Rohkealla onnea rakkaudessa

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Post Reply
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 599
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Rohkealla onnea rakkaudessa

Post by Kuparirapu »

//Kunnianarvoisa Rakuza, teillä on illallinen lähipiiriin kuuluvan naisen kanssa//

Aurinko pilkahteli harmaiden pilvien takaa, kuin ohikiitävänä lupauksena lämmöstä talven keskelle, ja suuret lumihiutaleet leijuivat ilmassa kuin kukkien terälehdet. Tyylikkäitä, umpinaisia vaunuja vetävien hevosten pärskähdykset höyrysivät niiden tarpoessa lumen alta pilkottavien mukulakivien yli Dionen halki. Pelkästään vaunujen ajuri herätti omanlaistaan huomiota kärpännahkalakkeineen ja mukavine viittoineen. Mutta sekä vaunujen edellä ja jäljessä kulki myös ratsastaja, joiden hartioilla lepäsi tukeva rengaspaita ja vöillä laadukkaat miekat. He tarkkailivat ympäristöä herkeämättä, valppaudella ja arvovallalla joka piti vastaantulijat poissa tieltä sanaakaan sanomatta. Vaunujen matkustaja katseli levollisesti ohi vilahtelevien talojen ja liikkeiden julkisivuja, niiden pieniä valonpilkahduksia ikkunoiden takana.
Seurue saapui suurehkon, aatelista arvokkuutta huokuvan rakennuksen eteen, ja vaunujen pyörät pysähtyivät lumessa narskuen. Jälkimmäinen aseistetuista saattajista astui raskaasti alas, ja avasi vaunujen oven ryhti suorana. Matkustaja laski kapeakärkisen, korkeareunaisen kenkänsä katukiville ja astui ulos. Lumihiutaleet laskeutuivat muotojen mukaan laskeutuvan, harmaanvalkean päällivaatteen hartioille ja lämpimänruskeille hiuskiharoille. Suoristaen pitkän helmansa pois oven välistä Dalena Valeyalan nyökkäsi ovea pitäneelle saattajalleen ja sanoi:
"Kiitos Portian. Offish, ole hyvä ja saata ratsut tallille. Lähetän sanan kun olemme valmiita lähtemään."
Ottaen toverinsa ratsun ohjakset satulassa istuva ratsastaja totteli ja hoputti oman hevosensa vaunujen edellä, huolehtien että sekin löysi oikeaan paikkaan talon talleille. Dalena pyyhkäisi suurimmat hiutaleet hiuksistaan ja nousten lyhyet askelmat etuovelle seurasi Valeyalanin suvun henkivartija hänen vierellään hiljaa ja ryhdikkäästi.

Palvelusväki otti heidät vastaan tilavassa aulassa, ja yhden viedessä heidän päälliviittansa talteen poistui pääpalvelija ilmoittamaan talon isännälle heidän saapuneen. Dalena asetteli kätensä rennosti eteensä, seisten aulan keskellä kärsivällisenä ja tyynenä. Päällivaatteiden alla hänellä oli hillityn sinisen sävyinen mekko, kaksinkertaisilla laskeutuvilla hihoilla ja korkealla kauluksella varustettuna. Vaikka tämä olikin virallisesti tärkeä tapaaminen, Dalenalle sallittiin etiketin tiukoista vaatimuksista joustava ulkoasu. Asiaa toki auttoi, että hän tunsi isäntänsä miltei etunimellä, ja tiesi tämän tarjoavan samanlaista avoimuutta hänelle. Hänelle, ja monille muille Valeyalanin suvun jäsenille. Vierellä seisten hänen henkivartijansa noudatti emäntänsä esimerkkiä, toinen käsi tavan takia miekankahvan lähettyvillä leväten.
"Kukapa täällä uskaltaisi kimppuuni yrittää?" Dalena pohti aavistuksen huvittuneena. Jos joku nyt ryntäisi sisään ulko-ovesta ja tavoittelisi aseella hänen elämäänsä, ehtisikö hän edes lausua uhkaustaan loppuun ennen kuin kuolema katkaisisi yrityksen? Tuskinpa
"Vaan se ei aina estä jotakuta yrittämästä," nainen pohti ohikiitävästi, ennen kuin kuuli lähestyviä askeleita ja nosti hieman leukaansa.
"Kunnianarvoisa Rakuza, herra Zaos Farrith," pääpalvelija ilmoitti asiaankuuluvasti. Dalena niinikään seurasi etikettiä vieden helmansa lievettä sivummalle ja painaen päänsä niiaukseen. Vierellä hän kuuli, kuinka saappaat kapsahtivat terävästi henkivartijan lyödessä kantapäänsä yhteen ja tehdessä sotilaallisen napakan kumarruksen. Dalena suoristautui, ja kohdaten Rakuza Farrithin katseen lausui erehtymättömän virallisella äänellä:
"Rakuza Farrith, haluan jakaa sukuni puolesta kiitoksen, että olette kutsuneet minut luoksenne tällä tavalla."
Vaan sitten Dalenan kasvoille nousi kevyt hymy, joka yksin tuntui valavan lämpöä ja avoimuutta hänen ruskeisiin silmiinsä.
"Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi ehdimme tavata kasvokkain. Oliko se viime keväänä, herra Zaos?"
Tinanja
Rakega
Posts: 936
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Rohkealla onnea rakkaudessa

Post by Tinanja »

Lumi oli juuri satanut maahan, ja Dionen keskellä sijaitsevan valtavan kartanon ylimmän huoneen ikkunasta näkyvä maisema oli kevyen, valkean peitteen alla. Rakennusten katot jäivät hänen näkökenttänsä alapuolelle, ja näkymä ylsi aina jäätyneelle merelle asti vain sekoittuakseen harmaaseen horisonttiin. Oli kieltämättä ikävää, ettei Valkoinen Lohikäärme ollut talvehtimassa Dionen satamassa, mutta vuosikymmenten kokemus merenkäynnistä sai ikkunan edessä seisovan miehen uskomaan laivan selviytymiseen rantaan asti, ja keväällä jäiden sulamisen jälkeen laiva näkyisi jälleen ensimmäisenä horisontissa. Se tapahtuma saisi hänen suunnitelmiensa huolella kootut perusteet kasvamaan rakennukseksi asti, ja suunnitelma nousisi keväällä täyteen loistoonsa. Oli ollut satunnainen yhden illan idea kaivaa esille vanhoja, pitkäaikaisia kontakteja joita mantereen armeijalla oli, ja eräs suku oli noussut kaiken keskeltä täydelliseksi ratkaisuksi. Pitkä palvelushistoria, useat osoitukset uskollisuudesta ja leski, jonka parhaat päivät avioliittomarkkinoilla olivat jo takanapäin. Tämä voisi - ja olisi ratkaisu Rayash Doulbturin ja Valkoisen Lohikäärmeen sitomiseen mantereen palvelukseen. Viimeinen naula liittolaisuuden arkkuun. Valkeat katot, kaduilla kulkevat Dionen asukkaat ja koko kaupunki tuntui sillä hetkellä hyvin etäiseltä ajatukselta, kun Doulturien uskollisuus lähentäisi sekä Dionea että saaristoa - ja saariston lukuisia resursseja, joista Dione ja manner olivat riippuvaisia.

“Herra, vieraanne on saapunut”, avoimelta ovelta käytävän puolelta kuuluva ääni sai miehen kääntymään.
“Olen pian siellä. Kiitos”, ritari vastasi hiljaa, nyökäten ilmoittajalle lyhyesti. Kauemmas kulkevat askeleet kertoivat ilmoittajan lähteneen takaisin alakertaa kohden ja sinne mies itsekin olisi pian matkalla. Sitä ennen kuitenkin tuo kapeakasvoinen, vaaleahiuksinen mies kääntyi katsomaan itseään arvioiden peilistä varmistaakseen, että näyttäisi riittävän edustavalta tapaamista kohtaan. Ensivaikutelma olisi kuitenkin kaikkein tärkein, myös tässä tapauksessa vaikka hän olikin kyseisen henkilön tavannut aiemmin. Peilistä häntä oli vastassa pitkä, jäntevä keho, kapeat kasvot ja vaaleat, harmaat hiukset. Tuo suoristi vielä hiuksiaan hieman ja hymyili peilikuvalleen hieman ennen kuin lähti suoraselkäisenä, pitkin ja tasaisin askelin kulkemaan alakertaa kohden. Tummanpunainen ja kultakirjailuin koristeltu liivi oli päälimmäinen hänen asussaan. Lähes lattiaan asti yltävä vaatekappale oli sidottu kevyesti nahkavyöllä vyötäisille, ja vyöltä roikkui siro, pitkä miekka joka näytti olevan valittu tänä iltana lähinnä asun koristeeksi kuin käytännölliseksi. Hänen mustat housunsa ja kenkänsä loivat kultakirjailuihin ja punaiseen sopivan kontrastin. Liivin alla oleva pitkä, puolväliin reittä saakka yltävä tunika oli myöskin punainen, hieman tosin eri sävyä kuin liivi, ja koristeltu lähinnä hihojen hienoilla leikkauksilla sekä muotoilulla, mikä tuntui korostavan entisestään pitkän miehen kehon ja raajojen pituutta. Pitkät, vaaleat hiukset kehystivät kermanvaaleita kasvoja, kun Rakuza asteli kartanon eteisaulaan vierastaan vastaan.

“Minulle on kunnia, että olette hyväksyneet illalliskutsuni tänään, rouva Valeyalan”, Zaos Farrith nyökkäsi syvään, lähes pienesti kumartaen portaiden alapäähän pysähdyttyään ja kuultuaan Dalenan kohteliaisuudet. Naisen kauniin syvänsininen mekko sointui loistavasti hieman kihartuviin, tummiin hiuksiin, ja pieni hymy ritarin kasvoilla levisi vähän Dalenan hymyyn paremmin vastatakseen. Se näytti aidolta, mutta vihreiden silmien katse oli terävä, arvioiva. Hän silmäili Dalenan lisäksi tuon mukana olevaa henkivartijaa hetken, ennen kuin katse osui jälleen Dalenaan naisen jatkaessa keskustelua.
“Kyllä, se taisi olla viime keväänä, mikäli oikein muistan. Taisi olla juuri ennen kauppakillan kokoust”, Zaos nyökkäsi Dalenan arviolle ja se sama, pieni hymy välkehti edelleen hänen huulillaan.
“Toivottavasti matkanne tänne kartanoltanne on ollut miellyttävä, lumisade tuli kieltämättä aika yllättäen tänä vuonna”, Zaos jatkoi sitten kevyttä keskusteluaan vielä. Kesä olikin ollut vilkas - sopimuksia, kauppakillan kokouksen käskyjen seuraamista ja Dionen rutistamista paremmin armeijan vallan alle, mutta nyt syksyn jo jäätyä taakse ja lumen laskeuduttua kaduille, myös Rakuzan senhetkiset työt olivat hieman irrottaneet otettaan. Hän ehtisi siis valaa perustuksia uusille, seuraavan vuoden aikana avautuville suunnitelmille, jollainen tämäkin olisi vielä.

Zaos ojensi pian kätensä Dalenalle, jotta voisi saattaa tämän vain heille varattuun ruokasaliin palvelusväen, ja lukuisten vartijoiden seistessä sivummalla, jokainen omaan tehtäväänsä keskittyen. Ruokasalien pariovet avattiin jo ennen kuin he saapuivat oville, ja suljettiin myöhemmin heidän perässään. Kattokruunun jokainen kynttilä oli sytytetty, ja seinustalle oli ripustettu lukuisia lyhtyjä valaisemaan pitkää, pitoja varten tarkoitettua pöytää, jonka ääreen oli nyt katettu kaksi lautasta, jotta ruokailijat voisivat istua vastakkain ja keskustella miellyttävämmin. Korostetun kohteliaasti ritari saattoi Dalenan pöytään, ennen kuin istui itse tätä vastapäätä hymy edelleen kasvoja koristaen. Heille tarjoiltiin marjaiselta, täyteläiseltä tuoksuvaa viiniä, ja pöytään kannettiin alkupala: rapeaa leipää, joka tuoksui rypäleiltä sekä hunajalta pala mehevää, terävältä inkivääriltä ja pehmeämmiltä yrteiltä tuoksuvaa kalapiirasta. Vasta, kun palvelusväki oli siirtynyt sivummalle, Zaos kohotti katseensa uudemman kerran Dalenaan maistettuaan hitaasti, vähän viiniään. Se oli yhtä hyvää kuin edellisenäkin iltana.
“Maistuuhan piiras? Tämä nimittäin on varmasti yksi kartanon kokin parhaista resepteistä mielestäni”, Rakuza totesi sitten lohkaisten pienen palan piirasta haarukkaansa. Tuo hymyili edelleen.

Hänen ehdotuksensa saisi odottaa vielä näiden kevyiden kuulumistenvaihtojen jälkeiseen aikaan.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 599
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Rohkealla onnea rakkaudessa

Post by Kuparirapu »

"Onneni oli, että eilinen päivä oli pilvetön. Tiet pysyivät avoinna matkantekoon," Dalena nyökkäsi. "Kuulemani mukaan osa muuttolinnuista ei ole ehtinyt matkata pohjoiseen, ja ansastajat ovat saaneet hyvää saalista metsistä. Ainakin ne, jotka ovat uskaltaneet uhmata umpihankia sinne asti."
Dalena vastasi Rakuza Zaosin eleeseen, ja kiertäen kyynärvartensa miehen kanssa ristikkäin antoi tämän saattaa hänet peremmälle. Vilkaisten ohikiitävästi Zaosin kasvoja vierellään Dalena pohti sitä arvokkuutta, jolla he yhdessä astelivat kartanon halki. Hänen askeleensa eivät jääneet Rakuzasta tuumaakaa jälkeen, ja vierekkäin seistessä Dalena oli vain muutaman tuuman lyhyempi kuin Zaos. Ohitettujen palvelijoiden ja muutamien vartiossa seisovien sotilaiden silmiin he varmasti näyttivät suorastaan ylhäisiltä.

Ruokasalin ovien avautuessa heille Dalena käänsi katseensa perässä marssineeseen henkivartijaansa, ja sanoi:
"Jää tähän Portian, kun Offish vapauttaa sinut, ruokaile ja lämmittele palvelijoiden johdolla. Ilmoittakaa minulle jos jotain tärkeää tapahtuu."
Portian nyökkäsi lyhyesti, ja kääntyi seisomaan pariovien vierelle vahtiin kun Dalena saatettiin huikealla kynttiläpaljoudella valaistuun ruokasaliin. Istuen mukavalle tuolille, jonka Rakuza Zaos hänelle tarjosi, Dalena siirsi sulavalla liikkeellä pitkien päällihihojensa suut lähemmäs kyynärtaivetta. Muutoin ne uisivat pian tarjoilun seassa.
Zaos haki oman paikkansa vastapäätä, ja Dalena antoi miehen hymyn nostaa sen takaisin myös omille huulilleen. Hänen pitäisi muistaa nauttia olostaan täällä; Zaos oli omalla tavallaan kuin osa sukua, ja tällainen kutsu vain vahvistaisi Valeyalanien hyvää mainetta. Ja kun täyteläinen viini tarjoiltiin heille, ei Dalena voinut moittia mahdollisuutta päästä nauttimaan siitäkään.
Dalena odotti kohteliaasti että Zaos mursi isäntänä ensimmäisen palan haarukkaansa, ennen kuin seurasi esimekkiä. Leipä oli loistavaa, rypäleiden ja kevyen hunajan sointuessa erinomaisesti yhteen. Vaikka Dalena nauttikin riistasta parhaiten, oli hän ilahtunut myös hyvin valmistetusta kalasta. Kaikki mausteet sointuivat yhteen, eikä kala tehnyt niiden keskellä itsestään suurempaa numeroa kuin oli tarpeen. Muutama siemaus viiniä piiraan seurassa toivat myös lämmön takaisin naisen sormenpäihin, jotka olivat matkan aikana ehtineet viiletä salakavalasti.
"Se on erinomaista," Dalena vastasi Zaosille, pyyhkäisten pienen murun suupielestään. "Valeyalanin kartanon pääkokki osaa käsitellä lihaa, ja hänen patansa ovat erinomaisia. Mutta piiraita on harvoin tarjolla. Ehkä minun pitäisi pyytää reseptiä hänelle?"
Dalena painoi palan päällistä auki, paljastaen höyryävän täytteen jotta se ehtisi viilentyä ennen seuraavaa suupalaa.
"Olen kuullut että olette olleet kiireinen kuluneen vuoden aikana. Siitä on aikaa, kun armeijan on viimeksi tarvinnut pitää tällaista läsnäoloa Dionessa, mutta se on ollut välttämättömyys. Setäni kertoi vierailunsa aikana, että vasta sotilaiden kautta olette kyenneet valvomaan Kauppakiltain Kokouksessa päätettyjen määräysten toteutumista. Ei mitään yksityiskohtaista, luonnollisesti, teitä palvelevana doyjana hän ymmärtää kyllä pitää armeijan tiedot omana tietonaan."

"On vain harmi että tilanne on pitänyt setäni kiinni Dionessa. Hänen poikansa Varianth kohosi kuulemani mukaan syksyn korvalla joukkueenjohtajaksi, ja hän olisi toivonut isänsä pääsevän todistamaan tilaisuutta. Muistatteko Varianthin? Setäni keskimmäinen, kaksi vuotta nuorempi kuin veljensä, ja hän tuppaa änkyttämään innostuessaan. Palvelee tällä hetkellä päävaruskunnassa, mutta voi kuulemma saada komennuksen Phoebeen ylennyksensä jälkeen."
Dalena siemaisi viiniä, ja asettaen haarukan lautaselleen hymyili Zaosille:
"Muistaakseni taisitte jopa nähdä hänet kerran, ensimmäisellä viikolla armeijaan liittymisensä jälkeen olitte kiertämässä kasarmia kun hänen joukkueensa oli harjoittamassa miekkailua. Hän mursi silloin kaksi sormeaan, koska keskittyi katsomaan teitä kävellessänne ohi eikä vastustajansa miekkaa."
Tinanja
Rakega
Posts: 936
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Rohkealla onnea rakkaudessa

Post by Tinanja »

Matkanteko ehdottomasti miellyttävämpää, kun tiet olivat avoinna ja sallivat matkustamisen, siitä Rakuza oli samaa mieltä vieraansa kanssa, ja nyökkäsikin naisen sanoille kevyesti, lähes huomaamatta heidän kävellessään ruokasalia kohden. Meni vain hetki, että he olivat molemmat istuneet kohteliaisuuksien saattelemana pöydän ääreen, ja saaneet alkupalansa eteensä. Ruoka oli jälleen yhtä hyvää, kuin mihin Zaos Farrith oli tottunut, ja mitä tämä odotti erityisesti vieraita sisältäviltä illallisiltaan. Mies hymyilikin hieman, kohteliaasti Dalenan kehuille ruuasta.
“Pyydän häntä toimittamaan reseptin myös teidän kokillenne”, Zaos vastasi kohteliaasti, pienen hymyn saattelemana.

“Kuten sanoitte, läsnäoloni on täällä ollut ikävä kyllä pitkälti välttämättömyys sotilaiden lisäksi”, Rakuza myönsi, Dalenan sanoihin lyhyesti nyökäten hyväksyvästi. Hänellä ei ollut epäilystäkään, etteikö kukaan hänen doyjistaan olisi ollut ehdottoman uskollinen mantereelle ja hänelle - ja niin koko Dalenan muukin suku Dalena mukaanlukien tuntui olevan. Se olikin yksi suurimmista syistä, miksi nainen oli tänään kutsuttu tänne illalliselle.
“On aikakin, että veronkiertoon, salakuljetukseen ja muuhun laittomaan toimintaan täällä puututaan asian vaatimalla vakavuudella”, Zaos Farrith jatkoi sitten viiniään hitaasti sanojensa jälkeen maistaen. Lopulliset syyt kauppakillan säännöille, ja hänen tekemisilleen Dionessa sen jälkeen selviäisivät ainakin osaksi vielä tämän illan aikana Rakuzan vieraalle.
Vartinhia koskevaan kommentointiin Rakuza vain nyökkäsi lyhyesti, kohteliaasti kun Dalena kysyi, muistiko hän tuon. Mahdollisesti, mies ei ollut itsekään varma, mutta se nyökkäys oli ehdottoman kohteliasta. Zaos painoi nimen kuitenkin mieleensä vielä, sillä tuota nuorukaista olisi pidettävä silmällä - tässä todennäköisesti olisi potentiaalia korkeammallekin arvoasteikossa sukunsa muiden miesten esimerkin mukaisesti.

“Palatakseni takaisin vielä Dionen tapahtumiin”, Zaos sanoi lopulta, hieman vakavoituen, kun heille tarjoiltiin pääruoka kevyen alkupalan jälkeen. Pääruuaksi tuotiin herkullisen mausteiselta, täyteläiseltä tuoksuvaa riistamuhennosta. Tuoksusta oli erotettavissa vahva tumman oluen sävy, jonka kruunasivat runsaasti käytetyt tuoreet sekä kuivatut yrtit.
“Kauppakillan kokouksen lisäksi kaupungissa on tapahtunut yhtä sun toista, ehkä suurimpana tänä vuonna allekirjoittamani sopimus kapteeni Rayash Doulbturin kanssa”, Zaos Farrith sanoi sitten hitaasti maistaen sanojensa jälkeen muhennosta.
“Sopimus pitkälti armeijan tavaroiden kuljettamisesta meriteitse sekä saaristoon, että mantereen rannikkoa myöten. Tämä toteutuu mitä todennäköisimmin jo ensi kesänä, ja tarjoaa sopivan välin valvoa myös saariston tapahtumia”, Zaos totesi puhuen hitaasti, sanojaan asetellen ja tarkasti miettien.
“Mutta kapteeni on kotoisin saaristosta, eikä minulla ole epäilystäkään siitä, etteikö hän olisi nimelleen ja suvulleen uskollisempi kuin armeijalle”, Rakuza jatkoi sitten vielä.

Mies piti hetken tauon puheissaan.
“Mutta hän ei ole naimisissa”, tämä lisäsi vielä riistamuhennostaan vilkaisten, ennen kuin katsoi Dalenaa ohimennen. Dalena oli fiksu nainen, tämä osaisi sanomattakin laskea yhteen yksi plus yksi, ja sen mitä Rakuzan sanat sisälsivät sanomattakin. Tämä olisi ajatus, joka toteutuessaan toisi Rayash Doulbturin lähemmäs mannerta, ja Rakuza saisi… luotetun silmäparin tarkkailemaan tuota kapteenia. Lisäksi ennen kaikkea se olisi hyödyllinen myös Dalenalle, ja tämän suvulle. Kapteeni oli varakas, tällä oli hyvä maine täällä, ja suvun nimi kantoi myös Dionessa pitkälle - ja Dalena oli leski, jonka parhaat vuodet avioliittomarkkinoilla olivat jo takanapäin.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 599
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Rohkealla onnea rakkaudessa

Post by Kuparirapu »

Tumma muhennos höyrysi kun se annosteltiin heidän lautasilleen, ja Dalena nuuhkaisi oluen lämmintä tuoksua tyytyväisenä. Hän ei nauttinut oluesta lasissa, mutta ruon mausteena sille oli vaikea löytää vertaista. Zaosin äänensävy sai naisen katsomaan Rakuzaa kysyvästi, viitaten tätä toisella kädellään jatkamaan. Valeyalanit toki olivat Armeijan läheisiä tukijoita, joten he olivat valmiita antamaan apua jos Zaos sitä tarvitsi. Mutta Dalena ei ollut kuullut, että Dionessa olisi mitään niin vakavaa meneillään.
"Niinkö?" nainen kysyi ja hämmensi muhennostaan viileämmäksi. Doultbur oli hänen kuulemansa mukaan pitänyt kauppasopimuksensa varsin avoimina, hankkien sopimuksensa tarpeen mukaan ilman että hänen tarvitsi solmia kiinteitä sopimuksia ja olla siten minkään killan välittömässä alaisuudessa. Rannikon tunnetuimpana kauppalaivana hänellä oli vapaus tehdä sellainen päätös. Mutta nyt hän oli siis sitoutunut tiukemmin Armeijan kanssa? Dalena tunnisti heti, että tämä oli harvojen korville jaettua tietoa.
"Herra Doultbur oli varmasti tyytyväinen, että hänelle tarjottiin tällainen tilaisuus," Dalena totesi, tunnustellen hieman Zaosin mielipidettä asian mukaan. Oliko sopimus Armeijan, vai Doultburin ehdoilla tehty? Kumpi tarvitsi toista enemmän?

"Ahaa, niin tietenkin. Mikäpä olisikaan parempi väylä valvaoa saaristoa, kuin Doultburien kautta jotka käytännössä omistavat ne kiviset rannat, Dalena tuumi Zaosin jatkaessa. Hänen maistaessa itsekin muhkean makuista muhennosta, jossa pitkään haudutettu liha hajosi suussa kuin voi, Zaos nosti esille Doutburin uskollisuuden.
"Kuulemani mukaan hän ei ole ollut tekemisissä sukunsa kanssa pitkiin aikohin. Ehkä tämä sopimus tarjoaa hänelle sellaisen mahdollisuuden irrottautua saaristosta, jota hän on odottanut," nainen ehdotti, mutta vain puolittain vakavissaan. Doultburit olivat vanha ja vaikutusvaltainen suku, eikä kukaan kääntänyt selkäänsä perheelleen kokonaan. Ei vaikka he kuinka yrittäisivät, jokin yhteys säilyi aina.
Dalenan haarukka ei pysähtynyt kun Zaos nosti esille maininnan Doultburin aviottomuudesta. Nostamalla viinilasin huulilleen hän kuitenkin peitteli niitä pohtintoja, jotka naisen mielessä olivat heränneet, ja hän totesi:
"Niin, näin olen kuullut. Ymmärtääkseni herra Doultbur ei ole ainakaan julkisesti kosiskellut ketään, mutta varmasti hän on menestyneenä kauppalaivan kapteenina saanut osakseen naimaehdotuksia."
"Ehkä kukaan ei ole uskaltautunut," Dalena pohti ohikiitävästi. Dionen suurimman kauppalaivan kapteeni, sellainen arvonimi puhalsi helposti puhdin monilta kosiskelijoilta, jotka pelkäsivät että he eivät kykenisi vastaamaan sellaiseen liittoon vaadittavia odotuksia. Mutta oli toden totta outoa, ettei Doultbur ollut järjestänyt itselleen liittoa.
"Tai ehkä hänen sukunsa onkin, mutta kapteeni on pitänyt oman päänsä kuin pässi," hän pohti, ja ajatus sai hänet hymähtämään lyhyesti. Kääntäen katseensa Zaosiin Dalena siirsi ajatuksensa hetkeksi sivuun, ei vielä syrjään vaan punniten vielä niitä mahdollisuuksia joita se voisi tarjota. Pidellen haarukkaa soveliaan pehmeästi sormissaan, kuin kynää konsanaan, Dalena nojautui Zaosia kohti ja kysyi:
"Te tapasitte kapteenin henkilökohtaisesti sopimuksen solmimiseksi, eikö vain? Millainen hän oli? Mikä on teidän mielipiteenne Rayash Doultburista?"
Tinanja
Rakega
Posts: 936
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Rohkealla onnea rakkaudessa

Post by Tinanja »

Rakuza saattoi melkein nähdä ja kuulla, miten Dalenan ajatukset pyörittivät eri vaihtoehtoja hänen omien sanojensa takana, ja samalla naisen ilme oli niin ystävällinen, rauhallinen ja hillitty - kuten tuolta saattoi odottaakin. Se, mitä tuon tarkkaavaisten silmien takana pyöri, jäisi arvoitukseksi mikäli tämä ei sitä erikseen toisi esiin. Zaos nyökkäsi lyhyesti Dalenan arvioille siitä, ettei Rayash Doulbturilla oli varmasti ehdotuksia avioliitosta sadellut useammastakin suunnasta. Olihan tuo arvostettu, ja kantoi arvovaltaisen suvun nimeä sen lisäksi että toimi rannikon suurimman kauppalaivan kapteenina.

“Kyllä, tapasin kapteenin henkilökohtaisesti”, Rakuza myönsi lyhyesti, nyökäten vielä vahvistukseksi Dalenan sanoihin. “Jonkin aikaa kauppakillan kokouksen jälkeen, ja sopimus, kuten mainitsinkin, koskee pitkälti ensi kesän tavarakuljetuksia”, olettaen, että Valkoinen Lohikäärme oli selvinnyt meren tuolle puolen Dionesta lähdettyään lähes talven selkään. Oli kapteenin arvio matkasta ollut mikä tahansa, päätös lähteä tuntui merenkäynnistä mitään tietämättömänkin silmään oudolta. Mutta, kunnes toisin todistettaisiin, olisi Rakuzan oletus Valkoisen Lohikäärmeen paluusta voimassa.

“Mielestäni Rayash Doulbtur on sanansa mittainen mies”, Rakuza totesi sitten asetellen sanojaan selkeästi ajatuksella, puhuen hyvin rauhallisesti mutta sanojaan turhaan venyttämättä. Asiallisesti. Hitaasti tuo maistoi viiniään, sitten ruokaansa ja kohotti lopulta katseensa takaisin Dalenaan. “Hän myös henkilö, joka ymmärtää poliitiikkaa enemmän kuin mitä antaa muiden ymmärtää”, varovaisia sanoja, hyvin harkittuja sopimuksia ja julkikuva, josta ei löytynyt rakoakaan - tai tuo piilotti ne erittäin hyvin.
“Mutta hänestä on vaikea sanoa, missä hänen uskollisuutensa ovat”, ja siksi sopimus oli ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Kapteenin ja kauppalaivan saaminen armeijan alaisuuteen ja käyttöön olisi tärkeä poliittinen liike, mutta se auttaisi pitkässä juoksussa Drienen hallinnan lisäksi Dionea. Nyt pitäisi vain varmistaa, että kapteeni ja laiva sen myötä olisi uskollisia mantereen armeijalle… hänelle.
“Siksi… olen varma, että kaikessa teoriassa Kapteenikin ymmärtäisi, millaisen mahdollisuuden voisit tarjota hänelle… ja miten paljon sellainen kasvattaisi perustuksia hänen uskollisuudelleen mantereelle, armeijalle”, Zaos Farrith totesi, tällä kertaa hieman sanojaan venyttäen. Ja Dalena osaisi arvioida itse, millaisia mahdollisuuksia sellainen liitto voisi hänelle ja suvulleen antaa - teoriassa, kuten hän oli sanonutkin.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 599
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Rohkealla onnea rakkaudessa

Post by Kuparirapu »

"Sanansa mittainen mies", Dalena pohti mielessään, painaen haarukkansa pehmeäksi muhineen lihanpalan läpi. Yleinen kehu, uskottavan kuuloinen kehu, mutta harva ymmärsi mitä se todella tarkoittaisi. Ei riittänyt, että osasi esittää luotettavaa julkisissa tilaisuuksissa, vieraiden ihmisten edessä. Samanlaisen luottamuksen pitäisi näkyä kaikkialla elämässä, kodin kuin myös perheen kohdalla.
Dalenan mielessä välähti ohikiitävästi hymyilevän miehen kasvot, lämpö joka tuntui yhtä lailla tämän käsissä kuin sanoissakin. Ja se tunne, että hän oli todella voinut luottaa noihin sanoihin. Dalena otsa painui hivenen alaspäin, ja nyt näki selvästi että jokin ajatus vei naisen huomiota. Sulkien silmänsä hetkeksi hän veti itsensä pois noiden muistojen virrasta, kuten oli tehnyt jo monesti ennenkin. Hän ei halunnut kieltää niitä kokonaan, mutta hänen...hänen täytyi katsoa eteenpäin.
Rakuzan sanat herättivät Dalenan takaisin nykyhetkeen, ja kaavittuaan viimeiset rippeet lautaseltaan hän asetti haarukan siististi pois käsistään.
"Kapteeni Doultburin asema on varmasti asettanut hänet hankaliin tilanteisiin. Miehen suku pitää varmasti yhteyttä hänen kanssaan," nainen totesi tasaisesti. Mutta kapteeni oli silti onnistunut välttymään selkkauksilta saariston tai mantereen puolelta. Taitavaa, varsin taitavaa.

Dalena katsahti Zaosia, ja hänen pehmeä suunsa kääntyi leikilliseen hymyyn.
"Hyvä tavaton, herra Zaos, tehän puhutte kuin liitonsolmija joka on kauppaamassa kaupungin tuoreinta poikamiestä. Avioon meno ei ole kuin hevosen ostamista, edes ratsuväessä sotilaat eivät asu ratsujensa talleissa. Eikä heidän tarvitse puhella kaakeilleen, tai esittää kuuntelevansa vastavuoroisesti."
Nainen naurahti sanojensa päätteeksi kevyesti, tosin vain peitelläkseen oikeita ajatuksiaan. Hän ymmärsi kyllä mitä Zaos vihjaili, ja kapteeni Doultbur tarjoaisi toden totta melkoisen tilaisuuden kenelle tahansa. Doultburit huolisivat vain sellaisen tahon liittoon kanssaan, jonka katsoisivat sen arvoiseksi.
"Valeyalanien kohdalla heillä ei pitäisi olla valittamista," Dalena pohti vinosti. Hymyillen uudelleen Zaosille hän lisäsi vielä:
"Ja kaiken päälle kapteeni Doultbur on kuitenkin merimies, vaikka sitten heistä parempilaatuinenkin. Moinen karkeakielinen, moukkamainen ja nuhjuinen seura voi vain tehdä kaltaisekseen."
Samaa toki voisi sanoa sotilaistakin, mutta sitä Dalena ei sanonut ääneen. Hän halusi vain näpäyttää Zaosia hieman, tuon kuvitellessa että voisi aivan näin helposti tuputtaa Dalenalle avioehdotuksia. Hän ei ollut enää siinä iässä, jossa tytöt puhkesivat naiseuden loistoonsa ja miehet kilvoittelivat saadakseen lunastettua heidät pysyvästi elämäänsä. Mutta se ei tarkoittanut, että hän jahtasi housunlahkeita kuin jokin vanhainpiika!

"Tiedättekö, mikä kapteenin veti merille talven kynnyksellä?" Dalena kysyi, vakavoituen hieman. "Mikään ei tietenkään ole varmaa ennen kevättä, mutta yleisesti pohditaan, palaako kapteeni omalla laivallaan vai ei. Tai palaako hän ollenkaan..."
Sekin tosin puhui kapteenin päättäväisyydestä. Moni järkeväkin merimies olisi suosiolla jäänyt satamaan, ja odottanut kevättä. Mutta ei kapteeni Doultbur. Ehkä kyseessä oli täytettävä lupaus, tai sitten uskollisuus suvulleen jota hän ei voinut kieltää. Tai ehkä vain yksinkertainen päättäväisyys, jota harvat omasivat.
Dalena antoi katseensa liukua lyhyesti sivummalle, läheiseen ikkunaan jonka takana lumisade puhalsi kattojen yli. Jäiden sulamiseen oli vielä aikaa, ja siitäkin kuluisi muutama viikko ennen kuin ensimmäiset laivat ehtisivät meren yli. Jos kapteeni onnistuisi palaamaan matkaltaan, ehkä...ehkä hänen pitäisi tutustua tähän tarkemmin. Dalena oli kuullut tiettyjä kuvauksia kapteenin uljaudesta ja komeudesta laivansa kannella, lumenvalkeat hiukset tuulessa heiluen. Mutta hän uskoisi niitä vasta kun näkisi miehen omin silmin.
Tinanja
Rakega
Posts: 936
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Rohkealla onnea rakkaudessa

Post by Tinanja »

Rakuza maistoi jälleen hitaasti viiniään Dalenan ilmeitä ja reaktioita seuraillen. Nainen kantoi itseään ruokapöydässäkin sillä itsehillinnällä ja taidolla, joka oli jo havaittavissa tämän kävellessäkin - tavassa, miten tuo kantoi itseään, miten käyttäytyi ja miten osasi pyörittää tilanteita ja keskusteluja lähemmäs omia tavoitteitaan. Tosin, Zaos tiesi itsekin että hänen sanansa Rayash Doulbturia koskien olivat hyvin monitulkintaisia, ja ympäripyöreitä - ja sitä Dalenan vastauskin kapteenin mahdollisista hankalista tilanteista saariston ja mantereen välillä kertoi. Dalenan sanoihin ritari vain nyökkäsi lyhyesti ja maistoi ruokaansa, haarukkaansa hyvin tasaisesti, hallitusti ja hitaastikin liikuttaen. Julkisivujen ylläpitoahan tämä illallinen suurimmaksi osaksi oli, vaikka heillä molemmilla varmasti olikin oma agendansa myös tässä tapaamisessa.
Ilmeisesti Rakuza oli riittävän suorasti tuonutkin oman tavoitteensa esille Dalenan naurahduksesta ja sitä seuraavista sanoista päätellen. Kommentti sai pienen hymyn leviämään Zaosin huulille, eikä tämä hetkeen vastannut mitään, kuunteli vain.
“Jollen tietäisi hänen olevan merimies, en olisi arvannut sitä tapaamisellamme”, Rakuza huomautti ja kohautti samalla kevyesti olkapäitään vaikka epäilikin Dalenan olevan todennäköisesti vähintään yhtä karkeakielinen halutessaan. Hänen sanansa oli lausuttu samantyyppisellä, hyvin keveällä sävyllä Dalenan kommentin tapaisesti, mutta niissä oli takana sitä samaa vakavuutta, jolla hän oli keskustelun aiemminkin aloittanut. Mutta tärkeintä olisi, että Dalena jäisi ajattelemaan asiaa. Vertailemaan omia vaihtoehtojaan ja sitä, mitä avioliitto hänelle itselleen voisi tuoda, sillä Rakuza epäili tämän päätyvän samantyyliseen tulokseen kuin mitä hän itsekin: avioliitto olisi hyvä vaihtoehto sekä Dalenalle, että Rayashille. Ennen kaikkea se olisi hyödyllinen hänelle, Rakuzalle itselleen ja armeijalle, hallinnolle. Se vahvistaisi sopimusta kapteenin kanssa, ja Dalena vahtisi tietämättään kapteenin uskollisuutta tavalla, jolla armeija ei koskaan voisi. Tämä… olisi toteutuessaan täydellistä.

“Virallisesti kapteeni Doulbtur ei antanut mitään syytä myöhäiselle merillelähdölleen”, Rakuza totesi sitten Dalenan kysymykseen siitä, miksi Valkoinen Lohikäärme oli lähtenyt takaisin Drienelle niinkin myöhään.
“Mutta epäviralliset lähteeni kertovat, että Rayash Doulbturin veli Aldar Doulbtur oli kaupungissa… ja lähti Valkoisen Lohikäärmeen mukana takaisin Drienelle talveksi”, olettaen, että laiva oli selviytynyt matkasta ja syysymyrskyistä. Rakuzan silmiin tämä näytti lähinnä silät, että Rayash Doulbtur oli halunnut saada veljensä pois Dionesta. Siitä, mitä Aldar Doulbtur oli täällä tehnyt, ei Zaos ollut löytänyt ikäväkseen mitään todisteita. Ehkä päätös oli ollut molempia: sekä suvun että oman edun tavoittelua - ja sitä paitsi, mitä olisi tapahtunut jos Drienen vaikutusvaltaisimman suvun pää olisi jäänyt koko talveksi Dionelle? Mitä Drienellä olisi tapahtunut, miten se olisi voinut Dionessa vaikuttaa? Rakuza maistoi hitaasti viiniään tarjoilijoiden palatessa viimein hakemaan heidän pääruokalautasensa jälkiruuan edestä. Rayash ja Aldar Doulbturin pohtiminen ei ollut tämän tapaamisen pääasiassa, Dalenan mieleen avioliiton idean istuttaminen oli.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 599
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Rohkealla onnea rakkaudessa

Post by Kuparirapu »

Ainakin Zaos oli valmis korjaamaan ajatusta, että kapteeni Doultbur olisi kirouksia kylvävä hampuusi. Kaipa Dalena saattoi luottaa sellaiseen arvioon, puhuihan Rakuza sentään käytännössä aatelisarvon omaavasta miehestä.
"Tai sitten hän haluaa vakuutella itselleen, että sopimus oli fiksu sijoitus kapteenin kohdalla," nainen tuumi mielessään. Heidän eteensä katettiin pienet leivokset, siirapintummalla reunalla ja vaalealla täytteellä. Päälle oli ripiteltu pieniä muruja, jotka taisivat olla kanelia. Ottaen jälkiruokahaarukan lautasen viereltä Dalena maistoi palasen reunaa, ja huomasi mukavaksi yllätykseksi sen oleva muuta kuin iänikuinen marjatorttu. Reunassa maistuivat inkivääri, neilikka ja hienoinen kaneli, ja sisusta oli kevyellä siirapilla maustettua rahkamaista massaa. Päällinenkin paljastui rouhituksi pähkinäksi, jotka toivat mukavaa purutuntumaa annoskeen. Kyseessä oli selvästi jokin talvinen erikoisherkku, jota Dalena ei muistanut aiemmin saaneensa.
Pienen hymyn palaetta Dalenan huulille hän tarttui Rakuzan viimeisiin sanoihin ja totesi:
"Veljensä, niinkö? Niin, hänellä taisi olla myös muita sisaruksia. He harvemmin vierailevat mantereen puolella."
Katseessaan pieni pilke nainen kallisti päätään, ja hakien Zaosin katseen lisäsi:
"Sanotte, että teille jäi kapteeni Doultburista hyvä mielikuva neuvottelujenne jäljiltä. Olette tähän mennessä kertoneet hänen luotettavuudestaan, ja epäselvästä uskollisuudestaan. Mutta kaikista tärkein on vielä kuulematta, ainakin omasta mielestäni. Herra Zaos, sanoisitteko te kapteenin olevan komea?"
Dalena hymyili yhä, täysin vilpittömän näköisenä, mutta samaan aikaan hän nautti päästessään näkemään miten Rakuza Zaos vastaisi. Hän varmasti halusi jättää Dalenalle hyvän mielikuvan kapteenista, erityisesti jos Zaos aidosti arveli liiton Doultburien ja Valeyalanien välillä olevan mahdollinen. Ja samalla Dalena pääsisi kuulemaan, kykenisiko Zaos arvioimaan toisen miehen piirteitä kompastelematta omaan kieleensä. Kysymys saattoi olla hitusen hävytön, mutta samalla voisi sanoa että Zaos oli itse heidät tänne saattanut. Dalena siemaisi viiniään, hykerrellen sanattomasti itsekseen.
Tinanja
Rakega
Posts: 936
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Rohkealla onnea rakkaudessa

Post by Tinanja »

Zaos nyökkäsi lyhyesti kiitokseksi palvelijalle, joka toi heidän jälkiruokansa. Mies upotti jälkiruokahaarukkansa lautasella olevaan torttuun. Sen maku oli aina yhtä huumaava kuin aiemminkin, ja pähkinä rahkamaisen täytteen päällä oli täydellinen lisä muutoin makeaan ja pehmeään jälkiruokaan. Tälläisissä hetkissä Rakuza oli kieltämättä tyytyväinen, että hänen komentopaikkansa sijaitsi Dionessa - se varmisti kaikkein tuoreimmat, ja sitä kautta myös parhaimmat tulokset kokin yrityksissä. Olihan myös armeijan tukikohdassa herkullista ruokaa, mutta siinä oli jotain lisää kauniissa salissa juuri nautittuna, tänään vielä ihastuttavan seuran kera.

“Kyllä, ymmärtääkseni Aldar Doulbtur on kolmesta veljestä vanhin”, Rakuza totesi sitten Dalenan toteamukseen. Hän oli kyllä useasti jo tehnyt taustatyönsä ennen kapteenin kanssa allekirjoitettua sopimusta,.mutta kaikkea tietoa ei kannattanut iskeä heti pöytään. Mutta Dalena oli oikeassa sanoessaan, etteivät muut Doulbturien suvun miehet kiertäneet juurikaan saariston ulkopuolella.
“Ymmärtääkseni he vierailevat mantereella hyvin harvoin, jos koskaan”, mies totesi vielä lopulta. Joten tämän vierailu Aldar Doulbturin toimesta mantereelle saattoi olla jotain hyvinkin mielenkiintoista. Ikävä kyllä Zaos ei ollut löytänyt varsinaista syytä vierailulle, ja arveli ettei löytäisikään syytä. Matkan syy oli selkeästi haluttu pitää salassa, sillä hänen tiedustelunsa useammallakin eri tavalla eivät olleet tuottaneet tulosta. Ehkä hänen olisi kysyttävä sitä itse kapteenilta, kun tämä keväällä palaisi? Ohimennen, mukavan illallisen parissa ehkä?

Zaos Farrith ei kuitenkaan voinut estää muutoin hyvin tasaisen ilmeensä lievää yllättyneisyyttä ja kulmienkohotustaan Dalenan seuraavan kysymyksen kuullessaan. Tuo osasi selkeästi taiteilla ja tasapainoilla nuoralla liian suorien kommenttien ja ehdotusten tapaan aivan kuten hänen arvoasemassaan saattoikin odottaa. Se kieltämättä sai myös pienen hymyn nousemaan Rakuzan huulille, ja hän oli entistä varmempi ehdotuksensa oikeellisuudesta. Dalena olisi asemaltaan ja tavoiltaan juuri sopiva ehdokas avioliittoon kapteeni Doulbturin kanssa. Nyt Zaosin oli vain toivottava, että tämä tapaaminen saisi Dalenankin kääntymään samalle kannalle - nyt, tai myöhemmin, ennen kevättä.

“No mutta minunhan olisi epäkohteliasta arvioida tuolla tavoin arvon kapteeni Doulbturin ulkonäköä”, Zaosin kasvoille noussut pieni hymy levisi vähän. “Mutta olen varma, että hänestä löytyy sataman hienoimmista paikoistakin useita mielipiteitä”, tämä lisäsi. Mies työnsi pienen palan torttua jälleen suuhunsa, tällä kertaa peittääkseen ja hillitäkseen kasvoilleen hieman kohoavaa virnettä. Se ei olisi sopivaa, hymykin oli jo hänen tapauksessaan kieltämättä siinä rajoilla.
“Tai sitten teidän on ehkä muodostettava mielipiteenne itse, kun hän eittämättä palaa takaisin Dioneen kevään koittaessa.”
Post Reply