Kirjoitus- ja lukutaito ovat aina olleet arvossa pidettyjä taitoja Ceresissä, mutta ne ovat melko harvan saavutettavissa. Keskimäärin keskiajalla lukutaitoisia oli noin 10% miehistä, ja 1% prosenttia naisista (lähde). Kirjoituksella ja lukutaidolla voi saavuttaa merkittävänkin aseman esimerkiksi kirjurina, opettajana tai kauppiaana, ja se nostaa elintasoa työllistymismahdollisuuksien parantuessa ja töiden vaativuuden lisääntyessä. On usein myös helpompi selvitä kaikennäköisistä ongelmista, sillä kirjoitus-/lukutaitoisen oletetaan samantien olevan sivistyneempi ja “korkea-arvoisempi”, mitä luku-/kirjoitustaidoton. Huonoistakin oloista lähtenyt henkilö voi luku- ja kirjoitustaidolla kiivetä ylemmäs niin asemassa kuin varallisuudessakin.

Useimmat kirjoitus-/lukutaitoiset henkilöt ovat joko parantajia tai maagikoita, mutta varakkaat ja usein jopa keskiluokkaan kuuluvat osaavat lukea ja kirjoittaa. Varsinkin majataloja, putiikkeja tai vastaavia pitävät henkilöt ovat useimmiten luku-/kirjoitustaitoisia, ja lukutaito periytyy usein vanhemmilta: eli mikäli toinen vanhemmista, tai molemmat vanhemmista osaavat lukea, todennäköisesti nämä myös opettavat lapsensa lukemaan (ja kirjoittamaan, mikäli taito yltää niin pitkälle). Mitä enemmän varallisuutta on, sitä todennäköisempää on, että aseman puolesta on opeteltava lukemaan ja kirjoittamaan, ja opetusta on myös helpompi saada. Lukutaito ei siis tuo aina automaattisesti mukanaan kirjoitustaitoa, mutta kirjoitustaito tuo mukanaan lukutaidon.

Haltioiden keskuudessa lukutaito on yleistä – lukutaidoton haltia on pitkälti poikkeus. Heillä on myös omat kielensä ja joissain tapauksissa myös oma tapansa kirjoittaa. Usein myös Ajanlanit osaavat lukea ja kirjoittaa, kääpiöillä taas on oma kielensä ja tapansa kirjoittaa.

Ceresissä on joitain kouluja, jotka usein ovat erikoistuneet jonkin ammatin opettamiseen, esimerkiksi Metis opettaa maagikoita ja parantajia, ja armeijalla on omat opettajansa hakijoiden perehdyttämiseen. Usein, mikäli työnantaja ei korvaa koulutusta tai järjestä sitä, se on maksullista, ja lukukausimaksut ovat usein jopa keskiluokan tavoittamattomissa, tai niiden maksamiseksi täytyy tehdä ylimääräistä työtä. Kouluja löytyy lähinnä suuremmista kaupungeista, jossa ne ovat kannattavia. Koulujen lisäksi Ceresistä löytyy kierteleviä opettajia, jotka kiertävät maata ja usein ylläpitoa ja nimellistä maksua vastaan opettavat niin lukemaan, kirjoittamaan kuin laskemaankin. He ovat usein itseoppineita ja tienaavat elantonsa sillä, kun eivät pääse varsinaisiin kouluihin opettamaan. Myös toiset luku-/kirjoitustaitoiset toisinaan opettavat näitä taitoja.

Paperi & kirjat

Kirjat kertovat kalleutensa vuoksi usein omistajansa varakkuudesta tai siitä, että tämän suvussa on ollut henkilöitä, jotka ovat olleet tarpeeksi varakkaita kirjojen ostamiseen. Jokaisen kotoa niitä ei siis löydy, vaikka henkilö olisikin luku- ja/tai kirjoitustaitoinen. Kirjat ovat lähinnä asiapitoisia, ja muutoin ne usein kertovat vain jostain tarinoista tai henkilöistä varsinaisen kaunokirjallisuuden sijaan. Kirjoja kirjoitetaan lähinnä anonyymeinä, eikä tekijänoikeuksia tunneta.

Kirjat tehdään käsintehdylle paperille ja nidotaan käsin, olivat ne sitten valmiiksi kirjoitettuja tai tyhjiä, jolloin ne ovat usein hyvinkin ohuita, ja tarkoitettu muistikirjoiksi. Kansina usein on nahkaa, tai kalleimmissa tapauksissa ohutta puulevyä. Kirjat myös kirjoitetaan edelleen suurimmaksi osaksi käsin, vaikka kirjapainoa onkin kokeiltu menestyksekkäästi niin Dionessa kuin Phoebessakin. Kirjojen painossakin painolevyt joudutaan tekemään käsin, ja se hidastaa tekniikan leviämistä ja sen käyttöönottoa – se ei ole taloudellisesti kannattavaa, sillä kirjoja ei kopioida kovin paljoa eikä suurissa mittakaavoissa.

Kirjoissa suositaan koristeellisia kirjaimia niin kansissa, otsikoissa kuin lukujen tai kappaleiden alussakin, ja ne voivat normaaliin tekstiin verrattaessa olla jopa kolme kertaa korkeampia. Kaupungeissa kirjat ovat huomattavasti yleisempiä ja hieman edullisempiäkin kuin mitä pienemmissä kylissä. Kirjoja usein kirjoittavat ne, joilla on siihen ylimääräistä aikaa, ja joilla on tietoa aiheesta, josta he haluavat kirjoittaa. Usein tämä sisältää vuosienkin tutkimustyötä, ja kirjoja kirjoittavat usein enemmän iäkkäät kuin nuoret henkilöt.