Paluu yli kylmien aaltojen

Ceresin suurin asuttu saari Triton on useamman kaupungin, sataman ja teiden verkko, ja lähes kokonaan omavarainen hallintoaan myöten. Lisäksi saaristoihin lasketaan pohjoisessa sijaitseva syrjäinen Calibanin saaristo ja sen kaksi asuttua saarta, sekä kokonaan asuttu Itärannikon saaristo, joka on Dionen tärkeä kauppakumppani.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 590
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Paluu yli kylmien aaltojen

Post by Kuparirapu »

Huudot kuuluivat uudelleen, ja savun takaa saattoi erottaa ryöstäjien hahmoja kapuamassa vastakkaisen laidan yli kannelle. Novian päästi terävän sihahduksen, ennen kuin syöksähti eteenpäin ja ponnistaen reelingistä loikkasi pitkän hypyn palavan laivan kannelle. Hän kahmaisi lähimmän ontuvan merimiehen tukemaan hartioilleen ja huusi:
"Kiirettä! Ne tulevat!"
Kaikki kiiruhtivat nopeammin Aallottaren kannelle, mikäli se oli vain mahdollista. Laivan oma miehistökin oli selvästi hermostunut, köysiä pitelevien odottaessa hiki otsalla käskyä irrottautua ja aloittaa pakomatka. Novian kuuli kantta vasten tamppaavien askeleiden lähestyvän takaansa, ja hammasta purren tempoi pitelemäänsä miestä eteenpäin. Reelingin tuntumassa häntä vahvemmat kiiruhtivat auttamaan, ja saadessaan painon hartioiltaan Novian käännähti ympäri valmistautuen. Hän erotti jo nopeimman hyökkääjän hahmon savun takaa, tämän resuisen parran, ja toisessa kädessä heiluvan ikävän näköisen kirveen jonka käyttö oli omistajalleen jo tuttua.
"Kaikki vauhdilla laivaan, valmistautukaa irrottautumaan!" kuului perämiehen käsky, ja irvistäen Novian kääntyi loikkaamaan takaisin laivaan. Hän odotti jo ensimmäisten vasamien ja aseiden lentävän heitä päin ennen kuin peikko ehtisi saada jalkansa kannelle, mutta sitten ilman halki kuuluikin veden kohahdus. Kuin myrskyaalto olisi iskeytynyt kallioita vasten, mutta sellaista aallokkoa ei täällä ollut.
Nostaen päänsä Novian katsoi, Aallottaren miehistön ja paikoilleen seisahtuneiden rosvojen kanssa, kuinka palavan aluksen keulan paikkeille muodostui huiman kokoinen vesimassa. Novian vilkaisi lyhyesti toveriaan, ja nähdessään Daikhanin keskittyneestä ilmeestä sekä käsien paikasta tämän olevan tempun takana, peikko ponkaisi seisomaan ja päästi hurjan naurun ilmoille vesimassan lähestyessä rosvoja kohti. Nämä ehtivät ottaa vasta ensimmäisiä askeleita perääntyäkseen, kun pallo hajosi ja vapautti kannen halki kokonaisen hyökyaallon. Liekit, mastonpalat, noki ja rosvot sekoittuivat ja heittelehtivät aallon kynsissä yhtenä sekamelskana kannen halki, ennen kuin se paiskautui reelingin yli ja veti kaiken mukana huuhtomansa mennessään. Useampi putoava kauhunhuuto päättyi terävään läiskähdykseen, joko vettä tai sitten puuta vasten.
"Siinä saitte korvanne märäksi!" Novian herjasi kädet poskilla, ja kääntyen hymyillen ympäri hihkaisi lisäksi: "Parempi mennä nyt, ennenkuin tuosta toipuvat."
Perämies, ja kapteeni, havahtuivat hämmästyksestään, ja perämiehen käskystä solmut vetäistiin auki kyljiltä. Aallotar keinahti vapaaksi, ja tuulen tarttuessa purjeisiin jysähti Daikhanin viimeinen jäähyväinen roistojen mastonharjaan. Novianin hymy oli poskissa asti, ja hän heittäytyi vielä näyttämään rivon eleenkin heidän purjehtiessa eteenpäin, vailla merkkiä siitä että rosvot olisivat edes ehtineet uida takaisin oman laivansa kannelle.

Kun välimatka alkoi avautua heidän ja taakse jäävän hyökkäyksen väliin, otti perämies jälleen tilanteesta kiinni:
"Kaikki kykenevät, auttakaa haavoittuneet kannen alle. Hakekaa kapyysistä rommiannokset jokaiselle, jotta pysyvät pystyssä. Loput takaisin asemillenne, me olemme vapailla vesillä vasta jos nuo eivät päätä seurata meitä."
Kansi heräsi eloon kun käskyjä alettiin toteuttamaan. Samalla kuitenkin komentosillalla seisova kapteeni tuijotti Daikhania kulmat hiusrajassa asti, ja perämieskin katseli miestä vaikeasti tulkittavalla katseella.
Novian sen sijaan harppasi taputtamaan Daikhania lämpimästi hartialle, ja sanoi:
"Aivan uskomaton temppu, kerta kaikkiaan. Näitkö ne ilmeet, kun huuhdoit koko porukan mennessään? Hahahaa, toivottavasti niille roistoille jää tästä pysyvä vesikauhu!"
"Vai oli meillä maagikko matkassa koko ajan," kapteeni totesi kuin itsekseen, perämiehen vilkaistessa esimiestään kysyvästi. "Kaikkea sitä osuukin omalle kohdalle," tämä jatkoi pudistellen hieman päätään.
Tinanja
Rakega
Posts: 924
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Paluu yli kylmien aaltojen

Post by Tinanja »

Daikhan tajusi vasta tulipallonsa iskeydyttyä, miten Aallotar keinahti kauemmas kovaa vauhtia uppoamasta olevasta laivasta. Tuuli pullisti laivan purjeita, kun se lähti lipumaan kohti oletettua päämääräänsä Phoebessa. Maagikko puristi edelleen köydenpätkää käsissään tiukasti, mutta hitaasti päästi irti hyökkääjien jäädessä taaksepäin. Yhtä hitaasti tuon rystysiin alkoi palailla väri, ja mies vilkaisi Aallottaren taakse vain huomatakseen, että hyökkääjät yrittivät pelastaa veden varasta tovereitaan. Toivottavasti maston katkaisu - masto kaatui, tippui veteen ja liekit nuolivat loppumastoakin kovaa tahtia. Jos nämä pääsisivät lähtemään siitä, niin se olisi jo kieltämättä suoritus. Ennen kuin hänen ajatuksensa palasivat kuitenkaan maan pinnalle, Daikhan tunsi kieltämättä pientä tyytyväisyyttä kädenjäljestään, vaikka ei ollutkaan nähnyt niitä hämmentyneitä ja järkyttyneitä ilmeitä huuhtoessaan hyökkääjät vastakkaisen laivan kannelta alas.

Maagikko hätkähti hieman Novianin ronskia olalle taputusta, mutta tuon sanojen myötä pieni hymy levisi hetkeksi miehen kasvoille.
“No, toivottavasti oppivat kerrasta, eivätkä lähde jahtaamaan meitä”, Daikhan kohautti olkapäitään, mutta selkeästi jokin - ainakin pieni taakka oli valahtanut tämän harteilta. Varsinkin, kun hän kuuli kapteenin puoliääneen todetun kommentin maagikosta, mutta sitä ei seurannut keskustelua, tai… yhtään mitään? Mies ei voinut olla vilkaisematta kapteeniin ohimennen, mutta pian hänen huomionsa oli jälleen Novianissa, ja siinä, miten peikon silmät loistivat tämän puhuessa loitsusta. Sen jälkeen, miten peikko oli pelännyt talvella hänen voimaansa tämä tuntui isommalta kuin isolta voitolta, eikä Daikhan laittanut tuon suhtautumista lainkaan pahakseen.

Nyt he saattoivat vain toivoa, että loppumatka sujuisi rauhallisemmin.

//Kiitokset taas jännittävästä pelistä!
Locked