Häävalmisteluita ja uusia ystäviä

Meren rannalla, Lown lahden kupeessa sijaitsee maan suurin ja tärkein kauppapaikka on Dione, joka jakautuu useisiin eri kaupunginosiin aina rikkaiden suurista kartanoista pieniin, arvottomiin hökkeleihin sataman sivulla. Dionesta kulkija löytää kaiken laillisen ja laittoman, mikäli vain tietää, mitä etsii.
Post Reply
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 630
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Häävalmisteluita ja uusia ystäviä

Post by Kuparirapu »

//Anlie ja Alena, olkaa hyvät//

Kevätaurinko paistoi kirkkaasti korkeista ikkunoista läpi, ja silloin tällöin pohjoisesta palanneiden lintujen varjot sujahtelivat sen ohi kevätkosinnoissa. Leveä huone oli tarkoitettu yhtä aikaa työ- ja makuuhuoneeksi, kevyesti liikuteltavien puisten sermien auttaessa jakamaa tilaa tarpeiden mukaan. Valeyalanien käytössä oleva asunto oli välillä pitkiä aikoja vähällä käytöllä, odotellen kärsivällisesti josko joku suvun jäsenistä sattuisi tarvitsemaan sitä Dionessa vieraillessaan Mutta viimeisten päivien aikana se oli puhjennut eloon ja vilskeeseen, ja aiempi huone erityisesti näytti ajautuneen jonkinlaisen tarkati hallittuun sekamelskaan. Kirjoituspöydällä lepäsi useampi paksu kirjepino, ja kuluneen sulkakynän vierellä lepäävä mustepullo oli todellisuudessa jo toinen käytöön otettu. Useita erilaisia asuja oli ripustettu vierekkäin, ja muutama jopa lepäsi tilan puutteen takia leveällä sängyllä. Vierekkäin olivat aina mekko ja puvuntakki, joiden hihat oli yhtä lailla pujotettu huomaamattomasti toistensa lomaan. Kuin vihjauksena tulevasta.
Huoneen keskellä seisoivat paraikaa kolme palvelijaa, jotka olivat kiiruhtaneet Dioneen eilisen aikana Valeyalanien sukukartanolta. Jokainen kuunteli tyynesti ja tarkkaavaisesti, kun Dalena jakoi heille ohjeita:
"Kutsut ovat viimeisiä vaille valmiina, ja ne ovat noudettavissa heti kun olet palkannut sopivan tahon jakamaan niitä Dionessa. Varmista erityisesti, että Farmirin kutsulle järjestetään viestinviejä Armeijan esikuntaan. Vaikkei setäni ehtisi paikalle henkilökohtaisesti, hän voi päättää lähettää jonkun edustamaan itseään, ja haluan olla asiasta tietoinen. Fillian, tapaat tunnin kuluessa muut koristelusta vastaavat Kauppakillan kokoussalin tiloissa. Valmistelkaa suunnitelmanne tämän päivän aikana. Kunhan olen nähnyt ajatuksenne juhlapaikan suhteen, olette vapaa aloittamaan tarvikkeiden hankkimisen. Lieven, sinä puolestasi otat yhteyttä ravintoloihin joista aiemmin sait tiedot, ja annat heille tarjouksen palkata keittiön kokkejan juhlaa varten lyhyellä varoitusajalla. Saat puolestani luvata Valeyalanien kiitoksen ja maininnan, mikäli asia sitä vaatii."
Kaikki palvelijat nyökkäsivät ymmärtämisen merkiksi, ja Dalenan luvalla poistuivat toteuttamaan annettuja tehtäviään. Nainen pyyhkäisi muutaman hiussuortuvan pois otsaltaan, ja hengitti syvään. Häät ovat kuin armeijan marssittaminen, oli joku hänen suvustaan joskus sanonut. Mutta vasta nyt Dalena uskoi sen itse. Kutsujen kautta paikalle tulisi saapumaan miltei pieni armeija konsanaan, ja yhtä lailla heillekin täytyi järjestää paitsi silmäniloa niin myös vatsantäytettä. Järjestettävää oli vielä paljon, ja joka päivä piti käyttää parhaiten hyödyksi. Mutta Dalena ei tuntenut tulevan juhlan painoa musertavana niskassaan. Päinvastoin, hän nautti voidessaan purkaa tällaisen massiivisen esteen pala palalta, johtaa oman hyökkäyksensä sitä vastaan. Ja sisimmässään häntä hykerrytti ajatus, että kapteeni Rayash joutuisi pysymään parhaansa mukaan hänen vauhdissaan.
Ovelta kuului koputus, ja talon ylläpidosta vastaava pääpalvelija kumarsi kohteliaasti:
"Pyytämänne vaatturi on juuri saapunut paikalle, rouva. Otatteko hänet vastaan, vai ohjaanko hänet odottamaan?"
Dalena käänsi katseensa napakasti pukujen suuntaan, ja pohti lyhyen hetken hiljaisuudessa.
"Ohjatkaa hänet sisään, ja ilmoittakaa että olen varattu seuraavan parin tunnin ajan. Haluan keskustella hänen kanssaan ilman kiirettä."
"Kuten haluatte," palvelija sanoi, ja katosi oven taakse noutamaan kyseistä vaatturia. Dalena harppoi lähimmän mekon lähelle, ja pyyhkäisi ohimennen sen kirjailtua hihaa. Outoa, kuinka paljon hän huomasi odottavansa pukua, jota hän tulisi käyttämään kenties vain yhden päivän elämästään. Mutta jos näin oli, hänen oli parempi ottaa kaikki irti tuosta yhdestä päivästä.
User avatar
Anlie
Posts: 192
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Häävalmisteluita ja uusia ystäviä

Post by Anlie »

Nimetön oli kerrankin saapunut varoituksensa mukaisesti, mukanaan juuri se mitä Alena oli kaivannutkin. Vaatturi oli tarkastanut paperit häpeämättömän tarkasti miehen odotellessa omaa osuuttaan heidän sopimuksestaan. Ainakaan Nimetön ei ollut rahdannut hänelle surkeita kopioita, vaan jos ne väärennöksiä olivatkin, oli niihin sentään panostettu. Mutta mistä tämä olisi keksinyt nimenomaisen tarinan neiti Valeyalanin ympärille, olisi jo ollut kaukaa haettua. Vaatturi oli mielellään luovuttanut tietonsa yhden kollegansa aikataluista ja toiselle sovitellusta tapaamisesta satamassa korttipöydän ääressä. Mieshän oli kaivannut myös rahaa, ja Alena oli pitkään punninnut säästöjensä ja piilottamansa jalokiven välillä. Kivi herättäisi joka tapauksessa epätoivottuja kysymyksiä, joten Alena oli painanut sen Nimettömän kämmenelle ja muistuttanut samalla että ottaisi takaisinmaksun käteisellä. Sen jälkeen oli ollut hiljaista. Alena oli keskittynyt haalimaan neiti Valeyalan lähipiiriä asiakkaikseen ja kuunteli tarkasti jokaista tämän aiheuttamaa rasausta. Vihjailut hääaikeista olivat alkaneet miltein samalla sekunnilla kun tämä oli astunut kaupunkiin, mutta sulasehdokkaat vaihtelivat aina rakuzasta jonkin killan turhantärkeään jäseneen ja Alena oli ajoin pohtinut mahtoiko puheilla olla edes mitään perää.

Kutsu Valenyalanin Dionen asunnolle oli saapunut myöhemmin. Viimeksi Dalena oli turvautunut häneen ystävänsä suosituksesta, korjaamaan kuljetuksessa vaurioituneen pukunsa, ja oli ainakin vaikuttanut olevan tyytyväinen vaatturin kädenjälkeen ja joustavaan aikatauluun. Miehustan parsiminen oli mennyt myöhään yöhön, mutta neiti oli saanut pukunsa ajoissa ja Alena idean alitajuntaansa. Vaihteeksi kaikki vaikutti sujuvan suunnitelmien mukaisesti, mutta tämä olisi vasta alku, ja liian paljon oli jo mennyt pieleen.

Alena saapui asunnolle täsmällisesti ja ilmoitti palvelijalle kuka oli, lisäten vielä saapuneensa nimenomaan neiti Valenyalanin kutsusta, ikään kuin vaarana olisi, että häntä ei päästettäisikään sisälle. Hän oli pähkäillyt asuansa pitkään ja päätynyt lopulta ensisilmäyksellä vaatimattomaan villamekkoon, jonka syvänsininen kuitenkin tummeni kohti helmaa lähes mustaksi. Mekko ja tumma pellavaessu oli kuristettu vyötärölle nahkavyöllä ja Alena nyki alemmas harteiltaan löyhään neulottua sinistä toistavaa huivia. Odotellessaan eteisaulassa vaatturi pani merkille miten talo tuntui hetkessä täyttyneen väestä, lähinnä palvelijoista sinkoilemassa ovesta toiseen, eikä kukaan tuntunut kiinnittävän häneen sen kummempaa huomiota. Kauaa hän ei kuitenkaan ehtinyt seisoskella paikallaan, kun hänet ohjattiin pitkin käytäviä peremmälle asuntoon ja vihdoin viimeisen oven takana palvelija ilmoitti hänet, Alena niiasi ja he jäivät kahden Dalena Valeyalanin kanssa. Alenan mielestä huone oli kaaos, kuin neiti ei olisi osannut päättää mihin pukeutua samalla kun yritti hallita kasvavaa paperiröykkiötä siinä kuitenkaan onnistumatta. Vaatturi veti hiljaa syvään henkeä ja hymyili: ”Miten mukava tavata teidät jälleen neiti Valeyalan, kevät lienee maaseudulla jo pidemmällä? Merituuli puhaltaa Dionessa kylmänä niin pitkään, että kesä tuntuu vieläkin kovin kaukaiselta.”
Vaatturin katse osui tarkemmin vierekkäin oleviin asuihin ja yhtä nopeasti se palasi takaisin neitiin. Kuka tuleva sulhanen sitten mahtoikaan olla, oli ilmeisesti tämän asuvalinnat suunniteltu jo pitkälle syksyyn. Mahtoiko tämä olla asiasta tietoinen – ajatus huvitti Alenaa, mutta tämä piti ilmeensä kurissa. ”Olen erittäin otettu kutsustanne, miten voin olla neidille avuksi tällä kertaa?”
Oli se syy sitten toinen mekko kokoon kursittavaksi tai sulhasehdokkaan housujen parsiminen, Alena oli tyytyväinen jo pelkästään siitä että tilaisuus oli esittänyt itsensä näinkin nopeasti. Vaatturi huomasi puristavansa korinsa kahvaa turhankin lujasti ja veti uudelleen syvään henkeä.
Kuparirapu
Rakuza
Posts: 630
Joined: Mon Sep 04, 2017 8:30 pm

Re: Häävalmisteluita ja uusia ystäviä

Post by Kuparirapu »

Vaikka Dalena olikin halunnut ottaa tämän hetken irti häävalmisteluista, hänen kätensä ajautuivat puolihuolimattomasti pöydällä oleville kutsupinoille. Poimien niistä päällimmäisen hän siveli vielä vahasinettiä peukalollaan, tarkistaen että vastaanottajan nimi oli oikein kirjattu, ja laski sen sitten takaisin paikalleen.
Kaikeksi onneksi ovi avattiin, ja Dalena saattoi hyvällä syyllä vetää itsensä muiden asioiden pariin. Sisään astunut haltianainen oli samannäköinen kuin Dalena muisti, vaikka viime kerralla hänellä ei ollut ollut aikaa tutustua tuohon perusteellisemmin. Mutta Dalena oli kuullut pelkkää hyvää Alenan työskentelystä, erityisesti tämän innokkuudesta ottaa vastaan tilauksia tiukalla aikataululla.
"Kiitos, on mukavaa että ehdit saapua luokseni näin ripeästi. Lumi on kyllä väistynyt nopeammin kaupungin ulkopuolella, mutta edes minun sukuni ei saata kiiruhtaa kevättä luokseen vaikka haluaisivat," Dalena vastasi hymyillen ja asteli lähemmäs. Hän näki kuinka haltianaisen katse livahti arvioimaan esille aseteltuja pukuja, ja Dalena arveli että oli molemmille parempi mennä samoin tein asiaan.
"Minulla on varsin merkittävä tilaus, jonka toivoisin voivani antaa hoidettavaksesi," hän aloitti. "Kaupungilla on varmasti liikkunut monenmoista juorua liittyen läsnäolooni kaupungissa. Suurin osa pelkkiä juoruja, kuten voi arvata. Mutta vajaan kahden viikon kuluessa olen ottamassa osaa erääseen suurelliseen tapahtumaan, ja tarvitsen sitä varten uuden puvun itselleni. Mikäli koet sen olevan mahdollista siihen mennessä."
Dalena antoi Alenalle hetken aikaa arvioida kuulemaansa. Tieto oli vasta puolittaista, mutta osaava vaatturi saattoi siitäkin jo arvioida edessä odottavan työn määrää. Ryhdistäen huomaamattaan itsensä arvokkaan suoraselkäiseksi, ja huomaten pienen jännityksen vatsanpohjassaan, Dalena jatkoi tasaisesti:
"Jokin aika sitten Rayash Doultbur, Valkoisen Lohikäärmeen kauppalaivan kapteeni kosi minua, ja olen vastannut myöntävästi hänelle. Tarkoituksemme on solmia aviosopimus kesän koitteessa, vajaan kahden viikon kuluttua kuten sanoin."
Dalena antoi jälleen hetken aikaa Alenalle, astellen yhden esille asetetun puvun äärelle. Se oli heleänvihreä kesämekko, jonka hihat oli jätetty ilmaviksi lomittain liehuvien silkkikankaiden avulla.
"Olen tietoinen, kuinka tiukalla aikataululla tämä tilaus tapahtuu, ja siksi toivon sinun hyödyntävän esillä olevia pukuja tarvittaessa. Mikäli haluat ottaa sen vastaan. Toivon kuitenkin, että voit antaa vastauksesi tämän keskustelun aikana, jotta minun on mahdollista hakea apua muilta tahoilta."
Dalena ei halunnut painostaa Alenaa, hän tiesi kyllä miten veristä kilpailu käsityöläisten välillä usein oli, mutta hänen oli oltava käytännöllinen. Jos Alena ei ehtinyt, tai suostunut, olisi hänen etsittävä joku toinen. Hän kääntyi ympäri, ja katsoi odottavasti vaatturia.
User avatar
Anlie
Posts: 192
Joined: Sat Feb 17, 2018 5:15 pm

Re: Häävalmisteluita ja uusia ystäviä

Post by Anlie »

Alena naurahti kevyen kohteliaasti Dalenan vitsailulle sukunsa kyvykkyydestä vaikuttaa säähän. Vaatturi ei tosin epäillyt pätkääkään ettei Valyalanien suvulla olisi ollut varaa järjestää kevättä luokseen vaikka väkisin, mutta näillä sentään oli jonkinlaista järkeä päässään, tuskin suku olisi pysynyt asemassaan niinkin pitkään, jos ei näin olisi.

Ylhäisönainen oli siis tietoinen itseään koskevista juoruista, eikä pelännyt vetää niitä esille. Puolittain Alenan mielessä kävi ajatus, mitä tämä mahtaisi kommentoida miesvainaastaan liikkuviin kuiskutteluihin, joilta ei oikein voinut vältyä milloinkaan, kun Valeayalin mainittiin. Katsellessaan Dalenaa, Alena saattoi hyvin uskoa että huhut voisivat hyvinkin pitää paikkansa, mikä ikinä sitten niistä tuhansista esitetyistä vaihtoehdoista olisi voinut olla taustamotiivina. Määrätietoinen ja jokseenkin periksiantamaton maine ei ainakaan poistanut epäilyjä, mutta Alena ei ollut täysin vakuuttunut siitä, että Dalena olisi ollut tarpeeksi raaka tekoon. Huhujen häivytysyritykset olisivat varmaan tuoneet mukanaan enemmän vahinkoa kuin aitoa hyötyä.

Suurrellisen tapahtuman mainitseminen sai vaatturin räpäyttämään silmiään, ja typerryttävä aavistus pyyhkäisi hänen lävitseen. Häät? Dalenan asennonkorjaus sai Alenan vakuuttuneeksi jo ennen tämän sanoja että juoru oli totta, mutta sulhasen suhteen vaatturi ei ollut uskoa korviaan. ”Onneksi olkoon, teille ja sulhasellenne”, Alena sai vastattua tämän ilmoitukseen, mutta huomasi ettei täysin pystynyt pidättelemään yllättyneisyyttään. Hän kun oli ajatellut kapteeni Doultburin olevan naimisissa työnsä – tai laivansa – kanssa, eikä siihen mahtuisi jokaviikkoisia illalliskutsuja ja maaseudun metsästysretkiä, mutta näemmä vaatturi oli ollut väärässä. Ja aloite vielä kapteenin puolelta, millainen herkullinen juoru häneltä oli lipsahtanut ohi korvien, sillä välin kun hän oli keskittynyt setvimään omia ongelmiaan?

Kaksi viikkoa, Alena nielaisi ja joutui puraisemaan kieleensä ettei olisi suostunut siltä seisomalta. Oli tilaisuuteen johtanut sitten mikä hyvänsä, hän ei voinut päästää tilaisuutta käsistään. Sopimuksesta ja juhlasta tultaisiin puhumaan koko loppuvuosi. ”Armollisesti ajateltu, neiti Valeyalan”, Alena astahti hieman lähemmäs Dalenan viittaamaa pukua ja laski korinsa lattialle, arvioiden samalla puvun muokattavuutta. ”Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että neiti on harkinnut minua toteuttamaan pukunsa näinkin tärkeään tilaisuuteen”, Alena asetteli sanojaan ettei vaikuttaisi liian innokkaalta ottamaan työtä vastaan. ”Millaisesta tapahtumasta mahtaa olla kyse?” Alenan katse ajautui pöydällä lojuviin sinetöityihin kuoriin ja takaisin Dalenaan. ”Paikalle taitaa tulla muitakin kuin vain lähimmäisenne? Pohdin vain neidin odotuksia puvun näyttävyyden suhteen.”
Liika kiertely tuskin kuitenkaan tekisi Dalenaan vaikutusta, joten Alena jatkoi kun oli vielä arvioiden vilkaissut muita esille ripustettuja asuja: ”Aikataulu on tiukka, mutta olisi minulle suuri kunnia ottaa työ vastaan, neiti Valeyalan.”
Post Reply