Räjähdyspisteessä

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Kide »

Mirayan kauhuksi Eldrin ei sanonut mitään. Mies ei reagoinut mihinkään vaan näytti tyytyvän kohtaloonsa. Tuo ei edes vetänyt kättään pois, vaikka lopuksi Miraya puristi sitä niin lujaa, ettei miehen sormissa ollut varmastikaan hetkeen kiertänyt pisaraakaan verta. Eldrin vain seisoi ja antoi kaiken tapahtua.
Miraya irrotti otteensa maagikosta vasta, kun hänet vedettiin erilleen ja kahlittiin. Yhtä kylmät ja kovat kahleet tuntuivat kiertyvän Mirayan vatsan ympärille, kun hän suostui ymmärtämään mitä oli tapahtumassa. Miraya katseli ympärilleen vauhkona, miettien pakoreittiä tilanteesta, kun taas Eldrin lähti kulkemaan kaartilaisten ohjaamana kylmän rauhallisesti ja vieläpä kielsi Mirayaa sanomasta mitään. Mikä tuota miestä oikein vaivasi? Halusiko Eldrin hirsipuuhun näin kovasti?
Ennen kuin he ehtivät kulman taakse Miraya pysähtyi ja nyökytti päällään takaisin väkijoukon suuntaan. Eldrinin käskystä huolimatta, hänen oli yritettävä jotain. Mitä tahansa! Jopa silläkin riskillä, että Eldrin saisi tietää koko totuuden hänen pöytänsä viimeisistä tapahtumista.
"Tuo", Miraya kiemurteli ja nyökytteli. "Fadeq tuolla", Miraya yritti parhaansa viittoa päällään miestä kohti. Fadeqin ilkeä tyytyväisyys valahti pois kasvoilta ja korvaantui hämmästyneellä happamuudella. "Hän yritti..." Miraya ääni nousi epätoivosta hieman kimeämmäksi hänen puskiessaan sanat väkisin ulos. "Hän olisi ottanut minut väkisin, jollei..." Kaartin kapteeni oli kävellyt letkan edestä Miraya luo hänen puhuessaan ja iski naista nyt avokämmenellä kasvoihin.
"Hiljaa, minähän sanoin. Sitä niittää mitä kylvää, sen luulisi tuollaisen huoran tietävän", mies murisi katsoen merkitsevästi Mirayan asua: paljaita varpaita, ryppyyn revittyä ja osittain toiselta olkapäältä pois kiskottua mekkoa sekä sekalaista hiuspehkoa. Miraya puri huultaan, ettei itkisi epätoivoaan ja huutaisi vastalauseitaan vielä uudestaan. Vaan nyt hänkin alkoi ymmärtää sen olevan turhaa. Hän ei edes ollut muistanut kenkien ja viittansa riisumista tai ajatellut miltä nyt mahtoi näyttää. Miltä tämä kaikki nopeasti katsottuna näytti. Hänen olisi pitänyt vain uskoa Eldriniä; mistään mitä he saattoivat sanoa, ei olisi nyt apua.

Miraya lähti kävelemään kaartilaisten ohjaamana nyt vastustelematta, päätään surkeana roikottaen. Hän yritti miettiä, millä saisi Eldrinin vapaaksi kunhan kuulustelujen aika tulisi, mutta hänen ajatuksensa kiersivät tyhjää kehää. Koko kapakan väki oli jo todistanut heitä vastaan eikä hän puheillaan ollut ainakaan helpottanut tilannetta. Miksi, voi miksi hän ei ollut uskonut Eldrinin viimeistä kuiskausta ja pysytellyt hiljaa? Jos he jollain ihmeellä tästä selviäisivät, Fadeq ei selviäisi. Miraya oli kuullut Eldrinien kahleiden kolisevan voimakkaammin saman tien, kun hän oli turhaan möläyttänyt totuuden. Ei hänen Fadeqia käynyt sääliksi, mies saisi mitä ansaitsikin, mutta Eldrin todennäköisesti saattaisi itsensä uudestaan ongelmiin. Vielä pahempiin ongelmiin. Ja jälleen kerran se olisi Mirayan syytä.
Miraya katsellessa pelkästään maata ja taistellessa kyyneleitä vastaan, häneltä jäi huomaamatta puolituttu hahmo viereisellä kadulla, jonka kulmat kurkottelivat hiusrajaa kohti hänen nähdessään tämän letkan ja tunnistaessaan keitä siinä kuljetettiin. Mies kääntyi samassa ympäri ja suuntasi rivakat askeleensa takaisin kaupungin keskustaa kohti. Seuraavan kadunkulman taakse, pois näkyviltä päästyään, hän pisti juoksuksi.

Dionen vankila oli sisältä juuri sitä, mitä sen ulkopuoli antoi olettaa: kylmää ja kolkkoa. Tummat kiviseivät söivät puolet siitä vähästä valosta, jota käytäville oli jaksettu sytyttää. Seinien vierellä, jokaisen oven luona heitä tervehti yksi tai kaksi tuimaa silmäparia, joiden katseiden jäätävyys veti vertoja koko paikan koleudelle.
"Jahas, sinähän olet erikoisen saaliin poiminut tälle päivää Begga", yksi vartijoista totesi katsellen Mirayaa ja Eldriniä uteliaana.
"Odotahan, kun pääset kuulemaan koko tarinan. Oli tämä melkoinen aamupäivä", Begga, tämän kaartin päällikkö vastasi virnistäen, kun vartija päästi heidät ovista eteenpäin.
Mirayaa kylmäsi, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Hänen paljaat varpaansa tuntuivat kohmeisilta eivätkä totelleet kunnolla. Hän oli kauttaaltaan kananlihalla ja tärisi, niin kylmyydestä kuin pelostakin. Miraya olisi halunnut katsoa taakseen ihan vain nähdäkseen Eldrinin, mutta ei uskaltanut liikuttaa päätään niin paljoa peläten, että siitäkin rangaistaisiin.
Ensimmäisenä heidät johdatettiin pieneen huoneeseen, jossa ei ollut muuta kuin yksinkertainen pöytä ja sen takana istumassa pikkuruinen, puoliksi harmaantunut ja riutuneen näköinen mies.
"Nimi?" mies raakkui, kun Miraya työnnettiin ensimmäisenä keskemmälle huonetta. Kirjuri tuijotti vain paperiaan odottaen, mutta kun vastausta ei kuulunut, hän nosti katseensa ja tuijotti pikkuruisilla silmillään odottavasti Mirayaa silmälasiensa yli. "Nimi?" mies toisti kärsimättömänä ja yhtä aikaa Mirayaa taluttanut kaartilainen tönäisi Mirayaa selkään.
"Miraya Cabra." Mirayan ääni värisi, eikä hän pystynyt sitä peittelemään. Hän ei myöskään uskaltanut valehdella, eikä hän uskonut siitä mitään hyötyä olevankaan.
"Ikä?"
"Kaksikymmentä."
"Asuinkunta?"
"Di- Dione." Miraya mumisi. Kirjuri vilkaisi häntä ilmeettömästi, mutta ilmeisesti vastauksesta yllättyneenä, ennen kuin jatkoi: "Perhe ja siviilisääty?"
Miraya nosti katseensa ihmetellen kysymystä kunnes ymmärsi, että jos hänellä olisi omaa perhettä, heille vietäisiin sana. Jos hän taas olisi kuulunut johonkin korkea-arvoiseen sukuun, kohtelu täällä olisi varmasti muuttunut.
"Naimaton", Miraya kuiskasi lopulta. Äitiään hän ei halunnut mainita ja sotkea häntä tähän. Siitä ei olisi ollut mitään hyötyä, vain huolta Celianille. Rayashia hän taas ei voisi mainita: julkisesti kapteeni Doultbur ei ollut perhettä. Eikä kukaan täällä sitä olisi uskonutkaan, jos Miraya olisi yrittänyt väittää Rayashin olevan vaikkapa vain tuttava, jolle sanan voi viedä. Hänelle olisi vain naurettu.
Yhtäkkiä Miraya tunsi olevansa kovin yksin.
"Miksi edes vaivaannut kysymään tuota huorilta, Jaflin?" Begga murahti huvittuneisuutta äänessään huoneen sivusta, jossa hän odotti nojaillen laiskasti seinään.
"Kirjanpito pitää tehdä aina oikein", vanha mies vastasi narisevalla äänellään pöydän takaa ja vilkaisi Beggaa lasiensa yli. "En odotakaan sinun ymmärtävän, Begga." Ennen kuin päällikkö ehti vastaamaan, Jaflin korotti ääntään ja raakkui seuraavaa vangittua eteenpäin. Miraya vietiin sivuun ja Eldrin työnnettiin huoneen keskelle.

Mirayan katsoessa Eldriniä hänen vatsaansa väänsi niin, että hänen oli vaikea seistä suorassa. Miraya oli päätetty tulkita huoraksi, mutta edes Drienellä huoraaminen ei ollut rikos. Miraya uskoi pääsevänsä lopulta vapaaksi ilman ongelmia tai korkeintaan sakkojen kanssa. Mutta Eldrin sen sijaan... Eldrin oli valtavissa ongelmissa. Miraya saattoi jo kuulla syytteet mielessään: tuhopoltto ja usean tapon yritys. Elinkeinon riisto. Magian väärinkäyttö. Tuomiota hän ei suostunut päästämään mieleensä, vaikka sen tiesikin. Etenkin Eldrinin menneisyydellä, joka ilmeisesti oli paha. Voi kunpa Miraya olisi tiennyt enemmän siitä, mitä Eldrinille oli tapahtunut nuorempana.
Pakkohan tästä oli olla jokin tie ulos, Miraya mietti ja tuijotti Eldriniä silmät hänen parhaimmista yrityksistään huolimatta kimallellen. Heidän oli pakko keksiä jotain. Pakko!
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Tinanja »

Eldrin ei reagoinut kälvelymatkalla vankilalle mitenkään, mihinkään, kehenkään, eikä nähnyt henkilöä joka lähti juoksemaan sivukatuja kauemmas heistä tunnistettuaan ainakin jommankumman. Mirayan sanat ennen kuin he olivat päässeet kulman taakse olivat ainoat, jotka saivat Eldrinin sormet puristumaan nyrkkiin ja kulmat kurtistumaan tyytymättömän vihaisena. Hän ei voinut tehdä asialle mitään nyt, mutta vilkaisi olkansa ylitse Fariqiksi kutsuttua miestä jonka oli nähnyt täällä aiemminkin ennen kuin he katosivat kulman taakse. Kukaan ei varmasti olisi todistamassa seuraavaa Eldrinin ja tuon idiootin kohtaamista, eikä kukaan puhuisi siitä jälkeenpäin - ja jos tuo vielä vilkaisisikaan Mirayaan kyseisen keskustelun jälkeen, ei Eldrin antaisi tuon pitää henkeään.
Matka vankilalle oli liiankin tuttu - Eldrin oli kasvanut täällä, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta kun hän päätyi vankilaan. Toivottavasti se olisi viimeinen tällä jumaltenhylkäämällä saarella. Mies kantoi itsensä hartiat ja pää alaspäin painautuneena ja astui vartijan saattamana vankilarakennukseen vain kuunnellakseen Mirayan vastaavan narisevaäänisen kirjanpitoa pitävän vartijan kysymyksiin. Tämä ei ollut oikein. Mirayan ei olisi kuulunut olla keskellä tätä tapahtumaa, eikä tälläistä tulisi tapahtua Mirayalle lainkaan. Rayash ei antaisi hänelle koskaan anteeksi - ja hän ei tiennyt, osaisiko antaa anteeksi itselleenkään. Hänen toimensa olivat ajaneet Mirayan tuonne kapakkaan - ei tälläistä näin pahasti muualla kuin siellä läävässä tapahtuisi. Eikä vartijoiden käytös täällä ollut yhtään sen parempaa kuin Kapyysin asiakkaidenkaan, ja se sai Eldrinin veren kiehumaan. Mutta… hän ei voisi nyt tehdä mitään, muuten hän ei voisi katsoa enää Mirayan perään täällä sitä vähääkään, mitä nyt saattaisi. Miraya olisi suuremmissa ongelmissa, mikäli hän ei leikkisi mukana tässä typerässä byrokratian läävässä.

Eldrin havahtui ajatuksistaan, kun hänet työnnettiin varoittamatta eteenpäin keskelle huonetta. Miraya saatettiin jo syvemmälle vankilaan kalterien taakse - ja maagikon harmiksi tämä näytettiin vievän perimmäiseen selleistä, yhteen niistä suurista monille henkilöille tarkoitetuista säilytystiloista. Seuraava askel niistä olisi syyttäjä, eikä Eldrin odottanut sitä tilannetta.
“Nimi?” Eldrin tuhahti tuon Jafliniksi kutsutun miehen kommentin kuullessaan ja katsoi tätä pitkään, sanaakaan sanomatta, pitkään ennen kuin vastasi.
“Eldrin.”
“Sukunimi?”
“Et tarvitse sitä”, maagikko murahti ja hänen takanaan seisova vartija nykäisi hänen kahleistaan kuin muistuttaakseen, missä hän oli. Ajatus Mirayasta sai Eldrinin nielaisemaan vastalauseensa - hänen piti muistuttaa itseään, ettei mikään, mitä hän tässä tilanteessa ohjeiden noudattamisen lisäksi voisi tehdä auttaisi varsinkaan Mirayan tilannetta täällä.
“Sukunimi?”
“Virqen”, Eldrin murahti uudemman kysymyksen myötä. Beggaksi kutsutun miehen kasvoille levisi pieni, vino virne.
“Olen varma, ettei kukaan tällä kertaa halua pelastaa sinua täältä läävästä”, Begga naurahti seinustan luota karkeasti Eldrinille, joka mulkaisi olkansa ylitse tuota itseään päätä lyhyempää ja puolet kapeampaa miestä.
“Siviilisääty ja perhe?” Jaflinin kysymys sai Eldrinin vilkaisemaan tätä.
“Naimaton.”
“Perhe?”
“Tiedätte varmasti jotain Virqenin suvusta itsekin, herra vartija”, Eldrin sanoi kieltämättä sarkastisesti vain saadakseen vastaukseksi potkun polvitaipeeseensa hänen takanaan seisovalta vartijalta. Se sai miehen hetkellisesti menettämään tasapainonsa ja mulkaisemaan vartijaa uudemman kerran.
“Viekää hänet ensimmäiseen selliin ja kahlitkaa seinään kiinni odottamaan syyttäjän käsittelyä”, Begga komensi nyökätessään Eldriniä kohden lyhyesti ennen kuin kukaan ehti kommentoida maagikon sanoihin mitään..

Lukko naksahti hyvin tuomitsevasti kiinni, kun vartijat lukitsivat hänen kahleensa ketjuun sellin seinällä. Sellin ovi lukittiin vartijoiden poistuessa, ja Eldrin tuhahti itsekseen laskeutuessaan istumaan kivisenää ja kaltereita vasten sellin nurkassa. Näytti siltä, että muutamat sellin hänen kanssaan jakavat henkilöt olivat paikallisia, ties mistä syistä tänne raahattu. Kulmiaan tyytymättömänä kurtistaen Eldrin käänsi hitaasti katseensa viereiseen selliin, joka näytti majoittavan Mirayan lisäksi muutaman muunkin, miehiä lähinnä. Jos tästä jotain positiivista piti hakea, hänen aiempi arvionsa viimeisestä ja kauimmaisesta sellistä Mirayan osalta oli väärin, ja nainen oli viereisessä sellissä. Siellä sentään näytti olevan pari penkkiäkin, joilla mahdollisesti saattaisi istua. Kaikista itsesyytöksistä huolimatta Eldrinin huomio oli nyt tiukasti Mirayassa ja tämän sellin asukkaissa sillä hän epäili saavansa itse kyllä olla rauhassa. Mutta Miraya… Eldrin oli kieltämättä huolissaan siitä, miten kauan he joutuisivat istumaan ja odottamaan täällä. Sentään kukaan ei ollut keksinyt estää tai kieltää häneltä magiankäyttöä, joten ehkä hän voisi suojella Mirayaa täältäkin?
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Kide »

Miraya ehti kuulla alun Eldrinin haastattelusta ennen kuin häntä lähdettiin Beggan käskystä työntämään sellejä kohti.
"Et tarvitse sitä." Eldrinin vastaus suvustaan kaikui pahaenteisenä Mirayan takaa ja se nosti naisen ihokarvat pystyyn. Paniikin kasvaessa Mirayan sisällä hän kompuroi kävellessään ja tunsi kipeän nykäisyn takaansa, häntä taluttavalta vartijalta. "Käyttäydy tai saat huomata, ettei täällä pelätä lyödä naista", vartija tokaisi kylmästi, selvästi luullen Mirayan rimpuilevan tarkoituksella. "Varsinkaan huoraa", vartija vielä lisäsi. Jopa kauhultaan Miraya ymmärsi, että oli parempi vain pysyä hiljaa. Millään, mitä hän sanoisi, ei olisi juuri nyt väliä. Todennäköisesti hän vain onnistuisi pahentamaan tilannetta, jos alkaisi puolustelemaan itseään. Hänen paljaiden jalkojensa läpsytys kylmää kivilattiaa vasten jatkui taas tasaisena.
Pelko tuntui kuumana ja kuplivana Mirayan vatsassa, kun hän näki mihin häntä oltiin viemässä. Suuri selli, jota kohti häntä talutettiin, sisälsi jo useamman asukkaan. Sen näköistä väkeä, ettei Miraya olisi välittänyt tehdä lähempää tuttavuutta. Vartijan avatessa ovea Miraya rohkaisi mielensä ja kysyi ääni käheänä: "Tuleeko Eldrin tänne?"
Vartija naurahti karkeasti. "Luulen, että Virqenin poika saa täysihoidon." Sitten mies avasi Mirayan kahleet ja tuuppasi hänet selliin sisään. Hänen kasvojensa ilkeä hymy oli yhtä pahaenteinen kuin kiinni kolahtavan rautakaltereista rakennetun oven kylmä ääni. Täysihoidon? Miraya olisi halunnut kysyä, mutta ei saanut sanaa suustaan. Sen sijaan hän jäi tuijottamaan uusia sellikavereitaan silmät kauhusta pyöreinä.
"Olkaapa pojat kiltisti siellä, niin ei tarvitse pamppua kaivaa esiin", vartija huikkasi olkansa yli lähtiessään kävelemään käytävää takaisin ja alkoi vihellellä huolettomasti. Miraya nielaisi raskaasti kohdatessaan lähes kaikkien häneen kääntyneen katseen. Nukkuva vanha mies oli ainoa, joka ei tuijottanut uutta tulokasta.
"Epäreilua, Kahgal", Miraya kuuli toisesta sellistä vangin kähisevän pois kävelevän vartijan perään. "Täällä olisi ollut paljon enemmän tilaa", tuo likaisiin rääsyihin kietoutunut vanhahko mies jatkoi ja tuijotti Mirayaa oman sellinsä kalterien läpi, vaikka puhuttelikin toiselle puolelle ehtinyttä vartijaa.
"Pahoitteluni Ben, mutta sinne joutuminen vaatisi hieman enemmän kuin pelkkää huoraamista", vartija naurahti.

Pari tämän suuren sellin reunoilla istuneista miehistä nousi ylös ryppyisiä vaatteitaan ravistellen ja muita varovasti kyräillen heti vartijan lähdettyä. Miraya ei ollut saada enää nielaistua, niin kovin hänen kurkkuaan kuristi. Hän oli aina pitänyt huomiosta, mutta nyt hän olisi halunnut puhkoa jokaisen noista häntä seuraavasta silmäpareista. Tuo vartijakin, Kahgal, näytti kävelevän suoraan takaisin sinne, mistä he olivat tulleet. Eli kukaan ei jäisi seuraamaan mitä täällä tapahtui, Miraya tajusi ja joutui ottamaan tukea kaltereista tuntiessaan polvensa yhtäkkiä kovin veltoiksi. Mutta sitten, lähes saman tien Kahgalin askelien kadottua uusi askelpari lähestyi. Miraya käännähti katsomaan ja helpotus valahti valtavana aaltona hänen lävitseen; Eldriniä talutettiin myös tänne. Mirayan takaa kuulunut vaatteiden kahina rauhoittui hetkeksi, kun kaikki pysähtyivät katsomaan seuraavaa tulokasta. Miraya vilkaisi taas selliään ja oli huomaavinaan yhden miehen kasvoilla yllättyneisyyttä. Ilmeisesti hän tunnisti Eldrinin. Olisiko se hyvä vai huono juttu, se jäisi nähtäväksi.
Ilo Eldrinin lähestymisestä loppui kuitenkin lyhyeen vartijan pysähtyessä viereisen sellin eteen ja käydessä kahlitsemassa Eldrinin sinne. Miraya nökötti oven eteen paikalleen juurtuneena kunnes Eldrinin vartija oli kävellyt takaisin tyrmäkäytävän pääovelle. Sitten nainen hivuttautui hiljaa, sellikavereitaan varautuneesti vilkaisten, heidän ja Eldrinin sellin erottavan kalteriseinän viereen.
"Oletko kunnossa?" Miraya kysyi tuskin kuiskausta suuremmalla äänellä. Hän taisteli jälleen kyyneleitä vastaan katsoessaan takaseinään kahlittua Eldriniä. "Mitä nyt tapahtuu?" Miraya vielä jatkoi. Hän puristi kaltereita rystyset valkoisina ja silti sai vain hädin tuskin piilotettua käsiensä tärinän. Miraya puri hammasta ja suoristi asentoaan parhaansa mukaan – nyt olisi parempi olla näyttämättä pelkoaan. Ehkä se pitäisi hänen uudet "ystävänsä" hieman kauempana. Harmi vain, että kenkien lisäksi viittakin oli jäänyt Kapyysiin, eikä Mirayalla ollut mitään millä peittää kananlihalla paistattelevia käsivarsiaan saati kaula-aukolta häpeilemättä antavaa mekkoaan muutenkaan.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Tinanja »

Kylmä kiviseinä hänen takanaan tuntui kesän lämpimän päivän jälkeen lähes jääkylmältä, mutta Eldrin ei juurikaan rekisteröinyt sitä. Sen sijaan mies tuijotti tiukasti kaltereiden välistä viereiseen selliin, suoraan Mirayan ohitse jokaiseen, joka oli laitettu tuon kanssa samojen kalterien taakse. Vartijat lähtivät hitaasti takaisin tupansa puolelle jutellen, mutta Eldrin ei sisäistänyt sanoja katsoessaan vaaleahiuksista naista. Hän olisi antanut paitansa, jos ei olisi ollut kahlittuna seinään - varsinkin, kun näki miten Miraya kohottautui suorempaan asentoon ja näytti kieltämättä epämukavalta kaikkien katseiden alla. Maagikko huokaisi syvään ja kuunteli loittonevia askeleita katse arvioiden vuoronperään edelleen toisessa sellissä olevia henkilöitä arvioiden, kuin toivoen pelkän tuijotuksen pitään näiden mielenkiinnon muualla kuin Mirayassa. Mies tuhahti hiljaa ja huokaisi syvään itsekseen, ja olisi vaipunut ajatuksiinsakin jo, mikäli Mirayan sanat eivät olisi keskeyttäneet häntä.

“Me odotamme”, totesi Eldrin kuivasti Mirayalle vastauksena tämän kysymykseen siitä, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Mies ohitti kokonaan kysymyksen siitä, oliko hän kunnossa. Se ei ollut kysymys, johon hän suostuisi vastaamaan täällä kuivuneen veren liimatessa hänen paitansa hänen haavojensa päälle, ja päänsäryn ensiaskeleiden kolkutellessa takaraivossaan. Joku huutelisi tästä kylällä, joku kommentoisi siitä kaverilleen ja lopulta se kaikuisi ehkä jopa Rayashin korviin asti. Tai jonkun hänen tuttavansa - ja se olisi paljon parempi vaihtoehto kuin Rayash.

Vaikka tyrmissä ei ollutkaan hiljaista, oli nopeasti Eldrinin ja Mirayan välille laskeutunut painostava hiljaisuus, kun kumpikaan ei sanonut mitään. Se muodosti kuin pienen kuplan heidän ympärilleen erottaen heidät kaikista muista ainakin hetkeksi. Askeleet, kahleiden kolina, keskustelu ja ääntenkohotukset, vartijoiden murahdukset käytöstavoista tuntuivat hetken aikaa hyvin kaukaisilta. Eldrin ei voinut olla syyttämättä tästä tilanteesta itseään. Se, että hän oli ollut kapakassa ja Miraya oli tullut etsimään häntä kiersi syyn takaisin hänelle - ja hän oli ollut viime kädessä se, joka räjäytti kapakan. Mutta ehkä suurin kysymys tämän takana oli se, miksi Miraya oli etsinyt hänet käsiinsä. Kuulosti epätodennäköiseltä, että tuo oli vain… halunnut löytää hänet ilman syytä. Tuskin kukaan tätä oli ohjeistanutkaan siihen? Eldrinin ajatukset keskeytti naurunremakka Mirayan sellikavereista ja mies käänsi huomionsa näihin.

“Jos te edes ajattelette koskevanne häneen, niin räjäytän teidät vielä pienemmiksi palasiksi kuin Ankkurin...”, Eldrin kohotti ääntään vain sen verran, etteivät vartijat kuulleet. Nauru, vihjailevat kommentit, miesten Mirayaan kohdistama tuijotus sekä tätä hitaasti lähenevät liikkeet loppuivat hetkeksi, kun muut jäivät rekisteröimään maagikon sanoja. Sitten se utelias, lievästi epäuskoinen ilme kääntyi pois noiden kasvoilta pienen naurahduksen saattelemana.
“Sinunkaltaisesi ei voi olla sen takana”, yksi näistä miehistä totesi ja sai Eldrinin naurahtamaan vähän.
“Kuulit, mitä vartijat sanoivat erikoiskohtelustani”, Eldrin totesi hiljaa, karkealla, matalalla äänellä. “Voit toki kokeilla, mitä tapahtuu jos lähentelet häntä.”
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Kide »

Eldrinin vastaus kuulosti Mirayasta yhtä kylmältä ja tunteettomalta kuin miltä tyrmien kivilattia tuntui. Miraya värähti. Hän ei osannut sanoa mitään, tuijotti vain Eldriniä hetken sekä huolissaan että peloissaan. Tai oikeastaan kauhuissaan. Miraya ymmärsi, ettei saisi Eldrinistä tällä hetkellä mitään irti ja kääntyi sivuittain, nojaamaan viereiseen seinään nähdäkseen paremmin oman sellinsä tapahtumat. Ahdistus sai Mirayan puremaan huultaan. Hän pelkäsi Eldrinin vihaavan häntä tästä eteenpäin. Syyttävän häntä kaikesta. Ja miksipä mies ei olisi niin tehnyt? Ilman Mirayaa Eldrin istuisi edelleen turvallisesti Kapyysissa, kahleiden sijaan tuoppi kädessään. Miraya nojasi päänsä seinää vasten ja päästi hiljaisen huokaisun. Synkkä ja painostavan matalalla oleva kivikatto tervehti hänen epätoivoista katsettaan eikä ainakaan helpottanut hänen oloaan.
Miraya oli vain halunnut auttaa, vaikka hänen keinonsa joskus kyseenalaisia olivatkin. Ja tässäkö oli lopputulos? Miten hän enää voisi katsoa isäänsä silmiin? Saati Eldriniä, jos mies tästä jollain ihmeellä selviäisi. Ihmettä tässä tarvittaisiinkin, harmi vain, että Miraya oli aina ollut parempi kiroamaan kuin rukoilemaan. Paljon parempi. Eikä hän tiennyt mitä olisi tuolle mustalta näyttävälle katolle mielessään sanonut.

Pian alkava nauru keskeytti myös Mirayan ajatukset ja hänen sininen katseensa kääntyi haukkana takaisin selliin ja sen muihin asukkaisiin. Hän oli rypenyt niin syvällä omassa mielessään, ettei ollut huomannut aiemman liikehdinnän ja hiljaisen puheen taas alkaneen sellissään. Yksi miehistä oli astellut keskemmälle, selkeästi lähemmäs Mirayaa ja katseli naista läikikästä partaansa hieroen. Miraya odotti miehen pudottavan minä hetkenä hyvänsä tuppoja parrastaan kuin kapinen koira karvojaan. Miehestä lähtevä etova haju ylsi nyt Mirayallekin asti ja sai naisen vetämään itseään entistä tiiviimmin seinää vasten. Aivan kuin se olisi jotakin auttanut.
Eldrinin yllättävät sanat saivat Mirayan säpsähtämään ja vilkaisemaan häntä. Ensin yllättyneenä siitä, että Eldrin edes puuttui tämän puolen tapahtumiin. Mies oli matkan aikana muuttunut niin... kylmäksi. Sitten siitä, mitä Eldrin oikeasti sanoi. Ankkurin? Räjäytän? Ankkurissa oli jotain tuttua, mutta hyvin kaukaista. Räjäytetty Ankkuri? Oliko sen kapakan nimi Ankkuri, joka Mirayan ollessa vielä nuori räjäytettiin kokonaan? Kyllä, sen täytyi olla. Miraya oli äitinsä kanssa kulkenut myöhemmin paikan ohi ja melkein ainut tunnistettavaksi säilynyt palanen koko paikasta oli ollut oven ylle paikan nimen mukaisesti nostettu suuri rautainen ankkuri. Kaikki muu oli ollut palanutta ja pirstoutunutta.
Oliko se Eldrinin käsialaa? Saattoiko se olla? Toisaalta Miraya oli juuri nähnyt mihin Eldrin pystyi kädenheilautuksella. Hän muisti kuulemansa vihjailut Eldrinin historiasta. Hän oli itse nähnyt miten saariston läheisyys mieheen vaikutti. Ankkuriko oli sen kaiken taustalla? Vaan mikä oli voinut saada Eldrinin aiheuttamaan sellaisen tuhon?
Miraya oli entistä enemmän huolissaan, vieläkin useammista asioista, mutta hänellä ei ollut aikaa jäädä murehtimaan pidempään. Sellissä alkoi tapahtua.
Yksi miehistä, samassa nurkassa koko ajan pysytellyt kohotti nyt hieman päätään. "Hän taitaa puhua totta, Tryg."
"Syön sukkani, jos tuo möhkäle osaa muka magiaa." Trygiksi kutsuttu mies röhähti vastaukseksi. "Luikkuja kaikki, jotka taikoihin turvautuvat. Ei tuollainen osaa kuin nyrkkejään heilutella, ja sen osaan minäkin. Mutta sillepä ei tässä tilanteessa ole tarvetta." Tryg virnisti paljastaen keltaisen, epätasaisen hammasrivistönsä kuin se olisi ollut ylpeyden aihe.
"Eldrin, älä", Miraya pyysi hiljaa, vilkaisten maagikkoa uudestaan. "Olet tarpeeksi suurissa vaikeuksissa muutenkin." Puhuessaan Miraya ei kuitenkaan voinut estää ääntään värisemästä, kun hän samalla kääntyi katsomaan lähestymään lähtenyttä Trygiä.
Miraya yritti parhaansa ryhdistäytyä ja kovettaa katseensa. "Suosittelen kuuntelemaan ystävääsi." Hänen onnistui puhua selkeästi, normaalisti, mutta haluamaansa vahvuutta Miraya ei ääneensä saanut pinnistettyä. "Niin keneenkään ei tarvitse sattua." Miraya saattoi vain toivoa, että pelkkä uhkailu riittäisi.
Tryg pysähtyi ja vilkaisi aiemmin puhunutta vankia, joka oli vetänyt taas katseensa maahan eikä selvästikään halunnut olla osallinen tähän. Miraya epäili hänen tunnistaneen Eldrinin ja todella haluavan säästää nahkansa. Oliko Eldrin siis todella Ankkurin tuhon takana? Tryg sen sijaan näytti huolettomalta.
"Ei tässä kehenkään satu. Nythän pidetään vain hauskaa." mies jatkoi virnistelyään ja kallisti päätään Mirayaa katsoessaan, mutta pysyi edelleen paikallaan, kymmenisen jalan päässä Mirayasta. "Vaan kerropa ensin, miksi tuollainen neiti haluaa pysytellä tuollaisen hapannaaman lähellä?" Tryg hieraisi jälleen partaansa ja Miraya olisi voinut vannoa nähneensä muutaman haivenen varisevan lattialle. "Täällähän on tarjolla paljon virkeämpää seuraa", Tryg jatkoi viitaten kädellään itseensä ja kaikkiin muihinkin vankeihin.
Yksi vangeista, lähimpänä Trygiä, asteli itsekin keskemmälle selliä vino hymy huulillaan. "Ja jos tuo vain maksoi hyvin", hän sanoi Eldriniä kohti nyökäten, "niin tuoltapa se ei enää rahaa sulle heittele."
Miraya oli kangistunut paikoilleen, mutta pakotti itsensä puhumaan: "Ette tiedä mihin olette sotkemassa itsenne."
"Tiedetäänpä hyvinkin", Tryg naurahti. "Ensi alkuun voisit tulla tänne sieltä kylmän seinän luota. Sinähän suorastaan täriset. Täällä meidän keskellä on paljon lämpimämpää", Tryg kutsui virnuillen ja ojensi kutsuvasti kättään. Kun Miraya ei hievahtanutkaan, Tryg nytkähti liikkeelle. Keksimättä muutakaan, Miraya heilautti toista kättään vaivihkaa Eldrinille toivoen, ettei mies tee mitään harkitsematonta. Samalla hän työnsi toisen kätensä hameen laskoksiin piilotettuun taskuun merkitsevästi Trygiä katsoen. "Tule vielä askelkin ja lupaan antaa sinulle mukavan lisän arpiisi." Miraya työnsi kättään taskussa eteenpäin kuin olisi pidellyt siellä puukkoa. Todellisuudessa hänen sormissaan tuntui vain nukkaa. "Täällä näytetään tutkivan naiset harmillisen huonosti."
Tryg pysähtyi, mutta vain naurahtaakseen: "Leidi, jolla on kynnet. Juuri minun makuuni." Sitten hän jatkoi askellustaan, tosin hieman varautuneemmin, ja vilkaisi kertaalleen Eldriniä. "Toki ymmärrän kyllä, että herraa viereisessä kopissa risoo, kun ei pääse mukaan. Mutta saathan sinä sentään katsella." Tryg päästi räkäisen naurahduksen ja huikkasi vielä olkansa yli yhdelle mukaan nousseista miehistä: "Seuraahan vartijoita, Keppal. Sitten on sinun vuorosi."
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Tinanja »

Eldrin saattoi vain toivoa, että Mirayan tähden joku oli nähnyt tapahtumat, tai ainakin juorut leviäisivät kulovalkean tavoin Drienellä aina Rayashin korviin asti. Mitä enemmän hän asiaa pohti, sitä varmemmaksi hän tuli siitä että kapteeni olisi yksi harvoista, jotka saisivat Mirayan (ja mahdollisesti hänet, jälleen) ulos tästä tilanteesta. Mutta Miraya ei ansainnut tätä - hän oli aiheuttanut tämän tilanteen. Eldrin itse ei ollut kovin pahoillaan ajatuksesta, että hän jäisi tänne mätänemään määrittelemättömän pitkäksi ajaksi, mutta Miraya… Tuon pitäisi päästä täältä pois ja pian.

Eldrin seurasi hiljaisena viereisessä sellissä käytävää keskustelua naurunpurskahduksen jälkeen. Kuin nuo olisivat lyöneet vetoa siitä, kuka uskaltaisi lähennellä Mirayaa ensin. Sentään vanhempi mies sellinkulmassa, kumarassa ja muita ohimennen vilkaisten paksujen kulmakarvojensa alta näytti ottavan maagikon varoituksen tosissaan. Eldrin ei tunnistanut tätä ainakaan paksun parran, kulmakarvojen ja harmaantuvan olemuksen takaa, mutta äänessä oli jotain tuttua. Ehkä Eldrin jossain vaiheessa selvänä, kun sitä vähiten odottaisi muistaisi mistä ääni oli tuttu. Mutta nyt miehen huomio oli kiinni Trygissä ja tämä suoristautui vähän kahleitaan vasten, Mirayan kiellon kokonaan ohittaen. Hän ei aikoisi katsoa toimettomana, mikäli nuo yrittäisivät edes lähennellä naista. Rayash saattaisi hyvällä tuurilla katsoa Kapyysissä tapahtunutta vielä läpi sormiensa, mutta… mikäli jotain tapahtuisi tämän tyttärelle, Eldrin ei halunnut tietää mikä hänen kohtalonsa olisi siinä vaiheessa. Eikä hänen oma moraalinsa antaisi periksi, jotta hän voisi seurata Mirayan kieltoa. Se, mitä seurauksia hänen suuntaansa tulisi, oli sitten myöhemmin selviävä… ongelma.

“Minä varoitin teitä”, Eldrin totesi hiljaa, kun häneen oli viitattu hapannaamana. Se oli… kevyt ilmaus siitä, mitä maagikko olisi valmis tekemään suojellakseen Mirayaa. Miehen katse oli liimattu Trygiksi kutsuttuun karkeapartaiseen, resuiseen mieheen. Tämä oli todennäköisesti vakiovieras sellissä ulkonäöstä päätellen: tuosta tänne saakka leijaileva haju veti vertoja Eldrinillekin, vaikka mies oli todennäköisesti ryypännyt koko Drienelläoloaikansa Kapyysissä. Eikä mies uskonut edes näyttävänsä millään lailla edustavalta. Vastausta saamatta Eldrin tuhahti Trygin sanoille siitä, että hän oli maksanut Mirayasta. Tietäisipä vain, maagikko pudisti vähän päätään ja laski katseensa hetkeksi arvioimaan likaista, tuskin koskaan pestyä kivilattiaa. Kun tuo kohotti katseensa takaisin Trygiin ja kuuli tuon sanat Keppaliksi kutsutulle miehelle, maagikko naurahti.
“Kuten sanoin, varoitin teitä”, Eldrin huomautti vielä viileästi. Miehestä oli vaikea sanoa, oliko tämä selviämässä, vai edelleen lähellä humalatilaa, kun hän käänsi kahleissa olevaa kättään ja osoitti Trygiä.
“Ci’e – Chig - Ti’m – Z’n – A’m”, tuo sanoi hiljaa, kättään Trygiä kohden edelleen kääntäen. Kun viimeinenkin riimu oli lähtenyt maagikon huulilta, syttyi Mirayaa uhkailleen miehen parta ensin kytemään ja savuamaan, kunnes leimahti hetkeksi kokonaan liekkeihin ennen kuin loitsun vaikutus katosi. Palaneen hiuksen, parran inhottava lemu ei tuntunut edes peittävän sitä yleistä muuta löyhkää, joka selleissä vallitsi. Mutta se voisi riittää

“Harmi, kun tupakan polttaminen taitaa olla edelleen kiellettyä… Ikävää, että se sytytti partasikin”, Eldrin sanoi sitten, vilkaisten jokaista muutakin viereisessä sellissä olijaa arvioivasti, pitkään.
“Ja jos joku teistä väittää vartijoille mitään muuta, parta ei ole ainut palava asia teissä”, miehen katseessa ja olemuksessa oli jotain, mitä tämä ei itsekään uskonut kylmässä sellissä löytävänsä siitä. Tämä ei suojellut Mirayaa, koska Rayash halusi niin. Eldrin halusi itse suojella tuota kaikelta pahalta, ja siksi myös Kapyysi paloi tällä hetkellä maantasalle - ja siksi hän istui täällä vankilassa nyt, kun ei aikonut kenenkään antaa koskea Mirayaan pitkällä tikullakaan.

*

“Kapteeni, kapteeni Doulbtur!” ehkä korkeintaan viidentoista vuoden ikää tavoitteleva nuorimies juoksi kohti torinlaitaa, jossa Rayash oli palaamassa takaisin kartanolleen keskustassa. Se sai kapteenin pysähtymään ja kääntymään.
“Pyysitte ilmoittamaan, mikäli Kapyysissä tapahtuu jotain… Siellä oli räjähdys - ja valkohiuksinen nainen ja iso mies pidätettiin”, nuorukainen jatkoi hengästyneenä Rayashin arvioivan, hiljaisen katseen alla.
“Milloin?” Rayashin äänessä oli jotain tukahtunutta, ja miehen sydän oli ehtinyt hypätä jo aivan liian korkealle tämän kuullessa nuorukaisen kuvauksen valkohiuksisesta naisesta ja isosta miehestä Kapyysissä tapahtuneen… räjähdyksen jälkeen.
“Vain hetki sitten, etsin teidät heti”, nuorukainen nyökkäsi syvään, hengästymisen hitaasti väistyessä ja paljastaessa tämän sanoista kuuluvan pienen, hermostuneen äänen värinän. Rayash pudisti päätään vähän kuin keräten itseään kuulemansa jälkeen. Tuo kurotti sormensa taskuunsa ja ojensi kultaisen kolikon pojalle.
“Ostakaa itsellenne jotain tarpeellista”, tämä sanoi sitten. Miehen sävyyn oli eksynyt jotain huomattavasti lempeämpää kuin siihen aiempaan, tuhahdettuun ja tunteiden täyttämään kysymykseen.

Rayash astui pian nuorukaisen ohi ennen kuin tämä ehti edes livistää takaisin sivukaduille katseilta suojaan. Kapteenin pitkät askeleet lähtivät määrätietoisesti johdattamaan tätä Drienen vankilaa kohden. Rayash kulki edelleen hieman kytevän, sammutustöiden keskellä olevan Kapyysin ohitse ja näkyi sai jälleen pienen päänpudistuksen miehestä irti. Hän ei tiennyt, mitä muuta olisi voinut tehdä Eldrinin hyväksi enää - tuo oli hänen ystävänsä, ja silti tämä ei suostunut muuttamaan kartanolle, tai edes laivan miehistön kanssa sataman asuntoloihin. Sen sijaan maagikko valitsi paikakseen paskaisimman kapakan koko saaristossa, ja nyt Miraya oli eksynyt vielä samaan seuraan ja samaan paikkaan - oliko hän epäonnistunut suojelemaan tätäkin?
Pieni tuhahdus karkasi Rayashin huulilta Kapyysin jäädessä hänen taakseen, kun kapteeni järjesteli kasvoilleen sen ilmeettömän, arvovaltaisen ilmeen. Tuo suoristi asentonsa ja veti hartiansa taakse, suoristi viittaansa harteillaan ja pörhisti kaulassaan roikkuvan huivin suuremman näköiseksi ennen kuin työnsi vankiloiden ja vartijoiden parakin oven auki koputtamatta.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Kide »

Mirayan pyynnöistä huolimatta Eldrin paranteli asentoaan ja antoi omat uhkauksensa sellistään. Miraya ei edes uskaltanut ajatella kuinka suuriin ongelmiin hän oli Eldriniä vetämässä, mutta kaikista varoituksista huolimatta Trygin edelleen lähestyessä, Miraya oli helpottunut kuullessaan Eldrinin toisen varoituksen, joka miehen äänestä päätellen olisi viimeinen. Miraya vihasi itseään, kun ei vaatinut Eldriniä lopettamaan. Hän olisi voinut asettua eteen. Hän olisi voinut sanoa jotain, mikä olisi suututtanut Eldrinin ja saanut tuon kääntymään pois. Hän olisi, hitto vieköön, voinut vaikka käydä käsirysyyn tuon iljetyksen kanssa, jolloin Eldrin ei olisi voinut tehdä mitään Mirayan ollessa tulilinjalla. Sen sijaan Miraya vain seisoi kuin mikäkin pelkuri ja käänsi vielä päätään sivuun kuullessaan Eldrinin hiljaiset ja oudot sanat, jotka enteilivät pahaa. Miraya pelkäsi Eldrinin tuhoavan voimillaan puolet sellistä ja samalla loputkin mahdollisuutensa vapaudesta.
Ja myös se olisi yksin Mirayan syytä.

Mirayan odottamaa pamausta, rysähdystä tai edes huutojen kuoroa ei kuitenkaan kuulunut. Sen sijaan pientä humahdusta seurasi kiivasta hengitystä ja sen jälkeen vain yksi lapsenomainen kirkaisu, jonka Miraya sai yllätyksekseen huomata lähteneen Trygistä, kun uskalsi viimein katsoa. Mies tamppasi kädellään partaansa, joka oli puolet lyhyempi ja savusi. Sellin perältä kuului muutama naurahdus, mutta kaikki hiljenivät Eldrinin puhuessa jälleen. Maagikko ei vaivautunut edes korottamaan ääntään, mutta sai silti kaikkien huomion. Eldrinin olemuksessa oli jotain, joka riitti. Varsinkin yhdessä äsköisen taidonnäytteen kanssa.
Miraya katsoi Eldriniä yllättyneenä ja ylpeänä; tuo mies oli halutessaan paljon järkevämpi ja taitavampi kuin antoi kenenkään nähdä. Mirayan katse pehmeni, mutta hän käänsi sen nopeasti pois Eldrinin katsoessa häntä. Miraya sai taas yhden syyn lisää inhota itseään, eikä halunnut kohdata Eldrinin katsetta. Kuinka hän oli saattanut olettaa Eldrinistä heti pahinta? Kun Eldrin sen sijaan kerta toisensa jälkeen huolehti Mirayasta epäröimättä ja itsestään välittämättä. Mirayalla oli harvemmin tapana vähätellä itseään, päinvastoin, mutta juuri nyt hänestä tuntui, ettei hän ollut ansainnut tällaista ystävää.

Trygin kirkaisu oli kantautunut tyrmien ulkopuolelle ja käytävälle asti, jolla vartijoita oli. Yksi syöksyi sisään heti Eldrinin lopeteltua viimeistä varoitustaan ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään.
"Mitä täällä tapahtuu?" vartija tivasi harppoessaan ilmaa haistellen yhteisselliä kohti. Tätä vartijaa Miraya ei ollut nähnyt aiemmin.
"Teistä jokainen tietää säännöt varsin hyvin, täällä ei pössytellä! Noniin, kuka se oli?" Vartijan katse kiersi nopeasti Trygiin, joka taputteli edelleen savuavaa partaansa. "Tryg sinä paholainen, sinä jos joku tiedät kyllä säännöt."
"Mutta en minä..."
"Tarkoittanut polttaa partaasi, etpä varmastikaan. Ehkäpä siinä oli riittävästi opetusta tällä kertaa eikä sinua tarvitse viedä nurkkaselliin", vartija naurahti, mutta vakavoitui sitten. "Vaan tupakat tänne. Vai onnistuiko joku teistä piipun tuomaan?" Vartija heilutteli odottaivaisena sormiaan. "Noh?"
"Ei ole mitään tupakkaa, minähän sanoin. En minä polttanut..."
"Oli vain yksi ja Tryg tumppasi sen jo heiniin", kuului sellin perältä. Miraya huomasin sen olevan sama mies, joka oli aiemmin varoitellut Eldrinistä.
"Ei ollut tupakkaa, kun tuo..." Tryg alkoi osoittaa Eldriniä kohti, mutta vartija vain naurahti hänen päälleen: "Hyvä mies, kai parempaan pystyt kuin syyttämään seinään kahlittua. Sinun jaloissasi sitä tuhkaa on eikä hänen." Vartija selvästikin luuli palaneiden partakarvojen jäänteitä tupakaksi.
"Mutta..."
"Sanakin vielä ja muutan mieleni ja kuskaan sinut nurkkasellin pimeään. Onko selvä?"
Tryg päätti viimein olla hiljaa, ja Mirayan hartiat rentoutuivat.
"Hyvä. Kiitos, Narwen", vartija näytti osoittavan sanansa nurkan miehelle. "Saatoitpa lyhentää istuntoasi täällä päivällä tai parilla." Narweniksi kutsutulle miehelle nyökättyään vartija kääntyi vielä katsomaan Mirayaa. "Jahas, eivät ne pojat ihan omiaan puhuneet, täällähän on erikoisia vieraita tänään." Vartijan katse tutki Mirayaa kiinnostuneena, mutta ei samanlaisella ilkeydellä kuin toverinsa aiemmin. "Neidillä kaikki hyvin siellä?"
Miraya oli niin yllättynyt vartijan suorasta puhuttelusta, että säpsähti. "O-on", Miraya mumisi ja olisi halunnut potkaista itseään. Täällä ei ollut varaa näyttää heikolta. "Kaikki hyvin", hän jatkoi vahvemmalla äänellä ja oli aikeissa kysyä itsensä ja Eldrinin jatkosta huomatessaan tämän vartijan olevan paljon muita lähestyttävämpi, mutta tyrmien ovelta kuuluva kolina keskeytti hänet.
"Mutta hyvä herra, teidän täytyy odottaa..." kuului hengästynyttä puhetta ja kahdet askeleet. Miraya astui hieman eteenpäin, mutta ei nähnyt kunnolla tulijaa, jonka perässä kipitti äänestään päätellen toinen vartija. Myös uusi vartija oli käännähtänyt äänen suuntaan ja älähti yllättyneenä: "Hetkinen! Kuka teidät päästi sisään? Kahgal, mitä tämä merkitsee?"
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Tinanja »

Vartijoiden parakin aukityönnetystä ovesta astui sisälle keskipituinen, valkeahiuksinen ihmismies, jonka säänpieksemillä kasvoilla oli vakava, mitäänsanomaton ilme. Miehen hiukset oli sidottu löysälle poninhännälle tämän niskaan ja tämän harteilla roikkui polviin saakka yltävä punamusta viitta. Viitan alta näkyi muutamin kirjailuin koristeltu liivi, leveähihainen, ranteista tiukempi pitkähihainen tunika sekä suorat, tummat housut. Nahkasaappaat toivat askeliin painoa, ja miehen suoraselkäinen, itsevarma asenne sai tämän näyttämään pidemmältä, mitä tuo olikaan. Kapteenin olalla keikkui lisäksi vielä musta lintu, joka tarkkaili ympäristöään puristaen varpaillaan tiukasti isäntänsä olkapäätä. Rayash jätti vartijoiden parakin oven kokonaan auki, kun astui pitkin, suorin askelin sisälle ja lähti sellejä kohden.

Tiskin takaa nousi hitaasti, tilanteesta hämmentynyt vartija, joka kompuroi nopeasti kapteenin perään tuon astuessa sanomatta suoraan selleihin johtavalle käytävälle. Vartijan saadessa tasapainonsa takaisin mies otti muutaman juoksuaskeleen saadakseen luvattoman vierailijan kiinni. Kapteeni kuitenkin ohitti kokonaan vartijan sanat sanat, eikä välittänyt takaansa kuuluvista askeleista. Kuin tämä ei olisi edes huomannut hänen huomiotaan keräävää . Mies pysähtyi vasta takaseinustalla olevan sellin tasalle ja loi arvioivan katseen ensin kaikkiin selleihin lukittuihin henkilöihin ennen kuin katse pysähtyi hetkeksi Mirayaan, sitten Eldriniin ja lopulta nurkassa Narweniksi mainittuun mieheen. Huolimatta siitä, että hän oli jo saanut varoituksen häntä kohtaavasta näystä, se ei tehnyt tilanteesta yhtään sen helpompaa. Miraya istui perimmäisen sellin nurkassa vasten kylmää kiviseinää, hartiat paljaina ja korsetti juuri ja juuri riittävästi peittäen, jos katsoi oikeasta kulmasta. Eldrinin molemmat kädet roikkuivat seinillä roikkuvien kahleiden varassa ja mies näytti lyödyltä, mutta Rayash näki sen kuoren alle: tuon sisällä palava tuli, uhma auktoriteettejä ja tätä vastaan oli vaikea piilottaa häneltä. Hän ei olisi ollut niin pettynyt pelkästään Eldrinin pelastamisesta - mutta että Miraya oli myös täällä! Sitä, että Narwenkin olisi sellissä mädäntymässä ei Rayash ollut osannut odottaa. Toisaalta, hän nyt oli täällä jo muutenkin, niin miksi ei vetää myös tuota sellistä ulos. Joten, viimein Rayashin eriväristen silmien katse kääntyi vartijoihin, ja ensin Kahgaliksi nimettyyn vartijaan, ja sen jälkeen mieheen, joka oli hetkeä aiemmin yrittänyt saada hänen huomionsa uudemman kerran.

Eldrin oli kääntänyt katseensa partaansa sammuttavasta miehestä ovelle kuullessaan askeleet tuon vuoroon juuri tulleen vartijan tapaan. Mies ei voinut olla irvistämättä vähän itsekseen, kun tunnisti sisään astelleen miehen. Olisihan hänen pitänyt jo tunnistaa tämä askeleista, mutta oli vaikea uskoa Rayashin raahautuvan näin nopeasti tänne, hänen vuokseen. Olisi ihan eri asia, mikäli kapteeni oli kuullut Mirayankin olevan telkien takana. Samalla erityisesti Mirayan tilannetta koskevan helpotuksen seassa Eldrin tunsi jotain, mitä voisi kuvailla ehkä häpeäksi, peloksi, itseinhoksi. Hän oli jälleen telkien takana magiansa ja loitsujensa vuoksi, ja tällä kertaa hän oli raahannut Mirayan myös mukaan tähän läävään itsensä lisäksi. Jälleen Rayash oli se, joka pelastaisi hänet sellistä ja todennäköisesti myös oikeudenkäynniltä Doulbturien ja oman vaikutusvaltansa ansiosta samaan aikaan, kun hänen oma sukunsa kääntäisi paremmin selkänsä hänelle. Eldrin painoi päänsä alemmas ja jäi tiukasti tuijottamaan sellin lattiaa, eikä voinut olla puraisematta huultaan. Hän oli liian selvin päin tätä varten.

“Teillä on parempi olla erittäin hyvä syy miehistönjäsenteni vangitsemiseen”, Rayash huomautti sitten ennen kuin kumpikaan vartijoista sai sanakaan suustaan hämmennyksensä keskeltä. Miehen sanoissa oli kuiva kaiku, mutta kasvoilta oli vaikea lukea mitään sen poliittisen, kylmän ilmeen takaa. Pieni kulmien kurtistus kuitenkin karkasi tuon itsehillinnän läpi Kahgalin käden eksyessä tämän aseenkahvalle. Kevyesti, mutta silti. Kapteeni mittaili tuota päästä varpaisiin katseellaan.
“Voitte olla varma, ettei vartiosto pidätä ketään syyttä”, Kahgal puolustautui nopeasti ja Rayashin mielestä hieman turhan kärkkääksi vartijaksi. Sanat saivat kapteenin astumaan pari askelta sivummalle, jotta hän näkisi molemmat vartijat samalla kertaa, ja paremmin. Hitaasti mies risti kätensä rintakehälleen - tästä tulisi väittely… keskustelu, josta Rayash todennäköisesti nauttisi. Siinä kapteenin auktoriteetin käyttämisessä oli jotain tuota miestä miellyttävää, ja nyt hän voisi hoitaa sillä tyttärensä ongelman todennäköisesti yli-innokkaiden lainvartijoiden kanssa vain ikäväksi muistoksi ilman sen suurempia seurauksia. Eldrin… No, tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Rayash kaivoi tämän sellistä takaisin vapaalle jalalle.

“Hyvä herra, tulisitteko keskustelemaan tästä toimiston puolelle…”
“Se ei ole herra, eikä varsinkaan hyvä herra. Teille minä olen kapteeni Doulbtur, Valkoisen Lohikäärmeen kapteeni”, Rayash keskeytti Kahgalin sanat tiukasti ja katsoi tätä kulmiaan tyytymättömästi kurtistaen. Paksut kulmakarvat, merenkäynnin ahavoittamat kasvot ja rintakehälle ristityt kädet vain lisäsivät luot. Miehen äänessä oli matalaa auktoriteettiä, ja tämä suoristi entisestään selkäänsä.
“Ja te olette pidättäneet miehistönjäseneni Eldrin Virqenin, kirjanpitäjäni neiti Cabran sekä ystäväni Narwenin, ja vaadin tietää, mistä heitä syytetään, ja onko vangitsemisesta tehty syyttäjän päätös”, Rayash epäili, etteivät vartijat olleet edes aloittaneet raporttien kirjoittamista tai vieneet asiaa tämän toimiston ulkopuolelle vielä. Ehkä päivän, kahden… tai viikon päästä, mutta ei heti, sitä ei tapahtunut. Se olisi porsaanreikä, jota kapteeni aikoi hyödyntää - ja hyvällä tuurilla hänen ei tarvitsisi vaatia edes noiden kahden pomoa paikalle.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Kide »

Varmat askeleet etenivät käytävällä, vaikka niitä kahden vartijan sanat yrittivät hidastaa. Viimein Mirayakin pääsi näkemään tulijan eikä yllätykseltään ollut onnistua hillitsemään itseään: "Is-", hän aloitti ilme kirkastuen, mutta nielaisi lopun juuri ajoissa. "Itse kapteeni", Miraya mutisi nopeasti perään yrittäen korjata lipsautuksensa alkua siltä varalta, että joku oli ehtinyt sen kuulla. Mirayan helpotukseksi pikainen vilkaisu ympäriinsä kuitenkin vahvisti, että siitä tuskin oli huolta; kaikki olivat keskittyneet uuteen tulijaan ja vartijoihin. Tämä ei varmastikaan ollut jokapäiväinen näky täällä. Pidempään sellissä notkuneille tämän täytyi olla suorastaan viihdettä.
Miraya kohtasi isänsä katseen helpottuneena: nyt hän tiesi olevansa turvassa. Rayashin katse sen sijaan pysyi tiukkana, aina niin huolellisesti asetellun virallisen ilmeen alla. Samoin kuin sanat, jotka olivat pieni tökkäisy Mirayan vatsaan, vaikka hän tiesi varsin hyvin syyn. Vaikka hänen olisi jo pitänyt tottua tähän. Samasta syystähän hän oli juuri itse korjannut sanomisiaan, mutta tällaisen tunteiden myllyn jälkeen Miraya oli entistä herkempi. Hän olisi vain halunnut päästä ulos ja käpertyä isänsä viitan suojaan lämpimään välittämättä siitä kuka näki, mutta joutui vain pakottamaan itsensä paikalleen ennen kuin kalterioven liika läheisyys saisi hänet ryskyttämään sitä. Vai oliko Rayashin kylmyys sittenkin totta ja tämä oli ollut liikaa? Ehkä hän olikin täällä vain pelastaakseen Lohikäärmeen maineen, eikä mistään muusta huolesta.
Miraya jäi seisomaan niin suoraselkäisenä kuin itse pystyi, niin kuin hyvän miehistönjäsenen kuului, ja yritti pitää omankin ilmeensä vakaana, joskin vain kohtalaisin tuloksin.
Mirayan vilkaistessa Eldriniä ei mies ollut muuttanut asentoaan Rayashin saavuttua, mutta tuon näennäisen velttona roikkuvien käsivarsien lihakset olivat pingottuneet. Myöskään Eldrinin ilme ei antanut jatkuvaa välinpitämättömyyttä enempää ulos, mutta nyt Mirayasta tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että ehkä miehen sisällä heräsi jotain. Kuka ties mitä, mutta sentään jotain. Eldrin oli toki ollut joka käänteessä Mirayan apuna, mutta silti mies oli tuntunut Mirayasta erityisen etäiseltä. Mirayan oli aina ollut vaikea tulkita Eldriniä, mutta mikä tahansa muu kuin humalaisen piittaamattomuus tuntui juuri nyt parannukselta.
Sitten he molemmat saattoivat vain odottaa ja katsoa mihin heidän kapteeninsa valta riittäisi.

Rayash Doultbur näytti olevan elementissään. Hänen olisi luullut olevan se, joka kyyristelisi kahden vartijan välissä, mutta tilanne olikin toisin päin. Rayashin seurassa vartijat näyttivät varovan sanojaan ja tekojaan. Kapteenin korjaus hänen tittelistään olisi naurattanut Mirayaa, jollei hän olisi ollut tällaisessa pinteessä. Vaikka isän saapuminen toikin turvaa, ei heidän välissään tiukasti pysyvät kalterit ja Mirayan heittelehtivät ajatukset antaneet hänen rentoutua vielä.
Rayashin sanat ja vaatimukset saivat nuoremman vartijan jännittymään, mutta vanhempi ei enää alkujärkytyksestä toivuttuaan hätkähtänyt samalla tavoin. Hän paransi asentoaan ja hieroi kevyesti peukalolla miekan kahvaa.
"Kapteeni Doultbur", hän tervehti Rayashia päätään kevyesti nyökäten. "Olen komentaja Hamod Achard. Kuten vartija-alokas Kahgal ehdottikin, näihin kysymyksiin saamme paremmin vastauksia toimiston puolelta. Ja vieläpä rauhassa. Kaikki syytökset ovat kirjattuna kansliassa ja herra Jaflin voinee niitä teille näyttää, Kapteeni, sikäli kuin kyse tosiaan on miehistönne jäsenistä." Vartija viittoi Rayashin sivuitse takaisin oven suuntaan, valmiina liikkumaan, mutta ilmeisesti kapteenin ilme sai hänet luovuttamaan hyvin nopeasti. Achardin viikset värähtivät eikä hän selvästikään pitänyt tilanteesta. Hän tiesi oman asemansa ja arvonsa, mutta selvästi myös Rayashin, eikä ollut liian typerä jättääkseen sitä huomiotta.
"Kuten toivotte, Kapteeni." Komentaja sai lähes kokonaan piilotettua väsymyksen äänestään. Väsymyksen näihin korkea-arvoisiin, joille aina lopulta oli pakko antaa periksi. Hän suoristi ryhtiään ja risti kätensä selkänsä taakse – asento lausuntoa varten, joka ilmeisesti tuli selkärangasta, tahtomattakin. "Huomautan, että itse olen lausuntoja vain silmäillyt, enkä täten tiedä kaikkea."
Ennen aloittamista Achard vielä vilkaisi Eldriniä ja saatuaan hyväksyväksi tulkittavan eleen aloitti: "Eldrin Virqen on syyllistynyt usean kuolemantuottamuksen yritykseen ja tuhopolttoon. Hän on ilmeisellä magian väärinkäytöllä aiheuttanut mittavia kustannuksia ammatinharjoittajalle, nimen näkisimme papereista, ja vienyt hänen elantonsa. Muitakin syytöksiä oli, mutta ne joudumme tarkistamaan kirjanpidosta. Syyttäjälle tietoja ei ole vielä ehditty viemään tarkempaa tutkimusta varten. Kuten ei neiti Miraya... Cabrankaan", komentaja näytti muistelevan nimeä hetken ja haki varmistusta Rayashin kasvoilta, "Hän olikin jokseenkin poikkeuksellinen tapaus." Achard kääntyi katsomaan Mirayaa. "Neiti Cabra, entä te? Sallitteko Kapteeni Doultburin kuulevan syytöksenne?"
Miraya nyökkäsi.
"Entä kaikkien muiden?"
Miraya ei osannut sanoa mitään. Achardin sijasta hänen katseensa kääntyi Rayashiin kysyvänä. Miraya ei olisi halunnut isänsä lähtevän, mutta ei ollut itsekään varma mitä hänen papereihinsa oli kirjoitettu ja olisiko parempi, jos puolet Dionen katurotista eivät sitä kuulisi. Oikeastaan olisi parempi, jos Rayashkaan ei sitä kuulisi, mutta se ei tässä tilanteessa tainnut olla vaihtoehto mikäli Miraya mieli päästä ulos täältä. Sitä paitsi, hänen ulkonäkönsä tällä hetkellä oli varmaan kertonut jo tarpeeksi.
Saamatta Mirayalta vastausta Achard kääntyi vielä Narwenin puoleen. Jo ennen kysymystä Narwen nyökkäsi hyväksyntänsä, vaikka katsoikin tilannetta edelleen tuuheat kulmakarvat korkealle otsalle nousseina.
"Oletteko varma, ettemme jatkaisi keskustelua yksityisesti, Kapteeni Doultbur?" Achard ehdotti uudemman kerran Rayashia kysyvänä katsoen ja viittoen jälleen käytävän ja sen päässä odottavan oven suuntaan. Vierestä kuului hentoa narinaa, kun Kahgal liikutteli levottomasti jalkojaan.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Räjähdyspisteessä

Post by Tinanja »

Rayashin läpitunkeva katse siirtyi hitaasti tuosta edessään hänelle äsken vielä vastaan väittäneestä vartijasta tuohon toiseen mieheen, joka nyt esittäytyi hänelle komentajana. Jos Rayash ei olisi ollut niin ilmeidensä tasalla, olisi tämä katsonut komentajaa nenänvarttaan myöten - olihan tämä selkeästi häntä nuorempi. Kapteenilta ei jäänyt huomaamatta se tuskin huomattava huokaus tämän puhutellessa häntä - tuo ei selkeästi pitänyt siitä, miten hän oli valmis käyttämään asemaansa ja arvovaltaansa. Tämä todennäköisesti oli paikallisia, sillä nuorena tuollaiseen asemaan pääsy vaati taitoa luovia sekä politiikan että vartioston komentoketjujen ja käskyjen seassa. Mutta Rayash ei tunnistanut tämän sukunimeä - tämä ei ollut ainakaan Drienellä sukunsa kanssa erityisen merkittävä. Muista kaupungeista mies ei osannut nimetä kuin suurimmat ja hallitsevimmat henkilöt, eikä Achardin nimi kuulostanut sopivan sinnekään. Mutta saaristosta tämä todennäköisesti oli, vaikkei välttämättä Drieneltä. Kapteeni seisoi paikallaan ja mittaili tätä edelleen katseellaan tuon aloittaessa kertomuksensa siitä, mistä Eldriniä syytettiin.

Kuolemantuottamuksen yritys oli paljon parempi syytös kuin kuolemantuottamus, Rayash totesi itselleen. Ilmeisesti kukaan ei ollut kuollut, joten hänellä oli mahdollisuus vielä kävellä täältä ulos Eldrin kannoillaan. Tuhopoltto oli pelkkää materiaa, ja materian saattaisi korvata rahalla - sitä paitsi Kapyysin omistaja oli ei-kukaan, tällä ei olisi juuri mitään sananvaltaa mikäli tämä päätyisi oikeuteen. Paikka oli ollut kaupunginjohdon silmien alla vuosikausia ränsistyneen julkisivunsa vuoksi, mikä teki siitä lausuntojen mukaan sopimattoman kaupungin kuvaan. Mutta Miraya… tämän asusta päätellen tuo oli eksynyt tielle, josta Rayash ei olisi halunnut tuota käydä hakemassa pois. Tie, josta hän varmasti kuulisi myöhemminkin ties mitä reittiä… Mutta ehkä Eldrin voisi saavuttaa osan Rayashin vaikeasti saavutettavasta anteeksiannosta sillä, että vaientaisi muutaman asiasta vähän liikaa huutelevan henkilön.

Ajatus sai Rayashin katsomaan tiukasti Eldriniin ennen kuin kapteeni kääntyi kannoillaan ja asteli Achardin perässä vartijoiden parakin toimiston puolelle. Toimistoksi muutettu nurkkaus sisääntuloaulan yhteydessä oli karu. Yksinkertainen pöytä toimitti kirjoituspöydän virkaa, ja sen päällä oli sekalainen lajitelma kansioita sekä papereita, mustepullo, pari sulkakynää ja sekalaista roinaa, jonka joku vartijoista oli siihen jättänyt. Seinustalla oli arkistokaappi, joka pursusi sinne tungettujen kansioiden ja papereiden ansiosta, eikä Rayash uskonut kaikkien niiden päätyvän edes syyttäjän pöydälle, vaikka tarvetta olisikin.
Kapteeni vilkaisikin odottavasti Ackardiin heidän päästyään kuuloetäisyyden päähän vangeista. Kädet oli edelleen ristitty miehen rintakehälle, eikä tämä näyttänyt lainkaan tyytyväiseltä vallitsevaan tilanteeseen.

“Niin, neiti Cabran syytökset”, Ackard sanoi hiljaa Rayashille nyökäten ja asteli kirjoituspöydän taakse viiksiään sukien.
“Ikävä kyllä syytöksien lista on merkittävä. Häntä syytetään siveettyömyydestä julkisella paikalla, tuhopoltossa avustamisesta, väkijoukon villitsemisestä sekä luvattomasta ammatinharjoittamisesta Kapyysissä… Herra kapteeni, ymmärrätte varmasti mitä ammatinharjoittamista tässä tarkoitetaan”, Ackard vilkaisi lähes varovasti kulmakarvojensa alta Rayashiin, jonka kasvojen ilmeettömyys jatkui edelleen. Tosiasiassa tuo laskeskeli, miten suurta summaa vastaan vartija suostuisi laskemaan Mirayan ja Eldrinin vapaalle jalalle täältä. Sen jälkeen hän saattaisi kysellä pariin palvelukseen vastapalvelusta ja toivottavasti saisi tämän lakaistua kauniisti maton alle. Miraya varsinkaan ei ansaitsisi merkintää mihinkään virallisiin kirjoihin.
“Lisäksi… Narwen”, Ackard vilkaisi uudemman kerran Rayashiin papereiden seasta ja kurottautui ottamaan kansion välistä pilkistävän paperin. “Häntä syytetään julkisella paikalla juopumisesta sekä näpistyksestä torilla”, Rayash olisi voinut arvata Narwenia koskevat syytökset ennen kuin Ackard oli ehtinyt edes mainita niitä, mutta sekään ei saanut miehen ilmettä muuttumaan. “Hänen tilanteessaan vapautumista vastaan on määrätty kolmen kultarahan sakko”, vartija jatkoi vielä.

“Kaikkia syytöksiä, murhaa sekä varsinaista kuolemantuottamusta lukuunottamatta on mahdollista vapauttaa vangitut sovittua rahasummaa tai määrättyä sakkoa vastaan”, Rayash totesi sitten vartijalle välittämättä, että tunsi tuon Kahgaliksi nimetyn vartijan katseen selässään. Isray kääntyi vähän ja kallisti päätään jääden tuijottamaan Ackardia.
“Siinä olette oikeassa, arvon kapteeni”, Ackard myönsi. Mies tiesi, mihin tämä menisi - sillä kaikella poliittisella arvovallallaan kapteeni haluaisi saada miehistönjäsenensä vankilasta ulos, ennen kuin syytökset ehtisivät syyttäjälle asti. Ennen sitä tämä todennäköisesti yrittäisi saada syyttäjän toimiston kiinni, tai ulkoistaisi sen jollekulle muulle. Syyttäjä voisi katsoa sivuun, tai määrätä sakot vankilatuomion sijaan, jolloin kaikki kolme vankia pääsisivät kävelemään vapaasti takaisin kaduille. Se ei ollut suoranaista korruptiota, ei sen täydessä merkityksessä, mutta jotain lain oikean ja väärän puolen erottavalla viivalla taiteilua.
“Komentajana teillä on oikeus määrätä tämä summa ja vapauttaa sekä neiti Cabra, Narwen, että Eldrin Virqen”, Rayash huomautti sitten.
“Nuorena tuollaisen aseman saavuttaminen on ansioituneen työn tulosta, joten ymmärrät varmasti tämän tilanteen tärkeyden sekä minulle että tällä hetkellä telakalla olevalle laivalleni”, kapteeni jatkoi. Vaikka miehen äänensävyssä ei ollutkaan varsinaisesti tunteita, oli selvää että asia oli hänelle tärkeä. Tämä seisoi edelleen yhtä suoraselkäisenä siinä Ackardin edessä, mutta oli sentään laskenut puuskaan nostetut kätensä lepäämään asevyönsä tasalle.
Locked