Page 2 of 2

Re: Kutsumatonta seuraa matkalla Dioneen

Posted: Wed Jan 26, 2022 11:45 am
by LentäväShirkkeli
Terias

Peltipurkin jurottava olemus on itselleni syvän tylsyyden merkki. Ehkä kiveä voi piristää tarinalla. Tarinani ei kirvoita kovinkaan iloista vastaanottoa. Maanmyötäinen oikein suutahtaa ja äyskii, miksi seuraan häntä. Olen ällistynyt. Minä tässä hänelle hyvää viihdettä tarjoilen ja hän kyselee tuollaisia.

"No huhhuh. Seuraan sinua? Mitä!?"
Sitten mietin asiaa, ja olihan tämä totta. En älynnyt seuraavani häntä.
"Niimpä seuraankin, kyllä! Sinulla on hieno kiiltävä peltivaate. Minusta se on kiehtova."
Kääpiöiden tapauksessa se pelitjuttu oli nimeltään haarniska, muistan. Kenties tämäkin pelti oli siis haarniska. Ehkä ihminen reagoi paremmin, jos käytän termiä haarniska.
"Siis Haarniska", korjaan ja oletan tämän parantavan peltipurkin asennetta merkittävästi.

"Muutoinkin tämä maanmyötäisten mystinen tapa matkustaa tällä tapaa hitaasti ja verkkaisesti on jännä. Yleensä olen nähnyt teidät matkaamassa ennemminkin ryhmissä, mutta sinä matkustat yksin. Eikö se ole tylsää? Mennä niin hitaasti ja vielä yksin. Miten sinä viihdytät itseäsi?"
Toki tämä peltipurkki ei ole ainoa yksin matkustava maanmyötäinen. Hän vain oli ensimmäinen, johon olin kiinnittänyt huomiota.
"Sinua on vaikea miellyttää. Eivätkö maanmyötäiset pidä tarinoista?"

Otin tämän myös itselleni lentämisharjoituksena. Vaati paljon keskittymistä keskustella normaalisti ja hallita kaaottista tuulta, joka välillä päätti kadota ja sitten iskeä lujempaa yllättävästä kulmasta. Hidas lentäminen oli vaativaa, vaikkakin voimakkaan tuulen noste myös helpotti asiaa.

Peittelen parhaani mukaan, miten väsyttävää tälläinen lentäminen on. Enhän minä tietenkään voi myöntää, että lentäminen ei olekaan minulle vaivatonta ja yksinkertaista. Koen vahvaa houkutusta laskeutua jonnekin lepäämään, mutta jokin tässä ihmisessä houkuttelee minua jatkamaan. Kenties juuri tämä hänen juroutensa teki hänestä minulle erityisen haasteen. Haasteen, jonka olin ottanut vastaan.

Mikä se haaste oikein oli? Kenties saada hänet osoittamaan muutakin kuin kivimäistä juroutta? Tuulimyllyn olen saattanut nyt tässä haastaa itselleni.

Re: Kutsumatonta seuraa matkalla Dioneen

Posted: Sun Jan 30, 2022 4:31 pm
by Tinanja
Kostea lumi narskui palkkasoturin hevosen kavioiden alla, kun ratsun pitkät, tasaiset askeleet jatkoivat matkaa Dionea kohden. Lumi oli lähes koskematonta, vain yhdet vankkurien ja sitä vetäneiden hevosten jäljet olivat uponneet lumeen ennen Ranyardin harmaata ratsua. Ratsu laski päätään alemmas, kunnes turpa osui kevyesti lumeen, ja hitaasti huuliaan nuolten hevonen jatkoi matkaansa pitäen silmällä heidän vierellään, yllään ja osaksi takanaan lentelevää Ajanlania. Ranayrdin hansikoitu käsi eksyi ohimennen silittämään edessään matkustavan koiranpennun paksua, hieman ilmankosteudesta kosteaa turkkia. Vaikka palkkasoturi näyttikin siltä, ettei kiinnittänyt huomiota Ajanlaniin, piti mies tuon näkökentässään.

Yllättävä matkaseura ei kuulunut Ranyardin suunnitelmiin, eikä hän pitänyt suunnitelmanmuutoksista - siitä huolimatta että hän ei nähnyt tuossa utelevassa, palkkasoturinkin mielestä hyvin erikoista kielenkäyttöä harrastavan Ajanlanin lentelyssä mitään uhkaa. Tuon sanat seurailivat samaa linjaa, mitä tältä olisi voinut odottaakin - erikoisia sanavalintoja, sanojen korjailua sen jälkeen, ja pitkiä selityksiä asioista, jotka olisi voinut sanoa muutamalla sanalla pitkän tarinoinnin sijaan. Mutta nyt tämän sanoissa oli tarinoinnin lisäksi korjaavia kommentteja - tämä vaihtoi sanoja jälkikäteen sopivammaksi. Se sai Ranyardin kohottamaan tuskin huomattavasti kulmiaan kypäränsä ja huppunsa suojissa. Näkyvämpi reaktio oli kuitenkin se, miten palkkasoturi viimein käänsi huomionsa kokonaan Ajanlaniin - hetkeksi edes, mutta se oli enemmän kuin tämä oli aiemmin osoittanut kiinnostusta tuntematonta seuralaistaan kohden. Palkkasoturi ei kuitenkaan sanonut mitään, mutta sanat kieltämättä silittivät tätä ainakin vähän oikeaan suuntaan. Mies oli ylpeä haarniskastaan, vaikka sen kokoaminen oli vaatinutkin pitkään, ja useiden eri seppien työtä. Mutta se oli tuon kirveiden lisäksi palvellut hyvin jo vuosia, ja vaikka se nyt olikin kiillottamista ja huoltoa vailla kirveiden tapaan.

“Matkustan yksin, koska se on käytännöllistä”, Ranyard vastasi huomioimatta Ajanlanin arviota siitä, että matkustaminen oli tylsää. Tylsä oli väärä sana, rauhallinen oli parempi. Hetki aikaa ajatella, ilman ketään muuta, vain Dazin ja Nazin seurassa - jos sitäkään. Nyt tuo Ajanlan oli tosin rikkonut tehokkaasti sen hiljaisuuden, ja se sai pienen tuhahduksen sanojen päälle irtoamaan palkkasoturista. Samalla Ranyard ei voinut olla huomaamatta, että Ajanlanin antama syy hänen seuraamiselleen aiemmin oli ollut puhdasta mielenkiintoa ja uteliaisuutta, hyvin yksinkertaista - oliko tuon syy oikeastikin noin yksinkertainen?
Ajanlanin seuraavaan kysymykseen vastaaminen oli vaatinut paljon enemmän sanoja kuin aiempi vastaus, joten Ranyard päätti ohittaa koko kysymyksen ja antaa asian olla. Hän piti tarinoista, omalla ajallaan, omasta tahdostaan, ja omasta uteliaisuudestaan. Mutta tämä ei ollut mitään niistä - eikä tuon tarinalla, tarinoilla tuskin olisi hyötyä hänen palkkansa saamisessa. Palkka odotti Dionessa todisteita vastaan, ja Ranyardin matka johtaisi sinne - olisi vain ajan kysymys, kunnes Dionen uloimmaset muurit näkyisivät horisontissa.

“Mihin olet matkalla?” Ranyard päätyi kysymään, kun epäili ettei tämä… matkaseura jättäisi häntä rauhaan ihan heti. Olisi parempi saada tuosta enemmän tietoa irti kuin antaa tämän puhua omia erikoisia juttujaan vailla päätä tai häntää.

Re: Kutsumatonta seuraa matkalla Dioneen

Posted: Thu May 26, 2022 9:38 pm
by LentäväShirkkeli
Terias

Taijan omaisesti sana haarniska toimii. Juro lakkaa esittämästä, etteen ole olemassa. Toisaalta, nyt kun hän katsoo minuun, karistan itsestäni välittömästi väsymyksen merkit. Minähän en myönnä vapaaehtoisesti, että en ole jo täydellinen lentäjä.

Matkaaja vastaa, että yksin matkustaminen oli käytännöllistä. Hämmästyn, koska juuri noin minäkin ajattelin. En voi uskoa, että minua niin paljon hitaammin matkaava voi kokea asian näin. Minä sentään sain maiseman vaihtumaan tunneissa, eikä minun tarvinnut pitkään junnata aloillani, kuten nyt olin päättänyt junnata. Minun on vaika ymmärtää, miten maanmyötäinen ei vain pitkästy.

Hämmennys harhauttaa minua lentämisestä ja äkillinen tuulen muutos yllättää minut ja paiskaa päin puita. Nopealla siiven asennon korjaamisella kiepautan itseni pois väärältä kurssilta ja lyön siivillä itselleni uutta nostetta palauttaakseni hallinnan.
Puuskuttaen palautan itseni takaisin keskustelu etäisyydelle, "Aivan.. Aivan, mutta... Etenet niin hitaasti. Mitä ihmettä teet kaikella sillä ajalla. Tällä vauhdilla matkaamiseen voi mennä päiviä", mietin ymmärtääkö matkaaja sanan merkityksen joten toistan painokkaasti, "Päiviä."
Eikö maanmyötäinen kokenut ajan juoksua kuten minä sen koin?

Hämmennykseni sai minut unohtamaan myös täydellisen lentäjän esittämisen väliaikaisesti. En huomaa lipsauttaneeni juuri lentovirheen tämän tallaajan läsnäollessa. Hengästymisenikin paistaa läpi enemmän kuin mitä haluaisin kuvitella sen paistavan. Kuvittelen, että tuuli syö puuskutukseni ja ettei maan tasalta edes näe, jos ponnistelen vain vähäsen enemmän.

Maanmyötäinen yllättää minut jälleen, nyt kysymyksellä. En tiennyt, että hän kykenee muodostamaan kysymyksiä. Olen yllättynyt ja ilahtunut tästä.
"Minä olen menossa Dioneen! Maanmyötäisten toiseen suurimmista kaupungeista. Se on kuulemma aivan näkemisen arvoinenkin, sanovat jotkut."
Kerron päämäärästäni tarpeettoman ylpeästi. Jostain syystä matkaaminen nostatti merkittävästi ylpeydentunnettani. Aivan kuin asioiden näkeminen tekisi minusta jollain tapaa paremman. Näin saatoin ainakin uskoa.

"Minne te olette matkalla?"
Tämä maanmyötäinen oli teititellyt minua, joten arvelen, että minun pitäisi ehkä teititellä häntä. Ei siitä haittaakaan ole. Ja on aina kohteliasta kysyä takaisin toisen matkakohteesta. Olihan äärimmäinen kohteliaisuus kysellä toisten matkoista.
Se, että maanmyötäinen oli äkillisesti ryhtynyt näin kohteliaaksi, oli itselleni suurin ihme. Maanmyötinen ei ollutkaan aivan niin juro, miltä oli alkuun vaikuttanut.

Re: Kutsumatonta seuraa matkalla Dioneen

Posted: Sat Jun 18, 2022 4:16 pm
by Tinanja
Ranyardin kulmat kohosivat vähän tämän kypärän suojissa, kun tuo kuuli Ajanlanin seuraavan kommentin ja kysymyksen. Matkanteko hevosen selässä oli yksi nopeimmista tavoista taittaa pitkiäkin matkoja, ja Ranyard piti sen tuomasta rauhallisuudesta, omasta ajasta ja siitä, miten tasaisesti matka eteni. Siinä oli jotain hyvin, hyvin rauhoittavaa. Lentäminen puolestaan - No, kaikki, mitä hän oli tähän mennessä nähnyt tämän Ajanlanin suorituksesta niin se ei tuntunut soveltuvan ainakaan rauhalliseen tahtiin. Sitä paitsi, tällä ei näyttänyt olevan kovin paljoa tavaraa mukanaan - pidemmän päälle sellainen aiheuttaisi ongelmia vaikka matka-ajasta se varmaan olisikin pois. Sitä paitsi, Ranyard huomasi tuota sivusilmällä tarkkaillessaan, että sopiva tuulenpuuska oli saanut tuon lennon pois tasapainosta.
“Eikö tuo kuluta huomattavasti enemmän energiaa kuin tämä… perinteinen matkustaminen?” ehkä tuonkin olisi aika kokeilla omien jalkojensa kantavuutta hengityksensä tasaamiseen? Kävely voisi olla tasaisempi tapa taittaa matkaa, varsinkin kun tuuli tuntui vain yltyvän.

“Dioneen”, palkkasoturi jatkoi sitten, suoristaen selkäänsä paremmin. Jos hän oli oikeassa, niin Dionen uloimmaiset muurit näyttäytyisivät heille heti seuraavan mäennyppylän takana. Se antaisi myös mahdollisuuden Ajanlanille jatkaa matkaa omia reittejään, pois hänen perästään ja ympäriltään. Ranyard halusi palata takaisin kaupungin muurien sisälle, käydä hakemassa palkkansa työstään ja viettää laiskan illan majatalon alakerrassa oluttuopin äärellä. "Etsittekö jotain sieltä?" tuo kysyi sitten yrittäen jatkaa vähäsanaista keskusteluaan. Hän patisteli vähän ratsuaan reippaampaan käyntiin, jotta pääsisi ehkä hieman ripeämmin perille.