Sivistävää kirjallisuutta

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide »

// Tinanja & Sarya tänne. //

Pölyn, vanhan nahan ja paperin tuoksu täytti huoneen. Miraya veti sitä nauttien keuhkoihinsa selatessaan sylissään pitelemäänsä kirjaa. Hän istui keskellä Rayashin työhuoneen lattiaa ja oli ympäröinyt itsensä kirjoilla. Hän oli kuin omalla pienellä saarellaan kirjameren keskellä ja sen mukaisesti myös unohtanut muun maailman ympäriltään.
Suurissa kirjahyllyissä oli nyt reikiä siellä täällä, mistä Miraya oli mielenkiintoisimpiin kansiin tarttunut, mutta enimmäkseen aukkoja oli jäänyt taimmaisen hyllyn ylänurkkaan. Sieltä Miraya oli löytänyt jotain, mitä ei olisi koskaan uskonut isänsä kirjavalikoimasta löytävänsä: neitsyiden posket punottamaan saavia tarinoita, jotka melkein aiheuttivat saman reaktion myös Mirayassa. Hän oli ajatellut kahvaalansa parhaalta vaikuttavat kirjat muutamalla silmäyksellä läpi valitakseen jokusen lainaan itselleen, mutta olikin huomaamattaan jumittunut jo melkein tunniksi isänsä työhuoneen lattialle löydettyään ylänurkan kätkön.
Yhtä erityisen rietasta tarinaa köyhästä tytöstä ja merimiehestä hän oli unohtunut lukemaan jo pitkäksi aikaa, välillä itsekseen kikatellen, mutta tahtomattaankin välillä myös miettien kuinka tämän samaisen kirjan oli hankkinut ja lukenut hänen isänsä. Miraya ei oikein osannut päättää mitä mieltä siitä olisi ollut, joten hän yritti vain parhaansa unohtaa kenen kirjakätköillä oikein oli.
Sivu sivun jälkeen Miraya alkoi havaita jotain tuttua tarinassa, vaikka tiesikin ettei ollut sitä koskaan lukenut. Oivalluksen iskiessä hän läimäytti kirjan nopeasti kiinni ja sysäsi sen ei jatkoon -pinoon vauhdilla kuin se olisi polttanut hänen sormiaan. Kyllä se polttikin, mutta sormien sijaan hänen mieltään, Mirayan huomattua kirjan olevan kuin väritetty tarina hänen vanhemmistaan. Miraya hieraisi kasvojaan haluten pyyhkiä mielikuvan pois ja nappasi nopeasti uuden kirjan syliinsä. Hänen viininpunaisen mekkonsa helmaan oli jo painautunut sopiva kirjan mentävä kolo, mihin nämäkin nahkakannet sujahtivat. Tämä uusi kirja oli muita ohuempi. Sen kannet antoivat helposti periksi ja paperikin vaikutti hauraammalta ja vanhemmalta kuin edellisissä opuksissa. Kirjalla oli selvästi jo ikää ja sitä oli kaiketi luettu hyvin moneen kertaan jo ennen kuin Rayash oli sen hankkinut. Se näytti sisältävän useamman lyhyen kertomuksen ja vaikutti olevan juuri sitä mitä Miraya nyt kaipasi; nopeasti eteneviä romanttisia tarinoita, jotka kuljettaisivat hänen ajatuksensa vauhdilla pois edellisestä kirjasta. Ensimmäiseen tarinaan Miraya päätti uppoutua heti. Muutaman sivun ajan, hän lupasi itselleen siirrellessään jalkojaan ja oikaistessaan lattialla istumisesta väsynyttä selkäänsä. Musta, mekon helman tummiin kirjailuihin sointuva korsetti natisi tutulla tavallaan hänen venytellessään. Aurinko oli jo kääntynyt matkaamaan alas merta kohti, ja Miraya halusi ehtiä siivoamaan jälkensä ennen isänsä palaamista. Vain muutama sivu, hän lupasi uudelleen itselleen vilkaistuaan olkansa yli ikkunasta.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Tinanja »

Saryan ensimmäiset päivät Drienellä olivat olleet kiireisiä. Nainen oli organisoinut paljon käytännön asioita miehistön kannalta eteenpäin: majoitusta, työtä, ja tavaroiden siirtelyä. Hän oli myös pääsääntöisesti jäänyt nukkumaan milloin kenenkin nurkkaan, ja tuskin oli ehtinyt käväistäkään Rayashin valtavalla asunnolla ennen kuin nyt, kun Sarya astui viimein illan jo lähestyessä sisälle kartanoon, jossa ei ollut käynyt hetkeen. Lämmin, kotoisa tuoksu, tunnelma ja tuttu sisustus kuitenkaan eivät olleet muuttuneet mihinkään, ja pieni hymy nousikin haltianaisen huulille tämän astuessa peremmälle ja tervehtiessä Idlaa. Muutaman sanan naisen kanssa vaihdettuaan Sarya lähti kantamuksineen yläkertaan - hänen kainalossaan oli kasa Lohikäärmeen papereita ja Aldarilta tuotuja kansioita, jotka Rayash todennäköisesti haluaisi työhuoneeseensa iltalukemiseksi. Papereita, joita Sarya ei halunnut käsitellä, ja jotka oli parempi ulkoistaa kapteenille. Idlan mukaan Rayash oli ollut lähes koko päivän poissa, ja Sarya epäili ettei tämä olisi ainakaan ihan vielä palaamassa takaisin kartanolle - tuo todennäköisesti vääntäisi joko Aldarin kanssa yksityiskohdista tai kyttäisi, kun Lohikäärmeen korjaustöitä aloiteltiin.

Ajatuksiinsa vaipuneena Sarya työnsikin pian Rayashin työhuoneen raskaan oven auki edellään ja astui peremmälle. Haltianaisen hiukset oli tämän tavan mukaisesti letitetty pitkälle, paksulle letille, ja letti oli sidottu kiinni kuluneella nahkanauhalla. Yksinkertainen, pitkähihainen tunika tämän yllä oli tummanvihreä, ja ilmojen viilenemisestä kertoi myös huivi, jonka Sarya oli kietonut löysästi kaulaansa. Suorat, mustat housut olivat hyvin tavanomainen näky naisen yllä, niin myös tänä iltana. Tämä kulki kuitenkin sisällä paljain jaloin. Työnnettyään oven auki Sarya oli jo ajatuksissaan lähtenyt kulkemaan suoraan Rayashin työpöytää kohden, kun tajusi ettei ollut huoneessa yksin. Miraya, joka oli hyvin uppoutunut lukemaan sylissään lepäävää kirjaa.
“Iltaa”, Sarya totesi sitten rikkoen hiljaisuuden ja jatkaessaan matkaansa Rayashin työpöytää kohden. Hän ei oikein tiennyt, mikä Mirayaa tuntui viime aikoina hänen tekemisissään nyppivän niin paljon, että nainen lähes tuntui välttelevän häntä. Saryaa se ei haitannut - ei hän ollut ehtinyt viime viikkoina ajatella itsekään juuri muuta kuin työtä - varsinkin kun Aldar oli ollut sekä meno että tulomatkalla, ja säät olivat aiheuttaneet omat haasteensa matkantekoon jo ennen suurta myrskyä. Saryakaan ei muistanut nähneensä merillä ollessaan noin suurta myrskyä ainakaan vuosikymmeneen, ja oli ihme, että he olivat selvinneet näinkin vähin vahingoin. Toki nainen arveli Eldrinillä olleen näppinsä pelissä myös. Eldrinillä, joka tuntui liehittelevän Mirayaa, kun juomiseltaan ja omilta ongelmiltaan muisti. Pian nainen laskikin Rayashin työpöydälle kaikki kantamuksensa ja istui tuolinreunalle avatessaan pöytälaatikoita ja etsiessään oikeaa laatikkoa. Näistä papereista osan saattoi jo suoraan iskeä arkistoitaviksi, mutta osa olisi syytä jättää vielä Rayashin käsiteltäviksi.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide »

Vielä muutama sivu oli venynyt jo moninkertaiseksi oven narahduksen jähmettäessä Mirayan. Sisään astuvan housut ja tunika olisivat melkein yhtä hyvin voineet kuulua Rayashille, mutta valkoisten hiusten sijaan olan yli valui pitkä ruskea letti. Miraya ei tiennyt kummasta huolestua enemmän: siitä, millaisten kirjojen ympäröimänä hän istui vai siitä, että tänään kai oli päivä jolloin hänen pitäisi keksiä mitä sanottavaa hänellä Saryalle oli.
Miraya oli vältellyt Saryaa, koska ei ollut varma miten suhtautua Rayashin hytissä näkemäänsä. Ensin hän oli ollut vihainen, myöhemmin lähinnä pettynyt. Eniten häntä risoi Saryan valehtelu mekkoa hankkiessa. Tai no, oikeastaan Sarya ei valehdellut, se Mirayan täytyi myöntää, mutta antoi Mirayan tehdä rauhassa omia olettamuksiaan kertomatta oikeaa totuutta. Miraya paukautti lukemansa kirjan vähän turhankin lujasti kiinni. Miksei Sarya ollut vain voinut jättää häntä ulos koko hommasta? Ymmärsikö tuo nainen ollenkaan miltä tuntui jälkeenpäin kuulla – ei, nähdä! – ketä varten Miraya oli auttanut niitä hepeniä hankkimaan? Miraya oli lopulta ymmärtänyt kuinka vaikeaa Rayashin olisi ollut löytää sanoja kertoakseen tällaisesta tyttärelleen, vaikka edelleen Mirayasta tuntui, että hänellä olisi ollut oikeus tietää. Jos ei muuksi niin välttyäkseen juuri siltä, mitä lopulta oli tapahtunut. Mutta Sarya... Saryan olisi pitänyt kertoa! Pienikin vihjaus siihen suuntaan olisi riittänyt ja he olisivat voineet jättää asian sikseen. Miraya olisi tiennyt ja se siitä. Ei häntä haitannut kuin se, ettei tästäkään ollut kerrottu hänelle, vaikka mitä ilmeisimmin koko muu laiva sen jo tiesi.
"Hei", Miraya vastasi hiljaa noustessaan. Hän irvisti veren solahtaessa huomaamatta puutuneeseen jalkaansa, mutta alkoi tympeästä pistelystä huolimatta koota kirjoja vauhdilla pinoon. Itse hän jäi tarkoituksella kirjojensa ja pöydän ääreen hakeutuneen Saryan väliin.
"Sinulla on kai ollut yhtä kiire kuin Rayashilla?" Miraya puhui vain täyttääkseen pysähtyneen ilman jollain ja sen myötä kysymyksestä puuttui aito kiinnostus ja lämpö, jolla hän oli Saryaa ennen puhutellut. Aiemmin Miraya olisi kai piikitellyt naista jollain, jolle he molemmat olisivat voineet nauraa, mutta nyt Mirayan sanat olivat yhtä viralliset kuin hänen koko olemuksensa hänen kääntyessään kirjapinoista haltianaisen puoleen. Miraya ei uskaltanut alkaa nostelemaan kirjoja paikalleen, sillä hän epäili Saryan kyllä tuntevan Rayashin kirjavalikoiman ja sen, mistä päin hyllyjä mitkäkin kirjat löytyivät. Toki tuo voisi huomata helposti suurimmat aukot hyllyköissä, jos vain katsoisi. Miksi tuon naisen pitikään tupsahtaa tänne juuri nyt, kun Miraya ei ollut lainkaan valmistautunut häntä kohtaamaan? Kun Miraya ei ollut ehtinyt miettimään, mitä halusi Saryalle sanoa.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Tinanja »

Sarya istui Rayashin työpöydän takana olevan tuolin reunalle saaden sen narahtamaan painonsa alla. Tuo levitti entisestään tuomiaan papereita ja lajitteli niitä pinoihin sen mukaan, mitä millekin paperille tai kansiolle piti tehdä. Tämä olisi ollut sopivaa hommaa Mirayallekin, mutta… no, hän oli jo aloittanut ja tuo näytti olevan kieltämättä mukavasti siinä sohvalla talven vapaita kohden asennoituneena. Sarya ei ollut juuri muutamaa lyhyttä kohtaamista huolimatta ehtinyt keskustella Rayashinkaan kanssa - ja ei se ollut välttämätöntäkään, sillä molemmat tekivät työnsä omilla tahoillaan sen kummemmin toistensa reviiirille astuen. Mutta Miraya olikin vähän villimpi kortti, Sarya huomasi ajattelevansa. Hän ei ollut lainkaan varma, miksi tuo tuntui suhtautuneen ja suhtatuvan häneen niin etäisen viileästi. Ja niin oli oletettavaakin, että Rayash tarjosi tuolle talveksi paikan ullakkohuoneesta, mutta Sarya oli melkein olettanut naisen kieltäytyvän siitä - tuo tuntui haluavan tehdä kaiken itse, ehkä siis myös asumisjärjestelynsä? Mutta ilmeisesti hänen oletuksensa oli ollut väärässä. Mutta sekään ajatusketju ei vastannut hänen kysymykseensä siitä, miksi Miraya käyttäytyi niin viileästi nytkin.

“Joitain normaalista poikkeavia käytännön järjestelyjä on pitänyt hoitaa, joten kai sitä kiireiseksikin voisi kutsua”, Sarya vastasi Mirayan viileään, kieltämättä etäiseltä kuulostavaan kysymykseen.
“En ymmärrä, mitä olen tehnyt saadakseni sinulta tämän viileän-asiallisen kohtelun sen aiemman ystävällis-tuttavallisen sijaan. Ilmeisesti en viimeisillä matkoilla kuvitellut omiani, kun se viileys näyttää jatkuvan”, Sarya huomautti sitten kohottaen hetkeksi katseensa Mirayaan. Nyt hän vasta huomasi tuon nousseen seisomaan kirjanpinon ja Saryan valloittaman työpöydän väliin. Perämies tiesi nostattavansa tällä varmasti keskusteluun aiheen, jota Miraya todennäköisesti ei halunnut käsitellä. Hän… ei vain ymmärtänyt, mitä oli tehnyt aiheuttaakseen tämän - ja hän ei ollut sellainen henkilö, joka jäi sitä pureskelemaan itsekseen varsinkaan nyt, kun Miraya oli siinä hänen edessään.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide »

Siinä Sarya istui, Rayashin pöydän ääressä kuin kotonaan. Miraya tajusi tuntemansa pistoksen olevan kateutta, vaikka ei olisikaan sitä halunnut myöntää. Sarya oli saanut tuntea Rayashin vuosikausia. Haltianainen tiesi kapteeninsa tavat ja tottumukset ja osasi pienestä arvata tuon kovakuorisen miehen ajatukset. Se oli jotain mikä veisi Mirayalta ja Rayashilta vuosia, eikä Miraya pitänyt tästä varovaisesta varpaisillaan vietetystä ajasta. Kyse oli sentään hänen isästään ja silti Mirayasta tuntui, että hänellä oli kaukaisin yhteys Rayashiin. Vaikka se oli tässä vaiheessa ymmärrettävää ja oletettavaakin, ja tilanne parani koko ajan, oli Mirayan tällaisilla hetkillä sitä vaikeaa sietää. Se tuntui niin epäreilulta.
Sarya ei alistunut puhelemaan turhanpäiväisyyksiä antaen Mirayalle tilaisuutta paeta vaan päätti ottaa greagia sarvista heti. "Mitäkö?" Miraya nosti kätensä suojelevaan puuskaan ja tuijotti Saryaa miettien, pilailiko nainen vai eikö tuo todellakaan ymmärtänyt. "Minä säästän lämpimän kohtelun ystäville ja satuin huomaamaan, että meillä on ystävyydestä ilmeisen erilainen käsitys." Mirayan katse oli kylmä kuin kaukana ikkunan takana vellova syksyinen meri. "Huijaaminen ja salailu ovat selvästi sinulle arkipäivää, mutta minulle eivät, kun kyse on ystävistä", tiuskaisi Miraya vielä. Vihan seassa kuohui surua hänen katsellessaan Saryaa. Niin pettynyt kuin Miraya olikin Saryan käytökseen ja tähän välinpitämättömyyteen kuin mitään ei olisi tapahtunut, oli Mirayalla myös ikävä naista. Sarya oli ollut mitä tärkein tuki hänen ensimmäisinä viikkoinaan laivalla ja tuo haltianainen oli alkanut tuntua Mirayasta siskolta, jota hän ei koskaan ollut saanut. Viime viikot Miraya olikin kokenut itsensä yksinäisemmäksi ja epävarmemmaksi kuin pitkään aikaan ja se oli patouttanut hänen kiukkuaan entistä terävämmäksi mitä turhimmista asioista. Rayashin kanssa tässä samaisessa huoneessa vain pari päivää sitten vietetty hetki oli selvästi rauhoittanut Mirayan sisäistä myrskyä, mutta kaikkia tuulenpuuskia se ei ollut taltuttanut.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Tinanja »

Ilmeisesti suoraan asiaan -taktiikka oli tälläkin kertaa kohdallaan ainakin Mirayan tiukasta, hyvin ärtyneestä - jopa vihaisesta reaktiosta päätellen. Sarya kohotti katseensa papereista, kun Miraya viimein avautumisessaan syytti häntä huijaamisesta ja salailusta. Aiemmat sanat Sarya oli melkein odottanutkin kuulevansa, mutta Mirayan viimeinen syytös sai tuon perämiehenkin nousemaan viimein seisomaan. Tuo katsoi Mirayaa päästä varpaisiin ja tuhahti vähän. Vaikka hän nytkin seisoi yhtä arvovaltaisena ja suoraselkäisenä kuin normaalistikin, ei hän ollut perämiehen roolissaan. Ei, vaan hän puhui nyt kapteeninsa tyttärelle, jonka oli tuntenut vain muutamia kuukausia. Tyttärelle, jonka näki ihan mielenkiintoisena lisänä laivan arkeen - ainakin niin kauan kuin tuo ei ollut häntä vältellyt laivalla… Sarya alkoi kaivella muistiaan myös sen osalta, milloin tämä oli alkanut - sillä Mirayan sanat eivät antaneet hänelle vihjettäkään siitä, mistä naisen purkaus alunperin oli saanut kipinänsä.

“Jos kuvittelet, että muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen olen valmis levittämään kaikki syvimmät salaisuuteni eteesi kuin avoin kirja, niin olet erehtynyt”, Sarya vastasi viileästi, hyvin hillityllä äänensävyllä. Hänen oli turha mennä tuohon vihaiseen, ärtyneeseen puheeseen mukaan - se ei auttaisi tätä tilannetta lainkaan. Sitä paitsi, hän oli elänyt jo riittävän kauan tietääkseen, mitkä asiat oli parempi jättää arkipäiväisistä ruokapöytäkeskusteluista sivuun. Kun hän hetken sulatteli vielä siinä Mirayan syytöstä, alkoi perämies hitaasti ymmärtää, mistä Miraya oli suuttunut. Vai että hän ei olisi saanut salata sitä, mitä harrasti Rayashin kanssa suljettujen ovien takana. No, ei se varsinaisesti salaisuus ollut aiemminkaan, mutta siitä ei puhuttu. Eikä ollut Saryan paikka puhua siitä Rayashin tyttärelle. Ehdottomasti se kuitenkin oli jotain, mitä ei ruokapöydässä tuotu puheenaiheeksi. Sarya oli vähällä nauraa ajatukselle ja Mirayan kuvitellulle reaktiolle kyseisessä tilanteessa, mutta sai nielaistua sanansa ja pidettyä ilmeensä peruslukemilla.
“Näin Rayashin velvollisuutena kertoa sinulle, mikäli hän niin haluaa”, Sarya jatkoi sitten, äänensävyn hieman pehmetessä siitä viileän etäisestä lähemmäs normaalia keskustelusävyä. Näytti kieltämättä siltä, että hän oli vasta äsken tajunnut, mistä hyvästä Miraya oli vältellyt häntä laivalla, ja nytkin. “Sitä paitsi, harkitsitko edes sitä, haluanko minä - tai isäsi että sinä tiedät suhteesta”, tuo huomautti äänen valuessa hetkeksi taas viileämpään suuntaan. Joten, mikäli tämä oli syynä tälle mykkäkoululle, Saryan puolesta Miraya saisi jatkaa sitä ihan keskenään.
“Joten jos se saa sinut pitämään mykkäkoulua, niin voit minun puolestani jatkaa sitä”, ja hän lähtisi itsekseen tapaamaan Drakaa, eikä edes kysyisi Mirayaa mukaansa.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide »

Saryakin nousi seisomaan ja epäilemättä nautti saadessaan katsoa Mirayaa alaspäin. Haltia näytti haluavan vetää itsensä tilanteen yläpuolelle itsepäisen ylväästi eikä edes yrittänyt miettiä miltä Mirayasta oli tuntunut. Pelkkä paikalle pamahtaminen ja Rayashin ja Saryan näkeminen tuskin olisi ärsyttänyt Mirayaa ensijärkytystä kauemmin, mutta se yhteinen matka mekkoa valitsemaan ja ostamaan... Mirayasta tuntui kuin Sarya olisi alun perinkin halunnut pilailla hänen kustannuksellaan ja nyt vielä esitti täysin ymmärtämätöntä. Kaiken kukkuraksi tuo kehtasi puhua hänelle kuin turhasta ruikuttavalle lapselle, vaikka syytä peiliin katsomiseen olisi kyllä ollut Saryallakin. Eikö tuo haltia nähnyt omia kuluneita saappaankärkiään pidemmälle?
"Kuka tässä on syvimpiä salaisuuksia vailla ollutkaan? Itsepähän vedit minut puoliksi mukaan tuohon teidän..." muuten Miraya tuskin olisi vältellyt mitään sanoja, mutta kyse oli sentään hänen isästään, "leikkiinne ja siltikään et voinut mainita siitä, minkä ilmeisesti kaikki muut jo tiesivät." Edelleenkään Miraya ei korottanut ääntään, mutta antoi pettymyksen viilata sanansa teräviksi.
Saryan sysätessä kaiken vastuun Rayashin niskaan oli Mirayan vuoro tuhahtaa. "Tiedät hyvin, ettei isäni saisi koskaan kerrottua tuollaisesta, kun hänestä muutenkin saa ravistella kaiken irti. Mutta sinulta minä odotin enemmän." Sinun minä oletin tuntevan samoin kuin itse tunsin: löytäneeni siskon, johon lyhyessäkin ajassa saattoi oppia luottamaan. Kuinka typerää minulta, kun olen jo nähnyt, mihin tällainen varomaton luottamus voi johtaa.
Miraya vaihtoi painoa jalalta toiselle kädet entistä tiukemmin puuskaan painaen. "Siinä, että asumme samassa pienessä purkissa meren keskellä, olisi luullut olevan syytä tarpeeksi. Ja ei, en uskokaan, että sellaisesta kertominen olisi ollut mukavaa, mutta se olisi ollut kohtuullista." Miraya nykäisi puuskansa auki ja levitti avuttomana käsiään. "En minä mitään selontekoa tilanteesta olisi tarvinnut, kunhan olisin tiennyt mitä varoa ja siinä kaikki. Luuletteko te, että minä olisin siitä välittänyt? Sehän on vain, hitto soikoon, hyvä, että isällä on joku läheinen elämässään." Loppua kohden Mirayan ääni kohosi hieman, mutta ei vihasta vaan silkasta tunteesta, sillä hän todellakin oli ollut tuota mieltä. Tunteenpurkauksessaan Miraya ei edes huomannut puhuneensa Rayashista isänä. Hän oli vain iloinen, että Rayashilla oli Saryan kaltainen nainen rinnallaan. Tai ainakin oli ollut iloinen, mutta Saryan viimeisten sanojen sivallettua häntä, hän ei ollutkaan enää niin varma arviostaan tuosta naisesta.
"Vaan näyttää siltä, että sinulle minä olen vain pahainen kakara, jolla ei ole merkitystä, joten tuskin on silläkään mitä sanoin. Ehkäpä hiljaisuus siis palvelee meitä molempia. Sinä voit toki kutsua minun osuuttani siitä lapsille sopivaksi mykkäkouluksi, jos se saa sinut paremmalle tuulelle." Miraya ei onnistunut nielemään Saryan tokaisun loukkaavuutta vaikka tiesikin, että olisi ollut parempi olla jo hiljaa.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Tinanja »

Sarya kohotti kulmiaan Mirayan kommentille siitä, että hän oli tuon sanojen mukaan melkein vetänyt nuoren naisen mukaansa tähän. Hitaasti haltialle alkoi selvitä, että kyse oli ilmeisesti myös siitä mekosta - ei vain siitä, että Miraya oli kävellyt koputtamatta Rayashin - kapteenin - hyttiin laivalla ja keskelle hänen ja Rayashin pientä rentoutustushetkeä. Ilmeisesti hän ei myöskään ollut laskenut riittävän pitkälle sitä, millaisen vaikutuksen itse oli antanut Mirayalle itsestään. Hänen tehtävänsä oli huolehtia miehistöstä ja siitä, että laivalla säilyi rauha. Siihen sisältyivät kaikkien huomiointi, eikä hän ollut säästänyt huomiotaan Mirayaltakaan kun tämän oli sopeuduttava laivan elämään. Mutta Sarya ei vieläkään ymmärtänyt, mistä tuo kiehui, ja miksi näin paljon - se oli yksi mekko, jota hän ei ollut osannut ostaa, ja toinen Mirayan ongelmaksi nousseista asioista oli tuon omaa syytä. Mitäs oli kävellyt koputtamatta kapteenin hyttiin. Sitä paitsi, Sarya ei ollut lainkaan varma, oliko Miraya edes harkinnut asiaa siltä kannalta miltä Saryasta - saati Rayashista tämä oli tuntunut.

“Kyse ei ole siitä, mitä Rayash saa sanotuksi, tai mitä hänestä pitää ravistaa irti - sillä kai hänelläkin pitää olla jokin vastuu tästä, tai tekemisistään”, Sarya huomautti. “Mutta kyse on myös minusta, ja siitä, mitä minä haluan tai en halua! Lisäksi sinä tulit kapteenin hyttiin koputtamatta!” naisen sanat olivat hetken aikaa jopa kieltämättä loukkaantuneet siitä, että Miraya oletti hänen levittelevän tälläistä ihan ohimennen ties missä välissä. Vaikka monta kesää heidän kanssaan laivalla palvellut miehistökin tiesi, se ei tarkoittanut että he olivat kuulleet asiasta ensimmäisenä kesänään - saati ensimmäisenä kuukautetaan. Viimeisiä sanoja kohden Saryankin äänenpaino koveni - ei, tämä ei todellakaan ollut ainakaan kokonaan hänen vikansa.
“Ei, minä en halunnut kertoa sinulle siitä, ja minä en halunnut, että tiedät siitä ensimmäisen laivallaolokuukautesi aikana siitä koska se on yksityisasiani mitä teen Rayn kanssa!” Sarya ärähti viimein Mirayalle vedettyään hieman henkeä - ei, tässä ei ollut kyse vain Mirayasta. Sitä paitsi, kesällä oli tapahtunut kulisseissa paljon muutakin, eikä tämä ollut mikään prioriteetti. Ehkä hän olisi mekko-ostoksilla voinut sanoa jotakin siihen viittaavaa, mutta mikä olisi taannut sen jälkeen, ettei Miraya olisi reagoinut samoin kuin nyt? Hän ei tuntenut tuota riittävän hyvin arvioidakseen sellaista, saati uskaltaakseen testata sitä. Sarya ei halunnut astua Mirayan ja tämän isän väliin - ei, kun Rayash tuntui olevan niin onnellinen tuon löydettyään, ja se oli jotain mitä valkohiuksinen mies oli tietämättään tarvinnut vuosikymmeniä.
“Sitä paitsi”, haltia tuhahti vihaisena, ravistaessaan itsensä takaisin keskusteluun ajatuksistaan. “Minä en ihmettelisi, vaikka olisit saanut samanlaisen herneen nenääsi, jos olisin tullut laivalla - tai vaateostoksilla sanomaan sinulle että hei, minä ja Rayash harrastamme satunnaisesti seksiä laivalla, joten koputa ennen kuin astut sisälle hyttiin”, Saryan äänenpaino oli edelleen kohonnut, mutta ei ihan niin vihainen enää, kun hänen sanansa eivät olleet keskittyneet suoraan häneen itseensä. Sarya tiesi olevansa hyvin yksityinen henkilö - eikä hän aikonut muuttaa sitä, mikä oli jo hyväksi todettu. Toivottavasti Miraya oli edes oppinut koputtamaan tuosta hyvästä.

Sitten Mirayan sanat saivat Saryan silmiin aivan uutta ärtymystä, kun nainen sanoi Valkoista Lohikäärmettä purkiksi. Varsinkin sen jälkeen, mitä myrsky-yönä oli tapahtunut, sanat sattuivat enemmän kuin Sarya oli osannut arvatakaan. Hänen elämäntyönsä kiteytyi myös laivan ympärille ja laivalle, eikä hän voinut kuvitellakaan, miten Rayash olisi reagoinut kuullessaan Mirayan sanovan Lohikäärmettä PURKIKSI. Nyt tämä kyseinen purkki - Mirayan sanojen mukaan siis - oli telakalla korjattavana, kun oli ollut hiuksenhienosta mahdollisuudesta kiinni, että niin tapahtuisi eivätkä he jääneet mereen kelluvaksi kalanruuaksi. Noinko paljon Miraya kunnioitti laivaa, ja erityisesti isänsä elinkeinoa?
“Varo, ettet sano Rayashin kuullen Lohikäärmettä purkiksi, hän varmasti loukkaantuu vielä verisemmin kuin minä”, Saryan äänensävy oli muuttunut kylmäksi, lähes tunteettomaksi hetkeksi. “Arvostatko noin vähän isäsi… ja monen muun - minun elämäntyötä, että kutsut koko Lohikäärmettä… tuollaisella termillä?”
“Ja ilmeisesti nyt tunnut välittävän erittäin paljonkin siitä, mitä teen Rayashin kanssa. Sitä paitsi, en tiedä, mikä sinut saa kuvittelemaan, että voit laivallakin kävellä suoraan kapteenin hyttiin koputtamatta kuin omistaisit koko laivan? Vaikkakin se kapteeni on isäsi, niin olettaisin että sinulla olisi jotain kunnioitusta muiden vähäistä yksityisyyttä kohtaan… kun sanojesi mukaan olemme asuneet siinä PURKISSA, joka, ellet ole huomannut, nyt on tuolla sataman telakalla tuotuaan myös sinut takaisin maan kamaralle”, Sarya huomautti. Jos hän ei aiemmin ollut näyttänyt siltä auktoriteettiselta perämieheltä, joka oli, niin nyt hän oli sitä.

Sarya huokaisi syvään ja veti pari kertaa henkeä. Nainen näytti siltä, että oli valmis kävelemään tilanteesta pois, mutta sitten Mirayan sanat mykkäkoulusta tavoittivat hänen korvansa. Se leimautti uutta polttoainetta edelleen kyteviin liekkeihin tavalla, jota Sarya ei ollut itsekään odottanut. Hän kohotti katseensa uudemman kerran Mirayaan silmissään ja olemuksessaan sellaista paloa, suuttumusta, jota ei tiennyt edes kantavansa sisällään.

“Kuvittelet, että voit kävellä keskelle vuosikymmeniä kestänyttä systeemiä ja ystävyyssuhteita, jonne sinut otetaan avosylin vastaan ja kerrotaan kaikki, mikä vähänkin voi sinun uteliasta mieltäsi kiinnostaa, koska olet sukua kapteenille. Kun asiat eivät mene, kuten haluaisit tai huomaat että muillakin on asioita, joita he haluavat joko pitää omana tietonaan tai eivät muuten vain halua jakaa niitä kanssasi, suutut. Jos se on tapa, jolla haluat jatkossakin edetä, niin ole hyvä, minä en estä sinua ja pysyn kaukana siitä. Siinä tapauksessa minä pidän jatkossa mykkäkoulua, ja lupaan, ettei sinun tarvitse täällä ainakaan katsella minua”, Sarya totesi äänen ollessa viileän auktoriteettinen. Mirayan reaktio tähän kaikkeen oli ollut ennen kaikkea välttely, mykkäkoulu ja nyt suuttuminen, sen sijaan että tämä olisi voinut itse sanoa aiemmin asiasta. Ei, vaan tuo piti sen kaiken sisällään ja vältteli häntä - se oli mykkäkoulua. Hän tiesi tarkalleen, että hän loukkasi Mirayaa - ja kyllä, nyt hän teki sen tarkoituksella, eikä edes katunut asiaa - ainakaan vielä. Eikä kesän aikana tapahtuneet ja tietoon tulleet asiat ainakaan olleet helpottaneet tätä murrosta, saati Mirayan hyväksymistä laivalle. Milloin joku oli häneltä kysynyt, mitä hän ajatteli tästä kaikesta? Siitä, että Miraya tuli keskelle tätä vuosikymmeniä kestänyttä suhdetta ja elämää laivalla, kääntäen kaiken ylösalaisin? Aiheuttaen kaiken ilon lisäksi harmaita hiuksia myös Rayashille, hänestä itsestään puhumattakaan? Saryakaan ei ollut ajatellut asiaa aiemmin siltä kannalta, miten paljon tämä asian sivusta tarkkailu oli vaikuttanut häneen itseensä… mutta nyt, kun hän oli puhunut suunsa puhtaaksi, se kieltämättä tuntui hyvältä.

“Ajattelin pyytää sinut muutamalle tuopilliselle kapakkaan Drienen alla. Yksi vanhimmista Rayn ystävistä omistaa sen, ja ajattelin, että voisit pitää siitä… Mutta ei, minä teen tämän loppuun ja menen itse sinne”, Sarya jatkoi vielä kylmästi istuessaan siihen pöydän ääreen takaisin kieltämättä mielenosoituksellisesti, mutta olemuksessa ja ilmeessä oli jo kieltämättä jonkinlaista pehmeyttä.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Kide »

Saryan yhtäkkiä syntyvä raivo oli pysäyttävää. Se oli jotain, mitä Miraya ei ollut osannut odottaa. Edes perämiehen roolissaan, pahimpienkaan virheiden aikaan, tuon naisen käytös ei ollut tällaista silmitöntä huutamista. Se oli tiukkaa, mutta yleensä rauhallista, sillä Sarya varmasti tiesi sanojensa menevän perille vähemmälläkin. Sillä tavoin jopa paremmin, sen näyttäessä hänen todellisen asemansa.
Jollain tavalla tämä käänne sai Mirayan irtautumaan hetkestä. Hän huomasi tarkastelevansa Saryan huutoa kuin ulkopuolinen tarkkailija. Kuin hän olisi lukenut jonkun kirjansa mehevintä riitaa. Mikä sai Saryan puolustautumaan noin voimakkaasti, kun se tuntui olevan tarpeetonta? Edes Mirayan syytökset eivät olleet purkautuneet tuolla tavoin, ja hän itsekin tiesi, ettei aina osannut hillitä tunteitaan. Toisin kuin Sarya oli näyttänyt aina osaavan. Kyse täytyi siis olla tunteista. Ehkä Miraya olikin saapastellut alueelle, joka merkitsi Saryalle paljon enemmän kuin Miraya oli kuvitellut. Ehkä kyse ei ollutkaan vain yöllisistä vierailuista vaan jostain suuremmasta. Ainakin Saryan osalta, ja nyt tuo haltia saattoi pelätä menettävänsä sen kaiken. Oliko Mirayasta tullut uhka Saryalle? Tämähän alkoi ollakin kuin jostain romaanista.

Saryan puhkuessa ulos viimeisiä suuttumuksen liekkejään Miraya odotti hänelle hämmästyttävän kärsivällisesti. Hän oli saattanut juuri saada hyvin eläväisen todisteen siitä kuinka syvä kapteenin ja perämiehen suhde olikaan, joten nyt oli aika selvittää, mitä Sarya oikeasti ajatteli hänestä. Oliko Miraya vain kapteenin eteen ilmestynyt este vai sittenkin Saryalle mahdollisuus sisareen laivalla?
"Olen alusta asti ollut pahoillani siitä, että tulin koputtamatta Rayashin hyttiin. Olin vain innoissani kauniista auringonnoususta, jonka halusin hänenkin näkevän. Typeräähän se oli, Ray on varmasti nähnyt auringonnousuja merellä jo aivan tarpeeksi, mutta minulle se oli erityistä. Olen myös pahoillani siitä, että sen takia jouduitte kiusalliseen tilanteeseen." Tai ainakin Rayash oli joutunut, Saryasta Miraya ei ollut niinkään varma muistaessaan edelleen naisen häpeilemättömän katseen ja ylimielisesti lausumat sanat sulje ovi lähtiessäsi. "Mutta eniten pahoillani taidan olla tästä", Miraya levitteli käsiään, "sillä luulin ymmärtäväni sinua ja sinä minua." Miraya kääntyi siirtämään taakseen kokoamansa kirjapinon sivummalle kirjahyllyjen viereen – hän ei halunnut jäädä tänne enää, mutta ei kehdannut jättää niitä keskelle lattiaakaan Rayashin löydettäväksi. Hän niiskautti nenäänsä varovasti, kun yllättäen tunteet pyrkivätkin pintaan, mutta hiljaisessa huoneessa se kuului inhottavan selvästi.
"Ehkä oli typerää odottaa, että kumpikaan teistä olisi osannut minulle siitä kertoa", Miraya puhui kirjapinolle vaimealla äänellä, selkä edelleen Saryaan päin. "Mutta luulin... oletin... että jälkikäteen edes joku olisi miettinyt miltä minusta tuntui. Itsekästä, varmasti", viimein Miraya kääntyi Saryaan päin, ikkunasta kajastava valo hänen silmistään heijastuen kuin aallonharjoista, "mutta luulin, että vuosikymmentenkin ystävyyssuhteiden sekaan oli jo syntynyt myös uusia." Vastausta odottamatta Miraya nappasi päällimäisen kirjan pinosta ja kääntyi harppomaan ovelle, joka Saryalta oli jäänyt auki, mutta pysähtyi ennen käytävää. "Minä myös ajattelin... että sinä jos joku sovit isän rinnalle." Sen sanottuaan Miraya suuntasi käytävää kohti hameenhelma kahahtaen ja miettien, kannattiko hänen ajatella niin enää.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivistävää kirjallisuutta

Post by Tinanja »

Sarya oli kieltämättä itsekin hieman hämmästynyt purkauksestaan. Nainen suoristautui hiljennyttyään ja katsoi arvioiden, sanaakaan sanomatta Mirayaa. Oli yllättävää, miten rauhassa tuo tuntui ottavan hänen äsken lausumansa, kieltämättä harkitsemattomat sanat. Samalla Saryasta tuntui - vaikka sitä hän ei välttämättä halunnut myöntää edes itselleen, että tämä oli ollut tarpeellista koko kesän kestäneen hiljaisuuden, vähäsanaisuuden jälkeen. Hän piti laivalla, ja asioita hoitaessaan yllä tiukkaa virallista kuvaa itsestään pitääkseen arvovaltansa laivalla, ja muiden silmissä, että se tuskin antoi hänelle itselleen lupaa hengähtää. Tuo oli tottunut pitämään kaiken itsellään, ja nyt, kun hänelle aukeni mahdollisuus tutustua johonkuhun aidosti kiinnostuneeseen, luotettavan oloiseen henkilöön, käänsi hän sille selkänsä. Sarya ei kuullut edes Mirayan sanoja, muttta näki kyllä tuon hyllyyn nostelemat kirjat, ja ohimennen huomasi nimetkin, vaikka niitä ei sisäistänytkään.

Vuosien laivallaolo oli saanut Saryan kehon voimakkaaksi, jänteväksi, mutta myös nopeaksi. Kun hän tajusi Mirayan olevan lähdössä, eikä hän ollut saanut sanaakaan suustaan, nainen kiepautti itsensä työpöydän takaa, nojatuolin sivusta ovelle ja työnsi sen kiinni Mirayan vetäessä kahvasta sitä auki. Hän katsoi Mirayaa, ja hänen kasvoiltaan näki miten tämä ei tiennyt, miten päin olisi siinä, ja mitä olisi tehnyt. Oliko tuo oven kiinni työntäminen edes oikea päätös?
“Olen pahoillani”, Sarya sanoi viimein, hiljaa.
“Tämä vain… tuntuu… kaatavan koko kasan kun katsoo mitä kaikkea kesällä on tapahtunut”, tuo sanoi edelleen hyvin hiljaa puhuen. Kesällä oli tapahtunut liikaa, ja se oli käytänössä päivästä toiseen taiteilua nuoralla, joka oli kiinnitetty sekä Rakuzan kanssa tehtyyn sopimukseen, että Aldariin, ja tuon suunnitelmiin, puhumattakaan kaikista painoista siinä välillä. Hitaasti Mirayan viimeiset sanat hänen ja Rayashin suhteesta upposivat Saryan tajuntaan, ja tuo nielaisi hieman.
“Ja siksi siihen luottamuksen, ja uuden ystävyyssuhteen solmimiseen menee enemmän kuin kolme kuukautta”, totesi Sarya hiljaa, nielaisten ja katsoen Mirayaa pitkään, nyt hieman paremmin ottaen etäisyyttä asiaan. Mutta naisen käsi oli silti ovella pitämässä sitä kiinni.

“Mitä luit?” Sarya kysyi lopulta, kun hiljaisuus heidän välillään alkoi laskeutua liian painostavaksi, eikä hän halunnut uskoutua tuolle nuorelle naiselle yhtään enempää menneisyydestään, tai itsestään… mutta kieltämättä ainakin jokin osa Mirayan sanoista oli osunut perille saakka, liiankin hyvin. Tämä näytti nimittäin edelleen hieman siltä, että ei tiennyt, miten päin olisi ollut, ja mitä olisi sanonut. Mutta tämä viittasi hieman kädellään niitä kirjoja kohden, jotka Miraya oli juuri laittanut takaisin hyllyyn.
Locked