Pieni, asuinpaikkaa vuodenajan mukaan muuttava kentauriyhteisö on pieni, tiivis ja toimii kaikkein demokraattisimmin muiden rotujen toimintaan verrattuna, ja yhteisö on hyvin tasa-arvoinen. Nämä viihtyvät lämpimänä vuodenaikana alavilla niityillä ja metsissä, ja kylmällä etsivät suojaa myös vuoristoiden luolista ja kulkevat usein samoja reittejä kuin edellisinäkin vuosina. Muille kentaurit ovat etäinen, salaperäinen kansa, joka ei tuo yhteiskuntakriittisiä mielipiteitään muiden tietoon.

 

Ulkonäkö & pukeutuminen

Kentaurit ovat puoliksi ihmisiä, puoliksi hevosia. He itse kuitenkin olevat hyvin tarkkoja, ettei heitä verrata hevosiin tai poneihin. Lähes poikkeuksetta heidän kasvonpiirteensä ovat karut ja korvat haltioiden korvia pyöreämmät, mutta kuitenkin suipot. Kentaurien korvat eivät myöskään ole paljoakaan ihmisen korvia pidempiä, vaikka saattavat siltä näyttääkin, koska ne ovat suuntautuneet hieman taaksepäin. Heidän hiuksensa ovat paksut, pitkät ja karheat, jouhimaiset ja joskus jopa hieman lainehtivat. Hiusten väri riippuu paljon ”hevososan” karvan väristä. Kentaurien aistit ovat ihmisen aisteja huomattavasti tarkemmat, mutta kuten hevosellakin, heilläkin on suoraan takana ja edessä sokea piste. Kentaurien silmät ovat hieman kauempana toisistaan kuin ihmisillä, ja ovat muodoltaan kapeat. Ne näyttävät päähän liian suurilta ja ovat kokonaan mustat, reunoilla saattaa näkyä valkoista, kuten hevosillakin. Silmät kuvastavat myös hyvin paljon tunteita. Pelokkaalla kentaurilla silmät ovat suuremmat ja reunoilla näkyy valkoista, rauhallisena silmät ovat pienemmät ja vain puoliksi auki. Heidän värinäkönsä on rajoittuneempi, ja vaikka he erottavatkin kaikki perusvärit, pienten, erilaisten vivahteiden erottaminen on useimmille hankalaa.

Kentaurien kaviot ovat melkein poikkeuksetta joko hieman tummemmat kuin karvan väri tai hieman sitä vaaleammat. Mustat ne ovat silloin, kun karvat ovat mustia kavion tai vuohisen yläpuolella. Kentaurien jalat ovat kuin hevosten jalat, vaikkakin he ovat hieman varmajalkaisempia kuin useimmat hevoset. Nivelet ovat melko suuret ja kavioiden pinta-ala on jalan kokoon nähden suuri, eivätkä kentaurit tarvitse muutoin kuin poikkeustapauksissa kavioidenhoitoa, esimerkiksi kavion lohkeillessa. Ne kuluvat normaalisti niin paljon ja tasaisesti, että säännöllistä hoitoa ne eivät tarvitse. Häntä muistuttaa paljolti hevosen häntää, vaikka onkin usein sitä tuuheampi ja joskus jopa lainehtivan kihara. Yleisimpinä väreinä voidaan pitää mustaa, ruunikkoa, tummanruunikkoa, rautiasta, kimoa, päistärikköä, ruuni(kon)voikkoa, mustanvoikkoa ja voikkoa. Väri ei välttämättä periydy suvussa, vaikka sekin on kyllä mahdollista. Hiusten väri on sama kuin harjan väri. Karva kasvaa talvea myöten, ja putoaa kesällä kevyemmäksi kesäkarvaksi.

Usein kentaurinaiset pitävät ylävartalonsa peittona ohuesta pellavakankaasta tehtyä toppia tai pitkähihaista paitaa. Vaatetuksen väri on usein luonnonläheinen; ruskeaa, vihreää, harmahtavaa. Naiset harvemmin kantavat aseita, vaikka osaisivatkin niitä käyttää. Kentaurimiehet puolestaan eivät yleensä pue mitään päällensä. Aseistuksensa he usein sitovat ihmisosansa selkään. Viittoja tapaa toisinaan, yleensä silloin, kun halutaan tehdä vaikutus, tai yksinkertaisesti vain kun on kylmä.

Magian esiintyminen & käyttö

Kentaureilla ei juuri koskaan esiinny magiaa, ja mikäli esiintyy, se esiintyy hyvin heikkona, eikä sitä aina edes huomata. Siitä huolimatta, että heillä itsellään ei ole magiaa, he tietävät siitä paljon, ja ymmärtävät, miten se toimii, ja miten eri rotujen tyypilliset magiankäyttötavat eroavat toisistaan. Tieto kulkee yhteisössä jäseneltä toiselle, ja erityistä kiinnostusta ovat herättäneet lohikäärmeet ja näiden magia, vaikka niitä ei juuri koskaan näe missään, saati niiden lähelle voisi mennä.

Kulttuurin erityispiirteet

Kentaurien pieni yhteisö toimii demokraattisesti, ja äänestyksillä ja niitä edeltävillä keskusteluilla. Kokouksille valitaan aina puheenjohtaja, joka usein on myös yhteisön vanhin. Virallisesti tällä ei ole sen enempää valtaa kuin muillakaan yhteisön jäsenillä, mutta tämän mielipiteitä ja ajatuksia kunnioitetaan ja kuunnellaan myös vaikeissa asioissa, ja tämä usein toimii sovittelijana mahdollisille riidoille. Yhteiskunta toimii täysin demokraattisesti myös tilanteissa, joissa tarkalle keskustelulle ei välttämättä ole sijaa, vaikka nämä yrittävätkin mahdollisuuksien mukaan väittää niitä, ja muiden rotujen edustajien kohtaamisia. Kentaureilla ei ole mitään muita rotuja ja niiden tapaamista vastaan, mutta nämä välttelevät niitä heitä itseään kohtaan kohdistuvien ennakkoluulojen ja –aatteiden takia. Kentaurit ovat niin eristäytyneitä oman yhteisönsä sisälle, ettei näistä tiedetä juuri mitään, ja huhut saavat paljon tuulta siipiensä alle. Nämä siis välttävät koko keskustelua ja sen aloittamista muiden kanssa, ja pitäytyvät mieluummin omassa, pienessä yhteiskunnassaan. He haluaisivat tuoda demokratian myös muualle Ceresiin, mutta tietäen maan johdon asenteet muutoksiin nämä pitävät mieluummin kärkkäät mielipiteensä omana tietonaan.

Siitä huolimatta huhutaan, että kentaureilla on kontakteja muiden rotujen tiettyihin edustajiin, joihinkin maagikoihin, parantajiin, Metiksen opettajiin. Kontaktiensa kautta he saavat tietoonsa maan tapahtumia (ja ovatkin tarkasti perillä niistä), ja sitä kautta he pystyvät ostamaan tavaroita, joita heidän lähes omavarainen taloutensa ei pysty tuottamaan, kuten aseita, metallia aseisiin ja joitain ruoka-aineita, joiden viljely vaatii paikallaan pysymistä. Kentaurit ovat ihmisten tapaan sekaravinnon käyttäjiä, ja he metsästävät kaiken lihan, mitä tarvitsevat, ja käyttävät monipuolisesti luonnon antimia ruokavaliossaan.

Yhteisö toimii suullisen perinnetiedon varassa, eikä heillä ole omaa kirjallisuutta tai kirjoitettua kieltä, oma kieli kylläkin, ja tarinoita kerrotaan puolin ja toisin, niin oikeista tapahtumista kuin niistäkin, joita tuskin on tapahtunut. Tieto kulkee sukupolvelta toiselle, taidot ja tieto opitaan kasvamisen lomassa, ja yleinen mielipide kertoo, että muita tulee kunnioittaa ja kohdella, kuten itseä haluttaisiin kohdeltavan. Kentaurit elävät noin 500-vuotiaiksi, ja lapsuus kestää noin viisikymmentä vuotta. Ammatteja kentaureilla ei ole, vaan jokainen hoitaa omaa osaansa yhteiskunnan pyörittämisestä, tehtäviä vaihdellaan ja kaikki pystyvät tuuraamaan toisiaan tarvittaessa. Heidän yhteisössään ei ole avioliiton kaltaista käsitettä, vaikka he solmivat ilman sen suurempaa numeroa asiasta tekemättä elinikäisiä liittoja, ja välillä ne myös murtuvat ja muuttuvat.

Heidän elämänsä on vaeltamista ja suojan etsimistä. He kulkevat vuodesta toiseen ympäri vuoristoja ja vuoristoissa, etsien suojaa niin metsästä kuin luolistakin sään niin vaatiessa. Heillä ei ole karttoja alueista, mutta perinnetieto ja vuosien aikana löydetyt polut, luolat ja suojaisat poukamat ovat kaikkien heidän tiedossaan. Vaeltava elämäntyyli ei sido heitä mihinkään paikkaan, ja he vaihtavatkin sitä tarpeen vaatiessa, seuraten niin liikkuvia eläimiä kuin vuodenaikojakin. Talvisin he toisinaan tukeutuvat kontakteihinsa saaden sitä kautta tarpeellisia elintarvikkeita, mutta he pystyvät selviämään omavaraisesti myös talvesta.

Kentaurit suosivat aseinaan pitkiä miekkoja ja jousia, erityisesti varsijousia varsinkin metsästykseen. He eivät käytä juuri mitään teknologiaa, eivätkä mitään siihen viittaavaa, vaikka heillä ehdottomasti olisi siihen edellytykset.