// Tinanjaa ja Ingvildiä odotellaan saapuvaksi, ja myöhemmin myös itse rehtoria Ravun kanssa! //
Naenija oli juuri alittanut Metiksen portit. Hänen eteensä avautui suuri piha-alue, jota pienet oppilaiden rykelmät täplittivät. Keskellä pihaa kohosi valtava päärakennus, jonka uuden ja vanhan kivetyksen sekoitus yllätti Nanan. Kaikki ei suinkaan ollut yhtä vanhaa kuin aluetta suojeleva muuri. Massiivisista pääovista tuli ja meni haltian silmiin kovin nuorelta näyttäviä oppilaita, ja pihan täytti kepeä lasten puheensorina ja kiljahdukset. Kuten Ranyardkin oli sanonut, Nana poikkesi suuresti Metiksen perinteisestä oppilaasta. Voisiko hän silti kotiutua tänne etsimään kadonneita voimiaan, sen aika näyttäisi.
Pami hirnahti ja liikahti malttamattomana heidän pysähdyttyään pihalle – jossain täällä täytyi olla talli minkä muut asukkaat hevonen jo aisti. Kuin tilauksesta pieni kultakutrinen tyttö kipitti hänen eteensä ja sievällä niiauksellaan hämmästytti Nanaa.
"Tarvitseeko neiti apua?" Tyttö kysyi korkealla, lintumaisella äänellään ja yritti pitää katseensa kohteliaasti Nanan silmissä, vaikka häntä tiukasti tuijottava Nafi vetikin tytön katsetta puoleensa. Tyttö tuskin oli paljoa kymmentä vuotta vanhempi, mutta käyttäytyi kuin aikuinen. Vaatteet kertoivat hänen vanhempiensa korkeasta asemasta, samoin kuin käytös. Nana oli kyykistymäisillään tytön tasolle, mutta tajusi juuri ajoissa, että tämä pieni neiti saattaisi pitää sitä loukkauksena.
"Kyllä kiitos. Mistä mahdan löytää paikan tallin?"
"Neiti on hyvä ja seuraa tietä päärakennuksen taakse." Pieni tyttö viittoi oikeaan suuntaan puhuessaan.
"Selvä, kiitos. Entä mistä löytäisin lähimmän opettajan?"
"Kaikki ovat sisällä juuri nyt, mutta minä voin noutaa yhden teille. Odottakaa vain päärakennuksen edessä."
"Suurkiitos teille neiti..."
"Gailla Abrett." Tyttö ojensi Nanalle kättään vain silmänräpäyksen epäröinnin jälkeen Nafin noustessa seisomaan Nanan hartialla.
"Naenija", Nana vastasi puristaen pientä kättä pehmeästi. Hän käätyi nopeasti ottamaan rahapussin taskustaan, mutta sen nähdessään tyttö, Gailla, jo pudisti päätään.
"Tämä ei ole mitään, mistä neiti Naenijan pitäisi maksaa." Sen sanottuaan Gailla kipitti jo päärakennusta kohti tehtäväänsä hoitamaan. Nana jäi räpyttelemään silmiään hänen jälkeensä kunnes sai kerättyä itsensä ja seurueensa liikkeelle hevostallia kohti. Hän ei muistanut oliko koskaan Phoebessa asuessaan tavannut ainuttakaan noin kohteliasta lasta.
Pihaton ensimmäiset asukit näkyivät heti päärakennuksen kulman takaa ja tallimestari ilmestyi yhtä nopeasti vieraan hirnahduksen kutsumana. Pami sai paikkansa ja Nanan tavaroita luvattiin säilyttää tallissa, kunnes hän niitä tarvitsisi. Kiitellen haltia kiiruhti takaisin päärakennuksen eteen odottamaan aikuista juttuseuraa. Sisälle hän ei uskaltanut omin luvin astua, vaan jäi seisomaan ovelle. Nafi tunsi Nanan jännittyneisyyden ja kiemurteli levottomasti hänen olallaan sinne tänne kuikkien. Nana koetti rauhoittaa liskoa sivellen sen viileitä suomuja samalla, kun katseli suu mutrussa metsänvihreän pellavahameensa likaista ja nuhjuista helmaa, josta väri oli jo hieman haalistunut pikemminkin harmaanvihreäksi kuten levenevistä hihansuistakin. Hänen pitkän tummanpunaisen villaviittansa helma ei ollut sen puhtaammassa kunnossa eikä sen ravistaminen irrottanut kankaaseen työntyneitä neulasia tai pintaan tarttunutta rapaa, Nana sai harmikseen huomata. Helmasta ylöspäin kurottelevat mustat sievät kuvioinnit peittyivät puoliksi lian alle. Hän taisi näyttää enemmän kerjäläiseltä kuin tulevalta opiskelijalta. Hänen olisi pitänyt ymmärtää vaihtaa vaatteensa aamulla, mutta sitä oli myöhäistä nyt surra. Nana kokeili vielä varovasti hiuksiaan. Ne sentään olivat edelleen sileät ja melko puhtaatkin, ja hänen aamulla etumaisista hiuksista punomansa pään taakse kiertävät letit olivat pysyneet paikoillaan. Otsapanta oli hänen ainoa kunnioitusta herättävä asusteensa ja senkin hän oli tarpeettomana jättänyt laukkuunsa matkan ajaksi. Ehkä parempi niin, sillä tällä hetkellä tuo maaginen koru olisi muiden silmiin varmaan vaikuttanut varastetulta.
Kaukana kotoa
Re: Kaukana kotoa
Ingvild oli juuri vapautunut sopivasti aamupäivän luennoiltaan ja ehtinyt nauttia kevyen lounaan. Metiksen portaat olivat mukavan tutut naristessaan hieman naisen askelten alla, narinan tuskin kuuluessa korkojen kopinan lomasta. Mitä lähemmäs hän pääsi kirjastoa, sitä lähemmäs se miellyttävä, kuiva kirjojen tuoksu tuli. Kuitenkin hieman ennen kuin lehtiötään ja kirjaa kantava nainen kuuli juoksuaskeleita pääovilta. Kun hän kääntyi katsomaan, vaaleahiuksinen, noin kymmenvuotias tyttö juoksi lähemmäs.
“Neiti Skeldane!” tämä huikkasi ja Ingvild kääntyi nyt kokonaan katsomaan tätä, ja hymyili lämpimästi.
“Koululle saapui vieras, ja hänellä on mukanaan iso lisko!” Gailla sanoi innoissaan katsoessaan opettajaansa. Ingvild hymyili vähän. “Vai että vieras? No, se on mielenkiintoista”, punahiuksinen nainen totesi vastaukseksi, ja nyt kieltämättä uteliaana. Tämä ei ollut mitään jokapäiväistä, että Metikseen saapui vieraita - saati jonkin ison liskon kanssa kulkeva vieras? Mielenkiintoista.
“Sanoin neiti Naenijalle, että odottaa pääovien edessä”, Gailla jatkoi sitten, hieman tosin nyt innostustaan rauhoittaen.
“Kiitos Gailla, minä menen tapaamaan tätä neiti Naenijaa”, Ingvild totesi sitten pieni hymy huulillaan ja kieltäytyi vielä kohteliaasti siitä, että tyttö olisi saattanut hänet pääoville. Vieraiden tunnistaminen Metiksessä ei ollut kovin haastavaa, ja Ingvild oli varma löytävänsä tämän kyseisen henkilön ongelmitta.
Pian lehtiötään ja kirjaansa kantava Ingvild astuikin pääovista ulos auringonpaisteeseen ja vilkaisi arvioiden ympärilleen.
“Te taidatte olla neiti Naenija?” Ingvild kysyi sitten nähdessään tummahiuksisen naisen seisoskelevan ovien lähellä. Tarkemmin katsottuna tuonkin hiuksissa oli jotain punertavaa, mutta ennen kaikkea hetkeksi Ingvildin katse osui tuon hartialla istuvaan liskoon, joka näytti kuin miniatyyrilohikäärmeeltä. Nainen ei muistanut heti lukeneensakaan tuollaisista olennoista, mutta senkin perusteella kyseessä varmasti oli harvinaisuus. Liskon sijaan maagikon katse kuitenkin harhaili takaisin tuon toisen naisen haltiamaisiin, kapeisiin kasvonpiirteisiin ja punatuille huulille nousi lämmin hymy hetkeksi.
“Olen Ingvild Skeldane, opettajana täällä. Miten voin auttaa?” tuo kysyi sitten hymyn vain vähän levitessä Ingvildin kasvoilla. Naisen omat lähes tulenpunaiset hiukset laskeutuivat lievästi kihartuen tämän kasvojen sivuja myöten valahtaen paljaille hartioille. Naisen yllä olevassa tummansinisessä mekossa oli lyhyet, liehuvat hihat ja mekon helma ylsi naista nilkkoihin asti helman halkion paljastaessa jälleen yli puolet tuon jalasta. Korkeat korkokengät saivat Ingvildin näyttämään pidemmältä, mitä tämä oikein olikaan. Asuun kuului myös erottamattomana osana lähes musta korsetti, jonka kirjailut erottuivat auringon valossa juuri sopivasti olematta liian ilmeisiä. Lisäksi muutamat kultakorut korvissa, kaulalla ja sormissa tekivät muutoin Ingvildille melko arkisesta asusta hieman juhlavamman.
“Neiti Skeldane!” tämä huikkasi ja Ingvild kääntyi nyt kokonaan katsomaan tätä, ja hymyili lämpimästi.
“Koululle saapui vieras, ja hänellä on mukanaan iso lisko!” Gailla sanoi innoissaan katsoessaan opettajaansa. Ingvild hymyili vähän. “Vai että vieras? No, se on mielenkiintoista”, punahiuksinen nainen totesi vastaukseksi, ja nyt kieltämättä uteliaana. Tämä ei ollut mitään jokapäiväistä, että Metikseen saapui vieraita - saati jonkin ison liskon kanssa kulkeva vieras? Mielenkiintoista.
“Sanoin neiti Naenijalle, että odottaa pääovien edessä”, Gailla jatkoi sitten, hieman tosin nyt innostustaan rauhoittaen.
“Kiitos Gailla, minä menen tapaamaan tätä neiti Naenijaa”, Ingvild totesi sitten pieni hymy huulillaan ja kieltäytyi vielä kohteliaasti siitä, että tyttö olisi saattanut hänet pääoville. Vieraiden tunnistaminen Metiksessä ei ollut kovin haastavaa, ja Ingvild oli varma löytävänsä tämän kyseisen henkilön ongelmitta.
Pian lehtiötään ja kirjaansa kantava Ingvild astuikin pääovista ulos auringonpaisteeseen ja vilkaisi arvioiden ympärilleen.
“Te taidatte olla neiti Naenija?” Ingvild kysyi sitten nähdessään tummahiuksisen naisen seisoskelevan ovien lähellä. Tarkemmin katsottuna tuonkin hiuksissa oli jotain punertavaa, mutta ennen kaikkea hetkeksi Ingvildin katse osui tuon hartialla istuvaan liskoon, joka näytti kuin miniatyyrilohikäärmeeltä. Nainen ei muistanut heti lukeneensakaan tuollaisista olennoista, mutta senkin perusteella kyseessä varmasti oli harvinaisuus. Liskon sijaan maagikon katse kuitenkin harhaili takaisin tuon toisen naisen haltiamaisiin, kapeisiin kasvonpiirteisiin ja punatuille huulille nousi lämmin hymy hetkeksi.
“Olen Ingvild Skeldane, opettajana täällä. Miten voin auttaa?” tuo kysyi sitten hymyn vain vähän levitessä Ingvildin kasvoilla. Naisen omat lähes tulenpunaiset hiukset laskeutuivat lievästi kihartuen tämän kasvojen sivuja myöten valahtaen paljaille hartioille. Naisen yllä olevassa tummansinisessä mekossa oli lyhyet, liehuvat hihat ja mekon helma ylsi naista nilkkoihin asti helman halkion paljastaessa jälleen yli puolet tuon jalasta. Korkeat korkokengät saivat Ingvildin näyttämään pidemmältä, mitä tämä oikein olikaan. Asuun kuului myös erottamattomana osana lähes musta korsetti, jonka kirjailut erottuivat auringon valossa juuri sopivasti olematta liian ilmeisiä. Lisäksi muutamat kultakorut korvissa, kaulalla ja sormissa tekivät muutoin Ingvildille melko arkisesta asusta hieman juhlavamman.
Re: Kaukana kotoa
Nana pudotti nopeasti viitanhelmansa ja kääntyi ääntä kohti jonkun puhutellessa häntä.
"Kyllä, kyllä olen", haltia sopersi ja vieläpä niiasi kevyesti huomatessaan toisen haltian arvokkaan olemuksen vaatteineen ja koruineen. Nana tunsi olonsa entistä enemmän kerjäläiseksi.
"Hauska tutustua", Nana jatkoi kättään ojentaen Ingvildin esittäytyessä. Siinä missä neiti Skeldanen katse karkasi Nanan olalla kuikuilevaan Nafiin, siirtyi Nanan katse pistämään merkille tämän opettajaksi esittäytyneen haltian asun tarkemmin. Hänen käsityksensä opettajista romuttui siltä seisomalta eikä Nana ollut varma mitä ajattelisi. Ainakaan muuta kuin epäilisi entistä suuremmin hyväksyttäisiinkö häntä tänne laisinkaan. Pitäisikö hänen koko matkan jälkeen kääntyä Ranyardin perään vain kertoakseen epäonnistuneensa ja todeta, ettei hänellä ollut paikkaa minne mennä? Koko menneen elämänsä Nana oli tiennyt kuka oli ja mitä teki, mutta yhtäkkiä kaikki oli muuttunut. Nyt hän tunsi olevansa tuuliajolla, täysin muiden armoilla, eikä pitänyt tästä tunteesta yhtään. Hän oli nähnyt Metiksen ankkuripaikkana, johon turvautua ja jossa koota itsensä. Tämä oli tuntunut ainoalta vaihtoehdolta, viimeiseltä turvasatamalta, mutta entä jos hänen pääsy tänne evättäisiin?
Pelko luikerteli haltian sisimmässä ja hän joutui puristamaan sanat ulos itsestään. "Anteeksi tämä yllättävä saapumiseni. Tiedän tulevani myöhässä ja ilmoittamatta, mutta olen matkannut pitkän aikaa toiveenani päästä tänne... opiskelemaan." Siinä se oli, koko tämän matkan ydin, jonka lausuminen jäykisti Nanan jännittyneenä odottamaan Metiksen opettajan reaktiota. Oliko hänen pelastusköytensä punottu typeristä haaveista, jotka katkaistaisiin tässä ja nyt jättäen hänet tyhjän päälle? Mitä jos hän olikin jättänyt kaiken tuntemansa taakseen turhan takia? Mitä hän tekisi, jos ei saisikaan täältä apua?
Nafi tunsi Nanan ahdingon ja liikahteli levottomasti. Lisko seisoi haltian olalla välillä pihalta kuuluvien äänien suuntaan vilkuillen, mutta enimmäkseen Ingvildiä tuijottaen ja miettien, mikä oli syypää hänen emäntänsä pelkoon. Nanan niskan takaa kaulalle asti kiertynyt punainen häntä värähteli ja taputti hermostuneesti haltian viittaa ja mekon rintamusta.
Metiksen päärakennuksen sisäänkäynniltä, suurten ovien raosta kurkisti tutut vaaleiden hiusten kehystämät lapsen kasvot ja pian niiden viereen ilmestyivät toisetkin. Uusi tyttö tapitti Metiksen yllättävää vierailijaa vaaleanruskean otsatukan alta. Gailla ei ollut saanut tehtäväkseen Ingvildin saattamista, mutta oli selvästi päättänyt seurata mitä tapahtuisi ja jakaa sen ystävänsä kanssa.
"Kyllä, kyllä olen", haltia sopersi ja vieläpä niiasi kevyesti huomatessaan toisen haltian arvokkaan olemuksen vaatteineen ja koruineen. Nana tunsi olonsa entistä enemmän kerjäläiseksi.
"Hauska tutustua", Nana jatkoi kättään ojentaen Ingvildin esittäytyessä. Siinä missä neiti Skeldanen katse karkasi Nanan olalla kuikuilevaan Nafiin, siirtyi Nanan katse pistämään merkille tämän opettajaksi esittäytyneen haltian asun tarkemmin. Hänen käsityksensä opettajista romuttui siltä seisomalta eikä Nana ollut varma mitä ajattelisi. Ainakaan muuta kuin epäilisi entistä suuremmin hyväksyttäisiinkö häntä tänne laisinkaan. Pitäisikö hänen koko matkan jälkeen kääntyä Ranyardin perään vain kertoakseen epäonnistuneensa ja todeta, ettei hänellä ollut paikkaa minne mennä? Koko menneen elämänsä Nana oli tiennyt kuka oli ja mitä teki, mutta yhtäkkiä kaikki oli muuttunut. Nyt hän tunsi olevansa tuuliajolla, täysin muiden armoilla, eikä pitänyt tästä tunteesta yhtään. Hän oli nähnyt Metiksen ankkuripaikkana, johon turvautua ja jossa koota itsensä. Tämä oli tuntunut ainoalta vaihtoehdolta, viimeiseltä turvasatamalta, mutta entä jos hänen pääsy tänne evättäisiin?
Pelko luikerteli haltian sisimmässä ja hän joutui puristamaan sanat ulos itsestään. "Anteeksi tämä yllättävä saapumiseni. Tiedän tulevani myöhässä ja ilmoittamatta, mutta olen matkannut pitkän aikaa toiveenani päästä tänne... opiskelemaan." Siinä se oli, koko tämän matkan ydin, jonka lausuminen jäykisti Nanan jännittyneenä odottamaan Metiksen opettajan reaktiota. Oliko hänen pelastusköytensä punottu typeristä haaveista, jotka katkaistaisiin tässä ja nyt jättäen hänet tyhjän päälle? Mitä jos hän olikin jättänyt kaiken tuntemansa taakseen turhan takia? Mitä hän tekisi, jos ei saisikaan täältä apua?
Nafi tunsi Nanan ahdingon ja liikahteli levottomasti. Lisko seisoi haltian olalla välillä pihalta kuuluvien äänien suuntaan vilkuillen, mutta enimmäkseen Ingvildiä tuijottaen ja miettien, mikä oli syypää hänen emäntänsä pelkoon. Nanan niskan takaa kaulalle asti kiertynyt punainen häntä värähteli ja taputti hermostuneesti haltian viittaa ja mekon rintamusta.
Metiksen päärakennuksen sisäänkäynniltä, suurten ovien raosta kurkisti tutut vaaleiden hiusten kehystämät lapsen kasvot ja pian niiden viereen ilmestyivät toisetkin. Uusi tyttö tapitti Metiksen yllättävää vierailijaa vaaleanruskean otsatukan alta. Gailla ei ollut saanut tehtäväkseen Ingvildin saattamista, mutta oli selvästi päättänyt seurata mitä tapahtuisi ja jakaa sen ystävänsä kanssa.
Re: Kaukana kotoa
Ingvild suoristautui hieman pieni hymy huulillaan, edelleen vuoroin Naenijaa ja Nafia katsellen, kun kätteli tuon haltian lämmintä kättä. Naisen kulmat kohosivat hieman, kun kohteliaisuuksien jälkeen Naenijaksi esittäytynyt nainen sanoi tulleensa opiskelemaan Metikseen. Pahoittelujen kera. No, sitä hän ei ollut odottanut. Ennemmin tämä näytti parantajalta, tai maagikolta, joka oli taivaltanut etsimään jotain Metiskeen mukamas piilotettua salattua tietoa, tutustumaan kirjastoon, tai tavatakseen jonkun, joka täällä oli. Ehkä jopa oppilaan vanhempi? Mutta ei, tämä esittäytyi ja kertoi tulleensa opiskelemaan tänne - tai ainakin toivoi tulleensa opiskelemaan tänne. Ingvild kuitenkin keräsi itsensä melko nopeasti ja pieni hymy palasi hänen huulilleen.
“No siinä tapauksessa minä en ole oikea henkilö sanomaan tuohon juuta tai jaata”, Ingvild sanoi sitten Naenijalle. “Tulehan, vien sinut tapaamaan rehtoria”, tämä jatkoi sitten viitaten Naenijaa seuraamaan itseään.
“Tytöt, teillä taisi olla muutakin tekemistä, kuin vakoilla vieraita?” Ingvild kysyi nähdessään ovesnsuussa heitä tarkkailevat silmät - ja yhtä nopeasti kuin nämä olivat siihen tulleetkin, katosivat hieman kikattelevat ja toistensa kanssa kuiskivat äänetkin askelten myötä kauemmas kirjastoa kohden.
Pian kaksikko - tai kolmikko, jos lisko laskettiin tähän joukkoon mukaan, astuivat sisälle Metiksen vanhojen, painavien puuovien lävitse. Raskas, paikoitellen kulunut käytävämatto vaimensi askeleita juuri sopivasti Ingvildin lähtiessä leveää kierreportaikkoa kohden. Äsken heitä tarkkailleet oppilaat näyttivät lähtevän kukin omille teilleen, vain kokoontuakseen jälleen kulman takana katsomaan erikoista vierailijaa. Ingvild seurasi kierreportaikkoa toiseen kerrokseen, ohi opettajanhuoneen ja syvemmälle vanhan rakennuksen sokkeloihin aina rehtorin kansliaan saakka. Suuret maalaukset, jotka roikkuivat käytävillä kuvasivat entisaikojen opettajien lisäksi myös magiankäyttöä, ja suuria käännekohtia Metiksen historiassa. Koristeelliset, raskaat kehykset näyttivät ajan patinoimilta, vaikka rakennusta ja sen sisustusta vuosien varrella olikin hoidettu huolellisesti.
Ingvild koputti lopulta lujaa, terävästi koristeelliseen, suureen puuoveen, jonka kahva oli kulunut vuosisatojen käytöstä jo lähes sileäksi. He olivat Metiksen rakennuksen kulmauksessa, mikä mahdollisti rehtorin huoneen suuret, sisäoppilaitoksen tiluksia kohden.
“Rehtori Tanet?” Ingvild kysyi sitten koputuksen jälkeen. “Teille olisi vieras”, nainen jatkoi sitten ennen kuin kuuli lyhyen luvan astua sisään.
“Rehtori Tanet, tässä on neiti Naenija. Hän saapui juuri koululle ja ilmoitti, että haluaisi opiskella täällä”, Ingvild tiesi Tanetin tenttaavan varmasti Naenijaa enemmän kuin mitä tuo nainen todennäköisesti haluaisi. Vaikka hän oli utelias, ei hän ollut varma, halusiko jäädä kuuntelemaan tätä - tai voisiko hän edes jäädä kuuntelemaan keskustelua. Sen sijaan, että olisi suoraan poistunut, tuo vilkaisi kysyvästi rehtoria astuessaan lähemmäs ovea - työntäisikö hän sen kiinni, vai vetäisikö sen kiinni lähtiessään?
“No siinä tapauksessa minä en ole oikea henkilö sanomaan tuohon juuta tai jaata”, Ingvild sanoi sitten Naenijalle. “Tulehan, vien sinut tapaamaan rehtoria”, tämä jatkoi sitten viitaten Naenijaa seuraamaan itseään.
“Tytöt, teillä taisi olla muutakin tekemistä, kuin vakoilla vieraita?” Ingvild kysyi nähdessään ovesnsuussa heitä tarkkailevat silmät - ja yhtä nopeasti kuin nämä olivat siihen tulleetkin, katosivat hieman kikattelevat ja toistensa kanssa kuiskivat äänetkin askelten myötä kauemmas kirjastoa kohden.
Pian kaksikko - tai kolmikko, jos lisko laskettiin tähän joukkoon mukaan, astuivat sisälle Metiksen vanhojen, painavien puuovien lävitse. Raskas, paikoitellen kulunut käytävämatto vaimensi askeleita juuri sopivasti Ingvildin lähtiessä leveää kierreportaikkoa kohden. Äsken heitä tarkkailleet oppilaat näyttivät lähtevän kukin omille teilleen, vain kokoontuakseen jälleen kulman takana katsomaan erikoista vierailijaa. Ingvild seurasi kierreportaikkoa toiseen kerrokseen, ohi opettajanhuoneen ja syvemmälle vanhan rakennuksen sokkeloihin aina rehtorin kansliaan saakka. Suuret maalaukset, jotka roikkuivat käytävillä kuvasivat entisaikojen opettajien lisäksi myös magiankäyttöä, ja suuria käännekohtia Metiksen historiassa. Koristeelliset, raskaat kehykset näyttivät ajan patinoimilta, vaikka rakennusta ja sen sisustusta vuosien varrella olikin hoidettu huolellisesti.
Ingvild koputti lopulta lujaa, terävästi koristeelliseen, suureen puuoveen, jonka kahva oli kulunut vuosisatojen käytöstä jo lähes sileäksi. He olivat Metiksen rakennuksen kulmauksessa, mikä mahdollisti rehtorin huoneen suuret, sisäoppilaitoksen tiluksia kohden.
“Rehtori Tanet?” Ingvild kysyi sitten koputuksen jälkeen. “Teille olisi vieras”, nainen jatkoi sitten ennen kuin kuuli lyhyen luvan astua sisään.
“Rehtori Tanet, tässä on neiti Naenija. Hän saapui juuri koululle ja ilmoitti, että haluaisi opiskella täällä”, Ingvild tiesi Tanetin tenttaavan varmasti Naenijaa enemmän kuin mitä tuo nainen todennäköisesti haluaisi. Vaikka hän oli utelias, ei hän ollut varma, halusiko jäädä kuuntelemaan tätä - tai voisiko hän edes jäädä kuuntelemaan keskustelua. Sen sijaan, että olisi suoraan poistunut, tuo vilkaisi kysyvästi rehtoria astuessaan lähemmäs ovea - työntäisikö hän sen kiinni, vai vetäisikö sen kiinni lähtiessään?
-
- Rakuza
- Posts: 652
- Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm
Re: Kaukana kotoa
Metiksen rehtori Tanet nosti huokaisten toisessa kädessä pitelemänsä pergamentin silmiensä eteen,tarkastellakseen sitä uudemman kerran. Sileä nahanpalanen tuntui kevyeltä, mutta jos siihen kirjoitettu rahasumma olisi levännyt naisen kämmenellä, hänen rannettaan olisi väsyttänyt huomattavasti enemmän. Keskellä hänen työhuonettaan seisoi yksinkertainen puinen teline, jonka ylle oli puettu tukevasta nahasta valmistettu hupullinen kaapu. Sen leveä helma hipoi miltei lattiaa ja jäykkänä seisovan hupun reunat oli niiten vahvistettu. Kaikki käytetty nahka oli keitetty öljyssä jäykäksi ja vedenpitäväksi. Ja rintakehän kohdalle oli paksuin niitein pakotettu lisäkaistale muuta tummempaa nahkaa, joka tuntui koskettaessa alla kovalta kuin kivi. Koko komeus oli kuin paraskin nahkahaarniska, ja painoi varmaan yhtä paljon. Kyljissä ja hartioissa olevat paksut nahkavyöt auttoivat sovittamaan kaapua erikokoisille käyttäjille, mutta silti Tanetin oli hyvin vaikea kuvitella oppilaiden vetävän tämän rujon tekeleen niskaansa. Ja pysyvän pystyssä sen painon alla.
Oli jo enemmän sääntö kuin poikkeus, että tällaisina hetkinä hänen oveltaan kuului pohdinnat seisauttava koputus. Tämänkertainen tosin herätti Tanetin huomion lujana ja terävänä, sellaisena joka tuntuivat suorastaan vaativan että se huomioitaisiin.
Eikä Metiksen rehtori edes yllättynyt, kun kuuli Ingvildin äänen huhuilevan oven takaa. Tanet hieraisi lyhyesti ohimoaan voimia keräten, ja korottaen ääntään vastasi:
"Olkaa hyvät ja astukaa toki sisään, emmehän halua keskustella oven läpi."
Sanoista saattoi kuulla sen kevyen ärtymyksen, jota Tanet ei kyennyt kokonaan peittelemään. Oven auetessa hän ei aluksi edes katsonut kuka sisään astui Ingvildin perässä, vaan kääntyi sysäämään pergamentin käsistään työpöytänsä päälle. Vaikka hän ei siitä päässytkään siten eroon, ainakin se olisi päänsärky myöhemmin podettavaksi. Nyt hän keskittyisi tähän toiseen, joka oli kävellyt itse sisään. Kääntyen ympäri ja asetellen itsensä ryhdikkäästi rehtori Tanet kohtasi kaikella arvovallallaan tämän vieraan, joka hänen eteensä oli tuotu.
Hän oli odottanut parempiinsa pukeutunutta kauppiasta Dionesta, jonka hunajaisen lipevästi ilmaistuja ehdotuksia hän joutuisi kuulemaan seuraavan tunnin ajan. Tai nyrpeää maagikkoa, joka vastentahtoisesti alentui pyytämään lupaa jotta saattoi kahlata kirjastoa lävitse ja napsia sieltä itselleen hyödylliset tiedot kuin marjat pensaista. Mutta hänen edessään seisova nainen ei ollut kumpaakaan näistä. Tanet pisti merkille hieman jopa ryvettyneeltä näyttävän ulkoasun ja kasvojen haltiamaiset piirteet, kunnes hänen katseensa kiinnittyi vieraan hartioilla lepäävään...otukseen.
"Älä vielä poistu, Ingvild," rehtori sanoi nopeasti kun kyseinen maagikko suuntasi jo ovea kohti. "Voi olla että haluan kuulla sinun mielipidettäsi. Ja viime kädessä voit tarvittaessa saatta vieramme myös takaisinpäin."
Tanetin ääni ja ryhti olivat viralliset, ja niiden sävyä oli vaikea tulkita suuntaan tai toiseen. Muuten hän olisi ehkä uskonut suoralta kädeltä tämän naisen, neiti Naenijan, olevan vain keskinkertainen maagikko joka oli hakemassa itselleen lisätietoa. Mutta tuo pieni eläin, tuo...lohikäärmemäinen olento joka lepäsi paikoillaan kuin tavallinen kotikissa, se herätti hänessä epäilyjä. Varsinkin viimeaikaiset lohikäärmehavainnot huomioon ottaen...
"Neiti Naenija, toivotan teidät tervetulleeksi Metiksen oppilaitokseen. Minä olen Elayja Tanet, Metiksen rehtori," Tanet lausui kohteliaasti, ja odotti selkeästi että Naenijalla oli aikaa vastata tervehdykseen. Vasta sitten hän viittasi kädellään työpöytänsä edessä odottavaan tuoliin ja kiersi itse omalle paikalleen sitä vastapäätä.
"Näen että olette tehneet pitkän matkan saapuaksenne tänne. Haluaisin kuulla, mikä mahtaa olla syynne siihen? Haluaisitte siis...opiskella täällä?" Tanet kysyi, ja tarkasteli Naenijaa rävähtämättömän tiukasti. Opiskelu saattoi tarkoittaa paljon asioita, ja hän halusi olla varma minkälaisella asialla tämä lohikäärmenainen oli saapunut koululle.
Oli jo enemmän sääntö kuin poikkeus, että tällaisina hetkinä hänen oveltaan kuului pohdinnat seisauttava koputus. Tämänkertainen tosin herätti Tanetin huomion lujana ja terävänä, sellaisena joka tuntuivat suorastaan vaativan että se huomioitaisiin.
Eikä Metiksen rehtori edes yllättynyt, kun kuuli Ingvildin äänen huhuilevan oven takaa. Tanet hieraisi lyhyesti ohimoaan voimia keräten, ja korottaen ääntään vastasi:
"Olkaa hyvät ja astukaa toki sisään, emmehän halua keskustella oven läpi."
Sanoista saattoi kuulla sen kevyen ärtymyksen, jota Tanet ei kyennyt kokonaan peittelemään. Oven auetessa hän ei aluksi edes katsonut kuka sisään astui Ingvildin perässä, vaan kääntyi sysäämään pergamentin käsistään työpöytänsä päälle. Vaikka hän ei siitä päässytkään siten eroon, ainakin se olisi päänsärky myöhemmin podettavaksi. Nyt hän keskittyisi tähän toiseen, joka oli kävellyt itse sisään. Kääntyen ympäri ja asetellen itsensä ryhdikkäästi rehtori Tanet kohtasi kaikella arvovallallaan tämän vieraan, joka hänen eteensä oli tuotu.
Hän oli odottanut parempiinsa pukeutunutta kauppiasta Dionesta, jonka hunajaisen lipevästi ilmaistuja ehdotuksia hän joutuisi kuulemaan seuraavan tunnin ajan. Tai nyrpeää maagikkoa, joka vastentahtoisesti alentui pyytämään lupaa jotta saattoi kahlata kirjastoa lävitse ja napsia sieltä itselleen hyödylliset tiedot kuin marjat pensaista. Mutta hänen edessään seisova nainen ei ollut kumpaakaan näistä. Tanet pisti merkille hieman jopa ryvettyneeltä näyttävän ulkoasun ja kasvojen haltiamaiset piirteet, kunnes hänen katseensa kiinnittyi vieraan hartioilla lepäävään...otukseen.
"Älä vielä poistu, Ingvild," rehtori sanoi nopeasti kun kyseinen maagikko suuntasi jo ovea kohti. "Voi olla että haluan kuulla sinun mielipidettäsi. Ja viime kädessä voit tarvittaessa saatta vieramme myös takaisinpäin."
Tanetin ääni ja ryhti olivat viralliset, ja niiden sävyä oli vaikea tulkita suuntaan tai toiseen. Muuten hän olisi ehkä uskonut suoralta kädeltä tämän naisen, neiti Naenijan, olevan vain keskinkertainen maagikko joka oli hakemassa itselleen lisätietoa. Mutta tuo pieni eläin, tuo...lohikäärmemäinen olento joka lepäsi paikoillaan kuin tavallinen kotikissa, se herätti hänessä epäilyjä. Varsinkin viimeaikaiset lohikäärmehavainnot huomioon ottaen...
"Neiti Naenija, toivotan teidät tervetulleeksi Metiksen oppilaitokseen. Minä olen Elayja Tanet, Metiksen rehtori," Tanet lausui kohteliaasti, ja odotti selkeästi että Naenijalla oli aikaa vastata tervehdykseen. Vasta sitten hän viittasi kädellään työpöytänsä edessä odottavaan tuoliin ja kiersi itse omalle paikalleen sitä vastapäätä.
"Näen että olette tehneet pitkän matkan saapuaksenne tänne. Haluaisin kuulla, mikä mahtaa olla syynne siihen? Haluaisitte siis...opiskella täällä?" Tanet kysyi, ja tarkasteli Naenijaa rävähtämättömän tiukasti. Opiskelu saattoi tarkoittaa paljon asioita, ja hän halusi olla varma minkälaisella asialla tämä lohikäärmenainen oli saapunut koululle.
Re: Kaukana kotoa
Oletettava yllättyneisyys häivähti Ingvildin kasvoilla jopa sen aikaa, että Nanakin ehti huomata sen. Vaan Ingvildin vastatessa oli Nanan vuoro kohottaa kulmiaan hämmästyneenä. Suoraan rehtorin luo? Toisaalta, kukapa muukaan päättäisi kuka sai jäädä ja kuka lähteä. Hänen ei auttanut kuin seurata opettajattaren korkokenkien kopinaa.
Oven takaa tirkistelevät tytöt saivat Nanan hymyilemään hymähtäen, mutta kalpeat huulet palautuivat nopeasti tiukaksi viivaksi. Nana näytti pikemminkin pahanteosta kiinni jääneeltä pelokkaalta lapselta kuin määrätietoiselta naiselta ja seurasikin Ingvildiä pitkälti katse alas luotuna. Aivan koko matkaa hän ei kuitenkaan malttanut olla vilkuilematta ympärilleen päästyään kulkemaan Metiksen valtavia ja vanhan karismaattisia käytäviä. Välillä seiniltä hänen katseeseensa vastasivat arvatenkin vanhojen opettajien tuimaksi luonnehditut kasvonpiirteet kuin hekin olisivat hautansa takaa osallistuneet uuden tulokkaan arviointiin.
Nanasta tuntui, etteivät he olleet erityisen tyytyväisiä näkemäänsä.
Nafi sen sijaan pälyili ympärilleen estoitta. Lisko kurkotteli kaulaansa puolelta toiselle nykien samalla Nanan viittaa kunnes haltian oli pakko sitoa se tiukemmin kiinni ja koettaa samalla hillitä Nafia kevyellä kosketuksella. Outo paikka kaikkine asukkaineen ja hajuineen tuntui kuitenkin olevan liskolle vastustamattomia, vaikkakin samalla ne saivat tuon varpailleen.
Ovi, jolle he saapuivat, oli erillään muista ja herätti kunnioitusta sekä massiivisuudellaan että koristuksillaan. He olivat selvästi saapuneet perille. Nana ei voinut olla pohtimatta millaisen huoneen tuo ovi taakseen kätki, saatika millaisen rehtorin, odottaessaan vastausta Ingvildin koputukseen. Äänestään päätellen jokseenkin kärkkään. Se sai Nanan vatsan muljahtamaan epämukavasti ja Nafin sihahtamaan epäluuloisesti. Nana näki paremmaksi pitää toisen kätensä liskon hännällä, jottei tuo sihauttelisi lisää mielipiteitään itse rehtorin edessä. Nana tiesi Nafin rauhoittuvan, jos hän itse osaisi rauhoittua, mutta se oli juuri nyt suorastaan mahdotonta.
Heidän astuttuaan peremmälle Nana laski päätään nöyrästi Ingvildin esitellessä hänet ja hävin tuskin uskalsi nostaa sitä enää uudestaan kohtaamaan heidän eteensä astelleen naisen tiukkaa katsetta. Hänen vatsaansa väänsi toistamiseen kenkien kopinan saattaessa Ingvildiä takaisin ovea kohti, mutta Nanan helpotukseksi rehtori pyysikin toista opettajaa jäämään. Nana ei voinut sanoa pitävänsä Tanetin äänensävystä ja sanoissa piilevästä terästä, mutta Ingvildin läsnäolo tuntui rauhoittavalta tai ainakin paremmalta kuin tämän rehtorittaren kohtaaminen yksinään. Tuo tulihiuksinen opettaja oli sentään suvainnut hymyillä hänelle.
Nana suoristautui kokonaan vasta Elayja Tanetin puhutellessa häntä suoraan. Haltia onnistui jopa nostamaan hennon hymyn kasvoilleen kiittäessään rehtoria tervetulotoivotuksista. "Naenija Phoebesta", Nana päätti vielä esittäytyä Tanetin jälkeen ominkin sanoin ja niiasi kevyesti. Usein uusien kasvojen edessä hän näki tarpeelliseksi sanoa jotain Nafistakin varmistaakseen, ettei liskon seura epäilyttänyt tai jopa pelottanut jotakuta, mutta tällä kertaa Nana päätti olla sanomatta mitään. Kuka ties tämä rehtori olisi pitänyt loukkauksena sitä, että hänen tietoisuuttaan lentävistä tuliliskoista olisi epäilty. "Kunnia tavata teidät, rehtori Tanet", Nana jatkoi yksinkertaisesti ja todella tarkoitti sitä. Maan ainoan magiaa opettavan koulun rehtoriksi tuskin noustiin vähin perustein. Tosin Nanasta alkoi pahasti vaikuttaa siltä, että pelolla hallitseminen saattoi olla yksi tämän rehtorin perusteista.
Nana vilkaisi nopeasti taakseen Ingvildiin kuin rohkaisua hakien ennen kuin seurasi Tanetia tuon osoittamalle paikalle suuren työpöydän ääreen. Matkalla hänen katseensa harhautui hetkeksi huoneeseen kuulumattomalta näyttävään nahkahaarniskaan – mihin rehtori mahtoi tarvita moista asua? Nafi osoitti oman kiinnostuksensa tuota nahkaista luomusta kohtaan estoitta kaula pitkällä ja sai Nanan kiristämään otettaan punaisesta hännästä. Sentään haltian istuutuessa alas Nafikin suvaitsi istua aloilleen omalla ylväällä tyylillään kuin olisi juuri muistanut miten tällaisessa tilanteessa tuli käyttäytyä.
Nafin vastatessa rehtori Tanetin katseeseen yhtä rävähtämättömällä tuijotuksella takaisin olisi Nanan tehnyt mieli kiemurrella penkissään ja katsoa mitä tahansa muuta. Hän huomasi oletuksensa Metikseen saapumisesta olleen turhan pehmoisia haavekuvia. Hän tunsi rehtori Tanetin tiukan katseen alla olevansa vain ylimääräinen häiriötekijä, jonka nainen olisi kaikkein mieluiten huiskauttanut kädellään saman tien ulos oppilaitoksestaan kuin ärsyttävän kärpäsen. He Ingvildin kanssa olivat kaiketi keskeyttäneet jotain, jonka pariin rehtori palaisi mielellään. Hänen olisi siis sanottava asiansa niin vakuuttavasti ja lyhyesti kuin se vain oli mahdollista. Syvään hengittäen haltia koetti rentouttaa itseään ja vastata Tanetin katseeseen hymyillen. "Olen todellakin tehnyt pitkän matkan, aina Phoebesta asti, ja pahoittelen siitä johtuvaa sopimatonta asuani. Ja kyllä, saavuin siinä toivossa, että minun olisi mahdollista päästä opiskelemaan tai ehkä paremminkin sanoen... kartuttamaan taitojani tänne. Olen parantaja kuten äitini, isoäitini ja esiäitini sukupolvien taa ja heiltä taitoni oppinut. Itse asiassa olen toiminut parantajana jo pitkään", Nana vilkaisi syliinsä miettien mitä uskaltaisi sanoa, "mutta haluaisin laajentaa osaamistani." Koko totuutta hän ei ollut valmis kertomaan, ei vielä. Oikeastaan mieluummin ei koskaan, sillä ehkä hänet nähtäisiin liian heikkona, johon ei kannattanut käyttää aikaa. Tai tätä ajateltaisiin jumalien rangaistuksena, joka oli vain oikeutettu.
Entä jos tämä olikin rangaistus?
Ajatuksen pois nielaistuaan Nana jatkoi Tanetia pelokkaan toiveikkaasti katsoen: "Voidakseni toteuttaa kutsumustani paremmin, pyytäisinkin mitä nöyrimmin lupaa jäädä oppilaitokseenne yhdeksi oppilaaksi muiden rinnalle." Sanojensa päätteeksi haltia laski katseensa nöyrästi syliinsä.
Oven takaa tirkistelevät tytöt saivat Nanan hymyilemään hymähtäen, mutta kalpeat huulet palautuivat nopeasti tiukaksi viivaksi. Nana näytti pikemminkin pahanteosta kiinni jääneeltä pelokkaalta lapselta kuin määrätietoiselta naiselta ja seurasikin Ingvildiä pitkälti katse alas luotuna. Aivan koko matkaa hän ei kuitenkaan malttanut olla vilkuilematta ympärilleen päästyään kulkemaan Metiksen valtavia ja vanhan karismaattisia käytäviä. Välillä seiniltä hänen katseeseensa vastasivat arvatenkin vanhojen opettajien tuimaksi luonnehditut kasvonpiirteet kuin hekin olisivat hautansa takaa osallistuneet uuden tulokkaan arviointiin.
Nanasta tuntui, etteivät he olleet erityisen tyytyväisiä näkemäänsä.
Nafi sen sijaan pälyili ympärilleen estoitta. Lisko kurkotteli kaulaansa puolelta toiselle nykien samalla Nanan viittaa kunnes haltian oli pakko sitoa se tiukemmin kiinni ja koettaa samalla hillitä Nafia kevyellä kosketuksella. Outo paikka kaikkine asukkaineen ja hajuineen tuntui kuitenkin olevan liskolle vastustamattomia, vaikkakin samalla ne saivat tuon varpailleen.
Ovi, jolle he saapuivat, oli erillään muista ja herätti kunnioitusta sekä massiivisuudellaan että koristuksillaan. He olivat selvästi saapuneet perille. Nana ei voinut olla pohtimatta millaisen huoneen tuo ovi taakseen kätki, saatika millaisen rehtorin, odottaessaan vastausta Ingvildin koputukseen. Äänestään päätellen jokseenkin kärkkään. Se sai Nanan vatsan muljahtamaan epämukavasti ja Nafin sihahtamaan epäluuloisesti. Nana näki paremmaksi pitää toisen kätensä liskon hännällä, jottei tuo sihauttelisi lisää mielipiteitään itse rehtorin edessä. Nana tiesi Nafin rauhoittuvan, jos hän itse osaisi rauhoittua, mutta se oli juuri nyt suorastaan mahdotonta.
Heidän astuttuaan peremmälle Nana laski päätään nöyrästi Ingvildin esitellessä hänet ja hävin tuskin uskalsi nostaa sitä enää uudestaan kohtaamaan heidän eteensä astelleen naisen tiukkaa katsetta. Hänen vatsaansa väänsi toistamiseen kenkien kopinan saattaessa Ingvildiä takaisin ovea kohti, mutta Nanan helpotukseksi rehtori pyysikin toista opettajaa jäämään. Nana ei voinut sanoa pitävänsä Tanetin äänensävystä ja sanoissa piilevästä terästä, mutta Ingvildin läsnäolo tuntui rauhoittavalta tai ainakin paremmalta kuin tämän rehtorittaren kohtaaminen yksinään. Tuo tulihiuksinen opettaja oli sentään suvainnut hymyillä hänelle.
Nana suoristautui kokonaan vasta Elayja Tanetin puhutellessa häntä suoraan. Haltia onnistui jopa nostamaan hennon hymyn kasvoilleen kiittäessään rehtoria tervetulotoivotuksista. "Naenija Phoebesta", Nana päätti vielä esittäytyä Tanetin jälkeen ominkin sanoin ja niiasi kevyesti. Usein uusien kasvojen edessä hän näki tarpeelliseksi sanoa jotain Nafistakin varmistaakseen, ettei liskon seura epäilyttänyt tai jopa pelottanut jotakuta, mutta tällä kertaa Nana päätti olla sanomatta mitään. Kuka ties tämä rehtori olisi pitänyt loukkauksena sitä, että hänen tietoisuuttaan lentävistä tuliliskoista olisi epäilty. "Kunnia tavata teidät, rehtori Tanet", Nana jatkoi yksinkertaisesti ja todella tarkoitti sitä. Maan ainoan magiaa opettavan koulun rehtoriksi tuskin noustiin vähin perustein. Tosin Nanasta alkoi pahasti vaikuttaa siltä, että pelolla hallitseminen saattoi olla yksi tämän rehtorin perusteista.
Nana vilkaisi nopeasti taakseen Ingvildiin kuin rohkaisua hakien ennen kuin seurasi Tanetia tuon osoittamalle paikalle suuren työpöydän ääreen. Matkalla hänen katseensa harhautui hetkeksi huoneeseen kuulumattomalta näyttävään nahkahaarniskaan – mihin rehtori mahtoi tarvita moista asua? Nafi osoitti oman kiinnostuksensa tuota nahkaista luomusta kohtaan estoitta kaula pitkällä ja sai Nanan kiristämään otettaan punaisesta hännästä. Sentään haltian istuutuessa alas Nafikin suvaitsi istua aloilleen omalla ylväällä tyylillään kuin olisi juuri muistanut miten tällaisessa tilanteessa tuli käyttäytyä.
Nafin vastatessa rehtori Tanetin katseeseen yhtä rävähtämättömällä tuijotuksella takaisin olisi Nanan tehnyt mieli kiemurrella penkissään ja katsoa mitä tahansa muuta. Hän huomasi oletuksensa Metikseen saapumisesta olleen turhan pehmoisia haavekuvia. Hän tunsi rehtori Tanetin tiukan katseen alla olevansa vain ylimääräinen häiriötekijä, jonka nainen olisi kaikkein mieluiten huiskauttanut kädellään saman tien ulos oppilaitoksestaan kuin ärsyttävän kärpäsen. He Ingvildin kanssa olivat kaiketi keskeyttäneet jotain, jonka pariin rehtori palaisi mielellään. Hänen olisi siis sanottava asiansa niin vakuuttavasti ja lyhyesti kuin se vain oli mahdollista. Syvään hengittäen haltia koetti rentouttaa itseään ja vastata Tanetin katseeseen hymyillen. "Olen todellakin tehnyt pitkän matkan, aina Phoebesta asti, ja pahoittelen siitä johtuvaa sopimatonta asuani. Ja kyllä, saavuin siinä toivossa, että minun olisi mahdollista päästä opiskelemaan tai ehkä paremminkin sanoen... kartuttamaan taitojani tänne. Olen parantaja kuten äitini, isoäitini ja esiäitini sukupolvien taa ja heiltä taitoni oppinut. Itse asiassa olen toiminut parantajana jo pitkään", Nana vilkaisi syliinsä miettien mitä uskaltaisi sanoa, "mutta haluaisin laajentaa osaamistani." Koko totuutta hän ei ollut valmis kertomaan, ei vielä. Oikeastaan mieluummin ei koskaan, sillä ehkä hänet nähtäisiin liian heikkona, johon ei kannattanut käyttää aikaa. Tai tätä ajateltaisiin jumalien rangaistuksena, joka oli vain oikeutettu.
Entä jos tämä olikin rangaistus?
Ajatuksen pois nielaistuaan Nana jatkoi Tanetia pelokkaan toiveikkaasti katsoen: "Voidakseni toteuttaa kutsumustani paremmin, pyytäisinkin mitä nöyrimmin lupaa jäädä oppilaitokseenne yhdeksi oppilaaksi muiden rinnalle." Sanojensa päätteeksi haltia laski katseensa nöyrästi syliinsä.
Re: Kaukana kotoa
Ingvild oli hieman kohottanut kulmiaan rehtori Tanetin kommentille siitä, että hän voisi jäädä paikalle ja kuuntelemaan tätä tulevaa keskustelua. Nainen kuitenkin nyökkäsi lyhyesti ja jäi sivummalle, oven lähettyville tarkkailemaan sitä, mihin suuntaan tuo keskustelu menisi.
Kuten Naenija oli lyhyesti jo pihallakin sanonut, selitti tämä myös Tanetille hakevansa tänne oppilaaksi, kartuttamaan taitojaan ja laajentamaan osaamistaan. Ingvild sai pidettyä kasvonsa melko peruslukemilla sanoja kuunnellessaan. Oli myöskin yllättävää, miten pitkän matkan takaa tuo nainen tänne oli saapunut. Tilanne itsessään oli kieltämättä erikoinen, Ingvild ajatteli keskustelua kuunnellessaan. Metiksessä hyvin, hyvin harvoin oli ns. normaalin oppilaan iän ylittäneitä henkilöitä opiskelemassa. Enemmän täällä kävi vierailijoita maan jokaisesta kolkasta, ja he viihtyivät täällä viikon-pari, ja lähtivät jatkamaan omia asioitaan ties mihin kolkkaan, mistä tänne olivatkaan saapuneet. Sitten toki kauppiaat kävivät täällä, ja toisinaan myös oppilaiden vanhemmat vierailivat sisäoppilaitoksessa. Mutta että opiskelija vielä tuolla iällä? Ei se ollut täysin ennenkuulumatonta, mutta harvinaista. Mikä Naenijan oli ajanut tekemään niin radikaalin päätöksen kuin lähteä toiselle puolelle maailmaa?
Ovensuussa seisova punahiuksinen maagikko vilkaisi vielä arvioiden rehtoriakin, joka näytti suhtautuvan itselleen hyvin ominaisella vakavuudella tilanteeseen. Ingvild ei kuitenkaan voinut olla katsomatta takkia ja sitten rehtoria muutamaan otteeseen. Hän oli nähnyt takin vain ja ainoastaan esillä silloin, kun rehtori oli lähdössä johonkin - eikä nyt koululla liikkunut rehtorin matkustussuunnitelmista huhuakaan. Sitä paitsi, kenet professoreista tuo pyytäisi sijaistamaan itseään tällöin, ja mihin tämä oli menossa? Se jäisi nähtäväksi, Ingvild totesi itselleen vaihtaessaan huomaamattomasti painoaan jalalta toiselle - tästä tulisi kieltämättä mielenkiintoinen keskustelu.
Kuten Naenija oli lyhyesti jo pihallakin sanonut, selitti tämä myös Tanetille hakevansa tänne oppilaaksi, kartuttamaan taitojaan ja laajentamaan osaamistaan. Ingvild sai pidettyä kasvonsa melko peruslukemilla sanoja kuunnellessaan. Oli myöskin yllättävää, miten pitkän matkan takaa tuo nainen tänne oli saapunut. Tilanne itsessään oli kieltämättä erikoinen, Ingvild ajatteli keskustelua kuunnellessaan. Metiksessä hyvin, hyvin harvoin oli ns. normaalin oppilaan iän ylittäneitä henkilöitä opiskelemassa. Enemmän täällä kävi vierailijoita maan jokaisesta kolkasta, ja he viihtyivät täällä viikon-pari, ja lähtivät jatkamaan omia asioitaan ties mihin kolkkaan, mistä tänne olivatkaan saapuneet. Sitten toki kauppiaat kävivät täällä, ja toisinaan myös oppilaiden vanhemmat vierailivat sisäoppilaitoksessa. Mutta että opiskelija vielä tuolla iällä? Ei se ollut täysin ennenkuulumatonta, mutta harvinaista. Mikä Naenijan oli ajanut tekemään niin radikaalin päätöksen kuin lähteä toiselle puolelle maailmaa?
Ovensuussa seisova punahiuksinen maagikko vilkaisi vielä arvioiden rehtoriakin, joka näytti suhtautuvan itselleen hyvin ominaisella vakavuudella tilanteeseen. Ingvild ei kuitenkaan voinut olla katsomatta takkia ja sitten rehtoria muutamaan otteeseen. Hän oli nähnyt takin vain ja ainoastaan esillä silloin, kun rehtori oli lähdössä johonkin - eikä nyt koululla liikkunut rehtorin matkustussuunnitelmista huhuakaan. Sitä paitsi, kenet professoreista tuo pyytäisi sijaistamaan itseään tällöin, ja mihin tämä oli menossa? Se jäisi nähtäväksi, Ingvild totesi itselleen vaihtaessaan huomaamattomasti painoaan jalalta toiselle - tästä tulisi kieltämättä mielenkiintoinen keskustelu.
-
- Rakuza
- Posts: 652
- Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm
Re: Kaukana kotoa
Rehtori Tanet risti hoikat sormensa syliinsä, antaen ajatustensa pyörähtää tuosta naisesta paljastuvien asioiden ympärillä sitä mukaan kuin tämä niitä puhui auki. Vain ' Naenija Phoebesta', eikä muuta? Jotkut olisivat viimeistään tässä vaiheessa keksineet itselleen sukunimen, mutta Naenija ei sellaista yrittänyt. Hyvä asia, se vihjasi että haltialla oli tervettä nöyryyttä jota magiankäyttäjiltä usein puuttui.
Tanetin silmät kävivät punaisessa olennossa, joka näytti katselevan häntä miltei yhtä tutkivasti takaisin. Huomaamatta ei myöskään jäänyt liskon omistajan käsi joka näytti toppuuttelevan sitä pysymään paikoillaan. Yllättävää että tämä Naenija ei ensialkuun ohjannut keskustelua siihen, jotta olisi päässyt kehumaan sen kouluttamisesta heille...
Hiljalleen Metiksen rehtorin kova katse alkoi pehmentyä, ja nojautuen tuolillaan hän kallisti päätään uteliaasti. Kaikki mitä Naenija kertoi kuulosti vilpittömältä, ja tuon helmaa tahraava rapa antoi sekin vain syytä uskoa tätä.
"Olette parantaja? Ja oppinut siis kaikki taitonne perimätietona?" Tanet kysyi aidosti yllättyneellä äänellä. Yleisesti parantajat hankkivat koulutuksensa yksinomaan Metiksessä, olihan koululla kuitenkin mantereen laajin tuntemus alaan liittyen. Kauankohan haltia oli toiminut parantajan toimessaan? No, se olisi mahdollista selvittää. Vaan jos lahja parantamiseen oli ollut haltian suvussa jo pitkään, saattoi Naenija tuntea sellaisia lääkkeitä joita edes Metiksen kirjastoon ei oltu kirjotettu ylös...
"Älkääkä ulkoasustanne huoliko, rehtorina minulla on oikeus olla välittämättä sellaisista pikkuseikoista," Tanet jatkoi, ja ensi kertaa sisään astumisen jälkeen ilmapiiri alkoi rentoutua. Nyt kun Tanet tiesi puhuvansa henkilölle jolle Metiksellä oli annettavaa. Ja joka vastavuoroisesti voisi antaa jotain myös takaisin koululle.
"Mitä tulee tähän pyyntöönne...tilanteenne on jokseenkin epätavallinen. Yritän selittää sen teille parhaani mukaan. Luoksemme saapuu aika ajoin magian harjoittajia eri puolilta mannerta ja saaristoja, jotka saavat luvan kanssa laajentaa osaamistaan itsenäisesti. Korvausta vastaan, tietenkin. Mutta varsinainen opetustoiminta on varattu oppilaille, joiden opinnot alkavat jo nuorella iällä, kuten varmasti tiedätte. Opetuksessa noudatamme ennaltamäärättyä opintosuunnitelmaa, joka tukee kutakin oppilasta tämän kyvykkyyden mukaisesti. Teidän kohdallanne ikä ei ole ongelma, vaan tämänhetkisen osaamisenne vaikea sijoittaminen tämän suunnitelman rajoihin.
Olette kertomanne mukaan toiminut jo parantajana, ja se toki puhuu hallitsemienne tietojen puolesta. Mutta jos teiltä puuttuu niiden joukossa tiettyjä perustason valmiuksia, emme voi antaa teille lupaa ylempiin opintoihin. Ja mikäli tarkoituksenne on majoittua koulun tiloihin, teidän olisi silloin suoritettava samanlaisia vähimmäisvaatimuksia kuin muutkin oppilaat," Tanet sanoi, otsa mietteliäässä rypyssä. Tilanne oli melko lailla niin monimutkainen kuin hän oli sen kertonutkin, mutta pohjimmaisena tekijänä olisi Naenijan oma valmius alistua koulun vaatimuksiin.
"Jos olette edelleen halukas liittymään oppilaiden joukkoon, voimme järjestää asioita hieman eduksenne. Teille tultaisiin järjestämään eri aihepiirien lähtötasokokeita, osaamistasonne selvittämiseksi. Sen perusteella voisimme esittää alustavan suunnitelman pakollisista kursseista, ja niiden rinnalla voisitte sitten jatkaa edistyneempiä opintoja esimerkiksi parantamisen alalla jos teidät arvioidaan niihin päteväksi," Metiksen rehtori sanoi katsoen Naenijaa kysyvästi. "Lähtötasokokeiden järjestämiseksi tarvitsemme tosin suostumuksenne aloittaa opintonne kuvaamallani tavalla. Muuten joutuisitte korvaamaan niihin käytetyn ajan ja vaivan koululle."
"Mutta voin vakuuttaa, että perustason opetukseen tuskin joutuisitte. Ja tiettyjä opintoja on myös mahdollista hyväksilukea vapaavalintaisilla toiminnalla. Neiti Skeldane tässä on yksi tutkijoistamme ja apuopettajistamme, ja hänen apunaan voisitte esimerkiksi toimia Metiksen edustamistehtävissä Dionen kaupungissa."
Tanetin silmät kävivät punaisessa olennossa, joka näytti katselevan häntä miltei yhtä tutkivasti takaisin. Huomaamatta ei myöskään jäänyt liskon omistajan käsi joka näytti toppuuttelevan sitä pysymään paikoillaan. Yllättävää että tämä Naenija ei ensialkuun ohjannut keskustelua siihen, jotta olisi päässyt kehumaan sen kouluttamisesta heille...
Hiljalleen Metiksen rehtorin kova katse alkoi pehmentyä, ja nojautuen tuolillaan hän kallisti päätään uteliaasti. Kaikki mitä Naenija kertoi kuulosti vilpittömältä, ja tuon helmaa tahraava rapa antoi sekin vain syytä uskoa tätä.
"Olette parantaja? Ja oppinut siis kaikki taitonne perimätietona?" Tanet kysyi aidosti yllättyneellä äänellä. Yleisesti parantajat hankkivat koulutuksensa yksinomaan Metiksessä, olihan koululla kuitenkin mantereen laajin tuntemus alaan liittyen. Kauankohan haltia oli toiminut parantajan toimessaan? No, se olisi mahdollista selvittää. Vaan jos lahja parantamiseen oli ollut haltian suvussa jo pitkään, saattoi Naenija tuntea sellaisia lääkkeitä joita edes Metiksen kirjastoon ei oltu kirjotettu ylös...
"Älkääkä ulkoasustanne huoliko, rehtorina minulla on oikeus olla välittämättä sellaisista pikkuseikoista," Tanet jatkoi, ja ensi kertaa sisään astumisen jälkeen ilmapiiri alkoi rentoutua. Nyt kun Tanet tiesi puhuvansa henkilölle jolle Metiksellä oli annettavaa. Ja joka vastavuoroisesti voisi antaa jotain myös takaisin koululle.
"Mitä tulee tähän pyyntöönne...tilanteenne on jokseenkin epätavallinen. Yritän selittää sen teille parhaani mukaan. Luoksemme saapuu aika ajoin magian harjoittajia eri puolilta mannerta ja saaristoja, jotka saavat luvan kanssa laajentaa osaamistaan itsenäisesti. Korvausta vastaan, tietenkin. Mutta varsinainen opetustoiminta on varattu oppilaille, joiden opinnot alkavat jo nuorella iällä, kuten varmasti tiedätte. Opetuksessa noudatamme ennaltamäärättyä opintosuunnitelmaa, joka tukee kutakin oppilasta tämän kyvykkyyden mukaisesti. Teidän kohdallanne ikä ei ole ongelma, vaan tämänhetkisen osaamisenne vaikea sijoittaminen tämän suunnitelman rajoihin.
Olette kertomanne mukaan toiminut jo parantajana, ja se toki puhuu hallitsemienne tietojen puolesta. Mutta jos teiltä puuttuu niiden joukossa tiettyjä perustason valmiuksia, emme voi antaa teille lupaa ylempiin opintoihin. Ja mikäli tarkoituksenne on majoittua koulun tiloihin, teidän olisi silloin suoritettava samanlaisia vähimmäisvaatimuksia kuin muutkin oppilaat," Tanet sanoi, otsa mietteliäässä rypyssä. Tilanne oli melko lailla niin monimutkainen kuin hän oli sen kertonutkin, mutta pohjimmaisena tekijänä olisi Naenijan oma valmius alistua koulun vaatimuksiin.
"Jos olette edelleen halukas liittymään oppilaiden joukkoon, voimme järjestää asioita hieman eduksenne. Teille tultaisiin järjestämään eri aihepiirien lähtötasokokeita, osaamistasonne selvittämiseksi. Sen perusteella voisimme esittää alustavan suunnitelman pakollisista kursseista, ja niiden rinnalla voisitte sitten jatkaa edistyneempiä opintoja esimerkiksi parantamisen alalla jos teidät arvioidaan niihin päteväksi," Metiksen rehtori sanoi katsoen Naenijaa kysyvästi. "Lähtötasokokeiden järjestämiseksi tarvitsemme tosin suostumuksenne aloittaa opintonne kuvaamallani tavalla. Muuten joutuisitte korvaamaan niihin käytetyn ajan ja vaivan koululle."
"Mutta voin vakuuttaa, että perustason opetukseen tuskin joutuisitte. Ja tiettyjä opintoja on myös mahdollista hyväksilukea vapaavalintaisilla toiminnalla. Neiti Skeldane tässä on yksi tutkijoistamme ja apuopettajistamme, ja hänen apunaan voisitte esimerkiksi toimia Metiksen edustamistehtävissä Dionen kaupungissa."
Re: Kaukana kotoa
Rehtori Tanetin yllättyneisyys ja kysymys saivat Nanan nyökkäilemään varovaisen vastauksen kera. "Kyllä, juuri niin." Rehtorin olemus vaikutti jo hieman pehmyntyneen, mutta silti tuo nimenomainen tarkennus hänen taustastaan kylmäsi Nanaa. Mahdettiinko täällä ajatella, että vain Metiksestä valmistuneet olivat oikeita parantajia tai magiankäyttäjiä? Sitä Nana ei ollut tullut miettineeksi ennen kuin nyt. Entä jos häntä pidettäisiin täytenä puoskarina? Ehkä ei sentään, toivottavasti, Nana mietti keräten luottamusta Tanetin pehmenevästä äänensävystä. Hän uskaltautui jopa hymyilemään rehtorin lausahdukselle asustaan.
Myös Nafi poimi nopeasti ilmapiirin muuttuvan vireen, ja tuntiessaan liskon rentoutuvan kätensä alla Nana uskalsi laskea sen viimein alas toisen käden viereen syliinsä.
Nana kuunteli rehtorin selvitystä tilanteesta hiljaa, nyökytellen ymmärtäväisesti. Hän tiesi kyllä pyyntönsä olevan poikkeuksellinen, mutta ei ollut arvannut sen vaativan erityistä suunnittelua. Niin, mitä Nana oikein olikaan ajatellut? Ei juuri mitään, hän joutui myöntämään itselleen. Hänen kuvitelmissaan hän vain saapuisi tänne ja kaikki järjestyisi. Ja niinhän paikka täällä alkoikin näyttää järjestyvän, mutta puheet lähtötasokokeista saivat haltian nielaisemaan. Eihän hän ollut onnistunut kanavoimaan voimiaan sitten... Nana nielaisi uudestaan, tällä kertaa raskaammin. Hänen kätensä nousi uudestaan sivelemään Nafia, joka alkoi kuonollaan tuuppimaan pehmeästi haltian poskea. Tällä kertaa se vain oli Nana, joka haki tukea liskostaan, ja he molemmat tiesivät sen.
Tanetin esittelemä lähestymistapa kuulosti kuitenkin järkevimmältä ratkaisulta. Oikeastaan ainoalta ratkaisulta, jollei Nana halunnut lähteä istumaan uusimpien opiskelijoiden sekaan ja opettelemaan uudestaan kaikkien jo tuntemiensa yrttien nimet ja käyttötarkoitukset. Vaan ilman voimiaan... Olisiko se sittenkin hänelle täysin oikea paikka? Se taitaisi olla juurikin se paikka minne Nana joutuisi, kunhan olisi ensin saattanut itsensä naurunalaiseksi kertomalla olevansa parantaja, mutta osaamatta parantaa. Haltia oli kuitenkin valmis siihenkin, jos se lopulta saattaisi auttaa häntä löytämään voimansa uudelleen.
"Ensinnäkin haluan kiittää, että olette valmis joustamaan opintopoluissanne minun takiani. Mainitsemanne lähtötasokokeet kuulostavat hyvin järkevältä ja olen kyllä valmis sitoutumaan sen mukaan tehtyyn suunnitelmaan." Nanan ääni muuttui epävarmemmaksi hänen jatkaessaan: "Entä milloin nämä kokeet sitten järjestettäisiin?" Eli milloin olisi hänen nöyryytyksensä aika, jollei hän sitä ennen onnistuisi löytämään voimiaan.
Tanetin mainitessa Ingvildin ja edustustehtävät maan pääkaupungissa Nana vilkaisi takanaan odottavaa haltiaa mantelisilmät pyöristyen. "Se kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta." Nana nyökytteli Ingvildin ja sitten taas Tanetin suuntaan. "Osallistuisin sellaiseen mielelläni. Tietysti siis, jos siitä ei vain ole liikaa vaivaa." Nana käytti katsettaan hetken sylissään ennen kuin jatkoi: "Minun pitikin kysyä, kun ajatukseni olisi viettää täällä ainakin tämä talvi kokonaisuudessaan... Tämä pitkä matka on nimittäin verottanut paljon säästöjäni, mutta olen kuullut, että oman opiskelupaikan kustantaminen voisi onnistua myös työllä?" Nana katseli Tanetia nyt hyvin varoen. Olisiko tyhjästä tullut tyhjätasku jo liikaa? Oliko rehtori tarjonnut hänelle paikkaa kaikesta vaivasta huolimatta odottaen kunnollista rahallista hyvitystä siitä?
"Esimerkiksi yrttien ja rohdosten parissa työskentely on minulle tuttua ja pystyn valmistamaan niitä monipuolisesti", Nana jatkoi nopeasti, mutta lisäsi perään vielä nyörästi: "Tai tietysti tekisin mitä vain työtä mille täällä on tarve."
Toki Nana voisi myydä hevosensa ja maksaa sillä ainakin osan opinnoistaan, mutta jos hän haluaisi vielä palata Phoebeen, pitäisi hänen kuitenkin onnistua tienaamaan ne rahat jostain takaisin. Vaan olisiko hänellä edes syytä palata sinne?
Myös Nafi poimi nopeasti ilmapiirin muuttuvan vireen, ja tuntiessaan liskon rentoutuvan kätensä alla Nana uskalsi laskea sen viimein alas toisen käden viereen syliinsä.
Nana kuunteli rehtorin selvitystä tilanteesta hiljaa, nyökytellen ymmärtäväisesti. Hän tiesi kyllä pyyntönsä olevan poikkeuksellinen, mutta ei ollut arvannut sen vaativan erityistä suunnittelua. Niin, mitä Nana oikein olikaan ajatellut? Ei juuri mitään, hän joutui myöntämään itselleen. Hänen kuvitelmissaan hän vain saapuisi tänne ja kaikki järjestyisi. Ja niinhän paikka täällä alkoikin näyttää järjestyvän, mutta puheet lähtötasokokeista saivat haltian nielaisemaan. Eihän hän ollut onnistunut kanavoimaan voimiaan sitten... Nana nielaisi uudestaan, tällä kertaa raskaammin. Hänen kätensä nousi uudestaan sivelemään Nafia, joka alkoi kuonollaan tuuppimaan pehmeästi haltian poskea. Tällä kertaa se vain oli Nana, joka haki tukea liskostaan, ja he molemmat tiesivät sen.
Tanetin esittelemä lähestymistapa kuulosti kuitenkin järkevimmältä ratkaisulta. Oikeastaan ainoalta ratkaisulta, jollei Nana halunnut lähteä istumaan uusimpien opiskelijoiden sekaan ja opettelemaan uudestaan kaikkien jo tuntemiensa yrttien nimet ja käyttötarkoitukset. Vaan ilman voimiaan... Olisiko se sittenkin hänelle täysin oikea paikka? Se taitaisi olla juurikin se paikka minne Nana joutuisi, kunhan olisi ensin saattanut itsensä naurunalaiseksi kertomalla olevansa parantaja, mutta osaamatta parantaa. Haltia oli kuitenkin valmis siihenkin, jos se lopulta saattaisi auttaa häntä löytämään voimansa uudelleen.
"Ensinnäkin haluan kiittää, että olette valmis joustamaan opintopoluissanne minun takiani. Mainitsemanne lähtötasokokeet kuulostavat hyvin järkevältä ja olen kyllä valmis sitoutumaan sen mukaan tehtyyn suunnitelmaan." Nanan ääni muuttui epävarmemmaksi hänen jatkaessaan: "Entä milloin nämä kokeet sitten järjestettäisiin?" Eli milloin olisi hänen nöyryytyksensä aika, jollei hän sitä ennen onnistuisi löytämään voimiaan.
Tanetin mainitessa Ingvildin ja edustustehtävät maan pääkaupungissa Nana vilkaisi takanaan odottavaa haltiaa mantelisilmät pyöristyen. "Se kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta." Nana nyökytteli Ingvildin ja sitten taas Tanetin suuntaan. "Osallistuisin sellaiseen mielelläni. Tietysti siis, jos siitä ei vain ole liikaa vaivaa." Nana käytti katsettaan hetken sylissään ennen kuin jatkoi: "Minun pitikin kysyä, kun ajatukseni olisi viettää täällä ainakin tämä talvi kokonaisuudessaan... Tämä pitkä matka on nimittäin verottanut paljon säästöjäni, mutta olen kuullut, että oman opiskelupaikan kustantaminen voisi onnistua myös työllä?" Nana katseli Tanetia nyt hyvin varoen. Olisiko tyhjästä tullut tyhjätasku jo liikaa? Oliko rehtori tarjonnut hänelle paikkaa kaikesta vaivasta huolimatta odottaen kunnollista rahallista hyvitystä siitä?
"Esimerkiksi yrttien ja rohdosten parissa työskentely on minulle tuttua ja pystyn valmistamaan niitä monipuolisesti", Nana jatkoi nopeasti, mutta lisäsi perään vielä nyörästi: "Tai tietysti tekisin mitä vain työtä mille täällä on tarve."
Toki Nana voisi myydä hevosensa ja maksaa sillä ainakin osan opinnoistaan, mutta jos hän haluaisi vielä palata Phoebeen, pitäisi hänen kuitenkin onnistua tienaamaan ne rahat jostain takaisin. Vaan olisiko hänellä edes syytä palata sinne?
Re: Kaukana kotoa
Ingvild katseli arvioiden rehtoria tämän arvioidessa Naenijaa ja naisen olemusta päästä varpaisiin, varpaista päähän ja tehden saman myös liskolle tuon parantajan olkapäällä. Ingvild seurasi Tanetin perimätietoa koskevan kysymyksen jälkeen tuon katsetta Naenijaan, ja jäi sitten kuuntelemaan byrokratiaan ja koulun käytäntöihin viittaavaa tajunnanvirtaa, jota Tanet osasi suoltaa paikasta, kuuntelijasta (ja aiheesta?) riippumatta. Mutta siinä tuo rehtori oli oikeassa, että Naenijan tilanne oli erikoinen, ja että tämän tilanteen kaltaista tilannetta ei ollut tullut vastaan aiemmin ainakaan Ingvildin tietojen mukaan. Oli kuitenkin mukava kuulla, että Tanet oli valmis ottamaan haasteen vastaan - ja varmasti itseoppineena ja perimätietoa keränneenä parantajana Naenijallakin voisi olla annettavaa Metikselle tavalla tai toisella. Kuitenkin, mitä pidemmälle puheissaan Tanet pääsi - tasokokeista aina edistyneempiin oppiaineisiin - niin sitä varmempi Ingvild alkoi olla siitä, että hänen sormensa olisivat kohta hyvin syvällä tässäkin sopassa. Eikä se välttämättä olisi huono asia, tästä voisi tulla kieltämättä mielenkiintoista.
Tanetin mainitessa Ingvildin roolin - ja erityisesti termin “apuopettaja”, maagikko loi tiukan katseen rehtoriin, mutta nielaisi pistävän kommenttinsa. Vai että apuopettaja - opettihan hän niitä kursseja, joita nuo professorit täällä eivät itse viitsineet opettaa - ja nyt hän opetti myös suurimman osan Llianjinilla aiemmin olleista kursseista. Se ajatus tosin herätti pientä hilpeyttä, kun Ingvild kuvitteli vanhemman maagikon palaamisen, ja sen, miten varmasti hän olisi opettanut asiat täysin eri lailla, mitä tämä ensimmäistä lukua yli puoli kurssia hierova vanhempi haltiamies olisi tehnyt. Naenijan yllättyneelle, mutta positiiviselle katseelle Ingvild vain nyökkäsi vastaukseksi nielaisten naurahduksensa ja Tanetille suunnatut pistävät sanansa. Hänestä alkoi entistä enemmän vaikuttaa siltä, että tämä olisi pian hänen uusi tehtävänsä muiden töiden ohella.
“Autan mielelläni”, Ingvild sanoi sitten lyhyesti, nyökäten nyt myös Tanetille lyhyesti - tästä voisi tulla mielenkiintoista. Sitä paitsi, mistä tuo oli alunperin, miksi tämä oli lähtenyt maan toiselle laidalle? Niin paljon mielenkiintoisia kysymyksiä odottamassa vastausta.
Tanetin mainitessa Ingvildin roolin - ja erityisesti termin “apuopettaja”, maagikko loi tiukan katseen rehtoriin, mutta nielaisi pistävän kommenttinsa. Vai että apuopettaja - opettihan hän niitä kursseja, joita nuo professorit täällä eivät itse viitsineet opettaa - ja nyt hän opetti myös suurimman osan Llianjinilla aiemmin olleista kursseista. Se ajatus tosin herätti pientä hilpeyttä, kun Ingvild kuvitteli vanhemman maagikon palaamisen, ja sen, miten varmasti hän olisi opettanut asiat täysin eri lailla, mitä tämä ensimmäistä lukua yli puoli kurssia hierova vanhempi haltiamies olisi tehnyt. Naenijan yllättyneelle, mutta positiiviselle katseelle Ingvild vain nyökkäsi vastaukseksi nielaisten naurahduksensa ja Tanetille suunnatut pistävät sanansa. Hänestä alkoi entistä enemmän vaikuttaa siltä, että tämä olisi pian hänen uusi tehtävänsä muiden töiden ohella.
“Autan mielelläni”, Ingvild sanoi sitten lyhyesti, nyökäten nyt myös Tanetille lyhyesti - tästä voisi tulla mielenkiintoista. Sitä paitsi, mistä tuo oli alunperin, miksi tämä oli lähtenyt maan toiselle laidalle? Niin paljon mielenkiintoisia kysymyksiä odottamassa vastausta.