Keitä oikein olemme?

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Keitä oikein olemme?

Post by Kide »

Tessalta pääsi melkein huokaus helpotuksesta, kun kaljupään kaverin kiukkuinen katse salamoi hänen sijaansa toiseen suuntaan. Mies oli kuitenkin edelleen niin vihainen, ettei Tessa osannut rentoutua vaan törrötti seinää vasten painautuneena ja paikalleen jähmettyneenä. Hän melkein sääli kaljupään puhuttelemaa nuorukaista, mutta vain melkein. Tällainen väärinkäsitys olisi voinut kantaa paljon korkeampaa hintaa. Heidän kaikkien onneksi niin ei käynyt. Ja Tessan onneksi kaljupääkin ymmärsi, ettei tästä käynyt vain hänen syyttäminen. Samalla Tessa alkoi varmistua siitä, että he kaikki neljä todella kuuluivat samalle puolelle.
Tessa ei voinut olla pohtimatta, mikä oli tämän kolmikon rooli. Tai oikeastaan tuon kaljupäisen miehen, joka tätä joukkoa näytti johtavan. Hän hätkähti tiukkaa äänensävyä, jolla mies käskytti yllättäen seuralaisensa pois ja mietti mikä olisi hänen lopullinen tuomionsa heidän jäätyään kahden. Siitä, mitä mies alunperin oli hakeutunut selvittämään, Tessalla oli jo epäilyksensä. Hän kuunteli miestä päätänsä hieman laskien kuin lapsi joka otti torut vastaan, mutta piti katseensa tummissa silmissä. Tessalla olisi ollut paljonkin sanottavanaan puolustuksekseen, mutta kerrankin hän osasi vaieta oikealla hetkellä. Jos tässä oli kaikki, hän oli ilmeisen onnekas. Nyt he pääsisivät itse asiaan.
Vaikka olikin osannut sitä odottaa, Tessa ei voinut välttää värähtämästä kuullessaan Caylan nimen. Hän mutristi hieman suutaan miehen sanoille takinkääntäjästä, vaikka tiesikin sen olevan osaltaan totta. Parempi että hänestä puhuttiin niin kuin että kukaan tiesi oikeaa totuutta: kuinka kauan hän olikaan ehtinyt pallotella molempien puolella takkinsa valtoimenaan hulmuten. Tessa oli mieluummin likainen takinkääntäjä, jos se takasi hänelle paremman luottamuksen tässä uudessa joukossa.
"Tessa on mun nimeni, jos sekin jäi noilta kertomatta." Tessa ojensi miehelle kättään, vaikka inhosikin ajatusta oletetun limaisesta ja likaisesta katurotan kättelystä. Mutta hänen oli ainakin yritettävä aloittaa kaikki jollain tapaa alusta, vaikka mies jo näyttikin ärtymyksestään huolimatta olevan valmis jättämään kaiken tapahtuneen sikseen. "Mää olen kovasti pahoillani, mutta... niin. Kuten sanoit, se siitä. Sää haluat varmaan päästä jatkamaan matkaa tovereittes perään mahdollisimman pian." Tessa suoristautui paremmin omien jalkojensa kuin seinän varaan ja vilkaisi ympärilleen. Kaikkialla oli hiljaista, mutta Tessa tiesi paremmin. Hän nosti tikarin maasta hitain ja selkein liikkein, jotka oli tarkoitettu vakuuttamaan hänen rauhanomaiset aikeensa, ja sujautti sen varovasti taskuunsa.
"Tule", hän viittoi miehelle, "kävellään vähän. Solmulla on korvia, useampikin kuin pari." Nyt kun Tessa sai rauhassa katsoa ympärilleen, hän oli melko varma tietävänsä suunnan ja lähti johdattamaan heitä takaisin sinne, mistä oli tähän kulmaukseen juossut.

"Mää uskon, että sää jo tiedät rottien viihtyvän viemäreissä, lähellä vettä?" Tessa vilkaisi kysyvästi vierellään kulkevaa miestä. Samalla hän mietti, että tässäkö oli se, jonka harteille Caylan etsiminen oli sysätty. Olikohan taakka raskas, pakotettu vai sittenkin haluttu? Äsköisestä oli käynyt hyvinkin selvästi ilmi tämän kolmikon nokkimisjärjestys, mutta kuinkahan korkealla orrella kaljupää muuten mahtoi istua.
"Mutta viemäreitähän täällä riittää, liikaa koluttavaksi ja eksyttäväksi. Varsinkin, kun rotat on osoittanut oletettua suurempaa viisautta papanoimalla toisaalla kuin ne elää. Sataman eteläosassa löytyy eniten jälkiä ja sinne kattelee välillä jopa kaartikin, mutta itte rotat on ainakin olleet ihan pohjoisessa satamaa. Siellä missä viemäritki on sokkeloisimmat." Tessa arveli, ettei tätä miestä kannattanut vaivata liian tarkalla kertomuksella vaan oli parempi pitäytyä vain tärkeimmässä. Sillä ei ollut väliä, että monet olivat huomanneet tavaroita ja liikettä sataman eteläpuolen viemäreiden suulla ja niistä puhuttiin kaikenlaista. Se oli vain hämäystä. Eikä silläkään ollut väliä, että kalastajat puhuivat pohjoisen viemäreistä "lemmen viemäreinä", kun sinne iltasella katosi usein pari jos toinenkin tummia hahmoa. Väliä oli vain sillä, että Zahirin alaisten katse kannatti keskittää sataman pohjoisosaan. Pari iltaa tilanteen seuraamista viemäreiden lähistöllä ja heille varmistuisi, että siellä tehtiin jotain ihan muuta kuin lemmiskeltiin.
"Ja mulla oli ilo ja kunnia tutustua vanhukseen, jonka ties monesko isoisä oli ollut suunnittelemassa viemäreitä tänne. Se innostu puhua pulputtaan, kun kerrankin joku kuunteli. Lupasipa jopa näyttää mulle hahmotelman, miten uskomattomalla taidolla on sataman alainen viemäristö tehty. Huomenna näen suuren isoisän vaalitun kädenjäljen vanhalla pergamentilla, jotenka iltasella mää tiedän, mistä mahtuu liikkuun karvaset rotat parhaiten sisään ja mistä muut." Tessa ei peittänyt tyytyväisyyttään hymyillessään miehelle. Hän tiesi, että tällä kertaa hänellä oli tarjota jotain ainutlaatuista. Ehkä se vähän paikkaisi heidän kankeaa alkuaan ja hyvä sana kiirisi vielä Zahirille asti.
"Jospa sää sitte tulisit vaikka sisälle asti Kärmekseen? Voidaan jättää tämä tämmöinen iltalenkkeily välistä", nainen ehdotti toista kulmaansa kohottaen. "Mää voin tarjota oluen tai parikin. Ne ei ehkä paikkaa tuota reikää sun paidassas, mutta saatat unohtaa sen hetkeksi", Tessa jatkoi ja uskalsi jopa virnistää hyväntahtoisesti. Samalla hän voisi selvitellä, kuka tämä mies oli ja kuinka hyvissä väleissä hänen kanssaan oli syytä olla.
"Vai ootkos se sää, jolle viemäristön salat tulee näyttää?" Olisiko tämä mies todella se, joka sukeltaisi viemäreihin ohjaamaan tulevaa, kaikkien maagikon alaisten huulilla olevaa metsästystä vai oliko mies tarkoittanut saamallaan käskyllä vain tiedon kokoamista? Harmaiden silmien katseeseen eksyi uteliaisuutta, kun Tessa vilkuili miestä. Hän oli nähnyt huomattavasti isompiakin köriläitä Zahirin väen seassa, mutta toki suuri pää ei useinkaan kantanut sisällään yhtä suuria ajatuksia.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Keitä oikein olemme?

Post by Kuparirapu »

Vareo katsoi ojennettua kättä pienen hetken, koska oli yllättynyt tällaisesta eleestä. Nainen, tai siis Tessa, oli vielä äsken juossut henkeään peläten heitä karkuun, ja lähellä oli ollut ettei Vareo ajautunut antamaan tälle melkoisa löylytystä äsken. Ja samalla mies saattoi nähdä mielessään tikarin, jota tuo samainen käsi oli äsken pidellyt. Toisaalta, olihan hän tiennyt että tämä Tessa oli jo ollut jonkin aikaa alamaailmaan yhteydessä ja oppinut miten täällä toimittiin. Vareo oli vain yllättynyt miten hyvin tuo oli oppinsa kerrannut.
Tarttuen Tessan käteen ja vastatessa lyhyesti kättelyyn Vareo huomasi jostain syystä naisen käsien olevan työn kuluttamat. Samanlaiset kuin hänenkin.
"Vareo. Kaikki eivät aina halua tuoda nimiään esille, joten en kysynyt sitä heiltä," hän vastasi, tuntien että tämä lyhyt sananvaihto oli puhdistanut hieman ilmaa heidän välillään. Ja kuunnellessaan naisen puhetta Vareo huomasi arvostavansa naista hiukkasen enemmän; tuolla oli selkeää kykyä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, mikä erottui siitä itsekkäiden ja lyhytkatseisten katurosvojen massasta joiden läheisessä seurassa Vareo oli varsinkin viime päiviä viettänyt.
"Minulla ei ole heille mitään sanottavaa tänä iltana," hän kävellessään Tessan rinnalla. "Joko he ymmärtävät hölmöilynsä, tai sitten eivät, mutta he joutuvat keksimään sen itse."

"Hän on enemmän verenjanoinen rakki, mutta ympärillään hänellä on kyllä pieni lauma rottia," Vareo lausahti kevyesti Tessan kielikuvalle, mutta kuunteli kuitenkin kiinnostuneena. Hän, ja mahdollisesti Zahir, olivat näemmä ehtineet aliarvioida Caylan sakin järjestyneisyyden. Vareo oli kuvitellut Verisestä Yöstä selvinneen kenties kourallinen miehiä, ja hekin koska olivat suurimpia pelkureita, mutta selvästi tilanne oli toinen. Lisäksi tämä tieto auttoi hänet sitkeästä päänsärystä eli Kaupunginkaartista. Etsinnät olivat muutenkin vaikeita yöaikaan, mutta kun samalla oli varottava kaartien kiertopartioita ja muutama yritys viemäriaukkojen kartoittamiseen oli mennytkin harakoille niiden takia. Kaarti saisi jahdata omia varjojaan toisaalla, niin he olisivat poissa Vareon tieltä.
"Jonkun asiaatuntevan luonnos viemäreistä olisi tarpeen, virallisista kartoista kun voi jäädä paljon pikkuseikkoja huomiotta," hän totesi nyökytellen. Samalla hän jätti sanomatta ääneen että tämän ukkelin puheripuli vaikutti olevan tarttuvaa sorttia. Vai vuoliko nainen sanoja noin ahkerasti, koska halusi todistaa hyödyllisyytensä?
"Kiitän kutsusta, mutta minulla on vielä tänä yönä asioita hoidettavana enkä odottanut tätä koko kujanjuoksua," mies jatkoi, vilkaisten merkitsevästi Tessaa. "Mutta jos onnistut hankkimaan sen luonnoksen, voin tulla noutamaan sen parin päivän sisällä. Jos tiedät vielä muuta, tai siihen mennessä kuulet lisää, niin olen pelkkänä korvana. Luotan ainakin saavani varmoja tietoja, toisin kuin eräiltä..."
Kun Tessa teki kysymyksensä, varsin suorasukaisen sellaisen, Vareo käänsi päätään ja katsoi naista lyhyesti silmiin.
"Oman pään käyttäminen on ihailtavaa, mutta suosittelen harkitsemaan kysymyksiäsi. Ehkä asiakkaasi tavernassa eivät pahastu pikku uteluista, mutta näissä piireissä joku voi. Ethän sinä edes tiedä, mikä minun roolini tässä kaikessa on. Kenties joku isonimisempi on määrännyt minut kyselemättä tähän hommaan, kertoen vain mitä teen mutta vaivautumatta selittämään miksi. Voit asettaa jonkun raukan vaikeaan tilanteeseen kysymällä asioista, joihin he eivät osaa vastata tai edes tiedä, saisivatko he puhua niistä.
Tämän lyhyen saarnan jälkeen Vareo kuitenkin päätti antaa suoran vastauksen, kuin pienenä hyväntahdon eleenä naisen kädenpuristuksen tapaan:
"Mutta kun kysyit, niin kyllä. Caylan etsiminen ja vangitseminen on annettu yksin minun vastuulleni."
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Keitä oikein olemme?

Post by Kide »

Tessan yllätykseksi hänen käteensä ei tarttunutkaan lian tahrima, kömpelö tai liian kovakourainen käsi. Työn kovettaman käden puristus oli jämäkkä ja lämmin, ja ennen kaikkea puhdas. Kuunvalo ei näyttänyt yhtä paljon kuin Tessa olisi halunnut nähdä arvionsa miehestä tehdäkseen, mutta hän pisti heidän kävellessään merkille melko hyvin istuvat vaatteet ja kuluneisuudestaan huolimatta tyköistuvat ja pehmeänahkaiset saappaat. Miehen puhuessa suu ei ollut tumma aukko vaan täysi hammasrivistö erottui kirkkaana. Tämä rotta ei ollut aivan samaa kastia kuin suurin osa niistä, jotka Tessa oli oppinut jo tuntemaan. Hän alkoi olla entistä varmempi siitä, että tämä mies oli kavunnut ojan pohjalta hyvälle paikalle Zahirin luomassa hierarkiassa. Ojan pohja oli juurikin se, mistä Tessa miehen kuvitteli kömpineen liikkeelle. Ei hän olisi voinut arvata, että noilla käsillä oli joskus kirjoitettu tavallisen kodin lämmössä. Että tuolla kaljupäällä oli ollut yhtä tavallinen lapsuus kuin Tessalla itsellään.

Tessa oli luottanut siihen, että saisi peitettyä uteliaisuutensa käytännöllisyyden taakse: hänen olisi turha selostaa tietojaan viemäriverkostosta vain jollekin, joka sen veisi eteenpäin mahdollisesti jotain unohtaen tai sekoittaen. Tämä mies näki yrityksen läpi, ja hetken aikaa Tessa luuli romuttaneensa hyvän alun, mutta hän piti ilmeensä tasaisena antaen vain uteliaan pilkkeen haihtua kääntäessään katseensa taas eteenpäin. Tessa oli todellakin asettanut monta raukkaa vaikeaan tilanteeseen kysymyksillään tavernassa, varsinkin saadessaan vastauksen ennen kuin nuo raukat ehtivät tajuta, mitä juuri kertoivat. Nyt kävi selväksi, ettei hän kävellyt samanlaisen raukan kanssa. Toisaalta juuri se, samoin kuin tapa jolla Vareo asiansa esitti, kertoi melkein yhtä paljon kuin suora vastaus kysymykseenkin olisi kertonut, jollei jopa enemmän. Yllättyneempi Tessa olikin oikeasta vastauksesta, jonka lopulta sai, eikä nainen kyennyt peittämään kaikkea yllätystään vilkaistessaan uudestaan miehen suuntaan. Jos Vareo olisi ollut yhtään resuisemman näköinen, yhtä hyvä arvaus hyvän aseman kanssa olisi ollut veikkaus hierarkian turhasta pohjasta, joka sopi uhrattavaksi koiranruuaksi.
"Luulenpa, että se on varsin hyvä, kun tän kaltainen tieto menee suoraan sitä käyttävälle", Tessa tyytyi vastaamaan aivan kuin Vareo ei olisi viimeisiä sanojaan enempää sanonutkaan ja aivan kuin mies ei olisi huomannut hänen udelleen enemmän kuin oli tarpeen.
He ohittavat ties monennenko lahonneen talon, tosin tämän surullisen näköisiksi painuneet ikkunaluukut tuntuivat seuraavan heidän kulkuaan. Tessa värähti, vaikka liikettä tai muita ääniä heidän askeltensa lisäksi ei näkynyt tai kuulunut. Hän tiesi heidän olevan vain kulmauksen päässä lähtöpisteestä ja päätti sanoa loputkin sanottavansa, vaikka se ehkä jo vanhaa tietoa olikin. Sekin olisi kuitenkin parempi päätös tälle selonteolle kuin hänen viimeinen, varomaton kysymyksensä.
"Uskoisin sunkin jo tietävän, mutta kerronpahan kuitenkin. Rotat on vähentynyt paljon. Ne ei ole enää iso ja tiivis perhe, vaan hajonnut ja loput nahistelee keskenään. Oikeasti lojaaleja on kai lopulta vaan kourallinen, muut seuraa perässä vailla parempaa." Jos Solmulla saattoi ajatella olevan rajat, nyt he olivat astuneet sen yli leveämmälle kadulle, jossa huomattavasti suoremmat talonseinät tervehtivät heitä, ja välkkyipä vähän matkan päässä erään talon nurkassa pieni lyhtykin. Tessa pysähtyi ja kääntyi taas katsomaan miestä.
"Mutta jos niille tarjottaisiin parempaa, tai yhtään millään tavalla vähemmän huonoa, mää uskon, että moni tarttuisi siihen siimahännät viuhtoen." Hän uskoi Vareon ymmärtävän. Tessa oli yllättynyt pystyessään kertomaan tämänkin näin tyynesti, vaikka hän oli jo aika hyvin perillä siitä, mitä viemäreissä tulisi myöhemmin tapahtumaan. Ehkä näin säästyisi muutama henki tai ainakin sille saatettaisiin antaa mahdollisuus.
Ylipäätään Tessa oli onnistunut puhuessa ja kävellessä rauhoittumaan hämmästyttävän hyvin. Tarjoilija oli nopeasti kietonut itsensä taas siihen turvalliseen tunteeseen, että hän oli sittenkin saanut karistettua viimeiset rippeet liitostaan ja teoistaan Caylalle ja hänen joukoilleen. Vaikka hän oli tästäkin illasta selvinnut tuurilla, hän askelsi jo varmana kuin jonkinlainen voittaja. Ei tosin pelkästään typeryyttään vaan myös suojellakseen itseään. Liika pelko vei kyvyn toimia ja siihen hänellä ei enää ollut varaa toistamiseen.
"Huomeillalla siis tai sen jälkeen mää voin kertoa lisää." Tessa nyökkäsi kevyesti. "Ja sää tiedät mistä mut löytää... ilman tätä kujanjuoksuakin." Sanoista ei kuultanut huvittuneisuutta eikä niitä seurannut naiselle tyypillinen virnistys. Tällä kertaa Tessa seisoi vakavana ja kun oli varmistunut siitä, ettei häneltä odotettu enempää, nainen kiskaisi hupun päähänsä ja lähti askeltamaan omaan suuntaansa. Tessa ei toivottanut hyvää yötä tai edes huiskauttanut kättään, hän vain lähti. Hän päätti ottaa kerrasta opikseen, ettei tuon miehen kanssa kannattanut leikitellä.

Kotimatkalla Tessa ei voinut olla miettimättä, oliko kaljupäällä niin kiire kuin tuo oli antanut ymmärtää. Vai oliko miehellä vain kiire ylläpitää tärkeämpää kuvaa itsestään kuin mihin todellisuus ylsi ja sen takia Tessa joutuisi kertaamaan mielessään päivän jos toisenkin huomenna kuulemiaan tietoja viemäriverkostosta muistaakseen ne oikein. Entäpä jos hän ei muistaisi oikein tai tiedot olisivat alun perinkin vääriä? Vareo oli sanonut luottavansa Tessan tietoihin, mutta Tessa epäili sillä luottamuksella olevan myös kurjan kääntöpuolensa, mikäli se petettäisiin. Tessa kiristi huomaamattaan kävelytahtiaan samalla kun hänen ajatuksensa alkoivat kiertää entistä nopeampaa ympyrää illan tapahtumissa. Kotiovelle päästyään hän oli jo hengästynyt. Nukahtamisesta Tessa ei haaveillutkaan vaan löysi itsensä istumasta sänkynsä laidalta lahjatikari kädessään, kyseenalaistamassa jälleen kerran valintansa, jotka olivat hänet tähän pisteeseen johtaneet.

*

Ilta alkoi hämärtyä. Tessa kulki kynttiläntynkä kädessään sytyttämässä tavernan pöytien kynttilöitä. Sinne tänne pöydille kynttilänjalkojen viereen tipahteli sulanutta talia, joka jäähtyessään vaaleni osaksi aiemmin pöydälle valuneiden vaaleiden pisaroiden rypästä. Savunhaju nousi hetkeksi oluen ja ruuan tuoksuja voimakkaammaksi. Wanha Lohikäärme oli täyttynyt tasaisesta puheensorinasta. Sopiva kiire yhdistettynä asiakkaiden raukeaan tunnelmaan olivat saaneet Tessan unohtamaan hetkeksi hänen taskussaan jo toista päivää polttelevan piirroksen. Mutta aina välillä tietyt puheensorinan seasta huomiota herättävät lausahdukset tai tutut kasvot saivat naisen kokeilemaan taskuaan ja varmistamaan, että vanha ja repaleinen pala pergamenttia oli vielä tallessa.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Keitä oikein olemme?

Post by Kuparirapu »

Silmäillen Tessaa silmäkulmastaan Vareo huomasi pohtivansa, miten tuo mahtoi itse suhtautua tähän koko tilanteeseen. Äskeisen jälkeen hän epäili naisen olevan varpaillaan vähimmänkin vaaranmerkin suhteen, mikä tietenkin edusti tervettä järkeä. Mutta se miten nopeasti tuo näytti asettuneen heidän jutteluunsa, ja raotellut jo sellaisia tietoja joista viisaampi pitäisi nenänsä poissa, alkoi Vareosta tuntua tahalliselta uhkarohkeudelta. Melkein kuin lapsen leikiltä, jossa käytiin kurkottelemassa rajan ylitse ja sitten peräännyttiin nopeasti pois jos kukaan huomasi.
Hölmöilyähän se oli, mutta toisaalta Vareon paidassa oli muistutus että Tessa osasi kyllä pitää huolta itsestään.
"Eiköhän tyttö pärjää," Vareo tuumi itsekseen, keskittyen samalla kuuntelemaan.
Hän oli itsekin kuvitellut samaa, iso osa joukosta olisi seurannut ketä tahansa jonka mukana katsoivat pääsevänsä helpommalla kuin yksin, ja Cayla sattui olemaan ensimmäinen. Mutta jos Verisen Yön jäljiltä vain pelko piti porukkaa yhdessä....
"Jos he olisivat fiksuja, he tekisivät sen päätöksen jo nyt," hän totesi katsomatta Tessaa. "Kun koko tilanne lopulta jännittyy siihen pisteeseen, että se repeää kokonaan, ei sellaiseen valintaan välttämättä ole enää aikaa."
Mielessään Vareo kuitenkin pisti tämän ajatuksen talteen. Jos sopiva tilaisuus ilmenisi, niin kenties....

Heidän päästessä ulos "Solmun" puristuksesta tunsi Vareo viimeinkin että ympärillä oli tilaa hengittää kunnolla. Hän risti kätensä ja katsoi Tessaa itsekin ilmettömän vakavana.
"Se sopii minulle. Voit joutua odottamaan päivän tai kaksi, mutta tulen kyllä paikalle. Kartta tuskin pahentuu odottaessasi," hän vastasi ja seurasi hetken aikaa katseellaan etääntyvää Tessaa yön hämärään. Tämän illan tuloksena oli yhtä pahaa kuin hyvääkin. Hän saisi toivottavasti luotettavaa tietoa viemäreistä, ja sai muistutettua tarjoilijaa ketkä tämän liittolaisia tällä hetkellä olivat.
Mutta samaan aikaan Vareon mielialaa laski se ajatus, että hän olisi voinut äsken kuolla. Hän ei tiennyt missä kohtaa oli hairahtunut olemaan varomaton, mutta sitä hän ei tekisi enää toiste.

'

"Wanhan lohikäärmeen" ovi heilui tasaiseen tahtiin edestakaisin, tervehtien jokaista nälkäistä sisäänkiiruhtajaa ja tyytyväistä ulosastujaa parilla narisevalla sanalla kuin valitellen kiirettä. Vareo joutui hetken odottelemaan ovensuussa että tie tarjoilijoiden ja asiakkaiden välissä aukesi tiskille asti, ja perille päästessään nojasti tukevaa puuta vasten kyynärvarret ristissä.
"Iltaa. Etsisin yhtä tarjoilijaanne, Tessa taisi olla nimeltään. Onko hän tänään täällä?" Vareo kysyi kumartuen eteenpäin jotta hänen äänensä kantoi tiskin takana häärivälle työntekijälle, ja tämän tuijottaessa häntä hetken aikaa häkeltyneenä vastasi vain olkiaan kohauttamalla.
Vareon vasenta silmäkulmaa koristi leveä mustelma, väristä päätellen jo parantumassa mutta silmiinpistävänä hänen paljaassa päässään kuin kolhu omenassa. Ja kun mies käänsi päätään lyhyesti Tessaa etsien, tulivat loputkin hiljaiset väkivallan merkit esille. Hänen tunikansa kauluksen alla näkyi rivi yhtä lailla paranevia ruhjeita kaulantyvessä ja hartiassa, joista sormet olivat tarranneet kiinni ja puristaneet tiukasti. Ja kuin niistä syntyvien pahojen aavistusten huippuna oli kaulan toisella puolella lyhyt, ilkeännäköinen naarmu, johon melkein mustaksi kuivunut veriläikkä kiristyi Vareon kaulan lihasten liikkuessa.
Ja jos näistä havainnoista huolestunut käänsi katseensa mieen käsiin, saattoi tämä panna merkille punertavat rystyset jotka vihjasivat ettei Vareo oli myös vastannut saamaansa huomioon yhtä ystävällisesti.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Keitä oikein olemme?

Post by Kide »

Amona tuijotti hetken uusinta asiakasta ymmällään. Oliko tämä sama mies, joka oli edellisen käyntinsä jälkeen jättänyt kokonaista kultakolikon ylimääräistä hänen käteensä täällä käydessään? Selvästi kyllä, vaikka kasvojen ruhjeet olivatkin täysin vastaan mustahiuksisen tarjoilijan viimeksi saamaa mielikuvaa.
"On, toki. Odota hetki", Amona heräsi vastaamaan ihmetykseltään ja lähti hakemaan viimeksi kauppiaiden valloittamassa nurkkauksessa näkemäänsä Tessaa, vaikka hänen ilmeensä näyttikin enemmän siltä, että hän oli aikeissa tehdä päinvastoin. Yhtä aikaa hän mietti mitä tuo mukiloitu kaljupää halusi Tessasta ja keräisikö Tessa tällä kertaa mukavat tipit hänen sijastaan.
"Kyllä mää sanoisin, että viini olis nyt parempi." Tessa löytyi nojailemasta tuttavallisesti yhden kauppiaan olkapäähän. "Ettehän te halua pilata noin hyvän paistin makua oluella." Tessa näytti olevan aikeissa jatkaa suostutteluaan kalliimpaan juomaan, mutta Amona keskeytti hänet.
"Tiskillä pyydetään sua", Amona kertoi suoraan saaden koko kauppiaiden ryhmän vilkaisemaan kuka sinne oli ilmestynyt ja viemässä heidän tarjoilijaansa.
"Tarvitaan", Tessa korjasi mielessään ja lisäsi sen Amonalle opetettavien asioiden listaan. Niillä sanoilla kauppiaita asia ei olisi kiinnostanut yhtä paljon tämä pyyntö, nyt he kaikki pistivät tiskin edessä odottavan kaljun pään mieleensä.
"Viiniä siis, eikös niin hyvät herrat", Tessa kumartui niin alas pöydän päälle, että sai varmasti kaikkien katseet takaisin itseensä tai ainakin poveensa.
"No tuota, hyvä on, hyvä on." Muut nyökkäilivät vanhimman kauppiaan sanojen mukana ja Tessa nyökkäsi salaa tyytyväisenä.
"Toisitko Amona pöytään pari pulloa sitä vasta saatua viiniä." Amona nyökkäsi, ja he poistuivat yhdessä tiskiä kohti. Matkalla Amona vielä kuiskutti Tessalle vaivihkaa: "Tuo on se kultakolikon mies josta kerroin." Amona näytti ilmeestään päätellen odottavan Tessalta jonkinlaista vahvistusta asiaan, tarkempaa tietoa, sillä olihan mies pyytänyt erityisesti Tessaa, mutta Tessa oli vain aidosti yllättynyt eikä vastannut nyökkäystä enempää. Tiskillä Amonan ottaessa viinipulloja esille Tessa kääntyi Vareota vielä huomioimatta toisen tiskille tällä välin pysähtyneen asiakkaan puoleen ja täytti tuon tuopin. Heidän jäädessään kahden toisen miehen ja Amonan lähdettyä Tessa tunsi yllättäen jännityksen lonkeroiden hamuilevan vatsaansa. Eikä jännitystä suinkaan vähentänyt se, millaiset kasvot hän kohtasi viimein Vareon puoleen kääntyessään.
"No niin, mitäs sais olla?" Tessa ei voinut sille mitään, että hänen katseensa karkasi vihertäväreunaiseksi muuttuneeseen mustelmaan pariinkin otteeseen. "Määhän taisin mennä lupaamaan, että talo tarjoaa", hän lisäsi hieman hiljempaa ja virnisti. Hän otti kolpakon esille ja odotti mikä olisi kultakolikon miehen maku.
"Suosittelen ottamaan juoman kans pöydänkin, tässä tiskillä on vähän kiirus tänään", Tessa kertoi juomaa kaataessaan. "Ja ota se tuolta mun vasemmalta, letkeästä seurasta. Oikealle ei tänään kannata hirveästi vilkuilla, usko pois", Tessa puhui hieman hiljempaa, mutta hymyili aurinkoisesti kuin säästä puhuessaan ojentaessaan juoman miehelle. "Mää kerron kohta lisää, kun tuon täytettä sun tuoppiin." Niillä sanoilla Tessa koetti tuupata Vareon matkaan tyhjää pöytää kohti, jota ympäröi pahiten juopuneiden asiakkaiden rykelmä.
Nyt Tessa pääsi näkemään Vareon valossa. Mies ei ollut katurotta pahimmasta päästä, mutta eipä Tessa olisi uskonut, jos ei olisi sitä kuullut, että tuon taskusta tipahteli myös kultaisia kolikoita. Ei varsinkaan nyt, kun miehen kasvot olivat kirjavammat kuin vaatteet. Olivatkohan jäljet toisenlainen maksu tiedoista, joita kaljupää itselleen tällä hetkellä hamusi. Hinta oli ollut ilmeisen kallis. Nuo nyt ruhjeiset kädet olivat tosin vain jotain päiviä sitten puristaneet myös Tessan kurkkua, eikä Tessan tarvinnut enää epäillä yhtään, etteikö tuo mies ollut valmis menemään paljon pidemmällekin saadakseen haluamansa. Ja joku näytti olleen valmis menemään yhtä pitkälle vastaan - Tessa pisti merkille myös jäljet ja naarmut miehen kaulalla.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Keitä oikein olemme?

Post by Kuparirapu »

Viimein Tessa ilmestyi näkyviin asiakkaiden joukosta, ja Varoen silmät seurasivat naisen matkaa koko matkan tiskille asti. Tarjoilija näytti kuin ei olisi aluksi edes huomannut Vareota vaan palveli kaikessa rauhassa toisen asiakkaan ensin, mutta se saatoi olla vain esitystä. Kunhan tuo vain pitäisi kiinni siitä mitä oli luvannut...
Vareo vastasi omalla hymyllään Tessalle, joka taipui kulmista irvistykseen kun hänen kasvojensa sivussa oleva mustelma ilmoitti olemassaolostaan. Siihen ei enää sattunut, mutta parantumisensa merkiksi siinä tuntui epämiellyttävää kihinää jota Vareo olisi halunnut raapia kynsin.
"Niin minäkin muistaisin. Ja toivon ettei se ollut pelkkkää nättiä puhetta," Vareo vastasi herttaisesti ja vilkaisten huomasi sopivasti tyhjentyneen pikkupöydän sivummalla. "Olutta, ja jotain vahvaa sen seuraksi, kiitos."
Puhuessaan Vareo tapaili kukkaroaan, ja ottaessaan oluttuopin vastaan hän laksi kämmenensä alla kolikon tiskille.
"Jotain hyvää laatua, jos sopii," hän lisäsi pieni paino äänessään, ja kääntyen poispäin hänen kämmenensä siirtyi kiiltävän kultakolikon päältä. Se oli melkoinen tippi siitä, ettei hän ollut vielä edes kuullut mitään, mutta Vareo halusi nyt kastella aiemmin siroteltuja siemeniä. Hän ei ollut mikään puuterinenäinen porvari, joten tämä ei näyttänyt rahojen levittelyltä vaan hyvän palvelun palkitsemista aidosta tyytyväisyydestä.

Työnnyttyään tuoleillaan röhnöttävien kanta-asiakkaiden ohi, joista muutamien katseet seurasivat häntä, Vareo pääsi varaamaan pienemmän pöydän itselleen. Istuessaan alas hänen suustaan pääsi terävä ähkäisy. Näkymättömissä, vaatteiden alla hänen kylkeään koristi muutama leveä mustelma, ja niitä varoen mies nojautui hieman takakenoon tuolillaan. Toissayö oli ollut ongelmallinen, kuten hän oli odottanut. Rotta-John ei ollut kieltäytynyt hänen käskystään suoraan, vaan sen sijaan kiertänyt vastaamista sylkemällä nenäkkään solvauksen toisensa perään häntä päin. Vareo oli yrittänyt vääntää tilanteen rautalangasta, mutta kun muutamat Rotta-Johnin alaisetkin olivat alkaneet virnuilla oli hän ilmaissut asian painokkaammin. Seuranneessa käsikähmässä joku oli ehtinyt potkia häntä kun Rotta-John oli pidellyt häntä maata vasten tikarinterä kaulansivussa, mutta napakalla vastauksella Vareo oli kääntänyt tilanteen ja antanut miehelle niin kipeän selkäsaunan etteivät pilkat enää kuuluneet vaikerruksen yli.
Lannistuneesti Vareo sulki hetkeksi silmänsä, vetäen hitaasti henkeä ja tunnusteli kevyesti kuinka kipeä iho venyi keuhkojen täyttyessä. Tämä oli välttämätöntä, mutta se ei voisi jatkua loputtomiin. Hän ei voinut piestä jokaista ryhmää johtavaa rosvoa joka kieltäytyi tunnustamasta hänelle myönnettyä tehtävää...
Jotain laskettiin pöydälle hänen eteensä, ja Vareo avatessa silmänsä seisoi Tessa hänen vierellään.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Keitä oikein olemme?

Post by Kide »

Tessa oli valmistautunut tarjoamaan, mutta huomasi pian, että myös Vareo oli valmistautunut maksamaan. Tessa oli yllättynyt tästä luottamuksesta, sillä keltaisenaan kiiltävä kolikko ei selvästikään ollut tarkoitettu vaihtokauppaan juomista. Ehkä hän oli onnistunut saavuttamaan kohtuullisen tukevan jalansijan Zahir Athertonin laululintuna, vaikka muutaman päivän takainen kohtaaminen Vareon kanssa ei ollutkaan sujunut erityisen esimerkillisesti. Tai ehkä juuri siinä olikin syy kaljupään luottamukseen - hän oli jo osoittanut Tessalle mitä voisi tapahtua, jos asiat eivät sujuneet hänen haluamallaan tavalla.
Tessa siirsi kolikon sitä edes katsomatta sulavalla kädenliikkeellä hameensa piilotaskuun. Kuten monta kertaa aiemminkin hän totesi, että nyt oli myöhäistä perääntyä ja samalla vakuutti itselleen, ettei siihen ollut tarvettakaan. Hän osasi tämän kyllä. Ja tällä kertaa hänen tietonsa olisivat oikeastaan vain hyödyksi koko kaupungille; niitä rottia, jotka pian ajettaisiin koloistaan, ei jäisi kukaan kaipaamaan. Mitä tuli muihin tietoihin, joita hän oli välittänyt ja tulisi välittämään, ne tiedot löytäisivät oikeat korvat joka tapauksessa jossain vaiheessa, joten aivan yhtä hyvin Tessa saattoi kääriä välistä rahat äitinsä hoitoon. Ja ehkä vähän omaksi ilokseenkin.

Palveltuaan vielä yhden uuden asiakkaan ja valikoituaan uskoakseen sopivan vahvan viskipullon ylähyllyltä kurotellen, Tessa lähti puikkelehtimaan Vareon pöytää kohti mukanaan myös pieni kuppi ja olutkannu. Matkalla hän täytti yhden tuopin ja samalla lirkutteli kuin pikkulintu sinne tänne. Hän varoi katsomasta taakseen, vaikka olisikin mielellään tarkistanut vieläkö toisella puolella kapakkaa istuvan kaartilaisten valtaaman pöydän nuorin jäsen seurasi häntä katseellaan tuon tuostakin kuten oli melkein koko illan tehnyt.
Silmät suljettuina tuoliinsa nojaava Vareo sai Tessan kulmat kurtistumaan. Kuinka hän olisikaan halunnut tietää, mitä tuo mies oli puuhannut. Mutta nyt ei ollut sellaisten kysymysten aika, ei ainakaan vielä. Tessa kopautti olutkannun ja kupposen pöytään saadakseen miehen havahtumaan. Hän kumartui täyttämään kupin vaaleanruskealla nesteellä, jonka vahva aromi lehahti ilmaan saman tien korkin auettua. Pähkinäisyys pehmensi vahvan viskin pistävyyttä ja kertoi ettei kyseessä tosiaankaan ollut mikä tahansa puolihuolimattomasti valmistettu litku. Tessa siirtyi Vareon viereen ja kumartui aivan pöytään kiinni juomaa kaataessaan kuin ei olisi muuten erottanut kunnolla milloin kuppi oli täysi.
"Tää se on hyvää tavaraa", Tessa vakuutti kaataessaan. Samalla hänen toinen kätensä tökkäsi pöydän alla Vareon reittä ja jäi sinne odottamaan, että mies nappaisi pieneksi taitellun pergamentin hänen kädestään.
"Kannattaa ootella hetki ennen lähempää tutkimista", Tessa huomautti saatuaan viskin kaadettua. Hän suoristautui ja työnsi juoman hieman lähemmäs Vareota kuin olisi puhunut siitä. "Mää palaan kohta kuulemaan mitä mieltä sää siitä oot." Tessa oletti Vareon kaltaisen miehen huomanneen kyllä kaartilaiset ja ehkä jopa omin avuin senkin, kuinka Tessa tänään näytti olevan niistä yhden silmätikku. Amonakin oli huomannut aiemmin saman ja piikitellyt Tessaa uudesta ihailijasta, mikä todennäköisesti pitikin paikkansa, mutta ilman varmuutta oli parempi kuvitella pahinta. Ehkä Vareokin ymmärsi, että olisi parempi, jos näyttäisi siltä kuin mies olisi tutkinut omia papereitaan eikä juuri saanut pergamenttia tarjoilijalta, jonka monikaan ei edes tiennyt osaavan lukea saati kirjoittaa.
Sen enempää viivyttelemättä Tessa siirtyi tarjoamaan täytettä viereisen pöytäseurueen tuoppeihin ja jätti Vareon juomiensa ja viemäristön kartan pariin itsekseen. Auki taitettuna pergamentinpala oli parin kämmenen kokoinen, reunoiltaan rispaantunut ja kellertäväksi haprastunut. Viemäristöä kuvaava sokkeloinen viivasto erottui kuitenkin melko hyvin ja sen kiemuroita selvensivät yksittäiset sanat siellä täällä, joista osassa kirjaimet olivat menneet sekaisin, mutta ne olivat kuitenkin luettavissa. Tessa kirjoitti harvoin eikä enää isänsä kuoltuaan ollut sitä muuten vain muistin virkistämiseksi harjoitellutkaan ja sen huomasi tekstin laadusta.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Keitä oikein olemme?

Post by Kuparirapu »

Tuntiessaan kosketuksen reitensä paikkeilla Vareo oletti aluksi sen olevan vain hameenhelma, mutta kun taitetun paperin kulma tökkäsi uudemman kerran ymmärsi mies poimia sen sormiinsa. Pöydälle laskettin myös annos viskiä, joka tuoksusta päätellen oli juuri niin kallista kuin Vareo oli maksanutkin. Tessa osasi käyttää päätään.
"Luotan noin kokeneen sanaan," Vareo naurahti ja katseli hetken verran Tessan perään ennen kuin keskittyi tuoppiinsa. Nuorempana hän muisti kuulleensa parantajalta, ettei alkoholi sopinut toipilaalle, mutta ei se pahaakaan tuntunut tekevän. Hänen kyljessään tuntuva kipu ainakin lieveni sitä mukaa kun tuoppi tyhjeni.

Samalla Vareon toisen käden sormet kääntelivät paperin aukinaiseksi kämmenelle, ja laskien katseensa kuin mietteliäänä Vareo alkoi tutkia sitä. Lähin seinäkynttilä oli naapuripöydän yllä, joten Vareo joutui lukemaan muutamat rivit useampaan otteeseen ennen kuin sai niistä selvää.
"Onpas kirjoittajalla karkea käsiala," Vareo pohti itsekseen. "Piteliköhän kynää varpaissaan sormien sijasta?"
Karta oli rehellisen yksinkertainen. Koska viemärit oli tehty pala palalta, tarpeen mukaan ja eri aikoihin, ei niissä ollut juuri mitään tolkkua tai sääntöä. Sinne oli helppoa eksyä parhaanakin päivänä, ja Vareon olisi laskeuduttava sinne ainakin parin tusinan miehen kanssa. Mutta samaan aikaan uloskäynnit näyttivät olevan harvassa ja selkeästi merkittyjä; viime kädessä kaikki valui mereen, ja rakennustöihin käytetyt ritiläaukot olivat kaikki ylävirrassa. Ne olisi mahdollista miehittää jotta kukaan ei pakenisi huomaamatta, ja köyhältä näyttävä katujätkä sopi viemäriaukolle yhtä luontevasti kuin paha haju.
Tyytyväisenä Vareo taitti paperin liivintaskuunsa ja kohotti viskihuikan huulilleen. Ero laadussa oli ilmiselvä olueen verrattuna, ja pitäen taukoa ensimmäisen siemauksen jälkeen Vareo huomasi pitävänsä erityisen paljon pähkinäisestä mausta joka tuntui täyttävän suun. Näemmä hyvää sai vain maksamalla siitä. Vareon huulille pääsi jopa pieni hymy hänen nauttiessa lisää juomaa, olihan tahrainen paperinpala varmistanut paitsi hänen mielenrauhaansa tulevaa varten ja myös osoittanut etteivät Tessan lupaukset olleet pelkkää puhetta.
"Pakko sanoa, että tämä oli juuri sitä mitä halusinkin tänne tullessani," Vareo totesi kun Tessa pujotteli uudelleen lähemmäs. "Selvästi hintansa arvoista."
Mutta vielä puhuessaan Vareo sattui pistämään merkille muutaman vieruspöydän uteliaat katseet, ja niistä paistoi myös pieni omahyväinen ärtyneisyys. Ilmeisesti Vareon tilaus ei ollut jäänyt huomaamatta, ainakaan hintansa puolelta, ja nyt hän oli mennyt sanomaan ääneen tietäneensä tasan millaisia summa oli lasintäytteeseen käyttänyt. Vareo laski lasinsa tyynesti takaisin pöydälle, mutta piti tarkasti silmällä jos ilmapiiri muuttuisi tuijotuksesta eteenpäin.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Keitä oikein olemme?

Post by Kide »

Muutama kierros kapakan puolella ja pari hymyä tiskin takana ja Tessa oli valmis suuntaamaan takaisin Vareon pöytään. Hän huomasi odottavansa sitä. Tessa luotti vakaasti siihen, että häntä odotti tyytyväinen ilme, eikä joutunut pettymään. Hän laski olutkannun ja mukin Vareon pöytään ja nojasi siihen leppoisasti toisella kädellään.
"Et kai sää vaan ollut yllättynyt?" Tessa kysyi toista kulmaansa kohottaen. "Kannattais luottaa muhun, en mää tätä työtä sattumalta tee." Hän hymyili vinosti ja osoitti vastapäistä tuolia kysyvästi ennen kuin istui. Tessaltakaan ei ollut jäänyt huomaamatta katseet, joita ylähyllyn samean pullon kuljetus kapakan laitamille oli aiheuttanut tai uudet katseet, joita Vareon sanat herättivät. Itse asiassa niiden turvin tarjoilija uskalsi istuutua miehen seuraan: sanat kalliista juomista tuppasivat kiertämään kapakan läpi sulavasti kuin henkäys eikä kukaan ihmetellyt tarjoilijoiden mieltymystä sellaisten tilaajien seurasta. Pikemminkin oli kuin sanaton sopimus, että rohkeimmin rahojaan levittelevät saivat seurakseen juomien lisäksi usein jonkun tarjoilijoista. Täysin toinen asia oli se, millaisia ajatuksia denet muissa asiakkaissa herättivät, varsinkin kun niitä jakeli mies taulunkirjavissa kasvoissa. Vaan niin kauan kuin sillä ei ollut vaikutuksia Lohikäärmeen sisällä, Tessan ei tarvinnut huolehtia siitä. Nyt piti vain seurata, ettei kukaan ollut liian kiinnostunut heidän puheistaan.
"Vanha ja rispaantunut ulkokuori ei sitten liiemmin haitannut?" Tessa kysyi leppoisaan sävyyn kuin edelleen juomasta puhuen, mutta sitten hänen ilmeensä muuttui tahtomattaankin epäröiväksi. Miten hän ei ollut aiemmin osannut ajatella sitä? Vareon kaltainen mies tuskin osasi lukea ensimmäistäkään kirjainta.
Tessa puraisi huultaan mietteliäänä ja yritti keksiä, miten esittäisi asiansa loukkaamatta.
"Tuota, oisitkos sää tarvinnut apua etiketin tulkinnassa?" Hän yritti esittää kysymyksensä neutraalisti, mutta oli turhan varovainen onnistuakseen siinä. "Mää ittekin oon kirjotellu siihen niin pystyn myös auttamaan." Tessa oli myös salaa ylpeä niistä vähäisistäkin kirjoitustaidoistaan, varsinkin ku ei arvannut olevansa tässä seurassa se, jota niiden osalta olisi tullut sääliä.

Tessa päätti kaataa itselleenkin olutta ja tarjosi kannua myös Vareon tuoppia kohti.
"Ootkos harkinnut parantajalla käymistä?" Tessa päätyi kysymään ensimmäisen kulauksen jälkeen. Oikeasti hän olisi halunnut kysyä, mitä ihmettä mies oli viime päivinä tehnyt, mutta muisti liian hyvin yöllisen kujanjuoksun ja päätti pitäytyä aihetta viistävissä kysymyksissä.
"Kirjavat kasvot valitettavasti herättelee usein kirjavia ajatuksia. Ja sun kasvos loistaa kohta koreampana kuin lähin kukkaketo." Tessa kallisti päätään ja katsoi ensimmäistä kertaa arkailematta suoraan miehen ohimoa koristavaa mustelmaa, joka tosin tässä kapakan hämärässä sopukassa oli lähinnä kuin tumma lätäkkö. Tessa kurtisti kulmiaan kuin olisi ollut huolestunut miettiessään miltä isku oli mahtanut tuntua. Hetken häntä kylmäsi, kun hän erehtyi jälleen pohtimaan millaiseen seuraan oli itsensä sotkenut.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Keitä oikein olemme?

Post by Kuparirapu »

"On helppoa vain puhua hyvää itsestään, mutta tämän jälkeen tiedän etteivät ne sanat ole pelkkää puhetta," Vareo vastasi Tessan istahtaessa yllättäen häntä vastapäätä. Tosin tuntiessaan äskeisen kireyden purkautuvan ilmapiiristä Vareo uskalsi antaa pienen hymyn käydä huulillaan ja onnitteli jälleen naisen vikkelää ajatuksenjuoksua. Varmasti nuo äskeiset tuijottelijat nurisisivat elämän epäreiluutta keskenään, mutta eivät he ongelmia halunneet ja nyt Vareo oli heidän silmissään saanut sen mistä oli maksanut. Kaikki oli siis kuten piti.

Vareo kohotti toista kulmaansa ja vastaus viipyi hetken aikaa, hänen arvaillessa mitä Tessa oikein tarkoitti. Sanojen sävyn hän ymmärsi, ei vain niiden kohdetta.
"Aaa, ei, ei sen kanssa ollut ongelmia," hän lopulta sanoi nostaessa leukaansa oivalluksesta. "Tässä tapauksessa oli hyvä että ikä paistoi läpi, näki että tavara oli toivottua. Ja myös oma isäni antoi aikoinaan kirjoitusoppia, kynä toisessa ja pajuvitssa toisessa kädessä. Tosin etiketin tekijälle voisi kelvata muutama oppitunti lisää," hän lisäsi tapaillen puheeseensa kevyen reipasta nuottia vaikka Vareon sydämessä tuntuikin pieni kylmä kuoppa noiden sanojen myötä. Työntäessään tuoppiaan kiitollisena täytettäväksi Vareo ei nähnyt Tessan ilmettä näihin sanohin, vaikka ne olivatkin vilpittömästi lausutut.
Saatuaan lisää vaahtoharjaista juomaa ja kohotettua kohteliaasti sitä Tessan tuoppia kohden nainen esitti yllättävän kysymyksen. Vareo katsoi Tessaa, otti kulauksen ja asetteli tuopin takaisin pöydälle sanojaan punniten:
"Minulla on ollut kiirettä, enkä siksi ole oikein ehtinyt. Eivät nämä ruhjeet onneksi työtäni haittaa, sieltähän minä ne omaa kömpelyyttäni sainkin," hän vastasi ja katsoi Tessaa silmiin kannustaakseen tätä tekemään johtopäätöksiä sanojen pohjalta. "Nämä rumentavat vain naamaa, ja kuulemani mukaan ero aikaisempaan ei ole kovinkaan suuri," hän lisäsi, mutta ei huomattavasti hymyillyt sanojensa tueksi.
Puhuessaan Vareon ajatukset liikkuivat tahtomattaan tuttua, monta kertaa tallattua reittiä, jonka päässä odotti epätietoisuuden ja huolen kipeä solmu. Totta kai hän oli ajatellut parantajaa, yhtä tiettyä parantajaa. Mutta hän ei tiennyt mistä tämän olisi löytänyt. Tai oliko tämä edes löydettävissä. Ainoa varma oli se, että Naenijan talo oli ollut pimeänä jo useamman päivän, ja Vareo huomasi olevansa melkein sairas huolesta. Ja hän ei kuollakseen tiennyt, miten olisi etsinyt Naenijaa herättämättä epäilyksiä. Jos Zahir oli katoamisen takana, tämä kuulisi asiasta jos hän lausuisi edes parantajan nimen maagikon alaisten joukossa.
Vareo kumosi lisää olutta, ja pyyhkien otsa rypyssä vaahtoa suupieliltään katsahti äkkiä Tessaa. Niin, tuo nainenhan oli kiinni päivänpolttavissa aiheissa. Kuuli ja pisti korvansa taakse mitä asiakkaiden keskuudessa puhuttiin. Toisaalta tämäkin oli Zahirin alaisia, ainakin osaksi, mutta tuo ei välttämättä tiennyt Naenijan kytköksistä maagikkoon...
"Mutta nyt kun kysyit," Vareo sanoi ja nojautui tuolillaan laskeakseen kyynärvartensa pöydälle, sormet toistensa lomassa, "satuin tässä kuulemaan että yksi parantaja kaupungissa olisi yllättäen kadonnut. Ei kovin tunnettu, mitä nyt omasi pienen asiakaskunnan, haltia taisi muistaakseni olla. Na-...Nyenija? Jotain sinnepäin, nimeä en nyt muista. Mutta niin, olen hänellä muutaman kerran käynyt mutta nyt joutuisin ilmeisesti etsimään jonkun toisen jos haluan mustelmista eroon. Oletko sattunut kuulemaan mihin hän joutui? Nyt eletään levottomia aikoja, enkä haluaisi ajatella pahinta..."
Vareo yritti parhaansa mukaan antaa kuvan, että olisi todella puhunut pelkästä puolitutusta haltiasta jonka kohtalo kiinnosti häntä vain kalliimman parantajan pelosta. Mutta mies ei voinut peitellä huolta joka paistoi läpi loppua kohti, ja hänen nojautuessa eteenpäin näkyi ruskeissa silmissä paljon syvempää tunnetta kuin mitä suu väitti. Vareo muisti yhä viimeiset sanat joilla he olivat eronneet, ja oli alkanut pelätä niiden jääneen viimeisiksi.
"Ei," hän vakuutteli itselleen. "Naenija ei tekisi niin. Ei kaiken sen jälkeen. Hän suostuisi...haluaisi antaa tilaisuuden selittää."
Locked