Muste sormissa, nuotit huulilla

Toisiksi suurinta merenrantakaupunkia kutsutaan myös Ceresin sivistyksen kehdoksi ja ainut julkinen kirjasto koko mantereella sijaitseekin Phoebessa. Kaupunki on vanha, mutta nyt sen turvallisuutta ja vakautta on koetellut katastrofi: kaupungin alta nousi ikiaikainen lohikäärme, joka matkallaan tuhosi osan kaupungista.
Locked
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Muste sormissa, nuotit huulilla

Post by Kuparirapu »

//Tinanja ja Daikhan//

Äänet olivat outoja heidän ympärillään. Huutavia kauppiaita, lapsiaan toruvia vanhempia ja eläinten ääntelyitä. Kärrynpyörien rahinaa katukiviä vasten, köysien narinaa ja jossain kauempana vasaran paukutus naulaa vasten. Ei sillä, että ne olisivat olleet vieraita. Mutta seisoessaan Phoeben laiturilla Novian huomasi olevansa pitkän talven jälkeen häkeltynyt äänien keskellä. Kuin hän olisi saariston hiljaisuudessa unohtanut miltä elävä ja hengittävä kaupunki kuulosti, kuinka kiihkeältä ja mukaansatempaavalta. Vasta kun ohikulkijan kyynärpää tuuppasi Noviania sivummalle havahtui peikko ajatuksistaan, ja vilkaisi Daikhania vierellään. Nyökäten he lähtivät puikkelehtimaan väkijoukon seassa Phoeben keskustaa kohti.
Aallotar oli purjehtinut satamaan vajaa tunti aikaisemmin, ja kiitettyään kapteenia he olivat astuneet alas maihin. Matkan viimeisinä päivinä he olivat keskustelleet matkansa seuraavasta vaiheesta, ja päässeet yksimielisyyteen siitä. Heidän määränpäänsä olisi Metis, mutta maagikkojen hallitsema koulu odottaisi heitä kyllä paikallaan. Nyt heillä oli asioita selvitettävänä, ja muutamia vanhoja tuttavuuksia tavattavana. Ja näistä ensimmäistä varten he suuntasivat keskustorin suuntaan. Kohti Phoeben kuuluisaa kirjastoa.

Novian nojautui hieman lähemmäs Daikhania, ja kysyi:
"Huomaatko sinä mitään outoa täällä?"
Peikko rypisti otsaansa, ja silmäili heidän ohittamiaan rakennuksia sekä vastaantulijoita. Kun he olivat lähteneet, oli Phoebe ollut haavoille revittynä ja verisenä. Luonnollisesti rakennuksia oli jo korjattu ennalleen. Mutta silti Novianista tuntui että kaupungin ilmapiirissä oli jotain outoa. Se ei ollut iloa tai rauhallisuutta, ja se peikkoa ihmetyttikin.
"Ilmassa tuntuu olevan yhä jonkin verran pelkoa," hän sanoi sitten toverilleen, ja vilkaisi tätä huolestuneen näköisesti. "Ilmeisesti se syksyllä tapahtununt onnettomuus ei ollutkaan niin helppoa siivota pois."
Tämän huomion kautta Novianin ajatukset kääntyivät vahvemmin Daikhanin selässä olevaan reppuun, ja sen pohjalle käärittyyn outoon maagiseen palloon. Aina kaupungeissa oli syytä vahtia rahapussiaan taskuvarkaiden varalta. Mutta jos tilanne oli niin kireä kuin miltä se Novianin silmiin näytti, olisi parempi olla levittelemättä sanaa heidän oudosta löydöstään. Joku voisi erehtyä luulemaan sitä arvokkaaksi, ja tehdä jotain harkitsematonta.
"Toisaalta, eiköhän sitä karaistunut katukarpaasikin kahvahda maagikon edessä, joka on voittanut merirosvoja," Novian ajatteli ja sai lisää luottoa askeleisiinsa. Suuri keskustori, ja sen keskellä ammottava aukko tervehtivät heitä kuin vanha tuttava, ja suunnaten sen halki kaksikko sai näkyviinsä Kaupunginkirjaston korkeat seinät. Tyylikkäät kiviset askeleet nousivat suurille pääoville, jotka aina huvittivat Noviania hiukkasen. Rakennus oli kirjoja varten, tuskinpa ne välittivät miltä rakennuksen julkisivu näytti.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Muste sormissa, nuotit huulilla

Post by Tinanja »

He olivat saman päivän aamuna saapuneet Aallottarella Phoebeen. Daikhan oli ehtinyt nähdä, miten mantere oli tullut näkyviin horisontissa, ja miten he olivat lähestyneet kaupungin heräilevää silhuettia hitaan tasaisella vauhdillaan. Lopulta, kun hän oli tuntenut jälleen kovaa maata jalkojensa alla laivan keinumisen sijaan, pieni hymy oli noussut maagikon huulille. Olihan Phoebe ennen kaikkea miehelle paikka, jota tämä oli ehtinyt joitain vuosia kutsua kodikseen - ja sitä se tuntui nytkin olevan. Satamassa oli muuttunut vain hyvin vähän, ja suuret varastorakennukset, niihin ja niistä kiirehtivät työntekijät, satunnaiset kulkijat ja kauppiaat varastojaan tutkimassa olivat jotain tavallista, jotain hyvin normaalia. Mukulakivikatu jalkojen alla oli mukavan tasainen, mutta kieltämättä laivalla vietettyjen viikkojen jälkeen hetken aikaa hyvin outo. Hän seurasi Noviania tuttuja katuja pitkin kohti kaupungin keskustaa.

Ainakin Daikhanin mielestä Phoebe oli aina ollut hieman sisäänpäinkääntynyt tunnelmaltaan, mutta siinä oli jotain lisää tällä kertaa. Jotain, minkä päälle Daikhan ei osannut laittaa sormeaan ja osoittaa tarkasti, mikä oli vialla. Tuntui erikoiselta, kun satunnaiset kulkijat vaihtoivat puolta heidät - tai kenet tahansa muun nähdessään yhtään hiljaisemmilla kaduilla, ja keskustan laidalla seisoskelevat vartijat tarkkailivat hyvin valppaasti ympäristöään.
“En osaa oikein laittaa sormeani sen päälle… Mutta jotain, kyllä”, Daikhan vastasi Novianille havahtuessaan ajatuksistaan peikon kysymyksen myötä. Kysymys sai hänet puristamaan toisen kätensä toisen reppunsa kantohihnan ympärille paremmin, ja vilkaisemaan ohimennen olkansa ylitse heidän saapuessaan itsekin varsinaiselle keskusaukiolle. Matka jatkui sen laitaa myöten kohti suurta, hävitykseltä ja viimesyksyiseltä katastrofilta säilynyttä kirjastoa kohden. Daikhanin katse osui vähän turhan pitkäksi aikaa valtavaan, nyt aidattuun koloon toriaukion reunalla, eikä mies voinut olla kuvittelematta, miltä tori oli näyttänyt ennen ammottavaa aukkoa - ainakin myyjiä oli mahtunut aukealle huomattavasti enemmän. Nyt kojumyyjiä oli vain joitakin, ja suurin osa myynnistä näytti keskittyvän erikokoisiin kauppoihin ja putiikkeihin torin laidalla. Talven jäljiltä Daikhan tiesi, että hänellä oli vielä muutamia ylimääräisiäkin kolikoita, ja tuskin pieni matkatarvikkeiden ja muiden tarpeellisten tavaroiden päivittäminen olisi ainakaan huono idea.

Maagikko seurasi peikkoa suuria kirjaston ovia kohden, ja astui lopulta tuon ohitse, ja työnsi oven auki edellään. Daikhan astui päivänpaisteeseen verrattuna hämärään, paperilta, lyhdyiltä ja puulta tuoksuvaan kirjastoon. Sentään kirjasto oli samanlainen, kuin mitä hän oli aiemmin muistanutkin. Jos ei muuta, niin kirjaston hyllyt näyttivät kohoavan edelleen lähes kattoon asti, mutta nyt ne olivat tupaten täynnä kirjoja - ehkä kaupunkilaiset olivat pelastaneet kirjoja vielä tuhoutuneista rakennuksista tai kirjasto oli tehnyt hankintoja. Daikhanin muistikuviin verraten kirjamäärä tuntui kuitenkin olevan aiempaa suurempi. Mies tervehti lyhyesti kirjastonhoitajaa, joka ystävällisesti uteli, tarvitsivatko he apua. Daikhan kieltäytyi lyhyesti - hän oli käynyt täällä, ja tiesi mitä etsi tälläkin kertaa. Maagikko lähtikin kirjaston perälle ja vasemmalle. Hänen tutkimuksensa tänään keskittyisi historiaan, ja mahdollisesti hänen repussaan painavan esineen kaltaisiin kuvauksiin. Daikhan ei uskonut löytävänsä juuri mitään tietoa - tämä kuulosti joltain hyvin… erikoiselta, vanhalta ja heillä olisi tuuria, mikäli Metiksestä löytyisi jotakin tähän viittaavaa. Kaupunginkirjastosta tuskin, mutta turha oli jättää kiviä kääntämättä.

Tuo vilkaisikin kirjahyllyjä arvioiden ja otti sattumankaupalla pari kiinnostavaa nidettä läheiselle pöydälle tarkemmin tutkittavaksi. Ohimennen hänen katseensa osui Novianiin, joka näytti harhautuneen katselemaan jotain muuta. Maagikko oli kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että peikko oli lähtenyt kirjastoon mukaan.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Muste sormissa, nuotit huulilla

Post by Kuparirapu »

Ovien avaamisesta kuuluva kolahduksen jäljessä kuuluivat lukuisat kaiut, jotka antoivat aavistusta kuinka iso kirjastosali mahtoi ollakaan. Silti Novian jäi kääntelemään päätän ympäriinsä, kun he kävelivät sisemmälle. Hyllyjä oli tolkuton määrä, ja kirjoja vielä enemmänkin. Oli kuin jokainen vapaa tila olisi täytetty nahkaan sidotulla paperilla ja pergamentilla, ja niiden kuivat hajut tuntuivat kaikkialla ilmassa. Peikon oli vaikea ymmärtää näkyä, eihän kukaan voisi lukea tätä kaikkea vaikka käyttäisi siihen koko elämänsä. Moniko kirja mahtoi vain lojua hyllyllä koristeena, ilman että kukaan vaivautui sitä ottamaan käsiinsä tai edesä avaamaan?

Novian kulki Daikhanin perässä jonkin matkaa, mutta maagikon kääntyessä kahden korkean hyllyn muodostamalle kujalle hän päätti jäädä katselemaan itsekeen. Kyllä hän maagikon löytäisi tarvittaessa.
Peikko käveli päkiöillään, varoen rikkomasta sitä hiljaisuutta joka kirjastossa tuntui olevan sääntönä. Silloin tällöin sulkakynä rahisi, tai kirjan selkämys narahti heikosti, mutta muuten kaikki äänet tuntuivat hukkuneen pois pysähtyneessä ilmassa. Ja omalla tavallaan se oli mukavan rauhoittavaa, ja seesteistä. Novian nosti kätensä, ja liu'utti sormiaan ohikulkemiensa kirjojen selkämyksiä pitkin. Korkeita kirjoja, ohuita kirjoja, kuluneita ja uusia kirjoja. Minkä perusteella oli parasta valita sopiva? Vetäen yhden teoksen hyllystä peikko avasi sen sattumanvaraiselta sivulta. Kirjainriviä reunasta reunaan, hyppelemässä ympäriinsä ja osin jopa toistensa päälle. Muste oli jo niin vanhaa, että se oli kulunut vaaleanharmaaksi sieltä täältä. Hän laittoi kirjan takaisin, ja jatkoi kiertelyään.
Joidenkin hyllyjen päässä oli metallilevyjä, joihin oli kaiverrettu lisää kirjaimia ja muita merkkejä. Kai ne kertoivat jotain kirjoista, tai ehkä siitä mitä niiden sisältä oikein löytyi. Novianin silmiin numerot ja kirjaimet olivat aivan yhtä outoja, eikä hän osannut lukea kumpaakaan. Pääasiassa hän vain katselikin laattoja vuorotellen, leikitellen ajatuksilla mitä kaikki käppyrät niiden pinnalla mahtoivat tarkoittaa.

Sitten peikon askeleet pysähtyivät, kun hän saapui muista eroavan hyllyn päähän. Nimestä hän ei ottanut edelleenkään selvää, mutta laatassa oli yksi merkki jonka Novian tunnisti. Nuottiavain, ja sen perässä yksittäinen nuotti. Korkean ikkunan takaa tulevassa valossa näkyvät kirjat olivat ilmeisesti musiikista. Ehkäpä niissä voisi olla jotain, mitä hän voisi ymmärtää.
Muutamat ensimmäiset teokset palasivat parin sivun selaamisen jälkeen takaisin hyllyyn, ennen kuin Novian oppi että kirjoista toden totta löytyi kirjoitettu nuotteja. Ne oli vain ripoteltu sinne tänne tekstin sekaan, vaikka paljon helpommin ne olisivat löytyneet samasta paikkaa. Pieni innostus askeleissaan hän kasasi käsiinsä viitisen kirjaa, ja ähisten niiden painon alla hakeutui Daikhanin luo. Hänen toverinsa oli löytänyt tyhjän pöydän, ja näytti lukevan paraikaa otsa rypyssä jotain leveäsivuista kirjaa täynnä kirjaimia. Novian sysäsi oman pinonsa toiselle puolelle, nyökkäsi tervehdyksen Daikhanille, ja avasi sitten päällimmäisen. Selattuaan muutaman sivun hän löysi uudelleen nuottisivun, ja liu'uttaen sormeaan paperin sileää pintaa pitkin tutki niitä.
Mielessään Novian palautti mieleensä soitto-opetuksiaan, ja silloin hänelle näytettyjä lauluja jotka oli kirjattu samaan tapaan ylös. Muistinsa varassa hän alkoi hitaasti muutamaan silmiensä edessä olevia nuotteja musiikiksi korvissaan. Ja pitkän hiljaisuuden jälkeen ne tuntuivat elähdyttävän peikon mieltä aivan uudella tavalla.
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Muste sormissa, nuotit huulilla

Post by Tinanja »

Daikhanin katse selaili pitkään hyllylle tungettujen niteiden selkämyksiä ja miehen sormet koskettivat yhden jos toisenkin kannen selkämystä, poimien vielä muutamia opuksia läheiselle pöydälle selattavaksi. Hän ei kuullut enää Novianin askeleita, mutta epäili peikon ilmestyvän jostain nurkan takaa, kunhan tuo olisi tutkinut kirjastoa riittävän pitkään. Maagikko hymyili kuitenkin vähän kirjoille istuessaan alas pöydän edessä olevalle tuolille suurten niteiden äärelle, ja otti niistä ensimmäisen eteensä. Tuo uppoutui lukemaan sisällysluetteloa ja etsimään niteestä ne muutamat kiinnostavat, ehkä etäisesti aiheeseen liittyvät kappaleet. Seuraavan kirjan osalta sama selailu päättyi samaan ei-mitään -löytöön. Pieni huokaus karkasikin Daikhanin huulilta, kun hän kurottautui ottamaan vielä seuraavankin kirjan selattavakseen. Lähes äänettömät askeleet ja kirjan kolahdus pöytää vasten saivat Daikhanin vilkaisemaan Maagikko vilkaisi Novianiin, joka laski saman pöydän päälle useamman kirjan. Hän oli kieltämättä yllättynyt, että Novian oli kiinnostunut kirjoista niin paljon, että oli ottanut niitä hyllystä selattavakseen. Hän ei voinut olla katsomatta niteiden nimiä, ja yllättyi nähdessään kyseessä olevan pitkälti nuottikirjoja, kansanlauluja tai runoja, joihin oli sävelletty jotain taustalle. Mielenkiintoinen valinta, mutta peikko näytti uppoutuneen kirjoihin keskittyneemmin kuin mitä tuo oli ollut heidän magiakeskustelunsa jälkeen. Ehkä hänenkin pitäisi vielä hetken ainakin jatkaa tutkimustaan.

“No”, Daikhan sanoi lopulta, nojautuen tuolin liian matalaa selkänojaa vasten ja sai tuolin narisemaan. “ Se… mikä ikinä onkaan, ei ole löytänyt tietään ainakaan kirjallisuuteen täällä”, tuo jatkoi, puhuen hiljaa ja rauhallisesti, Noviania ohimennen vilkaisten samalla, kun sulki hitaasti kirjan toisensa perään. Tuo huokaisi syvään. “Oliko sinulla yhtään parempi tuuri noiden kanssa?” maagikko vilkaisi arvioiden nuottikirjoja, joita Novian oli hyvin keskittyneesti silmäillyt. Hän ei ollut varma, olivatko he istuneet siinä tunnin tai kaksi, mutta sillä ei tainnut olla merkitystä - lopputulos oli sama: kirjoissa ei oltu mainittu tuollaista kristallipalloa - tai mikä ikinä Daikhanin repussa hänen jaloissaan oleva esine ikinä olikaan.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Muste sormissa, nuotit huulilla

Post by Kuparirapu »

Alku oli hidasta, Novian joutui käyttämään muutamaa tuttua kappaletta pohjana, jotta saattoi muistinvaraisesti tulkita tietyt nuotit oikeiksi ääniksi. Tahti oli toinen kynnys tulkinnan edessä, nuottirivien eteen raapustetut käppyrät eivät antaneet mitään vihjettä joten siinäkin Novian joutui hyräilemään kappaletta hetken aikaa ennen kuin löysi oikean vauhdin. Vaan hiljalleen hän alkoi päästä vauhtiin.
Ja huomaamattaan Novianin hahmo alkoi elää hänen lukemiensa nuottien mukana. Hännänpää taputteli tahtia lattiaa vasten, kengänpohjat naputtelivat välillä taustainstrumentteja, ja Novianin hoikat sormet liikkuviat kirjansivulla kuin luuttun kaulalla. Novian ajautui ajatuksiinsa, koska osaltaan tuntui kuin hän olisi löytänyt musiikin uudestaan. Se oli tuttu ja vanha ystävä, aivan yhtä vauhdikas ja iloinen kuin aiemminkin, eikä se pahastunut Novianin oltua koko talven poissa sen luota. Päinvastoin, nuotit ja soinnut joita ne kuvasivat tuntuivat kaksin verroin värikkäämmiltä näin pitkän ajan jälkeen. Ja samalla niiden taustalla oli jotain aivan uutta, oivallus tai idea joka yritti hakea muotoaan Novianin mielessä. Hän näki mielessään Daikhanin käsien päällä olevan valopallon, ja peikko tiesi nyt siinä olevan jotain. Se salaperäinen nykäys tai tunne, jonka hän oli mielestään huomannut maagikon loitsimisen yhteydessä. Hänellä ei ollut sille nimeä tai sanaa, mutta nyt Novian tiesi huomanneensa oikein. Se oli piilotettuna, kätkettynä jonnekin näiden nuottien ja sointujen keskelle, ja peikko tunsi että hän olisi hitaasti päässyt lähemmäs sitä.

Valittava narahdus tunki sulavan musiikin keskelle kuin ruosteinen saha raastaen puuvillaa, ja Novian suorastaan säpsähti transsistaan takaisin nykyhetkeen. Varomaton kädenliike sysäsi yhden nuottikirjan pöydänreunan yli, ja sen läiskähtäessä kansi edellä lattialle lensivät kaiut ympäri kirjastoa. Kirjastonhoitajan pää käännähti heitä kohti, ja äänetön kulmien kurtistus käski pysyä hiljaa. Novian räpytteli hieman silmiään, ja kumartuen noukkimana kirjan takaisin pöydälle hän nyökkäsi Daikhanille.
"Mehän emme toisaalta tiedä, kuinka pitkään se on saaristossa maannut. Ehkä se onkin lohikäärmeiden leikkipallero, jolla ne ovat huvittaneet jälkeläisiään," hän lausahti, ja hymähti itsekseen mielikuvalle. Novian venytteli käsiään pään yläpuolelle, irvistäen kun lukuasennossa ollut kumara venyi paremmin suoraksi. Daikhan silmäili hänen lukemisiaan, ja ohimennen Novian pohti miten maagikko mahtoi nähdä samat sivut kuin hän. Hänen toverinsa osasi lukea, mutta ymmärtäisikö hän nuotit samalla tavalla? Tai toisaalta, kuuliko Daikhan kirjaimet ja sanat jonkun puheena, kuten eri soittimet soivat Novianin mielessä äsken. Ajatus oli hauska, ja Novian huomasi hymyilevänsä jälleen.
"Näissä on hirveän paljon sanoja nuottien ympärillä, mutta ne ovat mielenkiintoisia. Onkohan kukaan tehnyt kirjaa, jossa olisi pelkkiä nuotteja? Ei sanoja laisinkaan, vain musiikkia sellaisenaan?"
Tinanja
Rakega
Posts: 979
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Muste sormissa, nuotit huulilla

Post by Tinanja »

Daikhan oli etäisesti rekisteröinyt Novianin hännän heilumisen rytmin tahdissa, sormien hiljaisen naputtamisen massiivispuista pöytää vasten, mutta maagikko oli pitkälti keskittynyt vain selaamaan paksuja, historiallisia opuksia ja etsimään tietoa siitä, mikä hänen repussaan tällä hetkellä oli. Kun se ei tuottanut tulosta, jäi hän hetkeksi ennen Novianin huomion herättämistä sanoillaan katsomaan tuota peikkoa ja pieni hymykin oli hetkeksi hiipinyt maagikon huulille tämän nähdessä, miten keskittynyt Novian oli.

“Totta”, Daikhan nyökkäsi hiljaisena, toteamuksensa juuri ja juuri ääneen vastaten Novianin toteamukseen esineen saaristossaoloajasta. Olisi hyvin mahdollista, ettei edes Metiksestä löytyisi mitään tietoa, mutta se olisi heidän paras mahdollisuutensa tiedonsaantiin. Daikhan nousi hitaasti siitä ja venytteli vähän ennen kuin alkoi nostella kirjoja takaisin paikoilleen viereisellä hyllyllä. Hän vilkaisi ohimennen Noviania tämän seuraavan ihmettelyn osalta ja kohautti olkapäitään.
“Sitä sinun pitää ehkä kysyä mieluummin kirjastonhoitajalta kuin minulta”, maagikko huomautti, puhuen edelleen melko hiljaa, tasaisella äänellä jotta ei häiritsisi kirjaston lähes täyttä hiljaisuutta. Daikhan oli jo kääntymässä kokonaan hyllyn suunnasta takaisin Novianiin, kun yksi alahyllyllä oleva ohut, kulunut nide kiinnitti hänen huomionsa. Hän kumartui ottamaan sen käsiinsä, ja levitti pian kirjan pöydälle katsoen sen kulunutta pintaa kieltämättä kiinnostuneena. Hetken selailun jälkeen tuon kasvoille äskettäin levinnyt mietteliäs ilme levisi hymyksi.
“Olen nähnyt tämän symbolin siinä esineessä tai jossain siihen liittyvässä yhteydessä”, maagikko osoitti sitten pientä kuvaa sivun laidassa kirjan puolvälin tienoilla. Kirja itsessään oli näyttänyt melko tavalliselta niteeltä, jonka aihe käsitteli pitkälti kääpiöitä ja kääpiöihin liittyviä historiallisia tapahtumia. Ei mitään suoranaisesti maagista, mutta symboli viittasi kirjan mukaan suoraan toiselle lohikäärmeiden ajalle, sen loppupuolelle - eli kauas, kauas menneisyyteen. “Ilmeisesti esine symbolin mukaan liittyy jollain lailla lohikäärmeiden toiseen aikaan ja sekasorron ajan alkuun”, Daikhan totesi sitten maltamatta istuakaan enää. Tämä seurasi sormellaan kohtaa, jota luki, mutta ei tullut esineen osalta yhtään aiempaa viisaammaksi. Mutta nyt heillä olisi jokin kiintopiste historiassa, mihin kiinnittää jatkossa tutkimuksissa huomiota.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 652
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Muste sormissa, nuotit huulilla

Post by Kuparirapu »

Novian hymähti puoliääneen Daikhanin ehdotukselle, hänestä tuntui ettei kirjastonhoitaja osaisi ymmärtää kunnolla mitä peikko haluaisi. Eikä Novian osaisi välttämättä selittää sitä, olihan kirjasto tarkoitettu sellaisille jotka osasivat lukea.
Daikhanin viedessä kirjoja takaisin paikoilleen Novian silmäili vielä nuottiriviä johon hän oli jäänyt ennen keskeytystä. Tuntui että hänellä oli nyt lisää materiaalia jota työstää, lisää nuotteja päässään joita sovitella yhteen kuin kirkasta palapeliä. Peikko toi mieleensä uudelleen sen nimettömän tunteen, jonka hän yhdisti Daikhanin aiemmin näyttämään magiaan, ja vihelsi pehmeän soinnun huuliltaan. Hän tunnusteli yhtä lailla kielellä kuin korvalla, ja vasta yrittämällä hän tunsi osuvansa koko ajan lähemmäs. Yksi sävel ei riittäisi, mutta jos hän laittaisi tarpeeksi monta oikeaa peräkkäin...
Sivummalla seisova kirjastonhoitaja, sekä myös muutamat asiakkaista tuijottivat Novianin suuntaan ilmeellä, jossa häkeltyminen peitteli vielä paheksuntaa. Eihän kukaan keksinyt että kirjastossa voisi vihellellä, vieläpä noin estottomalla tavalla!

Novianin viimeinen sointu nousi kysyvästi kun Daikhan laski jonkin uuden kirjan pöydälle, ja kiertäen maagikon vierelle hän haki katseellaan tämän osoittamaa merkkiä. Ja toden totta, se näytti Novianin silmiin tutunomaiselta, kenties pallon pintaan oli kaiverrettu samanlainen. Novian tiesi Sekasorron ajan pääpiirtein vain nimeltä ja parista tarinasta, mutta se ei häntä haitannut. Nyt heillä oli jokin linkki, joka voisi auttaa tunnistamaan esineen historian. Tai edes sen, mihin sitä oli tarkoitus käyttää.
"No nyt me alamme edistyä! Hemmetin hyvää työtä Daikhan, tuohan on kuin löytäisi pikkumuikun käsikopelolla järvestä!" Novian hihkaisi innoissaan ja taputti toveriaan hartialle naurahtaen. Keskustelu kuitenkin keskeytyi, kun viereltä kuului kuiva yskähdys. Kirjastonhoitaja seisoi vierellä, suu puristettuna kitkerään hymyyn ja ääni pidätellyn ystävällisenä hän sanoi:
"Jos olette löytäneet mitä etsitte, pyydän teitä jatkamaan keskusteluanne ulkona. Toivotan herroille oikein miellyttävää loppupäivää."
"Ah, sopiihan se," Novian totesi ja kurotti jo kerätäkseen pöydällä olevia kirjoja yhteen. "Minä muistan suunnilleen mistä nämä olin ottanut..."
"Se ei ole tarpeen, järjestelemme kirjat mielellämme takaisin paikoilleen. Siirtykää ulos, hyvät herrat, pyydän," kirjastonhoitaja sanoi, ja viimeisen sanan hän puristi hampaidensa välistä kuin uhkauksen tai kenties anomuksen. Novian kohotti kulmaansa lyhyesti, ja vilkasiten Daikhania hän ohjasi toveriaan ovea kohti. Peikolta ei ollut jäänyt huomaamatta, ettei kirjastonhoitajan korulauseissa pyydetty heitä tulemaan uudelleen. Olkoon, he olivat saaneet haluamansa, jääköön tuo hapannaama muhimaan pölyisten kirjastensa keskelle.
"Hyvää päivänjatkoa myös teille, ja mitä parhainta keväänalkua," Novian kajautti vielä puolivälissä salia, täysin piruillakseen kaikille paikallaolijoista. Kirjastonhoitaja yskähti kireästi, ja vastasi Novianille pelkällä kapealla hymyllä ja katseella jolla hän selvästi toivoi voivansa työntää heidät ulos.
Oville päästessään Novian vilkaisi Daikhania, ja peikon kasvoilla oli hädin tuskin pidätelty virne kun he astuivat kaikkien paheksuvien katseiden keskellä ulos kirjastosta.

//Hyvä paikka lopetella, kiitokset hauskasta pikkupelistä//
Locked