Järjellä, vai sydämellä?

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 630
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Järjellä, vai sydämellä?

Post by Kuparirapu »

Dalena nyökkäsi ymmärtäväisen näköisesti, kun Rayashin veljen jälkeen tämä mainitsi myös sisarensa. Oli hyvä tietää, kenen kanssa Doultburien suvussa neuvoteltiin. Ja kenen kanssa oli mahdollista neuvotella, tai ainakin olla yhteydessä, myös epävirallisemmin. Nainen piti katseensa ja ilmeensä hillittyinä, hän oli nyt sanonut ja tehnyt minkä vain saattoi. Nyt oli Rayashin vuoro tehdä päätös, ja siihen ei auttanut kuin aika. Tosin, kun kapteeni lupasi ettei nostaisi ankkuriaan ennen kuin asia olisi käsitelty loppuun, Dalena nyökkäsi selvästi huojentuneen näköisenä.
Ei ollut sopivaa epäillä, että Rayash Doultburin kaltainen mies luikkisi pakoon merille kuin kesäheilansa hylkäävä nuori hölmö, mutta Dalena ei halunnut joutua yllätetyksi moisella tempauksella. Hän aikoi pitää tuosta lupauksesta kiinni, kenties päättäväisemmin kuin mitä sen antanut kapteeni mahtoi arvatakaan.

Kannella kaikki liike pysähtyi jälleen lyhyesti, kun Dalena astui ulso, ja kiiruhti sen jälkeen jatkamaan kun Rayash tuli näkyviin. Offish suoristautui heti seisomaan Eldrinin viereltä, ja piti katseensa Dalenassa seuraavaa käskyä odottaen. Dalena kääntyi vielä Rayashia kohti, ja lausui yllättävän selkeällä äänellä:
"Kiitän ajastanne, herra Doultbur, ja siitä että olette vaivautuneet hupsujen huhujen takia kestämään uteliaisuuttani. En tule toista kertaa häiritsemään teitä turhien puheiden takia."
Puhuessaan Dalena katsoi Rayashia silmiin, ja iski huomaamattomasti silmäänsä. Koska nyt näyttäisi, että Dalena oli tullut vain kyselemään joistain huhuista, joita kaupungissa oli saattanut kiertää kapteenin naimatilanteesta. Tällöin miehistö toivottavasti ei olettanut liikoja, ainakaan ennen kuin Rayashilla olisi vastaus Dalenalle. Ja itselleen.
"Tulehan Offish, meidän on parempi siirtyä pois ettemme ole tiellä," Dalena sanoi, ja henkivartija astui seuraamaan emäntäänsä tämän kävellessa alas laiturille. Offish ei vaivannut päätään, mitä suljetun oven takan oli mahtanut tapahtua. Mutta hän huomasi kyllä, kuinka Dalenan kasvoilla loisti tyytyväinen hymy. Eli ilmeisesti tapaaminen oli sujunut hyvissä merkeissä.

***

Kutsu oli saapunut lyhyenä, kohteliaana mutta ytimekkäänä, ja Dalena oli onneksi pitänyt asian omana tietonaan. Kapteeni Doultburilla oli selvästi hyvää makua, tai ainakin syvä rahapussi, ottaen huomioon kuinka kallis paikka kutsussa oli mainittu. Dalena oli valmistautunut tapaamiseen yllättävän rauhallisesti, mutta lähestyessään ravintolan ovia hän huomasi pienen jännityksen solmun vatsanpohjassaan.
Syynä oli, ettei hän osannut lainkaan arvioida mitä Rayash tulisi sanomaan. Jos tuo olisi kieltäytynyt, niin kirjeessä se olisi ollut vaivattominta. Paitsi jos mies halusi lausua asian hänelle kasvokkain, ja selittää kieltäytymisen syyt. Mutta samaa voisi sanoa myös hyväksyvästä vastauksesta. Pelkäsikö Rayash miten Dalena reagoisi asiaan? Hän oli mielestään antanut itsestään hyvin järkevän kuvan tapaamisen aikana, ei kai mies kuvitellut hänen olevan mikään hysteerinen neitokainen?
Hengittäen syvään, ja kooten ajatuksensa, Dalena astui sisään ravintolan miellyttävään ruokasaliin. Heti mainittuaan kapteenin nimen hänet ohjattiin eteenpäin, yksityiseen pöytään jossa kapteeni istui jo häntä odottamassa. Dalena huomasi että miehen selkä oli jäykkä kuin tyylikkään tunikan alle olisi sidottu rautakanki, mutta sekään ei auttanut kysymyksiin jotka pyörivät hänen omassa mielessään.
Tarjoilija auttoi Dalenan istumaan, ottaen samalla hänen hartioillaan lämpöä antaneen minkinnahkaturkiksen pois. Nainen oli pukeutunut varsin yksinkertaiseen, metsänvihreään mekkoon, jonka helma asettui tyylikkäästi poimuille toisen lantian paikkeilla ja laskeutui siitä sitten viistosti alaspäin. Silmiinpistävi olivat Dalenan hiukset, jotka hän oli koonnut yhtenäiseksi kimpuksi niskaansa ja jota piti koossa pitkä hopeinen hiusneula. Muutamat hiussuortuvat oli aseteltu kehystämään hänen kasvojaan silmää miellytävän puolihuolimattomasti, ja pienten korvakorujen arvokivet loistivat aina kun Dalena liikutti päätään.
"Ennen kuin sanotte mitään, haluan kiittää kutsustanne tähän paikkaan," Dalena sanoi ristien sormensa yhteen. "Minusta tuntuu että tämä on joko juhlistus, tai sitten anteeksipyyntö vastauksestanne."
Nainen hymyili, ja hymy oli aitoa. Istuessaan Rayashia vastapäätä Dalenan jännitys oli sulanut pois. Uudenlainen luottamus nosti päätään tuohon mieheen kun hän saattoi katsoa noita kasvoja.
Tinanja
Rakega
Posts: 969
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Järjellä, vai sydämellä?

Post by Tinanja »

Rayash nyökkäsi tervehdykseksi Dalenalle naisen nähdessään. Hän ei voinut olla huomaamatta laadukkaan ja samalla hyvin arvokkaan näköistä turkista tuon harteilla,

Kapteeni nyökkäsi vain Dalenan sanoille. Oli ehkä turha ainakaan tähän heti alkuunsa mainita sitä, että kokki piti Rayashista ja tämän laivalla kuljettamista, saaristosta tuoduista mausteista erityisen paljon. Se mahdollistaisi vähän inhimillisemmän hinnan muuten yhdessä Dionen kalleimmista ravintoloista, mutta ei Rayash viitsinyt usein venyttää suhdettaan kokkiin tälläisiä palveluksia kysyäkseen. Tämä oli kuitenkin tärkeä keskustelu, ja hän ei uskonut vaikutuksen tekemisestä Dalenaan olevan ainakaan haittaa. Ilmeisesti valinta olikin osunut oikeaan, sillä Dalena oli aloittanut keskustelunsa ravintolaa kehuakseen. Rayash hymyili vähän vastaukseksi nyökkäyksensä jälkeen. Kaipa hänen ilmeensä oli sen verran neutraali, ettei tuo ollut voinut siitä ainakaan vielä päätellä mitään. Mutta oli vähällä, ettei Rayash naurahtanut Dalenan sanoille - hän ei ollut varma, pitäisikö hänen pahoitella myös sitä myöntymistä ja sen mukanaan tuomia käänteitä.

“No, ehkä tämä voi olla molempia?” sekä pahoittelu, että juhlistus vastauksesta. Se pieni hymy, joka kapteenin huulille oli sanojen aikana ja jälkeen kohonnut, vakavoitui kuitenkin tarjoilijan tuodessa heille ensin juomat.
“Omenasiideriä Itärannikon saaristosta”, tarjoilija esitteli sitten laskien kannun, sekä valmiiksi täytetyt suuret lasit pöydälle kaksikon eteen. “Sekä alkupalanne”, tämä lisäsi vielä syvän nyökkäyksen saattelemana.
“Otin vapauden tilata jo alkupalan ennen saapumistanne”, Rayash selvensi sitten Dalenalle, kun heidän eteensä laskettiin keveitä alkupalaleipiä laakealla tarjottimella. Päällisinä lähes vastaleivottujen leipäpalojen päällä näytti olevan sekalaisesti kalaa, riistaa ja kasviksia hieman jokaiseen makuun. Lisäksi tarjolla oli lajitelma tuoreita kasviksia, mikä tähän aikaan keväästä oli jo melkoinen saavutus. Tarjoilija niiasi lyhyesti ennen kuin poistui jättäen pöydänkulmalle heille molemmille vielä oman ruokalistan pääruuan valintaa varten.
“No, nostetaan kissa pöydälle”, tämä totesi sitten hiljaa, ehkä enemmän itselleen kuin Dalenalle ja otti itselleen siitä yhden leipäpalan.

“Olen päättänyt suostua ehdotukseesi”, Rayash totesi sitten hetken sanojaan mietittyään, Dalenan reaktiota arvioiden katsellen. Hän antoi tuolle hetken aikaa pohtia kuulemaansa maistaessaan herkullista, sopivan pehmeää, sopivan rapeaa ja maukasta leipää päällisineen.

“Mutta… Näkisin järkevimmäksi, että sovitamme liiton virallisen osuuden ja juhlat mahdollisimman… nopealla aikataululla. Voin lykätä Lohikäärmeen matkaa saaristoon sen aikaa”, Rayash sanoi sitten. Miehen sanat olivat harkitut, ja tämä oli todennäköisesti miettinyt asiaa enemmänkin jo etukäteen ennen tänne ravintolaan saapumistaan.
“Ja, kun Lohikäärme lähtee takaisin saaristoon, me olisimme molemmat laivalla. Muuten… huhut ehtivät ennen meitä saaristoon, ja se ei ole kovin hyvä tapa ilmoittaa päätöksestä lopulle suvustani”, kapteeni totesi sitten vielä, katsellen nyt jo enemmän alkupaloja kuin Dalenaa. Hän oli ehtinyt pohtia tätä jonkin verran, ja oli varma että Dalenalla itselläänkin olisi varmasti sana jos toinenkin sanottavanaan. Mutta tämä toimisi parhaiten saariston näkökulmasta, ja Lohikäärmeen budjetti kestäisi pienen viivästyksen - niitä sattui muutenkin. Se, miten nopeasti Dalena olisi valmis etenemään kuitenkin määrittäisi aika monta lähiviikon tapahtumaa ja aikataulua… ja kapteeni vilkaisikin melkein varoen alkupaloista Dalenaan - oliko hän jo sanelemassa kuitenkin liikaa?
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 630
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Järjellä, vai sydämellä?

Post by Kuparirapu »

Rayash hymyili. Se oli ohikiitävä, mutta sekin riitti Dalenalle tässä vaiheessa jotta hän saattoi nojautua paremmin tuolilleen. Sentään pelko ei ollut kuolettanut miehen huumorintajua, mikä tarkoitti että he voisivat varmasti päästä tämän keskustelun loppuun hyvässä yhteisymmärryksessä.
Juotavat ja alkupalat tarjoiltiin, ja Dalena nyökkäsi Rayashille hyväksyvästi. Jos ei muuta, niin ehkä nainen saisi tämän illan aikana itselleen vähintäänkin hyvän aterian, seurassa jota voisi kutsua miellyttäväksi. Dalena kaatoi juuri siideriä itselleen, kun Rayash näytti terästäytyvän ja käyvän itse asiaan. Siiderikannu laskeutui takaisin pöydälle, ja Dalena jäi odottamaan mitä kapteeni hänelle sanoisi.
Kun Rayash totesi hyväksyvänsä hänelle annetun tarjouksen, eli suostuvansa avioliittoon, tuo katsoi selvän odottavasti Dalenaa. Odottaen, tai kenties peläten, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Ja hermojaan rauhoittaakseen kapteeni antoi hampailleen tekemistä yhden leipäpalan kanssa. Sivummalla muutamat tarjoilijoista vilkaisivat lyhyesti heidän suuntaansa, ihmetellen sitä raskasta hiljaisuutta johon tuo saapunut pari näytti vajonneen.
Sitten hiljaisuus rikkoutui, mutta ei sanoilla. Dalena puhkesi hymyilemään, ja se oli kuin lumi olisi sulanut lämpimässä kevätauringossa. Helpotus, jonka nainen tunsi rinnassaan tuolla hetkellä, tuntui niin ylitsevuotavalta että Dalena halusi puhjeta nauramaan. Mutta hän painoi hetkeksi päänsä ja sanoi:
"Olen kiitollinen päätöksestänne. Ja lupaan, että ette tule katumaan sitä."
Rayash kuitenkin jatkoi, äänessään varovainen ja tunnusteleva sävy. Kuin mies olisi kävellyt ohuella jäällä, peläten että seuraava sana voisi pettää ja syöstä hänet hyiseen veteen. Dalenan toinen käsi kiertyi hänen lasinsa ympärille, ja hän odotti että Rayash löysi rohkeutta nostaa katseena ruoastaan. Kun viimein nuo määrätietoiset silmät löysivät tiensä häneen, Dalenan kasvoilla oli edelleen lämmin hymy. Nojautuen tuolillaan hän avasi suunsa, ja heleä nauru nousi ilmoille hänen huuliltaan. Se tuntui pyyhkivän ilman puhtaaksi, ja tarjoilijatkin tunsivat huojentavan helpotuksen kuullessaan sen huoneen poikki.
"Hahaha, voi hyvänen aika, Rayash Doultbur. Pelkäsittekö kaiken tapahtuneen jälkeen, että epäröisin häiden järjestämisen kanssa? Jos olisin kehdannut olettaa, että voisitte suostua hetimiten, olisimme voineet järjestää aviosopimuksen kirjoitettavaksi vaikka saman päivänä."
Dalena pudisti päätään pienesti, ja nojautuen lähemmäs sanoi viekkaalla äänellä:
"Sitä paitsi, minä otin ensimmäisen askeleen kosimalla teitä. Onhan toki sopivaa, että lunastatte hieman aviomiehen vastuuta esittelemällä minut suvullenne mahdollisimman pian. Muutenhan kaikki luulevat, että kaappasin teidät rinnalleni sopimattoman määritietoisesti."
Siemaisten siideriä, ja maistaen yhden tarjolla olevista alkupaloista, Dalena antoi Rayashin löytää oma hymynsä tässä tilanteessa. Koska tämän ei pitänyt olla vakava, tai pelottava päätös. Päinvastoin.
"Aikataulu on hieman kapea, mutta onneksi minulla on muutamia ajatuksia asian suhteen, ja voin hankkia apua muutamilta tuttaviltani jotta asia järjestyy. Olen pitänyt silmällä tunnettuja kokkeja Dionessa, kutsun heidät seuraavien päivien aikana luokseni keskustelemaan tarjoamisista. Luonnollisesti miehistönne on kutsuttu tilaisuuteen, mutta toivottavasti varmistatte että he ovat edustuskelpoisessa kunnossa. Olen myös harkinnut jo hieman pukua seremoniaa varten, meille molemmille tietenkin. Uskon että ne ehtivät valmistua ennen hääpäivää, lähetän teille sanan piakkon kenen luokse saavutte antamaan mittanne pukuanne varten."
Antaen pienen tauon Rayashille Dalena katsoi tätä, ja räpäytti leikkisästi silmiään:
"Minulla on hieman kokemusta näistä asioista, joten teidän ei tarvitse ottaa siitä huolta. Budjetti tulee myös pääasiassa Valeyalanien varoista, eihän olisi sopivaa että joudutte aloittamaan kevään kauppanne tappiota laskien."
Tinanja
Rakega
Posts: 969
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Järjellä, vai sydämellä?

Post by Tinanja »

Dalena ei näyttänyt reagoivan Rayashin sanoihin liittoon suostumisesta kovin näkyvästi ensialkuun. Meni hetki, että tuon kasvoille levisi lämmin, Dalenan kasvonpiirteitä kieltämättä piristävä hymy. Hymyssä oli jotain aitoa, ja ehkä helpotustakin? Sitten Dalenan kasvoilta ja eleistä näkyivät ne vuosien aikana harjoitellut eleet, ilmeiden ja tunteiden piilottaminen näkyi, kun nainen laski katseensa Rayashista alkupaloihin ja siitä alemmas syliinsä ennen kuin vastasi hyvin diplomaattisesti. Se nosti pienen palan painetta pois Rayashin sisältä, mutta hän ei ollut varma, mitä tältä kaikelta pitäisi odottaa. Dalenan jatkaessa pienen, jopa ilkikurisen hymyn saattelemana hänen varovaiseen ehdotukseensa nopeista häistä pieni hymy kohosi myös Rayashin huulille tämän nielaistessa loput leivästään ja maistaessaan makeaa, mutta samalla sopivan kirpeää siideriä.

“No, ymmärrän, ettei ammattini tue… perinteistä tapaa elää avioliitossa, enkä usko sen tukevan myöskään mitään perinteistä seremoniaa sen solmimiseksi”, kapteeni totesi sitten siiderinsä nielaistuaan, vastaukseksi Dalenan kyseenalaistessa sen, että tämä itse epäröisi häiden nopean järjestämisen kanssa. Mutta hän ei voinut kuin nyökätä Dalenan jatkaessa, että ehdotus oli tullut jo Dalenalta, ei Rayashilta, ja että myös Doulbturien suvulle pitäisi esittää ne pakolliset esittäytymiset avioliitosta ja erityisesti Dalenasta. Hymy kapteenin kasvoilla vain levisi vähän Dalenan viimeistellessä kommenttinsa hänen kaappaamisestaan. Ehkä tämä ei ollutkaan ihan niin huono idea, kuin mitä Rayash oli alunperin ajatellut? Ainakin hänestä tuntui, että illallisseura oli kieltämättä miellyttävää. Hän kurottautui ottamaan tällä kertaa kalalla päällystetyn leipäpalan itselleen Dalenan jatkaessa aikataulukommenttiin vastaamistaan. Ei hän siltikään ollut varma, mitä ajatteli tästä - tai mitä ajattelisi päästessään illalliselta takaisin laivalle. Toivottavasti rommia olisi vielä jossain Eldrinin kätköissä - hän oli omansa tyhjentänyt Eldrinin kanssa pari päivää sitten Dalenan ensivierailun jälkeen.

Rayashin ilme muuttui kuitenkin merkittävästi arvioivammaksi ja jopa mietteliääksi Dalenan jatkaessa aikataulusta. Pieni kulmienkohotus kertoi, että Rayash oli kieltämättä yllättynyt naisen oma-aloitteisuudesta - ja siitä, paljonko tämä oli jo suunnitellut asiaa. No, tämä kuulosti kyllä siltä, ettei Rayashin itsensä tarvitsisi käyttää tähän erityisen paljoa aikaa, mikä vapauttaisi ajan Lohikäärmeen uudistuneen aikataulun suunnitteluun - ja Airdanin vakuuttamiseen siitä, ettei tämä vaikuttaisi heidän budjettiinsa tai tulostavoitteisiinsa. Tuo tuskin uskoisi häntä, mutta se oli myöhemmän ajan murhe.
“En voi ainakaan kieltää, ettetkö olisi jo ajatellut ja suunnitellut tätä”, Rayash totesi sitten hiljaa, pureskeltuaan hetken aikaa Dalenan sanomisia ja alkupaloja. Mutta Dalenan hymy ja jopa ilkikurinen ilme sulatti vielä vähän lisää hieman Rayashin epäilevää asennetta tätä koko avioliittosuunnitelmaa kohtaan. Kapteeni oli vain ehtinyt nyökkäämään Dalenan sanoille siitä, että hän joutuisi vielä mitattavaksi puvun osalta - no, se nyt oli odotettavaa. Mutta ajatus siitä, ettei Rayashin itsensä tarvitsisi juurikaan osallistua hääsuunnitelmiin kuulosti erittäin hyvältä. Se ei todellakaan kuulunut hänen vahvimpiin alueisiinsa.
“Näin asiaan pidemmälti menemättä voin sanoa, että Lohikäärmeen budjetti ja tulostavoite ovat edellisten vuosien tasalla tai jopa sen ylitse. Osallistun kyllä kustannuksiinkin”, Aldarin maksamat korjaukset, miehistön majoitukset ja osa palkasta olivat säästäneet pitkän pennin Drienellä talvea pidellessä. Mutta, siinä Dalenaa vastapäätä istuessa, tuon pientä hymyä katsoessaan Rayashista tuntui ensi kertaa siltä, että tämä suunnitelma konkretoisoituisi nopeammin, kuin hän osasi odottaakaan.
“Onko sinulla jo arviota siitä, millä aikataululla onnistumme tässä?” kapteeni kysyi sitten, katseensa takaisin Dalenaan kohottaessaan. “Minulla saattaa olla pari asiakasta, jotka vaativat hieman lepyttelyä viivästyksestä”, tämä totesi, mutta pieni hymy kasvoilla pehmensi sanoja, eikä mies näyttänyt olevan asiasta lainkaan pahoillaan - ehkä jopa päinvastoin. Sitä paitsi, hän halusi tietää aikataulusta, jotta osaisi arvioida milloin Lohikäärmeen pitäisi nostaa ankkurinsa ja lähteä kohti Drieneä.

“Tiedän muutaman, jotka ovat palveluksen tai pari velkaa minulle”, Rayash totesi sitten, hetken vielä Dalenan sanoja sulateltuaan siiderin avulla. “Olen melko varma, että saisin kauppakillan sen keskustan rakennuksen juhlapaikaksi, ellet ole jo sitäkin… harkinnut”, sijainti olisi keskeinen: keskellä kaupunkia, lähes kaupungintalon vierellä. Mutta paikka ei olisi liian radikaali, kuten kaupungintalo voisi olla - Dalenankaan vaikutusvalta ei varmaan ihan niin ylhäälle yltäisi. Sitä paitsi, kauppakillan rakennuksessa pidettiin muutoinkin isoja kokouksia, isoja tapahtumia, ja tila mukautuisi varmasti pitämään myös häiden vastaanoton. Eikä se jättäisi nirsoimpia Dalenan sukulaisiakaan kylmäksi, olihan se niin keskeisellä paikalla, hieno, vanha ja iso rakennus. Tosin, aiempien sanojen perusteella Dalena olisi voinut jo tehdäkin varauksen tai ainakin alustavan varauksen juhlatilasta johonkin.

“Mutta, ehditkö lukea jo ruokalistaa ja päättämään, mitä syömme pääruuaksi?” Rayash kysyi sitten aihetta hetkeksi vaihtaen. Se päätös olisi enemmän kuin sopiva tarjota Dalenalle, sillä olihan Rayash jo valinnut alkupalan heille molemmille. Mutta tämä ei kuulostanut enää niin pahalta, kuin se oli kuulostanut Rayashin astellessa tänne ravintolaan. Kaikki, mitä Dalena oli jo antanut antaa ymmärtää itsestään kertoivat, että he voisivat vielä oppia pitämäänkin toisistaan - kuten tuo olikin jo laivalla ehdottanut. Se, miten muut reagoisivat, olisikin sitten ihan eri asia, mitä voisi miettiä myöhemmin.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 630
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Järjellä, vai sydämellä?

Post by Kuparirapu »

"Harkinnut. Sopivissa rajoissa tietenkin," Dalena myönsi, ja jätti kertomatta kuinka paljon hän oli jo asioita päättänyt valmiiksi. Kun Rayash ilmoitti, että olisi valmis ottamaan osaa kustannuksiin, ei Dalena voinut hillitä uutta naurahdusta huuliltaan:
"Kas sentään, onko tässä paikka ensimmäiselle väittelylle välillämme? Ja aiheena se, käytetäänkö tuleviin juhliin paljon vai vielä enemmän kultaa. Toivottavasti Valkoisen Lohikäärmeen kirjurit huomaavat jättää jotain myötäjäisiä varten."
Äänestä kuuli, että nainen vain pilaili, ja Dalena nautti siitä täysin siemauksin. Oli aina yllättävää, kuinka paljon pieni ilo toi ruoan ja juoman makuun, tai kuinka ravintolan valoa antavat tulet tuntuivat tuikkivan hiukkasen kirkkaammin kuin sisään astuessa.
Naputtaen hieman sormeaan lasinsa reunaa vasten Dalena vakavoitui hieman harkitakseen vastaustaan Rayashin kysymykseen. Toisaalta yksi tai kaksi päivää ei olisi merkittävä menetys, mutta toiselta kannalta olisi parempi jos järjestelyt eivät alkaisi venyä moisen asenteen takia. Ja loppujen lopuksi, Valkoisen Lohikäärmeen olisi nostettava ankkurinsa ennemmin tai myöhemmin.
"Asiat varmistuvat seuraavien päivien aikana, kun kykenen antamaan käskyt aloittaa valmistelut, ja lähettää kutsut eteenpäin. Mutta katson kahden viikon riittävän," hän sanoi varman kuuloisesti Rayashille. "Ja mikäli joku asiakkaistanne ilmaisee tyytymättömyyttä, meillä on keinot kyllä hiljentää sellaiset puheet," hän jatkoi, ja lisäsi pilke silmäkulmassaan: "Hyvä tarjous vuosikertaviiniä varmasti auttaa asiaa, teillähän on piakkoin mahdollisuus päästä osalliseksi Valeyalanien viinin kaupassa."

"Kaikkia naruja, joille saat sormesi asetettua, kannattaa käyttää hyväksi," Dalena sanoi ja hänen silmänsä syttyivät lyhyesti Rayashin mainitessa Kauppakillan kokoushuoneen.
"En ollutkaan edes osannut harkita...tilaa olisi silloin enemmän kuin olisi tarpeen. Kukaan ei voisi väittää ettei löytäisi paikalle, ja sitä sivustakatsojien määrää...," hän pohti ääneen, ja joka sanalla nainen näytti innostuvan asiasta enemmän. Katsahtaen Rayashia hän nyökkäsi hymyillen:
"Ehdottomasti, ilmoita asiasta heti huomenissa. Jos kauppiaat napisevat, niin suljet heidän suunsa kutsulla saapua paikalle. Minä ilmoitan asiasta, jotta kattauksesta huolehtijat osaavat varautua juhlapaikan koristamiseen. Jos ikinä sille paikalle keksitään mitään näyttävää käyttöä, niin nyt on sen aika!"
Dalena näytti suorastaan säteilevän innostuksesta ehdotukselle, siemaisten siideriään pitkästi. Rayashin kysymykseen hän heilautti kevyesti rannettaan, ja sanoi:
"Tutustuin tämän paikan tarjoamiseen heti, kun sain kutsunne käsiini. Enhän silloin vielä voinut tietää, miten tämä ilta kääntyisi, tai viettäisinkö sitä loppuun asti kanssanne."
Dalena viittasi lähellä kulkevan tarjoilijan lähemmäs, ja vahvistettuaan että he olivat nauttineet alkupaloista, hän sanoi:
"Otamme molemmat seuraavaksi valmistamaanne viiriäistä. Sen seuraksi jokin valkea viininne, kiitos. Sopivan kuivaa, ja hitusen hapokasta."
Tarjoilija lähti viemään tilausta eteenpäin, ja Dalena käänsi huomionsa Rayashiin:
"Olen itse riistan ystävä, ja viiriäiset ovat erinomaisia kevyeeseen mutta maukkaaseen pääruokaan. Toivottavasti ne ovat mieleen."
Samalla Dalena halusi nähdä kapteenin suhtautumisen riistaruokaan, ja se sopi aloittaa viiriäisten tapaan kevyellä lihalla. Mahtoiko mies olla saaristojuuriensa takia mieltynyt kalaan? Vai oliko hän syönyt sitä nuoruudessaan tarpeeksi?
"Tosiaan, olinkin kysymässä erästä asiaa. Lähimmäisenne eivät valitettavasti pääse paikalle, mutta onko miehistöstänne jotkut jotka haluaisitte asettaa juhlatilaisuudessa lähellenne? Perämiehenne, kenties? Tai teidän...läheinen apulaisenne, jonka taisin nähdä laivallanne kun ensi kertaa tapasimme."
Dalena itse tiesi, että hänen lähisukulaisiaan olisi järjestettäväksi asti juhlan istumajärjestyksessä. Mutta ei ollut sopivaa olettaa, että Rayashin vierellä ei istuisi ketään.
Tinanja
Rakega
Posts: 969
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Järjellä, vai sydämellä?

Post by Tinanja »

Rayash ei ollut aivan varma, pitäisikö hänen uskoa Dalenan sanoja siitä, että tämä oli sopivissa rajoissa harkinnut häitä jo valmiiksi. Dalena vaikutti naiselta, jolla oli suunnitelma vaihtoehdoille a, b, c ja x, mikäli mikään aiemmista ei toteutuisi. Eikä Rayash voinut olla pitämättä ajatuksesta asioistaan päättäväisesti huolehtivasta naisesta, ja mikäli tämä illallinen olisi yhtään esimakua tulevasta, Rayash näkisi tuota päättäväisyyttä ja suunnitelmallisuutta tulevaisuudessakin riittämiin. Hänen ei ollut vaikea keksiä useita paljon huonompiakin vaihtoehtoja kuin Dalena, ja tämä oli puheissaan jo laivalla ollut oikeassa heidän molempien tilanteen osalta - kumpikaan ei olisi enää ikänsä puolesta se, jota haettaisiin avioliittoon, mutta tämä liitto voisi olla hyväksyttävä molempien sukujen puolelta. Eikä ajatus Dalenaan paremmin tutustumisesta tuntunut ainakaan kovin epämiellyttävältä.
“Kuulostamme pian avioparilta, vaikkemme ole edes vielä allekirjoittaneet mitään”, Rayash ei voinut olla naurahtamatta Dalenan sanoille heidän ensimmäisestä riidastaan. Voi kyllä, hän oli harkinnut jo myötäjäisiä, mutta se ei olisi illan pääkohta - ensin pitäisi edes päästä sinne häihin asti. Mutta aiempaan epävarmaan, mietteliääseen asenteeseen nähden kapteenin olemus tuntui lieventyvän ja tämän yritys olla mahdollisimman virallisen auktoriteettinen, ilmeetön ja asiallinen tuntui myös rakoilevan juuri sopivasti. Pieni hymy siellä, ja naurahdus toisessa sopivassa paikassa ruuan ja juoman lomassa saivat tämän näyttämään myös sitä epävirallisempaa puoltaan keskustelun lomassa.

Kapteeni nyökkäsi Dalenan sanoille siitä, että asiat varmistuisivat seuraavien päivien aikana. Hän ei voinut olla naurahtamatta tarjoukselle vuosikertaviinistä.
“Olen varma, että keksin jotain, millä vaientaa valitukset”, Rayash totesi. “Mutta vuosikertaviini varmasti helpottaa”, tämä jatkoi sitten pienen hymyn saattelemana - varmasti helpottaisi myös hänen alkoholivarastojensa täydentämistä. Muutama rommipullo, jotka hänellä oli ollut hyttiinsä varastoituna olivat kadonneet jo Dalenan ensivierailun jälkeen. Rayash kuitenkin vakavoitui hieman Dalenan jatkaessa ja pian innostuessa puheensa lomassa kauppakillan rakennuksesta keskustassa.
“Minä ilmoitan huomenna, miten juhlapaikan kanssa käy”, mies nyökkäsi Dalenan sanojen vahvistukseksi. Hän oli varma, että mikäli tämä onnistuisi, siitä puhuttaisiin Dionessa vielä syksylläkin, eikä se todennäköisesti olisi lainkaan huono asia kummankaan kannalta. Vaikka mies näyttikin jo rentoutuneen hieman Dalenan seurassa, oli tämä silti hieman varautunut, ja selkeästi ajatuksissaan hetkittäin. Tässä oli paljon asiaa mahdutettu jo lyhyeen keskusteluun, eikä kapteeni uskonut asian määrän ainakaan vähentyvän illallisen edetessä. Seuraavat päivät, viikko, ja sitä seuraavat viikot olisivat kiireisiä laivan liiketoimien pyörittämisen ohessa - tämänkokoista juhlien järjestäminen ei onnistuisi laiskottelemalla, vaikka Dalena tuntuikin suurimman osan siitä ottavan jo vastuulleen. Eikä kapteeni voinut olla sulkematta mielestään pientä ääntä mielensä perukoilta muistuttaen häntä tulevasta keskustelusta Mirayan… Saryan ja muiden miehistönjäsenten kanssa.

“Riista kieltämättä on mielenkiintoinen valinta”, Rayash totesi tarjoilijan lähdettyä ja kuultuaan, mitä Dalena oli päättänyt heille valita pääruuaksi.
“Se ei ole kovin yleistä saaristossa, mutta sitäkin parempi herkku kun sitä on saatavilla”, Rayash nyökkäsi hyväksyvästi Dalenan valinnalle. Lisäksi viinivalinta riistan kanssa kuulosti juuri sopivalta. Olisi tosin mielenkiintoista nähdä, onnistuisiko ravintola tekemään oikeutta viiriäisenlihalle, ja millä tavalla täällä päätettiin kyseinen riista valmistaa.

“Olen varma, että jokunen vieras saapuu paikalle myös miehistöstäni. Tarkka lukumäärä selviää, kun olen puhunut heidän kanssaan, mutta uskoisin sen jäävän korkeintaan viiteen”, Rayash vastasi sitten Dalenan arviointiin hänen mahdollisista häävieraistaan. Miraya, Sarya, Eldrin… Ehkä Torfar. Airdan ehkä, mutta kirjat voisivat kiinnostaa kirjanpitäjää enemmän kuin hääjuhlat. Dalena saisi tavata koko Doulbturien suvun heidän päästessään Drienelle asti, mutta siihen Rayash ei halunnut nyt uhrata ajatustakaan. Sen sijaan tuo käänsi huomionsa takaisin Dalenaan heidän odottaessaan pääruokaa.
“Olettaisin, että saan tavata melko laajan otannan suvustanne juhlissa?” Rayash kysyi sitten Dalenalta, eikä ollut lainkaan varma, odottaisiko sitä osuutta juhlallisuuksista millään lailla.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 630
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Järjellä, vai sydämellä?

Post by Kuparirapu »

Dalena pisti Rayashin mainitsemat nimet korvansa taakse. Eldrin...Offish oli kertomansa mukaan vaihtanut pari sanaa kyseisen miehen kanssa laivalla ollessaan. Muut lienivät muita miehistön tärkempiä jäseniä. Oli oikeastaan melko epätavallista, ettei Rayashin vierellä hääjuhlissa olisi yhtä ainutta tämän sukulaista, mutta toisaalta kapteenin maine kävisi kyllä selityksenä sille.
"Millähän ilmeellä he mahtavat olla, kun suvun musta lammas onkin mennyt hyviin naimisiin sitten viime näkemän? Dalena pohti huvittuneesti, ja keskittyi sitten kapteenin kysymykseen:
"Uskon että ainakin vanhempani tulevat olemaan paikalla, mahdollisesti osa serkuistani. He kaikki eivät välttämättä pääse paikalle, vaikka varmasti heitä vaaditaankin tekemään kaikkensa sen eteen. Vaikka Doultburien tapaaminen siirtyykin myöhäisemmäksi, joudut varmasti tutustumaan Valeyalanien puoleen, vaikka sitten lyhyesti."
Dalena nojautui tuolillaan, ja laski katseensa hetkeksi mietteliäästi.
"Siitä puheen ollen...en ole vielä jakanut tietoa tästä kenellekään. Ja vaikka se onkin kaikille edullista, tällainen avioituminen voi näyttää epätavalliselta joillekin sukuni jäsenille. Siksi, välttääkseni enimmät kysymykset, aion kertoa heille että tämä suhde on ollut vireillä jo jonkin aikaa."
Dalena katsoi Rayashia, ja harvinaista kyllä, hänen ilmeensä oli epäröivä.
"Tarkoitan, että heidän silmissään olisimme olleet yhteydessä toisiimme jo jonkin aikaa. Kuukauden tai pari, ehkä. Kirjein, palvelijoin, lyhyin salaisin tapaamisin, miten tahansa. Ja nyt asia olisi varmistunut kosimisen johdosta, johon olemme tällä illallisella suostuneet."
Päästäen pienen huokauksenpoikasen nainen nosti kättään voimattomaan eleeseen.
"Näin käy, kun perinteiset oletukset onnistuvat menemään ristiin toistensa kanssa. Toisaalta hyviin avioihin olisi päästävä mahdollisimman ripeästi, mutta samalla sitä pitäisi edeltää perusteellinen teerenpeli ja kosiskelu. Mikään ei tulisi muuttumaan tilanteessamme, lähinnä vain myöntelisitte kun he vihjailevat kaikista niistä romanttisista viesteistä joita vanhempani olettavat teidän lähettäneen minulle."
Pudistaen päätään hieman Dalena täytti lisää siideriä lasiinsa, juuri parahiksi kun tarjoilja kantoi kaksi höyryävää lautasta pöytään. Heidän eteensä asetettiin neljä pientä, rapeaksi ruskistettua viiriäistä täytteen kanssa, allaan pieni keko vihertävää kasvista. Tarjoilija asetteli kämmenensä eteensä ja sanoi:
"Viiriäistä omena-kanttarellitäytteellä, tarjoiltuna talon kastikkeen ja sinappikaalin kera. Hyvää ruokahalua herrasväelle."
Tarjoilijan poistuttua Dalena ei aikaillut seivästäessään yhden pienen linnun haarukkaansa, ja napaten sen sellaisenaan suuhunsa. Täyte oli erinomaista, sopivan mietoa että liha pääsi oikeuksiinsa, ja rapea paistipinta oli mukavan suolainen. Pienten luiden raksahdkset kuuluivat epäilemättä pöydän yli Dalenan pureskellessa suunsa tyhjäksi, ja jatkoi sitten sanoen:
"Mutta älä anna minun pelotella liikaa, he tulevat olemaan iloisia asiasta. Vaikka he eivä tunnekaan sinua, paitsi ehkä maineeltasi, he haluavat varmasti tietää sinusta enemmän. Olethan tämän jälkeen myös osa sukuamme."
Dalena antoi sanojen merkityksen viipyä ilmassa hetken, keskittyen annokseensa siksi aikaa.
Tinanja
Rakega
Posts: 969
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Järjellä, vai sydämellä?

Post by Tinanja »

Rayash vain nyökkäsi lyhyesti Dalenan kertoessa, keitä saisi suvustaan näinkin nopealla aikataululla paikalle. Kuulosti siltä, ettei Dalena toisi mukanaan kovin suurta sukua - joitain tärkeimpiä suvun jäseniä, ja keskeisimpiä hahmoja, mikä tekisi myös kapteenin itsensä elämsätä helpompaa. Hän tiesi osaavansa luovia varmasti myös Dalenan sukulaisten keskuudessa ja jättäisi näihin todennäköisesti ihan positiivisen vaikutelmankin itsestään ja vaikutusvallastaan, mutta hän ei voinut kutsua ajatustakaan tästä kovin nautinnolliseksi. Rayash oli poissa elementistään tuollaisessa seurassa, mutta se olisi välttämätön paha - kuten myös Doulbturien suvun tapaaminen ja liiton juhlistaminen myös saaristossa.
Hetken aikaa kapteeni jopa harkitsi vastaavansa jotakin Dalenan kommenttiin suvustaan, mutta hän päätyi lopulta vain nyökkäämään lyhyesti ja maistamaan hitaasti viiniään. Siitä Rayash olikin ihan tyytyväinen, kun kuuli Dalenan seuraavan ehdotuksen pienen epävarman olemuksen takaa. Se oli kieltämättä jotain, mitä hän ei ollut ajatellutkaan - ja mitä hänen tuskin tarvitsisi ajatellakaan - Mylaela olisi varmasti Doulbtureista ainut, jota tarina kiinnostaisi. Mutta Dalena ja tämän suku - nainen oli oikeassa, että nopea liitto voisi herättää epäilyksiä.
“Sanot heille mitä ikinä tarvitseekaan, jotta tämä kuulostaa riittävän uskottavalta”, totesi Rayash sitten, jälleen lyhyen nyökkäyksen saattelemana. “Asia, jota en osannut harkitakaan, sillä sukuni osalta siitä tuskin tulee kysymyksiä”, kapteeni jatkoi vielä kuin varmistellakseen Dalenalle, että tämä voisi sepittää jonkin kauniin tarinan sukunsa epäilijöille. Nämä varmasti ehtisivät juoruta sitten keskenään lisätäytettä tarinalle - ja Rayash olisi toivottavasti siinä vaiheessa jo kaukana ulapalla, eikä kuulemassa kyseistä keskustelua.
“Se onnistuu kyllä. Ja sen jälkeen he voivat keskenään teekutsuillaan sepittää lisää täytettä tarinalle, ja minä - ja sinä toivottavasti olemme jo kaukana siitä keskustelusta”, pieni hymy levisi kapteenin huulille tämän katsoessa Dalenaa. Tämä koko järjestely, myöntyminen ja ajatus avioliitosta oli tuntunut melko ylitsepääsemättömältä esteeltä vielä hetki sitten, mutta tämä keskustelu oli osoittanut kuinka paljon Dalenalla ja Rayashilla oli yhteistä, ja kuinka paljon nämä molemmat kietoivat perinteitä ja tapoja hyödyttääkseen itseään ja itsenäistä elämäntyyliään. Ajatus nosti pienen, lämpimän hymyn kapteenin huulille hetkeksi.

Hän kuitenkin vakavoitui, kun tarjoilija lähestyi ja tarjoili heille pääruoan. Viiriäinen kuulosti mielenkiintoiselta, ja kalapitoisen talven jälkeen erittäin tervetulleelta vaihtelulta.

“Olen varma, että he lopettavat kyselyn sen jälkeen, kun kerron miten sekstantti, kompassi ja kartta liittyvät toisiinsa, ja miten sijainnin voi määrittää keskellä merta”, Rayash hymähti vähän Dalenalle, mutta sen hymyn alla oli jotain pientä vakavuutta. Hitaasti hymy rakoili sen vakavuuden alta ja Rayash katsoi pitkään Dalenaa, tämän ruokailua naisen viimeisimpien sanojen jälkeen.
“Voisin melkein sanoa samaa sinullekin”, tämä totesi sitten, nyt sen pienen, aidon hymyn palatessa hitaasti kapteenin huulille.
“Mutta Doulbturien puolelta tuskin kukaan muu kuin sisareni on oikeasti kiinnostunut asiasta, mikäli siihen ei liity suoraa rahallista hyötyä”, mies tuhahti hiljaa, eikä täysin voinut peittää katkeruuttaan sukuaan kohtaan, vaikka välit olivatkin vuosikymmenten takaisesta paljon, paljon paremmat.

“Mutta, täytyy myöntää että viiriäinen on mielenkiintoinen valinta. Kalaa kieltämättä on tullut talvella nautittua vähän liikaakin”, Rayash totesi sitten, kääntäen keskustelun mieluummin takaisin ruokaan kuin syvemmälle sukuaan väheksymään - olihan hän paljon sieltä saanutkin. Toki, sen jälkeen, kun oli itse rakentanut itselleen aseman ja pienen imperiuminsa jota Valkoiseksi Lohikäärmeeksi kutsuttiin, mutta eikö tuollainen pikkuseikka ollut sivuasia?

“No, mutta mitä sinä teet tälläisten herkullisten illallisten ja liiketoimien ohessa? Varmasti olet keksinyt jotakin mielenkiintoista vapaa-aikasi täytteeksi?” Rayash kysyi sitten, kieltämättä ihan kiinnostuneena. Olisi mielenkiintoista tietää, miten Dalena käyttäisi aikaansa mantereella, jossa hänkin todennäköisesti viettäisi talvensa - toinen saaristossa vietetty talvi ei oikein kiinnostanut. Sitä paitsi, täällä olisi paljon paremmat mahdollisuudet teettää vielä parannustöitä Lohikäärmeeseen.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 630
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Järjellä, vai sydämellä?

Post by Kuparirapu »

"Tämä avio tulee olemaan pitkän aikaa puheessa, siitä olen varma," Dalena sanoi huvittuneen kuuloisesti. "Aion parin kolmen viikon jälkeen painostaa joltakulta palvelijoistani, mitä meistä kuiskitaan kaupungin tavernoissa ja juorukellojen kokoontumisissa. Se tarjoaa varmasti hyvät naurut."
"Samaa voi luultavasti olettaa myös Valkoisen Lohikäärmeen miehistöltä. Haluan ehdottomasti kuulla myös heidän näkemyksensä asiasta, kunhan saatte jonkun suostuteltua kertomaan mitä kannen alla kuiskitaan," hän lisäsi hymyillen. Kuinkahan roisia mahtoi merimiesten huumori ollakaan, kun kapteeninsa päätyy yllättäen naimisiin?

"Haha, isäni ainakin kykenee katsomaan moiset keskustelunaiheet ja nokittamaan armeijan historialla saman verran takaisin," Dalena totesi huvittuneesti, ennen kuin hänkin vakavoitui hieman mietteliäästi:
"Luotan toki sanaasi, tunnethan perheesi jäsenet paremmin. Mutta se ei tarkoita, etteivätkö he saa tutustua myös minuun vierailullani. Välittivät he asiasta, tai sitten eivät."
Dalena katsoi Rayashia, ja tämän katseessa oli selkeää päättäväisyyttä. Nainen halusi näyttää, ettei hän aikonut vältellä tai pelätä Doultburien sukua, vaan päinvastoin varmistaa etteivät nuo voineet vähätellä tätä avioliittoa pelkästään Rayashin takia. Sellaisen Dalena näki hävyttömänä käytöksenä paitsi häntä niin myös Rayashia kohtaan hänen aviomiehenään. Ja ehkä Rayash pääsisi nauttimaan hieman, jos Dalena pääsisi painamaan tuon perheen niuhempia jäseniä ahtaalle.
"Viiriäiset ovat erinomainen ja maukas riistavaihtoehto. Niitä täytyy tosin nauttia harvakseltaan, muuten moiseen herkkuun tottuu liikaa," Dalena totesi keräten hieman rapeaa sinappikaalia haarukkaansa. "Yleensä syön sitä silloin, jos onnistun saamaan niitä kiinni metsällä, mutta tämä tapaus kelpaa hyväksi syyksi nautiskella."
Rayashin kysymykseen Dalena kohotti katseensa, ja lisäsikin samoin tein:
"Tosiaan, siinä missä miekkailu on lähellä serkkujeni sydäntä, itse nautin eniten haukanmetsästyksestä. Kesä ja erityisesti syksy ovat parasta aikaa metsästysretkille, ja vaikka keittiömme eivät muutamasta linnusta hetkahsa, nautin päästessäni syömään riistaa jonka olen itse napannut. Olen saanut opetusta haukankasvatuksesta ja -koulutuksesta nuoruudessani, ja täytän sillä päivinäni milloin vain velvollisuuteni antava myöten."
Toinen varpunen jäi haarukan kärkeen hetkeksi, kun Dalena katsahti Rayashia mietteliäästi:
"Toivottavasti kesällä meillä on aikaa ottaa yhdessä osaa johonkin mestästysretkeen. Olisi hienoa, jos pääset kokemaan kuivan maan iloja meren vastapainoksi. Ja minunkin täytyy nähdä mitä kaikkea laivalla tapahtuu. Erityisesti haluan päästä tapaamaan nämä lähimmät alaisesi. Muistan nähneeni pitkähkön miekkonsen...Eldrin taisi olla hänen nimensä, mutta muidenkin on syytä totuttautua ajatukseen että joutuvat olemaan seurassani myöhemminkin."
Tinanja
Rakega
Posts: 969
Joined: Sat Sep 02, 2017 4:16 pm
Location: Phoebe
Contact:

Re: Järjellä, vai sydämellä?

Post by Tinanja »

Rayash päätyi vain nyökkäämään lyhyesti Dalenan sanoille siitä, että heidän avioliittonsa tulisi olemaan monien huulilla pitkään. Sitä ei voisi kiistää: olivathan he molemmat merkittäviä omilla tahoillaan, ja kahden merkittävän henkilön liitto olisi varmasti koko kaupungin puheenaihe pidemmän aikaa. Mutta mies ei voinut olla hymähtämättä Dalenan puhuessa Lohikäärmeen miehistöstä. Hänellä oli jo epäilyksensä, kenen huulilta pahimmat juorut karkaisivat, ja keneltä saisi parhaiten tietoa siitä, mitä ruumassa kapteenin korvien ulottumattomissa puhuttaisiin.

“En epäile hetkeäkään, ettetkö sinäkin osaisi pyörittää… heitäkin sormiesi ympärille. Sitä paitsi, Aldar tietää paljonko tuon Drienelle rahaa”, Rayash tuhahti. Oli hetkittäin vaikea sanoa, oliko tuo täysin vakavissaan sen pienen, kohteliaaksikin nimettävän hymyn takana. Mutta jotain totuudenperää, ja vakavuutta sanoissa oli sen huumorisävyn alla: Rayash tunsi saaneensa jalansijaa ja asemaa suvussaan vasta, kun oli noussut arvostetun kauppalaivan kapteeniksi - ja hän ei ollut koskaan saanut sukuaan kohtaan menettämäänsä kunnioitusta takaisin. Mutta suku, kuten tässäkin keskustelussa Dalenan kanssa oli jo tullut esiin, oli välttämätön paha.
“Mutta uskon, että ehdimme vielä vaihtaa tästä useasti ajatuksia matkalla Drienelle”, Rayash lopetti viimein, vakavoituen hieman. Dalenan esimerkkiä seuraten, ja ehkä myös nielaistakseen happamat kommenttinsa sukuaan koskien, Rayash viimein maistoi viiriäistä. Linnun luut tuntuivat katkevan melkoisen rasahduksen saattelemana. Tämä ei ollu ensimmäinen kerta, kun kapteeni maistoi viiriäistä, mutta se oli hyvin,hyvin harvinainen herkku. Epäilyttävän suutuntuman peitti kuitenkin riistan täyteläinen, hyvin pitkään kypsytetty maku, joka sai lihan lähes suussa sulavaksi. Hetken mietteliäs ilme muuttui hieman jopa yllättyneeksi - riista täällä ravintolassa oli merkittävästi parempaa kuin hän oli osannut ajatellakaan. Siinä sivussa oli mukava kuulla Dalenan kommentti viiriäisiä koskien, eikä tuo voinut kuin nyökätä olevansa samaa mieltä naisen kanssa tilanteen juhlavuudesta tälläiseen herkutteluun.

Sinappikaalikaan ei ollut pahaa, mutta sen kieltämättä hieman karvas maku ei ollut niin paljoa kapteenin mieleen kuin mitä viiriäinen. Rayashin ei olisi pitänyt olla yllättynyt Dalenan haukanmetsästysharrastuksesta. Nainen oli juuri sellainen, joka kääntyi toiseen suuntaan seurapiiritapahtumista, mikäli se ei ollut jollain poliittisen kierolla tavalla välttämätöntä. Sitä paitsi, mielenkiintoisen lisäksi harrastus ehdottomasti oli sopiva myös tuon asemalle.
“Lähtisin mielelläni mukaan, haukankasvatus, -koulutus ja metsästys kuulostavat mielenkiintoiselta”, Rayash totesi sitten ruokaa edelleen maistellen. “Siitä on hetken aikaa, kun olen päässyt osallistumaan mihinkään tuollaiseen tapahtumaan”, hän myönsi ja hymyili sitten vähän, tällä kertaa jopa aidosti.
“Minun täytyy ikävä kyllä myöntää, ettei minulla ole mitään noin… hienoa vapaa-ajan viettotapaa. Viihdyn liiankin usein kirjojen ääressä, ja kelien salliessa myös pitkät ratsastusretket ovat ihan miellyttäviä. Kesä toki meneekin pitkälti laivalla”, Rayash kohautti viimeisten sanojensa kohdalla olkapäitään hieman.

“Uskoisin, että matka Drienelle ja takaisin perehdyttää sinut jo tärkeimpiin asioihin laivalla”, eikä Rayash voinut olla miettimättä Dalenan laivamatkan käytännön asioita - ja se ajatus oli kieltämättä miehestä itsestäänkin hieman huolestuttava: virallisestihän he eivät vielä olleet edes avioliitossa, ja hänen suunnitelmansa olivat jo laivamatkalla. Mies päätyi maistamaan toisen hyvin herkullisen viiriäisen.
“No, lähipiiriini laivalla kuuluu melko sekalainen joukko”, Rayash totesi sitten, hieman vakavoituen pienen hymynsä jäljiltä. “Mutta sinulla on hyvä muisti, tapaamasi henkilö oli Eldrin. Hän hoitaa joitain sopimuksia ja on hyvä karhuamaan kauppiailta näiden panttaamat maksut, mutta muuten hän tienaa ylläpitonsa laivan töihin osallistumalla”, kapteeni selitti sitten - ja miehestä huomasi hänen olevan taas hyvin mukavalla keskustelualueella. Tästä hän tiesi paljon, ja aiheesta oli helppo puhua.
”Lisäksi laivan perä…miehenä on Sarya, joka vastaa lisäksi miehistöstä, rekrytoinnista ja juoksevista asioista. Kirjanpidosta laivalla vastaavat tällä hetkellä Airdan ja Miraya. Airdan on jo ollut joitain vuosia kirjanpitäjänä laivalla, ja sitä ennen hän oli satamapäällikön toimistossa töissä. Paljon parempi numeroiden kanssa minuun verrattuna. Miraya taasen on viime kesän uusi rekrytointi, joka tekee pitkälti juoksevia kirjanpidon tehtäviä.”

“Entä.. onko sinulla joitakin, joita kutsut lähipiiriksesi täällä tai kotikartanollasi?” Rayash kysyi sitten, pääruokalautasen näyttäessä jo melko tyhjältä - viiräiset ainakin olivat maistuneet kapteenille melko hyvin, muutkin lisukkeet niiden perässä.
Locked