Unohdettu aikalinja: 0.210401

Ceresiä koskematon tai koskeva taide, kirjoitukset... mitä haluattekaan julkaista foorumilla. Lisäksi Ceresparodiat kuuluvat tälle alueelle.
Post Reply
User avatar
Arlin
Rakega
Posts: 105
Joined: Sat Sep 02, 2017 8:10 pm
Location: Karan

Unohdettu aikalinja: 0.210401

Post by Arlin »

Unohdettu aikalinja: 0.210401

Ajaton sali, jonka luokse sekalainen ryhmä saapui, oli yhtä mahtava kuin he kuvittelivat. Maailman tämänhetkisin suurin ongelma varmasti ratkeaisi Salin avulla. Salin salaisuudet pysyivät tiukasti kiinni suurten ovien takana. Legendat sanovat, että Ajattoman salin voi avata ainoastaan Ajan miekalla. Valitettavasti miekkaa ei näkynyt lähimain, joten he joutuivat uhmaamaan legendaa ja turvautumaan Lalfarin tiirikointitaitoihin.

Samanaikaisesti Aleo oli siirtynyt muusta ryhmästä syrjemmälle ja pois muiden näköpiiristä toteuttaakseen omia suunnitelmiaan. Aleo kumartui kätelläkseen itseään paljon lyhyempää henkilöä.
”Kuten sovittu, Atlas saa kolme lästiä, kuusi kippuntaa ja viisi leiviskää uraania. Vastapainoksi te saatte piirustukset Atlas-ohjuksesta”, Aleo hymyili omahyväisesti.
”Sovittu. Teemme viralliset vaihtokaupat myöhemmin”, paksupartainen kääpiö vastasi tälle ja tämän seurassa olevat muut kääpiöt nyökkäsivät.
”Ja… Meidän on pidettävä tämäkin kohtaaminen salassa”, Atlashaltia sanoi alakuloisena.
”Ymmärrämme. Eihän se olisi soveliasta, että meidät nähdään näin. Atlashaltiat ja kääpiöt. Tekemässä yhteistyötä”, kääpiö vastasi ymmärtäväisen oloisesti. Aleo päästi vastahakoisesti irti kääpiön kädestä ja palasi takaisin Salin ja muiden seuraan. Atlashaltia piteli kyyneleitään ja palautti seuran tunteman ryhtinsä takaisin saapuessaan Salin ympäröimään aukeaan.

Tällä välin Lalfar oli vihdoinkin ja viimein saanut legendaarisen Ajattoman salin oven kahvassa olleen munalukon tiirikoitua auki. Valo avautuvasta ovenraosta valaisi koko aukean. Seuran matka oli tulossa päätökseen. Ezram vilkaisi Ioachimia. Tämä saattoi olla viimeinen kerta, kun he näkisivät toisiaan. Hänen oli kerrottava sanottavansa nyt eikä myöhemmin.
”Ioachim… Tämä saattaa tulla nyt yllättäen, mutta haluan sinun kuuntelevan minua hyvin tarkkaan”, Ezram selitti vakavana. Ioachim katseli Ezramia kieltämättä hiukan yllättyneen oloisesti.
”Kerro toki”, Ioachim rohkaisi. Hänellä ei ollut hajuakaan, mistä Ezram halusi tässä kohtaa kertoa.
”Asia on nimittäin niin, että… olen isäsi”, Ezram paljasti ilme muuttumattomana. Ioachimin silmät suurenivat ja suu loksahti auki. Hän ei tiennyt miten reagoida tai miten vastata tähän paljastukseen. Nuoren miehen pää meni pyörälle koittaessaan ajatella asiaa, mutta samalla hänen täytyi valmistautua oven takaiseen tuntemattomaan. Ioachimin kääntäessään katseensa muualle, Ezram hymähti itsekseen. Eihän tämä tietenkään ollut totta. Kunhan tämä sai viimeisen kerran höynäyttää poikaa.

Oven aukeaminen ei jäänyt pelkästään seuran nähtäväksi. Kauempaa, paljon kauempaa, korkealta puitten yläpuolelta valtiaslohikäärme ja pieni, ihmisen kokoinen hahmo valtiaslohikäärmeen pään päällä seurasivat tilannetta myös.
”Vihdoinkin. Kaikki on mennyt täsmälleen suunnitelmieni mukaan. Kaikki palaset ovat tismalleen loksahtaneet kohdilleen. Kaikki pelinappulat ovat tarkalleen oikeilla paikoillaan”, hahmo hieroi käsiään yhteen.
”Kukaan ei osannut arvata, että minä, Tessa Cordove, oli kaiken tämän takana”, Tessa julisti ääneen, vaikka vain valtiaslohikäärme oli kuuntelemassa. Valtiaslohikäärme tiesi jo tämän.
”Oli kriittistä, että juuri valitsemani henkilöt löysivät oikeaan pöytään Harjavan kievarissa. Pöydän muoto ja koko täytyi olla oikea. Pöydän koristeet piti houkutella oikeat henkilöt paikalle ja pitää muut poissa”, Tessa alkoi selittämään toteuttamaansa suunnitelmaa.
”Phoebessa piti vain pitää seura istumassa Valkoisessa lohikäärmeessä niin kauan, että he lähtisivät oikeaan aikaan liikkeelle tavatakseen kaksi muuta valitsemaani henkilöä. Thalassahaltiakylässä Atlashaltialle piti vain tarjota oikeanlainen aamupala, jotta tämä kertoisi tietämänsä muulle ryhmälle. Muista järjestelyistäni minun ei tarvitsekaan mainita todistaakseni nerouteni” tarjoilija ylpeili.
”Mikään tästä eteenpäin ei voi mennä pieleen! Vai mitä?! Olen nero! Olen NERO! OLEN NE-”, Tessa putosi tämän jälkeen pään päältä valtiaslohikäärmeen nyökätessä vastaukseksi.

Ovi oli avautunut kokonaan ja ryhmä näki valon keskeltä kävelevän hahmo heitä kohti. Seura kohotti aseensa uutta tulijaa kohti, mutta laski saman tien nähdessään, ketä tulija todellisuudessa oli. Taenyathar vielä murisi, mutta ei aikonut purra. Olihan hän sentään 5000 vuoden sisällä oppinut joitakin käytöstapoja. Heitä kohtaan käveli pitkä ja hoikahko ihmismies harmailla hiuksilla ja paralla. Tällä kertaa Ezramin suu loksahti auki.
”Ioachim?” Ezram lausui typertyneenä ja varmisti itselleen vieressä seisovan pojan vielä olevan paikalla.
”Mitä teet siellä ja miksi olet vanha? Ja miksi olet myös tässä?” Ezram kyseli panikoiden ja vaihdellen katsetta molempien Ioachimien välillä.
”Tulin korjaamaan tämän aikalinjan. Olemme pahasti menneet sivuraiteille. Tarina on pitkä ja minulla ei valitettavasti ole aikaa selittää kaikkea. Teidän on vain luotettava minuun ja annettava vaatteenne. Mutta ennen sitä minun on korjattava yksi pikkuvirhe”, vanha Ioachim katsoi nyt yksin Ezramia.
”Et ole isäni, vaan minä olen sinun isäsi”, vanha Ioachim korjasi. Nuori Ioachim ei tiennyt enää mitä uskoa ja Ezram katsoi tilannetta kauhuissaan.
”Eeeeeiiiiiiii!” Ezram huusi yläilmoille.

Samaan aikaan valon luota astui toinenkin hahmo. Tällä kertaa hahmo oli vieläkin vanhempi henkilö. Hahmo oli haltia ja sillä oli kädessään tutun näköinen sauva.
”Pyhät helmipähkinät! Sehän olen minä!” Llianjin huudahti tajutessaan.
”HmphadaHmphadaHmphada…”, vanhempi Llianjin vastasi epämääräisenä.
”Voi ei! Se on jo tapahtumassa! Tämä aikalinja on hajoamassa jo nyt käsiin!” vanha Ioachim totesi huolissaan.
”Sauvani kautta! Emmekö voi tehdä asialle mitään? En halua päätyä tuollaiseksi!” Llianjin osoitteli huolissaan vanhempaa kaksoisolentoaan.

”Olkaa huoletta! Minulla on onneksi idea, miten korjata tämä kaikki”, vanha Ioachim vakuutteli. Samaan aikaan Salista juoksi esille uusi henkilö, kolmas Ioachim, jonka silmät oli peitetty mustilla lasilaitteilla.
”Huono idea #2. Voin kertoa, että se ei ainakaan tule toimimaan, #13 kokeili jo sitä. Mitään ei mennyt paremmaksi ja menetimme samalla historiastamme huuhdottavat vessat”, uusi Ioachim kertoi.
”Mitkä?” Io #2 ihmetteli.
”Täsmälleen”, uusi Ioachim vastasi. Pian tämän jälkeen Salista käveli kaksi Ioachimia lisää.
”Olette taas myöhässä #21 ja #34. Io #2 oli taas menossa pilaaman kaiken”, lasillinen Ioachim kertoi saapuneille Ioille.
”Mikä idiootti”, Io #21 naurahti seuralle tutunomaiseen tapaan.
”Se oli myös sinun ideasi”, #34 muistutti.
”Aivan… aikamatkustus on monimutkaista”, #21 vastasi nöyränä.

Muulla seuralla oli kieltämättä hankaluuksia käsittää koko tilannetta. Salin oven edessä seisoi jo neljä eri Ioachimia ja heidän seurassansa oli vielä yksi. Llianjinilta meinasi mennä hermot.
”Suuret aamumangit sentään! Kai tässä jotain pitäisi olla tehtävissä”, Llianjin painosti. Hän ei tosiaankaan halunnut menettää järkeään. Ainakaan niin, että muu seura ja kaikki nämä Ioachimit muistaisivat sen. Lasillinen Ioachim nosti tässä välissä kätensä saadakseen kaikkien huomion jälleen itseensä.

”Olen vanhimpana Iona miettinyt asiaa pitkään ja tullut siihen tulokseen, että aikamatkustuksella ei pysty korjaamaan kaikkea. Pienimmät virheet on vain annettava olla. Tämän aikajanan saa parhaiten korjattua, jos #1 ei lähde korjaamaan muuta kuin valtiaslohikäärmetehtävän kannalta vaadittavat asiat. Kaikki pitäisi siten korjaantua entiselleen… Paitsi ne huuhdottavat vessat pysyvät keksimättä”, vanhin Ioachim ehdotti ja laski kätensä osoittamaan seuran tutuinta Ioachimia. Muut Iot vaihtelivat katseitaan toistensa kesken, mutta lopulta nyökyttelivät hyväksyttävästi. Myös nuorin Io, #1, nyökkäsi. Vanhin Ioachim hymyili tyytyväisenä tulokseen. Kaikki lopulta hoitui yksinkertaisesti. Muiden ei tarvitse tietää, että hän lähti alun perin käyttämään Salia tasoittaakseen Aleon maksamaa palkkaansa normaalille tasolle. Päätökseen tultua, maailma muuttui kaikkien ympärillä takaisin lähes normaaliin muotoonsa.
Lakimies Firdorn | Katuvaras Lalfar
Post Reply