Lohikäärmeet ovat lähes täysin muista eristäytynyt, marginaalinen kansa, jonka yksilöt viettävät suurimman osan elämästään erakkoina. Nämä täysin maagiset, legendaariset liskomaiset olennot keräilevät aarteita kotiluoliinsa, käyttävät magiaa tahtonsa saavuttamiseen ja pitävät mahdollisen toimintansa muiden tietämyksen ulkopuolella.

Ulkonäkö

Lohikäärmeet ovat suuria, liskomaisia olentoja, joilla on aina siivet ja neljä jalkaa. Jokainen lohikäärme oppii lentämään lähes heti kuoriuduttuaan, ja kaikki lohikäärmeet osaavat lentää, mikäli tämän siivet ovat kunnossa. Näiden kehoa peittää suomupeite, joka on vahvempi vatsan ja kaulan alta, ja heikoimmillaan se on juuri etujalkojen ja takajalkojen taipeissa sekä kohdissa, joista jalan voi laskea alkavaksi. Näiden silhuettia hallitsevat pitkät muodot; kaula on pitkä, ja jatkuu yhtenäisenä selkään ja siitä aina pitkän hännän päähän saakka. Osalla lohikäärmeistä on luupiikkejä tällä matkalla, osalla ei, ja rakenteessa ja mittasuhteissa on usein paljon yksilökohtaisia vaihteluita.

Päätä hallitsee suuri suu, ja suupielistä pilkottavat, terävät hampaat, ja lohikäärme voi avata leukansa lähes 180 asteen kulmaan. Kuono on pitkänomainen, ja sieraimet ovat sijoittuneet melkein tämän kuonon päähän molemmille puolille, ja laajenevat lähinnä tämän hengästyessä tai pelästyessä. Kuono loppuu korkeaan otsaan, jota hallitsevat suuret, lähes täysin pyöreät silmät, jotka ovat sijoittuneet suuren otsapenkereen alle syvälle silmäkuoppiin, suojaisaan paikkaan, sillä lohikäärmeiden tarkka näkökyky on näille erityisen tärkeä matkojen arviointiin lentäessä. Otsapenger on korkea, ja niskassa sijaitsevat lähes aina taaksepäin suuntautuneet, hieman ulospäin kiertyvät sarvet, ja niiden alapuolella, sivuilla sijaitsevat suomujen peittämät korvat, jotka antavat lohikäärmeille tarkemman kuulon kuin millään muulla olennolla koko Ceresissä. Näiden näkökyky on myös jotain ilmiömäistä, vaikka nämä eivät näekään maailmaa värillisenä, vaan sinisen ja harmaan sävyisenä. Päätä suojelee kasa luupiikkejä, joista suurin osa suuntautuu leuasta alaspäin. Niitä löytyy myös silmien ympäriltä ja erityisesti niskasta selkää pitkin aina hännänpäähän saakka.

Kaula ja häntä ovat molemmat pitkiä, häntä kapenee loppua kohden ja usein päättyy useisiin luupiikkeihin, joita lohikäärme käyttää usein puolustautumiseen ja hyökkäämiseen. Tasapaino löytyy hännän ja kaulan yhteistyöllä ja tasapainottaa nelijalkaista vartaloa. Siivet ovat sijoittuneet hieman sään taakse, etujalkojen yläpuolelle. Siipien yläreunaa kiertävät luut, jotka jakautuvat osiin nivelten avulla. Ne, ja nivelistä alaspäin lähtevät jänteet pitävät siivet suorassa lentäessä, ja antavat mahdollisuuden laskostaa ne selän päälle, pois tieltä. Siipien suurimman nivelen päällä usein on luupiikki, jota lohikäärmeet käyttävät tarvittaessa esimerkiksi jyrkkiin kallionkielekkeisiin tarttuessaan. Siipien jänteiden välillä on pingotetun näköinen siipikalvo, joka on kuin paksua ihoa, ja suomupeitteeseen verrattuna paperinohutta ja helposti rikkoutuvaa, ja paranee hitaasti. Siivet ovat siis suurten lohikäärmeiden heikkous, vaikka ne antavatkin lentokyvyn.

Vartalo on lihaksikas, ja neljä jalkaa päättyvät kaikki neljävarpaisiin jalkateriin, joiden lyhyiden, vahvojen varpaiden päässä ovat paksut, lähes katkeamattomat kynnet. Jaloista löytyy kolme niveltä: ylin juuri sen jälkeen, kun jalka on lähtenyt vartalosta, toinen keskeltä polven muodossa, ja alin vielä ns. nilkkana, ja tästä viimeisimmästä lähtee myös jalkaterä. Nivelet ovat melko suuria, erottuvat myös suomujen lävitse, ja niiden välissä on luiden lisäksi jänteitä, jotka yhdessä mahdollistavat monipuolisen liikkumisen. Lohikäärmeet pystyvät liikkumaan nopeasti myös maalla, vaikka ovatkin elementissään ilmassa tai tarpeen niin vaatiessa myös vedessä.

Jokaisen lohikäärmeen väritys on yksilökohtainen, mutta usein lohikäärmeet ovat hyvin saman sävyisiä luonnossa esiintyvien värisävyjen kanssa: näistä löytyy ruskeaa, mustaa, vihreää ja toisinaan myös sinistä tummina, tasaisina sävyinä. Vatsa on usein vaaleampi, mitä muu osa kehosta ja väri tummenee, mitä lähemmäs selkää mennään. Luupiikit saattavat olla erivärisiä, mitä muu vartalo, ja silmät usein joko oranssit, ruskeat tai mustat.

Magian esiintyminen & käyttö

Lohikäärmeitä kuvataan usein täysin maagisiksi olennoiksi, sillä nämä osaavat käyttää aina erittäin vahvana esiintyvää magiaansa loistavasti niin muodon muuttamiseen, taisteluun kuin puolustautumiseenkin. Nämä käyttävät magiaa joustavasti mielen avulla, eivätkä tarvitse siihen loitsuja, vain mielenhallintaa, ja lohikäärmeet kykenevät muuttamaan muotoaan miksi tahansa elolliseksi olennoksi, joka on vähintään keskiverto ihmisen kokoinen, ei tätä pienempi, mutta kuitenkin jättiläistä pienemmäksi olennoksi. Käytännössä tämä ei juuri rajoita lohikäärmeiden muodonmuuttamista, sillä nämä yleensä vain haluavat joko vakoilla ihmisiä, tai etsiä näiden keskuudesta jotain maagisia esineitä itselleen. Muotoa muuttaneen lohikäärmeen paljastavat kuitenkin aina silmät, jotka ovat kirkkaammat, ja pupilli on suurempi. Silmien muoto on myös korkeampi kuin muilla roduilla.

Kulttuurin erityispiirteet

Lohikäärmeet elävät suurimmaksi osaksi itsekseen, ja näitä näkee yhdessä vain harvoin, ja silloinkin tapaamisen tavoitteena on usein jatkaa sukua. Näillä ei näin ollen ole mitään yhtenäistä kulttuuria, eikä sen puoleen myöskään yhteisiä säädöksiä, vaikka yhteisöä rajoittavatkin tietyt kirjoittamattomat säännöt reviireistä ja kohtaamisista muiden kanssa. Yleensä kohtaamiset rajoittuvat ohimeneviin tapaamisiin, joilla ei ole sen suurempaa merkitystä tai kohtaaminen vältetään yksinkertaisesti vaihtamalla kulkusuuntaa niin, ettei kohtaamisen tarvitse tapahtua. Lohikäärmeillä usein on pari tuttua, joihin nämä jollain lailla pitävät yhteyttä, mutta sosiaalinen kanssakäyminen jääkin usein siihen. Lohikäärmeet ovat erakoita sanan täydessä merkityksessä.

Sen lisäksi, että lohikäärmeet viihtyvät lähes poikkeuksetta yksin, nämä ovat hyvin persoja aarteille, arvoesineille ja suurille luolille, joita käyttävät tukikohtinaan. Yhdellä lohikäärmeellä saattaa satojen neliökilometrien reviirillään olla useita luolia hallinnassaan, mutta tärkeimmät aarteensa nämä pitävät vain yhdessä luolassaan voimakkaiden loitsujen suojelemina. Lohikäärmeet ovat erittäin omistushaluisia, ja turhamaisia, ja käyttävät magiaansa esineidensä suojelemisen lisäksi luolansa piilottamiseen ja sen muokkaamiseen koristeellisin muodoin tai kaiverruksin. Usein luolan perällä kulkee maanalainen joki tai luola on maagisesti yhdistetty maanalaiseen jokeen.

Lohikäärmeistä tiedetään muiden rotujen keskuudessa vain hyvin vähän, ja nämä usein mielletään legendaarisiksi olennoiksi, joita ei juuri ikinä näe missään, ja osa epäilee kokonaan lohikäärmeiden olemassaoloakin. Lohikäärmeitä oli vielä joitain vuosisatoja sitten useampi sata yksilöä, nyt ympäri Ceresiä lohikäärmeitä on vain joitain kymmeniä. Lohikäärmeet suhtautuvat muihin rotuihin lähinnä halveksivan epäilevästi, ja välttävät usein mahdollisimman paljon kontakteja muihin kuin lajitovereihinsa, vaikka lohikäärmeiden välisetkin kontaktit ovat harvinaisia. Ihmisten keskuuteen kyliin ja kaupunkeihin muotoa muuttaneina lohikäärmeet kulkevat lähinnä vain huhujen perässä etsien arvoesineitä. Lähinnä voimakkaat maagiset esineet saavat lohikäärmeet liikkeelle. Nämä ottavat hyvin vähän kontaktia muihin tavatessaan, ja näistä jää usein hyvin epämiellyttävä, luotansa työntävä vaikutelma sille, joka lohikäärmeen tapaa.

Lohikäärmeet ovat matelijoita, joten nämä syntyvät suurissa munissa. Poikanen on vain murto-osan aikuisen koosta kuoriutuessaan, mutta nämä kasvavat nopeasti aikuisen mittoihin, vaikka lihaksisto saakin lopullisen muotonsa vasta lähellä aikuisikää. Lohikäärmeiden nuoruudeksi voidaan laskea tämän ensimmäiset noin 50 ikävuotta ihmisten iässä, ja nämä voivat elää lähes 7000-vuotiaiksi. Äiti huolehtii lähes aina kokonaan poikasista, isällä ei ole kiinnostusta tähän lainkaan, eikä sitä oleteta olevankaan. Poikaset oppivat nopeasti tavat ja omaksuvat äidiltään myös paljon luonteenpiirteitä, ja itsenäistyvät ja muuttavat omilleen nopeasti.

Lohikäärmeet eivät käytä juuri aseita, vaan korkeintaan keräilevät niitä. Tarvittaessa hyökkäykseen nämä käyttävät magiaa ja kehoaan. Tappeluihin yleensä ajautuvat nuoret, reviiriään etsivät urokset, jotka haastavat vanhempia lohikäärmeitä, tai ärsyttävät näitä huvikseen. Näiden tiedetään myös omistavan hyvin vanhoja kirjoja, ensimmäisiä koskaan kirjoitettuja. Heillä on oma kieli, jota muut rodut eivät ymmärrä, ja sen lisäksi nämä kommunikoivat suurimmaksi osaksi telepaattisesti.