Sivistävää kirjallisuutta

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide »

Miraya puri huultaan kuunnellessaan Drakan vastausta. Ja kohotteli sitten kulmiaan miehen puhuessa Rayashin ja Celianin ensirakkaudesta. Drakan ääni ja ilme kertoivat tarpeeksi; se todellakin oli totta, Rayash ja Celian olivat olleet umpirakastuneita. Nyt se kaikki vanha tunne näytti palavan heidän välillään vain vihan kipinöinä. Millainen heidän elämänsä olisikaan, jos asiat olisivat menneet toisin?
Lopulta Draka vastasi sen, mitä Miraya oli halunnutkin kuulla. Ehkä oli ollut typerää kysyä sitä kapakanpitäjältä, mutta ei sen typerämpää kuin kumota kuppi toisensa jälkeen rommia lämmittämään vatsaa. Ei sen typerämpää kuin sellaisen alkoholimäärän jälkeen oli syytä olettaa. Mutta joka tapauksessa se valoi hippusen lisää luottamusta Mirayaan.

Vai oli äiti käynyt täällä niinkin vasta, Miraya mietti ja nojasi poskensa kämmentään vasten Drakaa kuunnellessaan. Jostain rommin huurruttamien ajatustensakin takaa Mirayan mieleen pälkähti uusi oivallus.
Tänä kesänä? Kaikkien vuosien jälkeen? Voisiko se olla... Drakan ilmeessä häivähti jotain, mutta liian nopeasti siihen tarttumiseen. Miraya ei voinut olla varma, mutta tätä hänen pitäisi vielä udella joskus uudestaan Drakalta.
Olivatko Rayash ja Celian voineet tavata täällä? Ja Draka oli nähnyt kaiken?
Se oli viimeinen kirkas pilkahdus Mirayan silmissä, joita hän joutui räpyttelemään väsymykseltään. Hänen päänsä painui entistä tiukemmin kyynärpäästä pöydälle tuettua kättä vasten. Saryan olotila ei vaikuttanut sen tukevammalta, Miraya pisti merkille antaessaan tahmeasti liikkuvan katseensa vaeltaa tiskiä pitkin viereensä.
"Olen nähnyt", Miraya vastasi Drakan uudelle kysymykselle, vaikka hänen katseensa oli vasta matkalla takaisin mieheen. "Onhan hän äitini." Lisäys oli puoliksi huokaus. Se oli totuus, jolle ei mitään mahtanut. Ja se oli myös totuus, jota Miraya ei edes olisi halunnut muuttaa. Hänen äitinsä oli ehkä tehnyt virheitä, mutta hän oli myös tehnyt kaikkensa Mirayan eteen. Aina.
"Sarya?" Miraya suoristautui viimein tuolillaan ja tunnusteli olotilaansa. Tarpeeksi vakaa kävelyyn, hän päätti varovasti päätä käännellessään, kun kapakka hänen ympärillään ei heilunut. Ainakaan pahasti. "Vieläkö janottaa? Vai joko nukuttaa?"

Paluu Rayashin asunnolle vei kaksi kertaa enemmän aikaa kuin matka sieltä Hukkuneeseen Merimieheen oli vienyt. Kaksikko hoiperteli eteenpäin välillä toisiinsa tukeutuen, vain siellä täällä roikkuvien satunaisten lyhtyjen ja kuunsirpin vähäisessä valossa mukulakiviin kompastellen. Välillä he murisivat ololleen ja toisena hetkenä kikattivat kuin kaksi lasta pahanteossa. Vaan lopulta, yön pimeimpinä tunteina, he viimein kompuroivat tutusta ovesta sisään. Saapas jäi sinne, toinen lennähti aivan muualle, yksi viitta jäi lojumaan alimmalle portaalle toisen pudotessa heti ulko-ovelle litistyen nurkastaan sen alle. Miraya ja Sarya suhistelivat suitaan turhaan kehoittaen toinen toistaan olemaan hiljempaa, kun koko talo oli jo varmasti kuullut viimeisten asukkaiden viimein palanneen nukkumaan. He sulkeutuivat huoneisiinsa naurua pidätellen ja Miraya nukahti melkein heti sängylle kaaduttuaan. Vaatteet päällä ja hiukset solmussa, mutta se oli huomisen murhe kuten niin moni muukin asia. Nyt hän halusi vain nukkua.

// Kiitos pelistä! Hyvä pohja tuleviin juoruiluihin sytytetty ^^ //
Locked