Re: Kultamunia ja kokkia etsimässä
Posted: Tue Aug 09, 2022 6:24 pm
Ulostekaukuilla koristeltu peikko ponkaisi pystyyn kuin tätä oltaisiin puraistu pakaroihin, ja tämä vakuutti ensimmäisenä että eläin oli hänen. Dalena nyökkäsi hitaasti, vilkaisten vielä pariin kertaan hanhen ja peikon välillä, yrittäen sovitella tätä näkyä aiempaan mielikuvaansa Xhay Sienenlakista. Peikkokokista, jonka tuotoksia kuulemma odoteltiin Teurastetussa Prinssissä usein kieli pitkällä, ja joka myös käytti kaikkea vapaa-aikaansakin patojen äärellä. Tarpeen tuoreille raaka-aineille Dalena saattoi vielä ymmärtää, mutta varmasti helpompaa olisi vain ostaa ne torilta? Sen sijaan että joutui kamppailemaan kokonaisen linnun kanssa omalla kotipihalla?
"Jos teillä on hetkinen aikaa kaikkien...askareidenne keskellä, haluaisimme keskustella kanssanne," Dalena sanoi, nyökäten yksinkertaisesti peikon ehdotukselle siistiytyä hieman. "Älkää toki kiirehtikö, siistiytykää kaikessa rauhassa," hän lisäsi, haistaen tutunoloisen leyhähdyksen peikon hölkätessä ohi taloon sisään. Dalena oli kokenut oman osansa linnunulosteesta haukkoja kouluttaessaan, mutta se ei tarkoittanut etteikö hän mieluummin keskustelisi siistille naamalle. Ja mahdollisesti kättelisi puhdasta kättä.
Oven sulkeuduttua takapihalle laskeutui hetken hiljaisuus, ainoan äänen ollessa hanhen äkäinen sihahtelu silloin tällöin. Dalena kääntyi katsomaan Rayashia, ja veti syvän henkäyksen kuin kootakseen tämän koko tapauksen yhteen.
"Tämä...ei ole aivan mitä minulla oli mielessä," Dalena totesi rehellisen kuuloisesti, ja vilkaisi talon ovea kohti. "Voit vakuuttaa minulle tässä kohtaa, että hänen palkkaamisensa on hyvä ajatus. Ja ettei minulta ole jäänyt kuulematta mitään olennaista häneen tai hänen vapaa-ajan puuhasteluihinsa liittyen."
Osoitettu penkki vaikutti parhaalta paikalta odotella, joten Dalena suuntasi sitä kohti. Ohimennessään hän silmäili aitauksessaan tepastelevaa hanhea. Hän ei itse yleensä metsästänyt noin suuria lintuja, mutta oli ollut mukana muutamilla jahtiretkillä. Ilmeisesti peikkoherra aikoi kasvattaa sitä keittiötään varten, joko munien tai lihan takia. Samoin puolivalmiiksi aseteltu yrttitarha, ja pienillä puujaloilla maasta korotettu mehiläispesä taisivat olla tuoreen timjamin ja hunajan perässä valmisteltuja. Ainakin herra Sienenlakilla näytti olevan kädet täynnä päivän joka tunnille. Dalena istahti pitkälle puupenkille, ja pyyhkäisi hieman kengilleen tarttunutta pölyä takaisin maahan. Olihan sentään asiaankuuluvaa, ettei hänkään näyttänyt aivan maantieltä karanneelta.
Penkki narahti kun Rayash teki hänelle seuraa, ja he jäivät odottamaan vierekkäin. Talon takapiha oli onneksi tähän aikaan päivästä varjossa, ja kaupungin hälinän ollessa muutaman kadu päässä pysyi sekin rauhallisesti taustalla. Dalena oli mielissään, että hänelle ja Rayashille oli tarjoutunut näinkin yksityisen tuntuinen hetki kaiken keskellä. Nainen olisi voinut viettää kenties kokonaisen tunnin tällä tavoin, Rayashin vierellä hiljaisuudessa joka ei kuitenkana ollut hitustakaan vaivaantunut. Vaan sitten ovi kolahti auki, ja peikkoherran Sienenlakki harppoi ulos. Tämän ansioksi hän näytti lyhyessä ajassa pyyhkäisseen itsensä puhtaaksi kuin uusi hopeasayri, ja yllätykseksi peikon käsissä näkyi myös yksinkertainen tarjotin. Dalena oli jo siirtymässä antaakseen tilaa penkillä, kun Xhay ojensikin jo tarjoomisiaan heille, ja näppärästi pyöräytti itselleen puisen ämpärin istuimeksi. Dalena kiitti kohteliaasti, ja aidon yllättyneesti. Hän ei ollut aivan odottanut tätäkään tullessaan, he kun olivat tarjoamassa työtä. Mutta missään nimessä hän ei aikonut kieltäytyä hyvistä käytöstavoista kielivistä tarjoamisista, ja kiitti toistamiseen kun hänelle ojennettiin täysinäinen mukillinen.
"Olette liiankin ystävällinen, herra Sienenlakki. Emmehän edes ilmoittaneet etukäteen saapuvanne luoksenne, ja kaiken lisäksi kun olitte työn touhussa," Dalena sanoi, ja viittasi myös Rayashia kohti. "Olimme kyselleet teitä aiemmin Teurastetust Prinssistä, mutta valitettavasti ette olleet juuri silloin paikalla. Tietenkin olisimme voineet odottaa, mutta asiamme on valitettavasti hieman kiireinen, ja siksi saavuimme henkilökohtaisesti puheillenne."
Dalena siemaisi simaa, ja sen varjolla pohti miten parhaiten aloittaisi pyynnön. Oliko liian paljon olettaa, että peikko tietäisi jo tulevasta hääjuhlasta? Se oli kaupungin puheenaihe, mutta monille se saattoi olla yhtä tärkeää kuin jos kuussa olisi nähty tanssivia keijuja. Mutta toisaalta oli parempi, ettei Xhay pokkuroinut nenä tomussa kun kaksi tärkeää henkilöä saapui hänen puheilleen. Dalena vilkaisi Rayashia kohti, hieman epäröiden, josko kapteeni osaisi paremman tavan esittää asia peikolle.
"Jos teillä on hetkinen aikaa kaikkien...askareidenne keskellä, haluaisimme keskustella kanssanne," Dalena sanoi, nyökäten yksinkertaisesti peikon ehdotukselle siistiytyä hieman. "Älkää toki kiirehtikö, siistiytykää kaikessa rauhassa," hän lisäsi, haistaen tutunoloisen leyhähdyksen peikon hölkätessä ohi taloon sisään. Dalena oli kokenut oman osansa linnunulosteesta haukkoja kouluttaessaan, mutta se ei tarkoittanut etteikö hän mieluummin keskustelisi siistille naamalle. Ja mahdollisesti kättelisi puhdasta kättä.
Oven sulkeuduttua takapihalle laskeutui hetken hiljaisuus, ainoan äänen ollessa hanhen äkäinen sihahtelu silloin tällöin. Dalena kääntyi katsomaan Rayashia, ja veti syvän henkäyksen kuin kootakseen tämän koko tapauksen yhteen.
"Tämä...ei ole aivan mitä minulla oli mielessä," Dalena totesi rehellisen kuuloisesti, ja vilkaisi talon ovea kohti. "Voit vakuuttaa minulle tässä kohtaa, että hänen palkkaamisensa on hyvä ajatus. Ja ettei minulta ole jäänyt kuulematta mitään olennaista häneen tai hänen vapaa-ajan puuhasteluihinsa liittyen."
Osoitettu penkki vaikutti parhaalta paikalta odotella, joten Dalena suuntasi sitä kohti. Ohimennessään hän silmäili aitauksessaan tepastelevaa hanhea. Hän ei itse yleensä metsästänyt noin suuria lintuja, mutta oli ollut mukana muutamilla jahtiretkillä. Ilmeisesti peikkoherra aikoi kasvattaa sitä keittiötään varten, joko munien tai lihan takia. Samoin puolivalmiiksi aseteltu yrttitarha, ja pienillä puujaloilla maasta korotettu mehiläispesä taisivat olla tuoreen timjamin ja hunajan perässä valmisteltuja. Ainakin herra Sienenlakilla näytti olevan kädet täynnä päivän joka tunnille. Dalena istahti pitkälle puupenkille, ja pyyhkäisi hieman kengilleen tarttunutta pölyä takaisin maahan. Olihan sentään asiaankuuluvaa, ettei hänkään näyttänyt aivan maantieltä karanneelta.
Penkki narahti kun Rayash teki hänelle seuraa, ja he jäivät odottamaan vierekkäin. Talon takapiha oli onneksi tähän aikaan päivästä varjossa, ja kaupungin hälinän ollessa muutaman kadu päässä pysyi sekin rauhallisesti taustalla. Dalena oli mielissään, että hänelle ja Rayashille oli tarjoutunut näinkin yksityisen tuntuinen hetki kaiken keskellä. Nainen olisi voinut viettää kenties kokonaisen tunnin tällä tavoin, Rayashin vierellä hiljaisuudessa joka ei kuitenkana ollut hitustakaan vaivaantunut. Vaan sitten ovi kolahti auki, ja peikkoherran Sienenlakki harppoi ulos. Tämän ansioksi hän näytti lyhyessä ajassa pyyhkäisseen itsensä puhtaaksi kuin uusi hopeasayri, ja yllätykseksi peikon käsissä näkyi myös yksinkertainen tarjotin. Dalena oli jo siirtymässä antaakseen tilaa penkillä, kun Xhay ojensikin jo tarjoomisiaan heille, ja näppärästi pyöräytti itselleen puisen ämpärin istuimeksi. Dalena kiitti kohteliaasti, ja aidon yllättyneesti. Hän ei ollut aivan odottanut tätäkään tullessaan, he kun olivat tarjoamassa työtä. Mutta missään nimessä hän ei aikonut kieltäytyä hyvistä käytöstavoista kielivistä tarjoamisista, ja kiitti toistamiseen kun hänelle ojennettiin täysinäinen mukillinen.
"Olette liiankin ystävällinen, herra Sienenlakki. Emmehän edes ilmoittaneet etukäteen saapuvanne luoksenne, ja kaiken lisäksi kun olitte työn touhussa," Dalena sanoi, ja viittasi myös Rayashia kohti. "Olimme kyselleet teitä aiemmin Teurastetust Prinssistä, mutta valitettavasti ette olleet juuri silloin paikalla. Tietenkin olisimme voineet odottaa, mutta asiamme on valitettavasti hieman kiireinen, ja siksi saavuimme henkilökohtaisesti puheillenne."
Dalena siemaisi simaa, ja sen varjolla pohti miten parhaiten aloittaisi pyynnön. Oliko liian paljon olettaa, että peikko tietäisi jo tulevasta hääjuhlasta? Se oli kaupungin puheenaihe, mutta monille se saattoi olla yhtä tärkeää kuin jos kuussa olisi nähty tanssivia keijuja. Mutta toisaalta oli parempi, ettei Xhay pokkuroinut nenä tomussa kun kaksi tärkeää henkilöä saapui hänen puheilleen. Dalena vilkaisi Rayashia kohti, hieman epäröiden, josko kapteeni osaisi paremman tavan esittää asia peikolle.