Alkuperäiset tekstit © Úlfr, muokkaus Tinanja
Yleisesti peikoista
Ceresissä on viisi toisiaan joiltain osin muistuttavia peikkorotuja. Kolme roduista muistuttaamerkittävästi toisiaan, ja kahdella muulla on suurempia eroja muihin nähden. Peikkojen erot voivat olla myös hyvin pieniä, ja usein luokittelu rotuihin perustuu peikkoyhteisöjen maantieteellisiin sijainteihin: aavikkoon, metsiin, jäätikölle tai vuorille. Yhteistä kaikille peikoille ovat myös vaistot, ihmisiin verrattuna herkät aistit ja elinympäristönsä nopea ja syvällinen tulkinta.
Peikoilla on tarkka näkö, joka sopeutuu hämärässä näkemiseen hitaasti, mutta heillä on hyvä hämäränäkö silmien sopeuduttua vähenevään valoon. Peikot myös kuulevat tarkasti pisaranmallisilla korvillaan. Näiden sanotaan olevan niin kutsutusti luonnon lapsia, sillä peikot voivat hyödyntää kaiken elinympäristöstään kuitenkin kunnioittaen luontoa, josta he saavat kaiken tarvitsemansa. Kaupankäynnin yleistyessä peikoillekin on jonkin verran esitelty esimerkiksi kudottuja kankaita ja kaupunkien hienouksia, mutta nämä ovat siitä huolimatta usein pysytelleet omissa oloissaan.
Peikot ovat kohtalaisen harvinainen näky yhteisöjensä ulkopuolella, eikä näihin usein suhtauduta ainakaan samalla arvostuksella kuin kaupungeissa yleisimmin näkyviin ihmisiin. Peikot saavat usein epäileviä katseita ja suhtautumista kulkiessaan ihmisasutuksen lähellä, ja suurin osa siitä johtuu peikkojen harvinaisuudesta yhteisöjensä ulkopuolella. Tämä kertoo yleisestä peikkojen itsensä suhtautumisesta tilanteeseen ja yhteisöihinsä: elämä on yleisesti ottaen helppoa, onnellista ja he harvoin kaipaavat mitään. Peikot harvoin haluavat poistua mukavuusalueeltaan, ja pysyttelevät pääsääntöisesti omissa yhteisöissään joitain poikkeuksia lukuunottamatta.
Yksi peikkojen yleisesti tunnetuista eroavaisuuksista muihin rotuihin on laaja omistuskäsitys: peikot saattavat ottaa mukaansa jossakin olevan tavaran tai esineen edes ymmärtämättä, että se voi kuulua jollekin muulle. Peikkojen yhteisöt ovat melko vapaita omistuksen suhteen: kaikki on yhteistä joitain mukana kannettavia tavaroita lukuunottamatta. Tämä heijastuu usein kaupungeissa ensimmäisiä kertoja vieraileviin peikkoihin, mutta kauemmin kaupunkiyhteisöissä asuneet peikot ovat sopeutuneet muiden lakeihin ja normeihin hyvin. Peikot ovatkin yleisesti ottaen hyvin sopeutuvaisia ja nopeasti uutta tietoa omaksuvia persoonia, aktiivisia ja uteliaita, jotka kohtaavat omien normiensa vuoksi jonkin verran ennakkoluuloja ympäri maata kulkiessaan.
Peikot eivät yleensä ole luku- tai kirjoitustaitoisia, mikäli eivät ole sitä yhteisönsä ulkopuolelta oppineet.
Nimisäännökset
Peikoille X on helppo sointu ja se on helppo kirjoittaakin, jos tarvetta esiintyy. Peikkonimet muodostuu näitä konsonantteja c, g, h, k, p, q, r, v, w, x vokaaleihin yhdistäen, kuten Xereche, Xaryca tai Porgus Xcezer. Lisäksi peikolla saattaa olla alueen kasvien tai eläinten nimiin perustuvia lempinimiä, kuten tarkat kasvien nimet (Kastesammal, Isohelmi, Suoyrtti) tai tarkat eläintennimet (Kirtti, Wakuuji, Liisha) tai yleisnimityksiä kuten paju, sammal, lisko tai lintu.
Magia
Peikoilla on magiaa, jota he ammentavat luonnosta. Se opitaan perinteiden oppimisen myötä tarinoiden ja mallioppimisen avulla, eivätkä peikot käytä loitsuriimuja magiansa käytössä. Nämä kanavoivat magiaa mielensä voimalla, niin sanotusti telepaattisesti, kuten lohikäärmeetkin, mutta pienemmässä mittakaavassa. Peikkojen magian keskimääräistä määrää on vaikea arvioida, mutta se on selkeästi voimakkaimmillaan luonnossa ja peikon luonnollisen asuinympäristön lähettyvillä, kuin mitä se on kaupunkien sydämessä. Peikot voivat magiallaan vaikuttaa mm. luontoon muodostaen sen lomaan esimerkiksi asuntojaan vahingoittamatta luontoa.
Ulkonäkö
Kaikilla peikkoroduilla on joitain yhteisiä piirteitä. Näillä on pisaranmalliset, hieman taaksepäin kaartuvat korvat, mantelinmuotoiset silmätja pitkä, ohut häntä, joka toisinaan päättyy pieneen karvatupsuun. Näillä on myös ihmisiä ja muita ihmisenkaltaisia rotuja epätasaisempi hammasrivistö: usein kulmahampaat erottuvat joiltakin hieman eläimelliseen tapaan varsinkin näiden virnistäessä tai hymyillessä. Erikoisimpana piirteenä voidaan nähdä peikkojen veri, joka on tummanliilaa.
Lisäksi peikkojen luusto vuorenpeikkoja lukuunottamatta on onttoa, kuten linnuilla ja se mahdollistaa ketterän ja äänettömän liikkumisen. Peikkojen ihonväri riippuu eniten rodusta, alueesta ja sen ilmastosta: aurinkoisilla alueilla iho on tummempaa ja kylmemmillä alueilla vaaleampaa. Yhteistä näille kaikille on kuitenkin se, että värit myötäilevät maanläheisiä sävyjä: ruskeaa, vaaleaa, jopa toisinaan vihreään kääntyviä sävyjä. Peikkojen ihoa peittää pieni, kevyt nukkamainen karvoitus talvisin, kesäisin se on tuskin huomattava. Karvoitusta ei kuitenkaan ole kämmenissä, eikä usein kasvoissakaan. Sairastuessa peikkojen ihonväri muuttuu alkuperäisestä ihonväristä merkittävästi harmaammaksi, eikä iho rusketu. Aurinkoon tottumaton peikko kuitenkin saattaa polttaa ihonsa, ja usein iho vaalenee auringonvalon seurauksena kesäisin. Peikkojen silmienväreissä näkee usein maanläheisiä, hyvin tavallisia sävyjä, ja toisinaan, hyvin harvoin jopa lilaa.
Ruumiinrakenne peikoilla on yleensä hyvin kevyt, kiitos onttojen luiden. Peikot erottaa muista roduista usein paksut, ruokkoamattoman näköiset hiukset, ja kauttaaltaan ohut, pitkä häntä, joka voi olla jopa yhtä pitkä kuin peikko itse. Peikkojen kasvojen rakenne on kohtalaisen leveä muuhun jäntevään, mutta kevyeeseen rakenteeseen nähden. Kaula on lyhyt, hartiat ja lantio kapeat. Jalat ovat pitkät, ja jalkaterät
Peikkojen ulkonäkö harvoin osuu suoraan yhteen vanhempien kanssa, sillä peikkojen piirteet saattavat periytyä useiden sukupolvien takaa. Voi siis olla täysin mahdotonta sanoa, ovatko kaksi peikkoa sukua toisilleen pelkän ulkonäön perusteella.
Peikot suosivat taljoista, sulista ja muista luonnosta löytyvistä tarvikkeista tehtyjä vaatteita, eivätkä nämä käytä lainkaan kenkiä. Osa peikoista on ottanut mallia pukeutumiseen myös muilta roduilta, kuten ihmisiltä ja haltioilta. Pääsääntöisesti kaupungeissa ja kylissä asuvat peikot suosivat samaa tyyliä ja materiaaleja kenkiä lukuunottamatta kuin kaikki muutkin ympärillään olevat, mutta yhteisöissään asuville peikoille ei pukeutuminen ole niin suuri tai tarpeellinen juttu.
Hallinto
Peikot yrittävät pitää itsellään epävirallista keskitettyä hallintoa, joka yrittää toimia taikauskon ja demokratian sekoituksena. Sillä ei ole mitään tekemistä Ceresin tai Tritonin hallinnon kanssa, vaan se on peikkojen oma keksintö. Muiden kansojen silmissä peikkojen omilla tekemisillä tai hallinnolla ei ole kuitenkaan juurikaan merkitystä tai valtaa. Peikoille itselleen hallinto, ja kaikki mitä se edustaa, on tärkeää, ja siitä jaetaan mielipiteitä eri suuntiin harva se päivä.
Xrér on peikkojen hallitsijan yleisnimitys/-titteli, jota peikot itse käyttävät. Valinta suoritetaan kansanäänestyksellä, jonka säännöt sekoittuvat taikauskoon ja perinteisiin niin, etteivät peikot itsekään aina tiedä, miten se toimii. Xrérin tärkein tehtävä on toimia peikkojen äänenä ja diplomaattina sekä edistää peikkojen yhteisöllisyyttä ja peikkokansojen hyvinvointia.
Nykyinen Xrér on metsänpeikko nimeltään Porgus Zcezer, joka arvostaa matkustamista, sivistystä ja diplomatiaa. Porgus on keskivertopeikkoa oppineempi: tämä osaa perusteet laskemisesta, lukemisesta ja kirjoittamisesta, sekä on tutustunut muiden kansojen erityispiirteisiin. Porguksen päätavoite on nostaa peikkoyhteisöjen sivistystasoa ja edistää diplomatiaa muiden kansojen edustajiin, jotta peikot nähtäisiin sivistyneempinä ja nykyistä asemaansa paremmassa valossa. Porgus matkustelee paljon oppien uutta ja vieraillen peikkoyhteisöissä harva se viikko.
Peikkorotujen erityispiirteet
» Metsänpeikot | Lue lisää
250-300 vuotta
120-135 cm
Vuoristojen välissä olevat metsät, pohjoisten metsien eteläreunat
Metsänpeikot ovat yleisin ja kaikkein tunnetuin peikkoroduista ja usein muiden kansojen edustavat ajattelevat metsänpeikkoja peikkojen stereotyyppisenä mallina. Metsänpeikot asuvat metsissä, joita muut rodut myös usein hyödyntävät. Tämä on jonkin verran rajoittanut peikkojen elinalueita varsinkin kasvavien kaupunkien ja kylien lähettyvillä. Peikoista metsänpeikot ovat useimmiten sopeutuneet myös kaupunki- ja kyläelämään, mutta pääsääntöisesti muualla kuin metsissä asuvia peikkoja kaikista peikoista on pieni vähemmistö. Suurin osa metsänpeikoista asuukin edelleen metsissä vaikeakulkuisten maastojen takana täysin omavaraisina yhteisöinä.
Metsänpeikkojen väritys myötäilee metsistä ja metsäalueilta löytyviä värejä: ihonväritys on tummasta vaaleaan, hieman vihertävään jopa, ja silmien värit myötäilevät usein eri ruskean ja vihreän sävyjä, ja ruskean eri sävyjä ja tummuusasteita löytyy myös usein hyvin paksuista hiuksista, joita nämä harvoin hoitavat erityisen tarkasti. Ruumiinrakenne metsänpeikoilla seuraa peikkojen yleistä kuvausta: nämä ovat ketteriä ja kevytrakenteisia. Metsänpeikot asuvat usein puissa ja puiden onkaloissa, ja tämän vuoksi kaipaavatkin erityisen vanhoja ja tiheitä metsiä.
» Aavikkopeikot | Lue lisää
230-240 vuotiaiksi
150-160 cm
Konaj’n aavikko ja sen reuna-alueet
Lähinnä Konaj’n aavikolla asuvat aavikkopeikot ovat tottuneet kuumiin, lähes tukahduttaviin oloihin, ja kasvattavat usein kesäkuukausinakin muualla, viileämmässä oleskellessan pienen karvapeitteen ihoaan suojaamaan. Sosiaaliset, vaeltavaa elämää elävät peikot tunnistaa usein erityisen tummista piirteistään ja ohuista, lähes mustista hiuksistaan. Silmien väreissä näkee kaikkia ruskean eri sävyjä.
Aavikkopeikkojen tavoista ei tiedetä paljoakaan, mutta heitä tavataan yleisimmin keitaiden lähettyvillä. Aavikkopeikot käyvät jonkin verran vaihtokauppaa muiden aavikolla kulkevien kanssa, mutta suurimmaksi osaksi ovat omavaraisia, kiitos aavikoita reunustavien metsien ja lähteiden. Mikäli mahdollista, niin nämä valitsevat kaupankäyntikumppaneikseen mieluummin peikkoja kuin muiden rotujen edustajia. Aavikkopeikot asuvat aavikolla ja sen reunamissa sijaitsevissa luolissa ja onkaloissa, sekä toisinaan tekevät savesta pysyvämpiä rakennelmia suojakseen.
» Jäätikönpeikot | Lue lisää
180-220 vuotta
150-160 cm
Galatean jäätikkö ja sen reuna-alueet
Jäätikköpeikot ovat eristäytyneet suurimmaksi osaksi Galatean jäätikölle. Useimmat jäätikköpeikot suhtautuvat uusiin asioihin tutkivan varauksellisesti ja viihtyvät omissa oloissaan. Ne elävät n. 180-220-vuotiaiksi. Ne eivät ole aivan yhtä varauksellisia kuin vuorenpeikot, mutta jäätikköpeikoista ei ole juuri tehty havaintoja muiden rotujen toimesta. Jäätikköpeikkojen ihonväri on peikoista kaikkein vaalein, ja silmät ovat kauniin siniset. Hiukset ovat useimmiten vaaleat, mutta harvoissa tapauksissa on jäätikköpeikoilla tavattu myös mustia hiuksia.
Jäätikköpeikoilla on vankempi ruumiinrakenne kuin metsän- tai aavikonpeikoilla, vaikka ne muuten ovatkin suhteellisen samankaltaisia. Jäätikköpeikot ovat n. 155 – 160 cm pitkiä. Muihin peikkoihin verrattuna jäätikköpeikoilla on erikoisuutenaan muutaman millin karvapeite, joka on useammin hieman paksumpi kuin muilla peikolla. Jos jäätikköpeikko tavattaisiin lämpimässä sillä todennäköisesti olisi ongelmia lämpötilan suhteen ja se hakeutuisi viileään ja varjoon. Jäätikköpeikot asuvat lumesta ja jäästä tehdyissä majoissa, “igluissa”, sekä jäätiköllä sijaitsevissa luolissa.
» Vuorenpeikot | Lue lisää
240-280 vuotiaiksi
180-200 cm
Vuoristot
Peikoista yksi harvalukuisimpiin ja massiivisimpiin kuuluvat vuorenpeikot asuvat nimensä mukaisesti vuoristoissa. Tunnettuja muutaman kymmenen peikon yhteisöjä näillä on muutama, mutta vuoristoissa on paljon karkoittamattomia alueita, joita peikot voivat asuttaa. Vuorenpeikkojen sanotaan muistuttavan jopa enemmän jättejä kuin peikkoja: nämä ovat muista peikoista poiketen lähes kaksimetrisiä, massiivisia ja näiden luuston on oltava täyttä luuta onton rakenteen sijaan toisin kuin muilla peikoilla on.
Vuoristopeikot tuntevat suurta yhteenkuuluvuutta kivien kanssa, ja nämä pärjäävät hyvin vähällä ja karuissa oloissa: siksi vuoristot ovat oiva asuinpaikka näille hitaasti liikkuville, rauhallisille ja joillain mittaipuilla jopa hidasälyisille peikoille. Heillä on yleensä harmahtava, vaalea iho, joka muistuttaa hieman hiekkaa tai kiveä. Silmät ovat vihreät, harmaat tai siniset. Vuorenpeikot viihtyvät yksin, mutta sietävät ilkipeikkoja yhteisöjensä lähellä, ja näillä kahdella peikkorodulla usein arvellaankin olevan jonkinnäköinen symbioosi keskenään. Vuorenpeikot asuvat vuoristossa sijaitsevissa luolissa, ja toisinaan itsekin kovertavat luolia syrjäisillä vuoristoseuduilla.
» Ilkipeikot | Lue lisää
170-210 vuotiaiksi
Alle 120 cm
Usein vuoristopeikkojen luona/lähistöllä
Peikkoroduista pienimmät, ilkipeikot, viihtyvät usein suurempien vuorenpeikkojen suojissa, ja näitä tapaa harvoin muualta kuin vuorenpeikkojen yhteisöjen luota. Muut peikkorodut harvoin sietävät ilkikurisia ja yliaktiivisia ilkipeikkoja, jotka oveluudellaan ja viekkaudellaan venyttävät varmasti yhden jos toisenkin henkilön hermoja. Tästä ikävästä käytöksestä vähäisemmän osan saavat muut peikkorodut, mutta muiden rotujen edustajat saattavat saada kohdalleen osuneesta ilkipeikosta ja tämän kujeista enemmänkin kuin vain muutaman harmaan hiuksen.
Ilkipeikoilla on kohtalaisen vaalea iho, ja silmät usein tummansiniset, harmaat tai jopa mustat. Näiden hiukset ovat vallattomat, paksut ja väriltään usein niin kutsuttujen normaalien hiusvärien mukaisia: eri tummuusasteita ja eri sävyjä ruskeasta ja lähes mustista sävyistä. Harvinaisimpana, vain joissain ilkipeikkosuvuissa kulkeutuvana hiustenvärinä voidaan nähdä tummanlilaa, lähes mustaa väriä. Ilkipeikot asuvat vuorenpeikkojen yhteisöissä, näiden tekemissä (vanhoissa) luolissa, tai rakentavat itse luonnonmateriaaleista suojia itselleen vuorenpeikkojen yhteisöiden kupeeseen.