Re: Iltasatuja
Posted: Sun Feb 14, 2021 7:50 pm
Herra Athertonin vastaus ei ollut aivan niin kattava kuin Sara oli toivonut, mutta se ei vielä riittänyt lannistamaan tämän kiinnostusta.
”Ostatko yrtit vai hankitko niitä itse?” hän kysyi seuraavaksi. Se ei ollut asia, joka sinällään kiinnosti Saraa, ainakaan keskivertoa enempää, mutta se johdatteli keskustelua suuntaan, josta Sara arveli löytyvän jotain kiinnostavaa. Ehkä miehen täytyi hankkia yrttejään jostain kaukaa. Ehkä tämä matkusti kaukaisiin kaupunkeihin tekemään kauppoja sellaisista yrteistä, joita täältä ei löytynyt. Ehkä mies keräsi niitä itse ja Sara käytti hetken miettiäkseen, mihin kaikkialle sellaisessa tehtävässä saattaisi joutua: vuorille, aavikoille, kenties jotkin yrtit vaatisivat jopa sukeltamista. Sara katsoi miestä pää kallellaan hieman arvioiden. Tarkemmin arvellen tuo vaikutti enemmän kaupankävijältä, mutta se ei Saran mielikuvitusta haitannut. Kauppoja tehdessään saattoi joutua ryöstetyksi tai päätyä sellaiseen paikkaan, johon muuten ei olisi mitään asiaa.
Sara oli juuri esittämässä jatkokysymystä, kun Tessa katkaisi hänen ajatuksensa -ja keskustelunsa!- huomauttamalla, että häntä kaivattaisiin jossain muualla Lohikäärmeessä. Sara tukahdutti huokauksen, kun Tessa tyrkkäsi hänelle viskipullon. Hänellä oli kyllä kannu valmiina, mutta niin oli Tessalla itselläänkin. Saran käskyttämiseen menevällä ajalla tämä olisi voinut kipaista sinne, mistä oli havainnut jonkun viittoilevan. Sellaisia ajatuksia ei Saran kokemuksen mukaan kuitenkaan kannattanut sanoa ääneen, mikäli halusi pitää työpaikkansa. Niinpä hän asetti kannun ja pullon tarjottimelleen ja lähti astelemaan suuntaan, jonne Tessa oli katsellut. Hitaasti, kuullakseen vielä jotain silläkin uhalla, että se saattaisi ärsyttää Tessaa.
Muutama tuoppi nousi Saran kävellessä ohi ja hän pysähtyi kaatamaan niihin uutta juotavaa. Vanhan Gadwinin tuopillinen oli vielä kesken, mutta mies suostui täydennykseen ilomielin. Sara vilkuili tiskille arvellen, että sinne palaaminen näin pian toisi vain uuden kehotuksen töihin. Hänen uteliaisuutensa herra Athertonia kohtaan ei ollut kuitenkaan laantunut. Mitä jos tämä olikin haltia, eikä Saralla ollut ollut kunnollista mahdollisuutta keskustella siitä? Wanhassa Lohikäärmeessä työskentelemissä oli kuitenkin se hyvä puoli, että joku varmasti tietäisi asiasta jotain ja viimeistään muutaman tuopillisen jälkeen jakaisi tietonsa auliisti. Niinpä Sara soi Gadwinille ystävällisen hymyn. ”Sinä varmaan tiedät, kuka on herra Lokki?”
”Herra Sigullan? Siinä vasta siipeilijä mieheksi!” Gadwin paukautti sen verran kovaa, ettei Saran tämän tuoppiin kaatama täydennys tainnut ollut illan ensimmäinen. Sara piti ilmeensä kohteliaan kiinnostuneena, mutta katseensa tiskillä, kun Gadwin kävi kertoilemaan polveilevaa juttua herra Sigullanista, vedonlyönnistä ja pussillisesta hopeakolikoita, jotka olivat lopulta paljastuneet puusta veistetyiksi. Juttuun liittyi liikaa ihmissuhdekiemuroita ja liian vähän haltioita ja uusia paikkoja, jotta Sara olisi imeytynyt siihen täysin. Ostikohan Wanha Lohikäärme Lokilta jotain, Sara mietti hajamielisesti tiskille katsellessaan ja toivoi, että olisi sittenkin selvittänyt ensin, mitä Gadwin yrttikauppiaasta tiesi.
”Ostatko yrtit vai hankitko niitä itse?” hän kysyi seuraavaksi. Se ei ollut asia, joka sinällään kiinnosti Saraa, ainakaan keskivertoa enempää, mutta se johdatteli keskustelua suuntaan, josta Sara arveli löytyvän jotain kiinnostavaa. Ehkä miehen täytyi hankkia yrttejään jostain kaukaa. Ehkä tämä matkusti kaukaisiin kaupunkeihin tekemään kauppoja sellaisista yrteistä, joita täältä ei löytynyt. Ehkä mies keräsi niitä itse ja Sara käytti hetken miettiäkseen, mihin kaikkialle sellaisessa tehtävässä saattaisi joutua: vuorille, aavikoille, kenties jotkin yrtit vaatisivat jopa sukeltamista. Sara katsoi miestä pää kallellaan hieman arvioiden. Tarkemmin arvellen tuo vaikutti enemmän kaupankävijältä, mutta se ei Saran mielikuvitusta haitannut. Kauppoja tehdessään saattoi joutua ryöstetyksi tai päätyä sellaiseen paikkaan, johon muuten ei olisi mitään asiaa.
Sara oli juuri esittämässä jatkokysymystä, kun Tessa katkaisi hänen ajatuksensa -ja keskustelunsa!- huomauttamalla, että häntä kaivattaisiin jossain muualla Lohikäärmeessä. Sara tukahdutti huokauksen, kun Tessa tyrkkäsi hänelle viskipullon. Hänellä oli kyllä kannu valmiina, mutta niin oli Tessalla itselläänkin. Saran käskyttämiseen menevällä ajalla tämä olisi voinut kipaista sinne, mistä oli havainnut jonkun viittoilevan. Sellaisia ajatuksia ei Saran kokemuksen mukaan kuitenkaan kannattanut sanoa ääneen, mikäli halusi pitää työpaikkansa. Niinpä hän asetti kannun ja pullon tarjottimelleen ja lähti astelemaan suuntaan, jonne Tessa oli katsellut. Hitaasti, kuullakseen vielä jotain silläkin uhalla, että se saattaisi ärsyttää Tessaa.
Muutama tuoppi nousi Saran kävellessä ohi ja hän pysähtyi kaatamaan niihin uutta juotavaa. Vanhan Gadwinin tuopillinen oli vielä kesken, mutta mies suostui täydennykseen ilomielin. Sara vilkuili tiskille arvellen, että sinne palaaminen näin pian toisi vain uuden kehotuksen töihin. Hänen uteliaisuutensa herra Athertonia kohtaan ei ollut kuitenkaan laantunut. Mitä jos tämä olikin haltia, eikä Saralla ollut ollut kunnollista mahdollisuutta keskustella siitä? Wanhassa Lohikäärmeessä työskentelemissä oli kuitenkin se hyvä puoli, että joku varmasti tietäisi asiasta jotain ja viimeistään muutaman tuopillisen jälkeen jakaisi tietonsa auliisti. Niinpä Sara soi Gadwinille ystävällisen hymyn. ”Sinä varmaan tiedät, kuka on herra Lokki?”
”Herra Sigullan? Siinä vasta siipeilijä mieheksi!” Gadwin paukautti sen verran kovaa, ettei Saran tämän tuoppiin kaatama täydennys tainnut ollut illan ensimmäinen. Sara piti ilmeensä kohteliaan kiinnostuneena, mutta katseensa tiskillä, kun Gadwin kävi kertoilemaan polveilevaa juttua herra Sigullanista, vedonlyönnistä ja pussillisesta hopeakolikoita, jotka olivat lopulta paljastuneet puusta veistetyiksi. Juttuun liittyi liikaa ihmissuhdekiemuroita ja liian vähän haltioita ja uusia paikkoja, jotta Sara olisi imeytynyt siihen täysin. Ostikohan Wanha Lohikäärme Lokilta jotain, Sara mietti hajamielisesti tiskille katsellessaan ja toivoi, että olisi sittenkin selvittänyt ensin, mitä Gadwin yrttikauppiaasta tiesi.