Page 3 of 3

Re: Järjellä, vai sydämellä?

Posted: Sat May 14, 2022 7:22 pm
by Kuparirapu
"En epäile sitä. Työn voi uskottavasti sanoa vievän kaiken ajan, mikäli sen keskellä joutuu asumaan," Dalena totesi miehen mainitessa vapaa-ajan puutteen. Rayash kuitenin asui pitkiä aikoja laivallaan. Ja kapteeni, joka ei pitänyt alustaan merikelpoisena, ei pysyisi kapteenina pitkään.
"Jotkut ottavat haukanmetsästyksen harrastuksekseen, vain sysätäkseen sen palvelijoidensa käsiin kun huomaavat ettei lintu olekaan syntynyt tottelemaan heitä kuin jokin sylikoira. Itse nautin eniten sen antamista haasteista, ja siitä kuinka kykenen kohtaamaan ne haasteet omalla kokemuksellani," hän lisäsi, ja Dalena kuulosti yllättävän vakavalta sanoissaan. Hänen äänensä lieveni kun nainen jatkoi: "Mutta en tietenkään oleta, että kukaan oppisi sen hienoukset kerralla. Arvostan mahdollisuutta nähdä Valkoisen Lohikäärmeen ja sen purjehtimisen yksityiskohtia, mutta tuskinpa minusta merimiestä tulee yhden matkan jäljiltä."

Dalena tyhjensi lautaseltaan lisää kaalia, samalla kuitenkin kuunnellen Rayashin kuvausta läheisistä alaisistaan. Valkoisella Lohikäärmeellä oli hänen kuulemansa mukaan täysi miehistö, joten tuskin Eldrin yksin käsin niihin lisäsi paljoakaan. Dalena oli myös saanut kuvan, että Eldrin erottui jotenkin muusta miehistöstä, jos ei muuten niin Rayashin silmissä. Mutta mikä hänestä teki muita tärkeämmän? Tuskin vain ystävyys kapteenin kanssa. Mutta tämä oli yksi syistä, miksi Dalena halusi tavata nämä henkilöt ja tehdä omat arvionsa heistä.
"Kuulostaa, että olet löytänyt luotettavat henkilöt huolehtimaan laivasta," Dalena totesi hymyillen. "Toivottavasti uusin kirjurisi osoittaa olevansa tarpeeksi ahkera työssään."
Kenties hän oli hieman ankara ajatuksissaan Eldrinin suhteen. Oli hyvä, jos alaiset tottelivat uskollisesti. Mutta parhaassa tapauksessa he pitivät esimiestään luotettavana ja kenties jopa ystävänään.
Rayashin kysymykseen Dalenan hymy lieveni aavistuksen, ja hän kieraisi viimeiset murut lautaseltaan ennen kuin vastasi:
"Perheeni ja sukuni, vanhempani ja serkkuni, ovat lähimmät henkilöt elämässäni. Monet palvelijoistamme toki ovat tyytyväisiä työssään, ja voin uskoutua heille tietyissä asioissa halutessani. Mutta ystäviä, kuten sanot...heitä elämässäni ei ole montakaan."
Nainen asetti ruokailuvälineensä lautaselle, eikä hän hetkeen katsonut Rayashia silmiin jatkaen:
"Osa heistä, joita pidin ystävinäni, etääntyivät elämästäni sen jälkeen kun edellinen mieheni kuoli."
Dalena piti äänensä vakaana, mutta se itsessään kertoi jo paljon miltä kyseinen muisto hänen sydämessään tuntui. Kyseiset henkilöt eivät olleet loukanneet häntä millään tavoin, eikä hän heitä ollut työntänyt pois. Mutta silti he olivat antaneet itsensä hiljalleen liukua kauemmas epätietoisuudessa, kunnes jossain vaiheessa Dalena oli joutunut myöntämään itselleen heidän olevan poissa elämästään.
Sitten nainen kohotti katseensa, ja siihen oli palannut jälleen lämpö tuon lyhyen hetken jäljiltä:
"Osittain siitä syystä haluankin tutustua henkilöihin sinun elämässäsi. Niin sukuusi, kuin myös alaisiisi. Läheisiä voi löytyä yllättävistä paikoista."

Pääruokalautaset kerättiin sivuun, ja seuraava ruokalaji tarjoiltiin. Ottaen huomioon, kuinka hermostuneessa ja jännittyneessä ilmapiirissä ilta oli alkanut, näyttivät Rayash ja Dalena nyt löytäneen yhteisen sävelen. Keskustelu soljui ohikiitävästi häävalmisteluihin ja niistä pois, mutta eniten he jakoivat pieniä asioita elämästään ja itsestään. Ja tätä kautta he pääsivät askeleen lähemmäs toisiaan, tutustuen toisiinsa paremmin. Ja sitä kautta tulevat häät tuntuivat velvollisuuden edessä tehdyn sopimuksen sijaan joltain, jota he voisivat jopa odottaa.

//Kiitokset hyvästä pelistä, tämä on kyllä herkullista erityisesti Rayashin tilanteen kannalta//