Sha’lassahaltiat elävät melko eristäytynyttä, liikkuvaa elämää Ceresin ainoalla aavikolla ja sen laitamilla. He pitävät tarkasti omana tietonaan suunnitelmat ja ajatuksensa demokraattisemmasta Ceresistä, ja vetäytyvät mieluusti omiin oloihinsa.
Ulkonäkö & pukeutuminen
Sha’lassahaltiat muistuttavat Ceresin haltioista kaikkein eniten ihmistä ulkonäkönsä, ja erityisesti kasvonpiirteidensä osalta. Näitä kuvaillaankin usein ”epähaltiamaisiksi”, vaikka haltioita nämä kyllä ehdottomasti ovat. Eniten haltioista nämä muistuttavat Thalassahaltioita, vaikka ovatkin näitä lyhyempiä. Sha’lassahaltioiden kasvojenpiirteet ovat vain hieman kapeammat kuin keskiverto ihmisellä, mutta poskipäät ovat korkeat, silmät ovat syvällä silmäkuopissa ja kulmakarvat vaaleat, eivätkä aina erotu kovin hyvin ruskettuneesta ihosta. Huulet ovat usein ohuet, ja nenä melko pieni kasvonpiirteisiin suhteutettuna. Korvat ovat samantapaiset kuin Ajanlaneilla: aivan kuin ihmisen korva olisi vain painettu suipoksi kärjestä. Hiuksiaan nämä pitävät lähes aina kiinni, jotta ne eivät tuulessa olisi kasvoilla. Niiden väri on lähes aina hiekanvärinen, mutta hieman tummempia variaatioitakin esiintyy jonkin verran. Silmissä näkyy lähes aina ruskean eri sävyjä, mutta vihreäkään ei ole poissuljettu.
Vartalo on aina melko hoikka ja jäntevä, ja he ovat melko lyhyitä, vain noin 160 sentistä 170 senttiin. Sha’lassahaltiat ovat kuitenkin huomattavasti raskasrakenteisempia kuin useimmat muut haltiarotujen edustajat. Rakenteeltaan Sha’lassahaltioita voisi vertailla lähes aina Za’haninhaltioihin yhdennäköisyydensä osalta. Jäntevyys vartaloon tulee luonnostaan liikkuvaisen elämän mukana, ja vartaloa verhoavat kaapumaiset, hiekalta ja tuulelta suojaavat vaatteet, jotka eivät kuitenkaan ole kovin kuumat päivän kuumimpina hetkinä. He eivät käytä juurikaan koruja, ainoastaan lävistyksiä korvissa esiintyy. Vaatteetkin ovat käytännöllisiä, eikä niistä löydy juurikaan mitään koristeita tai kirjailuja, ja ne suojaavat niin auringolta kuin hiekkamyrskyiltäkin. Väreinä he suosivat vaaleita vaatteita, sillä ne eivät kerää niin paljoa lämpöä kuin tummemmat. Kenkinä nämä suosivat nahasta tehtyjä, nahkapohjaisia tossuja tai kulkevat paljain jaloin, mikäli hiekka ei ole liian kuumaa jalkojen alla. Kenkien pohjat ovat usein melko ohuita, ja maan muodot tuntee helposti pohjan lävitse, mutta niiden tarkoitus onkin suojata hiekan kuumuudelta enemmän kuin teräviltä kiviltä hiekan seassa.
Magian esiintyminen ja käyttö
Sha’lassahaltioilla on magiaa, mutta se ei esiinny erityisen voimakkaana, vaikka sitä usein esiintyykin, eivätkä he tee siitä suurta numeroa. Noin puolella Sha’lassahaltioista on magiaa, ja näistä noin neljäsosalla se esiintyy voimakkaana. Sha’lassahaltiat käyttävät magiaansa lähinnä parantamiseen ja toisinaan kiireessä myös leirin pystyttämiseen tai sen suojelemiseen, tai päivittäisten askareiden avustamiseen. Magia on jokapäiväinen asia heille, eikä siitä tehdä numeroa, vaikka sitä ei jollakulla olisikaan.
Kulttuurin erityispiirteet
Sh’lassahaltiat elävät omassa, melko eristäytyneessä ja demokraattisesti toimivassa yhteisössään aavikolla ja sen reunamilla eläen melko eristäytynyttä elämää. Nämä käyvät aavikon reunamilla olevien kylien asukkaiden kanssa kauppaa, mutta yhteydenpito jääkin usein siihen, vaikka he suhtautuvatkin kohtuullisen myönteisesti muiden rotujen edustajiin. He kuitenkin pitävät korvansa auki liikkuessaan, ja ovat lähes aina hyvin kärryillä siitä, mitä maailmalla tapahtuu, ja mitä politiikkaan kuuluu. He ovat usein perusluonteeltaan myös melko uteliaita, ja se saattaa joskus ajaa heidät paikkoihin, joihin heillä ei välttämättä olisi lainkaan asiaa.
Heidän yhteiskuntansa on melko vapaa, ja he elävät muutaman perheen käsittävissä yhteisöissä ympäri aavikkoa, eikä heillä ole mitään vakituista asuinpaikkaa, vaan he muuttavat tarpeen mukaan veden, sään ja vuodenaikojen perässä. Yhteisöä voidaan myös vaihtaa lennossa esimerkiksi avioliiton perässä. Vaikka yhteiskunta on melko vapaa, on se myös säännelty joiltain osin. Normaalien käytöstapojen ja lakien lisäksi oletetaan, että toisista ei puhuta pahaa selän takana, ja riitatilanteet ratkaistaisiin demokraattisesti keskustellen ja tarvittaessa ulkopuolisen avulla, mikäli riita ei muuten ratkea. Sha’lassahaltiat pitävät myös kiinni siitä, että nimet ovat samantapaisia: niissä saa olla 4-6 kirjainta ja ne eivät saa loppua vokaaliin. Sen lisäksi kunnia ja rehellisyys ovat niin suuressa arvossa, että niitä vastaan nouseminen tai aseman väärinkäyttö, petos, johtaa usein karkotukseen koko yhteisöstä, ei vain perheryhmittymästä.
Lapset saavat kasvaa melko vapaasti, ja oppivat perustaitojen lisäksi laskemaan ja lukemaan, sekä tietenkin kirjoittamaan. Kaupankäynnin ja käsityötaitojen perusteet opitaan vanhemmilta seuraamalla niden töitä ja sitten harjoittelemalla itse. Yhteisö on tiivis, ja lapset saattavat seurata myös jotakuta muuta yhteisön aikuista, mikäli vanhempien työ ei meillytä niin paljoa, että halusiai sitä jatkaa. Toisinaan kuitenkin yhteisössä keskustellaan myös siitä, että onko kaikkiin tarvittaviin töihin tapeeksi tekijöitä. Perheyhteisöt tapaavat säännöllisesti toisia samanlaisia yhteisöjä ja vaihtavat kuulumisten lisäksi uutisia, tietoja ja resursseja tarpeen mukaan . Sha’lassahaltiat elävät noin 1300-vuotiaiksi, ja nuoriksi nämä lasketaan vasta noin 70 vuoden iässä, ja muutaman kymmenen vuoden kuluttua siitä aikuisiksi. Kunnon, osaamisen ja iän perusteella osallistutaan tarvittaviin töihin yhteisön sisällä, mutta esimerkiksi vanhukset tietenkin saavat tästä vapautuksen ja apua arkeensa, mikäli sitä tarvitsevat. Asema vanhoilla on kunnioitettu kaiken sen tietotaidon keräämisen ansiosta, ja näiden neuvoja kuunnellaan.
Sha’lassahaltioilla ei ole avioliiton tapaista juhlallista liittoa, vaan suhteet ovat enemmän omia sopimuksia keskenään. Nämä sopimukset ovat kuitenkin sitovia, eikä niitä juuri koskaan rikota muutoin kuin erittäin pätevästä syystä (joita yhteisö ei kuitenkaan välttämättä hyväksy, vaan reagoi enemmän halveksunnalla). ”Aviottomia” lapsia ei katsota suosiollisesti, vaikka yhteisö muuten onkin avoin niin erilaisille persoonille kuin mielipiteillekin. Jotain hyvin konservatiivistakin yhteisöstä löytyy aina toisinaan, ja välillä mielipiteet ovat vähän turhankin teräviä ja kärkkäitä, kovaäänisiä siihen nähden, että Sha’lassahaltiat pyrkivät ylläpitämään demokratiaa. Nämä haluaisivat levittää sitä myös muualle Ceresiin, mutta pitävät ajatuksensa omana tietonaan pelätessään muun yhteiskunnan reaktiota.
Koska yhteisö toimii demokraattisesti, heillä ei varsinaisesti ole mitään arvojärjestystä, vaan kaikilla on mahdollisuus tuoda oma mielipiteensä esiin ja muiden punnittavaksi. Yhteisöstä valitaan kokousten ajaksi yksi puheenjohtaja, ja päätökset ratkaistaan usein äänestyksellä, mikäli eriäviä mielipiteitä löytyy. Naisilla ja miehillä on tasa-arvoinen oikeus äänestää ja osallistua päätökstentekoon. Lapsilla ei ole äänioikeutta, vaan nämä saavuttavat sen saavuttaessaan ”nuoruuden”, eli noin 70 vuoden iässä. Tätä ennen näillä on kuitenkin muiden tapaan myös mahdollisuus tuoda mielipiteensä julki.
Sha’lassahaltioiden elämäntyyli on vaelteleva, eikä heillä ole lainkaan vakituista asuinpaikkaa, eikä kyliä. Reittivalintojen varrelle sijoittuvat kylät toimivat vain kaupankäyntipaikkoina, nämä eivät yleensä leiriydy kylien viereen, vaan aina hieman kauemmas pitääkseen itsensä turvassa muilta, ja pitääkseen yllä eristäytynyttä kuvaa. He eivät halua luoda lämpimiää välejä muihin, sillä eivät halua omien ajatustensa (lähinnä demokratiasta) päätyvän muiden tietoon. He myös usein suhtautuvat melko epäilevästi muihin ja automaattisesti olettavat, ettei heihin välttämättä voi luottaa. Pitkäaikaiset kauppakumppanit saavatkin usein alennusta tuotteista puolin ja toisin. Sha’lassahaltiat asuvat liikkuvissa leireissään, joiden pystyttämiseen tarvittavia välineitä nämä kantavat aina mukanaan, jotta saavat leirin nopeasti pystyyn ennen myrskyn alkamista, jos se pääsee heidät yllättämään jostain syystä. Leiri koostuu usein nuotion ympärille kootuista teltoista, joiden kankaat on tehty metsästettyjen eläinten taljoista. Puiset tukipaalut pitävät ne pystyssä, ja teltat muistuttavat jonkin verran laavuja, ja niihin mahtuu aina kerrallaan muutama haltia nukkumaan. Kuten heidän vaatteensakin, leirikin pyritään pitämään hyvin neutraalin värisenä, sellaisena, että se sulautuu aavikolle lähes täydellisesti.
Sha’lassahaltiat tuntevat pohjoisen metsät, aavikon ja aavikon eteläreunan kylät ja metsät paremmin kuin kukaan muu, ja mikäli tarpeeksi maksaa, he saattavat opastaa kulkijan myös aavikon ylitse. Iltaisin rauhoittuessaan leirissä nämä kertovat tarinoita niin menneistä kuin siitäkin, mitä ovat lähiaikoina kuulleet ja nähneet ympäri aavikkoa. Tarinat muodostavat heidän kulttuuriperinnöstään suurimman osan, ja näin myös tietotaito siirtyy seuraaville sukupolville.
Heidän teknologiatietämyksensä ei ole juurikaan muuta maata korkeammalla, mutta nämä ovat rakentamisessa taitavia, sillä saavat vähillä varusteilla pystytettyä leirin lähes minne tahansa, myös aavikolle, jonka hiekkadyynit ovat vähän väliä liikkeessä. Heidät tunnetaan suunnistustaidoistaan ja matkanopeudestaan, vaikka nämä eivät yleensä käytä mitään eläimiä apunaan. Sha’lassahaltiat tuntevat myös joka ainoan lähteen aavikolla, ja osaavat suunnitella reittinsä sateiden, myrskyjen ja vuodenajan mukaan niin, että olosuhteet ovat lähes aina parhaat mahdolliset. Satunnaisia myrskyjä he eivät kuitenkaan pysty ennustamaan, ainakaan ihan jokaista, vaikka säätä osaavatkin lukea hyvin.