Kurssisuunnitelmia

Ceresin ainut maagikoille ja parantajille tarkoitettu sisäoppilaitos sijaitsee Dionen pohjoispuolella. Ennen salassa ja kaikessa hiljaisuudessa toiminut Metis on nyt arvovaltainen kauppakumppani, jonka opettajat ja oppilaat pitävät lukuisia kauppoja Dionen alueella.
Locked
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Kurssisuunnitelmia

Post by Kuparirapu »

//Tinanja ja sijaisopettaja Ingvild//

Kivisellä käytävällä kuuluivat kahdet askeleet. Toiset pitkiä, tasaisia ja pehmeitä, kun taas niiden rinnalla kiiruhtavat jalat yrittivät koko ajan pysyä tahdissa. Metiksen parantajamestari Crasbus Cofft ei näyttänyt hidastavan tahtia, vaikka kuuntelikin vierellään puhuvaa kolmannen vuoden maagikko-opiskelijaa.
"...Voisinko sitten saada teidän kirjoittamanne luvan, jotta voisin varata sen itselleni?"
"Opettajien kirjoittama varauslupa kirjastoa varten myönnetään vain, jos tilanne on erityisen tärkeä eikä muita vaihtoehtoja ole, koska ne on tarkoitettu pääasiassa opettajien ja tutkijoiden työskentelyä varten. Jo kurssin alussa varoitin hyvin selkeästi, että tiettyjä teoksia on kirjastossa vain rajallinen määrä ja kehotin teitä tutustumaan niihin hyvissä ajoin," Cofft totesi kuivasti.
"Mutta ne kaikki ovat jatkuvasti lainassa..."
"Kirjaston henkilökunta tietää tilanteen, ja siksi niiden laina-aikaa on rajoitettu kahteen päivään jotta muutkin oppilaat saavat tilaisuuden tutustua niihin. Saadaksesi kyseisen teoksen käsiisi on sinun oltava paikalla mahdollisimman aikaisin. Aamiaisen aikaan esimerkiksi, kun koulun väki on vielä ruokailemassa."
"Mutta muutkin ovat silloin jo jonossa kirjaston ovella, enkä silti ole onnistunut saamaan kirjaa itselleni," oppilas sanoi nyt jo hivenen epätoivoisen kuuloisena. He saapuivat ylös ja alas johtaville portaille, ja Cofft pysähtyi. Hän katsoi opiskelijaa, joka liikutteli jalkojaan selvästi hädissään tulevan loppukokeensa onnistumisesta. Lopulta parantajamestari taipui ja sanoi:
"Siinä tapauksessa, että et tämän keskustelun jälkeenkään onnistu saamaan kirjaa käsiisi, suosittelen sinua pyytämään vanhempien kirjojen joukosta Constantinus Wolpen sarjan Ne Wdet Roeohdokset, osat I ja IV. Ne sisältävät saman tiedon, itse asiassa tarvitsemasi kirja vain tiivistää ja referoi Wolpen tutkimuksia. Ja niihin ei tietääkseni kukaan ole jonottamassa, koska joillekin vanhempi kirjoitustyyli on muka liian vaivalloista lukea."
Oppilaan katse kohosi silmät kirkkaina, kun pakotie tästä umpikujasta olikin löytynyt. Hän raapusti häthätää saamansa nimen muistiinpanovälineisiinsä,ja Cofft nyökkäsi tälle rohkaisevasti.
"Ahkeruutta, niin ensi keväänä et menetä yöuniasi loppukokeiden aattona."
Oppilas kiitti häntä miltei hengästyneenä helpotuksesta ja lähti kiiruhtamaan pois, Cofftin iloksi suoraan kirjastoa kohti. Halusi kai varmistaa ettei kukaan ehtisi apajille ennen häntä.
Cofft käänsi päätään haukkamaisella liikkeellä, ja nähdessään kuka portaissa käveli hän sanoi:
"Ingvild. Hyvä sattuma että osuit siihen, sinua tarvittaisiin opettajien huoneessa. Jos sinulla vain on aikaa?"
Harmaapäinen mies viittasi kädellään odottavasti, ja asteli Ingvildin rinnalla kädet selän takana.
"Kuulin että olit palannut takaisin. Hauska nähdä että matkasi oli turvallinen," Cofft lausui hyvin tasaisella äänellä, katsomatta Ingvildiä. Oli kuin tämän yksinkertaisen ja niukan lausahduksen taakse olisi piiloutunut jotain ääneen sanomatonta, jota parantajamestari vain ei tuonut esille. Miehen tyyni ilme ei kuitenkaan paljastanut mitään, ja tämä näytti kuin olisi yhtä hyvin voinut jutustella Ingvildille säästä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kurssisuunnitelmia

Post by Tinanja »

Ingvild ei ollut yllättynyt siitä, ettei ollut ehtinyt juuri puhua muiden koulun opettajien ja työntekijöiden kanssa paluunsa jälkeen rehtoria lukuunottamatta. Hän oli lähes samantien pitkästä matkasta hieman toivuttuaan lähtenyt Dioneen hoitamaan koulun - ja toki omia asioitaankin siinä samalla. Nyt nainen oli kuitenkin palannut mantereen pääkaupungista takaisin Metikseen edellisiltana, ja ehtinyt viettää rauhallisen aamupäivän yrittäen päästä hieman paremmin perille Metiksen tapahtumista hänen poissaolonsa aikana. Huolimatta saapuneista kirjeistä ja tiedonmurusista, joita hänen korvansa olivat jo täällä ja Dionen putiikeissa kulkiessa poimineet, ei Ingvild ollut lainkaan varma viimeisimmistä juoruista. Paras paikka niiden vaihtamiselle olisi opettajanhuone varsinkin tähän aikaan, kun lounasaika ei ollut vielä alkanut, mutta tunnit alkoivat päättyä.

Nainen kääntyi vielä katsomaan itseään arvioiden huoneensa lähes lattiasta kattoon yltävästä suuresta peilistä arvioiden ja lisäsi vielä hieman punaa huulilleen näyttääkseen huolitellummalta. Yllään tällä oli tapansa mukaan polviin saakka yltävät kiinni nyöritetyt ruskeat saappaat, ja hameen helma ylsi puolväliin säärtä, vaikka sen halkio paljastikin paljasta reittä juuri sopivasti naisen kävellessä. Saappaiden korko loi myös sopivasti pituutta lisää, jotta hänen kehonsa näytti yksinkertaisen, punertavanruskoaksi värjätyn korsetin muotoilemana pidemmältä ja hoikemmalta. Hartioidensa peitoksi ja hieman asua siveellisemmän näköiseksi tehden oli maagikko valinnut kevyen, suurehkon, ja täysin mustan huivin, jonka päät roikkuivat hänen vyötärönsä tasalla. Vyötäisiltä naisella roikkui myös yksinkertainen, kapeahko vyö, jolla roikkui pieni ruskea vyölaukku tärkeimpiä mukana kannettavia tavaroita varten. Auki olevat leiskuvanpunaiset hiukset kehystivät tuon kasvoja, joita peittävä meikkikerros oli hyvin tavanomainen käyttäjälleen: silmien rajausten lisäksi katseen vangitsisivat tuon punaisiksi maalatut huulet. Väläytettyään itselleen vielä pienen, ilkikurisen hymyn mekon helmaa suoristettuaan Ingvild astui ulos huoneistostaan.
Maagikon askeleet kuljettivat tämän koulun lävitse kohti opettajanhuonetta. Metiksen vanhojen puulattioiden ja portaiden lämmin kopina oli niin tuttu ja turvallinen naisen kävellessä asuintilojen läpi kohti luokkahuoneita, ja opettajanhuonetta, joka sijaitsi saman siiven kupeessa. Muutamat selkeästi uudemmat vastaantulevat oppilaat loivat pitkiä katseita ohimenevään naiseen, mutta käänsivät nopeasti katseensa pois Ingvildin väläyttäessä näillekin lämpimän hymyn.

Crasbus Cofftin ääni ja askeleet oli helppo tunnistaa jo pitkältä, ennen kuin tätä edes näki. Tämän harmaantuneet, lyhyiksi nyrhityt hiukset ja kapeat kasvonpiirteet ilmestyivätkin Ingvildiä vastaan naisen kävellessä portaikkoa pitkin. Ainakin viimeisten sanojen äänensävystä päätellen Crasbus oli heltynyt neuvomaan oppilastaan jonkin - todennäköisesti kirjan kanssa, ennen kuin tämä ilmestyi portaikkoon Ingvildiä vastaan. Nainen hymyili tuolle lämpimästi ja katsoi ohimennen tuon jo kirjastoa kohden kiirehtivän oppilaan perään.
“Crasbus, miten mukava nähdä sinua”, nainen hymyili lämpimästi tervehdittyään tuota kapeakasvoista, aina yhtä jäntevänhoikkaa miestä.
“Olinkin juuri menossa sinne kiertoreitin kautta”, Ingvild vastasi nyökkäyksen saattelemana lähtiessään kulkemaan kohti opettajanhuonetta kollegansa vierellä. “No, matkustamisen turvallisuudesta voimme kiistellä, mutta kiitos kysymästä, matkani meni hyvin”, Ingvild totesi sitten vastaukseksi tuon kiertoilmaisuihin käärittyyn kysymykseen. Oli selvää, että koko opettajakunta oppilaista puhumattakaan oli arvuutellut, mitä Ingvildin ja Llianjinin matkaan oli kuulunut, ja miksi vanhempi maagikko ei ollut palannut Ingvildin kanssa matkalta.

Hänen vain täytyisi olla hyvin varovainen sen osalta, mitä hän uskaltaisi sanoa, ja miten. Lisäkysymykset ja lipsautukset eivät olisi hyvä tällaisessä tarkassa, hyvin erikoisessa tilanteessa. Vaikka pieni, lämmin hymy pysyikin naisen kasvoilla tämän astuessa pian raskaan oven paljastaman oviaukon lävitse suureen, valoisaan opettajanhuoneeseen Crasbusin edellä, hänen sisimmässään heilahti huoli siitä, mitä Llianjinille kuului tällä hetkellä. Tuttu lämpimien juomien, musteen ja kirjojen tuoksu kantautui pian naisen sieraimiin tuon astellessa peremmälle maton peittämää lattiaa pitkin tietäen hyvin, että oli varmasti huomion keskipisteenä - eikä se ollut lainkaan huono tunne, hän oli kieltämättä kaivannut tätä pitkinä puitten alla vietettyinä iltoina. Saisi nähdä, mitä tämä keskustelu toisi tullessaan.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kurssisuunnitelmia

Post by Kuparirapu »

"Mmm," Crasbur hymähti myöntyväisesti. "Näinä aikoina tiet ovat huhujen mukaan jokseenkin levottomia."
Puhuessaan hänen toinen kätensä eksyi miehen kaulassa heilahtelevaan parantajan amulettiin, ele jota parantajamestari joskus teki ollessaan syvillä mietteissään. Mutta toista kertaa hän ei lähestynyt näitä sanomatta jätettyjä kysymyksiä. Crasbur Cofft olikin tunnettu yhtenä muiden ylitse äärettömästä itsehillinästään.
He saapuivat opettajanhuoneen ovelle, ja Crasbur antoi Ingvildille kohteliaasti tietä heidän astuessa peräjälkeen sisään. Tilava, pyöreä huone oli peitelty pehmeällä matolla ja sitä hallitsi keskellä leveä tammipuinen pöytä, joka yhä uskollisesti seisoi leijonantassuiksi veistetyillä jaloillaan. Sen ympärillä odottivat muhkeasti pehmustetut tuolit, jotka tekivät mahdollisista tapaamisista huomattavasti miellyttävämpiä. Pitkät, kapeat ikkunat antoivat valoa yhdeltä seinältä, ja nurkassa pieni pyöreä tulisija humisi iloisesti lämpöä viileneviin päiviin. Yleensä päivän ympäri poriseva pannu seisoi nyt kylmänä sen vierellä.

Ingvildin ja Cofftin saapuminen herätti heti toisen läsnäolijan huomion. Quastor Topish suoristautui rennosta asennostaan yhdellä tuolilla, ja hänen kasvonsa puhkesivat iloiseen hymyyn.
"Niin totta kun elän ja hengitän, Ingvild! Voi, miten olenkaan kaivannut sinua ilahduttamaan meitä läsnäolollasi."
Quastor nousui seisomaan ja kiersi heti Ingvildiä vastaan. Hänen samettisen mustan tunikansa hihat olivat löyhät, ja liukuivat sulavasti kuin kuiskaus puolihaltiamiehen jänteviltä kyynärvarsilta hänen sulkiessa hetkeksi sormusten koristamat sormensa Ingvildin kämmenen ympärille sydämelliseen tervehdykseen. Lähelle tullessa hänen vaatteista leyhähti kevyt hajuveden tuoksu, jonka tämä oli varmasti hyvin tarkkaan valinnut.
"Hyvä että Crasbur löysi sinut. Tiedän että sinun olisi hyvä vielä levätä ja rentoutua kaiken jälkeen, mutta valitettavasti me tarvitsisimme hieman apuasi. Emmekä tiedä kenen muun puoleen voisimme asian tiimoilta kääntyä," Quastor jatkoi, ääni kirkkaana kuin kristallista putoavat pisarat. Nämä sanat saivat pöydän päässä istuvan henkilön kohottamaan viimein katseensa, pois pöydällä lepäävästä pergamenttipinosta ja kirjoitusvälineistä.
"Ingvild. Oletpas säädyllisenä tänään, onko kyseessä jokin erityistapaus?" Petra Roshelon totesi, ja hänen äänessään oli pieni takkuinen piikki. Leveähartiaisen naisen hiukset oli kääräisty tiukkaan nutturaan niskan puolelle, ja hänen yllään lepäävä nahkainen takki narahti kun Petra vaihtoi asentoaan poimiessa yhden pergamentin käteensä.
"Mutta siihen voimme palata kohta. Tule, tulkaa molemmat peremmälle," Quastor sanoi ja viittoi tuoleja kohti. Hän harppoi iloisesti hyräillen yhdellä seinällä olevalle kaapille, johon opettajille varatut herkut oli talletettu. "Toin juuri aiemmin nipun eräitä ihania hunajakeksejä, lahja muutamilta oppilailtani. Siunattuja heidän pienet sydämensä, vaivautuivat muistamaan opettajaansa näin mukavasti. Ja muistaakseni meillä pitäisi vielä olla...aha, täällä! Hyvää marjasiideriä sen seuraksi. Itse otan ainakin lasillisen. Vai haluatteko ehkä jotain lämmintä...?"
"Säästä minut vatsaa mädättävältä sokerilta," Crasbur sanoi nyrpistäen hieman nenäänsä ja kävellen tulisijan luokse. "Keitän annoksen yrttiteetä, se tekee hyvää ruoansulatukselle tähän aikaan. Paljon parempaa kuin tuollainen älytön mässäily."
Quastor vilkaisi olkansa ylitse Ingvildiä ja kohautti olkapäitään huvittuneen näköisenä, jatkaen sitten lasien keräilyä siideriä varten. Crasbur puolestaan syventyi mittaamaan vettä teepannuun. Puuhakas hiljaisuus ei ehtinyt kestää pitkään, kun Petra näytti pääseen viimeisimmän pergamentin loppuun ja kohottaen katseensa lausahti:
"Kuulin tosin, että ehdit jo käydä Dionessakin tässä välissä. Metiksen asialla, eikö niin Ingvild? Urheastihan sinä siitä suoriuduit, rasituksistasi huolimatta, ja jaksoit vielä käydä kaupungissa ostoksilla. Ai jai, työtä, työtä, työtä, kädet ruvella sitä pitää purtaa."
Petra ei teeskennellyt hymyä, ja laskien katseensa kirjoitti voimakkain vedoin jotain pergamentin alakulmaan ennen kuin siirsi sen sivummalle. Metiksen sotamaagikko oli suorapuheinen ja kursailematon, vaan ei hän sanoillaan pahaa tarkoittanut. Enemmänkin hän vaikutti haluavan kaapia Quastorin lirkutteluista ylimääräisen sokerikuorrutteen pois.
"Joko kauppiaat kävelevät siellä kadulla ja sirotteleva tuhkaa hiuksiinsa?" Quastor kysyi laskien pöydälle pieniä laseja ja niiden vierelle kulhollisen pehmeänruskeita pikkuleipiä. "Mikään kun ei tuo heille pahempaa vatsanväännettä kuin että tälle vuodelle lasketut tulot heittävät kymmenen nerin verran."
Sormukset välkähdellen mies tapaili pullonkorkkia, ja käänteli sitä ähisten auki.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kurssisuunnitelmia

Post by Tinanja »

Pehmeä matto Ingvildin kenkien alla vaimensi miellyttävästi korkojen kopinaa lattiaa vasten, kun Ingvild astui sisälle avaraan opettajanhuoneeseen. Pyöreä huone oli ihan samannäköinen kuin aiemminkin, ja Ingvild oli melko varma, että korkeintaan pari tuolia oli vaihtanut hieman paikkaansa hänen poissaolonsa aikana. Takkatuli valaisi lämpimillä liekeillään sen, mitä ikkunoista sisälle tulviva valo tai muutamat maagiset valopallot sisältävät lyhdyt eivät saavuttaneet. Paksuin pehmustein vuoratut nojatuolit näyttivät aina yhtä kutsuvilta, ja työpöydät notkuivat kirjoista, papereista ja muista oheistarvikkeista, joita niiden kulmalle oli jätetty “hetkeksi” odottamaan. Tunnelma kaikenkaikkiaan oli kodikas, ja eikä Ingvild voinut väittää, etteikö olisi ollut mukavaa olla takaisin Metiksessä. Ingvild astelikin peremmälle suoraselkäisenä, lämmin, leveä hymy kasvoillaan. Aiemmasta hetken epäilyksistä tätä kohtaamista ajatellen ei ollut jälkeäkään tuon kasvoilla tai olemuksessa.

Ingvildiä vastaan noussut Quastor Topish, Metiksen lumoajamestari oli tapansa mukaan pukeutunut huolitellun värikkääseen asuunsa, joka korostivat tämän lukuisat korut kiiltävine jalokivineen ja kaiverruksineen. Tämän tullessa lähemmäs Ingvild vastasi tervehdykseen aivan yhtä lämpimästi.
“Quastor, ja sinä et ainakaan ole vanhentunut päivääkään poissaollessani”, Ingvild hymyili leveästi pienen silmäniskun saattelemana kollegalleen, joka huolitellun olemuksen viimeisteli tämän varmasti hyvin tarkasti valitsema hajuvesi.
“No nyt sinä vain yrität mielistellä”, maagikko jatkoi hymyn levitessä hetkeksi virneeksi tämän kuullessa kommentin avuntarpeesta. Nuo toiset opettajat varmasti pärjäsivät ilman häntäkin, mutta kiinnostus Ingvildiä kohtaan naisen saavuttua pitkältä matkalta takaisin Metikseen oli ehdottomasti ymmärrettävää - ja täysin odotettavaa. Quastorin tapa esittää asia kuitenkin sai sen jälleen vaikuttamaan paljon tärkeämmältä ja häneen keskittyvämmältä - ja se oli tuon lipeväkielisen, hyvin kaikkien kanssa toimeen tulevan miehen tapa, joka kieltämättä matkan jälkeen oli mukavaa vaihtelua.

Pian Ingvildin huomion kiinnitti kuitenkin toiselta puolelta huonetta kuuluva tutun kirkas ja kieltämättä aina yhtä piikikäs ääni, joka kuului sotamagian opettajalle, Petra Roshelonille. Ingvild loikin pitkän katseen sotamaagiin ja hymyili tälle lämpimästi.
“Ajattelin, etten järkytä teitä heti alkuunsa, ettehän te ole nähneet minua pitkään aikaan”, virne levisi Ingvildin huulille tämän nähdessä tuon leveäharteisen, nahkatakkiin ja hyvin käytännöllisiin, jopa tummiin vaatteisiin pukeutuneen opettajan.
“Mukava nähdä sinuakin, Petra”, nainen jatkoi vielä lämmin hymy huulillaan. Oli vaikea kuvailla, miten paljon hän tajusi kaivanneensa opettajanhuonetta ja siellä käytyjä keskusteluja. Toki hän ei ollut varma, oliko tämä keskustelu tänään sellainen, jonka hän halusi käydä, kun varmasti joutuisi salaamaan seikan jos toisenkin tarinastaan ainakin vielä joksikin aikaa. Virne levisi kuitenkin vain vähän naisen kasvoilla tämän istuessa yhdelle suurista, mukavista nojatuoleista ja nojautuessaan sen pehmeää selkänojaa vasten. Hän kuunteli puolella korvalla Crasburin ja Quastorin sananvaihtoa siitä, miten Crasbur ei ainakaan ottaisi keksejä tai makeaa juotavaa. Mikään ei siis ollut muuttunut hänen poissaolonsa aikana, ja parantajamestari nautti edelleen juomanaan vain vettä tai vihreää, kitkeränkirpeää teetään, jota keitti aina liikaa omiin tarpeisiinsa, eikä kukaan muu suostunut maistamaankaan sitä ellei hävinnyt jotakin leikkimielistä vetoa.
Ingvild kurottautui ottamaan keksin itselleen ja maistoi siitä pienen palasen kuullessaan Petran kommentit. Tämä oli aina yhtä suorasukainen sanoissaan, ja niitä kommentteja sai usein tulkita tietyn pehmeämmän tulkinnan kautta.
“Kyllähän täällä jonkun täytyy antaa kauppiaille Dionessa jotain puhuttavaa, ja sitäpaitsi, täytyyhän minun pitää vähän edes vaatekertojani ajantasalla siinä sivussa”, Ingvild hymähti. “Mutta eipä sielläkään mikään ole muuttunut, ihan yhtä kireää ja virallista kauppiaskillan toiminta on edelleen”, nainen kohautti kevyesti olkapäitään.

“No, mutta älkääs nyt pitäkö minua jännityksessä. Mitä tänne kuuluu, ja mihin Quastor väittää niin kovin teidän tarvitsevan minua?” sävy kieltämättä oli hieman leikkisä kun Ingvild rikkoi pieneksi hetkeksi heidän välilleen laskeutuneen hiljaisuuden. Nainen kyllä epäili aiheen itsessään olevan vakava - ja koskien todennäköisesti hänen matkaansa. Mutta Ingvild ei aikonut olla se osapuoli keskustelussa, joka toisi esiin matkan ja sen tapahtumat. Nuo uteliaat, muka uteliaisuuttaan peittävät opettajakollegat saisivat kyllä ihan itse kysyä.
“Ja nämä keksit kyllä ovat herkullisia”, nainen nyökkäsi vielä Quastorille ohimennen.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kurssisuunnitelmia

Post by Kuparirapu »

Ingvildin kysymys toi mukanaan ohikiitävän hetken, jonka aikana ilmapiirissä tuntui muutos. Sama ääneen lausumaton kysymys joka oli roikkunut jo Crasburin sanojen takana. Mutta jokainen opettajista näytti suhtautuvan siihen eri tavalla. Crasbur jatkoi teepannun kanssa puuhastelua, seuraten aiempaa päätöstään olla utelematta enempää. Petra vain vilkaisi Ingvildiä lyhyesti, kuin odottaen että tämä saisi itse puhua asian halki jos halusi. Ja Quastor näytti ponnistelevan ettei lipsauttanut kysymystä omilta huuliltaan.
Lopulta Crasbur huokaisi ja asettettuaan teepannun tulen päälle hän kääntyi ympäri.
"Jestas sentään, hyvä on. Ilma alkaa pilaantumaan jollei joku meistä avaa suutaan, niin minä säästän meidät kaikki tältä lapselliselta piinalta," hän sanoi hivenen tympääntyneellä äänellä ja katsoen Ingvildiä kysyi:
"Kuinka Llianjin oikein voi, kun viimeksi näit hänet?"
Pieni poksahdus kertoi että Quastor oli viimein saanut pullon auki ja hänen kaataessaan siideriä laseihin lumoajamestari sanoi hivenen nolon kuuloisena:
"Kun satuimme kuulemaan että hän olisi lähettänyt mukanasi kirjeen..."
"Kuulimme että hän oli jo antanut ohjeita oman kuolemansa varalta," Petra oikaisi suorasukaisesti, ja nojautuen tuolillaan katsoi Ingvildiä viimein aidosti kiinnostuneen näköisenä. "Llianjin on kenties haltia paremmalta puoleltaan, mutta hän on jo melkein yhtä vanha kuin koulu itsekin eikä siksi ole enää parhaassa voimissaan. On ollut jo huolestunutta puhetta siitä, onko hänelle sattunut matkalla jotakin."
"Huomasitko hänellä hän jotain oireita? Heikkoudenpuuskia, hengitysvaikeuksia, sydänvaivoja?" Crasbur tiukkasi selkeällä asiantuntevalla äänensävyllä. "Ei hänen iässään enää olisi syytä vaeltaa pitkin ja poikin maanteitä, tai nukkua avotaivaan alla."
"Hän kun ei ole koskaan ehtinyt edes ottaa oppilaasta itselleen. Ja sääli sitä kaikkea tutkimusta joka hänen jälkeensä jäisi keskeneräiseksi," Quastor lisäsi nopeasti työntäen lasia Ingvildiä kohti pöytällä. Ennen kuin kukaan ehti laukoa lisää kysymyksiä, aavistuksia tai arvailuja, Crasbur kohotti kätensä hiljentääkseen heidät ja sanoi:
"Osa tästä hössötyksestä on jo oppilailtakin peräisin, he kun ovat esitelleen kaikenlaisia höpsöjä arveluja matkastanne. Kaikkea pahojen maagikoiden metsästämisestä hirviöiden surmaamiseen asti, vaikka heille on jo painotettu teidän tutkineen jotain maagisia muinaisjäänteitä toisella puolella mannerta. Llianjin kun on oppilaiden silmissä Metiksen voimakkain maagikko, ja siksi kaikki mitä hän tekee muuttuu heidän silmissään tavattoman tärkeäksi ja ihmeelliseksi. Me opettajat olemme enemmän huolissamme hänen terveydentilastaan, onhan hän kuitenkin meistä kaikista kokenein. Mutta huhut eivät menetä siipiään, joten haluaisimme kuulla tosiasiat sinulta. Onko Llianjin siis kunnossa?"
Parantajamestari osasi käsitellä aihetta hyvin säntillisesti ja perusteellisesti, ja aiempi jännittynyt salaperäisyys oli väistynyt aidon huolen tieltä. Olihan Llianjin auttanut Ingvildin lisäksi muitakin opettajia magian tiellä, kun he olivat olleet vasta oppilaita itsekin.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kurssisuunnitelmia

Post by Tinanja »

Ingvild naurahti vähän kysymykselle, jonka Crasbur lopulta sen epämukavan hiljaisuuden ja asioiden välttelyn jälkeen kysyi. Loppujenlopuksi, kun asiaa ajatteli tarkemmin, ei kysymys ollut erityisen yllättävä. Llianjin oli pitkäaikainen opettaja Metiksessä, ja oli tehnyt vaikuttavan uran magian parissa myös opettamisen ulkopuolella. Tämä kaikessa ystävällisyydessään oli helppo lähestyä ja jäi monien mieleen jo ensitapaamisella. Pieni hymy levisikin Ingvildin huulille tämän ajatellessa miestä, vaikka pieni huoli ehtikin pyyhkäistä hänen ajatuksissaan. Ingvild halusi kuitenkin uskoa, että Taenyathar ja muut seurueen jäsenet katsoisivat edes oman etunsa vuoksi myös Llianjinin perään. Sitä paitsi, hän ei voisi enää vaikuttaa asiaan, eikä tiennyt edes mihin asti sekalainen seurue oli päässyt

“No, tunnettehan te hänet”, Ingvild totesi lopulta pieni hymy huulillaan muiden arvioihin testamentista ja kirjeistä. Se oli hyvin Llianjinin tapaista, tämä yritti aina ajatella kaikkia ja kaikkea, ja kääntää asiat muiden kannalta parhaimmin päin.
“Hän varautuu kaikkeen ja kaikkiin, ja on turha edes kuvitella, etteikö hän olisi laittanut mukaani useammankin paperinpalan, johon oli kirjoittanut yhtä sun toista”, maagikko hymyili vähän ja maistoi sitten hitaasti makeaa, mutta sopivan kirpeää juomaa. Se oli erittäin hyvää, ja Ingvild oli lähes unohtanut, miten hyvä maku Quastorilla oli juomien suhteen. Pieni nyökkäys lähtikin kiitokseksi tuota aina niin huolitellun näköistä miestä kohden.
“Llianjin oli ihan täysin mielensä ja ruumiinsa voimissaan, kun näin hänet viimeksi. Kehtaan melkein sanoa, että matkustaminen tekee hänelle vielä ihan hyvääkin”, Ingvild sanoi sitten pieni hymy kasvoillaan - ja se oli pitkälti tarkoitettu myös rauhoittamaan näitä muita. Olihan Ingvild nähnyt, ettei matkanteko ollut Llianjinille joka päivä pelkkää ruusuille tanssimista, mutta hyvin tämä oli näyttänyt pärjäävän.

“Sitä paitsi, tietääkseni koulu on perustettu jo 500-luvulla. Llianjin voi olla ikäloppu, mutta hän varmasti loukkaantuisi tuosta vertauksesta”, Ingvild loi pitkän, ilkikurisen katseen ja hymyn saatteleman ilmeen Petraa kohden. Hän oli melko varma, ettei tuo vakavanpuoleinen sotamaagi vastaisi kuin pienellä tuhahduksella, mutta pitihän hänen vähän edes yrittää keventää tunnelmaa. Vaikka tunnelma kysymystulvan ja kommenttien alkaessa olikin keventynyt merkittävästi, havaitsi Ingvild silti tiettyä huolta kollegoidensa puheissa. Eikä se ollut turhaa, Llianjinin parhaimmat seikkailuvuodet varmasti olivat jo takanapäin, aivan kuten Crasbur arvioikin.

Ingvild käänsi siiderinsä maistelun lomassa katseensa takaisin Crasburiin, kun tämä uudemman kerran kysyi vielä Llianjinin voimissa. “Minusta hän oli täysissä mielen ja ruumiin voimissa, kun näin hänet viimeksi….”
“Ja oppilaat, no tiedätte varmasti että juorut alkavat levitä koulullakin heti, kun joku sellaisen keksii tai kuvittelee kuulevansa”, Ingvild totesi sitten hieman vakavoituen. “Eivätköhän ne rauhoitu ajallaan, jos jätämme ne omaan arvoonsa”, nainen lisäsi sitten pieni, kohtelias hymy kasvoillaan. Tämä oli kieltämättä paljon helpompi aihe kuin se, mitä he olivat tai eivät olleet löytäneet esimerkiksi Tanamorista.
“Onko täällä tapahtunut mitään ihmeellistä juorujen lisäksi?” Ingvild kysyi sitten kääntääkseen keskustelun takaisin näihin muihin, ja ehkä nämä innostuisivat puhumaan itsestäänkin - se aihe tuntui aina herättävän keskustelua ja vievän ajatukset toisaalle tarkemmista kysymyksistä.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kurssisuunnitelmia

Post by Kuparirapu »

Crasbur laski katsettaan ja nyökkäsi lyhyesti. Harvinaisena näkynä parantajamestarin tiukka ja asiallinen ulkokuori pehmeni hetkeksi, vihjaten hänen olleen todellakin huolissaan Llianjinin terveydentilasta. Quastor katsoi Ingvildia ja liu'utti sormeaan lasinsa reunaa pitkin.
"Se on helpottavaa kuulla. Ymmärräthän, kun parantaja on huolissaan niin muutkin hermostuvat..."
"En salli että yrität työntää tätä minun niskaani," Crasbur sanoi ja tuttu jäyhyys palasi hänen kasvoilleen. "Minun huoleni sentään perustuu aitoihin oletuksiin, eivät joutaviin arvailuihin tai kyökkilääkintään nojaaviin diagnooseihin."
Quastorin kohottaessa käsiään ja mutistessa rauhoittelevia sanoja Petra hymähti pöydän päässä, suu ilottomassa puolihymyssä hänen vastatessa Ingvildille:
"Voimistele sitä notkeaa kieltäsi, kun kerran haluat, minä nyt olen vain ihminen jota ei ole siunattu haltiaveren pitkäikäisyydellä. Llianjin ei kenties ollut laskemassa Metiksen peruskiviä tai keräämässä ensimmäisiä maagikkoja opetukseen, mutta minun näkökulmastani hän on ollut niin kauan täällä että kuuluu jo käytännössä sisustukseen."
"Kas niin, kas niin, eiköhän tämä riitä asiasta," Quastor sanoi rauhoittelevasti ja työnsi keksejä Petran ulottuville. "Nyt saimme kuulla että iäkäs haltiatoverimme on kunnossa, eikä meillä ole syytä huolehtia itseämme sairaiksi. Kaikki on siis hyvin."
Crasbur murahti lumoajamestarin olevan oikeassa, ennen kuin kuuli teepannun porisevan ja kääntyi jatkamaan teensä valmistamista. Petra keskittyi lukemaan seuraavaa pergamenttia, mutta nappasi vaivihkaa pari kolme keksiä itselleen.

"Hmm, mitäpä meille tosiaan kuuluu?" Quastor pohti sanojaan venytellen ja nojautui tuolilleen, jalat rennosti toisen kädensijan päällä leväten. "Viime aikoina on ollut hieman pulaa kirjoitusvälineistä ja tietyistä rohdostarvikkeista, syynä juuri se surullisenkuuluisa salakuljetusjupakka. Dionen tavarantoimittajilla on vaikeuksia pysyä aikatauluissa, joten olemme joutuneet upottamaan tavallista enemmän kolikoita jotta oppilaat eivät joudu kirjoittamaan hiilenpalalla."
"Et uskoisi, mitä hintoja kotkansulasta pyydetään nykyään," Crasbur sanoi olkansa yli kaataen paksunvihreää teetä omaan mukiinsa. "Ennen myrkyllisiäkin kasveja on saanut opetuskäyttöön miltei ilmaiseksi, monille ne ovat vain vaarallisia haittakasveja, mutta nyt niistäkin joutuu maksamaan kuin kasvaisivat Calibanilla asti."
"Kirjastosta löytyi myös kokonainen kirjarivi, jotka olivat homehtuneet kansiensa välissä. Ilmeisesti jostain on päässyt kosteutta, ja luonto on tehnyt tehtävänsä. Ne olivat historiankirjoja, mikä ehkä selittää miksei sivuja ole avattu kovin ahkerasti," Quastor jatkoi ja hymähti omalle nokkeluudelleen. "Niiden sisältämää tekstiä yritetään ahkerasti jäljentää, enää hometta kun ei voi puhdistaa irti. Kuulemma sanaa on lähetetty että Phoebesta lähetettäisiin kopioita samoista teoksista jäljentämistä varten."
"Oppilaille on myös tarjottu mahdolluus ansaita kurssisuoritus jos he ovat jäljentämisessä mukana. Kovin moni ei ole vielä ottanut sitä vastaan," Crasbur totesi teeskennellen olevansa yllättynyt.
"Jotkut puotia pitävät maagikot Dionessa ovat myös kieltäytyneet ottamasta oppilaita harjoitteluun talven ylitse, vedoten verotustilanteeseen ja lupaillen palaavansa asiaan kevään aikana kunhan asia selvenee," Petra lisäsi sulkakynän raapiessa ronskisti viimeisimmän pergamentin päällä.

"Ja siitä itse asiassa pääsemmekin siihen, mitä alkujaan halusimme kysyä sinulta," Quastor sanoi ja siemaisi nautinnollisen kulauksen siideriä. "Kevään aikataulua jouduttiin muuttamaan, ja se jätti tyhjiä paikkoja lukujärjestykseen. Alkujaan ajattelimme että ne voitaisiin täyttää yleisillä kertaustunneilla, mutta sinäkin tiedät kuinka hirveän innokkaita oppilaat niistä ovat. Sitten Petra keksikin tarjota jotain hieman erikoisempaa."
Sotamaagikko siirsi pergamentin sivulle, ja näytti vasta nyt antavan koko huomionsa keskustelulle. Nojaten kyynärpäänsä pöytää vasten Petra sanoi:
"Pyysin lupaa järjestää erityisen kurssin sotamagian käytännöstä, eli oikeasta taistelumagiasta. Olen yrittänyt ajaa sitä läpi koko viime vuoden, mutta vapaata tilaa muun opetuksen rinnalla ei ole ollut. Käskimme halukkaita ottamaan yhteyttä jos he haluaisivat kursin toteutuvan, ja kuten tästä pinosta huomaat, innokkaita näyttää olevan kohta liikaakin. Kurssin toteuttamiseen tarvitsen kuitenkin toisen opettajan, joka voi paikata niillä oppitunneilla joihin en itse ehdi. Ja haluaisin sinut siihen hommaan."
"Oppilaille tekee hyvää kuunnella uutta ääntä saarnaamassa," Quastor sanoi hymyillen, ilmeisesti huomaamatta kuinka Petra pyöräytti silmiään.
"Sinä et ole asiantuntijatehtävissä millään magian alalla, mutta olet toiminut useasti sijaisopettajan toimessa. Ja sinulla pitäisi olla ainakin yleispätevä käsitys miten magiaa käytetään kamppailutilanteessa, matkojesi perusteella," nainen jatkoi välittämättä lumoajamestarin höpinöistä. "Pystytkö siis olemaan mukana kurssilla vai et?"
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kurssisuunnitelmia

Post by Tinanja »

Ingvild nyökkäsi lyhyesti Crasburin sanoille siitä, että tämä oli huolissaan Llianjinista. Se oli ymmärrettävää, eikä tieto huhuja lukuunottamatta varmasti ollut liikkunut yhtään mihinkään suuntaan. Maagikko vain nyökkäsi lyhyesti parantajamestarille ja hymähti Petran vastaukselle. Ilmeisesti Ingvild oli itse viettänyt vain liikaa aikaa vanhemman haltiamiehen kanssa, kun oli noin turtunut tuon aikakäsitykseen - toki olihan hänessä itsessäänkin haltiaverta. Ingvild hymyili lämpimästi keskustelun päättävälle Quastorille ja kurottautui ottamaan vielä yhden keksin itselleen - ne kieltämättä olivat erittäin herkullisia, eikä Ingvild ollut vielä päässyt juurikaan vastavalmistetun ruuan makuun vielä matkansa jäljiltä. Ja keksit olivat siitäkin vielä herkullisempia siiderin kera. Oli kieltämättä mukavaa olla takaisin.

Nainen käänsikin huomionsa pian Quastoriin, joka näytti sanojaan venytellen miettivän, mitä Ingvildin poissaolon aikana olikaan tapahtunut Metiksessä.
“Toivon, että tämänkertainen vierailuni Dionessa tulee vähän helpottamaan sitä tilannetta”, Ingvild nyökkäsi miehelle lyhyesti. Hän oli käynyt muutaman vakavan keskustelun parin tutun kauppiaan kanssa, ja nämä olivat luvanneet ainakin yrittää parhaansa toimittaakseen edes suurimman osan Metiksen tilauksista. Ingvildin kauniisiin sanoihin punottu uhkaus siitä, että toimittaja voisi vaihtua tarpeen vaatiessa, oli aina yhtä tehokas - myös näin poikkeustilanteissakin. Hän oli ehtinyt myös kuulla useammankin version siitä, mitä Dionessa oli tapahtunut kauppakillan kokouksessa, eikä se loppujenlopuksi kaupungin tuntien ollut yllätys. Enemmänkin oli yllättävää, miten nopeasti ja miten suurella kiinnostuksella armeija oli osallistunut tähän - Ingvild ei voinut olla pohtimatta, oliko uusien rajoitusten taustalla muutakin kuin salakuljetuksen kitkemistä.

Crasburin kommenttiin kotkansulista saivat Ingvildin tuhahtamaan vähän. Tuota miestä oli vaikea miellyttää, ja vaikka tämä saisikin kotkansulkia, tulisi niiden olla ensinnäkin loistavassa kunnossa, ja toiseksi erittäin hyvälaatuisia.
“Ehkä kysyntä niiden kasvien osaltakin on kasvanut”, Ingvild mietti ääneen Crasburia vilkaisten ja kohotti sitten kulmiaan Quastorin kommentille homeisista kirjoista. Oli vähällä ettei nainen hymähtänyt uudemman kerran tuon kertoessa, etteivät oppilaat olleet innostuneet kurssisuorituksista kirjojen jäljentämistä vastaan. Totta puhuen Ingvildkin mieluusti kiertäisi tuollaiset hyvin puuduttavat ja tarkkuutta vaativat tehtävät kaukaa, eikä varmasti olisi ainut.
“Tietääkseni ne kauppiaat ovat Metiksen apua vastaan sitoutuneet ottamaan oppilaita harjoitteluun… Minunpa täytyy käydä Dionessa seuraavalla kerralla muistuttamassa heitä siitä”, Ingvild totesi mietteliäänä. Hän tiesi ainakin näin nopeasti pohdittuna parikin kauppiasta, jotka olivat saaneet kohtalaisen hyvän sopimuksen Metiksen kanssa erilaisista magiaa sisältävistä hyödykkeistä, tiedosta ja harjoittelijoista, ja jos joku putoaisi tästä yhtälöstä pois - esimerkiksi ne harjoittelijat, putoaisivat myös muut osat sopimuksesta pois. Eikä Ingvild olisi lainkaan pahoillaan kietoessaan noita pikkusormensa ympärille jälleen muutaman kauniisiin sanoihin kiedotun uhkauksen avulla. Mutta… se ei olisi tämän päivän, eikä huomisenkaan juttu.

Sen sijaan naisen huomio kiinnittyi takaisin Quastoriin, joka maisteli siideriään nauttien jokaisesta suullisesta. Tämän kommentti kertauskursseista sai pienen hymyn kohoamaan Ingvildin huulille. Siitä he ainakin olivat samaa mieltä, eikä Ingvild uskonut että kukaan korkeintaan paria poikkeusta lukuunottamatta olisi innoissaan osallistumassa kertauskursseille. Mutta seuraavasta ehdotuksesta, joka oli Petran esittämä, Ingvild kieltämättä oli yllättynyt.
Hän oli tehnyt Metiksessä opettajantöitä paljonkin peruskurssien parissa, mutta ei opettanut erikoisalojen kursseja. Sen sijaan naisen aika olikin kulunut Dionen suhteiden hoitamiseen, ja kauppiaitten kiusaamiseen - mikä aiempien kertomusten perusteella oli jäänyt vähän turhankin vähälle viime aikoina. Mutta että taistelu- ja sotamagiaa opettamaan Petran kanssa? Voi kyllä, siitä tulisi erittäin hauskaa. Pieni virne levisikin Ingvildin huulille tämän ottaessa paremman asennon siinä upottavalla tuolillaan.
“Kysyttekin vielä”, Ingvild totesi vilkaisten sekä Quastoriin että Petraan. “Totta kai olen mukana tuollaisessa. Milloin kurssi alkaa?” tuo kysyi sitten pieni virne edelleen kasvoillaan välkkyen.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Kurssisuunnitelmia

Post by Kuparirapu »

Quastor hymyili lämpimästi Ingvildin aidolle innostukselle, ja jopa Petran suupielet kohosivat hieman. Tarkkaavaiset tiesivät, että Petra oli toivonut tällaista tilaisuutta jo jonkin aikaa, ja paloi selvästi halusta päästä opettamaan alaa jonka tunsi itse parhaiten.
"Ei kannata aivan vielä kiirehtiä, järjestämisessä on vielä paljon tekemistä. Ensiksikin teen alustavaa listaa oppilasryhmästä jotka otan kurssille mukaan. Rajasin että vain toisen ja kolmannen vuoden oppilaat voivat ilmoittautua, en halua opettaa mitään vaarallista niille jotka vasta oppivat tavaamaan loitsuriimujaan," Petra toppuutteli Ingvildiä ja laskien kätensä uudelleen pergamenttipinon päälle naputteli sitä sormillaan.
"Vasta sitten kun minulla on arvio kurssikoosta, voimme varata sopivia opetustiloja. Tarvitsemme luentosalin silloin tällöin, muuten opetus tapahtuisi ulkona. Enemmän tilaa ja vähemmän vaaraa että mikään hajoaa. Ja lopuksi on vielä tarkistettava, voimmeko saada jostain suojavarusteita oppilaille. Palovammoilta ei tulla välttymään, sen tiedän kokemuksesta, mutta ne ovat niitä pienempiä jos harjoittelussa käytetään kunnon parkittuja nahkakaapuja," hän jatkoi, vaikkei työn määrä tuntunut lannistavan Petraa vähääkään. "Siihen menee ainakin viikko tai pari, mutta kyllä tämä toteutettua saadaan."
Crasbur istui omalle tuolilleen höyryävän teemukinsa kanssa, josta nousi hyvin omituinen haju. Quastor väänsi naamaansa vinosti sitä haistaessaan, mutta oikoi kasvonsa uudelleen ennen kuin parantajamestari ehti nähdä. Hörpäten juomaansa Crasbur sanoi väliin:
"Olen edelleen sitä mieltä, että teidän pitäisi välttää vammoja totaalisesti. Pitäytykää sitten pienemmissä loitsuissa, tai enemmän teoriapuolen harjoituksissa."
"Taistelumagiaa ei opita kirjan kanssa," Petra pamautti ja katsahti Crasburia silmissään rautainen katse. "Osa näistä oppilaista haluaa edetä armeijan maagikoiden joukkoon opintojensa jälkeen, ja siellä heillä ei ole enää mahdollisuutta istua tuoleilla ja kuunnella luentoa. Kilpiloitsun oppii tekemään parhaiten kun jokin lentää suoraan sinua kohti, ja varsinkin kun edelliset mustelmat jomottavat edelleen iholla."
Crasburin leuka kiristyi muutaman kerran, kuin mies olisi halunnut sanoa jotain mutta hillitsi kielensä. Hän tiesi että Petra oli täysin oikeassa, mutta yhtä horjumaton oli parantajamestarin halu pitää oppilaat ehjinä ja hengissä. Huokaisten lyhyesti Crasbur totesi lopulta:
"Sitten toivon sydämeni pohjasta, että pidätte harjoittelun mahdollisimman turvallisena. Minäkin olen vain parantaja, en mikään ihmeidentekijä."
"Kuten viime kerralla sanoin, sinunkin oppilaasi saavat hyvää harjoitusta kun pääsevät hoitamaan oikeita potilaita. Oppivatpa samalla älykkäiden lajien terveydestä, eivät vain sikojen sydämen rakenteita," Petra vastasi. Crasbur murahti jotain epäselvää ja hörppäsi lisää yrttiteetä antaakseen käsilleen tekemistä.
Petra naputteli sormiaan uudelleen mietteliäästi, ja kääntyen sitten takaisin Ingvildin puoleen sanoi:
"Olen myös miettinyt, olisiko paikallaan antaa oppilaille pieni esimerkki mitä kurssi tulee sisältämään. Toisaalta jotta heillä on realistinen ymmärrys mihin ryhtyvät, mutta samalla se voi antaa heille motivaatiota keskittyä. Lähinnä mietin pientä kaksintaistelua meidän välillämme."
Crasburin pää säpsähti teestä ylös hälyttyneen näköisenä, ja Quastor laski hitaasti jalkansa alas tuolinsa kädensijalta keskittyneesti kuunnellen. Petra heilautti rannettaan ennen kuin jatkoi:
"Älkää nyt olko hölmöjä, tietenkään en halua mitään vaarallista yhteenottoa. Lähinnä vain antaisimme esimerkkiä kuinka magian käyttö taistelussa ei ole vain isoimmman tulipallon leiskauttelua, vaan se vaatii aivoja ja kokemusta. Jos koet että se on liian teatraalista niin ymmärrän, olen itsekin kahden vaiheilla asian suhteen."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kurssisuunnitelmia

Post by Tinanja »

Ingvild nyökkäsi Petralle tämän kurssia koskevaan vastaukseen lyhyesti. Asiat liikkuivat koulullakin omalla painollaan, ja vaikka Petra sääntöjä välillä miten kiristikin, ei tämäkään saanut niitä ja prosesseja kierrettyä. Toki, oikaisivathan he kaikki jossain välissä, mutta Petra varmaan oli heistä paras noudattamaan ohjeita ja sääntöjä… Tämän kurssin osalta se olisikin tärkeää, etteivät he joutuisi vastuuseen mahdollisista onnettomuuksista - ainakaan liiallisesti.
Crasburin ja Petran sananvaihto oli lähes kokonaan ennakoitavissa, ja Ingvild näki paremmaksi vain kuunnella ja katsoa, mihin se kääntyisi. Sitä paitsi, ei oppilaille opetettaisi kuitenkaan mitään tappoloitsuja tai kiduttamiseen liityviä loitsuja, vaan perusteita hyökkäämisestä ja erityisesti puolustautumisesta. Lisäksi olisi käytävä läpi, missä tilanteissa magia oli vain haitaksi, ja missä siitä voisi olla hyötyä - oppilaidenkin täytyisi osata arvioida tilanteita riittävästi, jos nämä haluaisivat edetä urallaan yhtään mihinkään. Ingvild kuitenkin havahtui ajatuksistaan kuullessaan Petran ajatukset demonstroinnista.

Pieni virne levisi punahiuksisen maagikon huulille.
“Ehdottomasti”, tämä virnisti Petralle. “Uskon, että se motivoisi, ja saisi varmasti kiinnostuksen heräämään”, tämä lisäsi sitten, virnistäen vähän Quastorillekin ja tämän epäuskoiselle ilmeelle. Crasburia hän ei edes viitsinyt katsoa, kun kuuli miten tämä melkein kaatoi teensä syliinsä. Siinäpä olisi parantajamestarille ollutkin tekemistä kun itsensä poltti terveellisellä juomallaan…

Heidän keskustelunsa jatkui kurssien ja kuulumistenvaihdon kanssa, ja Ingvild ei voinut uskoakaan, miten paljon oli kaivannut tätä tavallista sananvaihtoa, lämmintä tunnelmaa ja suuria nojatuoleja Metiksen opettajanhuoneessa pitkän, ja vaiheikkaan matkan jälkeen. Oli mukava olla takaisin, vaikka pieni huoli Llianjinista lähes alituisesti kolkuttikin hänen takaraivossaan. Hän itse ehtisi vielä tekemään piakkoin reissun Dioneen ja käydä kovistelemassa kauppiaita, ja hakemassa osan tilatuista vaatteistaan ennen kuin hänen pitäisi keskittyä opettamiseen. Petran kanssa vedettävä kurssi varmasti toisi mukavaa vaihtelua niihin lukuisiin perustason kursseihin, joita hän varmasti tulisi tänäkin vuonna opettamaan.

//Kiitokset jälleen mukavasta pelistä!
Locked