Sara

[sade]

Nimi: Sara (Saralia)
Ikä: 16
Sukupuoli: Nainen
Rotu: Ihminen
Ammatti: Ei varsinaista ammattia, tällä hetkellä apulaisena Wanhassa Lohikäärmeessä

Ulkonäkö
Ensisilmäyksellä Saraa voisi erehtyä luulemaan ikäistään nuoremmaksi. Tyttö on pienikokoinen, noin 147 cm pitkä ja tällä on pyöreät, yhä hieman lapsenomaiset kasvot, joita kehystävät tummanruskeat kiharat. Jos Sara saa itse valita, hän pitää hiuksiaan auki, jolloin ne ovat yhtenä pörröisenä, sinne tänne sojottavana sotkuna. Töissä hiukset on sidottu poninhännälle tai kiinni nutturalla takaraivolla tai pään päällä, mutta silloinkin tyttö saa olla välillä pyyhkimässä irtokiharoita kasvoiltaan. Varsinkin kesäisin Saran iho on auringon ruskeaksi paahtama, sillä tyttö viettää vapaa-aikaansa pääasiassa ulkona.

Saralla on haaleanvihreät silmät, joilla tämä yleensä katsoo avoimesti suoraan silmiin, sekä tummat ripset ja kulmakarvat. Toinen tytön kulmakarvoista on hieman ylempänä kuin toinen, mikä tekee hänen neutraalista ilmeestään hieman hämmästyneen näköisen. Muuten kasvot eivät ole erityisen mieleenpainuvat, nenä on pieni ja kääntyy hieman ylöspäin, huulet kapeat ja symmetriset. Lähes koko Saran elämän jatkunut usein raskas työ ja toisinaan vähäinen saatavilla oleva ruoka ovat tehneet Sarasta hoikan ja jäntevän, enemmän sitkeän kuin voimakkaan. Tytöllä ei ole juuri muotoja vartalossaan ja tämän ulkonäöstä voi päätellä, ettei tällä ole aina mahdollisuutta syödä tarpeeksi.

Vaatetus + asusteet
Saran vaatteet vaihtelevat sen mukaan, mitä tyttö onnistuu saamaan käsiinsä ilmaiseksi tai mahdollisimman halvalla. Se tarkoittaa lähes aina jonkun toisen vanhoja vaatteita, joista ikä näkyy jo päällepäin. Yleensä hän pukeutuu yksinkertaiseen, värjäämättömään tai haalistuneeseen villaan tai pellavaan, eivätkä vaatteet ole aina aivan sopivan kokoisia tai mallisia.

Töissä ollessaan Saralla on usein yllään ruskea tunika ja työtehtävien mukaan joko vaalea pitkä hame sekä essu tai harmaat housut. Hänen lempivaatteensa on kuitenkin vanha kuluneen harmaa, hieman polvien alapuolelle ulottuva pellavamekko, jota on paikkailtu sieltä täältä. Mekossa on pitkät hihat, yläosa on vartaloa myötäilevä ja levenee helmaksi vyötäröltä. Sara omistaa myös yhden parin nahkakenkiä, mutta kulkee useammin avojaloin säästääkseen kenkiä tilanteisiin, joissa niitä todella tarvitsee.

Saralla ei ole varaa oikeisiin koruihin, mutta tyttö on tehnyt vaatteista irronneista langoista, joita tämä poimii aina huomatessaan, punottuja koruja itselleen. Niistä vakituisesti kulkee mukana vasemmassa kädessä oleva harmaa rannekoru, jonka punos muistuttaa monimutkaista lettiä. Tyttö myös solmii hiuksensa samankaltaisella punotulla nauhalla.


Luonne
Utelias haaveilija tiivistää Saran luonteen hyvin. Tytöllä on vilkas mielikuvitus, jonka pariin hän usein pakenee elämäänsä. Sara pystyy kuvittelemaan kaikesta seikkailun ja hänestä on mukavaa keksiä näkemilleen henkilöille tarinoita. Sara saattaa unohtua kuvitelmiinsa pitkäksikin ajaksi, tai unohtaa niiden takia tehdä jotain muuta, jonka vuoksi tyttö on usein hankaluuksissa tai menettää osan palkastaan. Häntä on käsketty aikuistumaan toistuvasti, aikuinenhan hän jo tietyllä tapaa onkin, ja Sara on yrittänyt, mutta löytää silti itsensä toistuvasti kuvitelmistaan silloin kun elämä on vaikeaa tai liian tasaista.

Kun Saralla on vapaa-aikaa, hän kiertelee ympäriinsä yleensä vailla sen suurempaa suuntaa. Tyttö saattaa mennä uteliaana paikkoihin tai tilanteisiin, jotka eivät hänelle kuuluisi. Hän saattaa kysellä toiselta joskus hyvinkin henkilökohtaisia kysymyksiä ja uteliaisuutensa vuoksi ei useimmissa paikoissa ole päässyt tarjoilemaan tai tiskin taakse, ettei häiritsisi asiakkaita. Uteliaisuudestaan huolimatta Sara päästää vain harvoja ihmisiä oikeasti lähelleen, sillä elämä on opettanut, ettei ihmisiin, erityisesti aikuisiin, kannata luottaa suoralta kädeltä. Kysymykset saattavat toisinaan olla myös peittelyä: jos kyselee toiselta jatkuvasti jotain, ei joudu kertomaan mitään itsestään. Päällepäin tyttö vaikuttaa yleensä iloiselta ja positiiviselta, mutta sisäisesti tuntee usein olevan eksyksissä tai vailla suuntaa sekä vähän häpeissään tilanteestaan. Sukunsa hylkäämänä tyttönä, jolla ei ole erityisiä taitoja, elämä ei ole helppoa ja se saa Saran toisinaan ajattelemaan, ettei hänestä oikeastaan edes voi pitää. Sara pelkää saavansa potkut työstään, sillä on usein huolimaton eikä aina pysty piilottamaan sitä, ettei oikeasti pidä siitä, mitä joutuu tekemään vaan tekee sen ainoastaan pysyäkseen hengissä.

Sara haaveilee matkustamisesta, erityisesti laivoilla, jollaisella hän ei ole koskaan ollut ja uusien paikkojen näkemisestä sekä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisesta. Hänen on vaikea hyväksyä sitä, että hänen todennäköisin tulevaisuudennäkymänsä on tehdä samaa työtä ja mennä naimisiin. Sara tietää olevansa sen ikäinen, että naimisiinmeno voisi tulla kysymykseen, mutta ilman perhettä tukenaan etsimässä sopivaa ehdokasta ja maksamassa myötäjäisiä, se voi osoittautua lähes mahdottomaksi. Sara suhtautuu ajatukseen naimisiinmenosta ristiriitaisesti, toisaalta haaveilee elämänsä muuttumisesta, mutta toisaalta ahdistuu ajatuksesta sitoutua yhteen paikkaan ja ihmiseen.

Uskonnosta Saralla ei ole vahvaa mielipidettä, mutta hän pitää jumalista kertovista tarinoista. Hän saattaa satunnaisesti pyytää tai kiittää jumalia ja erityisesti jouduttuaan lähtemään kotoaan on tuntenut lohdulliseksi ajatuksen jumalien olemassaolosta tai läsnäolosta. Erityisen läheiseksi kokee omien kokemustensa vuoksi elämän ja kuoleman jumalat, ja näille yleensä lähettääkin pyyntönsä tai kiitoksensa.


Menneisyys
Sara on avioton lapsi, joka ei tiedä isästään mitään. Hänen äitinsä, joka oli vasta 17-vuotias saadessaan Saran, päätti kuitenkin pitää lapsen yksin ja onnistui elättämään heidät pienillä pyykkärin ansioillaan. Äiti oli alkuun iloinen lapsestaan, mutta mitä vanhemmaksi Sara kasvoi, sitä enemmän hänen äitinsä alkoi toivoa, että olisi antanut lapsen pois. Saran läsnäolo hänen elämässään teki jo aiemminkin köyhästä ja vaikeasta elämästä vieläkin vaikeampaa. Kukaan ei myöskään halunnut avioitua jo aiemmin aviottoman lapsen saaneen kanssa ja äidin sukulaiset alkoivat vähitellen kaihtaa tätä ja tämän suvulleen tuomaa häpeää, vaikka Saran isovanhemmat antoivatkin kaksikon asua luonaan pienessä ullakkohuoneistossa. Sara on tottunut tekemään töitä pienestä asti sekä siivoten sukulaistensa luona että äidin töissä apuna hyvittääkseen äidilleen edes jotain.

Kun Sara täytti 13, äiti päätti, että on katsellut tytärtään jo tarpeeksi ja tämä on riittävän vanha tullakseen toimeen itsekseen. Hetken aikaa kadulla asuttuaan Sara löysi työn, jossa tämä huonetta, ruokaa ja toisinaan pientä summaa vastaan tekee sitä, missä häntä milloinkin tarvitaan kuten tarjoilee, siivoaa tai juoksee asioilla. Sen jälkeen hän on vaihtanut paikkaa useamman kerran työskennellen samankaltaisissa tehtävissä milloin missäkin. Äiti tai muu suku ei ole halunnut tavata Saraa ja yrittävät sillä häivyttää sen tosiasian, että heidän suvussaan on avioton lapsi. Aluksi Sara yritti olla yhteydessä perheeseensä, mutta toistuvien torjuntojen jälkeen on alkanut vähitellen hyväksyä, että on nyt täysin omillaan. Tämän seurauksena Sara on alkanut käyttää ainoastaan lempinimeään äitinsä antaman etunimensä sijaan. Sukunimeä Saralla ei virallisesti isättömänä ole ollutkaan ja hän on luopunut myös aiemmin käyttämästään äitinsä sukunimestä.