Suurkaupungin sykkeeseen

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

Naenija seurasi Ingvildin perässä tietämättä heidän määränpäätään ja sitä edes suuremmin miettimättä. Hän luotti Ingvildiin ja keskittyi reitin sijasta katselemaan ympärilleen. Kuten Phoebessa, myös täälläkin vastaan kulki kaiken näköistä, kokoista ja rotuista väkeä, mikä nosti hymyn haltian kasvoille. Täällä, tai ainakin tällä ilmeisesti yhdellä pääkaduista, väkeä oli kuitenkin enemmän kuin mihin Nana oli Phoebessa tottunut ja itse katukin oli leveämpi. Nafin tämä yllättävä väenpaljous nosti varpailleen ja sai huiskimaan häntäänsä levottomasti, minkä vuoksi Nana nosti hupun puoliksi päähänsä antaakseen Nafille suojaa ja myös peittääkseen sitä mahdollisilta katseilta. Nana ei kaivannut heidän suuntaansa turhaa huomiota. Hän ei koskaan ollut välittänyt huomiosta, mutta sitä Nafilla valitettavasti oli tapana herättää uusissa paikoissa.
Hetken haltia kaipasi Phoebea, sen tuttuja katuja ja hänen kotinsa puolta kaupungissa, missä kukaan ei enää kiinnittänyt Nafiin sen suuremmin huomiota. Mutta se tunne oli yhtä nopeasti ohi kuin syntyikin, Nanan jatkaessa näiden ylväiden ja suurten rakennusten ihailua, jotka tätä katua reunustivat. Kaikki oli hyvin samanlaista kuin Phoebessa, mutta monelta osin hieman suurempaa ja ehkä koreampaakin.

Hetken aikaa Ingvildin ratsun kannoilla kopisteltuaan Nana huomasi hieman laskeutumaan alkaneen kadun päässä avautuvan toriaukean, jonka hämärtyvä ilta oli jo lähes tyhjentänyt. Hän olisi mielellään nähnyt torin, vaikka viimeisetkin kauppiaat tekivät parhaillaan lähtöä, mutta Ingvild ohjastikin ratsunsa yllättäen pienemmälle sivukadulle. Pian he saapuivatkin majatalon pihaan, jonka suosiosta kertoi niin tallin ruuhkaisuus kuin sisältä kantautuvat äänetkin. Heidänkin hevosilleen luvattiin kuitenkin löytyvän paikka, joten Nana toivoi tilaa löytyvän myös majatalon huoneista.
Nana seurasi Ingvildin jalanjäljissä sisään asetellen vaivihkaa huppuaan paremmin sen minkä kantamuksiltaan pystyi. Pian Nafista ei näkynyt sivusta katsoen kuin punaisen kuonon pää, jota se työnsi paremmin esille uudesta paikasta kiinnostavimmat tuoksut helpommin napatakseen.
Ingvildin avatessa oven heitä vastaan työntyi hyvin lämmin, lähes tunkkainen ilma, jonka Nana kuitenkin otti ilolla vastaan illan viileyden jälkeen. Puheensorina huumasi korvia ja tuoksut valloittivat nenän. Nanan vatsakin heräsi muistuttamaan omistajaansa siitä, että se oli jo hetken joutunut olemaan tyhjillään. Ensisilmäyksellä Ingvildin valitsema majatalo vaikutti hyvin kotoisalta ja lämminhenkiseltä, ja ruuankin täytyi tuoksuista sekä asiakasmäärästä päätellen olla hyvää. Ingvildin saama vastaanotto oli yllättävästi yhtä lämmin kuin majatalokin ja isännän kaverillinen käytös toista haltianaista kohtaan nosti hymyn Nanankin huulille. Tämä paikka selvästi oli tuon opettajan suosiossa, eikä varmastikaan tyhjän takia.
"Hauska tutustua", Nana tervehti ojentaen kättään Ingvildin esittelemälle isännälle. "Sinulla on ihastuttava majatalo täällä", hän lisäsi hymyillen lämpimästi.
Majatalo oli juuri niin täynnä kuin jo pihan puolelta oli saattanut olettaa, mutta heidän onnekseen yksi huone löytyi vielä. Eikä Nanaa haitannut, vaikka he joutuivat sen huoneen jakamaan. Ilmainen aamupala hyvitykseksi tuntui lähes ylellisyydeltä – eihän se isännän syytä ollut, että huoneet oli jo ehditty varata –, mutta ilmeisesti Ingvild koettiin tärkeäksi asiakkaaksi täällä.
Nanalla oli onnea, että hän sai olla matkalla juurikin Ingvildin kanssa.

Heidän huoneensa osoittautui kohtuullisen kokoiseksi, siistiksi ja yksinkertaiseksi, joskin hieman viileäksi ikkunaluukkujen ollessa auki. Muuta he eivät olisi tarvinneetkaan, mutta saivat hieman enemmänkin, sillä avonaisesta ikkunasta löytyi kaunis näkymä torille. Todennäköisesti kolmannen kerroksen huonekin lämpenisi hyvin nopeasti ikkunan sulkemisen jälkeen.
Asetettuaan omat tavaransa toisen sängyn vierelle Nana laski huppunsa ja päästi levottomasti kuikuilevan Nafin lentokierrokselle huoneeseen. Itse haltia kipitti ikkunan äärelle ihailemaan maisemaa. Talot ja muut rakennukset näyttivät torin jälkeen jatkuvan loputtomiin hämärtyvän illan vain korostaessa vaikutelmaa. Ensimmäisiä lyhtyjä oli jo sytytetty sinne tänne ja ne tuikkivat kuin tulikärpäset rakennusten metsän siimeksessä.
"Tämä on kaunis kaupunki", Nana huokaisi kääntyessään Ingvildin puoleen. "Lähtisin mielelläni kaupungille syömään ja näkemään sitä vielä lisääkin", hän jatkoi vastaukseksi. "Mutta odotatko ihan hetken... Nafi", Nana kutsui sitten ja katon rajassa lehahdellut lisko palasi kuuliaisesti emäntänsä ojennetulle käsivarrelle. "Nyt on tilaisuutesi", Nana totesi siirtäen liskoa käsivarrellaan ikkunaa kohti. "Tämän jälkeen joudut taas olemaan pitkään hupun alla."
Nafi hypähti kädeltä ikkunalle ja siitä lentoon. Se syöksyi ensin noin kerrosta alemmaksi kaartaen sieltä nousuun korkealle majatalon harjan tuntumaan. Siellä lisko kiepautti muutaman vauhdikkaan ympyrän, kunnes Nanan kutsu sai sen palaamaan takaisin.
"Noniin, olemme valmiit", Nana hymähti ohjatessaan Nafia takaisin olkapäälleen. "Ai niin", hän jatkoi yllättäen ja kaivoi viitan alta, olalleen jättämästä pienestä laukusta esiin rahapussin. "Tässä puolet maksusta", hän ojensi sayr-pinoa Ingvildille, "yksi dene ja kaksi sayriahan se oli, jos oikein näin?"
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

Ingvild seurasi katseellaan Nafia, joka teki kierroksia huoneen katonrajassa, ja näki, miten naenija päästi liskon lentämään ikkunasta ulos kaupungin hämärään, kattojen yläpuolelle. Näylle ei voinut olla hymyilemättä, ja oli mielenkiintoista, ja mukavaa nähdä miten läheinen suhde noilla kahdella oli. Sillä aikaa maagikko oli kuitenkin riisunut päälitakkinsa, ja viittansa paljastaakseen hyvin avoimen mekkonsa ja korsettinsa paremmin näkösälle. Tuo heilautti viittansa takaisin ylleen ennen kuin oli valmis jatkamaan matkaansa - ulkona oli kuitenkin viileää, ja he joutuisivat kävelemään kaduilla jonkin aikaa ennen kuin maagikon ajattelema ravintola voisi tervehtiä heitä lämmöllään ja herkullisella ruuallaan. Ja ehkä siitä matka voisi jatkua vielä ainakin hetkeksi kapakkaan asti?´Ingvild hymyili vähän ajatukselle, ja vilkaisi sitten Naenijaan, kun Nafi oli lennähtänyt takaisin naisen olkapäälle.
“Metis ei erottele sitä, olenko vuokrannut yhden vai kahden hengen huoneen”, Ingvild pudisti päätään Naenijalle naisen etsittyä kukkarostaan rahoja maksaakkseen oman osuutensa majatalossa yöpymisestä. “Joten en voi hyväksyä rahojasi”, nainen hymyili lämpimästi haltialle, ja ilmeeseen palasi sen tietty ilkikurisuus, joka siinä usein oli. “Olettaen, että et aio mennä kertomaan rehtorille, miten yövyin yhdessä Dionen suosituimmista majataloista Metiksen kustannuksella, ja unohdin mainita, että huone oli kahdelle hengelle?” tuo kohotti kulmiaan levitessä Ingvildin kasvoilla entisestään. Majatalo oli kuitenkin hyvin kohtuuhintainen, joten kukaan tuskin katsoisi hänen kulujen erittelyään edes kahdesti, kunhan työtehtävät olisi tehty ja joitain tiettyjä kauppiaita painostettu uudemman kerran sopimusten noudattamiseen.

Kaksikon matka Dionen hiljentyville kaduille ruuan perässä alkoi pian, kun he olivat astuneet majatalon ovesta ulos. Majatalolla oli hyvää ruokaa, joka varmasti pitäisi nälän poissa, mutta ennen kaikkea tämä oli Naenijan ensimmäinen kerta kaupungilla - ja majatalossa ruokailu olisi tylsää. Sen sijaan Ingvild johdattikin tuon suuren, nyt kauppiaista ja kojuista lähes tyhjän torialueen reunoja pitkin muiden seassa kohti ravintolaa, joka oli paikallisten kaupungissa työskentelevien sekä satamatyöntekijöiden suosiossa. Monet pitkältä matkalta palaavat pysähtyivät myös ruokailemaan edullisen, mutta herkullisen ruuan perässä, eikä Ingvild halunnut olla poikkeus. Jos kaupungissa kuulisi uusimmat uutiset nopeiten toiselta puolelta maailmaa asti, se olisi tämä kyseinen kadunkulmassa sijaitseva ravintola.

Heitä tervehti heti ovensuussa moniulotteinen ruuan ja juoman, lyhtyjen ja asiakkaiden tuoksut keskenään sekoittava lämmin ilmavirtaus. Lämmin, kodikas valaistus ravintolaan oli saatu seinille ripustetuista lyhdyistä ja massiivispuiset pöydät ja penkit kulkivat seinustalla suorakaiteen muotoisessa tilassa.
“Useat pidemmältä Dioneen saapuneet syövät usein täällä”, Ingvild totesi sitten Naenijalle, kun he astuivat sisälle tupaten täynnä olevaan ravintolaan. Nainen antoi viittansa valua taaemmas hartioillaan paljastaen avoimen kaula-aukkonsa. Tuo asteli peremmälle ja vilkaisi arvioiden ympärilleen etsien heille sopivaa istumapaikkaa samalla, kun käveli tiskille.
“Iltaa”, nainen hymyili lämpimästi tarjoilijalle. “Jos teillä on jotain tuoretta kalaa sisältävää, niin ottaisin mielelläni sitä. Ja olutta toki”, tämä nyökkäsi vielä ja vilkaisi Naenijaan. “Entä sinä?” Ingvild jatkoi sitten ja vilkaisi uudemman kerran sen jälkeen ravintolaa, huomaten siinä sivustalla olevan pöydän penkin ääressä sopivan kolon, johon he voisivat mahtua istumaan. Sitä paitsi pöydässä näytti istuvan useampikin pidemmältä tänne eksynyt, joten näiltä kuulisi uusimmat uutiset toiselta puolelta maailmaa - ainakin toivottavasti.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

"Ahaa, aivan", Nana totesi tallettaen hieman nolostuneena rahojaan takaisin pussiin. Tietysti Metis maksoi matkan kulut Ingvildille, olisihan hänen pitänyt se tietää. "Tässä rahatilanteessa minulla tuskin on tarvetta hakea itselleni lisäkuluja", hän vielä vastasi Ingvildin leikkimieliselle piikittelylle hymyillen itsekin. Nana veti ikkunaluukut kiinni ja nosti hupun päähänsä Nafin suojaksi. "Olen valmis lähtemään heti, kun arvoisa oppaanikin on", Nana intoutui itsekin vitsailemaan ja hymyili leveästi Ingvildille. Toisen naisen rentous oli tarttuvaa.

Dionen keskustan kaduilla oli rauhallisempaa kuin päivällä, mutta silti siellä riitti edelleen enemmän kulkijoita kuin Phoeben hämärtyvissä illoissa. Matkalla Nana ihaili suurta toria, josta uskoi päivisin löytyvän ihan mitä vain ikinä saattoi haluta. Hinta olisikin sitten aivan oma kysymyksensä. Nana myös kyseli yhtä ja toista Dionesta ja heidän ohittamistaan erikoisemmista rakennuksista yrittäen samalla luoda pientä kartan palasta päässään, vaikka se hämärässä hankalaa olikin.
Kadut sujahtivat heidän ohitseen nopeasti, kun katseltavaa riitti, ja pian he jo seisoivat Ingvildin valitseman tavernan edessä. Ruuan tuoksu levisi ulos asti, mutta sisällä se oli aivan omaa luokkaansa. Myöhäisellä illallisella tai tuopin ääressä oli tuvan täydeltä väkeä. Ingvild selvästi tunsi suositut paikat täällä.
"Voisi siis sanoa, että olemme omiemme parissa", Nana hymähti vastaukseksi Ingvildin kertomaan. Nyt kun asiakkaita katsoi tarkemmin saattoi huomatakin, että suurin osa erottui selvästi tavaroineen ja matkavaatteineen tavallisesta työläisestä.
Heidän kävellessään tiskille Nana piti edelleen hupun päässään ja silitti vaivihkaa Nafia, joka oli heti alkanut liikahdella heidän astuttuaan sisään. Ingvildin laskiessa omaa viittaansa Nana kohotti kulmiaan näkemälleen asulle. Onneksi Ingvild oli keskittynyt tarjoilijaan, eikä ehkä nähnyt Nanan hämmästystä. Olihan hän toki jo Metiksessä huomannut tämän haltianaisen pukeutumistyylin venyttelevän tavanomaisen rajoja, mutta tämä asu rikkoi ne räikeästi. Ingvildin näyttäessä olevan enemmän kuin kotonaan paljastavassa mekossaan, täällä väentungoksen keskellä, olisi Nanan tehnyt mieli nykiä viittaansa entistä tiukemmin päälleen, vaikka sen allakin hänellä oli tiukkakauluksinen ja pitkähihainen, täyspitkä mekko.
Ingvildin jätettyä tilauksensa Nana nojautui eteenpäin antamaan omansa. "Jos teillä on jotain koko päivän haudutettua pääruokaa vielä jäljellä, ottaisin mielelläni sitä. Jos ei, kala voisi maistua minullekin. Ja juomaksi teetä, kiitos." Nana kaivoi rahapussinsa esille ja katsoi kysyvästi Ingvildiin. "Metis ei taida kuitenkaan maksaa meidän molempien ruokia?" hän vielä päätti varmistaa ennen kuin alkaisi laskemaan pyydettyä summaa.

Ingvild oli jo löytänyt heille vapaat paikat, jonne he tilauksen ja maksun jätettyään nopeasti suuntasivat ennen kuin nekin paikat ehtisivät täyttyä. Nana laski viittansa tuolinselkämykselle vastentahtoisen oloisesti. Ei hän kuitenkaan olisi kehdannut täällä viitta päällä ja huppu päässä istua, vaikka olisi halunnutkin. Sitä paitsi silloin hänelle olisi tullut aivan liian kuumakin. Nafi kääntyi heti pälyilemään Nanan selän taakse muita asiakkaita ja heiluttelemaan kuonoaan uusien tuoksujen perässä. Nana yritti vaivihkaisilla eleillä hillitä liskoaan, vaikka tiesi sen olevan lähes turhaa. Nafi hyörisi hänen olallaan kunnes olisi mielestään nähnyt kaiken tarpeellisen. Tai loputtomasti, jos se näkisi mielestään jotain mistä ei pitänyt. Nana saattoi vain toivoa, että Ingvildin asu, joka oli jo varastanut usean katseen, varastaisi ne loputkin ja hän Nafin kanssa unohtuisivat. Aivan kuten Ranyard heidän matkatessaan oli usein valtavana ja näyttävässä haarniskassaan vetänyt katseita herkimmin ja Nana ja Nafi olivat saaneet olla paremmin rauhassa.

Nana sai nopeammin annoksensa, jonka valmistamiseen ei oltu tarvittu kuin kauha, jolla se oli nosteltu kulhoonsa valtavasta padasta. Keitto tuoksui huumaavalle eikä se ollut mitä tahansa ohutta litkua muutamalla sattumalla, vaan tuhtia tavaraa täynnä värikkäitä kasviksia ja isoja lihakimpaleita. Kyytipojaksi annettiin pala tuoretta leipää paksulla voinokareella ja Nanan pyytämää teetä.
Nana vilkaisi varovasti Ingvildiä, joka odotti edelleen ruokaansa, mutta ei epäröinyt kovinkaan pitkään toisen haltian kehoittaessa häntä jo aloittamaan. Siinä märin Nanan mahaan syntynyt reikä oli viimeisen parin tunnin aikana kasvanut, että hän todella jo halusi paikata sen. Siitäkin huolimatta, aivan ensimmäisenä, Nana kauhaisi keitostaan hyvän näköisen lihanpalan ja ojensi sen Nafille.
Ensin Nana keskittyi syömiseen eikä juuri ruuasta nauttimisen lomassa puhunut muuta kuin totesi hieman myöhemmin Ingvildille hänen ruokapaikkavalintansa olevan täydellinen. Kun hänen keittokulhossaan oli hävin tuskin pohjan peitteeksi ruokaa jäljellä ja leivästäkin vain muruset, haltia kääntyi paremmin Itoisen naisen puoleen.
"Oletko asunut joskus Dionessa vai tunnetko paikat hyvin vain Metiksestä täällä tekemäsi työsi tähden?" Nana kysyi. Hän onki viimeisen lihanpalan keitostaan ja tarjosi sen Nafille, joka näytti hotkaisevan herkun kokonaisena. Nafi oli jo rauhoittunut paremmin aloilleen, mutta istui edelleen hankalasti sivuttain nähdäkseen paremmin joka puolelle. Nana epäili, että hänen olkapäässään komeilisi muutaman punainen painauma liskon kynsistä, jotka tuossa asennossa puristivat turhankin tiukasti hänen mekkonsa läpi ihoakin.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

Ingvildin savustettua kalaa, ja uunikasviksia sisältävä ruoka näytti aivan yhtä herkulliselta kuin Naenijan valitsema muhennoskin. Majatalon hälinä, ruuan ja juoman tuoksu saivat naisen tuntemaan olonsa kieltämättä kotoisaksi, kun hän nautti lähes kokonaisena savustettua kalaansa, runsaassa voissa ja mausteissa haudutettuja kasviksia sekä olutta. Ruoka oli aivan yhtä herkullista kuin monesti aiemminkin, ja hän pitkälti keskittyikin ruokailun ajan pelkästään syömiseen, mutta vilkuili myös hieman ympärilleen etsien jotakuta, joka voisi kiinnittää hänen huomionsa ja jolta voisi udella uusimpia uutisia oluttuopin äärellä. Naenijan kysymys kuitenkin keskeytti Ingvildin ajatukset, ja tämä laski katseensa toiseen haltiaan ja tämän olalla keikaroivaan liskoon pienen hymyn koristaessa tuon kasvoja - nainen näytti selkeästi nauttivan ravintolan kiireisestä ilmapiiristä.
“Olen itse asiassa syntynyt ja kasvanut Dionessa”, Ingvild vastasi Naenijan kysymykseen työntäen itsekin viimeisen kalanpalasensa suuhunsa. Kala Dionessa oli herkullista, ja tässäkin annoksessa se oli ollut erittäin tuoretta.

Viimein Ingvild käänsi huomionsa muihinkin pöydässäolijoihin oluttaan siinä hitaasti nauttien. Olut oli myös merkittävästi parempaa, mitä Metikseen asti toisinaan tuotiin. Kaiken sen ravintolassa olevan yleisen hälinän seassa Ingvild vilkaisi arvioiden jokaista muutakin heidän pöydässään istuvaa henkilöä.

Reunimmaisena puoliksi seinään, puoliksi tuolinsa selkään nojautuneena oli lyhyehkö, leveähartinen mies. Tämän asun perusteella tuo sai hanttihommista rahansa, ja oli päättänyt käyttää ehkä säästöjään pari kolikkoa runsaaseen, tuoreeseen illalliseen ja isoon kannulliseen olutta täällä. Ruskea paita, ja esiliina sen päällä olivat kuluneet, kädet kuivat ja halkeilleetkin joistain paikoista. Tämän nenä oli todennäköisesti murtunut jossain välissä, sillä oli kieltämättä melko vino. Tuota vinonenäistä, lyhyttä miestä vastapäätä istui pitkä, suoraselkäinen mies, joka oli pukeutunut käytännöllisesti. Vaatteiden päällä oli kovetettua nahkaa oleva rintapanssari, mutta vaatteet tai panssari eivät peittäneet tämän vasenta, pahasti palanutta käsivartta ja kättä. Tällä oli lisäksi harmaa parta, harmaat, lyhyeksi nyrhityt hiukset, jotka kehystivät kapeita, päivettyneitä kasvoja. Kolmas heidän kanssaan pöydässä istuva oli nainen. Kuluneeseen takkiin sonnustautunut, Naenijan vieressä istuva nainen oli keskittynyt pitkälti omaan ruokailuunsa. Tällä oli iso annos Naenijankin valitsemaa edessään, simaa ja olutta palanpainikkeena. Tummat, paksut hiukset oli sidottu niskaan kiinni pois tieltä, ja naisen piirteistä näki tämän kieltämättä olevan väsynyt. Kulunut, pitkä takki roikkui tuon kapeilta harteilta, ja tämä näytti tiukasti keskittyvän omiin tekemisiinsä.

Ingvild päätyi tilaamaan vielä lisää olutta, ison kannullisen täyttääkseen myös pöytäseurueen tuoppeja. Eikä tämä ollut selkeästi ensimmäinen kerta, kun maagikko oli istunut pöytään vieraiden kanssa: hän osasi pyörittää keskustelua mielenkiintoisten aiheiden ympärillä kertomatta välttämättä juuri mitään itse. Ei mennyt pitkään, että suurimmat kaupungin ja lähialueen juorut ja uutiset olivat kantautuneet hänen korviinsa, lämpimän hymyn saattelemana myös aiemmin kaikkein nyrpeimmiltä näyttäviltä kasvoilta. Suurimpana kaikkien huulilla ja ajatuksissa tuntui kuitenkin olevan kaupungin keskustaan kietoutuva tarina siitä, miten itse Rakuza oli saapunut kaupunkiin. Vaikka tätä ei kovin usein kaduilla nähtykään, oli tämä ilmeisesti edelleen paikalla. Se sai Ingvildiltä muutaman ansaitun kulmienkohotuksen, sillä vaikka heidän pöytäseurueensa ei Rakuzaa osannut nimetäkään, huhujen perusteella nainen arveli kyseessä olevan ritari. Maanläheisempinä, mutta edelleen hieman huolestuttavina uutisina huulilla keikkuivat kertomus siitä, miten maan suurin kauppalaiva, Valkoinen Lohikäärme, oli lähtenyt vielä syksyn selkään, talven kynnyksellä Drieneä kohden, ja miten halla oli korjaamassa satoa jo kovaa tahtia, kun sadonkorjuu oli vasta osaksi tehty. Pienempinä aiheina Ingvild kaiveli keskustelua siitä, miten paikallinen kauppias oli pettänyt vaimoaan kilpailijansa vaimon kanssa.

Mutta lopulta ilta oli jo pitkällä, ja Ingvild astui lopulta Naenija perässään takaisin nyt jo hämärtyneille kaduille. Muutama satunnainen kulkija näytti olevan liikkeellä, kun kaksikko lähti kulkemaan katua, tällä kertaa melko päämäärättömästi.
“Kiinnostaako sinua vielä käydä sataman kapakoissa kierroksella?” Ingvild kääntyi vilkaisemaan Naenijaa ohimennen. “Tuskin sieltä ainakaan mitään muita isoja huhuja löytyy, mutta siellä on välillä ihan mielenkiintoista porukkaa. Osa mierimiehistä ainakin on jäänyt Dioneen talveksi”, Ingvild kohautti vähän olkapäitään.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

"Ihanko totta?" Nana totesi kiinnostuneena Ingvildille, joka olikin Dionelaisia. "No ilmankos tunnet parhaat paikat täällä ja ilmeisesti heidän omistajansakin", haltia naurahti vielä hyväntahtoisesti. Hän olisi mielellään kysynyt lisää. Missä päin kaupunkia Ingvild oli syntynyt ja asunut? Keskellä pääkaupungin hulinaa vai oliko hän ympäröivän maaseudun puolelta? Vaikka tämän opettajan vaatetus taisi jo kertoa siitä aivan tarpeeksi. Entä miten hänen nuoruutensa oli kulunut, kun se ei kerran ollut ollut opettajattareksi valmistautumista, kuten aiemmin jo oli käynyt ilmi. Mutta aivan kuten aiemminkin, tilaa mukavalle jutustelulle ei tuntunut löytyvän, kun kyse oli Ingvildistä itsestään. Sen sijaan toinen haltia käänsi huomionsa muuhun asiakaskuntaan ja onnistui pian olutkannun muodossa tulevan lahjuksen kera irrottamaan kanssasyöjistä huhun jos toisenkin.
Nanakin jäi kuuntelemaan heräilevää keskustelua mielenkiinnosta, mutta ei yhtä tarkalla korvalla kuin mitä Ingvild näytti tekevän. Rakuzojen liikkeillä tai tuntemattomien syrjähypyillä ei ollut Nanalle merkitystä. Puheet siitä, kuinka kauppalaiva oli syysmyrskyjä uhmaten nostanut vielä purjeensa hallan hiipiessä jo maanviljelijöiden riesaksi, nostatti muutaman huolestuneen sanan Nanaltakin, mutta vain hänen miettiessään noiden ihmisparkojen kohtaloita. Muiden keskustellessa syksyn polttavimmista aiheista Nana intoutuikin juttelemaan pääasiassa yksittäisten asiakkaiden kanssa aivan muusta, enemmän hänelle käytännöllisistä aiheista. Hänen onnistui antaa hoito-ohjeita parkkiintuneella työmiehelle, jonka käsiparkojen ihon haltia pelkäsi hilseilevän kokonaan irti kunhan kunnon pakkaset alkaisivat. Kuin vastalahjaksi työmies sattui tietämään, mitkä pajat täällä valmistivat parhaita kädentaitajien välineitä, sellaisia, joita parantajakin voisi hyödyntää. Kuultuaan keskustelua salvoista toinen heidän pöytänsä miehistä oli pian myös vailla vinkkejä palovamman jälkeisen ohentuneen ja kovettuneen ihonsa hoitoon. Vaikka tapaturmasta olikin jo aikaa, näytti kovasti vaurioitunut käsi vaivaavan edelleen. Päättipä toisen pöydän vanhempi rouvakin lähestyä Nanaa ensin sivusta hetken kuunneltuaan ja Nana pääsi jakamaan myös neuvoja hammasvaivoihin, unohtamatta rouvan puolison unettomuutta.
Kuinka ihana tunne se Nanalle olikaan, kun hän pääsi jälleen auttamaan muita, vaikka se pelkkiin neuvoihin rajoittuikin. Pitkästä aikaa hän tunsi itsensä tarpeelliseksi ja jollain hassulla tavalla myös kotoisaksi. Nafikin altoi rentoutumaan ja tyytyi vaihtelemaan vain kummastuneita katseita kilpaa uusien tuttavuuksien kanssa, päätään kallistellen ja kaulaansa venyttäen. Sillekin tämä hetki alkoi yllättäen muistuttaa tuttua toimintaa vastaanotolla, ja se oli myös Nafille hämmästyttävällä tavalla rauhoittavaa. Se oli jotain mukavan tuttua tämän kaiken uuden keskelle.

Sekä vatsa että mieli täynnä ruokaa oli kaksikon hyvä suunnata kotimatkalle. Tai niin Nana oli kuvitellut, kun he astelivat kylmenevään iltaan, jota valaisi enää lyhdyt ja ikkunoista hehkuvat valot.
"Ai kapakoissa? Satamassa?" Nana naurahti epäuskoisesti. "Sinun en ensimmäisenä olisi uskonut viihtyvän sellaisissa paikoissa. Edes juorujen perässä", haltia jatkoi ja veti samalla hupun päähänsä. "Mutta jos niin haluat, toki voimme mennä. Kaipa sitä merimiesten juottolankin voi jonkinlaiseksi nähtyvyydeksi kutsua, joista ainakin yksi pitää Dionessa ollessa nähdä. Vaikka kyllä niitä ihan tarpeeksi tuolla toisella puolellakin mannerta riittää, sen voin luvata", hän vielä hymähti.
"Vaan etkö haluaisi jättää sitä mieluummin huomiselle? Nythän alkaa olla jo myöhä. Ja senhän tietää missä kunnossa sataman väki tähän aikaan jo on. Tietysti, se taitaa myös tarjota paljon enemmän mahdollisia juoruja, jos niitä tosissasi haluat vielä kaivella."
Nana ei ollut aivan vakuuttunut ideasta, eihän hänellä muutenkaan ollut tapana liikkua juottoloissa, mutta ei hän aikonut kieltäytyäkään, mikäli tämä oli jotain mitä Ingvild todella halusi vielä ehtiä tekemään. Ehkä hän voisi jopa nauttia yhden lasillisen lämmintä siideriä. Se tuntuisi tällä säällä kieltämättä hyvälle. Seura sellaisissa paikoissa olisi mitä olisi, mutta onneksi Nana saattoi luottaa siihen, että Ingvild vetäisi kaiken huomion puoleensa ja hän saisi vain nauttia lämmikkeestään rauhassa.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

Ingvild kietoi yllään olevaa viittaansa hieman paremmin harteilleen ja hymyili leveästi Naenijan epäuskoiselle kysymykselle kapakoista ja satamasta.
“Jos kaupungissa tapahtuu jotain mielenkiintoista, niin siitä tiedetään kyllä satamassa. Eiköhän sieltä löydy jotain hyvää juotavaakin”, Ingvild vakuutti sitten vielä matkaseuralleen kääntyessään pääkadulta sivukadulle, joka johtaisi heidät lyhyempää reittiä satamaa kohden, vaikkei varsinaisesti hyväksyntää ollutkaan saanut matkaseuraltaan. Sitä paitsi, sataman kapakoissa olisi todennäköisesti musiikkiakin - ja huomattavasti rennompaa - ja villimpää seuraa kuin täällä oli ollut.
“Sitä paitsi, haluaisin tietää, miksi se laiva lähti niin myöhään vielä Drienelle”, Ingvild tarkensi vielä Naenijalle tätä ohimennen vilkaisten. Hän halusi tietää vielä lisää tästä kauppalaivasta, ja siitä miten lähtöön oli edes päädytty. Ei kai tuollaisen laivan kapteeni ollut liian uhkarohkea lähteäkseen viimeisten sulien vesien aikana mihinkään? Mitä muuta oli päätöksen takana?

He ehtivät kävellä jonkin aikaa kirpeässä pakkasillassa, hämärältä kadulta toiselle Ingvildin välillä vaihtaessa suuntaa sen mukaan, mikä johdattaisi heidät nopeiten satamaan asti. Aiemmilta vierailuilta ja nuoruusvuosilta tuttujen katujen ja kujien hämäryys ei näyttänyt häiritsevän maagikkoa, ja tämä kulki ripeästi osaksi kivetetyillä, osaksi kovaksitallatusta hiekasta muodostuneilla kujilla. Välillä tuo oikaisi parin talon välistä, mutta pysytteli pääsääntöisesti kaduilla ja kujilla.
Ingvild pysähtyi nähdessään pimeydestä ja korttelin kulmalta esiin astuvat muutamat miehet. Nämä näyttivät pukeutumisensa perusteella siltä, että yrittivät herättää mahdollisimman vähän huomiota. Pukeutumista enemmän Ingvildin huomio kuitenkin kiinnittyi esille nostettuihin, osaksi varmasti itse tehtyihin aseisiin: tikariin, nuijaan, josta hämärässäkin erottui muutamia piikkejä. No, olisihan tämä pitänyt arvata - mitä Dionen reissu olisi ilman ryöstöyritystä?
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

"Ahaa, vai jäi se laiva sinua kiinnostamaan. Tunnetko siis sen kapteenin?" Nana jatkoi juttelua antaessaan Ingvildin ohjata heidän suuntansa. Nana itse oli jo mennyt sekaisin näiden pimeiden kujien käännöksissä, mutta Ingvild kulki kuin olisi tiennyt reitin ulkomuistista. Vaan niinhän se saattoi ollakin, Nana oivalsi pian. Olihan Ingvild sanonut olevansa täältä kotoisin.
"Toivottavasti kyse ei ole vain yllytyshullun tai näyttämisenhaluisen kapteenin päähänpistosta", totesi haltia vielä harmistuneena. "Olisi niin väärin, jos koko miehistö olisi altistettu vaaralliselle matkalle turhista syistä. Vaan jospa Ceresse ja Crispen olisivat olleet heille armollisia." Sen minkä pimeys haltian kasvoilta peitti saattoi hänen äänestään kuulla; Nanalla riitti aitoa empatiaa jopa näitä hänelle tuntemattomia merimiehiä kohtaan.

He jatkoivat matkaansa joitain laskemattomia minuutteja, jotka Nana kulki täysin Ingvildin armoilla. Mutta pimeys tai tuntemattomat kadut eivät saaneet haltiaa hätkähtäään, sillä hän luotti seuralaiseensa. Ingvild oli selvästi henkilö, joka tiesi mitä teki. Hänen seuraamisensa ja häneen luottaminen tuntui helpolta.
Vaikka Dionessa kuten Phoebessakin meren läheisyys toi ilmaan oman tuoksunsa, muutaman korttelin jälkeen tuo suolan ja merikasvien haju alkoi voimistua, mistä Nanakin tiesi rannan lähestyvän. Nafi oli jo hetki sitten tunkeutunut ulos hupun alta pudottaen sen Nanan päästä ja saanut sitten luvan lähteä lentokierrokselle jolla se kieppui edelleen, lennellen edestakaisin Nanan ja Ingvildin yläpuolella. Nanan katsellessa hymyillen Nafin perään, joka lähti juuri sukeltamaan takaisin heitä kohti, Ingvildin äkillinen pysähtyminen sai Nanan törmäämään häneen.
Oi, anteeksi!" Nanan henkäisy kaikui kevyesti pakastuneessa illassa ja tyhjillä kaduilla kirkkaana. Samalla hetkellä Nafi tumahti takaisin Nanan olkapäälle ja päästi hiljaisen, mutta sitäkin vihaisemman sihinän syvältä kurkustaan. "Mitä -" Nana aloitti kysymään hämmentyneenä, mutta Nafin reaktiosta valpastuneena huomasi nyt itsekin tummat hahmot ja heidän varatut kätensä kujan kulmalla. "Nyt?" Nanan kysymyksen loppu hiipui tuskin kuiskaukseksi, kun vastaus oli juuri kävellyt hänellekin nähtäväksi. Tuo näky toi välähdyksenä muistoja yöstä, josta Nana kantoi edelleen paksua arpea jalassaan. Tuo näky muutti hiljaisuuden kohinaksi Nanan korvissa, hänen sykkeensä kiihtyessä täyteen laukkaan pelottavan nopeasti.
Hahmot kääntyivät heitä päin selvästi Nanan äänen houkuttelemina. Tuttu lamaannuttava tunne yritti ottaa valtaa Nanasta, mutta tällä kertaa hän taisteli vastaan. "Tule. Tule!" Nanan kuiskaus oli täynnä epätoivoa hänen tarttuessaan Ingvildin käsivarteen ja yrittäessään nykiä toista haltiaa mukanaan takaisin edelliselle kujalle.
Ei. Ei taas. Miksi, voi miksi? Nanan ajatukset alkoivat kiertää turhaa kauhun uurtamaa rataa, joka vain esti häntä ajattelemasta järjellä. Pois. Pois! Pakene! Hänen mielensä käski muuhun pystymättä.
Sillä se tiesi, ettei Nanakaan pystyisi muuhun. Eikä se tiennyt, mihin kaikkeen Ingvild pystyi.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

“Kaikki ovat vähintään kuulleet Valkoisen Lohikäärmeen kapteenista, mutta ei, ikävä kyllä en tunne häntä henkilökohtaisesti. Se on suurin kauppalaiva tällä alueella, ja tuo kaikennäköisiä luksustuotteita saaristosta… ja kapteeni ei kuulemani mukaan ole sellainen, joka lähtisi merille talven kynnyksellä”, Ingvild vastasi mietteliäänä Naenijalle heidän kävellessään sivukadulta toiselle, kivetyn kadun ylitse ja seuraavan ohi, kääntyen jälleen toiseen suuntaan.
“Mutta ehkä joku satamassa tietää siitä enemmän”, kaikenkaikkiaan se olisi vähintään mielenkiintoinen tarina tai huhu, ehkä jollain keksityillä tarinoilla höystettynä, mutta ehkä kommenttien lomassa voisi olla totuuden siemen tai kaksikin.

Ingvild tunsi, miten Naenija törmäsi häneen hänen pysähdyksensä vuoksi ja kuulosti siltä ettei ollut ainakaan vielä nähnyt heidän eteensä sivukadun pimeydestä astuneita, omatekoisin asein aseistautuneita miehiä. Ingvild irvisti vähän - pitihän hänen arvata tämä - Dionessa tähän aikaan, sivukadulla, kaksi selkeästi naista hämärällä kujalla… No, joku ainakin kiinnostuisi siitä. Maagikko näki nopealla vilkaisulla kolme miestä, ja tunsi samalla Naenijan tarttuvan käteensä ja vetävän häntä mukaansa ennen kuin hän itse ehti arvioida tilannetta kovin paljoa.

Ingvild olisi mielellään valinnut Naenijan tavan paeta, mutta heidän kääntymisensä keskeytti vielä neljäs henkilö, joka siirtyi vastakkaisen kadun puolelta pysäyttämään heidät. Kapealla kadulla ei olisi riittävästi tilaa juosta tuosta ohitse.
“Neidit, neidit… mihin niin kiire?” keskimmäinen, parhaiten tuosta sekalaisesta sakista pukeutunut mies taputti itse tehdyn nuijansa vartta sormillaan. “Ja miksi tuollaiset kauniit naiset ovat keskellä sivukatuja itsekseen, näinkin myöhään…”, tämä lisäsi vielä.
“Voi miten harmillista, jos jotain tapahtuisi yksin matkustaville.”
“Voisitte jäädä pitämään hauskaa meijän kanssa”, toinen totesi virneen levitessä huulilleen.

Ingvild otti puolestaan Naenijasta kiinni ennen kuin nainen ehtisi vetää heidät molemmat tuon taakse saapuneen miehen syliin. Hän työnsi tuon taakseen ja lähemmäs kylmää tiiliseinää. Keskellä kaupunkia magiankäyttöä ei välttämättä katsottu kovin lämpimästi edes itsepuolustuksena. Johtuiko se siitä, ettei sitä ymmärretty, tai se koettiin muutoin vain liian vaaralliseksi, sitä Ingvild ei osannut sanoa. Mutta hän tiesi joutuneensa ongelmiin aiheesta, ja siksi nielaisi ensimmäiset ajatuksensa näkyvistä, toivottavasti nuo miehet pelästyttävistä loitsuista. Eikä noiden miesten tarvinnut tietää, ettei hän aikoisi näyttää kaikkia korttejaan noille.

“Olm - Na’ir - Ti’m - A’m!” Ingvild käänsi katseensa kujalle jätettyihin laatikoihin, joiden sisällöstä hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan. Tuo heilautti kättään loitsunsa kanssa samassa tahdissa, ja etummainen laatikoista nousi ilmaan ja lensi kaaressa lujaa keskimmäisen, ilmeisen johtohahmon päätä kohden. Laatikko ei näyttänyt hajoavan päähän kohdistuneen iskun voimasta, mutta tippuessaan maahan sen jälkeen puupalaset levisivät kovaksitallatulle kadulle. Pimeässä Ingvild ei erottanut, mihin kohtaan laatikko oli tuon päätä osunut, mutta se toimi - keskimmäinen, ensimmäisenä heille huudellut mies kaatui tajuttomana maahan. Tai ainakin Ingvild toivoi, että vain tajuttomana - mutta he eivät voisi todistaa magiankäyttöä rikkoutuneesta puulaatikosta, joten se sai hetkeksi pienen virneen leviämään Ingvildin kasvoille. Nuo saisivat tehdä töitä, jos halusivat edes lähelle heitä.

“Nyt, juokse!” Ingvild tarttui Naenijaa paremmin kädestä ja lähti juoksemaan heidän tulosuunnassaan seisovaa luisevaa miestä kohden.
“Za’in - Chig - Cher - A’m”, Ingvild mutisi puoliääneen, heidän eteensä kiirehtivää miestä tiukasti katsoen. Viimeisen loitsuriimun tippuessa naisen huulilta, katu miehen ympärillä, eniten tämän pään tasalla muuttui täysin pimeäksi. Luonnoton pimeyden pilvi peitti miehen ja Ingvild kuuli heidän ohijuostessaan, miten mies kompuroi ja kirosi äkillisen näkökenttänsä menettämisen myötä. Maagikko ei kääntynyt katsomaan, seurasivatko kaksi muuta vielä heitä, ja sen sijaan ohjasi Naenijan toiselle sivukujalle. Lopulta Ingvild hidasti kävelyksi, ja vilkaisi ympärilleen nopeasti - hän ei ainakaan kuullut askeleita heidän perästään, ja jos joku oli jotain huutanut kaksikon perään, ei Ingvild ollut sitä tiedostanut.

“Tänne”, Ingvild kuiskasi hidastaessaan vauhdin kävelyksi. Nainen kääntyi parin rakennuksen väliin jäävän pienenpienen kujan lomaan. “Pääsemme tästä pääkadulle”, tämä jatkoi vielä hiljaa, vilkaisten vielä kertaalleen heidän taakseen.
User avatar
Kide
Posts: 771
Joined: Sun Sep 03, 2017 10:57 pm

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Kide »

Pari paniikista hataraksi muuttunutta askelta enempää Nana ei ehtinyt ottamaan, kun hänkin huomasi pakotien tukkeeksi ilmestyneen hahmon. Ingvildin vuorostaan kiskoessa Nanaa taaksepäin Nanan itsensäkin peruuttaessa säikähtäneenä hän päätyi melkein ystävänsä syliin. Ansassa. Tummanruskeat silmät kääntyilivät vauhkosti edestakaisin kuin saaliseläimellä. Sellaiselta Nanasta juuri nyt tuntuikin. Nafi sihisi aina vain äänekkäämmin hänen olkapäällään, viuhtoen sekä häntäänsä että päätänsä yhtä hermostuksissa.
Ensimmäisenä puhuvan miehen imeliksi muotoillut sanat nostivat Nanan niskakarvat pystyyn. Todennäköisesti joukkio oli ollut liikkeellä kilisevän saaliin perässä, mutta epäilemättä heille kelpasi myös viihdykkeenä tuleva palkinto. Kylmät väristykset ja tärinä sekoittuivat toisiinsa ja Nana oli yhtä värinää kuunnellessaan miehiä. Hän puristi Ingvildin kättä turhankin lujasti, vilkuili herkeämättä edestakaisin ja oli alkanut hengittää tiheämmin. Nana ei nähnyt ulospääsyä, ei muuta kuin käsirysyn, jossa he olisivat täydellisen alakynnessä kahdella neljää vastaan ilman aseita. Ei sillä, että Nana olisi osannut aseita käyttääkään, vaikka pakon edessä olikin kerran onnistunut nuijaa heiluttamaan riittävästi pelastaakseen ystävän.
Vaan Ingvild tuntui rauhallisemmalta ja pian jo irrotti kätensä Nana kädestä.
Nana tunnisti loitsinnan, vaikka ei kyseistä loitsua tuntenutkaan. Niin tietysti, magia! Eivät he täysin aseettomia olleetkaan, ei ainakaan Ingvild. Loitsuriimut muuttivat puulaatikon heidän ystäväkseen, joka uhrasi itsensä päin joukkion oletettavaa johtajaa. Yllättynyt parkaisu ja hajoavien laudanpätkien kolina kaikuivat monen korttelin päähän. Näky sai Nanan henkäisemään, mutta ei tällä kertaa kauhusta – hän katseli näkyä pikemminkin haltioituneena. Kuinka helpolta Ingvild olikaan sen saanut näyttämään. Muutama loitsuriimu ja kädenheilautus ja johtaja olisi ainakin hetken pelistä pois. Lisäksi hän epäilemättä saisi kärsiä koko huomisen päivän mojovasta päänsärystä, ja tällä kertaa Nana ei harmitellut sitä, vaan se tuntui vain olevan oikeus ja kohtuus.
Ensin hämmennystä suuremmassa joukkiossa aiheutettuaan Ingvild kääntyi viisaasti heidät takaa yllättäneen miehen puoleen ja raivasi heille pakotien auki. Tällä kertaa tyylillä, joka ei edes vahingoittanut ketään, eikä Nana voinut kuin ihailla sitä. Nafi sen sijaan päätti pitää huolen siitä, ettei tämäkään korsto selviäisi pelkällä säikähdyksellä hyppäämällä Nanan olkapäältä lentoon ennen kuin haltia ehti sitä estämään ja syöksymällä heidän edelleen ja epäröimättä maagiseen pimeyteen miestä kohti. Säikähtänyt rääkäisy kertoi liskon kynsien osuneen kohteeseensa samaan aikaan, kun Ingvild ja Nana pyyhälsivät ohi. Nana helpotukseksi myös Nafi ilmestyi lähes yhtä matkaa pimeydestä ja jäi lentämään heidän vierelleen. Nähtyään Nafin olevan kunnossa Nana otti kaiken jaloistaan irti ja he karkasivat kuja kujalta kauemmas, huutojen ja kiroamisen vaimentuessa hiljalleen heidän takanaan.

Nanan sydän tuntui jyskyttävän itselleen isompaa koloa ja hänen hengityksensä rahisi hieman ponnistelujen jäljiltä ja viileästä yöilmasta, kun he viimein hidastivat vauhtia. Ingvild todellakin näytti tuntevan Dionen, sillä pimeydestä, vauhdista ja vaarasta huolimatta toinen haltia oli onnistunut suunnistamaan pääkatua kohti.
Nana tyytyi vain nyökkäämään Ingvildin ohjeistukselle yrittäen samalla mahdollisimman hiljaisesti tasata hengitystään. Hänkin yritti kuunnella ja vilkuili ympärilleen, mutta ei havainnut ääniä tai liikettä. Lähikujien turvallisuuden puolesta puhui myös Nafin laskeutuminen takaisin hänen olalleen, vaikka lisko laskeuduttuaankin jatkoi tarkkaavaista tuijottamista ympäriinsä. Vaan nyt Nafi ei enää pitänyt varoittavaa sähinäänsä.
He hipsuttivat viimeisen, kapean ja pimeän kujanpätkän läpi niin hiljaa ja nopeasti kuin pystyivät. Sen jälkeen avautuva leveämpi katu, jonka varrella näkyi lyhtyjä mukavan tasaisesti valoa tuomassa, sai Nanan huokaisemaan helpotuksesta. Hän laski kevyesti kätensä Ingvildin käsivarrelle ja puristi lempeästi. "Kiitos, Ingvild", Nana sanoi hiljaa, mutta ääni paksuna tunteiden sekamelskasta. "En tiedä mitä olisin tehnyt ilman sinua", hän kuiskasi katsoen toista haltiaa vilpittömästi heidän jatkaessaan nyt rauhallisempaa kulkuaan pääkatua pitkin. Vaikka välitön vaara näytti olevan ohi, tuntui paremmalta pysyä liikkeellä.
"Sinä todella taidat magian. Se oli... hienoa", Nana jatkoi edelleen hiljaa puhuen. "Ei siis... En tietenkään tarkoittanut tuota tilannetta, mitä juuri tapahtui", Nana korjasi värähtäen, "mutta sinun tyyneytesi ja tapasi käyttää magiaa... Taidat olla paljon taitavampi kuin olen saanut nähdä. Magia näyttää virtaavan sinussa voimakkaana ja saat sen helposti käyttöösi." Vaikka Nanan ääni oli edelleen hieman värisevä tapahtuneen ja juoksun jäljiltä, siinä kuului aito ihailu.
Kunpa itsekin pystyisin tuohon, haltia huomasi ajattelevansa siirtäessään katseensa takaisin eteensä, mutta moitti itseään moisista toiveista heti perään. Eihän hän enää osannut edes parantaa, niin miten hän saattoi haaveilla jostain tuollaisesta. Eikä tuollainen magia kuulunut parantajan käsiin. Voimakas ja mahdollisesti vahingoittava, sellainenhan oli kaikkea sitä vastaan minkä puolesta Nana oli aina työskennellyt. Mutta toisaalta, Nana antoi ajatustensa karata eteenpäin, tuollainen saattoi olla myös auttavaa ja suojelevaa, kun tarve sitä vaati.
Nanan katse pomppi lyhtyjen valossa hennosti välkkyviä katukiviä pitkin, kun hän kävi sisäistä kamppailua ajatustensa kanssa. Sen kanssa mitä hänenlaisensa saisi olla. Tarvitsisi olla. Voisi olla?
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Suurkaupungin sykkeeseen

Post by Tinanja »

Ingvild hiljensi viimein juoksunsa kävelyksi, ja nielaisi vähän. Hän vilkaisi taakseen, ja kuunteli, mutta ei kuullut saati nähnyt heitä seurattavan. Maagikko uskalsi vetää helpottuneena henkeä pari kertaa, ennen kuin jatkoi ripeää kävelyään Naenijaa katuja pitkin johdattaen. Kerankin oli hyötyä siitä, että hän oli viettänyt nuoruusvuotensa kaupungissa ja tunsi sen lähes läpikotaisin - varsinkin keskusta-alueen. Ingvildkin tunsi edelleen, miten hänen sydämensä hakkasi liian lujaa, ja hän värisi vähän siitä huolimatta, että he todennäköisesti olisivat nyt turvassa ja hänen hengityksensä alkoi tasaantua hitaasti. Hän nyökkäsi vain Naenijan ensimmäiseen toteamukseen hänelle, kiitokseen.
“Pitihän meidän päästä pois sieltä”, Ingvild totesi, vaikka olikin nyökkäyksellään sen kiitoksen jo ikäänkuin vastaanottanut. Hän ei kuitenkaan heti vastannut mitään Naenijan seuraaviin sanoihin, kehuihin siitä, että hän oli taitava magiankäyttäjä. Sen lisäksi, että sanat tuntuivat ihailevilta, oli niissä jotain… muutakin? Kaipuuta? Kateutta? Ei, kateus ei tuntunut Naenijan kaltaiselta tunteelta, mutta se kuulosti ehkä etäisesti siltä? No, jokaisella oli tarinansa ja salaisuutensa, ja tämä tuntui siltä, että voisi olla osa Naenijaa. Ingvild ei voinut olla vilkaisematta naista tämän puristaessa hänen käsivarttaan, ja hän piilotti nopeasti mietteensä ja hämmennyksensä pienen hymyn taakse.
“Minulla oli hyvä opettaja”, Ingvild nyökkäsi lopulta ennen kuin hiljaisuus ehti laskeutua painostavana heidän välilleen. Ja hyvin paljon nenä kiinni kirjoissa vietettyjä tunteja, mutta se ei kuulostanut etäisestikään enää niin hyvältä kuin hänen kommenttinsa opettajasta. Mutta Ingvild ei silti hieman kevyemmistä sanoistaan huolimatta saanut ravistettua yltään sitä uteliaisuutta siitä, miksi magiankäyttö oli saanut Naenijassa aikaan tuollaisen… ihailevan? Kateellisenkin? reaktion. Usein magiankäyttö tuntui herättävän lähinnä pelkoa, tai uteliaisuutta, mutta… tämä oli jotain muuta. Eikö tuo ollutkin sanonut olleensa parantaja? Ehkä magiankäyttö loitsuin olisi sitten jotain uutta Naenijallekin?

“Nafi taisi myös tehdä osansa sitä yhtä vastaan? Ainakin se kuulosti siltä?” maagikko jatkoi sitten heidän keskusteluaan matkan kulkiessa edelleen melko ripeää tahtia takaisin kohti majataloa. Pieni vilkaisu ympärille kadulla kertoi, että heitä ei seurattu, ja sai Ingvildin ravistamaan aiempaan sananvaihtoon liittyvät ajatukset taka-alalle ainakin hetkeksi.
Lämmin juotava, ja hengähdystauko suljetun oven takana, seinien suojassa ei varmasti tekisi heille lainkaan pahaa. Sitä paitsi, Ingvildin oli pakko myöntää olevansa itsekin tilanteesta hieman järkyttynyt - tämä ei ollut lainkaan tavanomaista Dionessa, eikä hän muistanut että pitkään, pitkään aikaan olisi edes kuullut tälläisistä tilanteista. Maagikon oli kyllä myönnettävä, että viime aikoina hän ei ollut vieraillut Dionessa niin usein kuin aiemmin, joten mistä hän tiesi, mitä kaupungin rauhallisen pinnan alla näin talviaikaan kytikään.
Locked