Esittelykierros

Ceresin ainut maagikoille ja parantajille tarkoitettu sisäoppilaitos sijaitsee Dionen pohjoispuolella. Ennen salassa ja kaikessa hiljaisuudessa toiminut Metis on nyt arvovaltainen kauppakumppani, jonka opettajat ja oppilaat pitävät lukuisia kauppoja Dionen alueella.
Locked
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Esittelykierros

Post by Tinanja »

Muutamat tunnit, jotka Ingvildille jäivät töiden hoitamiseen ennen illallisaikaa, olivat kieltämättä ohitse aivan liian nopeasti. Hän oli saanut joitain tehtäviä tarkastettua, ja valmisteltua suurimman osan vielä kesken olleista seuraavan päivän tunneista. Keskittymistä työhön olivat kuitenkin häirinneet useat mielessä pyörivät kysymykset Naenijaan liittyen, eikä hän ollut lainkaan pahoillaan siitä, miten rehtori oli pyytänyt hänet näyttämään paikkoja haltianaiselle ja luotsaamaan tätä Metiksessä eteenpäin. Ingvild oli varma, että ajan kanssa hänen uteliaisuutensa juontamat kysymykset saisivat vastauksia. Tämä ilta tuskin olisi yksi niistä vastauksia tarjoavista tapaamisista Naenijan kanssa, mutta ehdottoman tarpeellinen erityisesti aiemmin päivällä paikalle saapuneelle haltianaiselle.

Ingvild astelikin hakemaan Naenijaa sovitusti tälle annetun huoneen ovelta, eikä mennyt pitkään tervehdysten jälkeen kun kaksikko - ja tummahiuksisen haltian harteilla keikkuva lisko olivat saapuneet Metiksen ruokasaliin. Kello oli jo niin paljon, että suurin osa oppilaista oli jo ruokaillut, eikä muita opettajiakaan näkynyt. Muutamat oppilaat kuitenkin vilkaisivat kiinnostuneesti Naenijaa ja erityisesti Nafia, kun Ingvild ja Naenija hakivat ruokaa. Ilmeisesti he olivat saaneet juuri ruokatoimituksen juuri äskettäin, kun tarjolla oli tuoreesta kalasta tehtyä kalakeittoa, ja toki paikan päällä leivottua leipää sen lisäksi. Ingvild istui lopulta seinustalla sijaitsevan pöydän ääreen tarjottimineen ja maistettuaan varovasti kuumaa keittoaan hän vilkaisi ohimennen Naenijaan.
“Ehtisimme vielä aloittaa ruuan jälkeen kierroksen ulkoalueista ennen pimeää”, tuo ehdotti sitten vaihtaen heidän aiemmin niin lyhytsanaisen ja melkein vain välttämättömyyksiin keskittyneen keskustelunsa aiheen takaisin siihen, mitä illallisen jälkeen olisi vielä tiedossa. Ja Naenijalla varmasti olisi ainakin sata ja yksi kysymystä, ja ne tuo toivottavasti osaisi lausua, kun niitä heräisi. Mutta syödessään tänäänkään Ingvild ei joutunut pettymään Metiksen ruokiin: kalakeitto oli herkullista, ja leipä hyvin ilmavaksi leivottua, ja lämmintä edelleen.

//Kide & Naenija!
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Esittelykierros

Post by Kide »

Naenija oli saanut haettua tavaransa – parin ylimmän luokan oppilaan avustuksella – huoneeseensa talleilta ja jopa muistanut itse reitin. Iltapäivä hurahti alkuiltaan nopeasti haltian siistiytyessä ja asettautuessa huoneeseensa sekä ennen kaikkea sulatellessa päivän tapahtumia. Vielä aamulla hän oli ollut palkkasoturin rinnalla matkaava tuntematon ja nyt hän jo olikin yksi Metiksen oppilaista. Saattoiko se kaikki olla mahtunut yhteen päivään?
Nafi oli rauhoittunut totuttuaan heidän uuteen asumukseen ja Nanan aukaistua ikkunan intoutunut jopa tekemään pari lentokierrosta etupihan yllä ruokailua odottavien oppilaiden hämmästykseksi. Lisko oli palannut sisään jotain pientä ja siivekästä, kenties sudenkorentoa, mutustaen ja asettenut tyytyväisenä sängylle kerälle Nanan letittäessä hiuksiaan. Haltian nyt harjatut ja kiiltävät hiukset laskeutuivat suoran ja yksinkertaisen metsänvihreän mekon selkämystä alas pitkälle melkein lanteille. Punaiseen vivahtavat tummat hiuksensa Nana oli laittanut tuttuun tapaansa kahdelle pään sivusta taakse kiertävälle ja siellä yhdistyvälle letille. Hän vilkaisi yhtä purkamattomista kasseista, jossa tiesi maagisen pääkorunsa olevan, mutta päätti jättää sen edelleen sinne. Haltian olo oli orpo ilman tuota perintökalleutta, mutta hän ei tarvitsisi sitä tänään. Onneksi hän oli jo matkan aikana saanut totutella kulkemaan ilman korun pientä painoa ja viileää tunnetta otsallaan.

Nana oli laskeutunut lepäämään Nafin viereen sängylle syötyään yhden matkalta jääneistä omenoista alkavaan nälkäänsä, kun Ingvild viimein saapui. Päivä oli jo taittumassa illaksi, kun he saapuivat ruokailutilaan, ja nälästään huolimatta Nana oli siitä vain helpottunut. Nyt salissa oli vähemmän silmiä seuraamassa uuden tulijan liikkeitä ja vieläkin vähemmän olisi ollut haltiasta entistä parempi. He olivat saaneet Ranyardin kanssa tarpeeksi tuijotusta osakseen jo matkalla eikä Nana kaivannut enää yhtään huomiota itseensä. Onneksi lapset ja nuoret olivat tunnetusti nopeita vaihtamaan kiinnostuksen kohteitaan ja uutuudenviehätys toivottavasti haihtuisi jo huomisen aikana, vaikka Nana olisikin erikoinen näky oppilaiden tiloissa.
Nanasta oli ihanaa saada taas kunnollista ruokaa eteensä kaiken kuivatun muonan jälkeen ja hänen vatsansa olisi murahdellut odottavasti vaatimattomammankin ruuan perään, joten tuore keitto ja leipä tuntuivat ylellisyydeltä. Maku oli jopa tuoksuakin parempi, mutta siitä nauttiminen keskeytyi pian Ingvildin kysymykseen.
"Jos vain ehdit, se olisi hienoa", Nana hymyili toiselle haltialle. "Tallirakennus ehti jo tulla tutuksi, mutta muustahan minä en sitten tiedäkään." Nana siemaisi välissä lisää keittoaan, mutta kohotti pian kysyvän katseensa takaisin Ingvildiin. "Unohdin aivan mainita, silloin aikaisemmin, että minulla on mukanani ratsu. Pami on toistaiseksi tallimestarin hoivissa, mutta voiko se myös jäädä tänne?" Samalla haltia ei voinut olla miettimättä kuinka paljon työtä vaadittaisiin, että hän saisi kustannettua niin omansa kuin hevosensakin talven täällä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Esittelykierros

Post by Tinanja »

Ingvild nautti lämpimästä ruuasta vatsassaan, ja siitä miten ruoka hitaasti täytti hänen kurnimaan ehtineen vatsansa.
“No, onneksi pihapiirissä on paljon muutakin kuin tallit, niin et säästy kaikilta yllätyksiltä”, totesi Ingvild pieni hymy huulillaan, kun kuuli Naenijan vastauksen - ja toteamuksen, että tämä oli käynyt jo tallilla katsomassa omaa ratuaan. Eikä häntä itseäänkään haittaisi kiertää tallien kautta uudemman kerran ja tervehtimässä omaa ratsuaan siinä sivussa. Naenijan seuraavalle kommentille tuon hevosesta Ingvild vain nyökkäsi.
“No, sen voisi kyllä olettaa sanomattakin. Pitkä matka on varmasti mukavampi taitaa hevosen selässä kuin jalan”, punahiuksinen maagikko hymyili lämpimästi Naenijalle. “Eiköhän yhdelle ratsulle ole aina tilaa tallissa”, tuo nyökkäsi. Hän tosin ei ollut varma, näkisikö rehtori Tanet hevosenpidon osana sitä maksua ja työtä, jota odotti Naenijalta tämän taitojen arvioinnin jälkeen? Mutta Ingvild ei halunnut nostaa sitä keskusteluun, joten hymyili vain vähän ruokailunsa lomassa.

Lopulta he kuitenkin olivat saaneet kaiken haluamansa ruuan syötyä ja astiat palautettua. Lämpimän hymyn ja keittäjille suunnatun kiitoksen myötä Ingvild lähti johdattamaan Naenijaa takaisin pääovea kohden, jotta he ehtisivät vielä kiertää piha-alueet. Heillä olisi hieman aikaa, ennen kuin aurinko laskisi taivaanrannan taa ja pimeys laskeutuisi alueelle. Joten olisi parempi ottaa siitä kaikki irti, Ingvild ajatteli astellessaan suoraselkäisenä, pitkin askelin, korot jälleen lattiaa vasten kopisten pääoville. Hän työnsi suuret puuovet edellään auki kuin olisi kulkenut aina yhtä näyttävästi ja teatraalisesti ovista ulos. Kun hän kääntyi pihatiellä katsomaan Naenijaa, tuon punaisiksi maalatuilla huulilla kareili pieni hymy.
“Ulkona ei varsinaisesti ole mitään muuta merkittävää kuin talli ja pihatto, mutta muuria vasten on joitain pieniä vajoja”, Ingvild selitti. “Ja päärakennukseen mahtuu kirjasto tähän pääsiipeen, ja oppilaiden asuinalueet, sekä suurin osa luokista”, nainen viittasi toiselle puolelle Naenijallekin jo tuttua asuinrakennusta kohden. “Opettajien asuinrakennus on vähän erillään, mutta talojen välillä kulkee kerrosten välissä parikin käytävää.”

Ingvild lähti pian johdattamaan Naenijaa ja Nafia kohti rakennusten takaosia ja aluetta, jossa tallit sijaitsivat. “Mutta täällä”, nainen viittasi tallien ohitse. “On eräs paikka, josta pidän erityisesti”, tuo hymyili olkansa ylitse Naenijalle. “Ja tallit sinä näitkin jo”, tuo nyökkäsi pihattoa ja tallirakennusta kohden, katsoen hevosia ohimennen. Hän näki pian oman ratsunsakin, joka makoili laiskasti pihaton seinämää vasten viitsimättä edes kohottaa katsettaan, vaikka varmasti kuulikin kulkijoiden askeleet. Ingvild johdatti Naenijan pian tallien taakse, lyhyen matkan päähän lähemmäs Metiksen muureja.
“Katso”, Ingvild nyökkäsi lopulta muurissa olevaa halkeamaa kohden. “Siitä näkee auringonlaskun”, pieni hymy kasvoillaan Ingvild viittasi uudemman kerran muurissa olevaa pientä, ehkä nyrkin - korkeintaan kahden kokoista reikää kohden. Se oli hieman piilossa, kulman lähellä, eikä sitä huomannut, ellei kulkenut ihan muuria myötäillen. Se oli koulun alueella yksi harvoista paikoista, jotka paljastivat auringonlaskun paikan, ja suuret niityt Metiksen ympärillä. Sitä paitsi, he pääsisivät siitä lähistöltä takaovesta takaisin sisälle, ja se oli tarjonnut sopivan kierroksen koulun rakennusten ympärillä.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Esittelykierros

Post by Kide »

Ingvild vaikutti huolettomalta hevosasian suhteen ja sai Nanankin helpolla olemuksellaan hieman reuntoutumaan. Monet huolestuttavat kysymykset jatkosta eivät olleet kadonneet minnekään, mutta hetkeksi ne saivat jäädä taka-alalle. Ajatuksistaan huolimatta Nanan ruokahalu vain kasvoi maukkaan keiton parissa ja puolivälissä annostaan hän huomasi ahmivansa kuin Ranyard. Hän suoristi ryhtiään ja rauhoitti vauhtiaan vaivihkaa ja häpeissään. Siinä vaiheessa kuikuileva ja Nanan olkaa vaativasti kynsillään puristeleva Nafikin sai viimein ensimmäisen kalanpalasensa haltian havahtuessa toiseenkin nälkäiseen suuhun vierellään. Nafin mutustaessa tyytyväisenä omaa suupalaansa Nana loi varovaisen katseen Ingvildiin – toivottavasti opettaja ei katsonut pahalla tätä ruuan jakamista suoraan pöydästä.
"Minun on helpoin antaa omastani, niin Nafille ei tarvitse järjestää mitään erityistä", haltia selitti eikä helpotuksekseen nähnyt paheksuntaa Ingvildin kasvoilla. Nana uskaltautui antamaan toisenkin palan Nafille, joka lopetti kuikkimisen ilmeisen tyytyväisenä.
Kokki apulaisineen saivat kiitoksensa, vaikka leivänpalalla viimeistä pisaraa myöten putsattu lautanenkin kertoi jo tarpeeksi ruuan maittavuudesta, ja sitten kaksikko suuntasi Ingvildin ehdotuksen mukaisesti ulos.

Pihalla heitä tervehti iltaa kohti nopeasti viilennyt syysilma. Nana oli jo sisällä pistänyt merkille kivisestä lattiasta ja seinistä hohkaavan viileyden paljaissa jaloissaan ja nyt kylmän viiman kiertyessä hameen helman alta hänen nilkkojensa ympärille hän päätti pitää jatkossa nahkaiset tossut jalassaan.
Nana seurasi Ingvildin osoittamia paikkoja aidon ihailun valaistessa hänen kasvojaan. Vanha rakennus oli tavallaan karu, mutta massiivisuudessaan kunnioitusta herättävä. Tämä oli juuri sitä, mitä ikivanhalta magiantaitajien rakennukselta saattoi odottaakin.
"Eikö oppilaista tule harmia opettajien siivessä, jos sinnekin pääsee vapaasti kulkemaan?" Nana kysäisi. "He ovat... niin kovin nuoria ja varmasti uteliaita", haltia jatkoi äänessään pelkkää lempeää huvittuneisuutta hänen kuvitellessaan nuorimpien oppilaiden vilistävän opettajien siiven käytävissä kikatellen.

Nana seurasi Ingildiä nyökkäillen, mutta kiiruhti uteliaana askeliaan opettajan johdattaessa häntä tallien ohi. Mitä sinne vielä mahtuisi, mistä Nana voisi erityisesti pitää? Puutarhako? Mutta eihän Ingvild edes tiennyt Nanan taipumuksesta yrttien kasvattamiseen. Tosin yrtit ja parantajat kuuluivat kyllä yhteen kuin kalat ja vesi. Nanan hämmästykseksi opettaja osoittikin pientä aukkoa muurissa. Yhtä aikaa Ingvildin sanojen kanssa haltia sai punahehkuisen taivaanrannan näkyviin ja hänen silmänsä suurenivat ihastuksesta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Nana näki auringon laskevan näin matalalle. Phoebesta katsottuna tuo tulipallo laskeutui vuodenajasta riippuen aina joko vuorien tai metsän taakse. Nyt taivas hehkui tulessa heti pitkään jatkuvan niityn yllä. Meren täytyi olla lähellä, kun puut alkoivat olla vähissä, tai ainakin maa alkoi jo laskeutumaan merta kohti jättäen metsiköt niityn taakse piiloon. Näky sai Nanan tajuamaan, että hän todella oli toisella puolella maata. Hän oli turvallisen kaukana kaikesta siitä, minkä halusikin jättää taakseen, mutta samalla hän oli pelottavan kaukana kaikesta tutusta. Haltia henkäisi syvään, minkä saattoi luulla olevan ihastuksesta, vaikka Nana yrittikin vain rauhoittaa itseään. Hänen kätensä hakeutui hipaisemaan Nafin häntää hänen kääntyessään kohtaamaan Ingvildin. "Aivan ihastuttava paikka. Kiitos, kun näytit sen." Nana hymyili opettajalle, mutta ihastuksen seassa oli myös haikeutta.
Heidän lähtiessään kulkemaan Ingvildin osoittamaa pienempää takaovea kohden, Nana tähyili vielä ympäri takapihaa. "Onko teillä täällä omaa puutarhaa vai hankitteko tarvittavan kaupungista?" Tokikaan talvensa täällä viettävät oppilaat eivät puutarhasta paljoa hyötyisi, eivät ainakaan valmiiksi säilöttyjä ja kuivattuja yrttejä enempää, mutta silti ajatus tällaisesta paikasta ilman edes pientä kasvimaata tuntui hassulta. Nana tukahdutti huokauksen miettiessään omaa pientä yrttitarhaansa, joka oli jäänyt hoidotta ja jonka kasvit lakastuisivat pian surkeina kuuran värittämään maahan.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Esittelykierros

Post by Tinanja »

“Harvemmin”, Ingvild vastasi olkiaan vähän kohauttaen, kun Naenija kysyi oppilaiden kiinnostuksesta opettajien tiloja kohtaan. “Mutta ellei joku keksi huijata jollain villeillä juoruilla ensimmäisen vuosikurssin oppilaita, harvemmin sinne kukaan eksyy”, maagikko lisäsi, mutta pieni hymy huulillaan. Toki, aina oli poikkeuksia, ja aina joku kiinnostunut halusi nähdä, millaisia yliolentoja opettajat olivat. Se usein rauhoittui pian lukukauden alun jälkeen, kun useammat muut juorut veivät oppilaiden huomion aina Metiksen alla sijaitsevista oletetuista käytävistä aina kirjaston salahuoneisiin, joita kukaan ei kuulemma ollut vielä löytänyt. Varmasti osa niistä olisi totta, mutta Ingvildillä - ja tuskin monella muullakaan täällä oli havaintoakaan miten paljon salaisuuksia ja historiaa tuo valtava, suuri rakennus piti sisällään.

“Luokkien takana on pieni kasvihuone, joka on käytännössä yrttien kasvatusta varten. Lisäksi ainakin parantajamestari Crofftin luokassa on myös joitain yrttejä kasvamassa”, Ingvild vastasi sitten tuon liskoaan hartioillaan kantavaa naista kannoillaan. Yöt alkoivat olla jo lämpötilaltaan lähempänä pakkasta kuin lämmintä, joten kaikki ulkona kasvaneet yrtit ja muut kasvit oli jo siirretty sisätiloihin tai korjattu kokonaan pois. “Lisäksi muurien ulkopuolella Dionen suunnalla on vähän enemmän peltoalaa ja viljelystä Metistä varten, mutta nyt toki sato on jo korjattu talven alta pois”, Ingvild jatkoi hetken päästä heidän astellessaan hämärän pihan läpi takaisin Metiksen suuria päärakennuksia. Hän vilkaisi ohimennen olkansa ylitse Naenijaa varmistaakseen, että tuo seurasi häntä takaovea kohden.

“Metishän on niin vanha, ja suuri rakennus, ettät tuskin kukaan tietää mitä jokaisessa nurkassa sijaitsee. Lisäksi huhut kertovat kirjastossa sijaitsevista salahuoneista ja salailua ja piilottelua varten rakennetusta tunneliverkostosta maan alla”, Ingvild veti rakennuksen sivussa olevan oven auki. “Pääovet ovat tuolla”, nainen osoitti aulan ylitse vastapäistä seinustaa kohden, jotta Naenijalla olisi jonkinnäköinen käsitys siitä, missä he olivat. “Kirjasto on kolmikerroksinen sokkelo, jonka pääovet ovat tässä”, melkein ulko-ovia vastapäätä, ja Ingvild astuikin pian sisälle hämärään kirjastoon, jota valaisivat seinille nostetut lyhdyt epätasaisella valollaan. Kirjojen, musteen ja kynttilöiden tuoksu sekoittui kirjaston ilmaan, kun he astuivat peremmälle. “Olen varma, että löydät täältä enemmän kuin tarpeeksi mielenkiintoista luettavaa. Kirjastonhoitaja ei taida olla enää tähän aikaan paikalla, mutta hänen kauttaan voit lainata täältä lähes jokaisen kirjan, mutta niitä ei saa viedä koulun tilojen ulkopuolelle”, Ingvild jatkoi selitystään. Vaikka hän ei kirjastoa hoitanutkaan, oli hän selkeästi ylpeä esitellessään koulua Naenijalle.
“Sitten varmaan voisimme kiertää vielä luokkatilat”, niin Naenijalla olisi toivottavasti yleiskäsitys siitä, mitä koululla oli ja missäkin - ainakin suurinpiirtein, ja siinä taisivatkin olla tärkeimmät paikat: ruokasali, kirjasto, tallit, luokkatilat, oppilaiden asuinhuoneet, ja suurinpiirtein, missä opettajien asunnot sijaitsivat.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Esittelykierros

Post by Kide »

Vaikka ulkona hallitsi selvä syksyn tuoksu: lakastunut ruoho, multa ja maassa pehmentyvät lehdet yhdessä kylmenevän ilman kirpeyden kanssa, saattoi Nana heidän puhuessaan kuvitella haistavansa tutun kasvimaan ja kuivattujen yrttien aromin. Vanhan oppilaitoksen tuoksut ja tunnelma olivat kiehtovia, mutta Nana huomasi herkästi kaipaavansa pientä kotiaan. Yrttinippujen varjot katossa ja niiden tuoksu leijumassa ilmassa olivat se, minkä kanssa parantaja oli elänyt koko elämänsä. Ne tekivät hänelle kodin.
Mutta nyt hän oli täällä, Nana muistutti itseään kiiruhtaessaan Ingvildin perässä takaisin sisälle. Ehkä parantajamestari Crofft – Nana päätti painaa nimen mieleensä – olisi ystävällinen ja antaisi Nanankin hoitaa yrttejään. Samalla haltia mietti millainen mahtoi parantamisen mestari olla. Ingvildin ja rehtori Tanetin jälkeen Nana ei uskaltanut suuremmin arvailla mitään.

Ei ollut yllättävää kuulla, että kaikenlaisia tarinoita ja huhuja liikkui näin vanhan rakennuksen yllä. Ingvild mainitsi salaisista huoneista ja tunneleista hyvin ohimennen, mutta Nana ei voinut olla pohtimatta, oliko tuo haltia itse saattanut joskus kyseisiä salaisuuksia etsiä. Tai jopa löytää ja tietää niistä enemmänkin. Oliko tämä vain opeteltu puhe uusille nuorille oppilaille turhan uteliaisuuden kitkemiseksi? Toisaalta, Nanalle sillä ei ollut mitään väliä; häntä eivät viehättäneet seikkailut tunneleissa tai salaovien arvoitusten ratkominen. Hän halusi vain saada voimansa takaisin. Hän halusi olla taas oma itsensä.
Nana pujahti Ingvildin perässä sisään tyytyväisenä jopa tämän kivilattian vähäisestä lämmöstä, tai pikimminkin vähäisemmästä kylmyydestä kuin lakaistuneen nurmen. Hän nyökytteli Ingvildin osoittamiin suuntiin ja antoi katseensa kiertää suuressa aulassa tästä kulmasta. "Aluksi tämä paikka tuntui liian valtavalta, mutta nyt näyttää siltä, että se alkaa jo hahmottua minullekin", Nana kertoi Ingvildille naurahtaen seuratessaan naista sisään kirjastoon. Kaikki täällä tuntui olevan suurempaa kuin missään, mitä Nana oli aiemmin nähnyt, eikä kirjasto ollut siinä suhteessa poikkeus. Ruskeat mantelisilmät pyöristyivät Nanan katsellessa tuota valtavaa tiedon määrää, mitä paikan hyllyt notkuivat.
"Varmasti", Nana huokaisi saamatta katsettaan irti kirjoissa. Aivan varmasti hän tulisi löytämään täältä loputtomasti kiinnostavia teoksia. Kuinkahan hän edes osaisi päättää mistä aloittaa?
"Tämä paikka on uskomaton", Nana henkäisi nyt Ingvildin puoleen kääntyen. "En edes tiennyt, että tällaista paikkaa voi olla olemassa." Ihmetys loisti haltian kasvoilta, kun taas Nafi näytti nyrpistelevän kuonoaan kirjan ja pölyn tunkkaiselle hajulle. Nana oli aina ajatellut Phoeben kirjaston olevan valtava, nyt hän huomasi erehtyneensä pahasti.
"Se olisi mukavaa", Nana vastasi luokkatiloista Ingvildille hymyillen, mutta loi vielä yhden haikean katseen koristeellisten ovien taakse jäävään kirjastoon. Ehkä huomenna hän pääsisi todella tutustumaan tuon aarreaitan antimiin.
Nanalle oli jo syntynyt jonkinlainen käsitys luokkatilojen sijainnista aiemman perusteella ja hän saattoi kulkea niitä kohti Ingvildin rinnalla. "Oletko ollut täällä jo pitkään opettajana?" Nanan kysymys rytmitti heidän kävelyään. Ingvildin kenkien korot kaikuivat pitkin kivisiä käytäviä, kun taas Nanan liikkumisesta kuului tuskin mitään ääntä. Samaa saattoi kai sanoa heidän ulkonäöstään: Ingvild erottui leiskuvine hiuksineen, hienoine vaatteineen ja koruineen kauas, kun taas Nana sulautui kovin huomaamattomaksi yksinkertaisine vaatteineen maanläheisissä sävyissään.
"Kuvittelitko aina, että sinusta tulee opettaja joskus?" haltia jatkoi kysymystään ja vilkaisi Ingvildiä pehmeästi, mutta myös uteliaasti hymyillen.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Esittelykierros

Post by Tinanja »

“Kyllä nämä seinät toisinaan tuntuvat kaatuvan päälle, kun täällä on riittävän kauan”, Ingvild virnisti Naenijalle vastaukseksi naisen ihmetellessä Metiksen kokoa. “Mutta olen kieltämättä tyytyväinen, että voin tehdä töitä täällä”, nainen totesi sitten virneen hieman laskeutuessa hänen kasvoiltaan pienen vakavoitumisen alle. Naenijan kommenttiin uskomattomasta paikasta Ingvild vain hymyili sanaakaan sanomatta. Naenija ei varmasti ollut ensimmäinen tai viimeinen, joka noin sanoi. Ingvildkin loi pian, arvioivan katseen kirjastoon ja pääaulaan, sen kaarevaan kattoon ja kynttelikköihin, lyhtyihin ja askeleista kirkkaaksi kuluneeseen lattiaan ennen kuin lähti kulkemaan kohti oppilaiden siipeä, ja luokkahuoneita.

“Joitain vuosia”, Ingvild vastasi sitten Naenijan kysymykseen opettamisesta kääntyessään alaspäin johtaviin kierreportaisiin. “Kellarikerroksessa on joitain luokkatiloja myös”, Ingvild totesi ohittaen ainakin hetkeksi kokonaan Naenijan seuraavan kysymyksen siitä, oliko hän aina halunnut opettajaksi - ei todellakaan, mutta… No, ehkä jokin siihen viittaava vastaus olisi tässä vaiheessa helpoin tarjota? Hämärä syventyi heidän ympärillään, kun kierreportaat kääntyivät syvemmälle kellarin luokkahuoneita kohden naisten astellessa niitä alemmas. Muutama Ingvildin hiljaa lausuma loitsuriimu kohottivat pienen valopallon naisen kädelle valaisemaan heidän kulkuaan kellariin ja nyt jo pimeisiin luokkatiloihin - kukaan ei ilmeisesti tänään ollut jäänyt syrjäisimpiin luokkiin enää illaksi tekemään mitään.
“Ilmeisesti ketään ei kiinnostanut jäädä tänne pidemmäksi aikaa tänään, kun täällä on näin pimeää”, Ingvild hymähti vähän maagisen valon kalpeassa valossa. Olisihan hän voinut sytyttää lyhdynkin, mutta se olisi pitänyt ensin poimia seinältä, ja ottaa mukaan, sytyttää ja pahimmassa tapauksessa siitä olisi ollut öljykin loppu. Tämä oli.. nopeampaa - ja ennen kaikkea näytti tyylikkäämmältä.
“Mutta… No, minä vain päädyin opettajaksi, ei siinä taida olla mitään elämää suurempaa syytä”, Ingvild kohautti vähän olkapäitään vastaukselleen, pieni, kieltämättä hieman huolettoman oloinen hymy huulillaan.
“Täällä tehdään usein lumoamista, ja lisäksi käsittääkseni tuo viimeinen luokka on nykyään parantajaopiskelijoiden valtakuntaa”, Ingvild totesi sitten olkiaan vähän kohauttaen. “Opetan yleensä itse toisessa kerroksessa, niin käyn täällä käytävän varrella harvemmin”, koko kellarikerros muodostuikin pitkästä käytävästä, jossa oli useita luokkahuoneita toisella sivulla. Muutamassa luokassa näytti olevan ikkuna käytävään päin. Maanalaisuudestaan huolimatta kerroksessa oli riittävän lämmin, jotta siellä saattoi olla ihan mukavasti ilman paksuja vaatteitakin.

Kellarikierros johti pian kerroksen toisessa päädyssä oleviin portaisiin, jotka johtivat luokkatiloihin juuri asuintilojen alla. “Ja tämä on suoraan alimman asuntolakerroksen alla”, Ingvild selitti kävellessään käytävää eteenpäin. Kerroksen keskivaiheilla oli oleskelu-/aulatilan näköinen aukea, jossa oli useita sohvia, nojatuoleja ja pöytiä vapaampaa opiskelua varten luokkatilojen lisäksi. Ingvild antoi maagisen valonsa kadota kädeltään, kun he pääsivät takaisin valaistuun käytävään, vain kerrosta ylemmäs siitä, mistä he olivat lähteneet kellarikerrokseen. “Mutta suurin osa tunneista taitaa sijoittua tänne, ulos tai sitten kirjastollakin välillä pidetään tunteja, kurssista riippuen”, Ingvild kohautti olkiaan astuessaan jälleen portaisiin. “Ja näin olemme takaisin asuintilojen luona… Onnistuinko pahastikin sekoittamaan pääsi?” nainen hymyili lämpimästi Naenijalle.

“Olen muutan menossa varmaan ensi viikon loppupuolella Dioneen, jos tarvitset sieltä jotain ja matkaseuraa”, Ingvild totesi sitten vielä Naenijalle pysähtyessään lopulta tämän huoneeseen johtavan käytävän varrelle. “Ja tule nykäisemään hihasta, jos tarvitset jotain”, nainen lisäsi vielä lämmin hymy huulillaan, katseen vaeltaessa Nafin ja Naenijan välillä.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Esittelykierros

Post by Kide »

Kysymyksillään Nana oli halunnut täyttää ilman jollain, aukaista kevyttä keskustelua tämän kierroksen lomaan. Jos hän olisi osannut arvata, että opettamisesta kysyminen saa opettajan vaihtamaan puheenaihetta, hän olisi ollut hiljaa. Mutta Nana oli olettanut saavansa kuulla tyytyväisiä ja ehkä ylpeitäkin sanoja pitkän haaveen toteutumisesta. Ilmeisesti neiti Skeldanen reitti Metikseen ei ollutkaan ollut niin suoraviivainen.
Nana laski päätään Ingvildin puhuessa luokkahuoneista ja jäi helpottuneena kulkemaan portaita toisen haltian perässä. Häntä harmitti tahditon kysymyksensä, vaikka se ei sellaiseksi ollutkaan tarkoitettu. Kaikeksi onneksi asian sivuuttaminen ei näyttänyt tuottavan Ingvildille vaikeuksia. Nana ei kuitenkaan voinut olla ihmettelemättä, miksi Ingvild ei vain voinut todeta, ettei tänne asettuminen ollut ollut mikään nuoruuden haave. Ingvild olisi voinut jättää asian siihen ja Nana olisi osannut olla kysymättä enempää. Sen sijaan tällainen hiljentyminen sai vain mielikuvituksen laukkaamaan.
Nana ei ehtinyt murehtia asiaa paria askelmaa enempää, kun sai jo jännittävämpää ihmeteltävää. Muutaman Nanalle tuntemattoman loitsuriimun jälkeen heidän kulkuaan valaisi kynttilää tasaisempi ja kylmempi valo, joka hohti Ingvildin käden yläpuolelta. Kuinka helppoa ja kätevää, Nana huomasi ajattelevansa ja toivovansa itsekin osaavan saman. Mutta hänhän oli parantaja ja tullut tänne vain sen tähden. Eihän hänen kuulunut tai ollut tarpeen osata muuta. Eihän?
Myös Nafi huomasi tässä valossa olevan jotain erilaista. Se ei ollut lämpimän tulen hehku vaan jotain aivan muuta. Lisko kuikkikin pää kallellaan Nanan olalta Ingvildiä kohti yrittäen nähdä mikä tuo lähes valkoinen hohde oikein oli. Miten täällä saattoi olla valoa ilman lämpöä ja savun hajua?

Luokkatilat paljastuivat pitkäksi käytäväksi. Nana oli odottanut heidän laskeutuessaan alas jotain ahdasta ja sokkeloista, kosteaa ja kylmää eli tavallista kellaria, vaan käytävä olikin yllättävän leveä ja korkea ja yksinkertaiseksi yhdeksi käytäväksi rakennettu. Maanalainen, kellarimainen tuoksu ja kosteus puuttuivat eikä paikkaa voinut sanoa kylmäksi, vaikkei lattia Nanan paljaita varpaita vasten erityisen lämpimältäkään tuntunut. Nana saattoi hyvin kuvitella kuinka oivallinen paikka tämä oli harjoitella. Paksut kiviseinät peittäisivät viereisten huoneiden äänet ja käytävälle mahtui useampikin oppilas kiiruhtamaan vieri vieressä omaa luokkaansa kohti. Nyt tämä yksi maaginen kylmä valo sai paikan näyttämään hieman synkältä, mutta Nana saattoi kuvitella kuinka paljon paremmaksi se muuttuisi seinien lyhtyjen ollessa sytytettyinä.
Aivan kuin Nanan aiemmat ajatukset lukien Ingvild palasi yllättäen parantajan aiempaan kysymykseen. Lopulta kyse ei siis ollut mistään kummemmasta, kuten Nana oli kysymystä esittäessään olettanut, mutta häntä silti ihmetytti, mikä toisen haltian sai ensin epäröimään vastaustaan. Nana ei kuitenkaan ollut aikeissa palata asiaan kysyäkseen lisää – tämä ei selvästikään ollut hänen asiansa.
"Uskon sen olleen onni tälle oppilaitokselle", vastasi Nana täyttäen kasvonsa lämpimällä hymyllä. Nafi sen sijaan tuijotti lumoutuneena vain Ingvildin kädellä hohtavaa valoa.
Nana seurasi jälleen nyökytellen Ingvildiä ja yritti painaa kaiken mieleensä. Luokkatilat kolmessa kerroksessaan olivat onneksi jokseenkin yksinkertainen järjestelmä, ja lisäksi Nana uskoi onnistuneensa piirtämään mieleensä alustavan kartan tästä valtavasta paikasta. Ingvildin kertoessa lopulta heidän olevan asuintilojen alla, ympyrä tuntui sulkeutuvan ja Nana oli entistä varmempi, ettei hänen mielikuvituskarttansa ollut ainakaan pahasti pielessä. Epäilemättä hän tulisi valitsemaan kerran jos toisenkin väärän oven tai käytävän, mutta se tuskin oli mitenkään epätavallista uusien oppilaiden keskuudessa. Niin, häntä kai tosiaan uskalsi jo sanoa Metiksen oppilaaksi. Kuinka kummalliselta se haltiasta tuntuikaan. Ei hän olisi vuosi sitten voinut uskoa korviaan, jos olisi kuullut päätyvänsä tänne.
"Et suinkaan", Nana vastasi heidän päätyessään takaisin asuintiloille. "Luulisin nyt muistavani, ainakin suunnilleen", haltia naurahti, "mistä löytyy mitäkin. Kiitos tästä. Omin neuvoin minulta olisi mennyt varmasti monta päivää löytää kaikki paikat." Nana hymyili Ingvildille kiitollisena. "Tämä todellakin on uskomaton paikka", hän vielä mutisi puoliksi itselleen heidän kulkiessaan takaisin kohti käytävää, jossa Nanan huone sijaitsi.

Ingvildin mainitessa Dionen Nana katsoi häntä yllättyneenä. "Ai ihan Dioneen asti?" hän toisti tarpeettomasti. Nana oli haaveillut vierailevansa myös pääkaupungissa, mutta ei ollut ajatellut tilaisuuden tulevan näin pian. "Minä, tuota... Olisi hienoa päästä näkemään Dione. Jos siitäkään ei vain ole sinulle vaivaa. Minähän en tunne reittiä tai edes mitään Dionesta", Nana sopersi jännittyneenä kuin pieni lapsi, joka kuuli ensimmäisen kerran pääsevänsä jonnekin kauas, vaikka oli juuri vaeltanut mantereen halki. Hänen säästönsäkin olivat huvenneet hyvin säälittäviksi matkan aikana, joten hänellä ei olisi paljoonkaan varaa, mutta toisaalta... "Mitä luulet, jos ostaisin hieman tarvikkeita Dionesta tänne ja valmistelisin voiteita ja sen sellaista, tietysti omalla ajallani iltaisin, olisiko minulla mahdollisuutta myydä niitä jossain tai jollekin myöhemmin Dionessa?" Rehtori Tanet oli maininnut Ingvildin olevan jonkinlainen yhteyshenkilö heiltä täältä Dioneen päin, joten Nana toivoi naisen tietävän yhden jos toisenkin kauppiaan, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita valmiiden tuotteiden ostamisesta. Tai ehkä hän pääsisi kevyttä maksua vastaan käyttämään jonkun Metiksen tuttavan pöytää torilla myydäkseen tavaran itse. Vaikka Nana saisikin työllä maksaa opiskelunsa, toisivat pienet lisätienestit häneltä puuttuvaa turvallisuudentunnetta nyt kun hän ei voinut myydä parantajan palveluksiaan.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Esittelykierros

Post by Tinanja »

Ingvild nyökkäsi lyhyesti Naenijalle tämän vastatessa, että ehkä löytäisi jatkossa tiensä Metiksen ympäri. Pieni hymy levisi hetkeksi naisen punatuille huulille - oli ihan mukava kuulla, että kierroksesta oli jotain hyötyäkin tuolle. Metis oli iso paikka Dionenkin mittapuulla, joten Ingvild ei olisi yllättynyt, vaikka muutama päivä - viikkokin menisi sen koukeroihin tutustumiseen.

Punahiuksinen maagikko nyökkäsi Naenijan ihmettelyihin Dionesta. Tuo kuulosti hetken aikaa lähinnä hämmentyneeltä sanoissaan takellellessaan ja Ingvild vain odotti, että tuo saisi sanansa sanottua, Naenijaa, ja tämn olkapäällä istuskelevaa Nafia arvioiden katsoen.
Naenijan ehdotukselle salvojen tekemisestä ja tarvikkeiden ostamisesta Ingvild kurtisti vähän kulmiaan. Hetken asiaa mietittyään tuo nyökkäsi, edelleen hieman mietteliäänä. Ei kai siitä voisi mitään haittaakaan olla? Sitä paitsi, Naenija ei näyttänyt siltä, että istui edes salaisesti kolikkokasan päällä, joten tämän sanomisten taustalla varmasti oli myös toimeentulo.
“En usko, että siitä on mitään haittaakaan”, Ingvild totesi. “Ja uskoisin, että Dionessa on kauppias jos toinenkin, jota tarjouksesi kiinnostaa, kun heille vähän lepertelee”, maagikko hymyili vähän Naenijalle pieni, hieman jopa ilkikurinen hymy huulillaan.
“Sitä paitsi, saatat hyvin kietoa siihen ensi viikon loppuun mennessä jo vaikka parantajamestari Crasburin sormesi ympärille, niin saat ajatuksesi eteenpäin jo sitäkin kautta”, Ingvild kohautti olkapäitään vähän.
“Mutta, autan kyllä, jos päädyt myymään omia tuotteitasi Dionessa”, maagikko jatkoi. “Voin ottaa yhteyttä, kun aikatauluni varmistuvat.”
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Esittelykierros

Post by Kide »

Ingvildin mietteliäisyys Nanan ehdotukseen sai Nanan näyttämään entistä epäröivämmältä. Olikohan ajatus ollut aivan typerä? Ehkä kukaan täällä ei koskaan ostaisi mitään täysin tuntemattomalta. Ei kai ketään siitä voisi syyttääkään, mistäpä kukaan tietäisi Phoeben Nanan tuotteiden laatua kokeilematta.
Ingvild ei kuitenkaan kieltänyt mahdollisuutta, vaikka eivät hänen ensimmäiset sanansa kovin toiveita kohottavia olleetkaan. Maagikon seuraaville sanoille oli Nanan vuoro kurtistaa kulmiaan. Lepertelee? Sellainen ei kuulunut Nanan vahvimpiin puoliin. Oikeastaan sellainen ei kuulunut ollenkaan osaksi Nanaa. Hän oli hyvä työssään – tai ainakin oli ollut – ja se oli aina riittänyt. Hän oli tottunut rehelliseen kaupankäyntiin, jossa tuotteet määrittivät arvonsa, ei niiden omistajan olemus. Ingvild sen sijaan näytti jo valmiiksi nauttivan ajatuksesta päästä lirkuttelemaan kauppiaille. Ehkä Nanankin olisi vain hyväksyttävä, ettei pärjäisi täällä niin kuin oli tottunut pärjäämään. Ehkä hänenkin olisi opeteltava uusia tapoja käydä kauppaa tai sitten vain toivottava, että Ingvild hoitaisi sen osuuden enemmän kuin mielellään hänen puolestaan.
Nana ei ollut ymmärtää, mitä Ingvild tarkoitti puhuessaan parantajamestarista. Ehkä mestari Crasbur hankki koululle tai jopa itselleen lisätuloja rohdoksia valmistamalla, mutta tuskinpa tuo haluaisi uutta opiskelijaa osingoille. "Minä... mainitsen suunnitelmistani myös mestari Crasburille sitten", Nana päätyi vastaamaan.
"Kiitos valmiiksi tästä kaikesta, olet auttanut minua jo paljon." Nana nyökkäsi Ingvildille kuin olisi antanut pikkuruisen kumarruksen. "Jään odottamaan yhteydenottoasi", hän jatkoi maagikolle hymyillen. "Ja yritän olla eksymättä", Nana vielä lisäsi ja uskaltautui naurahtamaan.
"Meidän lienee parempi lähteä lepäämään ja päästää sinut takaisin oikeisiin töihisi. Kiitos vielä." Nana kumarsi aavistuksen päätään vielä kerran opettajattarelle hymyillen ja kääntyi sitten kohti omaa huonettaan. Kävellessään hän kallisti päätään Nafin suuntaan saaden liskon hieromaan omaa viileää päätään poskeaan vasten. Se oli kuin heidän yhteinen helpottunut toteamuksensa: me selvisimme, me todella selvisimme tänne asti.

// Kiitokset jälleen! //
Locked