oli aina tehnyt. Daikhan ei näyttänyt erityisen tyytyväiseltä astuessaan Mustan Lokin kannelta maihin paksuun, peittävään viittaansa kääriytyneenä. Vaate suojasi häntä vähemmän merituulelta ja kylmenevältä säältä mitä hän olisi halunnut, kun maagikko käveli ripeästi laukustaan kiinnipitäen kohti kaupungin reunaa, ja sen ainutta, aikoja sitten parhaat päivänsä nähnyttä majataloa kohden.

Sycorax oli aivan yhtä peräkylä kuin hänen sieltä vuosia sitten lähtiessäänkin. Kaupungin rakenteet ja paikat näyttivät samoilta, ehkä vain vähän enemmän säästä kärsineiltä. Muutamat vastaantulijat näin illan koittaessa keskittyivät omiin asioihinsa, kuten täällä tuntui aina olleen tapana. Se ei ylentänyt pitkän merimatkan jälkeistä mieltä, kun maagikko käveli kostean hiekan peittämää katua pitkin eteenpäin - ja se oli syy, miksi hän oli alunperin edes lähtenyt Calibanilta muualle. Maagikko laski katseensa paremmin jalkoihinsa ja puraisi poskensa sisäpintaa - hänen olisi muistettava, mikä hänet alunperin tänne oli ajanut, mikä oli saanut hänet jälleen, yli vuosi sitten liikkeelle Dionen kupeesta. Hän aikoi saada kostonsa, ja pitkä odotus palkittaisiin, vaikka tie päämäärään ei olisikaan suoraviivainen, tuo ajatteli tuhahtaen vähän, kun työnsi Sycoraxin ainoan majatalon oven auki ja astui sisälle. Musta kissa oli nimensä mukaisesti tummanpuhuva, tervalta, savulta ja viinalta tuoksuva majatalo, jonka muutamat huoneet oli sijoitettu kellarikerrokseen, eikä rakennuksesta maan pinnalla näkynyt kuin ehkä puolitoista kerrosta kattoineen. Nyt paikka näytti keränneen kadullakulkijoita tuulelta ja kosteudelta turvaan, ja jokainen näistä ehti vilkaisemaan tulijoita pariinkin kertaan maagikon astellessa tiskin luokse.

Vanha majatalonpitäjä oli sama kuin hänen lähtiessään, nyt vain vuosia, vuosia vanhempana ja kyyryselkäisempänä, harmaantuneempana. Daikhan ei näyttänyt päällisin puolin tunnistavan tuota miestä, mutta laski muutaman kolikon tiskille.
“Tarvitsemme”, hän viittasi ohimennen Novianiakin kohden. “Ainakin pariksi yöksi huoneen, ja nyt illallista. Ja viiniä”, Daikhan totesi sitten lyhyen tervehdyksenä toimivan nyökkäyksen jälkeen.
“Täällä on vain yksi vapaa huone nyt”, tuo mies tiskin takana totesi silmiään vähän siristäen, yrittäen laittaa sormensa sen kohdalle, mikä tuossa tulijassa tuntui olevan niin tuttua. “Se on ihan riittävä”, Daikhan vastasi lyhyesti tuolle. Pian kaksi annosta höyryävää pataa, sisältäen ties mitä, laskettiin kaksijkon eteen heidän valloittamalleen sivussa sijaitsevalle pöydälle. Viini seurasi ruokaa pian nuoremman tarjoilijan - ilmeisesti tuon majatalonpitäjän tyttären tarjoilemana.

Daikhan odotti, että he jäivät ainakin näennäisesti kahden puolitäydessä majatalon aulassa.
“Täällä on sitten… seinilläkin korvat”, tuo varoitti Noviania ruokailunsa lomassa. “Mutta Lokki… lähtee takaisin Dioneen muutamien päivien kuluessa… ja jos… en ole löytänyt etsimääni siihen mennessä, seuraava mahdollisuus lähteä on keväällä”, maagikko totesi hiljaa ruokaillessaan. Ruoka oli… syötävää, mutta ei juuri muuta. Mautonta, ylikypsää, mutta nälkä lähti ainakin hetkellisesti. “En oleta, että jäät talveksi tänne, jos pysähdykseni saaristossa venyy”, maagikko kohautti olkapäitään. “Tämä on… kaikkien tunnettujen ja tuntemattomien jumalten selän takana”, tuo tuhahti ironisesti.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Matkan päätepiste vai käännekohta?

Post by Kuparirapu »

Oli ollut outoa kävellä "Mustan lokin" kannelta alas laiturille, tai ainakin Novianin tunteet olivat olleet sekalaiset. Ehkä syynä oli se toverillinen henki, joka matkan aikana oli alkanut muodostumaan hänen ja miehistön välillä, mutta peikko tunsi hieman samanlaista haikeaa tunnetta kuin kerran aiemmin. Kun hän oli lähtenyt ensi kertaa omille teilleen vuosia aiemmin. Mutta vaikka hän oli viettänyt laivalla vain lyhyen ajan, ja rehellisesti odottanut innolla milloin pääsisi pitkistä päivistä ja ikävistä työtehtävistä eroon, silti hänen sielussaan tuntui sitkeä pieni kaipuu.
Vilkaisten vielä olkansa yli aluksen käärittyjä purjeita Novian pohti, ettei se kaipuu ehkä koskenutkaan "Mustaa lokkia", vaan mitä tahansa paikkaa jonne hän kokisi kuuluvansa ja voisi aina palata. Jotain paikkaa, jota kutsua...kodiksi.
Mutta Daikhan ei jäänyt odottamaan, joten Novian kiiruhti tämän jäljessä eteenpäin. Jo mereltä katsottuna koko saari oli näyttänyt varsin kolholta ja ilottomalta paikalta. Mutta kävellessään yksinkertaisten talojen keskellä, väistäen vaitonaisia paikallisia jotka vilkaisivat yhtä sanattomasti ohikulkevia muukalaisia, Novian alkoi ihmetellä miten kukaan viitsi edes asua täällä. Kaikki tuntui värittömältä, paikoilleen jämähtäneeltä, harmaalta ja ikävystyttävältä. Kuin täällä elettäisiin vain velvollisuudesta. Ja kaikkialle tuntu tunkevan merituulen viileä vonkuminen, sen puhaltaessa halki jokaisen kadun ja kujan.

"En ihmettele että joku haluaisi lähteä täältä ja olla koskaan palaamatta takaisin," peikko totesi matalasti Daikhanille. Ohitettuaan pari seinänvieressä seisoskelevaa miekkosta, jotka jäivät tuijottelemaan Novianin värikkäiden vaatteiden perään, heidän edessään näytti seisovan paikallinen majatalo. Tai pikemminkin se oli kaivautunut maahan, mikä kummastutti Noviania. Olisiko paikan omistaja kääpiö, joka halusi olla lähellä kotoista maata? Joka nukkui yönsä kivikasa patjanaan ja hiekkakeko tyynynään?
Oven takaa ei valitettavasti paljastunut mitään niinkään mielenkiintoista. Daikhanin tilatessa Novian katseli sisustusta ja totesi sen olevan samankaltainen kuin puolen tusinan muun juottolan sisätila. Asiansa ajava, rähjäinen, tuhruinen, siedettävä muttei missään muotoa kovin kodikas.
Heidän päästessä sivupöytään istumaan ja saadessa ruokaa eteensä Novianin mieliala vajosi vielä alemmas. Muhennos näytti olevan kalaa, ei edes punaista lohta vaan jotain mitäänsanomatonta vaalealihaista lajia. Ja käännellessään annostaan lusikalla Novian löysi kalpeiden vihannesten seasta palan pyrstöä, joka toivottavasti oli vahinko eikä yritys parantaa makua.
"En tiedä, haluaisinko jäädä tänne edes kahdeksi päiväksi," Novian vastasi sörkkien jämäpalaa kohti lautasensa reunaa. "Eli parempi aloittaa etsintämme pian."
Huuhtoakseen mautonta ruokaa alas Novian siemaisi viiniä, päästi tukkoisen yskähdyksen ja puristettua silmänsä hetkeksi umpeen hän nielaisi suunsa tyhjäksi. Vain ankaralla keskittymisellä hän esti äskeistä palaa nousemasta takaisin ylös, ja hän työnsi viinilasin hitaasti kauemmas pöydällä. Kaikki Jumalat armahtakoot, että viini oli hapanta! Jos tässä oli mitä saarella oli tarjottavana, Novian lähtisi soutamaan takaisin mantereelle kuin jäisi tänne koko talveksi!
"Joten, khm, mistä meidän kannattaisi aloittaa?" peikko kysyi nuolaisten hampaitaan kuin kissa, joka oli puraissut jotain syömäkelvotonta.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Matkan päätepiste vai käännekohta?

Post by Tinanja »

Daikhan oli jo vastaamassa Novianille, että kyllä, hän oli kasvanut täällä, ja lähtenyt täältä enemmän tai vähemmän pakon edessä… Eikä ollut yllättävää, että Novian oli samaa mieltä hänen kanssaan Jos oli nähnyt yhtään muutakin maailmaa, oli Caliban harmaa, syrjäinen ja kylmä paikka, jossa vain kaikkein itsepäisimmät tai hulluimmat viihtyivät. Daikhan ei ollut yksi niistä, eivätkä miehen muistot saaristosta olleet kovin lämpimiä varsinkaan sen jälkeen, kun hänen magiansa oli paljastunut ennen kaikkea hänelle itselleen, mutta myös kaikille muille. Vastaamisen sijaan mies vain tuhahti ja painoi huppunsa paremmin päähänsä astuessaan majataloon Novianin edellä.

Oli mukava jättää laiva taakseen, ja saada tukevaa maata jalkojensa alle - vaikka se Calibanin kivikkoista ja harmaata kalliota olikin. Peikko sen sijaan oli näyttänyt hetkittäin nauttivankin ajastaan laivalla, kun taas Daikhan oli ihan tyytyväinen jättäessään sen arjen taakseen. Vaikka laivan pelastaminen muutamilla loitsuilla ja sen yhden nuorukaisen jalan hoitaminen olikin hänen asemaansa parantanut, se oli vain lisännyt omalta osaltaan niitä olan yli vilkuiluja ja selän takana vaihdettuja sanoja. Mutta Novianin näkökulma siitä, että täältä olisi hyvä päästä pois oli sellainen, jonka takana myös Daikhan voisi seistä. Maagikko poimi ruokansa seasta ne syötävimmän näköiset palat, perunan ja satunnaiset kalpeat kasvikset, ja vilkaisi ohimennen Novianiin.
“Uskoisin, että meidän kannattaa odottaa huomista päivänvaloa ennen kuin teemme mitään”, siitä oli hetki, kun maagikko oli tämän kyläpahasen, kaupunginalun katuja tallannut, ja vaikka suurin osa paikoista näyttikin olevan samalla paikallaan, uskoi tuo vähintään asukkaiden vaihtuneen.
“Ehkä kaikki näyttää vähemmän… harmaalta päivänvalossa”, ja jos totta puhuttiin, Daikhan uskoi tarvitsevansa hetken ajatuksiensa keräämiseen. Erityisesti siitä, mistä hänen olisi järkevintä aloittaa etsintänsä. Todennäköisesti hänen tarvitsisi etsiä joku paikallinen, joka tietäisi kuka oli matkustanut, ja minne, ja milloin… ja ketä ei-vakinaisia saarella kulki. Mutta se kuulosti päivänvalossa paremmin hoidettavalta asialta, ja Daikhan mielellään haluaisi välttää eräät tutut, mikäli nämä enää saarella asuisivat, tai olisivat edes elossa täällä askeettisen elämän keskellä.
“Eiköhän täältä joku toinen ruokapaikkakin löydy huomenna”, maagikko hymähti vähän Novianin nenän nyrpistelylle. Kaiken sen vakavuuden jälkeen se pieni hymynkare tuntui kieltämättä vähän erikoiselta maagikon katsoessa peikkoa, joka oli - yllättävää kyllä - lähtenyt mukaan ja roikkui edelleen mukana.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Matkan päätepiste vai käännekohta?

Post by Kuparirapu »

"Vai puhaltavatko tuuli ja sade kaikki värit pois täältä, kunnes jäljelle jää vain tympeää harmautta?" Novian pohti happamasti. Kun hän kuitenkin huomasi Daikhanin kasvoille harvinaisena vieraana nouseen hymyn, ei peikko voinut olla vastaamatta pienellä virnistyksellä itsekin. Enemmän hänestä oli mukava nähdä ettei sentään kaikki ilo elämää kohtaan ollut kuihtunut maagikon sydämestä.

Kun hyvällä tahdolla tyydyttäväksi kutsuttava illallinen oli saatu syötyä, luovutettiin kaksikolle huoneen avain. Se näytti melkein kuin vanhasta naulasta väännetyltä, ja Novian alkoi hiljalleen pelätä missä kunnossa heidän huoneensa mahtaisi odottaa. He eivät kuitenkaan ehtineet pitkälle tiskiltä, kun heidän ohitseen työntyi parin kolmen paikallisen miehen joukko. Nämä näyttivät ja haisivat kuin työläiset, ja he tunkivat leveillä hartioillaan ohitse sanaakaan sanomatta. Mutta viimeisen kohdalla Novian tunsi yllättäen kovakouraisen kahmaisun vyöltään, suunnilleen missä hänen laiha rahapussinsa oli. Kevyt peikko horjahti ja oli lähellä ettei hän päätynyt vedettäväksi miehen vetämänä ulko-ovea kohti. Painaen kantapäitään lattiaa vasten Novian tuijotti täysin ällistyneenä työläistä, jonka tahrainen käsi yhä puristi hänen vyötään. Eleessä ei ollut mitään huomaamatonta, varovaista tai edes taitavaa; peikko ei kyennyt ottamaan todesta ajatusta että häntä yritettiin paraikaa ryöstää.
"Irti minusta, varas!" Novian huudahti ja nykäisi itseään taaksepäin. Miehet pysähtyivät ja viimeinen käänsi päänsä Noviania kohti, tuijotellen peikkoa sanattomasti. Melkein kuin tämän sanat olisivat olleet jotenkin yhdentekeviä miehelle. Eikä kukaan ympärillä näyttänyt välittävän. Muut asiakkaat vain katselivat samanlaisella välinpitämättömyydellä, kuin vain odottaen että tilanne raukeaisi itsekseen.
"Minä sanoin että irti," Novian ärähti ja nykäisi hihansuustaan esille tikarinsa. Mutta edes tämä ei näyttänyt miestä hetkauttavan. Sen sijaan taaempaa kuului omistajan lyhyt käsky:
"Boeth, päästä irti. Ei tappeluita tänään."
Kiinni pidellyt mies kohautti olkapäitään ja irrotti otteensa. Novian perääntyi hieman tikari valmiina, mutta mies vain käveli tyynesti ovelle ja ulos vonkuvaan merituuleen toveriensa kanssa. Oven kolahdettua kiinni hiljaisuus palasi ja asiakkaat jatkoivat omia keskustelujaan. Työntäen aseensa takaisin piiloon Novian katsoi Daikhania, ja peikon katseessa tuntui olevan ärtyneisyyden lisäksi hivenen pelkoakin:
"Dezijar, kaikki katsoivat kuin vierasta lammasta teuraalla! Noinko vähän täällä annetaan arvoa muukalaisille?"
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Matkan päätepiste vai käännekohta?

Post by Tinanja »

Daikhan havahtui ajatuksistaan, kun Novian murahti varkaasta. Pian mieskin näki, että tuo likaisenhaiseva töistä tulija oli tarttunut Novianin rahapussukkaan. Maagikko ei näyttänyt reagoivan muutoin kun pudistamalla päätään miehelle, joka halusi Novianin kolikot itselleen. Daikhan ei halunnut haastaa riitaa, mutta ei myöskään luovuttaa tuon käsiin niitä kovan työn takana olleita kolikoita itseltään, tai vielä vähemmän kaveriltaan. Onneksi tilanne näytti laukeavan itsekseen, kun toinen tuon varkaan seuralaisista tuli järkiinsä ja kielsi kaveriaan tappelemasta. Novianin kommenttiin Daikhan vain pudisti päätään ja kohotti sormensa huulilleen. “Ei haasteta riitaa, tule”, maagikko kehotti hiljaa lähitessään heidän huonettaan kohden. Pian Novian ja Daikhan olivatkin löytäneet yksinkertaiseen, mutta laivaan nähden erittäin tilavaan ja kuivaan huoneeseen. Daikhan kääntyi vielä salpaamaan oven perässään, kun oli astunut peremmälle huoneeseen.
“Caliban… on kaukana kaikesta”, maagikko totesi tiputtaessaan laukkunsa huoneen seinustalle. “Ja muukalaisista saarella ei pidetä. Kaikki tietävät toisensa vähintään ulkonäöltä, ja muistan itsekin nuo idiootit nuoruusvuosiltani”, eivätkä nämä olleet muuttuneet yhtään sen jälkeen. Nimiä ei Daikhankaan kyllä saanut mieleensä.
“Ja sen lisäksi täällä inhotaan kaikkea, mitä ei ymmärretä… esimerkiksi magiaa”, totesi maagikko vielä tuhahtaen vähän.
“Jos Ceresissä on jokin… jumalanhylkäämä paikka, tämä on varmasti sellainen”, Daikhan istahti kovalel sängylle ja vilkaisi ohimennen Novianiin. Ei hän oikein tiennyt, mitä muuta olisi sanonut. Vaikka Daikhanilla oli joitain ajatuksia paikoista, joista aloittaa etsintänsä huomenna, ei hän ollut enää lainkaan varma siinä pienessä hetkessä, oliko tämä hyvä idea… ja oliko ollut hyvä idea raahata Novian mukaan tämän ainakin näennäisestä vapaaehtoisuudesta huolimatta.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Matkan päätepiste vai käännekohta?

Post by Kuparirapu »

Astuessaan huoneeseen Novian varmistui että se oli todellakin maan alla, lähinnä maanläheisestä hajusta jonka saattoi erottaa. Mutta hänen odotustensa vastaisesti se oli kuiva,tilavakin, ja heitä odottivat kaksi sänkyä mikä oli kaikkiaan ensimmäinen miellyttävä yllätys tänä päivänä. Peikko heitti hattunsa toisen sängyn päälle, kuin sanattomana merkkinä missä hän nukkuisi, ja varmisti vielä että oven salpa oli tukevaa tekoa. Hän ei toivonut yllätyksiä yön aikana.
"Eli minun ei kannata laskea sen varaan, että tiukassa paikassa voit suihkauttaa tulta sormistasi ja auttaa meidät sillä pinteestä?" peikko kysyi vain hiukan piloillaan. Muistellen mihin Daikhan oli kyennyt merellä käydyssä taistelussa, oli Novian tavallaan odottanut ettei kukaan koko saarella uskaltaisi nokitella heille. Tai ainakaan Daikhanille.

Peikko istahti sängylle ja nosti jalkansa koukkuun eteensä. Hän katsoi Daikhania hetken aikaa hiljaisena, tavalla josta kokenut voisi arvata Novianin pohtivan jotain.
"...Lähditkö sinä pois, koska kyllästyit tähän paikkaan? Vai koska...siis, siksi kun sinä olet maagikko?"
Novian tiesi, alkaen omakohtaisesta kokemuksesta, millaista ennakkoluuloihin pohjautuva kohtelu oli. Ja tällaisessa paikassa ei ollut tilaa paeta sellaista kohtelua minnekään, paitsi lähtemällä pois. Kauas pois.
"Oletko varma että haluat tehdä tämän?" peikko kysyi yllättäen, katsoen Daikhania huolestuneen näköisenä. Kysymys tuntui tietenkin turhalta, johan he olivat raataneet itsensä tänne asti Phoebesta alkaen. Mutta samaan aikaan Novian kykeni vain kuvittelemaan, miltä Daikhanista tuntui palata takaisin kotiseuduilleen josta tällä ei tainnut olla montakaan hyvää muistoa.
"Hänellä taitaa olla vielä suurempi halu lähteä kuin minulla, eikä se johdu vain huonosta ruoasta. Mutta samaan aikaan hän haluaa yhtä kovasti kostaa Taraniksen takia," peikko ajatteli mielessään. Olisi varmaan ihme, jos Daikhanin sydän ei halkeaisi jossain vaiheessa.
"Sinun ei tarvitse selittää minulle mitään, jos et tahdo. Kunhan tiedät etten minä tuomitse vaikka lähtisimme takaisin laivalle," Novian sanoi, yrittäen kuulostaa mahdollisimman vähän loukkaavalta. Peikko kun oli itse monta kertaa päässyt todistamaan ettei aivan jokaista kiveä vasten kannattanut puskea eikä jokaista tuulimyllyä vastaan hyökätä. Tarinoissa sankarit onnistuivat aina lopussa, mutta niiden ulkopuolella auttoi myös jos tiesi milloin kävellä pois.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Matkan päätepiste vai käännekohta?

Post by Tinanja »

“Kyllä minä sinut pelastan pinteestä vaikka sillä tulipallolla, mutta en ole vastuussa kärventyneestä hännänpäästä”, Daikhan vastasi, hymähtäen vähän. Mutta ei hän olisi ensimmäisenä julistamassa olevansa maagikko, tai osaavansa edes käyttää hänelle suotua magiaa. Mitä harvempi siitä tietäisi täällä, sitä helpompaa heidän molempien olisi selvittää kuka Taraniksen oli viime kädessä murhannut. Daikhan huokaisi syvään vakavoituessaan, kun Novian uteli hänen lähtönsä syitä. Se ei ollut kovin mielenkiintoista tai monisyistä, vain turhaa ja… paikkaan kuulumattomuutta. Vaati tietynlaisen luonteen, tietynlaisen idioottimaisuuden ja toivottomuuden helpommasta ja paremmasta elämästä, että suostuisi jäämään tänne samojen rutiinien ja samojen tapojen sekaan päivästä ja vuodesta toiseen. Hänen ajatuksensa eivät kuitenkaan vastanneet peikon ilmassa leijuvaan kysymykseen. Eivät, vaikka Daikhan läsähtikin istumaan omalle sängylleen ja vilkaisi Noviania olkiaan kohauttaen.
“Paikan ainut magiaa vähän osaava tyyppi ei osannut opettaa minulle oikein mitään. Kun yhdistät siihen vielä pari… itsepuolustukseksi laskettavaa loitsunalkua ja niistä seuraavat vahingot, niin lähtöpäätös oli helpoin päätös, jonka olen koskaan tehnyt”, Daikhan tuhahti hiljaa, hymähtikin vähän. Sanojen takana oli kuitenkin katkeruutta sitä hyljeksityksi tulemisesta, ja siitä, ettei saari, perhe tai yhteisö täällä ollut voinut tarjota mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta vasta löytyneen voimiensa kanssa kamppailevalle maagikonalulle.

Mutta siitä, halusiko Daikhan tehdä tämän, ei maagikolla ollut epäilystäkään. Hän halusi löytää sen, kuka oli tappanut hänen… erittäin läheisen ystävänsä, ja hän aikoi olla viimeinen, jonka tämä vielä eläessään näkisi. Oli kuitenkin otettava huomioon myös saaristo, ja se, miten ikävä läävä tämä oli, ja miten vaikea täältäkään olisi löytää ketään, joka ei halunnut tulla löydettäväksi.
“Minä en ajatellut lähteä takaisin laivalle… vaikka täältä saarelta varmasti onkin vaikeaa löytää ketään, joka ei halua tulla löydetyksi”, Daikhan kohautti olkapäitään. “Mutta… kuten sanoin, tämä ei ole sinun taistelusi”, maagikko kohautti olkapäitään. “Lokin kyydissä pääsee vielä Phoebeen ennen talvea”, tuo hymähti vähän. Ristiriidasta huolimatta kostonhalu… saavutettiin sillä sitten mitä tahansa - oli voimakkaampi kuin tarve päästä pois tältä jumaltenyhylkäämältä kivikasalta.
“Saarella on pari… paikkaa, joista voisi aloittaa kyselyn. Ehkä joku vielä suostuu puhumaankin minulle”, Daikhan hymähti. “Haluatko lähteä mukaan aamusta?”
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Matkan päätepiste vai käännekohta?

Post by Kuparirapu »

"Tuo ei ole reilua," Novian sanoi ja hänen rakkoisten käsiensä ote jalkojen ympärillä kiristyi hieman. "Ehkä minä en tuntenut Taranista, enkä tiedä mitä kaikkea teille tapahtui. Mutta minä olen täällä, koska minä haluan olla. Koska haluan matkata sinun kanssasi, minne sitten ikinä päädymmekään. Älä siis sano että voisin niin helposti vain ottaa ja lähteä matkoihini, jättäen sinut jälkeeni, kaiken sen jälkeen mitä me olemme ehtineet kokea."
Peikko ei sanonut kaikkea mitä ajatteli, koska hän ei uskonut kummankaan heistä olevan valmis kuuleman niitä sanoja. Koska Novian oli tällä matkalla alkujaan itsensä takia, koska Daikhania seuraamalla hän oli löytänyt jonkin suunnan itselleen. Minkä tahansa suunnan, ja ilman sitä hän olisi melko varmasti vain juuttunut paikoilleen. Mutta samalla Novianista alkoi tuntua, että hän oli täällä myös Daikhanin takia. Yksinäisen maagikon koko elämässä oli tällä hetkellä vain yksi päämäärä, johon tämä oli ripustautunut. Novianin oli oltava paikalla jos Daikhan onnistuisi, valmiina tukemaan toista jotta tämäkään ei kostonsa saatuaan vain pysähtyisi ja jäisi paikoilleen.
He tarvitsivat toisiaan, vaikka toinen heistä ei sitä myöntänyt ja toinen ei ehkä sitä vielä ymmärtänyt.
"Me palaamme laivalle sitten yhtä matkaa," Novian totesi tavalla joka ei tuntunut kuuntelevan vastaväitteitä asiasta. Peikko nyökkäsi toverinsa sanoille ja oikoi jalkojaan karhean peiton päällä.
"Sopii minulle. Minusta alkaa tuntua että ensi yönä uni voi tulla vaikeasti laivamatkan jälkeen. Nyt istuessa minusta tuntuu että lattia aaltoilisi vieläkin allani..."

Maanalaisessa huoneessa ei ollut ikkunoita, ja siksi auringonlaskusta ei ollut heillä tietoakaan. Mutta vastapainoksi oli miellyttävän hiljaista ja hämärää, ja hiljalleen väsymys voitti kaksikon torkahtaessa. Novian kääriytyi peittonsa uumeniin kuin siili ja vain peikon hännänkärki pisti esiin sen alta. Huolimatta peikon epäilyksistä kukaan ei yrittänyt häiritä heitä yön aikana.
Ainakaan ennen aamua.
Herätys saapui napakkana jyskytyksenä oveen, mikä sai Novianin hyppäämään seisaalleen valmiina kiiruhtamaan kannelle köyttä selvittämään. Mutta perämiehen käskyjen sijaan oven takaa kuului yksinkertaisesti:
"Herätys, aamiainen on tarjolla."
Hiukset pörrössä ja silmät puoliunesta sameina Novian tuijotti ovea hetken aikaa, yrittäen päättää suuttuisiko hän yllätysherätyksestä vai ei, mutta päätti lopulta antaa asian olla. Silmiään hieroen peikko haparoi kenkiään hämärässä, kuullen liikettä Daikhanin sängyn suunnalta.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Matkan päätepiste vai käännekohta?

Post by Tinanja »

Daikhan ei vastannut Novianin kommenttiin reiluudesta mitään. Hän tiesi, miten syrjäinen, miten luotansatyöntävä ja miten kylmänkalskea koko saaristo oli, eikä olisi tuon peikon asia sotkeutua sukupolvien yli ulottuviin kaunoihin ja murhaajan metsästykseen, joka oli saanut alkunsa jo aikoja sitten. Maagikko ei myöskään näyttänyt rekisteröivän sanoja, jotka Novianin ensimmäistä kommenttia seurasivat. Hän ei halunnut kuulla niitä, vaikka oli kuullut jokaisen sanan, pienen sananpainonkin aivan liian tarkasti. Daikhan ei halunnut uskoa, että kaiken sen yksinäisyyden ja menetyksen keskellä oli joku, joka ei vaihtanut kadunpuolta hänet nähdessään, ja tuntiessaan. Joku, joka halusi jäädä tälle jumaltenhylkäämälle kivikasalle metsästämään hänen kostoaan… ei omaansa, ei kenenkään muun kuin maagikon itsensä. Viimein Daikhan vilkaisi Novianiin sytytettyään parilla loitsuriimulla vanhannäköisen öljylampun ja ripustaessaan sen sängynpäätyyn valaisemaan laukusta sängylle tiensä löytävän, kosteudelta nahan suojaan käärityn loitsukirjansa - tai paperikasakääröltä se tällä hetkellä enemmän näytti kuin kirjalta.
“Entä sinä?” Daikhan kysyi viimein hiljaa, peikkoa vilkaisten. Sänky narahti miehen painon alla tämän istuessa. Pian tuo oli levittänyt eteensä irtopaperinsa. Tuo ei kuitenkaan nähnyt mitään, mitä luki, mutta se tarjosi pientä tekemistä käsille, ja katseelle jotakin muuta kuin Novian, johon keskittyä. “Mitä sinä haluat tehdä… vaikka tämän kaiken jälkeen?” tuskin tuo vastaisi ilman viimeistä kommenttia muuhun kuin hänen seuraamiseensa noiden sanojensa jälkeen, mutta… pakkohan tuollakin oli olla jotakin, mikä voisi tämän matkan kääntää suuntaan jos toiseenkin?

Maagikko oli viettänyt hetken illastaan vielä keskittyen papereihinsa, mutta ne eivät erityisemmin vieneet hänen ajatuksiaan pois siitä, miksi hän oli täällä. Levottomaksi odotettu yö oli aivan jotain muuta, kun Daikhan tajusi nukkuneensa paremmin kuin viikkoihin. Tasainen maa, kohtalainen sänky ja paksu peitto edesauttoivat sitä enemmän kuin mies viitsi myöntää edes edelleen. Aamulla oveen kolahtanut koputus sai Daikhaninkin viimein havahtumaan, ja mies tuhahti hiljaa. Vielä pieni hetki peittojen alla olisi tehnyt hyvää, mutta hitaasti tämä vääntäytyi ylös asti.
Nopea, illallisen kanssa aivan yhtä karu aamiainen oli pian nautittu, ja Daikhan astui pian kadulle pirteänkylmään aamuilmaan. Päivien lyhenemisestä kertoi pitkälti se, miten matalalla aurinko oli, vaikka aamu oli jo pitkällä. Kadut alkoivat hitaasti täyttyä töihinsä kulkevista kyläläisistä, ja kylän pieni, kovaksitallattu keskusaukio sai myyjänsä ja liikkuvat kojunsa paksukarvaisten ja lyhytjalkaisten hevosten vetäminä. Daikhan puikkelehti kaduilla kuin olisi kotonaan ollut - vaikka paikka oli muuttunut jonkin verran: rakennuksia uusittu, julkisivuja korjattu, näin päivänvalossa se oli samankaltainen ja hyvin samannäköinen kuin aiemminkin… ja näillä kaduilla maagikko oli kasvanut.

“Keskustan liepeillä on pieni… kauppahallin tapainen paikka, vähän kuin sisälle katettu tori”, Daikhan totesi sitten, vilkaisten olkansa ylitse Novianiin. “Toivon, että minulla olisi siellä edelleen kontakti tai pari”, tämä lisäsi. Oli magiasta toisinaan ollut hyötyäkin - ne harvat ennakkoluulottomat ja magiaa vähän ymmärtävät olivat huomanneet että nuorukaisesta ei ollut aina harmia, vaan toisinaan hyötyäkin. Ei se tilannetta ja muiden suhtautumista pehmentänyt, mutta saattaisi vielä tarjota muutaman kolikon tai kiristyksen avulla tiedonmurusen. Vieraat huomattiin tällä saarella nopeasti, ja Daikhan toivoi hänen… heidän etsimänsä henkilön myös kulkeneen ainakin tätä kautta.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Matkan päätepiste vai käännekohta?

Post by Kuparirapu »

Siinä missä Daikhan ei nostanut katsettaan kysymyksensä kohdalla, Novian katsoi maagikkoa suoraan vastatessaan:
"Mitä tahansa. Kunhan silloin vain muistaisin taas sen tunteen, että valinnoillani on jotain merkitystä."

Ulkona heitä tervehti saarella alati läsnä puhaltava tuuli joka nyki vaatteita vaativasti ja kylmin sormin, kuin pahanilkinen lapsi. Novian yritti suojella korviaan viimalta ja hautasi katseensa syvälle painetun hattunsa alle, Daikhanin viitan lievettä seuraten. Aina välillä hän kuitenkin muisti mulkoilla epäluuloisesti vastaantulijoita. Peikko ei ollut unohtanut sitä välinpitämättömyyttä jolla heidät oli eilen illalla otettu vastaan, ja hän tunsi erottuvansa massasta pitkästä aikaa epämiellyttävän selkeästi.
"Toivottavasti siellä tuuli ei tunge nurkista sisään," hän mutisi Daikhanille heidän jatkaessa torin halki kohti pitkänmallista rakennusta sen takana. Tukevista pariovista tuli ja meni tasaiseen tahtiin paikallisia, vaikka Novian oli mielestään nähnyt tavernassakin enemmän henkilöitä kuin torilla heidän ympärillään. Pysytellen selkä väärällään painavaa kalakoria raahaavan miekkosen takana he pääsivät tunkeutumaan sisään.
Ilma oli toden totta lämpimämpi, jopa liiaksi asti. Ilma oli savunhajusta raskasta ja tunkkaista, ja Novianin ensimmäinen henkäys oli kuin kourallinen villaa suoraan kielenpäälle. Yksittäisiä myyntipöytiä oli pystytetty sikin sokin missä tilaa vain riitti, eikä asiakkailla tuntunut olevan tilaa kävellä toistensa ohi. Novian otti vaivihkaa toisella kädellään Daikhanin viitanliepeestä kiinni jotta ei olisi kadottanut maagikkoa näkyvistään. Vierellä savustettiin paksuja merikaloja maahan kaivetun tulikuopan yläpuolella ja jossain taaempana joku kailotti suureen ääneen hyvää tarjousta suolavakallisesta.
"Rannekoruja, kauniita sormuksia herralle! Sytyttää lemmenliekin neitoon kuin neitoon, ja kaunistaa rakastanne hautaan asti!"
Heidät yllätettiin kalakantajan väistyessä ja eteen pelmahtaessa karvareunaiseen takkiin sonnustautunut mies kädet levällään, kuin yrittäen pysäyttää Daikhanin. Hänen sormensa ja ranteensa olivat väärällään pieniä koruja ja hiluja, ja kaulassaan miehellä kalisivat erilaiset kaulakorut. Kullan tai hopean sijaan ne näyttivät olevan puusta ja luista kaiverrettuja, kauniita omalla tavallaan mutta kauppiaan melkein jo tyrkyttäessä niitä menetti Novian nopeasti mielenkiintonsa. Mutta kauppias oli asettunut keskelle kulkuväylää eikä halunnut millään väistää.
"Anteeksi mutta meillä on asioita hoidettavana! Tulemme myöhemmin tutustumaan koruihinne," Novian sanoi mahdollisimman kohteliaasti Daikhanin takaa ja taputti maagikkoa selkään vihjatakseen että tämä jatkaisi eteenpäin. Kauppias hiljenikin ja tuijotti Noviania hetken aikaa kulmat kohollaan, kääntyen sitten uudelleen Daikhanin puoleen ja jatkaen puhetulvaansa:
"Teilläkö on lemmikkipeikko? Hyvä palvelija tarvitsee pannan, kauniin kauniin. Minulla on sellainen herralle, eikä hinnalla pilattu."
"Me sanoimme jo että meillä on kiire!" Novian ärähti ja sysäsi miehen melko kovakouraisesti kauemmas. Tämä horjahti läheistä tiskiä päin ja joutuessaan pahoittelemaan sen omistajalle aiheuttamaansa sekasortoa ehtivät Novian ja Daikhan kadota näköpiiristä. Peikko hieraisi savusta kirveltäviä silmiään happamana.
"Mikä Jumalaton takapajula," hän murahti säestäen Daikhanin sanoja eiliseltä illalta.
Locked