Sivukujan kulkijat

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Sivukujan kulkijat

Post by Tinanja »

Ilta oli jo hämärtymässä yöksi Dionen yllä, kun Ranyard lähti takaisin majatalosta vuokraamaansa huonetta kohden kaupungin toiselta laidalta. Muutamat päivät, lähes viikko oli jo tutustuttanut Ranyardin suurimpiin linjauksiin Dionen katujen osalta, eikä kaupungissa ollut vaikea suunnistaa paikasta toiseen, jos tiesi suurinpiirtein, missä oli ja mihin oli menossa. Kuten tänäkin iltana, kun tuo käveli syksyn kosteuden pehmittämää, ja kuuran osaksi kovettamaa hiekalla ja mudalla päällystettyä tietä pitkin kohti pääkatua ja keskusaukion kulmilla sijaitsevaa majapaikkaansa. Mutaa oli sen verran, että aiemmin niin puhtaat saappaat saivat ruskeanharmaan kerroksen likaa päälleen, mutta se ei näyttänyt pahentavan enää Ranayrdin taistelussa ryvettynyttä ulkonäköä lainkaan: haarniskalla oli verta paikka paikoin, kirveet roikkuivat puhdistamattomina tuon vyöltä, terän kilahtaessa toisinaan haarniskaan tai kiillellessä hämärässä, sivukadun ikkunoista ja satunnaisista katulyhdyistä heijastuvan kelmeän, kylmän värisessä valossa. Vain hetki sitten loppuun tullut, illan pimeydessä lähes ääänettä ja nopeasti tehty työ oli valmis, ja Ranyard jo ajattelin käyttävänsä seuraavan aamun ensimmäiset valonsäteet palkkionsa lunastamiseen siltä kauppiaalta, joka hänet oli uskaltanut palkata tähän. Keikka itsessään oli ollut helppo, ja vain parantanut entisestään miehen itsetuntoa tämän taistelutaidoista - se oli käynyt mukavasta lämmittelystä. Mies hymähti vähän ajatuksilleen ja veti paremmin huppua päähänsä avonaisen ikkunan tullessa näkyviin kulman takaa. Avoin ikkuna jäi pian taakse miehen jälleen kääntyessä sivukujalta toiselle.

“Sinä et tee sillä mitään!” kuului korttelin toiselta puolelta, ja se sai Ranyardin pysähtymään. Ääni oli käskevä, uhkaava ja ilmeisesti tarkoitettu varoitukseksi. Palkkaosturi kuunteli hetken vain kuullakseen toisen samantyyppisen käskyn, mutta tällä kertaa toiselta henkilöltä.
“Anna se tänne!” murahdus seurasi sanoja ja Ranyard otti hitaasti, äänettä toisen kirveen vyöltään. Milloin hänestä oli tullut näin pehmeä, että hän meni puuttumaan satunnaiseen ryöstöön suurkaupungissa? Mies pudisti vähän päätään, mutta lähti ääntä kohden ja vilkaisi pian talon kulman takaa äänten suuntaan. Ranyard kohotti hieman kulmiaan itsekseen nähdessään, mitä sivukujalla tapahtui. Paikkaan liian siististi pukeutunut tyttö oli vaipunut seinää vasten väistääkseen kahta resuisen näköistä, kepein ja ehkä ruostunein terin aseistautunutta miestä. Käsissään tyttö piteli jotakin esinettä, jota oli mahdoton nähdä tänne asti. Naenija oli se syy, miksi hän oli kääntynyt sivukujalta toiselle sen sijaan, että olisi kääntänyt selkänsä tapahtumille ja jatkanut iltaansa majatalon oluttuopin äärelle. Ranyard tuhahti itselleen ennen kuin lähti astelemaan kaksikkoa kohden.

“Jättäkää tyttö rauhaan, niin saatte pitää henkenne”, mies sanoi sitten matalalla äänellä päästyään vähän lähemmäs, ja sai molempien katseet osumaan itseensä. Pieni virne levisi Ranyardin huulille tuon ottaessa toisenkin kirveistään käsiinsä. Hän ei epäröisi halkaista kummankin kalloa, jos nämä tekisivät vielä yhdenkin eleen tuota seinää vasten käpertynyttä tyttöä vastaan.

//Sade ja Nalia tänne seikkailemaan
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Sivukujan kulkijat

Post by sade »

Hienot neidit eivät liikkuneet ulkona siihen aikaan, äiti oli sanonut, kun Nalia oli kiskonut villaisen mekon edellisen päälle suojaksi syksyn viimalta. Miten sinusta ikinä saadaan naimakelpoista, mitä jos naapuritkin näkevät, että liikut yksin ulkona, äiti oli jatkanut, kun Nalia oli asetellut vaaleanruskean huivin harteilleen, tarvittaessa nostettavaksi päänsä suojaksi. Äidin sanoista oli kuitenkin puuttunut terä, koska he molemmat tiesivät, että Nalia lähtisi, koska isä oli käskenyt niin. Hienot neidit, jotka opettelivat kasvattamaan isänsä kirjakokoelmaa, liikkuivat ulkona silloin, kun se oli tarpeellista. Oli ollut aikoja, jolloin Nalia oli liikkunut iltaisin ulkona housuissa, huppu päänsä suojana ja mennen pojasta ainakin kauempaa, mutta jopa isä oli sitä mieltä, että hän oli sellaiseen aivan liian vanha.

Kaikki oli kuitenkin mennyt hyvin aina siihen asti, kunnes kirja oli hänen käsissään. Nalia oli kävellyt sovittuun tapaamispaikkaan ilman, että kukaan oli kiinnittänyt yksin kulkevaan tyttöön erityistä huomiota, luovuttanut rahat ja saanut vaihdossa kankaaseen käärityn kirjan. Joka, päätellen myyjän vilkuilusta ympärilleen ja isän haluttomuudesta lähteä mukaan, oli melko varmasti varastettu, sen Naliakin oli osannut päätellä. Kirjasta oli myös maksettu enemmän kuin yleensä, joten joko se oli jokin keräilykappale tai sen hankkiminen oli ollut niin hankalaa, että siitä kannatti maksaa lisää.

Heti rahat saatuaan myyjä liukeni paikalta niin nopeasti, että Nalia olisi saattanut epäillä tämänkin olevan ajanlan. Tienristeys, johon tyttö oli jäänyt yksin seisomaan, ei illan hämärtyessä näyttänytkään enää niin turvalliselta kuin aiemmin. Nalia kääntyi lähteäkseen, mutta lähes törmäsi taakseen hiipineeseen, resuisen näköiseen mieheen, joka pyöritteli toisessa kädessään pitkää keppiä. ”Sinulla taitaa olla minulle jotain”, mies totesi ja virnisti niin leveästi, että Nalia näki hymystä puuttuvan etuhampaan. Tyttö pudisti päätään ja yritti perääntyä askeleen, mutta miehen keppi sivalsi hänen jalkojaan. Nalia puoliksi kompuroi, puoliksi horjahti seinää vasten. Nalia puristi kirjapakettia sylissään. Hänellä ei ollut mukanaan mitään, mitä olisi voinut tarjota. Korut hän oli jättänyt kotiin, rahat olivat menneet kirjan hankintaan. Nalia halusi tyrkätä kirjan miehen käsiin ja juosta pois, mutta isä tappaisi hänet, jos hän tekisi niin.

”Etkö pärjää yhdelle pienelle tytölle?” Rakennuksen takaa asteli vielä toinen mies, edellistä hieman vanhempi, mutta yhtä resuinen. Nalian sydän hyppäsi kurkkuun ja hän valui seinää pitkin hieman kyyrympään. Ensimmäisenä paikalle tullut mies löi kepillään Naliaa sormille, mutta hän ei päästänyt irti kirjasta, vaikka kyyneleet nousivat silmiin. Hänen olisi pakko viedä se kotiin.
”Sinä et tee sillä mitään!” toinen mies ärjäisi. Tämän käsissä oli jonkinlainen ase, ehkä kauan sitten ruostuneen puukon terä, jonka hän käänsi Naliaa kohti.
”Anna se tänne!” käski keppiä heilutteleva mies ja tarttui kirjan reunaan. Nalia pudisti päätään ja kyyneleet valuivat poskille.

Paikalle asteli vielä yksi mies, joka ei näyttänyt sen luottamustaherättävämmältä kuin kaksi edellistäkään, eikä Nalia keskittynyt tämän sanoihin yrittäessään pitää kirjan itsellään ja itsensä kaukana uhkaavasta terästä. Kummankin aiemmin paikalla olleen miehen katseet kääntyivät tulijaa kohti, mutta aseet pysyivät Naliaan päin käännettynä, eikä ote kirjasta irronnut. Nalia halusi miehen päästävän irti. Hän halusi kirjan ja sitten juosta pois, käpertyä johonkin turvalliseen paikkaan ja unohtaa, että oli koskaan törmännyt keneenkään. Hän halusi pois ja ainoa keino päästä pois olisi saada kirja.

Hetken ajaksi Nalian huomio kiinnittyi kankaan reunaan, joka oli alkanut valua pois kirjan päältä. Isä ei sietäisi sitä ja Nalia olisi halunnut kurottaa siirtämään sen takaisin paikalleen, vaikka tajusikin ajatuksen järjettömyyden. Ohikiitävän hetken Nalia oli tuntevan kankaan sormiensa välissä ja tuntevansa siinä sitten jotain enemmän. Ikään kuin kankaan takana olisi ollut piilossa jotain, jotain, johon Nalia saattoi tarttua. Se tuntui… lämpimältä?

Ja sitten kirjaa peittävä kangas leimahti palamaan.
Nalialta pääsi tukahtunut äännähdys, jotain kirkaisun ja nyyhkäisyn välimaastosta. Kirja putosi heiltä maahan, yhä palaen, eikä Nalia pystynyt hetkeen ajattelemaan mitään.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivukujan kulkijat

Post by Tinanja »

Ranyard katsoi tuota tyttöä uhkaavan kaksikon reaktioita ja harmikseen ei saanut ihan niin vaikuttavaa reaktiota irti kaksikosta vaikka olisi halunnutkin välttää verenvuodatuksen. Sen sijaan toinen noista miehistä käänsi huomionsa jälleen tuohon jotain nyttyä halaavaan nuoreen tyttöön. Hyvä ettei tämä yrittänyt kaivautua seinän läpi takanaan olevaan taloon. Mutta, tilanne näytti aika pakkotilanteelta.

Kuului rusahdus ja tömähdys sen jälkeen, kun Ranyardin heittämä kirves osui suoraan Naliaa vastaan aseensa kohottanutta miestä päähän upoten teräänsä myöten tämän kalloon. Ase tippui kuolevan miehen kädestä ennen kuin se ehti osumaan Naliaan. Ennen kuin tuo mies osui kaatuessaan maahan, oli tämä jo kuollut.
“Onko se tyttö kuolemisen arvoinen?” Ranyard kysyi astellessaan hitaasti, vakaasti lähemmäs tätä viimeistä miestä, joka piteli nyt vapisevassa kädessäänsitä ruosteista terää. Näytti siltä, että tuo halusi edelleen sen, mitä tyttö seinän vieressä piti sylissään, mutta ei ollut varma halusiko kuolla tuon juuri paikalle saapuneen, haarniskoituneen ja toverinsa juuri tappaneen miehen toimesta. Ranyard pyöritteli toista kirvestään kädessään astellessaan lähemmäs. Ennen kuin palkkasoturi pääsi tuon miehen - ja seinää vasten nojaavan tytön luokse terää pitelevä mies tiputti aseensa ja juoksi kulman taakse. Ranyard katsoi, että tämä varmasti lähti, ennen kuin kumartui ottamaan kuolleen miehen kallosta kirveensä irti.

“Mihin olit menossa?” Ranayrd kääntyi sitten katsomaan Naliaa, ja huomasi vasta nyt, että tuon sylissä olevan mytyn kulma oli kovaa vauhtia syttymässä tuleen. Miksi? Magiaa?
“Hankkiudu eroon siitä palavasta kankaasta”, tuo huomautti sitten tytölle vielä. Hän oli melko varma, ettei tuo tarvitsisi tai haluaisi apua häneltä siihen. Takaisinpääsyyn ehkä, mutta tuo tuskin olisi kaupungin ulkopuolelle lähdössä, joten se olisi samassa suunnassa kuin hänen päämääränsä.
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Sivukujan kulkijat

Post by sade »

Vasta äänekäs rusahdus sai Nalian nostamaan katseensa liekistä. Heti perään tyttö toivoi, että ei olisi tehnyt sitä. Tilanne alkoi kaikin puolin vaikuttaa siltä, että olisi parempi vain nostaa kädet kasvojen peitoksi ja odottaa, että se kaikki häviäisi jonnekin. Pistely Nalian sormenpäissä ja katuun imeytyvä veri muistuttivat häntä kuitenkin siitä, että mikään siitä ei katoaisi. Nämä olisivat kuvia, jotka Nalia kantaisi mukanaan, ainoastaan jumalat tiesivät kuinka kauan. En tiennytkään, että kirvestä voisi heittää noin, Nalia ajatteli, sillä jostain syystä tilanne tuntui oikeastaan tapahtuvan jollekin muulle kuin hänelle.

Nalia pakotti katseensa irti kuolleesta miehestä ja vilkaisi sen sijaan haarniskoitua henkilöä, joka oli siirtynyt uhkailemaan kaksikon elossa olevaa osapuolta. Tämä katsoi paremmaksi paeta paikalta ja hetken Nalia tunsi pienen pistoksen helpotusta, yhtä paljon miehen häipymisestä kuin siitäkin, ettei joutunut katsomaan tämän kuolevan. Haarniskaan pukeutunut mies ei herättänyt tytössä erityistä luottamusta hänkään, mutta ainakaan tämä ei ollut heittänyt kirvestään kohti Naliaa.

Kun mies käänsi katseensa kohti Naliaa, tyttö käänsi omansa nopeasti pois. Mies kysyi, mihin hän oli menossa ja käski sammuttaa kankaan. Ainakaan tämä ei esittänyt ensimmäiseksi uhkauksia tai vaatinut kirjaa vuorostaan itselleen. Sitten sanat upposivat Nalian tajuntaan. Ja tosiaan, kangas paloi yhä. Nalia pysähtyi katsomaan sitä vielä hetkeksi. Hän tiesi kyllä, että liekki pitäisi sammuttaa, olisi pitänyt sammuttaa jo, ettei kirja palaisi kokonaan. Mutta niin kauan kuin se paloi, Nalialla oli todiste siitä, että jotain oli tosiaan tapahtunut. Mitä jos liekin sammuessa se kaikki katoaisi? Mitä jos se ei katoaisi? Hän kuitenkin teki kuten mies oli käskenyt ja tömäytti kirjan maata vasten, jotta liekit tukehtuisivat. Varovasti Nalia käänsi kirjan ympäri, peläten, miltä toinen puoli näyttäisi. Osa kankaasta oli palanut pois kirjan kannen päältä ja savusi yhä. Kannessa näkyi palojälkiä, mutta muuten kirja oli yhä kunnossa. Nalia kosketti kankaan palanutta reunaa välittämättä sen kuumuudesta. ”Minä tein tämän”, Nalia sanoi hitaasti ja nosti katseensa mieheen kuin odottaen tältä selitystä tapahtuneelle. Tovin Nalia vain seisoi ja odotti ratkaisun ilmestyvän jostain. Sitten totutut tavat tulivat avuksi sen kummemmin miettimättä.

”Anteeksi”, Nalia totesi, vaikka ei ollutkaan ihan varma mistä, mutta se tuntui tarpeelliselta sanoa. ”Minä olin, olen, menossa kotiin. Itäpuolelle kaupunkia.”
Tajuttuaan, että suunta, johon hänen pitäisi seuraavaksi lähteä, oli itse asiassa sama, kuin mihin keppiä heilutellut mies oli paennut, Nalia lisäsi varovasti, kehtaamatta kysyä suoraan: ”Tuota, mihin suuntaan te olette menossa?"
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivukujan kulkijat

Post by Tinanja »

Tyttö väisti hänen katsettaan ja Ranyard pyyhkäisi siinä sivussa lähes automaattisesti kirveidensä terät kuolleen miehen vaatteisiin ennen kuin työnsi ne vyölleen. Viimein hänen koko huomionsa oli hetken aikaa tuossa nuoressa tytössä, tämä ei ollut ainakaan viittätoistakaan, jotain yli kymmenen kuitenkin. Mutta tuo tuli, jota tyttö hetken harkinnan ja ihmettelyn jälkeen sammutti, oli jostain muualta kuin tästä tilanteesta johtuvaa. Magiaa? Jotain, mitä Ranyard ei ymmärtänyt. Ilmeisesti tuo tyttö kuitenkin ymmärsi, tai ainakin yhdisti asioita toisiinsa ja se sai Ranyardin kohottamaan vähän kulmiaan Nalialle. Tuo ei vastannut mitään - mitä hän olisi vastannut siihen?

Mutta viimein tämä tyttö näytti palaavan maanpinalle ja tajuavan miten syrjäisellä kadulla keskellä pimenevää kaupunkia oli.
“Voin kulkea takaisin päämäärääni itäpuolen kautta”, Ranyard vastasi viimein tuon näyttäessä pääsevän takaisin maanpinnalle tapahtumista, kirjaa edelleen tiukasti pudistaen.
“Tulehan”, Ranyard jatkoi sitten lähtiessään rauhallisesti kävelemään samaan suuntaan, johon toinen Naliaa kiristäneistä hyökkääjistä oli juossut pahaisen henkensä pitääkseen. Varmaan olisi ollut kohteliasta kysyä nimeä, esitellä itsensä sen lisäksi, että Ranyard vilkaisi ohimennen tyttöön olkansa yli lähtiessään kävelemään. Mutta palkkasoturi ei halunnut aloittaa keskustelua - se ei tuntunut sopivalta, kuten… ei oikein tämäkään, vaikka ei hän tuota tyttöä voisi jättää pimeälle sivukujalle maan suurimmassa kaupungissa. Joten tuo lähti kulkemaan suurinpiirtein itäpuolta kohden.
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Sivukujan kulkijat

Post by sade »

”Kiitos, se olisi kovin ystävällistä”, Nalia sanoi. Mies vaikutti juuri sellaiselta henkilöltä, jollaisten kanssa häntä oli kielletty olemaan tekemisissä, muuten kuin kauppoja tehdessään, tietysti. Mutta Nalialla ei ollut aikomustakaan kävellä yksin, mikäli se olisi mahdollista välttää. Kunhan kukaan ei vain näkisi, ainakaan kukaan sellainen, joka mainitsisi asiasta hänen vanhemmilleen. Nalia vilkuili miestä silmäkulmastaan kävellessään. Lushiar oli kertonut, että hän kohtaisi muukalaisen, joka auttaisi ja tyttö yritti sovitella miestä ennustukseen. Hymyilevä muukalainen ei varsinaisesti kuvannut hänen vierellään astelevaa miestä. Nalia vilkaisi tämän kirveitä ja värähti.

”Minun nimeni on Nalia. Nalia Marhein”, Nalia esittäytyi pysähtymättä miettimään, oliko nimensä kertominen tässä tilanteessa niin kovin järkevää. Joka askeleella tilanne tuntui muuttuvan hieman todellisemmaksi. Joka askeleella Nalia alkoi hahmottaa totuutta hieman selkeämmin ja se teki kipeää. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä tekisi seuraavaksi. Nalia oli aiemmin keskittynyt niin kovasti siihen, oliko hänellä magiaa, ettei hän ollut suonut montaakaan ajatusta sen jälkeiselle ajalle, kun hän saisi tietää. Hän oli kuvitellut, että magia tekisi hänestä jollain tapaa erilaisen, sellaisen, joka pystyisi ratkaisemaan edessä olevat ongelmat. Rohkeamman, itsevarmemman. Voimakkaamman. Mutta pettymyksekseen hän oli yhä sama tyttö, eikä tuntenut oloaan lainkaan rohkeammaksi. Pikemminkin päinvastoin.

”Tuli olisi voinut syttyä vaikka soihdusta, jos niillä… miehillä olisi ollut sellainen mukanaan, eikö niin?” Nalia kysyi ennen kuin sai estettyä itseään. Jossain muussa tilanteessa hän ei varmaankaan olisi sanonut sellaista ääneen, mutta nyt hän oli yhä liian järkyttynyt vahtimaan sanomisiaan. Sitä paitsi kotiin mennessä hänellä pitäisi olla edes jokin suunnitelma. ”Tiedättekö jotain magiasta?” Nalia lisäsi varovasti pientä toiveikkuutta äänessään.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivukujan kulkijat

Post by Tinanja »

Ranayrd ei vastannut mitään Nalian kiitokseen siitä, että itälaidalle tuon saattaminen olisi ystävällistä. No, sitä se varmasti olisi, mutta Ranyard perusteli silti mielessään itselleen tilanteeseen puuttumista kävellessään. Hän tuskin olisi vielä Phoebessa pysähtynyt auttamaan jotakuta tuntematonta tyttöä, mutta nyt hän oli tappanutkin tuon puolesta - todennäköisesti ilman mitään palkkiota. Jollei muuta, niin todistihan tämä sen, miten hyvin hän edelleen osasi heittää kirvestä - todiste siitä makasi tuolla kauempana hänen selkänsä takana yhä loitontuen. Sentään tyttö vastasi Ranyardin kysymykseen nimestään, ja tällä vaikutti olevan sukunimikin. Ehkä tästä vielä saattaisi saada kolikoita taskuntäytteeksi? Sukunimeä Ranyard ei kuitenkaan tunnistanut, mutta ei hän juuri tiennyt Dionesta mitään, joten mies ei jäänyt pohtimaan asiaa sen tarkemmin.

“En”, Ranyard vastasi, kieltämättä hieman kyseisen sanan murahtaen. Ei se ollut ihan totta, mutta riittävän lähellä totuutta. Hän ei osaisi todennäköisesti vastata mihinkään Nalian keksimään kysymykseen magiaan liittyen, mutta Metis olisi juuri oikea osoite kyseisille ihmettelyille.
“Mutta päivämatkan päässä pohjoisessa on Metis, oppilaitos juuri noita kysymyksiä varten”, totesi palkkasoturi sitten, kun ei kuitenkaan kehdannut jättää keskustelua roikkumaan oman kieltävän murahduksensa jälkeen.

“Missä päin itälaitaa asut?” Ranyard kysyi sitten aihetta vaihtaen, kun heidän matkansa oli kulkenut muutamien hämyisten korttelien ohitse ja pääkatua myötäilevälle sivukujalle. Tästä olisi vielä helppo vaihtaa kulkusuuntaa suuntaan tai toiseen joutumatta kiertämään mitään. Olettaen, että tämä nuori tietäisi, missä päin kaupunkia nyt oli, ja missä koti olisi. Toivottavasti - tuon kotipaikan selvittäminen tämän aiemmasta sukunimen maininnasta huolimatta oli sellainen suo, johon Ranyard ei työiltansa jälkeen halunnut astua.
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Sivukujan kulkijat

Post by sade »

Nalia potkaisi turhautuneena kadulla olevaa kiveä ja seurasi katseellaan kuinka se vieri loivaa alamäkeä alas. Magian, jos se nyt edes oli ollut magiaa, löytymisen kuuluisi olla iloista. Mutta tässä hän oli, peloissaan ja tietämättä, mitä pitäisi tehdä. Eikä hänen seuralaisensakaan vaikuttanut haluavan jutella tai olla erityisen kohtelias. Nalia vilkaisi miestä hieman kulmiensa alta. Oli epäkohteliasta olla vastaamatta esittelyyn, hän olisi saanut vanhemmiltaan läimäytyksen, jos olisi käyttäytynyt niin. Mutta ehkä, jos osasi heittää kirvestä, käytöstavat eivät olleet niin tärkeitä tai kukaan ei ainakaan uskaltanut huomauttaa niistä.

”Kiitos. Tiedän kyllä Metiksen”, Nalia totesi tultuaan siihen tulokseen, että hänen olisi kuitenkin parempi pysyä kohteliaana. Tyttö huokasi syvään ja jatkoi, vaikka alkoikin epäillä, ettei toista juurikaan kiinnostanut: ”Mutta perheessäni ei saa käyttää magiaa.” Olisipa Nalia törmännyt mieluummin neiti Skeldaneen, sillä tämä olisi varmaan tiennyt vastauksia Nalian kysymyksiin tai osannut kertoa hänelle, mitä tehdä seuraavaksi!

”Satamasta hieman pohjoisemmassa, missä taloja alkaa olla hieman harvemmassa.” Se ei ollut kovin tarkka kuvaus, joten Nalia kiirehti lisäämään: ”Osaan kyllä reitin sinne. Seuraavan talon jälkeen kannattaa kääntyä oikealle.” Reitti ei ollut sama, kuin mitä Nalia oli aiemmin tullut, mutta hän ainakin uskoi tietävänsä, missä he olivat. Mies varmaan ajatteli hänen olleen myös eksyksissä ja siksi ulkona näin myöhään, Nalia päätteli, mutta piti ajatuksen itsellään.

”Oletteko…” Nalia aloitti, mutta ei hetkeen keksinyt hyvää tapaa jatkaa. Hän olisi halunnut kysyä magiasta tai pyytää neuvoja, miten selittää asian kotona, mutta mies ei ollut vastannut hänen aiempiin kommentteihinsa. Nalia oli kuitenkin liian hermostunut vain kävelläkseen hiljaa, joten lopulta hän jatkoi: ”…vartija?” Tyttö ei varsinaisesti uskonut, että mies olisi vartija, mutta hänen mieleensä ei tullut muuta kohteliasta tapaa kysyä, mitä mies oikeastaan täällä teki kirveitään heittelemässä. Ja ulkonäöstä päätellen tämä oli tehnyt sitä jo ennen Naliaan törmäämistä.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Sivukujan kulkijat

Post by Tinanja »

Ranyard jatkoi kävelyään katua pitkin, kun tyttö totesi tietävänsä Metiksen. Tämä kuulosti myös korostetun kohteliaalta kiittäessään ja puhutellessaan häntä, ja se sai Ranyardin vilkaisemaan tuota vähän tarkemmin. Vaatteet olivat hyvälaatuista kangasta, vaikkakin kohtalaisen yksinkertaiset, eikä käytöksen perusteellakaan voinut sanoa tytön ainakaan kasvaneen kaduilla. Tuohan oli lisäksi esitellyt itsensä sukunimenkin kera? Ilmeisesti hän oli saanut mukaansa jonkun vähintään keskiluokkaisen perheen tytön, joka oli lähtenyt omille teilleen ties miksi. Ranyard kurtisti vähän kulmiaan hämärässä tytön sanoille siitä, ettei noiden kotona saanut käyttää magiaa. Ennakkoluuloja varmasti oli itse kullakin, eikä Ranyard väittänyt ymmärtävänsä tai pitävänsä magiasta, mutta sieti sitä - siitä oli osaavissa käsissä varmasti hyötyä, eikä täyskielto tekisi varmasti magiankäytöllekään ainakaan mitään positiivista. Tuskin tämän yhden tytönkään kohdalla. Palkkasoturi ei kuitenkaan halunnut puuttua siihen osaan keskustelusta, joten päätyi vain tuhahtamaan vähän ajatuksilleen ja Nalian sanoille askeltensa lomassa.

Palkkasoturi vilkaisi nopeasti Naliaa tämän tarkentaessa, missä tuo asui. Ranyard kääntyikin seuraamaan tyttöä tämän kääntyessä seuraavan talon kulmalta oikealle, yhä pienemmälle sivukadulle. Se sai Ranyardin hieman kurtistamaan kulmiaan, mutta mies ei sanonut mitään. Tämä oli ehkä jokin oikoreitti, josta Ranyard ei kaupungissa vain hetken aikaa viettäneenä vielä tiennyt? Sitä paitsi, hänellä ei ollut kiire - Daz varmaan kuorsaisi majatalosta vuokratun huoneen sängyllä kuin omistaisi sen. Sitä paitsi, ei hän viitsisi jättää tuota nuorta pulaan, vaikkei tämän reittivalinnasta ollutkaan vakuuttunut.

“Ei, en ole vartija”, Ranyard vastasi tytön seuraavaan uteluun häntä itseään koskien. Tämä ei tainnut malttaa olla kovin montaa hetkeä peräkkäin hiljaa? Mutta miten paljon tuollaiselle… viattoman oloiselle tytölle saattaisi edes sanoa siitä, mitä hän oikeasti työkseen teki. Vartijaksi tuo tuskin häntä olisi uskonut, vaikka Ranyard olisi niin väittänytkin - vartijoiden varusteet olivat standardisoidumpia ja näillä harvemmin oli kahta kirvestä mukanaan. “Olen palkkasoturi”, Ranyard tarkensi lopulta, kun ei keksinyt ammatilleen lapsiystävällisempää sanaa - ja jos totta puhuttiin, oliko sillä edes merkitystä? He tuskin tapaisivat toisiaan tämän jälkeen, kun heidän tiensä eroaisivat.
sade
Posts: 52
Joined: Thu Jun 18, 2020 4:57 pm

Re: Sivukujan kulkijat

Post by sade »

Miehestä ei vieläkään irronnut muuta kuin tuhahdus, jonka merkitystä Nalia saattoi vain arvailla. Oli vaikeaa keskustella kohteliaasti, tai keskustella ylipäänsä, jos toisesta ei ollut mitään apua. Nalia huokasi taas. Se oli ehkä hieman epäkohteliasta, mutta mies vaikutti tietävän kohteliaisuudesta sen verran vähän, että tuskin edes huomaisi.
Nalia nyökkäsi miehen sanoille. Hän tiesi kyllä, mikä palkkasoturi oli. Hän tiesi, että isä käytti sellaisia toisinaan saadakseen kirjoja, joita ei tavallisin keinoin voinut saada. Nalia ei ollut tekemisissä heidän kanssaan, sillä isän mukaan ne olivat aikuisten asioista. Se oli Naliasta hieman hölmöä, sillä hän teki muitakin aikuisten asioita, ja olikin melkein aikuinen. Kai hänkin olisi osannut sanoa jollekin, että mistä pitäisi hankkia kirja ja maksaa vaadittu summa. Tyttö vilkaisi miestä ja pohti, oliko isä joskus palkannut tämän. Jostain syystä Nalia ei uskonut sitä.

Hetken ajan Nalia pysyi hiljaa. Hän keskittyi laskemaan askeleitaan. Yksi, kaksi, kolme, aina kymmeneen asti ja sitten hän aloitti taas alusta. Nalia teki niin toisinaan, kun ei oikeastaan olisi jaksanut enää kävellä, mutta matkaa oli vielä jäljellä, eikä valittaakaan voinut. Tällä kertaa hän käveli kyllä mielellään, mutta ei halunnut pysähtyä ajattelemaan liikaa. Laskeminen ei kuitenkaan pitänyt hänen ajatuksiaan kokonaan poissa. ”Voiko kuka tahansa palkata palkkasoturin?” Nalia kysyi varovasti. Kevyt puna kohosi tytön poskille. Hän vakuutti itselleen, ettei tehnyt mitään kiellettyä, oli vain utelias ja tarttui siihen aiheeseen, josta oli saanut jotain keskustelua aikaan. Nalia ei aivan uskonut itseään, sillä ajatus siitä, että kuka tahansa voisi ostaa jonkun tekemään epämiellyttävät asiat puolestaan, oli… kiinnostava. Tekisivätkö palkkasoturit sopimuksia ainoastaan aikuisten kanssa? ”Ja kuinka paljon sellainen maksaa?”
Locked