Thalassahaltiat

Thalassahaltiat ovat pieni, mutta elinvoimainen yhteisö mantereen keskiosissa vuorilla ja niiden välisissä laaksoissa, ja osaksi he sekoittuvat myös ihmisväestöön. He elättävät itsensä kankaita ja niiden kirjailuja myyden ja tehden tilauksesta. Heidät tunnetaan upeista kankaistaan ja kirjailuistaan kautta maan, ja nämä ovat muutenkin tunnettuja käsityötaidoistaan.

Ulkonäkö & pukeutuminen

Thalassahaltiat muistuttavat hyvin paljon Rheanhaltioita, ja nämä kaksi rotua ovatkin hyvin lähellä toisiaan, ja luultavimmin ovat vielä joitain vuosituhansia sitten olleet yksi ja sama rotu, luultavimmin myöhemmin vain asuinalueen erottamia. Thalassahaltiat ovat hyvin stereotyyppisen haltian näköisiä, aivan kuten Rheanhaltiatkin, vaikka näiden iho onkin vaaleampi, ja korvat ovat pidemmät. Iho on siis vaalea, eikä rusketu juuri lainkaan, vaikka haltia viettäisikin auringossa enemmän aikaa. Atlashaltioiden kuolleen kalpealle iholle iho ei kuitenkaan vedä vertoja, vaan on luonnollinen, vaikkakin keskiverto ihmisen ihoon verrattuna vaalea. Se ei myöskään rusketu eikä pala kesälläkään, vaan pysyy aina yhtä vaalean heleänä. Kasvot ovat sirot, ja niitä voisi melkein luonnehtia kapeiksi. Poskipäät erottuvat usein terävinä, ja leuka kapenee jyrkästi alaspäin. Huulet ovat melko huomaamattomat ja pehmeät, silmät ovat lähes aina tummanruskeat, mantelinmuotoiset ja melko kapeat myös kasvoihin verrattuina. Korvat ovat hieman pidemmät kuin Rheanhaltioilla, mutta eivät ole lähelläkään sarvimaisia Atlashaltioiden korvia, vaan jotain siltä väliltä.

Kasvoja kehystävät mustanruskeat tai täysin mustat, paksut hiukset, jotka yltävät miehilläkin usein pitkälle lapaluiden alapuolelle. Otsahiuksia ei heidän keskuudessaan tapaa, ja hiuksia pidetään usein leteillä tai poninhännällä pois tieltä. Vartalo on hoikka ja jäntevä, ja muistuttaa pitkälti keskivertoihmisen vartaloa, vaikka kuten ihmisten keskuudessa, kaikilla haltioilla on jollain lailla samantyyppinen vartalo. Pituutta heiltä löytyy ihmisistä poiketen noin 170 sentistä aina 190 senttiin saakka. Sormet ovat pitkät ja hoikat jopa haltioilla, ja erityisen näppärät. Kynnet ovat kestävät ja usein niiden annetaankin kasvaa melko pitkiksi. Thalassahaltiat suosivat koristeellisia, kirjailtuja vaatteita, joissa on paljon heiluvia, avoimia hihoja, leveitä lahkeita ja näyttäviä kankaita vaatteiden materiaaleina. He tekevät kaikki vaateensa itse. Näyttävien vaatteiden lisäksi he suosivat pukeutumisessaan koruja, mutta usein jotain yksinkertaista. Väreinä vaatteissa he käyttävät keskivertoa kirkkaampia värejä, sillä he tuntevat paljon kasveja, joilla saa aikaan esimerkiksi oranssia.

Magian esiintyminen ja käyttö

Useista muista haltiaroduista poiketen Thalassahaltioilla ei juurikaan esiinny magiaa, ja mikäli esiintyy, se esiintyy melko heikkona. He eivät myöskään pidä magiaa arvossa, vaan se on ikään kuin ylimääräistä, mikäli sitä jollakulla esiintyy.

Kulttuurin erityispiirteet

Thalassahaltiat ovat pieni, elinvoimainen rotu, joka on asettunut aloilleen maan keskiosiin. He käyvät kauppaa lähikylien kanssa saadakseen kaiken tarvitsemansa, myös sen, mitä luonto ei tarjoa. Kaivostoimintaa he eivät harrasta. Heidät tunnetaan käsityötaitojensa lisäksi ilmiömäisestä tavastaan elää luonnon helmassa sitä vahingoittamatta ja sitä kunnioittaen, ja saamalla lähes kaiken tarvitsemansa ikivanhoista metsistä ja vuortenrinteiltä samalla. Useista muista haltioista poiketen he myös elävät hieman lyhyemmän aikaa, ja kasvavat aikuisiksi nopeammin.

Thalassahaltioiden yhteisö on tasa-arvoinen, sillä sekä naiset, että miehet osallistuvat töihin, kevyemmät jaetaan naisten kesken ja raskaammat miesten kesken, vaikka valinnanvaraa onkin myös omien mieltymysten suhteen. Kaikki osallistuvat kylän ylläpitoon, myös lapset kykyjensä ja ikänsä mukaan. Thalassahaltiat valitsevat yhteisön päätöksellä kaksi johtajaa kylälle, ja he tekevät kylää koskevat päätökset omien ja neuvonantajiensa tietojen mukaisesti yrittäen tietenkin ajaa kylän etuja. He myös huolehtivat diplomatiasta, kauppasuhteista ja erityisesti siitä, että resursseja riittää myös pitkän talven varalle. Ristiriitatilanteissa he voivat ratkaista ne päätöksillään. Neuvonantajat vaihtelevat, ja titteli kiertää kylässä eri henkilöiden kesken.

Thalassahaltiat elävät noin 1200-vuotiaiksi, ja nuoreksi Thalassahaltia lasketaan noin neljänkymmenen ikävuoden kieppeillä tai hieman aikaisemmin, aikuiseksi reilun 80 vuoden ympärillä. Näiden lapsuus kuluu leikkiessä ja vanhempia auttaessa. Nuorena nämä oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, puolustamaan ja taistelemaan, ja opiskellaan ammatti. Nämä erikoistuvat usein yhteen tai useampaan käsityölajiin, ja perheet kasvattavat yhdessä tai erikseen viljaa ja karjaa. Lapset ja nuoret saavat olla melko vapaasti muiden samanikäisten seurassa, vaikka heillä onkin yleinen velvollisuus opiskella aina johonkin ammattiin saakka. Velvollisuudet kasvavat, kun ikää tulee lisää. Thalassahaltiat saavat usein neljästä viiteen lasta elämänsä aikana. Vanhempina, yli tuhannen vuoden iässä vanhemmat saavat etuoikeuksia; nämä saavat vapautuksia töistä, ruuanlaitosta, normaalista arjesta ja heidän perheensä huolehtii heistä suurimmaksi osaksi. Ei ole pakko jättäytyä töiden ulkopuolelle, mutta saa.

He asuvat muutamassa pienessä kylässä mantereen keskiosissa, ja nämä kylät on sijoitettu melko lähelle toisiaan, jotta yhteydenpito ja hyöty olisi kaikkein suurinta. Kauppaa käydään siis myös omien kylien kesken, ja apua annetaan tarvittaessa vaikka pyytämättäkin. Elämää ei ole juuri rajoitettu säännöin tai ohjein, mutta yleisiä maan lakeja noudatetaan kyseenalaistamatta – huomioimatta ehkä pientä veronkiertoa tai muuta yhteisön hyväksi, hieman lakia kierrellen suoritettua toimintaa tai tekoja. Ulkopuolisilta kylää kuitenkin varjellaan erityisesti sen puolustamista koskevien tietojen osalta, ja ulkopuolisten saapumista ja lähtemistä kontrolloidaan tarkasti – mikäli joku kylästä ei tunne tätä ja ota vastuuta tämän tekemisistä, ei tällä ole mitään asiaa Thalassahaltioiden kylään.

Kylät on rakennettu melko samaan tyyliin, mitä muuallakin maassa näkee ihmisasutuksina. Paaluja tukemassa märälle maalle rakennettuja rakennuksia, hirsimökkejä, olkikattoja ja kaikki on melko pientä ja siroa, suuria taloja ei näy lainkaan kylissä. Merkittävintä kuitenkin on se, että koko kylä on rakennettu metsän muotoja ja puita seuraten, eikä rakennusten tieltä ole kaadettu yhtäkään puuta – päinvastoin puita on käytetty hyödyksi rakentaessa, ja osa tukirakenteista taloissa muodostuukin elävistä puista. Heidän puolustuksensa perustuu puiseen muuriin kylän ympärillä, ja korkealle latvustoihin piilotettuja piilopaikkoja, joissa voi tarvittaessa myös yöpyä, mikäli tilanne sitä vaatii.

Thalassahaltiat pitävät rutiineista, ja toimivat usein samalla lailla kuin aiempinakin päivinä samanlaisissa tilanteissa. Näillä ei ole mitään suurta rituaalia naimisiinmenoon, vaan suhteet perustuvat löyhästi keskinäisiin sopimuksiin, joita kunnioitetaan puolin ja toisin. Irtosuhteita ei juuri tavata yhteisössä, joka suhtautuu melko epäilevästi muiden rotujen edustajiin, vaikka käyvätkin näiden kanssa kauppaa. Suhde jääkin usein kaupankäyntiin, ja Thalassahaltioilla kestää kauan, että nämä luottavat kauppakumppaniinsa. Ja haltiat tietävät tasan tarkkaan, kuinka paljon arvokkaista kankaista ja kirjailuista, jopa tilaustöistä, suostutaan maksamaan. Rahallisesti he pärjäävät hyvin, vaikka elävätkin melko rajallisten resurssien keskellä. Perusluonteeltaan Thalassahaltiat ovat lähes aina rauhallisia, ja pyrkivät etsimään ratkaisua diplomaattisesti. Kyläänsä ja yhteisöään nämä kuitenkin puolustavat myös väkivaltaa käyttäen, mikäli se on tarpeellista. Nämä käyvät hyvin varovaisesti kauppaa, mutta vaativat ostajilta ehkä hieman ylimääräistäkin kauppasummassa, jonka nämä pyytävät asiakkailtaan.