Kamalden kirja ja käärö

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Kamalden kirja ja käärö

Post by Tinanja »

Dionen kadut olivat kiireisiä, kuten minä muunakin päivänä auringon kivutessa yhä ylemmäs ja ylemmäs vain lopulta kääntyäkseen kulkunsa osalta laskusuuntaiseksi. Ingvild nautti väkijoukoissa kulkemisesta, ja lämmin, leveä hymy punahiuksisen naisen kasvoilla ei kadonnut, vaikka yksi jos toinenkin kulkija saattoi hänen matkaansa vähän hidastaa. Hän kiersi torin pidempää reittiä, kuin mitä olisi ollut tarve, ennen kuin astui sisälle yhteen pieneen, torin laidalla sijaitsevaan liikkeeseen. Kyltti puodin oven yllä kertoi, että kyseessä oli “Kamalden kirja ja käärö”, ja Ingvildiä tervehti tuttu kuivan ilman, kirjojen, musteen ja kansiin käytetyn nahan tuoksu naisen avatessa oven ja astuessa peremmälle tuttuun liikkeeseen. Ovi kolahti hänen perässään kiinni, ja naisen korkeakorkoiset kengät kopisivat lattialla Ingvildin astellessa peremmälle.

Ingvild oli pukeutunut tapansa mukaan näyttävästi: tällä oli yllä pitkä, lähes nilkkoihin asti yltävä mekko, jonka halkio ylsi kuitenkin lähes puoliväliin reittä ja paljasti ihoa kiusoittelevasti joka kerta naisen astuessa eteenpäin. Tällä kertaa mekko oli syvän vihreä, ja melko yksinkertainen. Tumma, kultakirjailuin koristeltu korsetti kuitenkin korjasi yksinkertaisen asun helposti juhlavammaksi ja koristeellisemmaksi mekon helman lomasta näkyvien polvipituisten saappaiden lisäksi. Korkoa kengissä oli Ingvildille hyvin tyypillisesti lähemmäs kymmenen senttiä. Yksivärinen, harmaavihreä viitta roikkui lisäksi tuon harteilla lämmittämässä, peittäen toisinaan alleen pari kaulakorua, jotka roikkuivat tuon kaulassa kiinnittämässä huomion avonaiseen kaula-aukkoon. Tämän korvissa roikkuvat renkaat jäivät pikälti punaisenruskean eri sävyissä kiiltelevien, nyt auki olevien hiusten lomaan. Hiusten puna kilpaili huulille levitetyn syvänpunaisen huulipunan kanssa kirkkaudellaan, ja yksinkertainen, silmiä hieman kehystävä silmämeikki tasapainoitti kirkkaita huulia juuri sopivasti. Pieni, lämmin hymy huulillaan tämä nojautui tiskiä vasten ja jäi hetkeksi katsomaan tiskin takana olevalla jakkaralla istuvaa nuorukaista. Tämän tummat, lyhyet hiukset olivat hieman pörröllään, eikä tuo ollut ihan varma, mihin olisi katsonut, ja mitä olisi sisään tulijasta miettinyt.

“Hei. Etsin Rouva Kamaldea, tiedätkö onko hän tänään paikalla?” Ingvild kysyi sitten pieni hymy huulillaan. Sanat näyttivät saavan tämän tummahiuksisen nuorukaisen havahtumaan ajatuksistaan ja nyökkäämään.
“Haen hänet... “, tuo oli jo lähdössä takahuoneeseen pienessä, kirjahyllyjen täyttämän pienen puodin läpi. Tiskin taakse oli nostettu esille muistikirjoja, paperia ja sulkakyniä sekä eri mustelaatuja asiakkaiden mielenkiinnon herättämiseksi.
“Tuota… kenet minä ilmoitan hänelle?”
“Ingvild Skeldane”, ingvild vastasi lämmin hymy huulillaan ennen kuin katsoi nuorukaisen katoamista takahuoneeseen. Hänellä ja rouvalla olisi muutama valittu sana vaihdettavanaan Metiksen oppilaiden harjoittelupaikkoja koskien.
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Kamalden kirja ja käärö

Post by sade »

Nalia piti tarkasti huolen, että asetti askeleensa samaan tahtiin isänsä kanssa. Varovasti, yrittäen olla kiinnittämättä isänsä huomiota, hän kokeili hiuksiaan, jotka oli aamulla letittänyt pään ympäri. Joitakin suortuvia oli karannut sojottamaan ympäriinsä, sillä hän ei varmaan ollut saanut kiristettyä kampaustaan tarpeeksi. Isän mielestä sen korjaaminen olisi kuitenkin ajanhukkaa, joten Nalia ei sanonut mitään. He olivat menossa erääseen torin laidalla olevaan liikkeeseen, jossa Nalia oli joskus aiemmin käynyt yksinään. Ei ollut yhtä mukavaa olla liikkeellä isän kanssa. Oli helpompi keskittyä kirjoihin ilman isää seisoskelemassa vieressä ja odottamassa, että Nalia lukisi vieläkin nopeammin ja tunnistaisi kirjan. Mutta toisaalta isän kanssa hän ei joutuisi tinkimään, mikä oli tavallaan helpotus.

Nalialla oli päällään kevyen vaaleansininen pellavamekko, yksinkertainen ja vielä kirjailuja vailla, sillä Nalia oli onnistunut toistaiseksi pitämään sen kauempana äitinsä silmistä. Mekko ulottui melkein nilkkoihin ja peitti hieman sitä, että tyttö oli melkein heti kotoa lähdettyään, isänsä silmien välttäessä, riisunut kenkänsä ja sujauttanut ne ollaan kantamaansa kassiin, joka oli kirjailtu täyteen kukkia, ja käveli nyt kaduilla paljain jaloin.

He tulivat liikkeen luokse ja Nalia seisahtui odottaakseen, että isä menisi sisään ensin. Kamalden kirja ja käärö, Nalia luki kyltistä oven yläpuolella. Hän muisteli, että liikkeessä oltiin ainakin viimeksi myyty myös muistikirjoja. Jos isä ei pitäisi häntä kiireisenä koko aikaa, hän voisi ehkä ostaa sellaisen itselleen, Nalia mietti.



Pieni kello kilahti, kun Harro avasi oven. Paikasta saattoi haistaa kirjojen läsnäolon. Samanlainen haju leijaili myös kotona hänen kirjastoksi muuttamassaan tilassa. Harro päästi Nalian livahtamaan perässään sisälle, ja tyttö siirtyi seisoskelemaan seinustalle, ennen kuin antoi sen paukahtaa kiinni heidän perässään. Harro ei tavallisesti olisi lähtenyt edes mukaan, vaan olisi lähettänyt Nalian hakamaan omistajan lähettämästä kirjalistasta haluamansa, mutta hän oli pitkään epäillyt, että naisella oli hallussaan kirjoja, joita tämä ei antanut edes kopioitavaksi. Harrolla olisi siitä muutama sananen sanottavana, varsinkin jos naisella olisi eräs hänen pitkään etsimänsä kirja omistuksessaan.

Liikkeessä oli jo joku seisoskelemassa tiskin ääressä. Nainen, ja minkä näköinen nainen! Harro ei voinut olla vilkaisematta nopeasti tätä päästä varpaisiin, vaikkakin paheksui tämän pukeutumista. Oli kyseessä sentään kirjakauppa, ei mikään juottola, joten olisi voinut odottaa sen mukaista pukeutumista. Hän katsoi Naliaa, joka onneksi näytti katselevan keskittyneesti esillä olevia muistikirjoja. Tietysti tyttö näki erilaisia pukeutumistyylejä muutenkin, mutta mitä vähemmän Nalia altistuisi tuon kaltaiselle pukeutumiselle, sitä parempi. Harro itse oli pukeutunut varsin huomiota herättämättömästi. Miehellä oli yllään tummansinen pusero, jonka hihansuissa oli kevyet, kullanväriset kirjaillut ja jalassa tällä oli suorat, tummanharmaat housut sekä tummat, nahkaiset kengät.

Harro astui tiskin luo ja hymyili naiselle kohteliaasti toivoen mielessään, että tämä olisi jo lähdössä. Jostain takahuoneesta tiskille palasi nuori mies, joka kääntyi ensimmäisenä naisen puoleen sanoakseen jotain. ”Minulla on ennalta sovittu tapaaminen”, Harro ilmoitti painokkaasti ennen kuin mies ehti saada sanaa suustaan. ”Harro Marhein.”
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kamalden kirja ja käärö

Post by Tinanja »

Ingvild tuhahti vähän, kun takahuoneesta palaava tummahiuksinen nuorukainen keskeytettiin ennen ensimmäistäkään sanaansa ovesta sisään astuvan miehen toimesta. Maagikko kääntyi katsomaan tulijaa, tuota suorassa kulkevaa miestä, jonka kasvoilla oleva vakava ilme ei kyennyt peittämään arvioivaa, Ingvildiä päästä varpaisiin kulkevaa katsetta. Tiskiä vasten edelleen kevyesti nojailevan naisen huulille se sai leviämään pienen hymyn. Tulijan paksujen kulmakarvojen alta välkkyvä katse kiinnittyi kuitenkin nopeasti palvelevaan nuorukaiseen ja käskytti tätä hakemaan rouva Kamalden sen enempiä tervehtimättä tai huomioimatta Ingvildiä - saati sitä, että nuorukainen oli sanomassa naiselle jotakin. Vasta nyt, katsoessaan uudemman kerran sisäänastujaa, huomasi maagikko perässä astuneen pellavamekkoisen tytönkin, jonka katse vaelsi nopeasti muistikirjoihin. Tämän ensimmäisenä silmiin osuva piirre näytti olevan vaaleanruskeisiin hiuksiin tehty lettikruunu, josta muutamat hiussortuvat näyttivät pyrkivän karkuun letin muodosta.

“Rouva on juuri nyt hieman kiireinen, mutta palaa pian ja varmasti ottaa teidätkin vastaan, herra Marheim”, nuorukainen kiirehti vastaamaan Harrolle, ettei joutuisi juoksemaan uudemman kerran takahuoneeseen rouvaa tapaamaan. Tämä ei ollut ollut kovin ilahtunut kuullessaan neiti Skeldanen saapuneen paikalle, varsinkaan kun ilmeisen isoja ostoksia mahdollisesti tekevä asiakas oli sopinut tapaamisesta samaan aikaan.
“Siinä tapauksessa minä voin odottaa kyllä, että rouva vapautuu”, Ingvild vastasi lämpimän hymyn kera kovaa vauhtia punastuvalle nuorukaiselle, kun näki tämän katseen laskeutuvan hetkittäin hänen kasvoistaan avonaiselle kaula-aukolle.
“Ja tekö olitte siis herra Marheim?” Ingvild kääntyi katsomaan yksinkertaisiin, siisteihin vaatteisiin pukeutunutta miestä. “Mukava tavata. Minä olen Ingvild Skeldane”, maagikko jatkoi miehelle kättään ojentaen. Ei olisi koskaan huono idea jäädä ihmisten mieliin, vaikka vain kirjakauppareissulla.
“Oletteko paikallisia, vai saapuneet tänne pidemmän matkan takaa?” tuo jatkoi vielä, ennen kuin hetken päästä kiireiset, mutta raskaat askeleet kuuluivat lähenevän takahuoneesta pienen puodin etuosia kohden. Pian Ingvild näkikin harmaantuvan, hiuksensa tiukalle nutturalle letittäneen pyylevän naisen, jonka yllä oleva harmaa pellavamekko oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Se sopi kuitenkin tämän kirjoilta tuoksuvaan olemukseen ja iän pehmentämiin piirteisiin paremmin kuin hyvin. Silti ryhti oli hyvin suora, ja tämä kantoi itsensä ylpeydellä.

“Neiti Skeldane! Luulin jo ilmoittaneeni Metikselle, etten ota yhtään harjoittelijaa tänä vuonna!” rouva Kamalde totesi tiukasti ja viittasi naista poistumaan samantien. Hän toivoi, että nopea kommentti olisi karkottanut Metiksen lähettilään kauemmas, mutta ei uskonut onnistuvansa siinä. Tuo nuori nainen oli piikki hänen lihassaan - aiemmin Metistä tuskin olivat sopimukset kiinnostaneet ennen rehtorin vaihtumista. Sen jälkeen täällä olikin ravannut vuodesta toiseen yhä erikoisempia harjoittelijoita ja nyt rouva oli saanut tästä tälle vuodelle jo riittämiin sisältöä elämäänsä ja puotinsa pitämiseen. Tänä vuonna yksikään Metiksen harjoittelija ei astuisi jalallaan tähän putiikkiin - tai niin hän ainakin toivoi ja uskoi hyvin tiukasti
“Siinä tapauksessa minun täytyy vetää Metiksen teille tarjoama rahoituskin tältä vuodelta pois, sillä ette täytä sopimuksen kaikkia kohtia jättämällä harjoittelijan ottamatta”, Ingvild näpäytti leveän, lämpimän hymyn saattelemana. Rouva Kamalde pysähtyi niille sijoilleen hetkeksi ja katsoi huuliaan ja otsaansa kurtistaen seisomaan suoristautunutta Ingvildiä päästä varpaisiin kuin mitatakseen, olisiko nainen tosissaan. “Sinä…”, tämä aloitti, mutta tuhahti sitten ja pudisti päätään. Hänen oli turha alkaa riidellä tuon potentiaalisen asiakkaan edessä tästä - ja hän toivoi, ettei tämäkään näytös ollut karkoittanut potentiaalista rahankäyttäjää kauemmas. Sen sijaan tämä käänsi katseensa varsinaiseen asiakkaaseensa.
“Mutta herra Marheim, miten mukava tavata teitä! Pahoitteluni myöhästymisestäni, miten voisin auttaa teitä tänään? Etsittekö jotain tiettyä kirjaa?” äänensävyssä ei ollut jälkeäkään siitä kylmästä koleudesta, jota tuo oli tarjonnut jo Ingvildille, vaan se oli lämmin ja erittäin mielistelevä.

Ingvild ei voinut pitää pientä virnettä kohoamasta kasvoilleen hetkeksi, kun kuunteli rouva Kamalden sanoja herra Marheimille. Nainen vilkaisi ohimennen mukana olevaa nuorta tyttöä ennen kuin astui hieman sivummalle ja viittasi suuntaansa etsivää nuorukaista lähemmäs.
“Sillä aikaa, kun hän jatkaa kaupantekoaan”, tuo viittasi rouva Kamaldea kohden, nyt puhuen vähän matalammalla sävyllä. “Voisin ostaa kaksi noita isoimpia muistikirjoja ja yhden pienen”, Ingvild jatkoi ohimennen. Oli rouva Kamalde miten ikävästi tahansa kohdellut Metiksen kanssa solmittua sopimusta, tämä myi hinta-laatusuhteeltaan parhaimmat muistikirjat Dionesta ilman erillistä tilausta, ja Ingvild tiesi tarvitsevansa niitä jälleen piakkoin.
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Kamalden kirja ja käärö

Post by sade »

Tummatukkainen nuori mies ilmoitti liikkeen omistajan olevan kiireinen, mutta ottavan hänet vastaan pian. Harron puolesta mies olisi saanut ilmoittaa hänet saapuneeksi, mutta päätti tyytyä tilanteeseen. Jos Harro joutuisi odottelemaan kauan, hän voisi aina yrittää käyttää sitä hyväkseen tinkiäkseen kirjojen hinnoista hieman pois. Onneksi rouva Kamalde oli nainen, Harro ajatteli nähdessään nuorukaisen punastuvan liikkeessä heitä ennen olleen naisen ilmoittaessa jäävänsä odottelemaan. Sama lirkuttelu ei tepsisi tähän.

”Olen”, Harro vastasi, kun nainen, joka esittäytyi nimellä Ingvild Skeldane, jostain syystä päätti aloitella keskustelua hänen kanssaan. Tämän kommenttiin mukavasta tapaamisesta Harro vain nyökkäsi, mutta tarttui kuitenkin ojennettuun käteen. Ei ollut tarpeellista olla niin epäkohtelias, että olisi jättänyt kokonaan vastaamatta, varsinkin, kun Nalia oli paikalla, mutta hän ei myöskään halunnut kannustaa naista pidempään keskusteluun. ”Paikallisia”, Harro sanoi lyhyesti. Ennen kuin keskustelua olisi ollut kohteliasta jatkaa, rouva Kamalden onneksi ilmestyi paikalle takahuoneesta. Tyytyväisenä Harro pani merkille, että suoraryhtisen naisen ilme ei näyttänyt kovinkaan ilahtuneelta tämän katsoessa Ingvild Skeldanea. Hän itse sen sijaan oli rouvan kanssa varsin hyvissä väleissä ja tämä soikin Harrolle lyhyen nyökkäyksen ja hymyn ennen kuin kääntyi naisen puoleen.

Rouva Kamalden ensimmäiset sanat vahvistivat Harron mielipidettä siitä, että oli arvioinut molemmat paikalla olevat naiset oikein. Juuri tuollainen Harro olisi saattanutkin kuvitella Metiksestä tulevan naisen olevan. Ihmiset saisivat hänen puolestaan olla käyttämättä magiaa lainkaan. Se oli luonnotonta ja teki käyttäjistään pikkuhiljaa ylimielisiä. Ikään kuin taikuus asettaisi heidät tavanomaisten sääntöjen ulkopuolelle. Rouva Kamalden puolestaan yritti hätistellä naista pois liikkeestä ja vaikutti olevan tämän läsnäolosta yhtä mielissään kuin Harro, mutta ilmeisesti tämä oli jumissa jossakin sopimuksessa Metiksen kanssa.

Kun rouva Kamalde kääntyi lämpimästi hymyillen hänen puoleensa, Harro käänsi selkänsä Ingvild Skeldanelle ja toivoi tämän tajuavan poistua paikalta vastatessaan rouvan hymyyn. ”Lähettämälläsi listalla oli muutama kirja, joita haluaisin vilkaista”, Harro ilmoitti ja kaivoi listan esiin taskustaan. Nalia oli merkinnyt siihen kirjat, joiden oli arvellut olevan sellaisia, joita häneltä ei vielä löytynyt. Mutta ne tulisi tarkistaa ennen ostamista, sillä samoja kirjoja oli liikkeellä eri nimillä. Jostain syystä, ehkä vääristelläkseen kirjojen arvoa tai vaadittua työtä, kopioijat vaihtoivat joskus kirjojen nimiä tai jopa osia sisällöstä. Harro oli nähnyt kopioita, joihin oli jäljennetty alkuperäisestä vain joka toinen luku. Rouva Kamalde otti listan ja vaikutti tyytyväiseltä huomatessaan, että saattaisi saada myytyä useammankin kirjan tänään. ”Ennen kuin haet nuo, haluaisin kysyä eräästä kirjasta. Se kertoo Phoeben historiasta, erityisesti alueen rakennuksista.”


Nalia nosti katseensa muistikirjoista, kun kuuli tuon erikoisesti pukeutuneen naisen mainitsevan Metiksen nimen. Hän pakotti kuitenkin itsensä kääntämään katseensa takaisin, mutta hänen ajatuksensa eivät enää liittyneet muistikirjoihin. Olikohan neiti Skeldane opettaja vai joku muu työntekijä? Oppilas tämä ei kai voinut olla, sillä Nalian tietojen mukaan oppilaat olivat nuorempia, mutta hän ei ollut asiasta täysin varma. Nalia ei voinut olla vilkuilematta naista sivusilmällä, sillä hän ei ollut koskaan tavannut ketään Metiksestä, ainakaan niin, että olisi tiennyt toisen olevan sieltä. Rouva Kamalde yritti hätistellä naista pois liikkeestä, mutta tämä ei onneksi lähtenyt, vaan siirtyi kaupassa olevan apulaisen luo, jolla vaikutti Nalian tavoin olevan vaikeuksia olla katsomatta tätä.

Nalia odotti kärsivällisesti, kunnes isä oli varmasti syventyneenä keskusteluun rouva Kamalden kanssa. Kaksikko keskusteli siitä, mikä erään isän etsimän kirjan nimi saattaisi olla, eikä rouva Kamalde ollut vielä ottanut esiin yhtään kirjaa, joten isä ei tarvitsisi Naliaa aivan vielä. Hitaasti Nalia siirtyi sivummalle, jossa neiti Skeldane keskusteli apulaisen kanssa. Nainen oli Naliaa pidempi ja entistä pidemmäksi tämän tekivät jalassa olevat kengät, joita Nalia katsoi hetken ollen melko varma, että sellaiset löytyisivät hänen äitinsä listalta asioista, joita ”hänen kaltaisensa nuoren neidin ei tulisi pukea päälleen”. Ei niin, että Nalia olisi erityisemmin välittänyt, sillä äiti ei ollut näkemässä ja olisi paheksunut myös hänen paljaita jalkojaan.

”Minäkin voisin ostaa yhden muistikirjan, sellaisen pienen, kiitos”, Nalia sanoi, kun mies vilkaisi vihdoin häneen päin. Apulaisen kääntyessä keräämään muistikirjoja, Nalia joutui keräämään hetken rohkeutta. Varmuuden vuoksi hän vilkaisi vielä, että isä oli yhä kiireinen, eikä tarvinnut häntä ennen kuin vilkaisi vierasta naista varovasti. ”Oletteko oikeasti Metiksestä, neiti Skeldane?” Nalia kysyi pitäen äänensä mahdollisimman hiljaisena. Hän ei halunnut jäädä kiinni isälleen juttelusta naisen kanssa, ei ainakaan siitä, että hän oli itse mennyt aloittamaan keskustelun, sillä hän tiesi varsin hyvin, mitä mieltä isä oli magiankäyttäjistä ja sen myötä Metiksestä. Mutta Nalia ei voinut estää kiinnostustaan. Kerrankin hän oli samassa paikassa jonkun kanssa, joka oikeasti oli Metiksestä. "Osaatteko käyttää magiaa?" Nalia ei voinut olla kysymättä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kamalden kirja ja käärö

Post by Tinanja »

Odottaessaan rouva Kamalden apulaisen hakevan muistikirjansa hänelle, nainen kuunteli puolella korvalla keskustelua rouvan ja tämän ilmeisen suositun asiakkaan välillä. Ilmeisesti ulkonäkönsä vaatimattomuudesta huolimatta tämä oli melko varakas, kun asteli kauppaan listan kanssa. Siinä valossa rouva Kamalden lämmin reaktio tuota kohtaan ei ollut lainkaan yllättävää - sen sijaan Ingvild jäi miettimään paljonko kyseisessä rouvalla olikaan tarvetta Metiksen kanssa solmitulle sopimukselle. Hän ei ihmetellyt enää opettajanhuoneessa käytyä keskustelua kauppiaitten itsekkyydestä ja sopimuksista luistamisista - ja tämä oli vasta ensimmäinen paikka, johon hän oli tämän tiimoilta astunut. Päätään hieman pudistaen tuo kääntyi katsomaan häntä puhuttelevaa tyttöä. Lämmin hymy nousi Ingvildin huulille tämän kuullessa äänestä ihmetyksen ja kysymyksen siitä, oliko hän oikeasti Metiksestä.

“Työskentelen opettajana Metiksessä”, Ingvild vastasi tytön ihmettelyyn pieni hymy edelleen huulillaan välkkyen sillä aikaa, kun rouva Kamalde ja tämän ilmeisen arvostettu asiakas herra Marheim näyttivät uponneen syvälliseen keskusteluun erään niteen nimestä. Hän kyllä voisi odottaa rouva Kamalden vapautumista, ja hän nauttisi tuon kyseenalaistamisesta hieman ehkä liikaakin, kun pääsisi käymään sopimuksen ehtoja naisen kanssa läpi. Nyt naisen huomio kuitenkin oli pitkälti ehkä tässä noin kymmen-kaksitoista vuotiaassa tytössä, joka hiljaa, ujosti oli tullut aloittamaan keskustelun
“Ja osaan minä käyttää magiaa”, Ingvild vastasi puhuen myöskin kohtalaisen hiljaa - ihan vain jostakin kohteliaisuuden rippeestä kiinni pitääkseen muiden keskustelua kohtaan.
“Mikä sinun nimesi on?” nainen kysyi sitten ylläpitääkseen keskustelua. Hän vilkaisi ohimennen muistikirjoja hakemaan lähteneeseen nuorukaiseen, joka parhaillaan kiipesi noutamansa jakkaran päälle yltääkseen ylähyllyille ottamaan suurempia muistikirjoja alas.
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Kamalden kirja ja käärö

Post by sade »

Nalia punastui kevyesti naisen kääntyessä hymyillen katsomaan häntä. Hän ei yleensä aloittanut keskusteluja vieraiden aikuisten kanssa, ei ainakaan ilman käskyä, ja tähän kyseiseen aikuiseen liittyvä käsky olisi todennäköisesti ollut pysyä kauempana. Mutta nainen oli opettajana Metiksessä! Nalian oli vaikea kätkeä innostustaan ja se sai hänet keinahtelemaan hieman päkiöillään. Ennen kuin Nalia ehti keksiä lisää kysymyksiä, tai pikemminkin päättää, minkä kysymyksistään esittäisi, neiti Skeldane kysyi hänen nimeään.
”Nalia Marhein. Olen kaksitoistavuotias”, Nalia esittäytyi kertoen ikänsäkin, sillä sitä aikuiset yleensä kysyivät nimen lisäksi. ”Mukava tavata”, hän lisäsi vielä, sillä halusi olla erityisen kohtelias. Nalian kotiopettajat olivat aina vaatineet ja halunneet kohteliaisuutta, joten hän arveli, että siten hänellä olisi suurin mahdollisuus tehdä hyvä vaikutus.

”Mitä tietää, pystyykö käyttämään magiaa?” Nalia kysyi ensimmäiseksi. Hän halusi tietää myös, mitä nainen opetti, miten Metikseen pääsisi ja oikeastaan mitä tahansa koulusta, jonne pääsystä haaveili. Ennen kuin Nalia ehti kuulla vastausta, hän kuuli isänsä kutsuvan. ”Anteeksi, neiti Skeldane”, Nalia sanoi nopeasti ennen kuin kääntyi ja kipaisi isänsä luo. Rouva Kamalde oli poistunut huoneesta, ehkä hakemaan kirjoja, eikä isän häneen luoma katse ollut tyytyväinen. ”Olin vain kohtelias”, Nalia mutisi katsoen lattiaan. Hän ei uskaltanut katsoa isäänsä, ettei tämä näkisi hänen lävitsensä, ellei siis ollut jo kuullut hänen puhettaan, jolloin hän saisi kuulla siitä kotona.

”Tässä ovat pyytämänne kirjat”, rouva Kamalde sanoi palatessaan heidän luokseen kolme kirjaa sylissään. Nalia oli asioinut liikkeessä aiemminkin, joten rouvan katseessa ei ollut ihmetystä, kun hän kurottautui ottamaan kirjat vastaan isänsä sijaan. Hän ei voinut estää itseään vilkaisemasta sivusilmällä, ettei neiti Skeldane vain ollut lähtenyt vielä. Nalia harmitteli, ettei isä ollut mennyt vaikka takahuoneeseen tekemään kauppoja. ”Nalia!” isä ärähti huomatessaan tyttärensä keskittyvän johonkin muuhun kuin kirjoihin. Nalia säpsähti ja siirsi kirjat pinoon tiskille. Nalia kaivoi laukustaan parin puuvillakäsineitä, sillä isä ei halunnut, että kalliisiin kirjoihin tulisi ylimääräisiä jälkiä tai sotkuja hänen käsistään. Varovasti tyttö nosti ensimmäisen kirjan pinosta ja avasi sen tiskille nähdäkseen nimen ja sisällön.


Heti kun Harron silmä vältti oli tuo Metiksen nainen juttelemassa Nalian kanssa. Nalian olisi pitänyt tietää paremmin, sillä tytär kyllä tiesi, mitä mieltä heidän perheessään magiasta oltiin. Kun rouva Kamalde lähti hakemaan kirjoja, Harro käski Nalian luokseen. Yleensä tätä ei tarvinnut erikseen pyytää. Nalia vaikutti kiinnostuneemmalta naisesta kuin olisi voinut kuvitella, jos tämä todella olisi ollut vain kohtelias. Harro vilkaisi naista hieman kulmiensa alta. Hoitakoon asiansa, mutta pysyköön kauempana. Kun Nalia oli siirtynyt kirjojen kanssa tiskille niitä tarkastelemaan, Harro tavoitti rouva Kamalden katseen ja nyökkäsi Ingvild Skeldanea kohti. ”Ehkä ehtisitte hoitaa asianne hänen kanssaan tässä välissä?” Mikä oli melko suora viittaus siihen, että Harro halusi naisen lähtevän.Toivottavasti tämän asia olisi lyhyt, Harro mietti, kun rouva Kamalde lähestyi naista hieman vastentahtoisen oloisena.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kamalden kirja ja käärö

Post by Tinanja »

Ingvild hymyili vähän, lämpimästi Nalialle tämän esittäytyessä. Naisen kulmat kuitenkin kohosivat hieman, kun hän kuuli Nalian seuraavan toteamuksen tämän iästä. Hän olisi odottanut tämän olevan jopa hieman vanhempi kuin kaksitoista. Ingvildin ihmettely kuitenkin loppui lyhyeen, kun hän kuuli seuraavan kysymyksen magiaa koskien ja hymy levisi naisen kasvoille, ja erityisesti tämän punaisiksi maalatuille huulille. Maagikko oli jo vastaamassa jotain, mutta Nalia kiirehti jo takaisin kanssaan puotiin astuneen miehen rinnalle pahoitellen tekemisiään - ja miksi? Ehkä tyttöä oli kielletty puhumasta vieraille? Ingvildin katse kohdistui nopeasti siihen, mitä Nalia alkoi tehdä selatessaan kirjoja - tyttö selkeästi luki, ja tarkisti kirjoja hansikkaat kädessään seurassaan olevan miehen sijasta. Eikö tuo osannut lukea? Ingvild maksoi ohimennen pohtimisensa lomassa muistikirjansa ja pakkasi ne siististi laukkuunsa.

Herra Marheimin kehotus rouva Kamalden asioiden hoitamisesta sillä aikaa, kun Nalia luki kirjoja sai pienen hymyn leviämään Ingvildin huulille. Hän ei voinut sanoa, että se olisi ideaalia, sillä tuo asia voisi entisestään vaikeuttaa muutenkin vaikeutuneessa tilanteessa rouva Kamalden liiketoimia. Mutta tämä tosiasia ei estänyt Ingvildiä nauttimasta siitä, että hän pääsisi esittelemään vaatimuksensa rouvalle ja toivottavasti näkemään tämän kiemurtelun sanojensa edessä. Pieni, kohtelias hymy eksyi Ingvildin kasvoille rouvan astellessa lähemmäs kieltämättä nyrpeänä. Ingvild kääntyi sen verran, että sai otettua edelleen olallaan auki roikkuvasta laukustaan paksun kansion, jonka avasi kirjanmerkkinsä kohdalta. Hän levitti kirjan väliin asetetun sopimuksen pöydälle, ja viittasi sormuksin koristellulla sormellaan allekirjoituksiin ja nimenselvennöksiin, joista näkyi toisen allekirjoittajan olevan rouva Kamalde itse.
“Pidän tämän lyhyenä, sillä näyttää että teillä on töitä”, Ingvild väläytti kohteliaan, hieman ehkä jopa pakotetun oloisen hymyn rouvalle. “Allekirjoittamasi sopimuksen mukaan otatte harjoittelijan joka lukukaudelle, ja Metis tukee toimintaanne mittavalla rahasummalla.”
“Olette joko velkaa tämän kyseisen summan, tai tämän alkavan lukukauden ajaksi otatte kaksi harjoittelijaa, sillä edellisellä lukukaudella teillä ei ollut yhtään harjoittelijaa täällä”, Ingvild viimeisteli selityksensä rouvan katsoessa sopimusta nenävarttaan myöten. Tämä tuskin voisi sitä kieltää, tai ainakaan Ingvild ei nähnyt mitään tapaa, millä nainen voisi kiertää sen.
“Muussa tapauksessa minun on ikävä kyllä riitautettava tämä sopimuksen rikkoominen oikeudessa, ja vietävä se kauppakillan tietoon”, Ingvild oli melko varma, ettei rouva Kamaldea kiinnostanut työntää niskaansa killan tietoon varsinkaan tämänkaltaisen riidan aiheuttajana. Metis harvoin oli keskusteluissa sopimustensa vuoksi - ja vielä harvemmin sopimusrikot olivat kyseisen yksityiskoulun aiheuttamia.
“Tuo, neiti hyvä, on järjetön vaatimus ja merkittävä summa rahaa”, rouva Kamalde tuhahti hiljaa.
“Siinä tapauksessa meidän on keskusteltava jatkosta oikeudessa, ja minun on pyydettävä rehtoria jatkamaan asian hoitamista hänen valtuuksillaan”, totesi Ingvild ennen kuin rouva Kamalde ehti jatkaa keskustelua. Nainen näytti siltä, kuin olisi niellyt juuri sitruunaa niin paljon, että se yritti nousta takaisin hänen kurkkuunsa nielemisen jälkeen.
“Hyvä on, lähetä ne typerät harjoittelijat tänne. Mutta haluan irtisanoa tämän sopimuksen heti, kun velvollisuuteni harjoittelijoiden osalta päättyy”, rouva Kamalde totesi sitten tiukasti Ingvildille saaden pienen hymyn leviämään maagikon huulille - tällä kertaa se oli aito, sillä hän saisi neuvotella kevätlukukaudeksi jonkin toisen mielenkiintoisen liikkeen kanssa sopimuksen Metikselle - eikä hän surisi rouva Kamalden kirjakaupan kanssa tehtyä sopimusta.

“Siinä tapauksessa minun on syytä jatkaa matkaani”, totesi Ingvild siirtäessään sopimuksen takaisin muistikirjansa väliin ja sulkiessaan kirjansa. Tuo kääntyi jo lähteäkseen, mutta nautti edelleen rouvan happamalta näyttävästä ilmeestä.
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Kamalden kirja ja käärö

Post by sade »

Nalialla oli vaikeuksia keskittyä lukemiseen. Rouva Kamalde ja neiti Skeldane keskustelivat kaupan sopimuksesta Metiksen kanssa hieman sivummalla. Nalia pelkäsi, että heti, kun asia olisi hoidettu, neiti Skeldane poistuisi ja veisi mukanaan mahdollisuuden kuulla Metiksestä jotakin. ”Meillä on tämä kirja”, Nalia ilmoitti, sillä tunsi isän katseen niskassaan, eikä halunnut jäädä kiinni ajatuksistaan.

”Oletko varma?” Harro kysyi katsellen samaan suuntaan, mihin Nalia salaa vilkuili. Hän puolestaan oli varsin tyytyväinen, että nainen hoiti asiansa ja lähtisi. Mitä muuta Metikseltä olisi voinut odottaa, kuin että se solmisi kauppiaiden kanssa joitain epäilyttäviä, ja rouva Kamalden ilmeestä päätellen, myös epämiellyttäviä, sopimuksia. Kuka kunniallinen kauppias haluaisi ottaa sieltä tulevia opiskelijoita, tiedä mitä nämä magiallaan saisivat aikaan.
”Olen”, Nalia vastasi, sillä hän muisti tämän kirjan varsin hyvin. Eräs hänen kotiopettajistaan oli halunnut hänen lukevan sen useampaan kertaan. Nalia oli inhonnut joka hetkeä, vaikka pitikin lukemisesta, sillä kyseinen kirja kertoi hallinnosta ja muusta epäkiinnostavasta. Ja vaikka se oli kirjoitettu hänen äidinkielellään, hän oli vielä kolmannellakin lukukerralla joutunut tarkistamaan opettajaltaan joitain vaikeimpia sanoja.
”Tätä sen sijaan ei ole”, Nalia sanoi ja nosti pinon keskimmäisen kirjan nähtäville. Kansi ja sisältö olivat hieman kärsineet, sillä ilmeisesti kirja oli päässyt joskus kastumaan. Siitä hän sai idean ja vakuuttaen itselleen, ettei varsinaisesti tehnyt mitään kiellettyä, vielä, sanoi isälleen: ”Mutta tämä on kastunut, ehkä hänellä olisi toinen kopio?” Tyttö tiesi kyllä, että kauppiailla harvoin olisi samaa kirjaa ainakaan kovin montaa kappaletta. Mutta isä saattaisi haluta tarkistaa asian.

Nalia tunsi isänsä hyvin, sillä Harro todella halusi olla varma, ettei rouva Kamalde myisi hänelle huonointa mahdollista kopiota. Niinpä hän odotti, että tämä sai asiansa hoidettua ja lähestyi sitten happaman näköistä rouvaa, jolla oli vaikeuksia saada kasvoilleen nostettua kohteliasta ilmettä edellisen keskustelun jäljiltä. ”Voisitteko selvittää, onko teillä tästä kirjasta toista kopiota?” Harro tiedusteli. Rouva Kamalde lupasi tarkistaa asian ja ilman kehotusta mies seurasi tätä takahuoneeseen. Saadakseen varmasti parhaimman näköisen version kirjasta, oli asia varminta tarkistaa omin silmin.

Heti, kun kaksikko oli poistunut, Nalia liikahti kohti ovea. Isä ei ollut käskenyt hänen odottaa paikallaan ja keskustelun jättäminen kesken olisi epäkohteliasta. Äiti olisi varmasti halunnut hänen olevan kohtelias, Nalia ajatteli keksien tekosyitä, lähinnä itselleen, sillä hän tunsi toimivansa isänsä tahdon vastaisesti. Suoraa käskyä tyttö tuskin olisi käynyt uhmaamaan, mutta sellaista ei ollut annettu. Nalia livahti neiti Skeldanen perässä juuri sulkeutuneesta ovesta ja toivoi, että tavoittaisi tämän vielä. ”Mistätietääpystyykökäyttämäänmagiaa?” Nalia kysyi yhteen hengenvetoon saatuaan toisen näköpiiriinsä. Toisella kädellään tyttö yritti pitää liikkeen ovea auki, että hän näkisi, koska isä tulisi takaisin. Toivottavasti ennen kuin isä näkisi hänen olevan taas juttelemassa.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Kamalden kirja ja käärö

Post by Tinanja »

Ingvild kääntyi ja lähti nyrpeän rouva Kamalden edestä pieni, tyytyväinen hymy huulillaan ovea kohden. Korot kopisivat puista lattiaa vasten tämän kävellessä ovelle, ja ohimennen hymyillen herra Marheimille, sekä tietenkin nuorelle Nalialle, jonka katse tuntui seuraavan häntä turhankin tarkasti. Syykin sille paljastui pian, kun Ingvild oli päässyt Kamalden puodin pari kynnyksenjälkeistä porrasta alas ja laskeutunut takaisin kadulle. Ovi lennähti auki, ja ovensuuhun jäi Nalia, jonka kysymys sai pienen hymyn nousemaan Ingvildin huulille. Ilmeisesti tyttö ei malttannut isänsä vihjailuista huolimatta pysyä erossa hänelle juttelemisesta. Tuon innostus oli mukavaa vaihtelua sopimusten kuivaan kieleen, eikä Ingvild uskonut voivansa kyllästyä magiasta kiinnostuneiden tai sitä opiskelemaan alkavien uteluihin.

Siitä huolimatta Ingvildin olisi tehnyt mieli vastata tuolle uteliaalle tytölle, että magian olemassaolon vain tiesi, mutta arveli ettei sellainen vastaus miellyttäisi Nalian uteliaisuutta. Vastaus olisi ollut niin yksinkertainen, niin helppo, mutta ei varmastikaan oikea tähän tilanteeseen. Pienen hetken ja kulmienkurtistuksen jälkeen Ingvild kuitenkin vastasi.
“Kun huomaat, että voit tehdä asioita, joita ilman magiaa ei voi tehdä. Saat vaikka voimaa johonkin iskuun, rikot tai siirrtä jotakin koskematta siihen, tai vaikka vahingossa sytytät jotakin palamaan”, Ingvild vastasi sitten pieni hymy huulillaan Nalialle katsoessaan tätä ovensussa edelleen roikkuvaa tyttöä arvioiden.
“Epäiletkö, että sinulla olisi magiaa?”
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Kamalden kirja ja käärö

Post by sade »

Nalia roikkui ovensuussa ja imi itseensä kaikki neiti Skeldanen sanat. Jos hänellä olisi ollut kynä ja paperia, hän olisi varmaan kirjoittanut ne ylös voidakseen tarkastella niitä myöhemmin. Eivätkä kyseessä olleet pelkästään sanat, vaan sävy, jolla nainen puhui. Magia ei tämän puheissa kuulostanut miltään piiloteltavalta tai hävettävältä. Eikä siinä tietenkään olisi ollut järkeä, jos tämä kerran opetti magiaa, mutta sellaiseen puheeseen Nalia oli tottunut. Kunpa hänelle tapahtuisi jotain sellaista, josta hän tietäisi pystyvänsä käyttämään magiaa, Nalia ajatteli, mutta toivottavasti isä olisi kaukana silloin.

Tyttö kohautti hieman hartioitaan, sillä ei kehdannut myöntää toivovansa kovasti, että hänellä olisi magiaa. Nalia melkein uskoi, että olisi, mutta ei ollut uskaltanut sanoa sitä koskaan ääneen, eikä tämä kerta tekisi poikkeusta. Aikuiset vain ylenkatsoisivat sellaisia toiveita. ”Äidilläni on”, Nalia kuitenkin myönsi varovasti. ”Mutta perheessämme sitä ei saa käyttää.”

Kuin vastaukseksi Nalian sanoihin Harro astui takahuoneesta takaisin kaupan puolelle ja huomasi tyttärensä ovensuussa. ”Nalia!” mies tiuskaisi ja lähti harppomaan tyttöä kohti.
Nalia säpsähti kuin iskun saaneena. ”Anteeksi”, hän ehti mutista neiti Skeldanelle hieman pelästyneesti ennen kuin Harro kiskaisi tytön käsivarresta takaisin kaupan puolelle. Nalia jäi seisomaan siihen kohtaan, jossa isä päästi irti, tuijottaen kohti lattiaa ja uskaltamatta ärsyttää tätä yhtään enempää. Hän olisi jo nyt pahoissa vaikeuksissa kunhan he pääsisivät kotiin.

Harro piti ovea hetken auki ja katsoi Metiksen naista hetken aikaa silmiin. Hänellä oli maine ylläpidettävänä, eikä rähjääminen Metiksen henkilökunnalle varmasti olisi sen arvoista. Nalian hän läksyttäisi myöhemmin. Mikä ihme tyttöä veti kiinnostumaan magiaan liittyvistä asioista, varsinkin sen jälkeen, miten häntä oli opetettu? ”Pysy kaukana minun perheestäni”, Harro sanoi hitaasti. Sitten mies tarttui ovenkahvaan ja paukautti sen voimalla kiinni naisen edestä saadakseen viestinsä paremmin perille.
Locked